Tapahtumatiedot

Asiakkaalle on myönnetty oikeusturvaetu asuinhuoneiston remonttia koskevaan riitaan. Riita-asia on päätynyt sovintoon. Asiakkaan asiamies, varatuomari A on laskuttanut asian hoitamisesta yhteensä 12 491,88 euroa (sis. alv). Summaan on sisältänyt 33,9 tuntia työtä 280 euron + alv tuntiveloituksella sekä kuluja 582,10 euroa + alv. Vakuutusyhtiö on korvannut oikeusturvavakuutuksesta yhteensä 9 736 euroa (sis. alv). Asiakas katsoo, että vakuutusyhtiön tulee korvata kaikki vakuutusyhtiölle toimitetun laskun mukaiset toimenpiteet ja kulut taikka vähintään maksaa maksettua korvausta korkeampi korvaus sekä maksaa viivästyskorkoa siltä osin kuin maksuja on tehty yli 30 päivän kuluttua asian sopimisesta ja tästä ilmoittamisesta.

Asiakkaan valitus

Asiassa on tavanomaisesta oikeusturva-asiasta poikkeavaa se, että asiakkaan oikeusturvavakuutusyhtiö X on toiminut samalla myös vastapuolen asiamiehenä. Vastapuoli ja vastapuolen asiamiehenä toiminut vakuutusyhtiö X ovat aiheuttaneet omalla toiminnallaan merkittävän määrän lisätoimenpiteitä ja samalla lisäkustannuksia. Vakuutusyhtiö ei ole suostunut korvaamaan oikeusturvavakuutuksesta niitä kustannuksia, jotka vakuutusyhtiö X:n lakiapu sekä vakuutusyhtiön päämies ovat tarpeettomilla toimenpiteillään aiheuttaneet. Asiakkaan käsityksen mukaan vakuutusyhtiön tulee korvata kaikki laskun mukaiset toimenpiteet. Toimenpiteet ovat olleet kaikilta osin tarpeellisia ja välttämättömiä asian käsittelyn hoitamiseksi. Tarpeellisuutta ja välttämättömyyttä arvioidaan luonnollisesti sen hetken mukaan, kun yksittäinen toimenpide on tehty. Toimenpiteet ovat olleet tarpeellisia ja välttämättömiä asian päätökseen saamiseen. Niitä ei voida verrata X:n lakiavun omaan tekemiseen ja esimerkiksi siihen, ettei lakiapu osallistu neuvotteluihin ja muut neuvottelevat sovintoratkaisun. Tällaista sovintoa ei syntyisi, jos ei ole huolellisesti valmistauduttu ja suunniteltu neuvottelun kulkua.

Vakuutusyhtiön korvauspäätöksissä on lisäksi se virhe, ettei niissä ole ollenkaan arvioitu oikeudenkäymiskaaren mukaisesti korvattavia vastapuolen oman menettelyn tai vastapuolen asiamiehen menettelyn aiheuttamia ylimääräisiä kustannuksia. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 5 ja 6 §:n mukaisesti myös asianosaisen oman toiminnan aiheuttamat tarpeettomat kustannukset tulevat korvattavaksi riippumatta lopputuloksesta. Vakuutusyhtiö yrittää lausumassaan ohittaa tämän, vaikka tähän asianosaisen ja asiamiehen toimintaan on vedottu kuluvastuuna ja tuotu esiin, että tämä pitää arvioida toimenpiteiden määrää arvioitaessa. Vakuutusyhtiön päätöstä pitää siten oikaista ainakin siltä osin, että päätökseen lisätään tätä koskevat perustelut, koska tämä on vakuutusehtojen mukaisesti oikeudenkäymiskaaren mukainen peruste kulujen määrän arviointiin. Vakuutusyhtiö on luonnollisesti esteellinen arvioimaan näitä omia, itse aiheuttamiaan lisäkustannuksia.

Päätöksissä ei ole myöskään arvioitu sitä mihin kohtuullinen määrä kustannuksia perustuu ja mitä toimenpiteitä tai kuluja on hyväksytty ja jätetty hyväksymättä sekä sitä, miksi jotain yksittäistä toimenpidettä tai kulua ei hyväksyttäisi. Oikeudenkäymiskaaren mukaisia toimenpiteitä ja kuluja pitää käsitellä yksityiskohtaisesti ja siten pitää yksilöidysti arvioida, mitä toimenpidettä tai kulua ei hyväksytä, jotta asiaan voidaan yksilöidysti hakea muutosta sekä toimittaa lisäselvitystä.

Asiakas täydentää kantaansa siinä vaiheessa, kun vakuutusyhtiö X on yksilöinyt, mitä toimenpidettä vakuutusyhtiö ei ole hyväksynyt. Esimerkiksi 15.3. jälkeiset toimenpiteet johtuvat siitä, että vakuutusyhtiö X:n lakiapu ei hyväksynyt jo kertaalleen tehtyä sovintosopimusta. Tällainen jo saavutetun sovinnon hylkääminen tapahtui vielä kaksi kertaa. Lisäksi vakuutusyhtiön lakiapu vain ilmoitti, ettei sovintoa tehdä ilman, että olisi joku rakentava ehdotus sovintosopimuskirjaukseen, jolla voitaisiin päästä eteenpäin. Lopullinen sovintosopimus oli lähes samansisältöinen kuin ensimmäinen sovintosopimus ja sellainen sovinto olisi voitu tehdä heti ja sillä välttää 15.3.–27.4. väliset toimet ja aiheutuneet kustannukset. Vakuutusyhtiön lakiapu ei varmaankaan myöskään ollut tavannut päämiestään ja käynyt asiaa läpi ja varmistanut, miten päämies olisi halunnut asian sopia, taikka edes sitä, mitä päämies oli todella vaatimassa. Lopulta sama sovinto kuitenkin tehtiin 1,5 kuukauden jälkeen ihan vastaavin ehdoin.

Jopa sopimuksen allekirjoitukseen liittyi tarpeeton ja sekava tilanne, mikä johtui siitä, että ilmeisesti vakuutusyhtiö X:n lakiapu ei ollut kertonut asiakkaalleen, kuka allekirjoittaa sovintosopimukset. Jos lakiapu ei itse halua allekirjoittaa sovintosopimusta asiamiehenä, niin se voisi edes kertoa omalle asiakkaalleen, että tyypillisesti asiamiehet allekirjoittavat sovintosopimukset ja on sallittua, että vastapuolen asiamies allekirjoittaa sovintosopimuksen. Vakuutusyhtiön lakiapu tavallaan osallistui toimeksiannon hoitamiseen asiamiehenä, mutta vain osittain ja tämä epäselvyys ja hämmennys lisäsivät toimenpiteitä.

Toisena esimerkkinä mainittakoon lautakunnalle toimitettu sähköposti, josta näkyy vakuutusyhtiön velkovan laskuja suoraan sovitun kirjallisen ehdon sekä pakottavan kuluttajansuojalain vastaisesti unohtamalla kuluttajansuojalain mukaisen vakiokorvauksen viivästyksestä. Jos X noudattaisi lainsäädäntöä, olisi vähemmän riitaa ja toimenpiteitä. Jos X olisi yksilöinyt vaatimukset ja selvästi ilmoittanut, ettei kahteen kertaan veloita saman numeron laskua ja siten noin 23 000 euron ylimääräistä väitettyä saatavaa, niin asia olisi ollut alusta asti paljon selvempi. Jälkikäteen arvioituna vaikuttaa siltä, ettei X:n lakiapu itsekään tiennyt mitä ollaan vaatimassa ja tämä epäselvyys kuormitti tarpeettomasti kaikkia tahoja ja aiheutti lisää toimenpiteitä.

X haluisi itse hoitaa asiaa niin, että käytännön asiat suihkuseinien asennuksesta kierrettiin myös asiamiesten kautta. Tämä on turhaa erityisesti, koska kirjallisesti oli sovittu maksujen tapahtuvan vasta töiden tultua valmiiksi. Tästä kirjallisesta sopimisesta huolimatta X vaati maksuja suoritettavaksi heti, vaikka työt olivat kesken. Samasta asiasta jouduttiin toistuvasti huomauttamaan ja lähettämään X:lle tiedoksi sovittuja ehtoja. Tästä aiheutui lisätoimenpiteitä. Lisäksi on hyvin tyypillistä, että rakennusalalla maksut tehdään vasta sen jälkeen, kun työt on loppuun asti suoritettu. Tyypillisesti viimeinen maksuerä on 10 % ja se maksetaan vasta vastaanoton ja taloudellisen loppuselvityksen jälkeen. Lisäksi tilaajat luonnollisesti pidättävät keskeneräistä työtä vastaavan määrän siihen saakka, että työt on hyväksytysti suoritettu. Tässä asiassa oli esimerkiksi taloyhtiön loppukatselmus tekemättä. Ei kukaan maksa viimeistä maksuerää ja riidatonta summaa ennen kuin tällainen on hoidettu hyväksytysti ja urakoitsija toimittanut kaikki taloyhtiön vaatimat materiaalidokumentit ym. luovutusta varten. Oli ammattitaidotonta toimintaa X:n lakiavulta vaatia kaikkia maksuja siinä vaiheessa, kun kaikki tällaiset työt ovat tekemättä. Jos X olisi suoraan ohjeistanut päämiestään hoitamaan urakan loppuun ja toimittamaan tarvittavat dokumentit, asiakkaan asiamiehen ei olisi tarvinnut käydä tällaista neuvottelua vastapuolen kanssa. Nyt se oli välttämätöntä ratkaisun aikaansaamiseksi. Tyypillisesti urakkariitoja koskevissa toimeksiannoissa työmaat hoitavat käytännön asiat itse ja asiamiehet hoitavat vain riitaisia seikkoja. X:n lakiapu halusi poiketa tästä tyypillisestä asianajotavasta ja aiheutti tällä toiminnallaan lisää toimenpiteitä.

Sovintoneuvottelua varten järjestettiin sovintoneuvottelutila tuomioistuinsovittelutyyppisesti. X hoiti asiaa niin huonosti, ettei edes tiennyt mitä lopulta oli sovittu, vaikka tämä piirrettiin taululle. X:n lakiapu kyseli jälkikäteen asiakkaan asiamieheltä, mitä neuvottelussa on sovittu. Tästä toiminnasta aiheutui lisätoimenpiteitä, jotka pitää luonnollisesti korvata. Jos X olisi ollut mukana neuvottelussa ja olisi osallistunut keskusteluun, samalla neuvotteluajalla kaikki olisi saatu kerrasta valmiiksi. Ei olisi täytynyt palata lähtöpisteeseen ja käydä keskustelua uudelleen. Asia olisi saatu kerralla ja vähillä toimenpiteillä maaliin.

Sovintoneuvottelun piti koskea kaikkia avonaisia asioita. X:n lakiapu hoiti asiaa niin huonosti, ettei kertonut tätä päämiehelleen, eikä osallistunut neuvotteluun edes etänä. X:n päämiehelle jäi epäselväksi se, mitä oltiin sopimassa ja tästä syystä jo kertaalleen tehtyä sovintoa ei saatukaan heti allekirjoitettua. Sama sovinto kuitenkin kelpasi 1,5 kuukautta myöhemmin. X:n pitäisi vastata kustannuksista siltä osin, ettei kerran sovittu asia mennyt päätökseen ja X:n lakiavun päämiehelle tuli yllätyksenä, että sovinto koskikin kaikkia asioita.

Lisäksi sopimuksen tekemisen jälkeen syntyi täysin ylimääräisiä toimenpiteitä. Tällöin palattiin lähtöpisteeseen ja kaikki 15.3. jälkeen laskutetut toimenpiteet johtuvat vain tästä. Jos sovintosopimus olisi heti allekirjoitettu, näitä toimenpiteitä ei olisi tullut. Vastapuoli aloitti uuden kirjeenvaihdon ja lähetti uudelleen kasan laskuja tilaajalle. Näitä ei varmaan ole edes lähetetty X:lle, eikä X ole siten edes tietoinen kaikista sähköposteista 15.3.2023 jälkeen. Ei näitä ole yksilöidysti pyydettykään. Lisäksi 26.4.2023 tarjottiin päivitettyä sovintosopimusta. Sekin oli asiakkaan asiamiehen päivittämä versio. Tämäkään päivitetty versio ei X:n lakiavun päämiehelle kelvannut, vaan kirjeenvaihto jatkui. Seuraavana päivänä sopimus kuitenkin kelpasi. Toimenpiteitä aiheutti myös se, että asiamiesten keskustelun lisäksi X:n päämies halusi olla asiakkaan asiamieheen myös itse yhteydessä. Tämä aiheutti tuplatoimenpiteitä. Lisäksi X:n päämiestä on avustanut myös perintätoimisto, ja näiltä on tullut kaikilta päällekkäin ja erikseen sähköposteja. Tästä tulee moninkertainen työmäärä verrattuna siihen, että yksi asiamies hoitaisi asiaa vastapuolella, kuten yleisesti toimintaan ja kuten oikeudenkäymiskaaren mukaisia kustannuksia tulisi arvioida.

Sovintoneuvottelua varten on otettu käyttöön asiakkaan asiamiehen toimiston alakerrasta isompi neuvottelutila, jossa on pyöreä pöytä, jotta saavutetaan tuomioistuinsovittelua vastaavan hedemällisen keskustelun ilman vastakkainasettelua. Neuvotteluun odotettiin enemmän myös osallistuja, mutta X:n lakiavun juristi ei tullutkaan paikalle. Lisäksi X:n lakiavun päämiehen vaatimukset olivat niin sekavat, että tarvittiin neuvottelutila, jossa on iso seinän kokoinen taulu, johon voitiin listata vaatimukset ja tehdyt maksut. Näin myös toimittiin, saatiin selvyys vaatimuksista ja vastapuoli luopui noin 23 000 euron päällekkäisestä vaatimuksesta (tätä X:n lakiapu ei saanut itse korjattua) ja lopulta saatiin asiaan neuvoteltua sovintoratkaisu. Lisäkustannus tuli tästä valinnasta ja se johti siihen, että sovinto löytyi. Asiamiehen oma ja veloituksetta käytössä oleva neuvottelutila on tavanomainen neuvottelutila ja vaikka siellä on monelle tuolit, pöytä ei ole pyöreä, eikä se siten luo toivottavaa sovinnollista ilmapiiriä, eikä siellä ole isoja seinän kokoisia tauluja piirtämistä varten. Tämä on tarpeellinen ja korvattava kulu.

Vastapuoli halusi todistaja B:n paikalle sovintoneuvotteluun. Tämä on mahdollisesti johtunut siitä, että vastapuolen oma lakimies ei halunnut osallistua neuvotteluun. Todistajaa saatiin heti kuultua sovituista raha-asioista ja asia päätökseen. Vakuutusyhtiölle on toimitettu todistajan vaatimus. B on tehnyt pöytäkirjan ja välisovinnon, joten hänen kuulemisensa ja näkemyksensä sovituista asioista mahdollisti kokonaisuuden sopimisen. Ei korvattavaa todistelukustannusta ole rajoitettu mitenkään siihen, missä vaiheessa ja miten todistelukulu aiheutuu.

Vakuutusyhtiö on pyytänyt asiassa lisäselvityksiä ja kaikki pyydetyt selvitykset on toimitettu. Näitä ovat esim. kaikki sähköpostit, josta X on voinut todeta kaikki toimenpiteet tehdyksi. Ne ovat myös tarpeellisia, koska tarpeettomia sähköpostikirjeenvaihtoja ei luonnollisesti käydä. Asiamies ei voi myöskään jättää lukematta toimeksiantoon liittyvää ja hänelle lähetettyä sähköpostia. Siten myös vastaanotettavat sähköpostit ovat laskutettavia toimenpiteitä. X:n viittaama peruste siitä, että asiamiehen rooli olisi jossain sähköpostikeskustelussa vähäinen, on kestämätön.

Asian intressi on ollut suuruusluokkaa 60 000 euroa. Tämä on osin johtunut siitä, että vastapuoli on velkonut päällekkäisiä laskuja. X ei ole korjannut tätä, eikä ole esittänyt selvää ja yksiselitteistä vaatimusta. Jos tällainen olisi esitetty ja X olisi huomannut itse tuplalaskujen velkomisen ja korjannut tämän virheen, toimenpiteitä olisi tullut paljon vähemmän. Nyt nämä virheet ja väärinkäsitykset on korjattu asiakkaan asiamiehen toimesta. Luonnollisesti ei ole vastaajan asiamiehen tehtävä esittää, mitä kantajapuolella olevan tahon pitäisi ylipäänsä vaatia ja korjata vaatimusten virheitä, mutta näin on toimittu, jotta riidatonta osuutta on voitu selvittää ja siten myös löytää sovinnollinen ratkaisu. Asiakkaan asiamies on siis tehnyt sitä työtä, joka X:n lakimiehen olisi pitänyt päämiehensä asiamiehenä tehdä ja joka on laiminlyöty. Tästä on aiheutunut lisätoimenpiteitä. Nämä ovat olleet selvästi tarpeellisia toimenpiteitä ja ovat johtaneet siihen, että asian on saatu lopulta sovittua.

Mikäli vakuutusyhtiö X:n päätöksessä olisi mainittu se, mitä toimenpidettä ei hyväksytä, näitä toimenpiteitä koskevat sähköpostit ja syyt niihin voitaisiin avata sekä käydä näiden toimenpiteiden välttämättömyys yksilöidysti läpi. Tällöin voitaisiin arvioida, ovatko esimerkiksi sovintosopimuksen allekirjoitusta koskevat toimenpiteet tarpeellisia ja korvattavia.

Itse asia on ollut melko tavanomainen. Erikoiseksi sen on tehnyt se, että asiaa vastapuolelta on hoitanut X:n lakiapu, joka ei osallistu koko ajan, vaan tulee välillä sotkemaan asiaa ja jo löydettyjä yhteisymmärryksiä ja vaatii keskeyttämään keskeneräisen urakan, vaikka X:n oma päämies haluaa tehdä sen loppuun sovituin tavoin.

Lisäksi perintätoimisto, lakiapu ja lakiavun päämies esittävät ristikkäisiä kantoja. Tämä sekavuus lisää työmäärää. Muutoksenhakijan käsityksen mukaan kaikki toimenpiteet ja kulut pitää korvata, koska ne ovat olleet kohtuullisia ja tarpeellisia edellä mainitut erityispiirteet huomioon ottaen. X ei voi aiheuttaa ylimääräistä työtä ja toimenpiteitä ja kieltäytyä korvaamasta näitä aiheuttamiaan toimenpiteitä.

Vakuutusyhtiön vastine

Kulujen kohtuullistaminen
Lausunnonpyytäjä on hakenut oikeusturvaetua asuinhuoneiston remonttiin liittyvien laskusaatavien riita-asiaan, jossa vastapuolena on ollut urakoitsija. Lausunnonpyytäjälle on myönnetty oikeusturvaetu yksityishenkilön oikeusturvavakuutuksen perusteella liittyen asuinhuoneiston remontin riitaan, ja lausunnonpyytäjän asiamiehenä on toiminut varatuomari A. Riita-asia on päätynyt sovintoon.

Lausunnonpyytäjä on laskuttanut asian hoitamisesta yhteensä 12 491,88 euroa sisältäen alv:n. Tähän summaan on sisältänyt 33,9 tuntia työtä 280 euron + alv tuntiveloituksella sekä kuluja 582,10 euroa + alv. Tästä summasta on hyväksytty yhteensä 9 736 euroa sisältäen alv:n.

Vakuutusyhtiö on korvauspäätöksessään 11.7.2023 todennut, että kyseessä on ollut oikeudellisesti tavanomainen riita-asia eikä erityisen laaja tai vaikea ja katsonut kohtuulliseksi korvaukseksi asian hoitamisesta tuolloin jo aiemmin korvatun lisäksi yhteensä 8 000 euroa. Lausunnonpyytäjän uudelleenkäsittelyn johdosta vakuutusyhtiö 1.8.2023 on maksanut vielä lisäkorvausta 5 tunnin työn osalta 1 736 euroa, yhteensä 9 736 euroa. Edellä mainituista summista on vähennetty lausunnonpyytäjän omavastuuosuus 20 prosenttia kuluista ja osalle on maksettu viivästyskorkoa.

Yksityishenkilön oikeusturvavakuutuksen perusteella korvataan vakuutustapahtumasta aiheutuneet välttämättömät ja kohtuulliset asianajo- ja oikeudenkäyntikulut. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 §:ää koskevan hallituksen esityksen (HE 191/1993 vp) mukaan kyseistä pykälää sovellettaessa on kussakin yksittäisessä tapauksessa harkittava, ovatko toimenpiteistä aiheutuneet kustannukset kohtuuden mukaan olleet aiheellisia asianosaisen oikeuden valvomiseksi. Lisäksi esitöiden mukaan palkkio on määrättävä huomioon ottaen asian vaikeus ja laajuus sekä suoritetun työn määrä ja laatu. Huomiota on kiinnitettävä myös kysymyksessä olevan etuuden arvoon ja merkitykseen.

Vakuutusyhtiö viittaa korvauspäätöksissä 30.5.2023, 11.7.2023 ja 1.8.2023 lausuttuun ja toteaa lisäksi yhteenvetona seuraavaa.

Vakuutusyhtiöllä on oikeusturvavakuutuksen vakuutusehtojen ja oikeudenkäymiskaaren perusteella oikeus arvioida asiamiehen laskuttamien palkkioiden kohtuullisuus maksaessaan korvausta oikeusturvavakuutuksesta. Asian vaikeutta ja laajuutta arvioitaessa kiinnitetään huomiota siihen, vaatiiko asian hoitaminen erityistä asiantuntemusta tai erityisiä toimenpiteitä vai onko kyseessä oikeudellisesti tavanomainen asia. Tässä tapauksessa kyseessä on ollut tavanomainen riita-asia, joka ei ole ollut juridisesti erityisen haastava tai laaja. Riita on koskenut yksityishenkilön omistaman asunto-osakkeen remontin laskutusta ja tehtyä työtä, ja riidan vastapuolena on ollut urakoitsija. Asia ei ole edellyttänyt juridista erityisasiantuntemusta. Asia ei ole edennyt tuomioistuimeen, haastehakemusluonnoksia ei ole laadittu. Riita on noin 4 kuukauden kirjeenvaihdon jälkeen päätynyt sovintoon. Nyt asiassa esitetty kuluvaatimus on korkeampi kuin mitä samankaltaisissa riita-asioissa käräjäoikeusvaiheen jälkeen keskimäärin eikä tätä riitaa ole edes käsitelty käräjäoikeudessa.

Vakuutusyhtiö toteaa sovintoneuvottelutilan vuokran osalta (120 €), että kyseessä ei ole ollut välttämätön kulu ja neuvottelu olisi onnistunut myös asianajotoimiston tiloissa. Pyöreän pöydän käyttäminen ei ole ollut välttämätöntä. Todistajanpalkkion vakuutusyhtiö on hyväksynyt osana laskutusta.

Asiamiehen laskussa on runsaasti laskutettavia toimenpiteitä sähköposteista ja

puheluista, joiden vastaanottajaa ei ole yksilöity. Asiamiestä on pyydetty selvittämään tarkemmin sitä, mistä nämä sähköpostit ja puhelut koostuvat. Asiamies on toimittanut pyynnöstä asiaan liittyviä sähköposteja. Asiamies ei toimittamiensa viestien perusteella ole juurikaan itse ottanut osaa kirjeenvaihtoon yksittäisiä lyhyitä kommentteja ja esim. sovintoneuvottelujen ajankohdasta sopimista lukuun ottamatta. Vakuutettu ja vastapuoli ovat käyneet viestinvaihtoa paljon myös keskenään ilman asiamiestä. Toki asiamiehen on tärkeä olla toimeksiannossa ajan tasalla, mutta on eri asia laatia viesti kuin seurata vakuutetun ja vastapuolen välistä sähköpostikeskustelua. Kyse on kuitenkin ollut tavanomaisesta yksityishenkilön riita-asiasta, jossa on asian laatuun ja laajuuteen nähden huomattava määrä sähköpostiviestintää.

Ottaen huomioon kaikki edellä mainitut seikat, vakuutusyhtiöllä on oikeus kohtuullistaa maksettavaa korvausta oikeudenkäyntikuluista. Suoritetun työn määrä ja laatuhuomioon ottaen laskutettuja kustannuksia ei vakuutusyhtiön mukaan voida pitää kokonaisuutena arvioiden kohtuullisina. Vakuutusyhtiön maksama 9 736 euron korvaus vastaa noin 26 tunnin työtä. Lausunnonpyytäjä on lausuntopyynnössään useasti todennut vastapuolen toiminnan lisänneen hänen työtään. Vakuutusyhtiö on korvauspäätöksessään 1.8.2023 katsonut, että vastapuolen toiminnan takia asiassa suoritetaan lisäkorvausta asiamiehen toimenpiteistä 5 tunnin osalta ja tämä ajankohta liittyy sovinnon jälkeisiin toimiin 15.3.2023 jälkeen. Vakuutusyhtiö on siis kohtuullistanut laskua 33,9 tunnista 26 tuntiin, mikä on 7,9 tuntia vähemmän kuin mitä on laskutettu.

Kuten korvauspäätöksissä 1.8.2023 todettu, toimenpiteistä 15.3.2023 jälkeen on hyväksytty laskutetun 11,2 tunnin sijaan 5 tuntia. Toimenpiteitä ennen 15.3.2023 on siten laskennallisesti kohtuullistettu 1,7 tunnin verran. Vakuutusyhtiö katsoo, että maksettu korvaus on ollut riittävä ja siten sen sisältämä määrä toimenpiteitä ja palkkioita on ollut aiheellinen lausunnonpyytäjän oikeuden valvomiseksi nyt käsiteltävässä riidassa. Perusteita maksaa korvausta jo maksettua enempää ei ole.

Viivästyskoron maksaminen
Vakuutussopimuslain 69 §:n mukaan korvauksen hakijan on annettava vakuutuksenantajalle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutuksenantajan vastuun selvittämiseksi ja joita häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen myös huomioon vakuutuksenantajan mahdollisuudet hankkia selvitys.

Lain 70 §:n 1 momentin mukaan vakuutuksenantajan on suoritettava vakuutustapahtumasta johtuva vakuutussopimuksen mukainen korvaus tai ilmoitettava, ettei korvausta suoriteta, joutuisasti ja viimeistään kuukauden kuluttua siitä, kun se on saanut 69 §:ssä tarkoitetut asiakirjat ja tiedot. Pykälän 3 momentin mukaan viivästyneelle korvaukselle on maksettava korkolaissa (633/82) säädetty viivästyskorko ja edelleen saman pykälän 4 momentin mukaan, jos korvauksen määrä ei ole riidaton, vakuutuksenantaja on kuitenkin velvollinen suorittamaan 1 momentissa mainitussa ajassa korvauksen riidattoman osan.

Lausunnonpyytäjän asiamies on toimittanut vakuutusyhtiölle 12 491,88 euron laskun ja allekirjoitetun sovintosopimuksen 27.4.2023. Vakuutusyhtiö on maksanut laskusta osan, 4 000 euroa 30.5.2023 ja pyytänyt samalla lisäselvityksiä. Tälle summalle on maksettu viivästyskorkoa, koska käsittelyaika on ylittänyt kuukauden. Vakuutusyhtiö on saanut asiamieheltä vastauksen lisäselvityspyyntöön 30.5.2023 ja vakuutusyhtiö on vielä 21.6.2023 pyytänyt asiamiestä toimittamaan selvityksen laskuun liittyvästä sähköpostiviestittelystä ja tiedustellut perusteluita sille, miksi todistajanpalkkio on laskutettu, vaikka lisäselvityksessä on ilmoitettu todistajan olleen vastapuolen kutsuma. Selvitykset asiaan on saatu 21.6.2023 ja 4000 euron lisäkorvaus on maksettu 11.7.2023.

Lausunnonpyytäjä on reklamoinut 11.7.2023 annetusta korvauspäätöksestä 20.7.2023 ja vaatinut, että asiassa tarkastellaan uudelleen vähintään 14.3.–15.3.2023 saavutetun sovinnon jälkeiset toimenpiteet ja se, miten vastapuolen asiamiehen toiminta on antanut aihetta lausunnonpyytäjän asiamiehen lisätoimenpiteisiin. Lisäksi reklamaatiossa on vaadittu 2 000 euron lisäkorvauksen maksamista ja todettu jos tätä ei makseta, vie asiamies asian eteenpäin muutoksenhaku- ja valvontaelimiin. Vakuutusyhtiö on tarkastellut korvausasiaa uudelleen lausunnonpyytäjän asiamiehen esittämien lisäselvitysten perusteella ja maksanut 1.8.2023 lisäkorvauksena 1 736 euroa perusteena se, että vastapuolen menettely on aiheuttanut jonkin verran lisätyötä sovinnon jälkeen. Vakuutusyhtiö katsoo, että vasta 11.7.2023 on annettu riittävän tarkka ja selkeä selvitys tapahtumista ja tehdyistä toimista erityisesti 14.–15.3.2023 jälkeen, joiden perusteella lisäkorvaus on voitu maksaa. Näin ollen vakuutusyhtiö ei ole velvollinen maksamaan asiassa viivästyskorkoa 1.8.2023 maksetulle lisäkorvaukselle.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys välttämättömien ja kohtuullisten asianajokulujen määrästä.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Lainkohdat
Oikeudenkäymiskaari
21 luku Oikeudenkäyntikuluista

8 §
Korvattavia oikeudenkäyntikuluja ovat oikeudenkäynnin valmistelusta ja asian tuomioistuimessa ajamisesta sekä asiamiehen tai avustajan palkkiosta aiheutuneet kustannukset. Korvausta suoritetaan myös oikeudenkäynnin asianosaiselle aiheuttamasta työstä ja oikeudenkäyntiin välittömästi liittyvästä menetyksestä.

[ – – ]

Vakuutusehdot
Yksityishenkilön oikeusturvavakuutusehdot, voimassa 1.1.2022 alkaen
5.1.4 Korvattavat kustannukset
Vakuutuksesta korvataan vakuutustapahtumasta aiheutuneet välttämättömät ja kohtuulliset asianajo- ja oikeudenkäyntikulut seuraavasti:

5.1.4.1 Riita- ja hakemusasia
Vakuutetulle asiamiehen käyttämisestä ja todistelusta aiheutuneet kulut.

5.2. Korvauksen määrä ja sen laskeminen
Vakuutustapahtumasta korvataan enintään vakuutuskirjaan merkitty vakuutusmäärä.

Vakuutuksesta korvattavat asianajo- ja oikeudenkäyntikulut määrätään oikeudenkäymiskaaren ja oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain oikeudenkäyntikuluja koskevien oikeusohjeiden mukaisesti.

Jos tuomioistuin ei ole ottanut kantaa asianajo- ja oikeudenkäyntikuluihin tai jos kuluista on sovittu tai asia on ratkaistu myöntämisen mukaisesti, korvattavat kustannukset määritetään ottaen huomioon myös vastaavanlaisissa asioista yleensä tuomitut tai maksetut kulut. Kustannuksista korvataan kuitenkin enintään tuomioistuimen vakuutetun vastapuolen maksettavaksi velvoittama kulumäärä, ellei tuomioistuin ole ratkaisussaan ilmenevin perustein nimenomaisesti katsonut, että vakuutetun on itse kärsittävä kulunsa osittain tai kokonaan vahinkonaan.

Asiamiehen työstä ja välttämättömistä kuluista korvataan kohtuullinen palkkio.

Palkkion ja kulujen kohtuullisuuden arvioinnissa otetaan huomioon riidanalaisen etuuden arvo, asian vaikeus ja laajuus sekä asiamiehen työn määrä ja laatu.

Korvattavien kustannusten määrä on kuitenkin enintään vakuutetun vastapuolelleen esittämän kuluvaatimuksen suuruinen.

Jos riidanalaisen etuuden arvon voi arvioida rahassa, vakuutuksesta korvataan vakuutuskirjaan merkityn vakuutusmäärän rajoissa enintään riidanalainen etuus kaksinkertaisena. Jos riidan kohteena on toistuvaisluonteinen maksu, määrän arvioinnissa otetaan huomioon riidanalainen kertamaksu enintään kymmenkertaisena. Etuuden määrän arvioinnissa ei oteta huomioon korko- tai asianajo- ja oikeudenkäyntikuluja.

Asian arviointi

Asiassa on kysymys remontointiurakan riidasta aiheutuneiden asiamieskulujen kohtuullisuuden arvioimisesta.

Asiaan sovellettavien vakuutusehtojen mukaan vakuutuksesta korvattavat asianajo- ja oikeudenkäyntikulut määrätään oikeudenkäymiskaaren ja oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain oikeudenkäyntikuluja koskevien oikeusohjeiden mukaisesti. Jos tuomioistuin ei ole ottanut kantaa asianajo- ja oikeudenkäyntikuluihin tai jos kuluista on sovittu tai asia on ratkaistu myöntämisen mukaisesti, korvattavat kustannukset määritetään ottaen huomioon myös vastaavanlaisissa asioista yleensä tuomitut tai maksetut kulu. Edelleen vakuutusehtojen mukaan asiamiehen työstä ja välttämättömistä kuluista korvataan kohtuullinen palkkio. Palkkion ja kulujen kohtuullisuuden arvioinnissa otetaan huomioon riidanalaisen etuuden arvo, asian vaikeus ja laajuus sekä asiamiehen työn määrä ja laatu.

Asiakas on vaatinut asiamiehen työstä korvattavaksi 12 491,88 euroa (sis. alv). Summaan on sisältänyt 33,9 tuntia työtä 280 euron (+ alv) tuntiveloituksella sekä kuluja 582,10 euroa (+ alv). Vakuutusyhtiö on korvannut oikeusturvavakuutuksesta yhteensä 9 736 euroa (sis. alv).

Asiassa riita on koskenut yksityishenkilön omistaman asunto-osakkeen remontin laskutusta ja tehtyä työtä, ja riidan vastapuolena on ollut urakoitsija. Asia ei ole edennyt tuomioistuimeen, eikä haastehakemusluonnoksia ole laadittu. Riita on noin 4 kuukauden kirjeenvaihdon jälkeen päätynyt sovintoon. Vakuutusyhtiön mukaan asiassa esitetty kuluvaatimus on korkeampi kuin mitä samankaltaisissa riita-asioissa käräjäoikeusvaiheen jälkeen keskimäärin eikä nyt kyseessä olevaa riitaa ole edes käsitelty käräjäoikeudessa.

Vakuutuslautakunnassa omaksutun linjan mukaisesti asianajolaskun kohtuullisuutta arvioitaessa laskua tulee tarkastella pääsääntöisesti kokonaisuutena. Vakuutuslautakunta katsoo vakuutusyhtiön tavoin, että tapauksessa on ollut kyse tavanomaisesta riita-asiasta. Lautakunta katsoo, ettei sovintoneuvottelutilan vuokraaminen ole ollut välttämätöntä sovinnon saamiseksi. Todistajanpalkkion vakuutusyhtiö on hyväksynyt osana laskutusta. Vakuutusyhtiö on hyväksynyt asiamiehen toimenpiteistä 15.3.2023 jälkeen laskutetun 11,2 tunnin sijaan 5 tuntia. Toimenpiteitä ennen 15.3.2023 on laskennallisesti kohtuullistettu 1,7 tunnin verran. Vakuutuslautakunta katsoo, ettei asiakas ole esittänyt perusteita sille, miksi kaikki asiamiehen toimenpiteet olisivat olleet tarpeellisia. Asiamiehen lasku sisältää sellaisia sähköpostiviestejä, joihin asiamies ei ole itse ottanut juurikaan osaa. Lautakunta pitää vakuutusyhtiön päätöstä kohtuullistaa asiamiehen laskua muutamalla tunnilla oikeana.

Vakuutuslautakunta toteaa selvyyden vuoksi, ettei vakuutusyhtiön oikeusturvapalvelut ole ollut esteellinen ratkaisemaan asiakkaan oikeusturvaetua koskevaa asiaa sillä perusteella, että riita-asiassa vastapuolta on avustanut vakuutusyhtiön lakipalveluyksikkö.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön päätöstä oikeana eikä suosita siihen muutosta.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros
Sihteeri Luukkonen Yli-Rahnasto
Jäsenet:
Haapasaari
Karhu
Karimäki
Korpiola