Tapahtumatiedot
A (s. 1968) liukastui 17.4.2020 vakuutuksenottaja B Oy:n omistaman kiinteistön alueella, kaatui taaksepäin ja löi päänsä. Välittömästi tapaturman jälkeen A:lla oli neliraajahalvausoireisto, joka lähti korjaantumaan noin puolen tunnin kuluttua. A:lla todettiin kaularankavamma ja selkäydinvaurio. A esitti vahingon johdosta korvausvaatimuksen B Oy:lle, joka teki asiassa vahinkoilmoituksen vastuuvakuutukseensa.
Vakuutusyhtiö katsoi, että kyseessä on B Oy:n vastuuvakuutuksesta korvattava henkilövahinko. Yhtiö maksoi A:lle korvausta muun muassa vahingosta johtuvasta ansionmenetyksestä. Ajalta 17.4.2020–31.8.2021 korvausta maksettiin A:n vaatimuksen mukaan 1.100 euron kuukausiansion perusteella ja ajalta 1.9.2021–30.4.2022 1.251,58 euron kuukausiansion perusteella.
Yhtiö antoi 14.4.2022 päätöksen, jossa totesi, että A oli korvattavasta vahingosta riippumattomasta syystä täydellä työkyvyttömyyseläkkeellä. Ennen vastuuvahinkoa 17.4.2020 A oli tehnyt työkyvyttömyyseläkkeen ohella eläkkeen sallimissa määrin töitä. Se, ettei A enää pystynyt työskentelemään työkyvyttömyyseläkkeen ohella, oli yhtiön kannan mukaan syy-yhteydessä vastuuvahinkoon. A:lle oli korvattu ansionmenetystä 30.4.2022 saakka välittömästi ennen vahinkoa saatujen tulojen suuruisena. Korvaus oli vastannut työkyvyttömyyseläkkeen tulorajaa. Pysyvän ansionmenetyskorvauksen määrä arvioidaan kuitenkin työkyvyttömyysasteen ja vahingonkärsineen ennen vahinkoa vakiintuneen ansiotason perusteella. Työkyvyttömyysasteen osalta arvioidaan, missä määrin vahinkoa kärsineellä on jäljellä työkykyä, ja voiko hän hyödyntää jäljellä olevaa työkykyään avoimilla työmarkkinoilla. Vuosiansio määritellään tapauskohtaisten selvitysten perusteella ensisijaisesti työnantajan antamien palkkatietojen perusteella, kun vahinkoa kärsineellä on pysyvä ja vakituinen työsuhde, eikä ansiotasossa ole tapahtunut huomattavia muutoksia. Vuosiansio voi myös perustua vahinkovuoden tai sitä edeltävän vuoden verotustietoihin. Korvauksen määrittämisessä voidaan käyttää useamman vuoden (3–5) verotustietojen keskiarvoa vain, jos vuosituloissa on ollut vähäistä suurempia vaihteluita. Esitetyn selvityksen mukaan A oli ollut vuoden 2017 ajan työkyvytön selkäleikkauksen johdosta. Vuosina 2018–2019 A oli työelämässä. Ennen vastuuvahinkoa 17.4.2020 A:lla oli vajaan vuoden toiminut taksiyritys, joka ei ehtinyt tuottaa tuloja. Tapaturman vuoksi A lopetti taksitoiminnan ja myi yrityksen pois kesäkuussa 2020. Tilikauden voitto 2019 oli 7.312 euroa ja verotettava tulos 7.555,94 euroa, mutta vuonna 2020 yritys tuotti tappiota 5.497 euroa. Ennen taksiyrityksen perustamista A ajoi rekkaa. Keväällä 2020 A oli jatkanut tätä työtä, mutta laskuttanut siitä yrityksensä nimissä. Tuloslaskelmien mukaan A:n yrityksellä oli ollut liikevaihtoa ennen korvattavaa vahinkoa ja A:lla oli 1.6.2018–31.5.2019 työsuhde tarvittaessa työhön kutsuttavana. Palkka oli ollut enimmillään 1.100 euroa kuukaudessa työkyvyttömyyseläkkeen tulorajan mukaan. Vuonna 2019 A:lla oli ollut palkkatuloa 8.504 euroa (vuoden 2022 tasoon korotettuna 8.827,24 euroa) ja vuonna 2019 9.680 euroa (vuoden 2022 tasolla 10.445,54 euroa). Yhtiö arvioi A:n vakiintuneen tulotason vuosien 2018–2019 toteutuneiden tulojen perusteella ja katsoi, että vakiintunut tulotaso on vuoden 2022 tasolla 9.636,38 euroa vuodessa ja 803,03 euroa kuukaudessa. Yhtiö ilmoitti maksavansa ansionmenetyskorvauksen jatkossa tämän tulotason mukaisesti ja tarkistavansa korvausta kalenterivuosittain elinkustannusindeksin nousua tai laskua vastaavasti.
A:n oikaisupyynnön johdosta yhtiö antoi asiassa uuden päätöksen 26.7.2022. Yhtiö ei muuttanut ratkaisuaan.
Asiakkaan valitus
A ilmoittaa asiamiehen välityksellä tyytymättömyytensä vakuutusyhtiön maksaman ansionmenetyskorvauksen määrään ja pyytää asiassa Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusta. A vaatii, että hänen ansionmenetyskorvauksensa perusteena olevaksi tulotasoksi määritellään alusta lähtien 1.251,58 euroksi kuukaudessa, mikä vastaa työkyvyttömyyseläkkeen tulorajaa. Lisäksi A vaatii viivästyskorkoa korkolain 4 §:n mukaisesti.
A sai vastuuvahingon 17.4.2020 seurauksena kaularankavamman sekä selkäydinvaurion, jotka ovat ilmenneet kipuna yläraajojen alueella sekä nielemisvaikeuksina ja johtaneet lukuisiin sairaanhoito- ja tutkimuskäynteihin. Vahingon seurauksena A:n toimintakyky on heikentynyt, eikä hän ole kyennyt työskentelemään. Lääkäri on todennut A:n pysyvästi työkyvyttömäksi.
Ennen onnettomuutta A oli toiminut yrittäjänä: 2000-luvun alusta lähtien vuonna 2016 tapahtuneen liiketoimintakauppaan asti hoivakotiyrittäjänä ja tämän jälkeen huutokauppatoimintaa harjoittavana yrittäjänä ja taksiyrittäjänä. A:lla ei ollut takanaan velkajärjestelyjä, yrityssaneerauksia tai konkursseja pitkästä yrittäjyysjaksosta huolimatta, eikä tapaturman sattuessa käynnissä olleella taksiyrityksellä ollut velkoja. A oli toiminut taksinkuljettajana noin 30 vuoden ajan välillä kokoaikaisesti ja toisinaan muiden töiden sekä yrittäjyyden ohella. Noin vuosi ennen tapaturman sattumista A oli aloittanut taksiyrittäjyyden. Aluksi hän oli toiminut niin sanottuna ”villiyrittäjänä” ja ostanut myöhemmin kiintiöpaikan alueelliselta taksipalvelujen välitysyhtiöltä. Kiintiöpaikan ostaminen ja siihen liittyvät muut kulut, kuten taksitolppapaikka sekä auton teippaus, olivat tuottaneet A:n yritykselle kertaluonteisia kuluja noin 12.500 euron edestä ja heikentäneet A:n yrityksen liikevoittoa vuonna 2019. Tulevaisuudessa taksivälitys olisi merkittävästi edistänyt A:n liiketoimintaa ja sen kasvua. Tätä puoltaa myös taksipalvelujen välitysyhtiön 31.5.2023 antama lausunto, jonka mukaan yksittäinen taksiauto tuottaa yritykselle kyseisellä välitysalueella noin 6.000–11.000 euron kuukausittaisen liikevaihdon.
A:n tarkoituksena oli kasvattaa yrityksenä liiketoimintaa kiintiöpaikan myötä ja lisäksi ostamalla uusi, esteetöntä kuljetusta vaativien asiakkaiden kuljettamiseen sopiva niin sanottu invataksi. Tämän lisäksi A oli tehnyt työsopimuksen kuljetusliikkeen kanssa tarkoituksenaan toimia taksinkuljettajan tehtävien lisäksi myös rekkakuljettajan tehtävässä. Kuljetusliikkeen toimitusjohtajan mukaan A olisi voinut työskennellä rekkakuljettajan tehtävissä halutessaan jopa kokopäiväisesti. Nämä työt olisi tehty A:n taksiyrityksen nimissä 30 euron tuntihinnalla lisättynä arvonlisäverolla.
Vakuutusyhtiö on huomioinut korvauksen määrittelyssä A:n tulot tapaturmaa edeltäneen vuoden ajalta, toisin sanoen taksiyrittäjyyden ensimmäisen vuoden ajalta. Ottaen huomioon yritykseen tehdyt investoinnit ja niihin liittyneet tavoitteet liiketoiminnan ja liikevoiton kasvattamiseen A:n ansiotulot taksiyrittäjyyden ensimmäisen vuoden ajalta eivät kuvaa kattavasti A:lle tapaturman seurauksena aiheutuneita ansionmenetyksiä. A:n ansiotulot olisivat hyvin todennäköisesti nousseet seuraavien vuosien aikana. Siten hänelle tulisi myöntää työkyvyttömyyseläkkeen tulorajan mukainen vahingonkorvaus.
Vakuutusyhtiön vastine
Vakuutusyhtiö kiistää A:n vaatimukset.
A:lle on myönnetty työeläkelakien mukainen pysyvä ja täysi työkyvyttömyyseläke jo ennen vastuuvahinkoa. Hän on perustanut taksiyrityksen noin vuosi ennen vastuuvahinkoa. Vahingon vuoksi taksitoiminta lopetettiin ja yritys myytiin pois. Yritys ei tuottanut ansiotuloa ennen vahinkoa. Ennen yrityksen perustamista A toimi työkyvyttömyyseläkkeen rinnalla rekkakuskina. Palkka tästä aiemmasta työstä on ollut 1.100 euroa kuukaudessa, mitä A pyysi yhtiölle 30.6.2020 lähettämässään sähköpostissa käyttämään korvauksen perusteena. Työsuhde on kestänyt 1.6.2018–31.5.2019, eikä sen päättymisen syystä ole esitetty syytä. Aiemmin A:lla on ollut huutokauppa-alan yritys ja hoivakotiyritys.
Vakuutusyhtiö katsoo, ettei A:n lyhyen aikaa ennen vastuuvahinkoa toimineen taksiyrityksen tilinpäätöstietoja voida ottaa pysyvän ansionmenetyskorvauksen perusteeksi. Menetyksen määrä tulee arvioida muiden selvitysten perusteella. A:n ansionmenetyskorvauksen perusteena oleva tulotaso on muun luotettavan selvityksen puuttuessa määritelty vahinkoa edeltäneiden vuosien 2018 ja 2019 perusteella. Yhtiö pitää A:n vahingosta riippumattomat työkyvyn rajoitteet huomioiden epätodennäköisenä, että A olisi ilman vastuuvahinkoa voinut työskennellä ratkaisusuosituspyynnössä esitetyin tavoin liikuntarajoitteisia asiakkaita avustavana invataksin kuljettajana ja tämä ohessa vielä rekkakuljettajan työssä. Valituksen liitteenä oleva alueellisen taksipalvelujen välitysyhtiön lausunto on yleinen arvio siitä, paljonko vähintään 50 tuntia viikossa työskentelevän yksittäisen taksiauton liikevaihto voisi yritykselle tuottaa. Arviota ei voi pitää millään tavoin näyttönä siitä, mikä täyden työkyvyttömyyseläkkeen rinnalla työskentelevän taksiyrittäjän ansiotulo olisi A:n tapauksessa voinut perussairaudet huomioiden olla.
Vakuutetun kuuleminen
Vakuutuslautakunta on varannut vakuutettuna olevalle B Oy:lle tilaisuuden esittää asiassa kannanottonsa. B Oy:n puolesta on ilmoitettu lautakunnalle, ettei B Oy:llä ole asiassa kommentoitavaa.
Selvitykset
1. Lääketieteellinen selvitys
Vakuutuslautakunnalla on käytössään A:ta koskevaa lääketieteellistä selvitystä ajalta 28.4.2020–28.2.2022.
Yliopistollisen sairaalan neurokirurgian klinikan hoitoaikaa 17.–28.4.2020 koskevan loppuarvion mukaan A on 17.4.2020 liukastunut ja lyönyt päänsä, minkä jälkeen hänellä on ollut puolen tunnin ajan täysi neliraajahalvausoireisto. Tämän jälkeen voima on lähtenyt hitaasti palautumaan. Tapaturman jälkeen tehdyssä kaularangan magneettitutkimuksessa on todettu kaulanikamien 3–4 etuligamentin vaurio ja selkäydinkanavan ahtauma kaulanikamien 3–6 tasolla. Lisäksi kaularangan tietokonekerroskuvauksessa on nähty mahdollinen kaulanikamien 2–3 välin osteofyyttikielekkeiden murtuma kaularangan etuosassa. A on jo ennen tapaturmaa ollut eläkkeellä selkäkipujen vuoksi. A:lla on DISH-ranka (diffuusi idiopaattinen skeletaalinen hyperostoosi eli Forestierin tauti, yleissairaus, jolle on ominaista selkärangan ja nivelien ligamenttien kalkkiutuminen ja luutuminen) ja kaulanikamien 6–7 tasolta on poistettu välilevynpullistuma vuonna 2010. A:lle on 25.4.2020 tehty kaularangan avarrustoimenpide. Neurokirurgian klinikalta A on siirtynyt kuntoutuslaitokseen jatkokuntoutusta varten.
Kuntoutuslaitoksen tekstin 29.4.2020 mukaan voimat ovat osittain palautuneet kaikkiin A:n raajoihin; kuntoutuslaitokseen tullessa A on kuvannut käsien voimien olleen heikommin palautuneet kuin jalkojen voimat, ja kaikissa raajoissa on ollut edelleen heikkoutta. Raajoissa, etenkin yläraajoissa, on ollut kylmänarkuutta. A on pystynyt kävelemään ilman apuvälineitä. Käsissä on ollut kömpelyyttä ja voimattomuutta ja tunnottomuutta sekä ylä- että alaraajoissa. Oikeassa kädessä on ollut tuntoaistin vaurioita jo vuoden 2010 välilevynpullistuman jälkeen. Lisäksi A on kertonut, että hänellä on aiemmin todettu molemmissa alaraajoissa neuropatiaan sopivat muutokset II tyypin diabeteksen aiheuttamina. A:lla on vuonna 2007 ollut katkokävelytyyppistä oireilua ja lannerangan magneettitutkimuksessa on todettu selkäydinkanavan ahtauma lannenikamien 3–4 tasolla. Tähän on tehty avarrustoimenpide joulukuussa 2017. Viime aikoina ennen 17.4.2020 sattunutta tapaturmaa A on pystynyt liikkumaan hyvin, hän on metsästänyt ja kävellyt paljon metsässä. Ajoittain hänellä on ollut alaselkäkipuja. Hän on edelleen työskennellyt kuljetusyrityksessään. Tapaturman 17.4.2020 jälkeen A:lla on todettu kaulaydintason vaurioon sopiva kliininen oirekuva, vaikka refleksistatuksessa ei ole tullut esiin ylemmän motoneuronin löydöksiä eikä kaularangan magneettitutkimuksessa ole todettu signaalilisää ytimessä. Kuntoutuslaitokseen tullessa A on kävellyt lyhyin askelin ilman apuvälineitä, ja alaraajoissa on todettu painovoiman voittavat lihasvoimat kaikissa liikesuunnissa. Yläraajoissa loitonnus on onnistunut vain noin 80 astetta, minkä jälkeen niskaan tuleva voimakas kipu on estänyt liikeradan. Peukalo-opponens on onnistunut jäykästi ja hennosti, sormien haritus on sujunut, samoin nyrkkiin puristaminen, ja puristusvoimat ovat olleet napakat.
Kuntoutuspalautteen 28.5.2020 mukaan A:n on kuntoutusjakson aikana toteutetussa fysioterapiassa todettu pystyvän liikkumaan itsenäisesti ilman apuvälineitä. Pidemmillä matkoilla on ollut käytössä rollaattori, minkä lisäksi A on edelleen käyttänyt kovakauluria. Olkapäiden liikeradat ovat olleet alentuneet kivun vuoksi ja lihasvoimat alentuneet niin ylä- kuin alaraajoissa. Yläraajoissa on ollut hienomotorista kankeutta ja esimerkiksi paidan napitus ei ole onnistunut. Kävelymatka on ollut alle 200 metriä alaraajojen voimien loppumisen vuoksi. Testien mukaan A:n toimintakyky ei ole kuntoutusjaksolla parantunut lukuun ottamatta puristusvoimia, joissa on todettu positiivista edistymistä. Toimintaterapiassa tavoitteena on ollut omatoimisuutta ja yläraajan toiminnallisuutta edistävä harjoittelu. Loppujaksossa A on ollut omatoiminen itsestä huolehtimisen toiminnoissa. Yläraajatestien tulokset ovat jääneet alle ikäkeskiarvojen, mutta ne ovat kuitenkin olleet riittävät kevyistä päivittäisistä toimista suoriutumiseen. Molemmissa käsissä on todettu alentunut suojatunto. Puheterapeutti on todennut lievän nielemisvaikeuden. A:lle on suositeltu jatkokuntoutuksena yksilöllistä fysioterapiaa ja avotoimintaterapiaa sekä puheterapeutin kontrollia yliopistollisen sairaalan selkäydinvammapoliklinikalla tapahtuvan kontrollin yhteydessä nielemisen kontrolloimiseksi.
Neurokirurgin B-lausunnon 17.6.2020 mukaan A:n käsien ja jalkojen diffuusi puutuilu ja kömpelyys eivät ole missään vaiheessa täysin helpottuneet. Alkukesästä tilannetta on vaikeuttanut tiettyihin pään liikkeisiin liittynyt epämiellyttävä tuntemus etenkin käsissä, mutta tilanne on nyt tältä osin ollut parempi. A:lle on tehty magneettitutkimus, jossa on todettu kaulanikamien 3–4 ja 4–5 välien olevan selvästi väljemmät kuin ennen leikkausta. Selkeää ahtaumaa ei ole todettu kummassakaan välissä, mutta kaulanikamien 3–4 välissä on oikealla nähty selkäydinkanavan kaventumaa, mutta ei selkeää ydinpuristusta. Neurokirurgi on pitänyt mahdollisena, että tietyissä pään liikkeissä syntyy lievää puristusta, joka aiheuttaa raajaoireet. Kummassakin nikamavälissä on nähty ydinsignaalin muutos. A:n on arvioitu hyötyvän avarrustoimenpiteestä kaulanikamien 3—4 väliin ja toimenpidettä on suunniteltu syksylle 2020. Neurokirurgi on pitänyt A:ta toistaiseksi kykenemättömänä taksiautoilijan työhön ja pitänyt todennäköisenä, että työkyvyttömyys on pysyvää. Sairauslomaa on kirjoitettu 31.12.2020 saakka.
Neurokirurgian klinikan hoitoaikaa 13.–14.11.2020 koskevan loppuarvion mukaan A:lle on tehty kaulanikamien 3–4 tasolle avarrus etukautta. Sairauskertomustekstin 20.11.2020 mukaan A:n sairauslomaa on jatkettu 31.3.2021 saakka.
Kuntoutuspoliklinikan hoitopalautteen 1.3.2021 mukaan A:lla on selkäydinvamman seurauksena kipuja, spastisuutta ja yläraajapainotteisia motoriikan ongelmia. A on lopettanut taksiyritystoimintansa pian vammautumisen jälkeen. On arvioitu, ettei A:n toimintakyky ole hoidollisilla ja kuntoutuksellisilla toimilla korjattavissa siten, että hän pystyisi palaamaan aiempaan työhönsä.
2. Ansionmenetyksen määrää koskevat selvitykset
A:n vakuutusyhtiölle 30.6.2020 antaman selvityksen mukaan A:n taksiyritys on ollut toiminnassa vajaan vuoden ajan ennen vastuuvahinkoa. A on perustanut yrityksen omia varoja käyttäen. Yritys ei ehtinyt tuottaa tuloa ennen vahinkoa. Vappuna 2020 oli tulossa uusi auto, jonka myötä ajot ja yrityksen tulot olisivat A:n mukaan lisääntyneet. Tapaturman vuoksi taksitoiminta jouduttiin lopettamaan ja myymään yritys pois. Ennen yrityksen perustamista A toimi rekkakuskina. A on pyytänyt vakuutusyhtiötä käyttämään tämän työsuhteen palkkatasoa ansiotulojen menetyksen määrittämisessä. Työtodistuksen 30.6.2020 mukaan A on ollut kuljetusliikkeeseen työsuhteessa 1.6.2018–31.5.2019 yhdistelmäajoneuvonkuljettajana. A on ollut tarvittaessa töihin kutsuttava ja hänen kiinteä kuukausipalkkansa on ollut 1.100 euroa. Palkkatodistuksen 6.8.2020 mukaan A:lle kyseisenä ajanjaksona maksettu palkka sisältäen lomarahan ja -korvauksen on ollut 13.044 euroa.
Yhtiölle 4.4.2021 antamansa selvityksen mukaan A on saanut eläkepäätöksen vuonna 2014, mutta on kuitenkin jatkanut koko ajan työelämässä tulorajan puitteissa. A myi hoivakotiyrityksensä vuonna 2015. Hän perusti samana vuonna yrityksen, jonka toimiala oli aluksi huutokauppojen pitäminen. Tätä toimintaa oli parin vuoden ajan. Avioeron myytä A ajoi liiketoiminnan alas ja ajoi tämän jälkeen pari vuotta rekkaa kuljetusliikkeelle, jonka kanssa A:lla on vuonna 2021 ollut edelleen voimassa oleva työsopimus. Taksilain muututtua A muutti yrityksensä taksiyritykseksi. Tätä oli tarkoitus jatkaa siihen saakka, kun A:n puoliso jäisi eläkkeelle. A oli ennen vastuuvahinkoa ehtinyt tilata yritykselle uuden autonkin, mutta tilaus saatiin peruttua. Yrityksestä ei ehtinyt olla tuloja, kun se oli viiden vuoden aikana ajettu kahdesti ylös ja jälleen alas. Koronan vuoksi taksiliikenne seisahtui, ja tästä syystä A oli ennen tapaturmaansa ehtinyt käydä työssä kuljetusliikkeessä, jossa hän olisi työskennellyt hiljaisena aikana enemmänkin. A on katsonut selvityksessään, että jo hänen hoivakotiyrityksensä myyntitulot osoittavat, että 1.100 euron korvausvaatimus kuukaudessa on perusteltu.
Selvityksessään 12.4.2021 A on huomauttanut, että taksiyritys tuottaa uudelle omistajalleen siten, että tämä pystyy elämään siitä saamillaan tuloilla. Selvityksessään 13.4.2021 A on katsonut, ettei ansionmenetyskorvauksen arviointi viiden vahinkoa edeltäneen vuoden tulojen perusteella ole perusteltua. Vuonna 2014 A on jäänyt työkyvyttömyyseläkkeelle, eikä ole missään nimessä ollut tuolloin työkykyinen. Vuonna 2016 A joutui ajamaan huutokauppayrityksensä toiminnan alas avioeron vuoksi, kun ei olisi pystynyt hoitamaan yritystä yksin huonon terveytensä takia. Vuonna 2017 tehdyn selkäleikkauksen jälkeen A pystyi palaamaan työelämään, ja tämän jälkeen hän on ollut työelämässä säännöllisesti tulorajansa puitteissa.
A:n vakuutusyhtiölle 25.8.2021 antaman selvityksen mukaan työkyvyttömyyseläkkeen tuloraja on noussut 1.251,58 euroon.
A:n verotuspäätöksen 2015 mukaan A:n palkat ja luontoisedut ovat kyseisenä vuonna olleet 120 euroa ja ansiotulot yhtymistä 2.455,45 euroa. Verotuspäätöksen 2016 mukaan A:n palkat ja luontoisedut ovat olleet kyseisenä vuonna 466,63 euroa. Verotuspäätöksen 2017 mukaan A:n palkat ja luontoisedut ovat kyseisenä vuonna olleet 4.849,98 euroa ja verotuspäätöksen 2018 mukaan vuonna 2018 9.680 euroa. Verotuspäätöksen 2019 mukaan palkkojen ja luontoisetujen määrä on vuonna 2019 ollut 8.503,79 euroa.
A:n taksiyrityksen tilikautta 1.1.–31.12.2019 koskevan tilinpäätöksen mukaan yrityksen liikevaihto on tilikaudella ollut 24.864,34 euroa ja tilikauden voitto 7.211,91 euroa. Tuloslaskelman 1.1.–15.6.2020 mukaan yrityksen liikevaihto on ollut kyseisenä ajanjaksona 15.337,15 euroa ja liiketoiminnan tappio 5.404,99 euroa.
Alueellisen taksipalvelujen välitysyhtiön lausunnon 31.5.2023 mukaan yhtiön välittämät taksipalvelut tuottavat sopimusyritykset, jotka operoivat omistamillaan autoilla ja palkkaamiensa kuljettajien työpanoksin. Sopimusyritykset ovat taustoiltaan, toimintatavoiltaan ja kokoluokiltaan hyvin erilaisia. Pienimmillään yrittäjä tuottaa autollaan palvelut yksin ja toisaalta iso yritys voi pyörittää yksittäistä autoa jopa kolmessa vuorossa. Yritystoiminnan aloittaminen on edellyttänyt palvelunavausmaksun suorittamista, ajoneuvolaitteiden asennuttamista sekä ajoneuvon teippaamista brändiväreihin. Teippaus ja kuljettajan vaatetus tuovat noin tuhannen euron kuluerän ja auton kyydinvälitys- ja maksuliikennejärjestelmät maksavat asennettuna noin 2.000 euroa. Palvelunavausmaksun suuruus on yhtiöltä hankittuna 8.500 euroa. Välitysyhtiön laskuttama kuukausimaksu autoihin tarjottuihin palveluihin perustuen on kuukausittain noin 250–500 euroa. Yksittäinen taksiauto tuottaa yritykselle noin 6.000–11.000 euron liikevaihdon. Mainitulla alarajalla taksia kuljettaa yleensä vain itse yrittäjä, joka tarjoaa palveluitaan noin 50 viikkotunnin verran. Toisessa äärilaidassa kuljettajan panos on huomattava ja auto liikkuu yleensä pitempää päivää ja mahdollisesti viikon jokaisena päivänä.
Ratkaisusuositus
Kysymyksenasettelu
Asiassa on kysymys A:lle vastuuvahingon 17.4.2020 perusteella korvattavan ansionmenetyksen määrästä.
A on lisäksi vaatinut, että vakuutusyhtiö korvaa hänelle muutoksenhausta aiheutuneet asianajokulut korkoineen. Finanssialan sopimuspohjaisen asiakasorganisaation (FINE) ohjesäännön 6 §:n mukaan riita-asiassa ei käsitellä valituksen tekemisestä aiheutuneiden kustannusten korvaamista. Vakuutuslautakunta ei tällä perusteella käsittele asiaa kuluvaatimuksen osalta.
Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot
Vahingonkorvauslain (31.5.1974/412) 5 luvun 2 §:n (16.6.2004/509) mukaan henkilövahingon kärsineellä on oikeus korvaukseen
1) tarpeellisista sairaanhoitokustannuksista ja muista tarpeellisista kuluista;
2) ansionmenetyksestä;
3) kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta;
4) pysyvästä haitasta.
Lain 5 luvun 2 a §:n (16.6.2004/509) mukaan ansionmenetyksestä määrätään korvaus ottamalla lähtökohdaksi arvio ansiotulosta, jonka vahinkoa kärsinyt olisi ilman vahinkotapahtumaa saanut. Tästä vähennetään ansiotulo, jonka vahinkoa kärsinyt vahinkotapahtumasta huolimatta on saanut tai olisi voinut saada taikka jonka hänen arvioidaan vastaisuudessa saavan ottaen huomioon hänen työkykynsä, koulutuksensa, aikaisempi toimintansa, mahdollisuutensa uudelleen kouluttautumiseen, ikänsä, asumisolosuhteensa ja näihin verrattavat muut seikat.
Toiminnan vastuuvakuutuksen ehtojen (voimassa 1.9.2020 alkaen) kohdan 1.1 (Korvattavan vakuutustapahtuman edellytykset) mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutetussa toiminnassa vakuutuksen voimassaoloalueella toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko, kun
- vakuutettu on korvausvastuussa vahingosta voimassaoloalueella voimassa olevan oikeuden mukaan
- vahinko on todettu vakuutuksen voimassaoloaikana. (…)
Asian arviointi
Henkilövahingosta maksettavalla vahingonkorvauksella pyritään saattamaan vahingonkärsinyt siihen taloudelliseen asemaan, jossa hän olisi ollut ilman vahinkoa. Tätä kutsutaan täyden korvauksen periaatteeksi. Kyse on vertailusta todellisen tapahtumainkulun (missä taloudellisessa asemassa vahingonkärsinyt on vahingon tapahduttua) ja hypoteettisen tapahtumainkulun (mikä vahingonkärsineen taloudellinen asema olisi, jos vahinkoa ei olisi sattunut) välillä. Kysymys on aina esitetyn selvityksen perusteella suoritettavasta tapauskohtaisesta arviosta, koska ei voida varmasti tietää, millainen tilanne olisi ilman vahinkoa ollut.
Vahingonkorvauslain mukaan ansionmenetyksestä määrätään korvaus ottamalla lähtökohdaksi arvio ansiotulosta, jonka vahinkoa kärsinyt olisi saanut, jollei vahinkotapahtumaa olisi sattunut. Yleensä arvioinnin lähtökohtana on se ansiotulo, jota vahinkoa kärsinyt on välittömästi ennen vahinkotapahtumaa saanut. Tästä arvioidusta menetyksestä vähennetään ne tulot, jotka vahingonkärsinyt saa vahingosta huolimatta. Näitä tuloja ovat varsinaisten tulojen lisäksi esimerkiksi työkyvyttömyysajalta saadut lakisääteiset toimeentuloetuudet. Näyttötaakka ansionmenetyksen syntymisestä ja sen määrästä on korvausta vaativalla.
Palkansaajan lyhytaikainen ansionmenetys pystytään tavallisesti arvioimaan luotettavasti työnantajan laatiman laskelman perusteella. Yrittäjän ansionmenetyksen arviointi on monimutkaisempaa. Arviointitapa riippuu muun muassa yritysmuodosta, yrityksen toiminnan laajuudesta ja laadusta sekä vahinkoa kärsineen osuudesta yrityksen toimintaan. Ansionmenetyksen määrää arvioitaessa otetaan huomioon yrittäjän toiminnan laatu ja laajuus, hänen henkilökohtainen työpanoksensa yrityksessä, mahdollisille sijaisille maksetut korvaukset sekä mahdollinen yrityksen liikevaihdon tai myyntikatteen (liikevaihto vähennettynä muuttuvilla kuluilla) aleneminen. Lisäksi arviossa voidaan ottaa huomioon muun muassa yrittäjän verotustiedot ja hänen yrityksestä itselleen maksamansa palkka.
Vakuutuslautakunnalle esitetyn selvityksen mukaan A on jäänyt selkäsairauden vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle vuonna 2014, mutta on jatkanut työskentelyä myös tämän jälkeen. A on myynyt vuonna 2015 hoivakotiyrityksensä ja perustanut tämän jälkeen huutokauppa-alan yrityksen, jonka toiminta on jouduttu lopettamaan avioeron vuoksi, kun A ei terveydentilansa vuoksi kyennyt yksin huolehtimaan yritystoiminnasta. Tämän jälkeen A on toiminut palkkatyössä yhdistelmäajoneuvonkuljettajana. Tältä osin Vakuutuslautakunnalle on toimitettu A:n työnantajan selvitys, jonka mukaan työsuhde on kestänyt 1.6.2018–31.5.2019, A on ollut tarvittaessa töihin kutsuttava ja hänen kiinteä kuukausipalkkansa on ollut 1.100 euroa. Palkkatodistuksen 6.8.2020 tiedot ovat tätä selvitystä vastaavat. Vuonna 2019 A on aloittanut toiminnan taksiyrittäjänä. Yrityksen tilikautta 1.1.–31.12.2019 koskevan tilinpäätöksen mukaan yrityksen liikevaihto on tilikaudella ollut 24.864,34 euroa ja tilikauden voitto 7.211,91 euroa. Tuloslaskelman 1.1.–15.6.2020 mukaan yrityksen liikevaihto on ollut kyseisenä ajanjaksona 15.337,15 euroa ja liiketoiminnan tappio 5.404,99 euroa. A:n palkat ja luontoisedut ovat vuonna 2015 olleet 120 euroa ja ansiotulot yhtymistä 2.455,45 euroa. Vuonna 2016 mukaan A:n palkat ja luontoisedut ovat olleet 466,63 euroa, vuonna 2017 4.849,98 euroa, vuonna 2018 9.680 euroa ja vuonna 2019 8.503,79 euroa.
Vakuutuslautakunta pitää asiassa esitetty lääketieteellinen selvitys ja A:n tuloista esitetyt selvitykset huomioiden osoitettuna, että A:lla on työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisen jälkeen ja ennen vastuuvahingon 17.4.2020 sattumista ollut jossakin määrin työkykyä jäljellä. Asiassa on riidatonta, että tämän jäljellä olleen työkyvyn menetys on syy-yhteydessä vastuuvahinkoon ja siitä aiheutunut ansionmenetys tulee korvata B Oy:n vastuuvakuutuksesta. Vakuutuslautakunta toteaa A:n tuloja koskevaan selvitykseen viitaten, ettei A:n ansiotasoa eläkkeelle jäämisen jälkeen voida esitetyn selvityksen perusteella pitää vakiintuneena. A:n ansiotulot ovat yltäneet työkyvyttömyyseläkkeen tulorajan tuntumaan määräaikaisen työsuhteen 1.6.2018–31.5.2019 aikana, mutta eivät ennen tätä eivätkä tämän jälkeen. A:n vuonna 2019 aloittaman taksiyritystoiminnan osalta Vakuutuslautakunta toteaa, ettei käytettävissä olevan selvityksen perusteella voida päätellä, että A olisi ilman vastuuvahinkoa saanut toiminnasta vaatimaansa korvausta vastaavat tulot etenkin ottaen huomioon A:n työkykyä rajoittavat muut sairaudet.
Vakuutuslautakunta pitää perusteltuna, että A:n ansionmenetyskorvauksen perusteena 1.5.2022 alkaen oleva ansiotaso arvioidaan vuosien 2018–2019 tulojen perusteella vakuutusyhtiön esittämällä tavalla. Lautakunta ei suosita muutosta myöskään ajalta 17.4.2020–31.8.2021 maksettuun korvaukseen, jossa korvauksen perusteena oleva ansiotaso on ollut 1.100 euroa kuukaudessa.
Lopputulos
Vakuutuslautakunta ei suosita muutosta vakuutusyhtiön korvauspäätökseen.
Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA
Puheenjohtaja Norros
Sihteeri Laine
Jäsenet
Haapasaari
Karhu
Korpiola
Koskinen