Tapahtumatiedot
Vakuutuksenottaja A:n maatilan työpajarakennus tuhoutui irtaimistoineen täysin palovahingossa 24.12.2022. Pohjapinta-alaltaan 156 neliömetrin puurakenteinen halli oli rakennettu vuonna 1988. Rakennus oli vakuutettu täysarvovakuutuksen suppealla turvatasolla muun muassa palovahingon varalta. Vakuutusyhtiö oli tarkastanut vahingon 30.12.2022 ja korvannut purku- ja raivauskustannuksista 11 334,16 euroa päätöksellään 2.3.2023.
Vakuutusyhtiö lähetti A:lle 26.4.2023 päivätyn luonnoksen kertakorvaussopimuksesta, jonka mukaan yhtiö oli määrittänyt rakennuksen jälleenhankinta-arvoksi 195 613 euroa. Ensivaiheessa suoritettavaksi päivänarvon mukaiseksi korvaukseksi yhtiö oli laskenut 58 prosenttia jälleenhankinta-arvosta eli 113 455 euroa. Maatalousirtaimiston korvausmääräksi yhtiö ilmoitti 12 655,48 euroa. A ei hyväksynyt korvausehdotuksia, vaan vaati, että rakennuksesta tuli korvata 150 000 euroa ja maatalousirtaimistosta 35 000 euroa. A vetosi siihen, että rakennus oli ollut hyvin hoidettu. Irtaimistoon oli kuulunut muun muassa dieselaggregaatti, jonka arvoksi vakuutusyhtiö oli arvioinut vain 2 500 euroa. A:n mielestä aggregaatin käypä arvo oli ollut ainakin 10 000 euroa.
Vakuutusyhtiö suoritti ilmoittamansa summat riidattomana korvauksena rakennuksesta ja irtaimistosta päätöksillään 4.7.2023.
Asiakkaan valitus
A on pyytänyt lautakunnan ratkaisusuositusta vakuutusyhtiön korvausmenettelyn asianmukaisuudesta sekä korvausten uudelleen harkitsemista. A on lausunut keskustelleensa korvauksista vakuutusyhtiön kanssa. Keskusteluista ei ollut tehty pöytäkirjaa. Neljä kuukautta vahingon jälkeen vakuutusyhtiö oli lähettänyt A:n allekirjoitettavaksi valmiin sopimuksen vahingon määrästä. Vakuutusyhtiö ei ollut halunnut neuvotella asiasta. A ei mielestään ollut saanut asianmukaista tilaisuutta tulla kuulluksi ennen korvauspäätöksen tekemistä. Vakuutusyhtiön perustelut rakennuksen ja irtaimiston korvausmäärille olivat puutteelliset.
A on lausunut lisäkirjelmässä 12.9.2023, ettei kunnollisia neuvotteluja korvauksista ollut käyty, koska vakuutusyhtiö oli siitä kieltäytynyt. Rakennuksen arvon määrittelyssä ei ollut huomioitu, että se oli maalattu uudelleen sekä ulkoa että sisältä ja katto oli hiljattain kunnostettu. Rakennus oli vastannut uudisrakennusta. A ei tuntenut vakuutusyhtiön vastineessa kuvaamaa TAKU-ohjelmaa. Irtaimiston korvauksen vähennysperusteita ei ollut selvitetty eikä sitä, miksi korvaus ei sisältänyt arvonlisäveron osuutta. A on pyytänyt lautakuntaa ottamaan kantaa vakuutusyhtiön kieltäytymiseen neuvotteluista.
Vakuutusyhtiön vastine
Vakuutusyhtiö on kiistänyt A:n vaatimukset lisäkorvausten maksamisesta. Yhtiö on lausunut arvioineensa vahingon määrän viranomaistutkinnan päätyttyä. Lähtötiedot oli saatu A:lta, joten A oli ollut mukana vahingon käsittelyssä. Vakuutuskorvauksesta oli neuvoteltu hänen kanssaan. Siten vakuutusyhtiö ei ollut toiminut vahinkoasiaa käsitellessään yksipuolisesti.
Rakennuksen arvon määrittelyyn oli käytetty Haahtelan Kustannustieto TAKU-ohjelmaa. Se oli tarkoitettu rakennushankkeiden budjetointiin, taloudenohjaukseen ja rakennuksen hinnan arviointiin. Ohjelman avulla voitiin laskea uudis- tai korjaushankkeen budjetteja tarveselvitys- ja hankesuunnitteluvaiheissa tai arvioida hankkeen tai olemassa olevan rakennuksen ylläpitokustannuksia. Lisäksi voitiin arvioida olemassa olevan tai vahingoittuneen rakennuksen uudis- ja nykyhintaa sekä korjausvastuuta. Kyse oli vakuutusyhtiöistä riippumattoman tahon laatimasta arvostetusta ohjelmasta, jota myös urakoitsijat käyttivät.
Rakennuksen arvoon vaikuttivat aina rakennusosien ikä ja kunto. Käytetyn rakennuksen arvo ei koskaan vastannut uutta rakennusosien kuluessa. Jokaisella rakennusosalla oli oma käyttöikänsä. Kuluminen huomioitiin laskelmissa sille määriteltyihin yleisten rakennusosien ikääntymiseen perustuvien vähennysprosenttien mukaisesti. Jos rakennusosa voitiin osoittaa juuri uusituksi, kyseiselle osalle vähennykset olivat pieniä.
Käytettävissä ei ollut dokumentteja, joilla olisi osoitettu A:n rakennuksen olleen ikäistään paremmassa kunnossa. Rakennuksen rakennusvuosi oli 1988. Siihen oli kerrottu tehdyn ulkopintojen maalaus 2022. Rakennuksen ikääntyessä alkuperäisten rakennusosien kuten sisäpuolisten pintojen, kalusteiden ja varusteiden sekä rakennuksen vaipan arvo oli laskenut. Teollisuustiloissa vähennys oli 21 prosenttia, sosiaalitiloissa 13 prosenttia ja tekniikassa 18 prosenttia. Kokonaisneliöhinnan muutos uuden rakennuksen arvosta oli tämän perusteella 18 prosenttia, joka muutti neliöhinnan 1480 eurosta 1207 euroon. Uudishinnaksi saatiin silloin 195 613 euroa.
Päivänarvon osalta rakennuksen rakennusosat olivat alkuperäisiä. Vain ulkopinnat oli maalattu vuonna 2022. TAKU-ohjelma määritteli rakennuksen päivänarvoksi 58 prosenttia eli uudishinnasta laskettuna 113 455 euroa, joka oli A:lle korvattu. Kyse oli korvausmäärältään jälleenhankinta-arvoisesta kohteesta, jolloin korvauksesta maksettiin ensin nykyarvon mukainen 58 prosentin osuus ja loput uuden rakennuksen rakentamisen jälkeen. Ellei uutta rakennusta rakennettu, aiheutunut vahingon määrä oli mainitut 58 prosenttia rakennuksen jälleenhankinta-arvosta.
Kustannusarvio oli lähetetty A:lle. Myös purku- ja raivauskustannuksista oli maksettu korvausta, joten A:ta oli vakuutusyhtiön mielestä kuultu. Näkemysero johtui siitä, että vakuutuskorvauksissa tekninen arvo määritteli kiinteistöjen arvon. A:n vaatimalle 150 000 euron arvolle ei ollut esitetty perusteita.
Irtaimiston arvossa huomiota oli kiinnitetty tuhoutuneen 40 kW:n aggregaatin arvoon. A oli ilmoittanut irtaimistoluettelossaan laitteen arvoksi 15 000 euroa ja hankintahinnaksi 40 000 euroa. Vakuutusyhtiön mielestä vakuutusehtojen mukainen ikävähennys huomioiden laitteesta ei jäänyt korvattavaa. A:n kanssa käydyn keskustelun perusteella korvausmääräksi oli nostettu 2 500 euroa.
Vastaavia uusia 40 kW:n generaattoreita löytyi internethaulla 12 620 – 13 144 euron hintaan ilman rahtikuluja ja tarjouskilpailua. Suomesta saatavana olleiden eri merkkisten aggregaattien hinnaksi ilmoitettiin 23 979 euroa ja 16 950 euroa. Siten A:n arvio 1970 valmistetun generaattorin arvosta oli ylimitoitettu. Oikea 15 000 – 18 000 euron arvo vakuutusehtojen mukaisella ikävähennyksellä 10 prosenttia vuodessa huomioiden aiheutti korvauksen nollautumisen laitteen iän oltua 52 vuotta, joten A:n korvausvaatimus oli kohtuuton. Selvitystä tavanomaisesta poikenneista huolto- tai kunnostustoimenpiteitä ei ollut esitetty. Irtaimiston korvauksessa oli huomioitu vakuutussopimuksen mukaiset ikävähennykset, joita A ei ollut ottanut vaatimuksessaan huomioon.
Lisävastineessaan 14.12.2023 vakuutusyhtiö on lausunut rakennusvahinkotarkastajansa keskustelleen A:n kanssa puhelimitse ja lähettäneen asiasta sähköposteja maaliskuun ja huhtikuun 2023 aikana. Vahinkotarkastaja oli tavannut A:n 25.4.2023. A oli ilmoittanut 10.1.2023 voivansa vähentää arvonlisäveron osuuden, joten korvaukset oli maksettu verottomien summien mukaan.
Vakuutusyhtiön mukaan TAKU-ohjelmaa oli tuotettu vuodesta 1980. Se oli vakiintunut keskeiseksi kiinteistöalan kustannusarvomenetelmän sovellukseksi. Sen käyttäjiä olivat muun muassa Finanssiala ry, Liikennevirasto, Maanmittauslaitos, Pelastuslaitos, Tilastokeskus, Rajavartiolaitos sekä merkittävä osa kunnista ja seurakunnista. Ohjelmaan viitattiin perintö- ja lahjaverolain ohjeistuksessa ja sen ajattelutapaa ja käyttöä hanke- ja arviointitehtävissä opetettiin laajalti eri oppilaitoksissa ja yliopistoissa. Kyseessä oli arvostettu ja alalla tunnettu kiinteistöjen kustannusten määrittelyyn käytetty laskentaohjelmisto.
Ratkaisusuositus
Kysymyksenasettelu
Asiassa on kyse palovahingossa 24.12.2022 tuhoutuneesta A:n maatilan työpajarakennuksesta ja sen irtaimistosta suoritettavan vakuutuskorvauksen määrästä. Lähemmin tarkasteltuna kyse on rakennuksen ja irtaimiston arvon määrittämisen perusteista, velvollisuudesta esittää niistä selvitystä sekä korvausmenettelystä vakuutuskorvausta maksettaessa.
Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot
Vakuutussopimuslain 69 §:n, Korvauksen hakijan velvollisuus antaa selvityksiä, mukaan korvauksen hakijan on annettava vakuutuksenantajalle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutuksenantajan vastuun selvittämiseksi ja joita häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen myös huomioon vakuutuksenantajan mahdollisuudet hankkia selvitys.
Asiaan sovelletaan 1.1.2013 alkaen voimassa olleita maatilavakuutuksen vakuutusehtoja.
Vakuutusehtojen kohta 6.1, Betydelsen av vissa termer som används i ersättningsbestämmelserna
Återanskaffningsvärde
Med egendomens återanskaffningsvärde avses anskaffningskostnaden för ny likadan eller närmast motsvarande egendom.
I återanskaffningsvärdet för byggnad ingår också rivnings- och röjningskostnader för den skadade byggnaden samt planeringskostnader för den byggnad som byggs i dess ställe.
I återanskaffningsvärdet ingår inte tilläggskostnader som orsakas av förbättring av egendomens kvalitets- eller utrustningsnivå i samband med reparation eller återanskaffning, ifall de inte beror på lagstiftning eller myndigheternas tvingande bestämmelser. De senast nämnda tilläggskostnaderna kan ingå i återanskaffningsvärdet till en andel av högst 10 % av skadans belopp.
Med återanskaffningsvärdet för data och program avses sedvanliga material- och arbetskostnader samt kostnader som orsakats av körningar i samband med återställandet av data och program.
Dagsvärde
Med egendomens dagsvärde avses det penningbelopp som fås då på återanskaffningsvärdet görs avdrag för vad egendomen förlorat i värde på grund av ålder, bruk, nedsatt användbarhet eller annan liknande orsak.
Gängse värde
Med egendomens gängse värde avses det penningbelopp, som skulle ha fåtts för egendomen om den sålts omedelbart före försäkringsfallet.
Vakuutusehtojen kohta 6.3, Beräkning av skadans belopp
6.3.1 Skadebelopp enligt återanskaffningsvärde
Skadebeloppet enligt återanskaffningsvärdet fås då eventuellt restvärde dras av från egendomens återanskaffningsvärde. Om den skadade egendomen kan repareras utgörs skadebeloppet av reparationskostnaderna, dock högst egendomens återanskaffningsvärde minskat med restvärdet.
6.3.2 Skadebelopp enligt dagsvärde
Om egendomens dagsvärde vid skadetillfället är lägre än hälften av dess återanskaffningsvärde, utgörs skadebeloppet av egendomens dagsvärde minskat med eventuellt restvärde. Om den skadade egendomen kan repareras utgörs skadebeloppet av reparationskostnaderna, dock högst egendomens dagsvärde minskat med restvärdet.
6.3.3 Värdering av skadebelopp vid skador på lösegendom som nämns i tabellen
Vid skador på lösegendom som uppräknas i tabellen anses som skadebelopp egendomens återanskaffningskostnader, på vilka man, för varje helt kalenderår som följt efter året för egendomens ibruktagande och som gått ut före tidpunkten för skadehändelsen, gör följande årliga avdrag på basis av bruksålder.
Enligt tabellen åldersavdrag per år är
10 % för maskiner, anordningar och arbetsredskap som drivs med el- och förbränningsmotor samt maskiner och anordningar som används för fastighetsunderhåll samt fordon som är avsedda för barnens bruk
6 % för andra maskiner och anordningar för lantbruk och binäringar
20 % för arbetsredskap som används i annat förvärvsarbete.
Vakuutusehtojen kohta 6.4.8, Mervärdesskatt
Vid beräkning av skadans belopp beaktas bestämmelserna om mervärdesskatt.
Om den försäkrade enligt mervärdesskattelagen är berättigad att dra av den skatt som ingår i skadans reparationskostnader eller den skadade egendomens återanskaffningskostnader, avdras från ersättningen beloppet av den mervärdesskatt som ingår i kostnaderna.
Ersättning betalas med avdrag för mervärdesskatt även då den försäkrade enligt mervärdesskattelagen eller omsättningsskattelagen har varit berättigad att dra av den skatt som ingått i anskaffningspriset för den förstörda eller förlorade egendomen.
Vakuutusehtojen kohta 6.5, Betalning av ersättning
Ersättning enligt återanskaffningsvärde betalas i två rater. Först betalas ersättning enligt dagsvärde. Som tilläggsersättning betalas skillnaden mellan återanskaffningsvärde och dagsvärde, om den skadade eller förlorade egendomen inom två år efter försäkringsfallet antingen repareras eller på samma tomt eller gård byggs eller i stället för lösegendom inom sex månader från försäkringsfallet skaffas ny egendom av samma kvalitet som är avsedd för samma bruk.
Om byggandet fördröjs på grund av myndighets åtgärd läggs dröjsmålstiden till ovannämnda tid.
Tilläggsersättningen betalas då [försäkringsbolaget] har fått utredning om ovannämnda återanskaffningsåtgärder.
Asian arviointi
A on kirjelmissään ensinnäkin pyytänyt lautakuntaa ottamaan kantaa siihen tapaan, jolla vakuutusyhtiö oli selvittänyt ja käsitellyt A:n vahinkoasiaa. Vakuutuslautakunta toteaa, ettei sen toimivaltaan kuulu antaa ratkaisusuosituksia yleisistä vakuutuksenantajien menettelytapoja koskevista kysymyksistä.
A:n ratkaisupyynnön johdosta lautakunta kuitenkin toteaa, ettei sille toimitetuista asiakirjoista ilmene seikkoja, jotka osoittaisivat vakuutusyhtiön käsitelleen vahinkoa ja määritelleen siinä tuhoutuneen omaisuuden arvoa A:ta kuulematta. Lautakunnalle toimitettujen asiakirjojen mukaan omaisuuden arvon määrityksen lähtökohtana ovat olleet juuri A:n antamat tiedot vahingoittuneen omaisuuden laadusta, iästä ja hankintahinnoista. Maksettavan vakuutuskorvauksen määrittämistä tai korvausmenettelyä ei voida pitää virheellisenä pelkästään sen perusteella, että vakuutusyhtiö ja korvauksen hakija eivät ole saavuttaneet yksimielisyyttä maksettavaksi tulevan korvauksen määrästä.
A on vaatinut vakuutuskorvausten laskemista uudelleen ja tuhoutuneesta työpajarakennuksesta maksettavan korvauksen korottamista 113 255,65 eurosta 150 000 euroon. Lautakunta toteaa, että vakuutuskorvauksen suuruus on laskettava vakuutussopimukseen sovellettavien vakuutusehtojen määräysten mukaisesti. Vakuutussopimuksen mukainen jälleenhankinta-arvoon perustuva korvaus tarkoittaa rahamäärää, jolla voidaan rakentaa uusi samankokoinen ja samaan käyttötarkoitukseen tarkoitettu rakennus. Korvaussumma vastaa tällöin enintään niitä kustannuksia, jotka aiheutuvat ominaisuuksiltaan alkuperäisen kaltaisen rakennuksen rakentamisesta, kun rakentaminen toteutetaan nykyaikaisilla rakenneosilla, yleisesti kaupan olevilla rakennustarvikkeilla ja tavanomaisilla työmenetelmillä.
Vakuutusyhtiö on käyttänyt A:n rakennuksen jälleenhankinta- ja päivänarvon laskemiseen muun muassa vakuutusalalla yleisesti käytettyä Haahtela -kehitys Oy:n TAKU-sovellusta. Laskennassa käytetyt pohjatiedot ovat asiakirjojen mukaan perustuneet rakennuspiirustukseen ja A:lta rakennuksesta saatuihin tietoihin. Laskennassa on laskentaohjelmiston mukaisilla korjaustekijöillä otettu huomioon rakennuksen vuoden 1988 rakentamisajankohdan rakennusteknisten tekijöiden ja rakennustyypin merkitys vastaavan rakennuksen jälleenhankinta-arvoon. Päivänarvo-osuuden laskenta on vakuutusyhtiön toimittaman selvityksen perusteella perustunut olennaisesti rakennuksen 34 vuoden ikään.
Voimassa olevan oikeuden mukaan näyttövelvollisuus korvattavan vahingon määrästä kuuluu lähtökohtaisesti korvauksen hakijalle. Vakuutussopimuslain 69 §:n mukaan korvauksen hakija on velvollinen antamaan vakuutuksenantajalle asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutuksenantajan vastuun selvittämiseksi ja joita häneltä kohtuudella voidaan vaatia.
Tässä tapauksessa A ei ole esittänyt lautakunnassa mitään korvauksen korottamista koskevaa vaatimustaan tukevaa asiakirjatodistelua rakennukseen tehdyistä sen kuntoa parantaneista korjaustoimenpiteistä. Lautakunta toteaa, että vaikka A:n kuvaamat huoltotoimenpiteet auttavatkin säilyttämään rakennuksen käyttökelpoisuutta, tällaiset toimenpiteet eivät yleensä merkittävästi nosta rakennuksen arvoa esimerkiksi varsinaisiin perusparannustoimenpiteisiin verrattavalla tavalla. Näin ollen lautakunta katsoo, ettei rakennuksen osalta ole osoitettu sellaisia erityisiä korjaus- ja parannustoimia, joiden perusteella olisi tässä tapauksessa aihetta poiketa rakenteiden ja laitteistojen ikääntymiseen pohjautuvasta yleisesti käytetystä päivänarvon laskentatavasta.
Selostamillaan perusteilla lautakunta katsoo, ettei sillä ole asiasta käytettävissään olevan selvityksen nojalla perustetta poiketa vakuutusyhtiön rakennuksen jälleenhankinta- ja päivänarvoa koskevasta arviosta. Näin ollen lautakunta katsoo, ettei vakuutusyhtiö ole velvollinen maksamaan lisäkorvausta A:n rakennuksen 24.12.2022 sattuneesta palovahingosta.
Palovahingossa tuhoutuneen irtaimiston osalta lautakunta toteaa, että A:n vakuutusyhtiölle laatiman irtaimistoluettelon perusteella huomattava osa työkaluista ja laitteista on ollut yli kymmenen vuotta vanhoja. A:n ilmoituksen mukaan dieselaggregaatti on ollut peräisin 1970-luvulta. A ei ole esittänyt lautakunnassa uusia perusteita korvauksen korottamista koskevalle vaatimukselleen. Omaisuuden laadusta ja iästä käytettävissä olevien tietojen perusteella ja ottaen huomioon vakuutussopimuksen mukaiset vakuutusehtojen kohdassa 6.3.3 mainitut ikävähennykset lautakunta katsoo, ettei asiassa ole myöskään tältä osin syytä poiketa vakuutusyhtiön korvausmäärää koskevasta arvioista.
Lopputulos
Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön korvauspäätöksiä asianmukaisina.
Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA
Puheenjohtaja Raulos
Sihteeri Isokoski
Jäsenet:
Akselinmäki
Jaakkola
Makkula
Rajamäki
Sarpakunnas
Sjögren