Tapahtumatiedot

Rivitaloasunnossa on tapahtunut kaksi varkausvahinkoa asuntoon murtautuen. Ensimmäisen vahinkoilmoituksen mukaan asuntoon oli murtauduttu 9.9.2021– 20.9.2021 välisenä aikana. Asiakas kertoo olleensa kyseisenä ajankohtana vaimon asunnossa vastapäätä omaa asuntoaan. Koko huoneisto oli ilmoituksen mukaan melkein tyhjennetty ja vain isommat tavarat jätetty. Asiakkaan korvausvaatimus oli noin 19 000 euroa.

Vakuutusyhtiö korvasi riidattomana osuutena kymmenen prosenttia vahinkoluettelossa ilmoitetusta vahinkomäärästä. Omavastuu huomioiden korvausta maksettiin 1 886,80 – 150 = 1 736,80 euroa. Vakuutusyhtiö totesi päätöksessä, että vahinkoluettelossa on ilmoitettu varastetuksi muun muassa mausteita ja serviettejä, jotka eivät ole perinteisesti irtaimistoa, jota varastetaan. Asuntoon on kuitenkin jätetty ilmoituksen mukaan tavaraa, kuten tietokoneen näyttöpääte, joka on tyypillisesti asuntomurrossa anastettua omaisuutta. Lisäksi asiakas on ilmoittanut asuvansa pääsääntöisesti lapsensa äidin asunnossa vastapäätä ja asiakkaan oma asunto on pääosin tyhjillään. Tästä syystä on epätodennäköistä, että asunnossa olisi ollut niin paljon tavaraa, kuin mitä asiakas on ilmoittanut. Kyseisen tavaramäärän kuljettamiseen olisi asiakkaan mukaan tarvittu iso ajoneuvo, mutta kukaan naapurustossa tai asiakas itse ei ole kuitenkaan nähnyt mitään normaalista poikkeavaa. Vakuutusyhtiö on katsonut, että asiakas ei ole pystynyt näyttämään toteen anastetuksi ilmoitetun omaisuuden määrää, ikää, todellista arvoa, malli- tai merkkitietoja ja ilmoitetut arvot vaikuttavat lisäksi liioitelluilta. Näin ollen jää epäselväksi, mitä kaikkea asunnosta on todellisuudessa varastettu ja minkä ikäistä tai arvoista varastettu omaisuus on ollut. Vakuutusyhtiö ei muuttanut päätöstään asiakkaan tekemän oikaisupyynnön perusteella.

Toisen vahinkoilmoituksen mukaan asunnon etuoven alaikkuna oli rikottu ja sisällä särjetty kirjahylly ja peilikaappi sekä leveä joustinpatja 17.11.2021. Asunnosta oli lisäksi anastettu muun muassa levykokoelma vanhoja 50-, 60-, 70- ja 80-luvun lp-levyjä sekä nuottikirjoja, -vihkoja, -papereita, -lehtiöitä ja -kansioita sekä lasten kolmipyörä. Kokonaiskorvausvaatimus oli noin 9 000 euroa.

Tästä vahingosta vakuutusyhtiö korvasi niin sanottuna riidattomana osuutena viisi prosenttia ilmoitetusta kokonaisvaatimuksesta. Omavastuu huomioiden korvausta maksettiin 450,23 – 150 = 300,23 euroa Vakuutusyhtiö totesi päätöksessään, että vahinkoilmoituksessa asiakas on ilmoittanut varastetuksi kohteita, kuten levyjä ja tietokoneen päätteen, jotka yhtiön mukaan varkaiden olisi luullut vievän jo ensimmäisen varkauden yhteydessä, eikä myöskään vaikuta uskottavalta, että asuntoon olisi jätetty levyjä tai omaisuutta ensimmäisen murron yhteydessä, kun asunto muilta osin oli tyhjennetty. Levyjä ei myöskään näy ensimmäisen murron jälkeisissä poliisilta saaduissa kuvissa.

Asiakas on ilmoittanut asuvansa pääsääntöisesti lapsensa äidin ja lapsen kanssa tämän asunnossa ja asiakkaan oma asunto on tyhjillään. Tämä huomioiden vakuutusyhtiön mukaan vaikuttaa erikoiselta, että asunnossa on ollut paljon tavaraa ja uutta tavaraa on hankittu vuonna 2021. Vakuutusyhtiö pitää myös outona, että toisenkaan murron yhteydessä naapurusto tai edes asiakas itse ei ole huomannut mitään normaalista poikkeavaa, vaikka edellisen murron jälkeen olisi ollut oletettavaa valpastua.

Vahingon määrän osalta vakuutusyhtiö toteaa, että A ei ole pystynyt näyttämään toteen anastetuksi ilmoitetun omaisuuden todellista määrää, ikää tai arvoa ja lisäksi rikottu omaisuus on arvioitu huomattavasti arvokkaammaksi kuin se todellisuudessa on. A on ilmoittanut kirjahyllyn arvoksi 400 euroa ja iäksi kuudesta seitsemään vuotta, mutta kuvien mukaan kirjahylly näyttää vanhemmalta, eikä sillä todennäköisesti ole enää taloudellista arvoa. Vakuutusyhtiö ei muuttanut päätöstään asiakkaan muutoksenhaun johdosta toisenkaan vahingon osalta.

Asiakkaan vaatimukset ja palveluntarjoajan kanta

Asiakas vaatii varastetun omaisuuden korvaamista kokonaisuudessaan. Asiakkaan mukaan vakuutusyhtiöllä ei ole ollut riittäviä perusteita vaaditun korvauksen alentamiseen. Vakuutusyhtiön tulee ensisijaisesti luottaa vakuutuksenottajan antamaan selvitykseen, ja jos se katsoo aiheelliseksi epäillä tehtyä vaatimusta, sen tulisi pystyä perustelemaan korvauksen epääminen tai sen alentaminen. Pelkkä väite tai käsittelijän näkemys siitä, mikä on uskottavaa, ei ole riittävä. Lisäksi on kohtuutonta odottaa, että vakuutuksenottaja on etukäteen dokumentoinut ja valokuvannut koti-irtaimistonsa. Valituksen liitteeksi asiakas on liittänyt listan henkilöitä yhteystietoineen, jotka voivat kertoa, mitä irtaimistoa asunnossa on ollut. Asiakas viittaa irtaimiston arvonmäärittelyn osalta toimittamaansa listaukseen.

Vakuutusyhtiö toteaa vastineessaan, että asiakkaalta ei ole saatu kummankaan vahingon tiimoilta minkäänlaista näyttöä vahingon määrästä. Yhtiö on näin ollen pyrkinyt arvioimaan riidattoman osan suuruutta ja maksanut korvauksen sen perusteella. Riidattoman osan arviointiin vaikutti muun muassa se, että ensimmäisen murtovahingon yhteydessä varastetuksi ilmoitettu omaisuus ei ole tyypillisesti murtovahinkojen kohteena. Asunto oli tyhjennetty vahinkoluettelon mukaan esimerkiksi ruoanlaittovälineitä myöten. Murtautujia ei pääsääntöisesti kiinnosta tavanomainen irtaimisto, jolla ei ole jälleenmyyntiarvoa. Yhtiö oli lisäksi selvittänyt poliisilta ja isännöitsijältä ensimmäisen murron tutkinnan yhteydessä etuoven ikkunassa todettua muovia, joka on ollut ikkunan tilalla. Tähän ei kuitenkaan löytynyt selitystä, vaikka poliisi arveli ikkunan rikkoutuneen jo joskus aikaisemmin. Yhtiö katsoo, että vahinkotapahtumien todellinen kulku jää epäselväksi, mistä huolimatta se on arvioinut mahdolliseksi, että asunnosta on varastettu jotain omaisuutta. Koska näyttö vahingon todellisesta määrästä puuttuu, on korvauksesta maksettu sen riidaton osa.

Toisen vahingon osalta yhtiö toteaa, ettei vaikuta loogiselta, että vajaa kaksi kuukautta aikaisemmin tehdyn murron yhteydessä asuntoon olisi jätetty levykokoelma ja tietokone, vaikka vähäpätöisempää omaisuutta oli viety. Yhtiö pitää tämän vahingon osalta uskottavana, että asunnosta on saatettu varastaa jotakin omaisuutta, mutta koska luotettava näyttö vahingon määrästä puuttuu, korvaus on muodostunut riidattomasta osasta. Yhtiö myös lisää, että se ei pidä tuttavien todistusta siitä, että vakuutuksenottaja on omistanut listattua omaisuutta, riittävänä näyttönä murtovahinkojen todellisista vahingonmääristä, koska vakuutuksenottajalta saatujen tietojen mukaan asiakas oli muun muassa asunut ennen murtovahinkoja pääasiassa eri asunnossa ja vahinkopaikassa on käyty vain satunnaisesti.

Sopimusehdot ja lainsäädäntö

Vakuutussopimuslain 69 §:n mukaan korvauksen hakijan on annettava vakuutuksenantajalle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutuksenantajan vastuun selvittämiseksi ja joita häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen myös huomioon vakuutuksenantajan mahdollisuudet hankkia selvitys.

Vakuutussopimuslain 70 §:n 1 momentin mukaan vakuutuksenantajan on suoritettava vakuutustapahtumasta johtuva vakuutussopimuksen mukainen korvaus tai ilmoitettava, ettei korvausta suoriteta, joutuisasti ja viimeistään kuukauden kuluttua siitä, kun se on saanut 69 §:ssä tarkoitetut asiakirjat ja tiedot.

Vakuutussopimuslain 70 §:n 4 momentin mukaan, jos korvauksen määrä ei ole riidaton, vakuutuksenantaja on kuitenkin velvollinen suorittamaan 1 momentissa mainitussa ajassa korvauksen riidattoman osan.

Sovellettavien kotivakuutusehtojen, voimassa 1.1.2021 alkaen, kohdan 3.4 (Vakuutusturvat, Varkaus- ja ilkivaltaturva) mukaan vakuutuksesta korvataan äkillinen ja ennalta arvaamaton välitön esinevahinko, jonka syynä on
- varkaus tai sen yritys
- ilkivalta, jolla tarkoitetaan ulkopuolisen tahallisesti aiheuttamaa vahinkoa
- murto, jolla tarkoitetaan murtautumista rakenteellisesti ja lujuudeltaan riittävän suojan antavaan lukittuun rakennukseen, rakennuksen tilaan tai muuhun säilytyspaikkaan
- ryöstö, jolla tarkoitetaan anastusta tai sen yritystä, jossa henkilö on joutunut väkivallan tai sen uhkauksen kohteeksi.

Yleisten sopimusehtojen, voimassa 14.11.2020 alkaen, kohdan 9.1 (Korvausmenettely, Korvauksenhakijan velvollisuudet) mukaan korvauksen maksamisen perusteena on kirjallinen, korvauksenhakijan allekirjoittama hakemus. Korvauksenhakijan on annettava vakuutusyhtiölle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeellisia vakuutusyhtiön vastuun selvittämiseksi. Tällaisia tarpeellisia tietoja ovat esimerkiksi tiedot
- vakuutuksesta ja korvauksen hakijoista osoitteineen. Hakijan on tarvittaessa esitettävä selvitys oikeudestaan korvaukseen.
- vahinkotapahtumasta: mitä, miten, missä ja milloin sattunut
- vahingon määrästä.

Lisäselvityksenä on hakemukseen tarvittaessa liitettävä esimerkiksi lääkärinlausunto, kuolintodistus ja poliisitutkintapöytäkirja. Hoitokuluista on toimitettava tarvittaessa alkuperäiset tositteet.

Korvauksenhakija on velvollinen hankkimaan ne selvitykset, jotka ovat hänen saatavissaan, ottaen kuitenkin huomioon myös vakuutusyhtiön mahdollisuudet hankkia selvityksiä.
[…]

Ratkaisusuositus

Tapauksessa on riidatonta, että asiakkaalle on sattunut vakuutusehtojen mukaan kaksi korvattavaa varkausvahinkoa, kun asiakkaan asuntoon on murtauduttu 9.9.2021 sekä 17.11.2021 ja asunnosta on anastettu asiakkaan irtaimistoa. Riitaa sen sijaan on vakuutuksesta korvattavan vahingon määrästä vakuutusyhtiön korvattua ensimmäisen vahingon osalta riidattomana osana kymmenen ja jälkimmäisen vahingon osalta viisi prosenttia asiakkaan korvausvaatimuksen määrästä.

Korvauksen hakijalla on yleisten oikeudellisten periaatteiden mukaan näyttötaakka siitä, että kyse on korvattavasta vahingosta, samoin kuin vahingon määrästä. Vakuutussopimuslain 69 §:n mukaan korvauksen hakijan on annettava vakuutusyhtiölle sellaiset asiakirjat ja tiedot, joita häneltä kohtuudella voidaan vaatia. Tällaisia asiakirjoja ja tietoja ovat ehtojen mukaan esimerkiksi ne, joiden avulla voidaan todeta, onko vakuutustapahtuma sattunut, kuinka suuri vahinko on syntynyt ja kenelle korvaus on suoritettava. Vakuutusyhtiö ei ole velvollinen suorittamaan korvausta ennen kuin se on saanut edellä mainitut selvitykset.

Vakuutusyhtiö on vedonnut asiassa muun muassa siihen, että asiakas ei ole pystynyt näyttämään toteen anastetuksi ilmoitetun omaisuuden määrää, ikää, todellista arvoa, malli- tai merkkitietoja ja ilmoitetut arvot vaikuttavat lisäksi liioitelluilta. Vakuutusyhtiö pitää lisäksi epätodennäköisenä, että ensimmäisen varkauden jälkeen asuntoon olisi jätetty arvokasta omaisuutta, kuten tietokoneen näyttö.

Näyttövelvollisuuden osalta FINE toteaa yleisesti, että varkausvahingoissa, jotka kohdistuvat suureen määrään koti-irtaimistoa, on tyypillistä, ettei irtaimiston yksilöintiä, sisältäen esimerkiksi tarkat hankinta-ajankohdat ja esineiden ikätiedot, ole usein mahdollista tehdä samalla tarkkuudella kuin yksittäisiin, erityisesti uudehkoihin esineisiin kohdistuvien vahinkojen kohdalla. Huomioiden, että asiakkaalla oleva selvitysvelvollisuus koskee tietoja, joita häneltä kohtuudella voidaan vaatia, on esitettyä selvitystä harkittava kokonaisuutena huomioiden. Korvauksen määrän arvioimista esinekohtaisen arvioinnin sijaan kokonaisuutena pitää perusteltuna silloin, kun yksittäisistä esineistä ei ole kaikilta osin riittävän tarkkoja tietoja saatavissa esinekohtaisen arvioinnin tekemiseksi.

Asiakkaan asiassa esittämän selvityksen osalta FINE toteaa asiakkaan toimittaneen vakuutusyhtiölle listauksen varastetuista tavaroista hankintahintoineen, mutta listauksessa ei ole mainittu esinekohtaisesti muun muassa ostovuotta eikä pääosin myöskään merkkiä tai mallia. Huomioiden asunnon käytöstä kerrottu eli että siinä ei ole vahinkojen sattumisen aikaan jatkuvasti asuttu sekä varastetuksi ilmoitetun irtaimiston verrattain suuri määrä samoin kuin se, että ilmoituksen mukaan osa irtaimistosta on ollut hyvin uutta, katsoo FINE, että asiassa on ollut perusteltua edellyttää asiakkaalta pelkkää vahinkoilmoitusta tarkempaa selvitystä irtaimiston hankinnasta. Osana tapahtumakokonaisuutta tätä korostaa myös se, että varastetuksi on ilmoitettu myös sellaista omaisuutta, joka ei tyypillisesti ole varkausvahinkojen kohteena.

Muuta kirjallista selvitystä kuin vahinkoilmoitusten irtaimistoluettelot asiakas ei ole vakuutusyhtiölle tai FINElle toimittanut. Edellä todettujen tapahtumakokonaisuuteen liittyvien seikkojen perusteella FINE katsoo, ettei pelkkää ilmoitusta vahingon määrästä voida tässä pitää riittävänä selvityksenä. Näin ollen FINE katsoo, ettei asiakas ole osoittanut, että vakuutussopimuksen mukainen vakuutusyhtiön korvausvastuu kahdessa varkausvahingossa ylittäisi asiakkaalle riidattomana osuutena korvatun summan, eikä asiassa siten ole perusteita suosittaa lisäkorvauksen maksamista.

Viitaten asiakkaan toimittamaan todistajalistaukseen yhteystietoineen FINE toteaa lopuksi, että FINEssä tapaukset käsitellään asiassa esitetyn kirjallisen aineiston perusteella eikä FINE kuule suullisesti todistajia.

Lopputulos

FINE ei suosita muutosta asiassa.

FINE

Vakuutus- ja rahoitusneuvonta

Jaostopäällikkö Korpelainen
Esittelijä Taivalantti