Tapahtumatiedot
Vahinkoilmoituksen mukaan A (s. 1991) putosi 2.3.2023 boulderoidessaan seinältä noin 1,5 metrin korkeudesta käden ollessa kurotusliikkeessä. A:n olkapää kipeytyi putoamisen seurauksena. A haki korvausta yksityistapaturmavakuutuksestaan.
Vakuutusyhtiö antoi asiassa 16.5.2023 kielteisen korvauspäätöksen sillä perusteella, että vakuutus ei ole voimassa kiipeilyurheilussa. Yhtiön mukaan boulderointi katsotaan kiipeilylajiksi riippumatta siitä, tapahtuuko se seinällä, kalliolla tai siirtolohkareella.
A haki vakuutusyhtiöltä muutosta korvauspäätökseen. Vakuutusyhtiö antoi uuden kielteisen päätöksen asiassa 30.5.2023. Vakuutusyhtiö totesi boulderoinnin olevan sellainen urheilulaji, joka vaatii vakuutusehtojen mukaan urheiluturvan. Vakuutusehtojen kiipeilyurheilua koskeva rajoitus ei koske seinäkiipeilyä silloin, kun käytetään putoamisen estäviä suoja- ja turvavarusteita. Vakuutusyhtiön mukaan pelkkä patja lattialla ei ole ehdoissa tarkoitettu putoamisen estävä turva- tai suojavaruste, eikä myöskään voida katsoa, että boulderoinnissa käytetyt kengät ja käsiin laitettava magnesiumkarbonaatti olisi putoamisen estäviä turvavälineitä.
A haki muutosta vakuutusyhtiön sisäisen muutoksenhakuelimen kautta. A:n mukaan rajoitusehto, johon vakuutusyhtiö on vedonnut, ei rajaa pois boulderointia, eikä ehdossa määritellä tarkemmin millaiset suoja- ja turvavarusteet seinäkiipeilyssä tule olla käytössä. A:n mukaan hänellä oli käytössä kaikki lajille tyypilliset varusteet kuten pitoa parantavat ja suojaa antavat kiipeilykengät, pitoa parantava magnesiumkarbonaatti käsissä ja suoritus tehtiin patjan päällä. Lisäksi A toi muutoksenhaussaan esille, että vakuutusyhtiö on tapaturman jälkeen päivittänyt vakuutusehtojaan niin, että boulderointi on erikseen rajattu vakuutuksen ulkopuolelle ja turvavarusteet tarkemmin määritelty. Tämä muutos puoltaa A:n mukaan sitä, etteivät tapaturman sattumishetkellä voimassa olleet ehdot ole selkeästi rajanneet A:lle sattunutta boulderointivahinkoa vakuutuksen ulkopuolelle. Lisäksi A toi muutoksenhaussaan esille, että koska vakuutusyhtiö on korvauspäätöksessään todennut, etteivät hänellä tapaturman sattuessa käytössä olleet varusteet täytä vakuutusyhtiön näkemystä tarvittavista suojavarusteista, on vakuutusyhtiö samalla myöntänyt kyseessä olevan seinäkiipeily. A katsoi, ettei vakuutusyhtiö voi vedota siihen, ettei hänen käyttämänsä turvavarusteet olleet ”putoamisen estäviä”, koska tällaista sanamuotoa ei käytetä vakuutusehdossa, johon yhtiö vetoaa. Lisäksi A:n mukaan patja on suojavaruste ja muut suoritusturvallisuutta parantavat toimenpiteet ovat myös selkeästi turvavarusteita. Vakuutusyhtiön sisäinen muutoksenhakuelin ei suosittanut muutosta korvauspäätökseen. Lisäksi ratkaisussa todettiin, että A:n viittaama vakuutusehtojen muuttaminen on tapahtunut jo ennen A:lle sattunutta tapaturmaa, mutta koska A:n vakuutuskausi ei ollut vielä vaihtunut tapaturman sattuessa, sovelletaan tapaukseen vanhoja vakuutusehtoja.
Asiakkaan vaatimukset ja palveluntarjoajan kanta
A ei ole tyytyväinen vakuutusyhtiön korvauspäätökseen ja pyytää FINEn ratkaisusuositusta asiassa. A katsoo, että vahinko tulisi korvata, koska kyse on ollut seinäkiipeilystä, jossa on ollut käytössä turva- ja suojavarusteet. A katsoo, että boulderointi tulee tulkita seinäkiipeilyksi, koska suorituspaikka, -tapa ja -varusteet olivat täysin identtisiä sisällä tapahtuvan seinäkiipeilyn kanssa. Koska vakuutusyhtiö vetoaa puutteellisiin suojavarusteisiin, on myös vakuutusyhtiö tulkinnut kyseessä olevan seinäkiipeily. Jos kyse ei olisi seinäkiipeilystä, ei suojavarusteilla olisi merkitystä. Lisäksi A katsoo, että on käyttänyt lajille tyypillisiä varusteita, jotka vähentävät putoamisen riskiä ja putoamisen sattuessa aiheutuvia vaurioita. Ehdoissa ei ole mainintaa putoamisen estävien varusteiden vaatimuksesta.
Lisäkirjelmässään A vastaa vakuutusyhtiön väitteeseen siitä, että kengät ja magnesiumkarbonaatin käyttö ovat edellytys kiipeilylajin harrastamiselle. A:n mukaan kiipeilyä voidaan harrastaa millä tahansa kengillä tai ilman kenkiä mutta erityiset kiipeilykengät tekevät kiipeilystä turvallisempaa. Samoin magnesiumkarbonaatin käyttö ei A:n mukaan ole edellytys kiipeilylle, vaan suoritusvarmuutta ja -turvallisuutta edistävä toimenpide. Vakuutusyhtiön näkemykseen siitä, ettei patja ole turvavaruste, koska se ei estä putoamista, A vastaa, ettei tällä logiikalla mitään varustetta voisi pitää turvavarusteena, koska ei ole olemassa mitään täysin vahingoittumismahdollisuuden poistavaa varustetta. Lisäksi A toteaa, että vahinkomekanismi on ollut venähdys, kun pudotessa otteesta pitänyt käsi on joutunut vetovoiman kohteeksi. Patjaan osuminen ei ole aiheuttanut loukkaantumista. Valjaiden käyttö ei olisi estänyt vahinkoa, koska valjaat sallivat hetkellisen putoamisen ennen kuin ne pysäyttävät sen. Putoamismatka ennen venähdystä oli niin lyhyt, että valjaat eivät olisi ehtineet reagoida. Lisäksi A toistaa aiemmin esiin tuomansa perustelut vahingon korvattavuuden puolesta.
Vakuutusyhtiö toistaa kielteisen kantansa FINElle antamassaan vastineessa. Vakuutusyhtiö toteaa, että boulderointi kuuluu kiipeilylajeihin, jossa kiipeillään ilman varmistusvälineitä ja sitä harrastetaan kivillä, kallioseinämillä ja kiipeilyseinillä. Boulderoinnissa kuten muissakin kiipeilylajeissa varusteisiin kuuluvat kengät, jotka ovat edellytys kiipeilylle, lisäksi kiipeilyssä käytetään käsiin laitettavaa magnesiumkarbonaattia, joka on kiipeilyn apuväline ja sen tarkoituksena on imeä käsistä kosteutta, jolloin käsien ja otteen välinen kitka on parempi ja näin edistää kiipeilyä. Vakuutusehtojen suoja- ja turvavarusteilla tarkoitetaan kiipeilyssä yleisesti tarkoitettavia putoamisen estäviä, sekä kiipeilijää suojaavia turvavarusteita kuten valjaita, köysiä ja varmistuslaitteita, joilla voidaan huolehtia kiipeilijän turvallisesta laskeutumisesta esimerkiksi putoamistilanteessa. Boulderoinnissa kiipeilijä ei käytä itsessään mitään turvavarusteita, jolloin loukkaantumisriski on suuri pudotessa. Boulderoinnissa käytetään maassa tai lattialla patjoja putoamisen varalta ja tasoittamaan alustan epätasaisuuksia. Patja ei kuitenkaan estä putoamista eikä loukkaantumista, kuten tässä tapahtumassa on A:lle tapahtunut. Vakuutusyhtiö katsoo, että boudelrointi kuuluu kiipeilylajeihin, ja koska A:lla ei ole vakuutuksessa poistettu urheilurajoitusta, ei vakuutuksesta voida maksaa korvausta tapaturman hoitokuluista. Lisävastineessaan vakuutusyhtiö toistaa kielteisen kantansa ja toteaa, että koska seinäkiipeilyssä ja boulderoinnissa on kyse eri kiipeilylajeista, ei vakuutus ole lainkaan voimassa boulderoinnissa ilman, että siitä on poistettu urheilurajoitus.
Sopimusehdot
Sovellettavien vakuutusehtojen (voimassa 1.1.2022 alkaen) kohdan 1.3.1 (urheilurajoitus) mukaan vakuutus ei ole voimassa tapaturmien varalta:
(…)
2) kiipeilylajeissa, kuten vuori-, seinä-, kallio- tai jääkiipeilyssä. Rajoitus ei koske seinäkiipeilyä silloin, kun käytetään suoja- ja turvavarusteita.
(…)
Edellä mainituista urheilusta urheilurajoitus voidaan lisämaksusta poistaa erikseen sopimalla (Urheiluturva).
Ratkaisusuositus
Asiassa on kysymys siitä, tulisiko A:lle boulderoinnin yhteydessä sattuneen tapaturman hoitokulut korvata A:n yksityistapaturmavakuutuksesta.
Yksityistapaturmavakuutuksesta maksetaan korvausta tapaturmien aiheuttamista vammoista vakuutusehtojen mukaisessa laajuudessa. Vakuutusehtoihin voidaan ottaa vakuutusyhtiön korvausvelvollisuutta koskevia rajoitusehtoja. Tässä tapauksessa vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle on rajattu kiipeilylajit, kuten vuori-, seinä-, kallio- tai jääkiipeily. Rajoitus ei kuitenkaan koske seinäkiipeilyä silloin, kun käytetään suoja- ja turvavarusteita. Rajoitus voidaan ehtojen mukaan poistaa erillisellä urheiluturvalla lisämaksusta.
Vakuutukseen sisältyviä rajoitusehtoja on yleisten tulkintaa koskevien periaatteiden mukaan tulkittava suppeasti. Tämä tarkoittaa, että ehtoja on tulkittava sanamuotonsa mukaisesti, eikä tulkintaa saa laajentaa siitä, mitä käytetyillä termeillä voidaan perustellusti ymmärtää. Ehtoja on kuitenkin tulkittava kokonaisuutena. FINE toteaa, että vakuutusehtoja tulkittaessa on lisäksi huomioitava, että kaikki riskit eivät ole vakuutettavissa ja että vakuutusehtojen tarkoituksena on nimenomaan määritellä korvauksen piiriin kuuluva vakuutusriski.
A:lle on sattunut tapaturma boulderoidessa. Boulderointi on yksi kiipeilyn alalaji, jossa kiipeillään verrattain matalilla korkeuksilla ja ilman erillisiä varmistusvälineitä, kuten valjaita ja köysiä. Boulderointia harrastetaan kivillä, matalilla kallioseinillä ja kiipeilyseinillä. Boulderointia ei ole erikseen mainittu rajoitusehdossa, mutta koska rajoitusehdon luetteloa kiipeilylajeista ei ole tarkoitettu tyhjentäväksi listaukseksi, on boulderointia pidettävä ehdon tarkoittamana kiipeilylajina.
A katsoo, että kyseessä olisi vakuutusehdon tarkoittama seinäkiipeily, jossa on käytetty suoja- ja turvavarusteita ja tapaturman hoitokulut tulisi tämän perusteella korvata A:n tapaturmavakuutuksesta.
Seinäkiipeily tarkoittaa nimensä mukaisesti kiipeilyä seinää vasten ja se ymmärretään arkikielen merkityksessä yleisesti kiipeilyn yhdeksi alalajiksi boulderoinnin rinnalla. Seinäkiipeilyssä kiipeillään seinää pitkin turvavarusteet yllä. Vakuutusehdon mukaan rajoitus ei koske seinäkiipeilyä, kun käytetään suoja- ja turvavarusteita.
FINE katsoo, että seinäkiipeily suoja- ja turvavarusteilla voidaan perustellusti ymmärtää tarkoittavan eri asiaa kuin boulderointi, joka yleisesti tunnetaan lajina, jossa ei käytetä varmistusvälineitä, kuten valjaita ja köysiä.
Koska kiipeily on kuitenkin tapahtunut seinällä, FINE katsoo, että asiassa on perusteltua myös arvioida, voidaanko kiipeilyssä tässä yhteydessä katsoa käytetyn vakuutusehdon tarkoittamia suoja- ja turvavarusteita.
Suoja- ja turvavarusteilla tarkoitetaan varusteita, jotka suojaavat ja estävät onnettomuuden tapahtumista. Boulderointi tunnetaan lajina, jossa ei nimenomaisesti käytetä varmistusvälineitä. Boulderointiin liittyy suurempi putoamisen ja loukkaantumisen riski kuin turvavarusteilla tapahtuvaan seinäkiipeilyyn.
FINE katsoo, että kiipeilyssä käytettäviä kenkiä ja magnesiumjauhetta ei voida pitää ehdon tarkoittamina suoja- ja turvavarusteina, vaan ne ovat lajiin kuuluvia normaaleja varusteita, jotka mahdollistavat tai helpottavat lajin harrastamista. Boulderoinnissa käytettävä patja pehmentää pudotusta mutta ei estä putoamista, eikä sitä voi FINEn näkemyksen mukaan katsoa sellaiseksi suoja- ja turvavarusteeksi, joka yleisesti ymmärretään käytettävän seinäkiipeilyssä suoja- ja turvavarusteena.
Riippumatta siitä, että vakuutusehdossa ei ole erikseen mainittu, että suoja- ja turvavarusteiden tulee olla putoamisen estäviä, FINE katsoo, että asia on ymmärrettävissä asiayhteydestä. Seinäkiipeilyyn lähtökohtaisesti kuuluu putoamisen estävät turvavarusteet ja kun kiipeilyä harrastetaan seinällä ilman tällaisia turvavarusteita, ei tapaturmavakuutus ole voimassa ilman erillistä urheiluturvaa.
FINE toteaa, että on tyypillistä ja yleisesti tunnettua, että yksityistapaturmavakuutus ei kata kaikkia riskialttiita urheilulajeja tai ne vaativat erillisen laajennuksen vakuutusturvaan.
Edellä mainituin perustein FINE katsoo, että vakuutusyhtiön korvauspäätös olla korvaamatta boulderoinnin yhteydessä sattunutta tapaturmaa on vakuutusehtojen mukainen.
Lopputulos
FINE ei suosita muutosta vakuutusyhtiön korvauspäätökseen.
FINE
Vakuutus- ja rahoitusneuvonta
Jaostopäällikkö Laine
Esittelijä Toukonen