Tapahtumatiedot
Pankki veloitti A:n tililtä 2002 otetun opintolainan viimeisen erän 1 220,19 euroa 15.6.2023 automaattisella veloituksella, joka oli ollut lainan takaisinmaksumuotona käytössä vuosia. Viimeinen takaisinmaksuerä oli kuitenkin huomattavasti suurempi kuin edeltävät kuukausittain automaattisesti veloitetut erät eikä A saanut pankilta ennakkovaroitusta tulevasta suuremmasta erästä tai laina-ajan päättymisestä. A otti tapahtuneen jälkeen yhteyttä pankkiin, jolloin pankki palautti summan A:n tilille. A siirsi summan toiselle tilille, jolloin viimeinen takaisinmaksuerä jäi maksamatta. A myös avasi toisesta pankista käyttötilin, koska lainahoitotilille menevät varat olisivat menneet erääntyneen saatavan maksuun, mikä ei sopinut A:lle.
Asiakkaan valitus
A vaatii korvausta henkisestä kärsimyksestä ja kahden päivän ansionmenetyksestä 240 euroa, hyvityksiä tilin asiakasmaksuista 15.6.2023 lähtien, puhelinkuluista asiakaspalveluun 100 euroa ja 10 euroa uuden pankkitilin avaamisen kuluista ja vaivasta. Lisäksi A katsoo, ettei vastaa ko. opintolainan viivästyskoroista tai muista viivästysseuraamuksista, koska asian käsittely on viivästynyt pankin toiminnan takia.
A kertoo pankin ottaneen tilillä olleet varat lainan lyhennykseen 15.6.2023 ja palauttaneen ne pyynnöstä takaisin seuraavalla viikolla. A siirsi summan toiselle tilille. A:lle ei etukäteen ilmoitettu laina-ajan päättymisestä tai tulevasta 1 220 euron lyhennyksestä. A:lle ei ole myöskään etukäteen ehdotettu maksusuunnitelman muutosta. A ei olisi avannut säästötuottotiliä keväällä, jos olisi tiennyt loppulainan veloittamisesta.
A ei ole voinut käyttää käyttötiliään, sillä pankki ottaa sinne menevät varat kyseiseen avoimeen lainaerään. Tämän vuoksi A on joutunut avaamaan toisen tilin. A on yrittänyt selvittää asiaa pankin kanssa siinä onnistumatta. A katsoo pankin menetelleen opintotukilain 37 §:n sekä sopimusehtojen 6 kohdan (velan erityiset eräännyttämisperusteet) vastaisesti. Pankki on myös rikkonut opintolainan ehtojen 4 kohtaa, jonka mukaan pankki ilmoittaa velalliselle pysyvällä tavalla velkakirjaan sisältyvien maksujen ja palkkioiden muutoksesta ja niiden vaikutuksista maksuerien suuruuteen ja lukumääriin. Lisäksi A vetoaa kuluttajansuojalain 7 luvun 9 §:n 1 momentin 2 kohtaan pysyvällä tavalla annettavista tiedoista.
A ei ole ollut tietoinen tapahtuvista lyhennyksistä. Pankki on ilmoittanut muista muutoksista verkkoviestillä, mutta ei tästä. Jokainen lainaerä on maksettu, ja 15.7. tilille tullut 170,56 euroa on mennyt lyhennyksiin ja korkoihin ja kuluihin sopimatta siitä A:n kanssa.
A kritisoi asiassaan myös sitä, että hänellä on kaksi opintolainaa, toinen on otettu vuonna 1999 ja toinen 2002. Hänelle on tehty uusi lainasopimus vuonna 2002 eikä lisätty summaa jo olemassa olevaan lainaan. A katsoo pankin toimineen vastoin hänen etuaan. A:n mukaan lainojen yhdistämisestä olisi sovittu vuonna 2011, mutta hänellä ei ole tästä papereita.
Pankki ei ole toimittanut A:lle kaikkia hänen pyytämiään lainapapereita. A katsoo niiden säilyttämisen olleen pankin vastuulla. Pankki on myöntänyt hukanneensa maksusuunnitelman, vaikka se pitäisi pitää tallessa ja pystyä toimittamaan asiakkaalle.
A kertoo myös yrittäneensä vaihtaa kotikonttoria neljä kertaa Lohjalta Kittilään, mutta se ei ole onnistunut. A epäilee syyksi sitä, että pankki on hoitanut laina-asiat väärin.
A ei suostunut ennen lokakuuta allekirjoittamaan uutta maksusuunnitelmaa, koska pankki ei pystynyt kertomaan olennaisia sopimusehtoja ja lisäksi A pelkäsi, että asia katsotaan sen jälkeen sovituksi.
Pankin vastine
Pankki kiistää A:n vaatimukset.
Pankki kertoo vastauksessaan, ettei kyse ole lainan eräännyttämisestä, vaan sovitun maksusuunnitelman viimeisestä erästä, jonka veloitus on ollut yhtä lailla automaattinen kuin sitä edeltävätkin. Tämä erä on näkynyt lainaa koskevissa tiedoissa verkkopankissa ja mobiilipankkisovelluksessa, mutta viimeisen lyhennyksen ja laina-ajan päättymisen jälkeen tiedot ovat poistuneet verkkopankista. Pankki on kuitenkin toimittanut luoton rahatapahtumahistorian, josta luoton jäljellä oleva määrä veloitushetkellä on todettavista. Viimeinen erä on ollut edeltäviä suurempi johtuen kuukausittaisten maksuerien pienuudesta sekä lyhennysvapaajaksosta. Myös A:n kolmannessa opintolainassa viimeinen maksuerä oli edeltäviä suurempi, jolloin A sen huomattuaan haki maksusuunnitelman muutosta.
Tililtä ei ole mennyt yksipuolista veloitusta, vaan kun laina on rästissä, sovitulta lainanhoitotililtä veloitetaan rahaa sovittuun maksuerään, kunnes kyseinen erä on kokonaan maksettu.
Kyseisen opintolainan, jonka ensimmäinen erä on nostettu 2002, alkuperäinen takaisinmaksupäivä on ollut 15.11.2016, mutta laina-aikaa on jatkettu. Koska kyse on opintolainasta, laina-aika riippuu opintojen kestosta eikä sitä sovita itse velkakirjassa. Opintojen päätyttyä sovitaan maksusuunnitelmasta, jonka perusteella laina-aika muotoutuu. Velan ehtojen muutos ja maksusuunnitelma, jotka on tehty 21.6.2012, eivät kuitenkaan löytyneet pankin arkistosta tai velalliselta. Katoaminen ei kuitenkaan poista velkaa ja velka olisi erääntynyt vielä aiemmin (15.11.2016) ilman muutosta.
Pankki kertoo käyttäneensä seuraavanlaista vakiolauseketta koskien velan viimeisen erän lyhennystä: Velan viimeinen takaisinmaksupäivä on xx.xx.xxxx. Viimeisenä takaisinmaksupäivänä eräännytetään jäljellä oleva velan määrä.
Pankki on lähettänyt A:lle uuden maksusuunnitelman muutoksen allekirjoitettavaksi 7.7.2023, jota A ei ole sitä tuolloin allekirjoittanut, vaikka on näin puhelimessa sovittu. Pankki on suostunut laina-ajan pidennykseen ja velan ehtojen muutoksen tekemiseen.
Tilin asiakasmaksuja koskevan kuluvaatimuksen osalta pankki kertoo tilin olevan maksuton. Pankki myös kiistää vaatimuksen säästötuottotilin purkamisesta perusteettomana ja katsoo toimineensa lain ja sopimusehtojen mukaisesti sekä vastanneensa asiakkaalle määräajassa.
Pankki vetoaa pankin yleisten tiliehtojensa kohtiin 6.2, 6.3 ja 6.4 koskien katteen varaamisesta maksujen ja palkkioiden veloittamista varten.
Osapuolet ovat lopulta tehneet sopimuksen velan ehtojen muutoksesta 3.10.2023.
Lainojen yhdistämisen osalta pankki toteaa, että ohjeistus on saattanut olla 20 vuotta sitten toinen kuin nyt. A on sopimuksen tekoajankohtana hyväksynyt asian ja tehnyt sopimuksen eikä ole valittanut asiasta ennen nyt kyseessä olevaa erimielisyyttä.
Kotikonttorin vaihdon osalta pankki kertoo, että siirtopyyntö pitäisi tulla vastaanottavalta pankilta. Nykyisessä konttorissa ei ole kirjattua tietoa asiasta.
Selvitykset
Osapuolten välisen kirjeenvaihdon lisäksi Pankkilautakunnalla on ollut käytettävissään muun muassa seuraavat selvitykset:
- velkakirja opintolainasta, allekirjoitettu 21.11.2002
- A:n toista opintolainaa koskevia asiakirjoja, ml. velan ehtojen muutos 30.11.2011.
- luoton rahatapahtumahistoria
- velan yleiset ehdot, käytössä 1.7.2002 – 22.5.2003.
- tilin yleiset ehdot, käytössä uusissa sopimuksissa 17.6.2019 alkaen. Muutettu muutosmenettelyllä vanhoihin sopimuksiin 1.12.2019.
- kuvakaappauksia pankin verkkosivuilta
- pankin asiakkaalle lähettämiä viestejä muun muassa koron ja sopimusehtojen muutoksista
- Kelan maksumuistutus, 30.8.2023.
Ratkaisusuositus
Kysymyksenasettelu
Asiassa on kyse ensisijaisesti siitä, onko pankilla ollut oikeus veloittaa A:n tililtä velan viimeinen takaisinmaksuerä ilmoittamatta siitä etukäteen A:lle. Toissijaisesti asiassa on kyse siitä, onko pankki muutoin toiminut vastoin lakia tai sopimusehtoja, ja onko pankki korvausvastuussa vaadituista vahingoista.
Sovellettavat lainkohdat ja sopimusehdot
Luottolaitoslain 15 luvun 10 §:n 1 momentin mukaan talletuspankki ei saa vastasaatavallaan kuitata sellaisia yksityishenkilön tilillä olevia tai tälle maksettavaksi osoitettuja varoja, joita ei lain mukaan saa ulosmitata. Pankin on ennen kuittausta selvitettävä varojen ulosmittauskelpoisuus. Kuittausvaatimuksesta on ilmoitettava tilinomistajalle. Tämän momentin vastainen kuittaus on mitätön.
Lainkohdan 2 momentin mukaan jos varojen ulosmittauskelpoisuuden selvittäminen ei ole mahdollista ilman kohtuutonta vaivaa, pankki saa kuitenkin vaatia kuittausta, jos se ilmoittaa tilinomistajalle kuittausvaatimuksen yhteydessä kirjallisesti 1 momentissa säädetystä kuittausoikeuden rajoituksesta sekä tässä momentissa säädetystä kuittauksen peruuntumisesta. Kuittaus peruuntuu, jos tilinomistaja 14 päivän kuluessa kuittausvaatimuksesta tiedon saatuaan esittää selvityksen siitä, etteivät varat ole ulosmittauskelpoisia. Jollei kuittausvaatimuksen tiedoksisaamisen ajankohdasta voida esittää muuta selvitystä, vaatimuksen katsotaan tulleen tilinomistajan tietoon seitsemäntenä päivänä vaatimusta koskevan ilmoituksen lähettämisestä. Jos tilinomistajalle ei anneta tässä momentissa säädettyjä tietoja, kuittaus on mitätön.
Lainkohdan 3 momentin mukaan mitä 1 momentissa säädetään, ei koske tilinomistajan nimenomaiseen valtuutukseen perustuvia veloituksia tilillä olevista varoista. Tällaisen valtuutuksen tilinomistaja voi peruuttaa milloin tahansa. Muu sopimus, jolla vähennetään tilinomistajalle tämän pykälän mukaan kuuluvia oikeuksia, on mitätön.
Sopimuksentekoajankohtana voimassa olleen kuluttajansuojalain 7 luvun 10 §:n (SK: 85/1993) mukaan kulutusluottosopimus on tehtävä kirjallisesti. Kuluttajalle on annettava kappale sopimusta.
Kuluttajalta ei saa luottosuhteen perusteella periä maksua, korkoa, hyvitystä tai korvausta, josta ei ole sovittu 1 momentissa tarkoitetussa sopimuksessa.
Velkakirjan (21.11.2002) velan takaisinmaksua koskevan ehdon 1-2 kappaleen mukaan:
Velallisen on ilmoitettava pankille opintojen keskeyttämisestä tai päättymisestä, jolloin pankki ja velallinen sopivat velan takaisin maksamisesta. Velka on maksettava pankille tai sen määräämälle opintojen päättymisen tai keskeyttämisen jälkeen erillisen velan maksusitoumuksen mukaan tai ellei erillistä velan maksusitoumusta ole tehty eivätkä pankki ja velallinen pääse asiasta sopimukseen, velan takaisinmaksuaika on kaksi kertaa se aika, jona korot on lisätty lainan pääomaan, ja lyhennysmaksut alkavat erääntyä puolivuosittain koron eräpäivinä tasalyhennyksin kahden vuoden kuluttua siitä päivästä, jolloin korot on viimeksi lisätty lainan pääomaan, elleivät pankki ja velallinen keskenään myöhemmin toisin sovi.
Opinnot katsotaan keskeytyneeksi tai päättyneeksi, mikäli pankki ei saa Kansaneläkelaitokselta korkojen pääomittamislupaa.
Asian arviointi
Luottolaitoslain nojalla pankki ei saa kuitata varoja, joita ei lain mukaan saa ulosmitata. Lisäksi pankki on velvollinen ilmoittamaan kuittausvaatimuksesta tilinomistajalle. Kuittaus ei kuitenkaan edellytä tilinomistajan lupaa. Luottolaitoslain edellytysten ja menettelysääntöjen vastainen kuittaus on mitätön. Tällöin pankki on velvollinen palauttamaan kuittaamansa varat tuottokorolla hyvitettynä. Kuittausta koskevat edellytykset eivät kuitenkaan koske tilinomistajan nimenomaiseen valtuutukseen perustuvia veloituksia tilillä olevista varoista. Tilinomistaja voi myös peruuttaa antamansa valtuutuksen milloin tahansa.
A:n vetoamien sopimusehtojen ja opintotukilain säännöksen osalta lautakunta toteaa, etteivät ne sovellu nyt arvioitavana olevaan tapaukseen, koska kyse ei ole velan ennenaikaisesta eräännyttämisestä eikä velkakirjaan sisältyvien maksujen ja palkkioiden muutoksesta vaan viimeisestä aiemmin sovitun mukaisesta maksuerästä.
Asiassa on riidatonta, että käytössä on ollut opintolainan takaisinmaksuerien automaattinen veloitus. Pankkilautakunta katsoo siten myös 15.6.2023 tehdyn veloituksen perustuneen A:n nimenomaiseen valtuutukseen. Pankilla ei ole näin ollen ollut velvollisuutta erikseen ilmoittaa automaattisesta veloituksesta, vaikka se onkin ollut normaalia kuukausierää huomattavasti suurempi. Pankin selvityksen mukaan – jota lautakunnalla ei ole syytä epäillä – lainaerät ovat näkyneet lainaa koskevissa tiedoissa verkkopankissa, josta A olisi voinut seurata tulevia maksueriä.
A:n esittämien vahingonkorvausvaateiden osalta Pankkilautakunta kiinnittää huomiota muun ohella siihen, että toimitetun rahatapahtumaluettelon perusteella tehty automaattinen veloitus on peruutettu jo seuraavana päivänä 16.6.2023, ja että A on itse siirtänyt takaisinsaamansa summan toiselle tilille, jolloin erääntynyt summa on jäänyt maksamatta. A ei ole myöskään ennen 3.10.2023 allekirjoittanut uutta maksusuunnitelmaa, jolla laina-aikaa ja saatavien erääntymistä olisi voitu muuttaa.
Ottamatta enemmälti kantaa vaaditun vahingon korvattavuuteen Pankkilautakunta katsoo, että A:lle mahdollisesti aiheutunut haitta on tosiasiallisesti johtunut laina-ajan päättymisestä ja siitä seuranneesta jäljellä olleen velan erääntymisestä sekä ennen kaikkea siitä, ettei A ole maksanut erääntynyttä saatavaa. Lautakunta katsoo edellä mainitusta johtuen asiassa jäävän osoittamatta, että A:n vaatima vahinko olisi aiheutunut pankin lain tai sopimuksen vastaisesta toiminnasta.
A ei katso olevansa vastuussa opintolainan viivästyskoroista tai muista viivästysseuraamuksista. Asiassa on kuitenkin riidatonta, että pankki on palauttanut A:n vaatimuksesta viimeisen takaisinmaksuerän 1 220,19 euroa A:lle, jolloin erä on jäänyt avoimeksi. Viivästysseuraamusten osalta asiassa tulee vielä selvittää, milloin velka on erääntynyt.
Annetun selvityksen mukaan velan alkuperäinen viimeinen takaisinmaksupäivä on ollut 15.11.2016. Kumpikaan osapuoli ei ole esittänyt sopimusasiakirjoja 21.6.2012 tehdystä ehtomuutoksesta tai maksusuunnitelmasta, eikä siten myöskään siitä, että velan viimeiseksi takaisinmaksupäiväksi on sovittu 15.6.2023. Mikäli ehtomuutosta ei olisi tehty ja laina-aikaa pidennetty, olisi velan takaisinmaksupäivä ollut alkuperäisen sopimuksen mukainen. Ottaen huomioon edellä mainitun ja sen, ettei kumpikaan osapuoli ole lautakunnan käsityksen mukaan kiistänyt sopineensa laina-ajan pidentämisestä, ja lainaa on myös yli kymmenen vuotta lyhennetty muutetun maksusuunnitelman mukaisesti, Pankkilautakunta katsoo asiassa selvitetyksi, että osapuolet ovat sopineet laina-ajan pidentämisestä päivään 15.6.2023. Maksamatta oleva velan määrä on siten erääntynyt maksettavaksi 15.6.2023. Kun velkaa ei ole maksettu eräpäivänä, on pankilla oikeus sopimuksen mukaisiin viivästysseuraamuksiin viivästyksen ajalta.
A:n esittämien sopimusasiakirjojen säilyttämistä koskevien väitteiden osalta lautakunta toteaa, että voimassa olevan kuluttajansuojalain mukaan luottosopimus on tehtävä kirjallisesti tai sähköisesti siten, että kuluttaja voi tallentaa ja toisintaa sopimuksen muuttumattomana. Tämän voidaan katsoa vahvistavan kuluttajan oikeusturvaa, koska näin myös kuluttajalle jää oma kappaleensa sopimuksesta, jolloin esimerkiksi näytön esittäminen sopimuksesta on riitatapauksissa helpompaa. Kun tässä tapauksessa pankki on toimittanut lautakunnalle alkuperäisen kirjallisen velkakirjan, lautakunta katsoo näytetyksi, että luoton ehdoista on sovittu kirjallisesti.
A on tuonut esille myös sen, ettei pankki ole yhdistänyt opintolainoja, vaikka asiasta on sovittu vuonna 2011, eikä vaihtanut kotikonttoria A:n pyynnöstä huolimatta.
Asiassa esitetyn asiakirjanäytön perusteella osapuolet ovat sopineet uudesta opintolainasta 21.11.2002. Asiassa ei ole esitetty mitään näyttöä siitä, että osapuolet olisivat myöhemminkään sopineet opintolainojen yhdistämisestä. Edellä mainitun perusteella Pankkilautakunta katsoa asiassa jääneen osoittamatta, että lainojen yhdistämisestä olisi sovittu ja toteaa lisäksi, ettei asiassa ole esitetty myöskään sopimusehtoihin perustuvaa velvollisuutta opintolainojen yhdistämiseen tai kotikonttorin vaihtoon.
Lopputulos
Pankkilautakunta ei suosita hyvitystä.
Pankkilautakunta oli yksimielinen.
PANKKILAUTAKUNTA
Puheejohtaja Sillanpää
Sihteeri Tykkä
Jäsenet
Atrila
Laine
Punakivi
Tervonen