Tapahtumatiedot
A:n omakotitalon (rv. 2005) keittiössä astianpesukone oli rikkoutunut 16.10.2022 ja vuotanut vettä lattialle. Tarkastusraporttien (vahinkotarkastukset 19.10. ja 3.11.2022) mukaan vuotovesi oli kastellut keittiön lattia- ja seinärakenteiden lisäksi myös viereisen kodinhoitohuoneen lattiarakennetta, johon vesi oli kulkeutunut lattiabetonin kautta. Vakuutusyhtiö katsoi, että kyse on korvattavasta vahingosta ja korvasi kotivakuutuksesta rikkoutuneen astianpesukoneen sekä useita muita eriä antamiensa korvauspäätösten mukaisesti.
A oli yhteydessä vakuutusyhtiöön kodinhoitohuoneen ja viereisen pesutilan korjaustyön korvattavuuteen liittyen. Vakuutusyhtiö totesi sähköpostiviestissään 12.12.2022, että kodinhoitohuone ja pesutila ovat yhtenäistä tilaa. Oviaukon lattiassa on kynnykseen verrattava laatta, joka kohoaa hieman muusta lattiasta. Rakennuksen rakennusajankohtana vuonna 2005 rakennusmääräykset ja hyvä rakentamistapa ovat vakuutusyhtiön mukaan edellyttäneet, että vedeneristys nostetaan kynnyksellä vähintään 15 mm valmista lattiapintaa ylemmäksi. Määräysten mukaan molemmilla tiloilla tulisi olla omat vedeneristeet. Lattiapintojen toteuttamista tasaisena yhtenäisenä pinnoitteena ja vedeneristeen 15 mm vähäisempää nostoa oviaukon kohdalla on pidettävä rakennusvirheenä. Tästä seuraa, että vain vahinkotapahtumatilan, tässä tapauksessa kodinhoitohuoneen lattian korjauskulut ovat vakuutuksesta korvattavaa kulua. Rakennusvirheen takia pesutilan korjauskulut eivät ole vakuutuksesta korvattavia.
A haki korvauspäätökseen muutosta vakuutusyhtiön sisäisessä muutoksenhakumenettelyssä. Uudessa korvauspäätöksessään 25.5.2023 vakuutusyhtiö totesi, että kodinhoitohuoneesta on kulku pesutiloihin ovettomasta oviaukosta, jossa ei ole kynnystä. Kynnyksen tilalla on lattialaattojen päälle kiinnitetty ylimääräinen laattarivi 10 x 10 cm lattialaatasta. Kodinhoitohuoneella ja pesutiloilla on yhtenäinen vedeneriste, jota joudutaan kodinhoitohuoneen vaurioalueen saneerauksen yhteydessä purkamaan molempien tilojen osalta.
Vakuutusyhtiön mukaan tapauksessa on riidatonta, ettei kodinhoitohuoneen osalta ole kyse märkätilasta, jollaiseksi kylpyhuone ja saunaosasto on katsottava. Rakennuksen rakentamisajankohtana on tullut soveltaa ohjeita RIL 107-2000 ja RT 84-10759 (2001). Märkätiloja koskevien vaatimusten mukaan märkätilasta pois johtavan oven aukkoon tehdään kynnys, joka nostetaan vähintään 15 mm lattian yläpuolelle. Kynnyksen kohdalla vedeneristys liitetään vesitiiviisti kynnykseen ja oven karmiin. Vaihtoehtoisesti nosto voidaan tehdä luiskaamalla. (RIL 107-2000, kohta 7.3 ja RT 84-10759 (2001), kohta 7.2).
Tässä tapauksessa kodinhoitohuone joudutaan purkamaan korvattavan vuotovahingon vuoksi. Nykyisen rakenneratkaisun vuoksi myös märkätilojen lattia joudutaan purkamaan, kun tiloissa on yhtenäinen vedeneriste kodinhoitohuoneen kanssa. Rakentamismääräykset ja hyvän rakentamistavan vakiintunut tulkinta huomioiden vakuutusyhtiö katsoo märkätilojen vedeneristeen rikkoutumisen olevan seurausta tilojen välisen oviaukon kohdalla olevasta rakennusvirheestä. Märkätiloista, eli pesuhuoneesta poistuttaessa kodinhoitohuoneeseen vievässä oviaukossa tulee olla vedeneristeen nosto vähintään pesuhuoneen puolella valmiin lattiapinnan yläpuolelle. Tämä tarkoittaa kynnystä tai poikkeuksellista lattian kallistusta pesuhuoneen puolella, joka ei tässä kohtaa toteudu. Jos oviaukon kynnysrakenne olisi ollut alun perin hyvän rakentamistavan ohjeiden mukainen, vahinkotilanteessa ei rakennusteknisesti arvioiden olisi ollut ongelmaa uusia vain kodinhoitohuoneen vedeneristeet.
A oli oikaisupyynnössään vedonnut Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositukseen FINE-043750. Tuossa tapauksessa lautakunta oli katsonut vahingon korvattavaksi, koska korjausta ei lautakunnan mielestä voinut suorittaa vakuutusyhtiön esittämällä tavalla (uusi kynnys) siten, että molempien tilojen vedeneristeen toimivuus säilyisi vahinkoa edeltävällä tasolla. Vakuutusyhtiö ei kuitenkaan ollut vedonnut rakennusvirheeseen, eikä tapaus tämän takia rinnastu nyt kyseessä olevaan vahinkoon. Vakuutusyhtiö huomauttaa, ettei rakennusvirheen arvioinnin kannalta ole merkitystä, kuinka kauan tai usein kyseistä virhettä on toistettu. Koska vakuutuksesta ei korvata rakennusvirheestä taikka rakentamismääräysten, -ohjeiden tai hyvän rakentamistavan vastaisesta rakentamisesta aiheutuvia kustannuksia, vahinko rajautuu vakuutusyhtiön mukaan vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle. Yhtiö ei muuttanut korvauspäätöstään.
Päätöksessä mainitaan lopuksi, että vakuutusyhtiön vakuutustuotteiden uudistumisesta kertonut viestintä on ollut alun perin virheellistä. Tämän vuoksi vahingon sattumisaikaan on ollut voimassa kaksi vakuutusta (1.1.2021 ja 1.1.2022 alkaen voimassa olleet ehdot). Tapaus on käsitelty molempien ehtojen perusteella.
Asiakkaan valitus
A vaatii lausuntopyynnössään, että vakuutusyhtiö korvaa vakuutuksesta myös kylpyhuoneen ja saunan korjaustyön osuuden. Kodinhoitohuone on lattiakaivollinen märkätilaan verrattavissa oleva huonetila. Lausuntopyynnössä viitataan rakentamismääräyskokoelman osiin D1 ja C2, joiden määräysten perusteella voidaan todeta, että kodinhoitohuoneen ja kylpyhuoneen/saunaosaston välisessä ovessa ei ole silloin kyse ohjeissa RIL 107-200 tai RT 84-10759 (2001) mainitusta märkätilasta pois johtavasta ovesta. Hyvä rakentamistapa ei ole edellyttänyt kynnyksen tekemistä oviaukkoon, eikä kyse ole rakennusvirheen seurauksena aiheutuneesta vahingosta.
Jos kodinhoitohuonetta ei katsottaisi märkätilaksi, A vetoaa Vakuutuslautakunnan useisiin ratkaisusuosituksiin, joissa on katsottu, että RIL 107-1981 osoittaa hyvän rakentamistavan sisällön myös lattiakaivollisen huonetilan vedeneristyksen osalta. Tällaisia ovat esimerkiksi ratkaisusuositukset asioissa FINE-042888 ja FINE-013555. Parhaiten nyt kyseessä olevaan tapaukseen vertautuu A:n mukaan ratkaisusuositus FINE-043750, jossa vuonna 2007 rakennetussa omakotitalossa oli todettu vesivahinko pesuhuoneessa, joka oli yhtenäistä vedeneristettyä tilaa saunan ja kodinhoitohuoneen kanssa. Vakuutusyhtiö korvasi vedeneristeen laatoituksineen ainoastaan pesuhuoneen ja saunan märkätilan osalta, mutta rajasi kodinhoitohuoneen vahingon vakuutuksen ulkopuolelle sen perusteella, että vedeneristeen yhtenäisyysvaatimus koski vain märkätiloja.
Ratkaisusuosituksessaan Vakuutuslautakunta kuitenkin totesi, että pesuhuoneen ja saunan sekä kodinhoitohuoneen vedeneristykset on voitu toteuttaa rakentamista koskevien määräysten mukaisella tavalla ilman kynnystä pesuhuoneen ja kodinhoitohuoneen oviaukossa, mutta tämä on edellyttänyt lattian vedeneristyksen kokonaisuudessaan täyttävän sille asetetut vaatimukset ylösnostoineen sekä pesuhuoneen ja saunan että kodinhoitohuoneen puolella. Koska huonetilojen yhtenäinen vedeneristys oli tosiasiallisesti edellyttänyt sen toimivuutta koko yhtenäisellä alalla, lautakunta katsoi, että myös kodinhoitohuoneen osalta oli kyse suoranaisesta esinevahingosta. Lautakunnan ratkaisukäytännössä hyvän rakentamistavan on vakiintuneesti katsottu edellyttävän myös muiden lattiakaivollisten huonetilojen kuin märkätilojen täyttävän märkätiloja vastaavat vaatimukset, jotta vedeneristyksen voitiin katsoa olevan hyvän rakentamistavan mukainen.
A:n näkemyksen mukaan vakuutusyhtiön väite siitä, että kynnyksen puuttuminen huonetilojen välistä olisi rakennusvirhe, ei mainittujen ratkaisusuositusten perusteella vastaa Vakuutuslautakunnan ratkaisukäytäntöä. A viittaa lisäksi omakotitalon rakennuttaneelta D Oy:ltä saatuun tietoon, jonka mukaan D Oy on käyttänyt samanlaista yhtenäistä vedeneristettä ennen vuotta 2005 ja sen jälkeen yli 3 500 omakotitalon rakentamisessa ympäri Suomea. Virheen yleisyys ei sinänsä vaikuta rakennusvirheen mahdolliseen olemassaoloon. A kuitenkin katsoo, että kohteiden lukumäärän sekä rakentamista koskevien ohjeiden ja lautakuntakäytännön perusteella vakuutusyhtiön näkemyksen kynnyksen puuttumiseen perustuvasta rakennusvirheestä täytyy olla virheellinen.
A viittaa myös rakentamismääräyskokoelman osan C2 kohtaan 7.2.3.1, jonka mukaan lattian vedeneristyksen saumoja tulee välttää märkätilan eniten kastuvalla alueella. Tässä tapauksessa kynnyksen sijainti olisi aivan saunaosaston suihkupisteen välittömässä läheisyydessä ja siten alttiina eniten kastuvalle alueelle. Kynnyksen rakentamisen kyseiseen kohtaan voitaisiin katsoa olleen kohdan 7.3.2.1 vastaista. A katsoo, ettei yhtenäisen vedeneristeen käsittävän tulvakaukalon rakentamista kylpyhuoneen ja saunaosaston lisäksi myös kodinhoitohuoneen kattavaksi voida pitää hyvän rakentamistavan vastaisena rakennustapana.
Vakuutusyhtiön vastineen johdosta A toistaa aiemmat kannanottonsa. Vakuutusyhtiön korvausvastuu voi kattaa korjauskustannuksia myös sellaisten rakenteiden tai pinnoitteiden osalta, jotka eivät ole välittömästi vaurioituneet korvattavasta vahinkotapahtumasta, mutta joiden uusiminen on tarpeen korvattavan vahingon ennallistamiseksi. A viittaa edelleen ratkaisusuositukseen FINE-043750, jossa on nimenomaisesti todettu, että vedenerityksen toimivuutta tosiasiallisesti edellytetään koko sen yhtenäisellä alalla kodinhoitohuoneen ja pesuhuoneen osalta. Lisäksi lausunnosta ilmenee, että kynnystä ei edellytetä pesuhuoneen ja saunan välillä. Koska kodinhoitohuoneen, pesuhuoneen ja saunan vedeneriste on ollut yhtenäinen, sen rakennustavan asianmukaisuutta on arvioitava kokonaisuutena. Vakuutusyhtiö ei ole väittänyt, että vedeneristyksessä olisi yhtenäisestä alueesta ulospäin johtavilla oviaukoilla tai muutoinkaan mitään hyvän rakennustavan vastaista toteutusta. Sillä, että oikein toteutettu rakennustapa lisää vahingon korjauskustannuksia myöhemmin, ei A:n mukaan ole merkitystä vahingon korvattavuuden kannalta. Arvioinnissa tulee huomioida ainoastaan valitun rakentamistavan hyväksyttävyys sen rakentamisajankohtana.
Vakuutusyhtiön vastine
Vakuutusyhtiö kiistää A:n vaatimukset. Tulkinta lattiakaivollisen tilan vedeneristämisen ja rakenteen vesitiiveyden edellyttämisestä on mainittu rakentamisen määräyksiä täydentävissä ohjeissa ainakin jo vuonna 1965 lattiakaivon asentamisen yhteydessä. Vedenpitävyysominaisuudessa ja vedeneristysrakenteessa ei siten ole kyse erikseen märkätiloille asennetusta ohjeesta. Lattiakaivon asentaminen tuo mukanaan rakenteen ominaisuuksille asetettavat edellytykset. Se, että molemmissa tiloissa on oma vedeneristeensä, ei siirrä märkätilan rajausta siten, että aiemmin märkätilaan kuulumaton huonetila muuttuisi märkätilaksi.
Vakuutusyhtiö myöntää, että kyse sinänsä on samanlaisesta tapauksesta kuin A:n viittamassa ratkaisusuosituksessa FINE-043750. Keittiössä tapahtunut vuoto on vaurioittanut kodinhoitohuoneen lattiarakennetta, mutta ei pesuhuoneen ja saunan rakenteita. A:n viittaaman ratkaisun lopputulos on kuitenkin perustunut siihen, että vedeneristeen osakorjauksen aiheuttamaa liitosta ei ole saanut tehdä, koska vedeneriste on ollut vanhempi kuin 10 vuotta. Siltä osin kuin viitatussa tapauksessa rakennusvalvonta on todennut, että kynnyksen rakentaminen liitoskohtaan olisi nykylainsäädännön vastaista, vakuutusyhtiö toteaa, että kynnys on muutoin sallittu pesuhuoneen ja kodinhoitohuoneen väliseen oviaukkoon.
A on vedonnut siihen, että mahdollinen kynnys olisi jatkuvassa vedenrasituksessa pesuhuoneesta roiskuvan veden takia. Tältä osin vakuutusyhtiö kuitenkin viittaa rakennusmääräyskokoelman osan C2 määräykseen, jonka mukaan märkätilojen vedenpoisto ja rakenteet on suunniteltava ja rakennettava siten, ettei vettä pääse valumaan tai siirtymään kapillaarivirtauksena ympäröiviin rakenteisiin ja huonetiloihin sekä osan C2 suositukseen siitä, että suihkutilassa käytettäisiin veden roiskumista seinälle ja lattialle rajoittavaa suihkukaappia tai -seinämää. Nämä merkitsevät sitä, ettei märkätilaa saa rakentaa siten, että esimerkiksi suihkuvesi tai lattialle valutettava vesi pääsevät esteettömästi toiseen tilaan. Kaikesta huolimatta A:n esittämä tulkinta merkitsisi sitä, että rakentamismääräyksissä tulisi olla maininta, että kaikki ne tilat, joihin märkätiloista on pääsy, tulee varustaa vedeneristeellä. Todellisuudessa märkätila on kuitenkin oma huonetilansa. Huonetilasta poistuvan oven sijainti saman oviaukon kynnykseen nähden on märkätilan puolella. Silloin oveen mahdollisesti roiskuva tai tiivistyvä vesi valuu oven pintaa lattialle ja siitä tilan lattiakaivoon, eikä vahinkoja aiheudu. Ohjekortissa RT 84-10759, Märkätilojen rakenteet, 2001, mainitaan mm. seuraavaa: ”Ikkunat suojataan suihkuveden roiskeilta suihkuseinämällä tai suihkukaapilla.” ja ”Pesutiloihin suositellaan suihkukaappia, sillä se suojaa märkätilan lattiaa ja seinää kosteusrasitukselta.” Kylpyhuoneissa on aina oviaukko, joka rajaa tilan omaksi alueekseen ja rakennusmateriaalien ominaisuudet on myös suunniteltu kyseinen lähtökohta huomioiden siten, että viereinen tila voi olla kuivatila.
Vakuutusyhtiön mukaan rakennusajan määräysten märkätilalta edellyttämä rakennustapa (yhtenäinen vesitiivis allas vähintään 15 mm nostolla kynnykselle) tulee sinänsä sovellettavaksi kaikissa vedeneristettävissä tiloissa, vaikka ne eivät käyttötarkoitukseltaan olisikaan varsinaisia märkätiloja. Se, että huonetilojen rakenteiden tekninen toimivuus on samanlainen, ei kuitenkaan voi laajentaa vakuutusyhtiön korvausvastuuta tiloihin, joissa vahinkoa ei ole aiheutunut. Kuivien tilojenkin kohdalla tehdään rajauksia mm. parkettien vahinkoalueisiin, vaikka tekninen toimivuus on aivan vastaava. Jos vedeneristetyssä rakenteessa on rakennusvirhe, eikä korjausta ole mahdollista suorittaa osakorjauksena tilojen yhtenäisyyden vuoksi, vakuutusyhtiön vastuun ei tule voida laajentua, vaikka tekninen toimivuus edellyttäisikin laajempaa korjausta. Vakuutusyhtiö katsoo, että vastaa ehtojensa perusteella vaurioituneiden tilojen korvaamisesta rakentamismääräysten ja hyvän rakentamistavan ohjeiden mukaisessa laajuudessa.
Vakuutusyhtiö katsoo, että kahden vedeneristetyn tilan välille tulee asentaa vedeneristeen nosto siten, että lattialle tuleva vesi ei pääse siirtymään toiseen huonetilaan. Hyvän rakentamistavan ohjeiden (RIL 107) määritelmässä märkätilalla tarkoitetaan huonetilaa. Huonealan määritelmän mukaan (RT 12-10277) huonetilaa rajaavat lattia, katto ja seinät. Tämän perusteella jokainen huonetila, joka on märkätila, tulee rakentaa annettujen ohjeiden mukaisesti, riippumatta siitä mikä on rakenteen toiminnallinen periaate. Koska sauna ja pesuhuone kiistattomasti ovat märkätiloja tiloissa esiintyvän kosteuden muodossa ja yhteydessä toisiinsa, vakuutusyhtiö ei ole edellyttänyt vedeneristeen nostoa tai kynnysrakennetta saunan ja pesuhuoneen välille, vaikka sekin olisi määräysten perusteella mahdollista. Kodinhoitohuoneen ja pesuhuoneen välissä kynnys tai vedeneristeen nosto on kuitenkin vakuutusyhtiön mukaan oltava, koska vain toinen tiloista on märkätila. Tämä ratkaisu on toteutettavissa rakentamisvaiheessa. Kodinhoitohuoneessa ei käytetä suihkua, eikä siellä ole seinille tiivistyvää ja lattialle valuvaa kosteutta, joten tila ei säännöllisessä käytössä altistu kosteudelle, ja on toiminnaltaan vastaava kuin kuivatila. Vakuutusyhtiö viittaa Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositukseen FINE-042888, jonka mukaan vedeneristetyn tilan oviaukolla on tullut olla vedeneristeen nosto.
A on esittänyt kodinhoitohuoneen olevan lattiakaivollinen märkätilaan verrattavissa oleva huonetila, minkä takia kodinhoitohuoneen ja märkätilan välisessä ovessa ei olisi kysymys märkätilasta pois johtavasta ovesta. Vakuutusyhtiö toteaa, että märkätilan määrittelyssä mainitaan vedenkäyttö kuten suihkussa ja kosteuden määrä kuten saunassa. Kodinhoitohuoneen kosteustila ja veden käyttö ei koskaan ole em. tiloja vastaavaa, joten kyseessä ei ole märkätila, vaikka lattian rakenne teknisesti toteutetaankin vastaavalla tavalla. Tämä edellyttää, että puheena olevassa rakennuksessa pesuhuoneen ja kodinhoitohuoneen välillä tulee olla vedeneristeen nosto. Märkätilojen määritelmässä märkätilaksi luokitellaan huonetila, jonka rajaus toiseen tilaan on oviaukko. Pesuhuone ja kodinhoitohuone ovat erillisiä huonetiloja. Määräyksissä oleva kodinhoitohuoneen vedeneristevaatimus johtuu tilassa olevasta pesukoneliitännästä. Pesukoneen vuoksi seinässä on vesipiste, ja jokaisella vesipisteellä tulee olla viemäripiste. Rakentamisessa on päädytty ratkaisuun, jossa kodinhoitohuoneen lattia toimii kyseisen vesipisteen viemäripisteenä. Määräyksissä tämä on huomioitu myös siten, että lattiarakenteen tulee olla vesitiivis ylösnostoineen.
Rakennuttajayhtiö D Oy:n rakentamien rakennusten lukumäärän osalta vakuutusyhtiö katsoo, että virheellisen rakennustavan toistamisen pitkä kesto ei tee rakennustavasta oikeaa ja sallittua. Yhtiö viittaa tältä osin myös Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositukseen, jonka mukaan märkätilan oviaukon jättäminen kynnyksettömäksi on rakennusvirhe. Määräysten ja ohjeiden mukainen rakenteiden teknisen toimivuuden takaava tulkinta asettuu mm. sen edelle, että tilan käyttö olisi mukavampaa ilman kynnystä.
Yhteenvetona vakuutusyhtiö katsoo märkätilan määritelmään vedoten, että kodinhoitohuoneen vedeneristysvaatimus ei tee tilasta märkätilaa. Kodinhoitohuone ja pesutila ovat erillisiä huonetiloja, joiden välillä tulee olla ovi ja kynnys, jotka estävät veden pääsyn märkätilasta kodinhoitohuoneeseen. Veden pääsemistä kodinhoitohuoneeseen puuttuvan kynnyksen takia on pidettävä rakennusvirheestä johtuvana.
Vakuutusyhtiö toteaa, että vedeneristeen katkaiseminen ja tilojen osakorjaaminen ei ole tässä tapauksessa mahdollista rakennusvaiheessa toteutettujen virheellisten rakenneratkaisujen vuoksi. Ongelmalta olisi vältytty kokonaan, jos oviaukkoon olisi rakennusvaiheessa asennettu laipallinen kynnys esim. ruostumattomasta teräksestä, ja vedeneriste molemmissa tiloissa olisi liitetty ko. kynnykseen erillisenä, siis molempien tilojen puolella omana liitoksenaan. Silloin tilojen osakorjaaminen olisi ollut mahdollista toteuttaa tilakohtaisesti. Se, että tilojen välinen oviaukko on rakennettu yhteisellä vedeneristeellä, on ollut rakentajan oma tietoinen ratkaisu siitä, että jossain vaiheessa tilojen vedenerityksen uusiminen tulee suorittaa kokonaisuutena. Kyseisen rakennusaikana tehdyn rakenneratkaisun seuraukset eivät kuitenkaan saa asettua vakuutusyhtiön vastuulle, joka on luvannut toimia korvaustoiminnassaan rakentamismääräysten sekä hyvän rakentamistavan ohjeiden mukaan, ja ehtojensa mukaisesti korvata aiheutuneen vahingon määräysten ja ohjeiden määrittelemältä rakennustekniseltä alueelta, joka tässä tapauksessa olisi tullut rajata pesuhuoneen oviaukon kohdalle. Vahinkoalueen laajentaminen hyvän rakentamistavan mukaisia teknisiä ratkaisuja muuttamalla ei ole hyvän rakentamistavan mukaista.
Välitoimi
FINEn riidanratkaisun käytännesääntöjen kohdan 2.2 (Aktiivinen rooli ja väittämistaakka) mukaan kuluttajilta tai heihin rinnastettavilta asiakkailta ei käytännössä voida odottaa oikeudellista asiantuntemusta, minkä vuoksi vaihtoehtoisilla riidanratkaisuelimillä on oltava näissä riidoissa aktiivinen rooli. FINEn toimisto ja lautakunnat voivat perustaa kuluttajalle tai häneen rinnastettavissa olevalle asiakkaalle myönteisen ratkaisunsa sellaiseenkin seikkaan, johon asiakas ei ole huomannut tai osannut vedota. Tällöin tapauksen osapuolille ja mahdollisille muille intressitahoille varataan tilaisuus tarpeellisten lausumien antamiseen ennen asian ratkaisemista.
Tässä tapauksessa on kyse kuluttajavakuutuksenottajaa koskevasta riidasta. Vakuutuslautakunta on päättänyt tutkia asian myös siltä osin, voidaanko vakuutusyhtiön vetoamien, rakennusvirheestä aiheutunutta vahinkoa koskevien rajoitusehtokohtien ylipäänsä katsoa soveltuvan tilanteeseen, jossa on riidatonta, että vuotovahinko ja siitä aiheutunut rakenteiden kastuminen eivät ole olleet seurausta rakennusvirheestä tai muustakaan rajoitusehdoissa tarkoitetusta syystä, mutta vahinkotapahtuman yhteydessä vaurioitumattomien pesutilan rakenteiden korjauskulut ovat vakuutusyhtiön väittämän virheellisen rakennustavan vuoksi muodostuneet suuremmiksi, kuin mitä ne olisivat olleet, jos po. huonetilojen välisen aukon rakenneratkaisut olisivat olleet vakuutusyhtiön esittämän tulkinnan mukaiset. Molemmille osapuolille on varattu mahdollisuus lausua tästä kysymyksestä. Lausumia ei ole annettu.
Ratkaisusuositus
Kysymyksenasettelu
Osapuolten välinen erimielisyys koskee sitä, onko vakuutusyhtiö velvollinen vuotovahingon vaurioittaman kodinhoitohuoneen lattiarakenteen korjauskulujen lisäksi korvaamaan sinänsä vaurioitumattoman märkätilan vedeneristyksen uusimisesta aiheutuvat korjauskulut, vai onko märkätilan vedeneristyksen uusimiseen liittyvissä korjauskuluissa kyse rakennusvirheestä tai hyvän rakennustavan vastaisesta rakentamisesta aiheutuneesta vahingosta.
Sovellettavat vakuutusehdot
Kotivakuutusehtojen (voimassa 1.1.2021 alkaen) kohdan 3.1 (Laaja Kotivakuutus) mukaan Laaja Kotivakuutus korvaa äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta tapahtumasta aiheutuneet suoranaiset esinevahingot. Poikkeuksellinen tulvavahinko korvataan kohdan 3.4.6 mukaan.
Tyypillisiä korvattavia vahinkoja ovat palovahingot, sähköilmiö- ja vuotovahingot, varkaudet, murrot, ilkivalta- ja myrskyvahingot sekä rikkoutumisvahingot.
Ehtokohdan 3.4.10 (Vuoto) mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutuksen voimassaoloaikana sattuneen äkillisen ja ennalta arvaamattoman tapahtuman aiheuttama vuotovahinko, jonka on aiheuttanut neste, höyry tai kaasu, kun se on virrannut suoraan
- rakennuksen kiinteästä johtoverkostosta
- sisäpuolisesta sadevesiputkistosta
- kiinteistä käyttölaitteista tai
- pesukoneesta.
Lisäksi vuotovahingon korvattavuus edellyttää, että vuoto on alkanut vakuutuksen voimassaoloaikana.
Ehtokohdan 4.12 (Vakuutustapahtumiin liittyvät yleiset rajoitukset, Rakennus-, valmistus- tai työvirhe) mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka on aiheutunut rakennukselle tai irtaimistolle itselleen
- suunnittelu-, asennus-, käsittely-, käyttö-, toimitus- tai työvirheestä
- rakenne-, valmistus- tai aineviasta
- perustamis- tai rakennusvirheestä taikka rakentamismääräysten, -ohjeiden tai hyvän rakentamistavan vastaisesta rakentamisesta
- rakenteen tai asennuksen keskeneräisyydestä tai puutteellisuudesta
- kun vesi on päässyt rakenteisiin lattiakaivon tai sen korokerenkaan tai märkätilan putkiläpivientien vuotamisesta tai vedeneristyksen puutteellisuudesta
- vesistö- tai merivesitulvasta tai niiden seurauksena jäiden liikkumisesta, jos rakennus on rakennettu ilman laissa säädettyä lupaa tai luvan vastaisesti.
Ehtokohdan 4.23 (Muut vahingon korvaamiseen liittyvät rajoitukset) mukaan vakuutuksesta ei korvata muun ohessa
-omaisuuden arvonalentumista tai vahingon korjauttamisen yhteydessä tehtyjä muutos- tai parannustöitä
Kotivakuutusehtojen (voimassa 1.1.2022 alkaen) kohdan 5.1.5 (Vuoto) mukaan vakuutuksesta korvataan suoranainen esinevahinko, jonka on aiheuttanut neste-, kaasu- tai höyryvuoto, kun aine on virrannut äkillisesti, ennalta arvaamatta ja suoraan
– rakennukseen kiinteästi asennetuista putkistoista
– putkistoihin kiinteällä liitännällä liitetyistä käyttölaitteista, koneista, säiliöistä
– kylmälaitteesta, akvaariosta tai
– sisäpuolisesta sadevesiputkistosta
Vahingon korvattavuus edellyttää, että vuoto on alkanut vakuutuksen voimassaoloaikana.
Ehtokohdan 5.1.6 (Rikkoutuminen) mukaan vakuutuksesta korvataan suoranainen esinevahinko, joka on aiheutunut
– rikkoutumisesta
– muusta äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta vakuutustapahtumasta.
Tästä turvasta ei korvata vakuutustapahtumaa, joka näiden vakuutusehtojen mukaan voidaan korvata jostakin muusta turvasta.
Ehtokohdan 5.3.6 (Korvauksen rajoitukset, Virheellisyydet) mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka on aiheutunut omaisuudelle
a) suunnittelu-, asennus-, käsittely-, käyttö-, toimitus- tai työvirheestä
b) rakenne-, valmistus- tai aineviasta
c) perustamis- tai rakennusvirheestä taikka rakentamismääräysten, ohjeiden tai hyvän rakentamistavan vastaisesta rakentamisesta
d) kun vesi on päässyt rakenteisiin sen takia, että lattiakaivo tai sen korokerengas tai märkätilan putkiläpivienti on vuotanut tai siksi, että vedeneristys on puutteellinen.
Ehtokohdan 5.3.9 (Muita rajoituksia) alakohdan k) mukaan vakuutuksesta ei korvata muun ohessa
- omaisuuden arvonalentumista tai vahingon korjaamisen yhteydessä tehtyjä muutos- tai parannustöitä. Parannustöistä on kysymys myös silloin, kun kuluneita tai jo ennen vakuutustapahtumaa vaurioituneita osia on korjaustöiden yhteydessä uusittu tai on tehty muita töitä, joiden johdosta omaisuuden kunnon voidaan näiltä osin katsoa olennaisesti parantuneen.
Asian arviointi
Osapuolten välillä on riidatonta, että astianpesukoneesta tapahtunut vuotovahinko on vakuutuksesta korvattava. Riidatonta on sekin, että kodinhoitohuoneen viereisen pesutilan rakenteet eivät ole vaurioituneet vuotovahingon seurauksena.
Osapuolet ovat puolin ja toisin viitanneet useisiin Vakuutuslautakunnan ratkaisusuosituksiin. Näistä keskeisimmin on ollut esillä ratkaisusuositus FINE-043750. Tuossa tapauksessa kysymys on ollut siitä, onko kodinhoitohuoneen sinänsä vaurioitumattomien rakenteiden korvaaminen vuotovahingon lukuun ollut vakuutuksesta korvattavaa suoranaista esinevahinkoa tilanteessa, jossa kodinhoitohuoneen kanssa yhtenäisen pesuhuoneen rakenteet olivat vaurioituneet yläkerrassa tapahtuneen vuotovahingon seurauksena.
Vakuutusyhtiö ei tässä tapauksessa ole vedonnut kantansa tueksi siihen, että pesuhuoneen korjauskulut eivät sinänsä olisi vakuutuksesta korvattavaa suoranaista esinevahinkoa tai esittänyt, että korjaustyö voitaisiin tehdä asianmukaisesti pelkästään kodinhoitohuoneen vedeneristys uusimalla. Sen sijaan vakuutusyhtiö on myöntänyt, että kodinhoitohuoneen ja pesuhuoneen yhtenäistä vedeneristystä, joka on asennettu yli 10 vuotta ennen vahinkotapahtuman sattumista, ei voida korjata osakorjauksella. Yhtiö on kuitenkin katsonut, että pesuhuoneen korjaustarvetta on pidettävä rakennusvirheestä tai hyvän rakentamistavan vastaisesta rakentamisesta aiheutuneena vahinkona, joka rajautuu vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle.
Vakuutusyhtiö on korvauspäätöksessään lausunut, että vahingon sattuessa voimassa on ollut kaksi vakuutusta erillisin ehdoin. Vastinevaiheessa tähän seikkaan tai sovellettavien vakuutusehtojen sisältöön muutoinkaan ei ole enää kiinnitetty huomiota.
Vuoden 2021 alusta voimassa olleiden kotivakuutusehtojen mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka on aiheutunut rakennukselle perustamis- tai rakennusvirheestä taikka rakentamismääräysten, -ohjeiden tai hyvän rakentamistavan vastaisesta rakentamisesta. Vuoden 2022 alusta voimassa olleiden ehtojen mukaan vakuutuksesta ei puolestaan korvata vahinkoa, joka on aiheutunut omaisuudelle perustamis- tai rakennusvirheestä taikka rakentamismääräysten, ohjeiden tai hyvän rakentamistavan vastaisesta rakentamisesta. Vakuutuslautakunta katsoo, että ehdot ovat nyt kyseessä olevan, rakennukseen kohdistuneen vuotovahingon osalta käytännössä samansisältöiset.
Sovellettavien rajoitusehtokohtien sanamuodon mukaan rakennukselle tai omaisuudelle rakennusvirheestä taikka rakentamismääräysten, ohjeiden tai hyvän rakentamistavan vastaisesta rakentamisesta aiheutunutta vahinkoa ei korvata vakuutuksesta. Vakuutusyhtiön vetoamissa ehtokohdissa on kyse vakuutusyhtiön korvausvastuuta rajoittavista sopimusehdoista, jota ei yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden mukaan voida tulkita laajentavasti.
Vakuutuslautakunta katsoo rajoitusehtokohtien sanamuodon edellyttävän, että vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle rajautuva esinevahinko on aiheutunut välittömästi rakennusvirheen seurauksena. Esitetyn selvityksen perusteella vakuutusyhtiön väittämä rakennusvirhe ei ole tässä tapauksessa ollut vuotovahinkoon johtaneen astianpesukoneen rikkoutumisen syynä. Väitetyn rakennusvirheen ole myöskään väitetty johtaneen vuotovahingon takia kastuneen alueen laajenemiseen. Vakuutusyhtiö ei ole liioin esittänyt, että kodinhoitohuoneen ja pesuhuoneen rakenteeltaan yhtenäinen vedeneristys olisi joltakin osin ollut kosteusteknisesti toimimaton siten, että vettä olisi kodinhoitohuoneen tai pesuhuoneen vedeneristyksen puutteellisuuden takia aiemmin päässyt tai voinut päästä ympäröiviin rakenteisiin, ja vahinko olisi joiltakin osin ollut seurausta tästä. Vakuutusyhtiö on myöntänyt, että kodinhoitohuoneen ja pesutilan vedeneristyksen korjaaminen kosteusteknisesti toimivaksi edellyttää myös pesutilan vedeneristyksen uusimista.
Vakuutuslautakunta katsoo, että kyseessä olevan pesutilan sinänsä kosteusteknisesti toimivan vedeneristyksen korjauskustannuksia ei edellä sopimusehtojen tulkintaperiaatteista lausutut seikat huomioon ottaen voida pitää rakennusvirheestä välittömästi aiheutuneena vahinkona. Vakuutusyhtiö ei ole vedonnut muihin vastuutaan rajoittaviin ehtokohtiin tai väittänyt, että lattiarakenteen korjaaminen aiempaa vastaavaksi merkitsisi joiltakin osin sellaista omaisuuden arvon parantumista, joka oikeuttaisi korjauskuluista maksettavan korvauksen vähentämisen. Näillä perusteilla vahinko on myös pesutilan ja saunan korjauskustannusten osalta vakuutuksesta korvattava.
Lopputulos
Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö maksaa A:lle myös pesutilan ja saunan lattiarakenteen korjauskuluista vakuutusehtojen mukaisen korvauksen.
Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA
Puheenjohtaja Bygglin
Sihteeri Siirala
Jäsenet
Kankkunen
Vaitomaa
Vyyryläinen
Yrttiaho