Tapahtumatiedot
Vahinkoilmoituksen mukaan asiakas A (s. 1960) liukastui vakuutettuna olevan kiinteistön piha-alueella 25.1.2022 noin kello 12:30 ja loukkasi itsensä. Ilmoituksen mukaan liukastumispaikka oli autokatoksen kulmalla, johon oli edellisten päivien aikana valunut sulamisvettä autokatoksen rännistä ja pakkasen tultua sulamisvesi oli jäätynyt peilijääksi. Korvausta vahingosta aiheutuneista kuluista haettiin kiinteistön omistajan vastuuvakuutuksesta.
Asiaa käsiteltiin FINEssä siltä osin, kun tapauksessa oli riitaa siitä, johtuiko A:n liukastuminen laiminlyönnistä liukkaudentorjunnassa. Ratkaisusuosituksessa FINE suositti korvaamaan A:n henkilövahingon kiinteistönomistajan vastuuvakuutuksesta, muttei ottanut kantaa korvattavan vahingon määrään.
Vakuutusyhtiön antoi FINEn käsittelyn jälkeen korvauspäätöksen, jonka mukaan A:lle on aiheutunut vahinkotapahtuman seurauksena tilapäistä haittaa, jonka on arvioitu vastaavan liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden luokkaan 2 sijoittuvaa tilankuvausta siten, että haitan määräksi tulee 800 euroa. Yhtiön päätöksen mukaan A:lle on tapaturman johdosta aiheutunut aivotärähdys, mutta A:n kuvaamat muut oireet, kuten katkokävely ja korvasärky, eivät ole seurausta vahinkotapahtumasta, eikä niitä näin ollen tule ottaa huomioon arvioitaessa vahinkotapahtuman seurauksena aiheutunutta tilapäistä haittaa.
Asiakkaan valitus
A oli tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen ja pyysi asiassaan ratkaisusuositusta Vakuutuslautakunnalta.
Valituksessaan A vaatii tilapäisen haitan korvausta korotettavaksi siten, että kokonaiskorvauksen määrä on vähintään 1.500 euroa. Näkemyksensä tueksi A viittaa häntä hoitaneiden lääkäreiden lausuntoihin, joista ilmenee, että vahinkotapahtuman aiheuttama jatkuva haitta on kestänyt yli kaksi kuukautta.
Yhtiön vastineen jälkeen toimittamassaan lisäkirjelmässä A toistaa vaatimuksensa tilapäisen haitan lisäkorvauksen maksamisesta. Näkemyksensä tueksi A käy seikkaperäisesti läpi vakuutusyhtiön päätökset ja niistä ilmenevät virheellisyydet. A toteaa myös, että vakuutusyhtiö on alusta lähtien pyrkinyt siihen, ettei A:lle makseta asiassa korvauksia. A huomauttaa, että tajuttomuuden aiheuttavan vammat ovat aina hyvin vakavia ja vielä ei voida tietää, jääkö A:lle kaatumisen johdosta myös pysyvää haittaa.
A toteaa edelleen, että lääketieteellisesti selvityksestä ilmenee kiistatta, että A:n huimaus- ja muut oireet ovat seurausta nimenomaan kaatumisen yhteydessä aiheutuneesta aivotärähdyksestä. A kiistää myös, että oireet olisivat seurausta mistään muusta kuin A:n liukastumistapaturmasta. A painottaa, että vaikka hänellä on ollut aiempi tapaturma vuonna 1979, niin sen jälkeen A on toipunut täysin, eikä hänellä ole ollut mitään huimausoireita enää kymmeniin vuosiin.
Vakuutuslautakunnan hankkiman asiantuntijalääkärin lausunnon tiedoksi saatuaan A kertaa lisäkirjelmässään tapahtumatiedot ja viittaa lääketieteellisissä asiakirjoissa lausuttuun. A toteaa myös, että asiassa on kiistatonta, että oireet olivat kestäneet ainakin 44 päivää, jonka jälkeen ne alkoivat pikkuhiljaa helpottamaan. A katsoo myös, että asiantuntijalausunnossa todettu puoltaa A:n näkemystä siitä, että tilapäistä haittaa tulisi korottaa siten, että korvausmäärä on vähintään 1.500 euroa.
Vakuutusyhtiön vastine
Vastineessaan vakuutusyhtiö toistaa korvauspäätöksessään lausutun kantansa ja katsoo edelleen, ettei perusteita lisäkorvauksen maksamiselle ole käsillä.
Vakuutuksenottajan kuuleminen
Vakuutuslautakunta on varannut vakuutuksenottajalle tilaisuuden esittää asiassa kannanottonsa. Vakuutuksenottajalla ei ollut lisättävää asiaan.
Asiantuntijalausunto
Vakuutuslautakunta on pyytänyt asiantuntijalausunnon kirurgian, ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri Matti Karjaiselta.
Karjalainen viittaa lausunnossaan tapahtumatietoihin ja lääketieteellisistä selvityksistä ilmeneviin tietoihin ja toteaa, että A:lle 25.1.2022 vahinkotapahtuman jälkeen tehdyssä kliinisessä tutkimuksessa A:n todettiin olevan hereillä ja vastailevan asiallisesti. A:n takaraivolla oli tihuttava ruhje, jota ei kuitenkaan ollut tarve ommella. Tutkimuksessa ei ollut todettavissa neurologisia löydöksiä ja neurologiset toiminnot olivat kunnossa. Karjalaisen näkemyksen mukaan vahingon seurauksena on perusteltua korvata alkuvaiheen tutkimukset ja hoidot, mukaan lukien korvalääkärin vastaanottokäynti 18.3.2022. Tilapäisen haitan osalta Karjalainen toteaa, että A:n vammoista aiheutuva tilapäinen haitta sijoittuu liikenne- ja potilasvahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaiseen luokkaan 2 (lievät vammat) asettuen luokan sisällä sen keskikolmannekseen.
Ratkaisusuositus
Kysymyksenasettelu
Asiassa on kysymys siitä, miltä osin A:n vammat ja oireet ovat syy-yhteydessä 25.1.2022 sattuneeseen vahinkoon ja erityisesti tapauksessa on kyse myös korvattavan kivun ja säryn sekä muun tilapäisen haitan korvauksen määrästä.
Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot
Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n (16.6.2004/509) mukaan henkilövahingon kärsineellä on oikeus korvaukseen;
1) tarpeellisista sairaanhoitokustannuksista ja muista tarpeellisista kuluista;
2) ansionmenetyksestä;
3) kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta;
4) pysyvästä haitasta.
Lain 5 luvun 2 c §:n (16.6.2004/509) 1 momentin mukaan kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta määrätään korvaus ottamalla huomioon erityisesti henkilövahingon laatu ja vaikeusaste, sen edellyttämän hoidon laatu ja kestoaika sekä haitan kestoaika.
Vastuuvakuutuksen vakuutusehtojen kohdan 20.1 mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutuskirjaan merkityn kiinteistön toiminnassa tai omistamisessa toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko, kun
- vahinko todetaan vakuutuskauden aikana ja
- vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa vahingosta.
Asian arviointi
Suomen voimassa olevan oikeuden mukaan korvauksen hakijan velvollisuutena on näyttää toteen vakuutuksesta korvattavan vahinkotapahtuman, esimerkiksi tapaturman, sattuminen sekä tapaturman ja korvausvaatimuksen perusteena olevan vamman välinen syy-yhteys. Jos hän näyttää tämän riittävän vakuuttavasti, on vakuutuksenantaja puolestaan velvollinen osoittamaan, että vahinko on aiheutunut vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle jäävästä syystä, mikäli vakuutuksenantaja haluaa vapautua korvausvelvollisuudestaan.
Syy-yhteyden toteaminen perustuu yleisellä tasolla lääketieteelliseen tutkimustietoon eri vammatyypeistä ja niitä aiheuttavista tekijöistä sekä sen ohella käsiteltävässä yksittäisessä tapauksessa saatuihin tietoihin tapaturman sattumistavasta, vammamekanismin voimakkuudesta ja todetun vamman laadusta. Syy-yhteyttä arvioitaessa kiinnitetään huomiota ennen kaikkea siihen, miten hyvin todettujen vammojen ja oireiden laatu sopii yhteen kuvatun tapaturmamekanismin laadun ja voimakkuuden kanssa. Sen sijaan syy-yhteyttä ei voida pitää todistettuna vain ajallisen yhteyden perusteella eli pelkästään sen pohjalta, että oireet ovat ilmaantuneet kuvatun vahingon jälkeen.
Vakuutuslautakunnan käytössä olevien selvitysten mukaan A on 25.1.2022 liukastunut, kaatunut ja loukannut itsensä. Vahinkotapatuman jälkeen tehdyssä kliinisessä tutkimuksessa A:lla todettiin takaraivolla tihuttava ruhje, jota ei ollut tarve ommella. A oli tutkimisen aikana hereillä ja vastaili esitettyihin kysymyksiin asiallisesti. A:lle tehdyssä neurologisessa tutkimuksessa ei todettu poikkeavaa eikä TT-kuvassa ollut nähtävissä vaurioita. Kontrollikäynnillä 28.1.2022 tehdyssä kliinisessä tutkimuksessa A:n yleistilan todettiin olevan hyvä, mutta kaularangan liikkeet olivat rajoittuneet ja lihaksissa oli aristusta. Vastaanottokäynnillä 14.2.2022 oli tarkoitus selvittää A:lla olevaa huimausoiretta. Edelleen kliinisessä tutkimuksessa A:n yleistilan todettiin olevan hyvä ja että takaraivohaava oli parantunut. 3.3.2022 vastaanottokäynnillä tehdyssä kliinisessä tutkimuksessa todettiin, että korvien rakenteet ja neurologiset toiminnot olivat kunnossa. 8.3.2022 tehdyssä kaularangan röntgentutkimuksessa todettiin rappeumia. Korvalääkärin 18.3.2022 suorittamassa kliinisessä tutkimuksessa A:n korvien rakenteet todettiin normaaleiksi. A:lle tuli huimaustuntemus päätä voimakkaasti oikealle käännettäessä. Silmävärvettä ei ollut havaittavissa ja makuulta noustessa A:lla oli lyhytkestoista huimasta. Korvalääkärin arvion mukaan kyseessä oli pään lyömisen seurauksena aiheutunut hyvänlaatuinen asentohuimaus.
Tilapäisen haitan korvaus suoritetaan käyttäen määrittelyperusteena liikennevahinkolautakunnan normeja ja ohjeita sekä henkilövahinkoasian neuvottelukunnan suosituksia, joita sovelletaan yleisesti vahingonkorvausta koskevassa oikeuskäytännössä. Vakuutuslautakunnan näkemyksen mukaan kyseisiä normeja sekä suosituksia voidaan pitää yleensä vahingonkärsijälle kohtuulliseen lopputulokseen johtavina, ellei tapaukseen liittyvistä erityisistä asianhaaroista muuta ilmene.
Lautakunta toteaa, että tilapäisen haitan perusteella suoritettava korvaus määritellään vamman laadun, vaikeusasteen, sen edellyttämän hoidon laadun ja toipumisen kestoajan mukaan. Korvaus tilapäisen haitan perusteella määritellään tapauskohtaisen objektiivisesti havaittavien henkilövahinkoon liittyvien seikkojen perusteella. Henkilövahingon laadulla tarkoitetaan sitä, millaisena vamma tai sairaus ilmenee. Henkilövahingon vaikeusasteella puolestaan tarkoitetaan sinänsä samanlaatuisten vammojen ja sairauksien keskinäisiä eroavuuksia.
Tilapäisen haitan kestoajalla tarkoitetaan aikaa henkilövahingon ilmenemisestä siihen saakka, kunnes siitä ei enää aiheudu vahinkoa kärsineelle kipua ja särkyä tai muuta tilapäistä haittaa. Haitan kestoaika riippuu yleensä henkilövahingon laadusta ja vaikeusasteesta. Samanlaatuisen vamman paraneminen saattaa kuitenkin eri henkilöillä kestää eripituisen ajan. Tämä voi johtua esimerkiksi vammaan tai sen hoitoon liittyvistä komplikaatioista. Korvauksen määrässä voidaan tämän vuoksi ottaa korottavana tai alentavana tekijänä huomioon se, että vammasta on aiheutunut tilapäistä haittaa tavallista pidemmän tai lyhemmän ajan. Tilapäisen haitan tavallista pidempi kestoaika pitää kuitenkin olla todettavissa objektiivisin perustein. Korvausta ei yleensä ole aiheellista määrätä tavallista suuremmaksi esimerkiksi pelkästään sen vuoksi, että vahinkoa kärsinyt itse kertoo vammasta aiheutuneen kipua pidempään kuin vamman laatu ja vaikeusaste huomioon ottaen on tavanomaista.
Lautakunta toteaa, että normien mukaiset korvaukset ovat 2 luokassa (lievät vammat) 300–1500 euroa. Liikennevahinkolautakunnan normien mukaan lieviä vammoja ovat muun muassa ruhjevamma, yksinkertainen luunmurtuma tai nivelen sijoiltaanmeno, joka paranee normaalissa odotetussa ajassa eikä vaadi leikkaushoitoa. Lieville vammoille on ominaista, että ne eivät vaadi elvytys- tai tehohoitoa, eivät vaadi leikkaustoimenpiteitä, tarvitsevat sairaalahoitoa enintään viikon, toiminnallinen toipuminen vaatii enintään kaksi kuukautta ja että vammojen pysyväisseuraukset ovat vähäiset.
Vakuutuslautakunta viittaa käytössään oleviin lääketieteellisiin selvityksiin ja hankkimaansa kirurgian, ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri Matti Karjalaisen asiantuntijalausuntoon. Lautakunta toteaa myös, että kun arvioidaan A:ta koskevaa käytettävissä olevaa selvitystä kokonaisuutena sekä otetaan huomioon oireiden laatu ja kesto ja vaadittujen hoitotoimenpiteiden laatu niin A:n vammojen on katsottava sijoittuvan liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaiseen luokkaan kaksi, lievät vammat. Samoin perustein Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön määrittämää 800 euron korvausta kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta asianmukaisena.
Lopputulos
Edellä selostetuin perustein ja käytettävissään olevan selvityksen perusteella Vakuutuslautakunta pitää Vakuutusyhtiön päätöstä ehtojen mukaisena eikä suosita sitä muutettavaksi.
Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA
Puheenjohtaja Norros
Sihteeri Hanén
Jäsenet
Haapasaari
Karhu
Korpiola
Koskinen