Tapahtumatiedot

Vuonna 1934 rakennetun kerrostalon, jossa oli tehty putkistosaneeraus vuonna 1979, asunnon A11 remontin yhteydessä oli syyskuussa 2022 huomattu, että asunnon katto kastui aina, kun yläpuolisessa asunnossa A17 käytettiin wc-istuinta. Syyksi kastumiseen selvisi asunnon A17 kylpyhuoneen lattiarakenteessa olleen viemäriputken aiheuttama vuoto. Vahinko kuului taloyhtiön kiinteistövakuutuksen korvauspiiriin, ja vakuutusyhtiö on korvannut asunnon A11 korjauskustannukset siltä osin, kuin ne ovat aiheutuneet vuotovahingosta.

Yritys A Oy on mittausraportissa kertonut, että asunnon A17 kylpyhuoneessa ei havaittu normaalista poikkeavia pintakosteusarvoja ja että kylpyhuoneen lattiarakennetta tulisi avata riittävän laajalta alueelta, jotta kastunut välipohjaeriste saadaan poistettua ja vuotava viemäri korjattua. Raportissa on myös todettu, että käytännössä koko kylpyhuoneen vedeneristys joudutaan uusimaan ja rakenteiden kuivuttua toteutetaan ”korjaaminen vahinkoa edeltävään tasoon.”

Vahingon jälkeen taloyhtiö saneerasi asunnon A17 koko kylpyhuoneen, mikä tarkoitti sitä, että lattiarakenteen lisäksi myös kylpyhuoneen seinärakenteeseen asennettiin nykymääräysten mukainen vedeneristys.

Vakuutusyhtiö katsoi vahinkoon kuuluviksi korvattaviksi kustannuksiksi kylpyhuoneen kastuneen lattian purkamisen, kuivaamisen ja uusimisen. Lisäksi vakuutusyhtiö on ilmoittanut korvaansa kylpyhuoneen seinien alimman laattarivin uusimisen, mutta ei muita kylpyhuoneen korjauskustannuksia, koska niissä on kyse 1980-luvulta eli käyttöikänsä päässä olevan kylpyhuoneen tason parannusta.

Asiakkaan valitus

Taloyhtiö pyytää Vakuutuslautakunnan lausuntoa siitä, pitäisikö vakuutusyhtiön korvata koko kylpyhuoneen uusiminen, koska taloyhtiöllä ei ole rakennusmääräysten mukaan ollut muuta vaihtoehtoa kuin märkätilan saneeraaminen kauttaaltaan. Lausuntopyynnössä todetaan, että kylpyhuoneessa on todennäköisesti ollut piki- tai bitumieriste pintalaatan alla ja seinissä mahdollisesti kosteudensulku. Taloyhtiö kaipaa erityisesti perusteita siihen, miksi korvauksen piiriin ei kuulu koko kylpyhuone, kun tila oli kuitenkin jouduttu saneeraamaan kauttaaltaan.

Valituksessa selostetaan laajasti rakentamismääräyksiä ja rakenteiden vedeneristykseen liittyviä näkökohtia. Valituksen laatija toteaa, että jos niin sanotun kosteusasetuksen (Ympäristöministeriön asetus rakennusten kosteusteknisestä toimivuudesta, 782/2017) 4 §:n kohtaa rakennuksen kosteusteknisestä rakenteellisesta toiminnasta lukee niin, että se olisi tarkoitettu myös märkätilaan, tekstiosuus antaisi ymmärtää, että aiemmin kosteusteknisenä ratkaisuna käytetty pikieriste tai kosteudensulku voitaisiin korjata ja asentaa entisenä takaisin ja että tätä tekniikkaa voitaisiin edelleen käyttää ja sitä pitäisi käyttää ensisijaisesti. Tämä ajatusmalli muodostaisi selkeän ristiriidan muiden käytettävissä olevien rakennusohjeiden kanssa, sillä tämän tyyppisiä pikieristeen ja kosteudensulun korjausohjeita ei voimassa olevista RT-korteista löydy.

Voimassa olevat rakentamismääräykset ja -ohjeet eivät ohjaa märkätilan korjauksessa käytettäväksi rakennusaikaista kosteusteknistä rakennetta, vaan korjaus on tehtävä nykyaikaisilla metodeilla ja vedeneristyksen on oltava yhtenäinen. Nykyaikainen vedeneriste ei ole parannustyötä, koska se on uusi, nykyaikaisempi menetelmä tehdä ennestään voimassa oleva kosteustekninen rakenne. Vakuutusehdot ohjaavat korjauksen tehtäväksi nykyaikaisilla metodeilla. Tässä tilanteessa kylpyhuoneen saneeraus ei ole ollut parannustyötä, koska kylpyhuone olisi voinut olla toiminnassa ilman vahinkoa vielä useita vuosia tai vuosikymmeniä.

Vakuutuslautakunnan ratkaisukäytännön osalta valituksen laatija toteaa, ettei mikään voimassa oleva rakentamisen tarkempi ohje ohjaa korjaamaan märkätilan kosteusteknistä rakennetta entiselleen, jos rakenne on ajalta ennen nykyaikaisia vedeneristeitä. Valituksen laatijan käsityksen mukaan kosteusasetuksen 4 § on toiminut Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusten perusteluna siihen, että märkätilan aikaisemman kosteusteknisen rakenteen, kuten pikieristeen tai kosteudensulun, korvaaminen nykyaikaisella siveltävällä vedeneristyksellä on katsottu parannustyöksi.

Valituksessa todetaan, että Vakuutuslautakunta on vuosien varrella myös katsonut, ettei parannustyötä ole rakennusaikaisen vedeneristyksen korvaaminen nykyaikaisella vedeneristyksellä. Nykyisin voimassa olevan rakennusmääräyksen aikana Vakuutuslautakunta on antanut lausuntoja, joissa rakennusaikaisen kosteusteknisen rakenteen korvaamisen nykyaikaisella vedeneristyksellä on katsottu olevan parannustyötä, eikä uuden vedeneristyksen asentamista ole suositettu korvattavaksi, jos sitä ei aikaisemmin ole ollut. Valituksessa esitetään lisäksi, että lautakunnan ratkaisusuosituksen perusteena on ollut ajatus siitä, että rakennusaikainen vedeneristys olisi korjattavissa ja se olisi korjattava entisellä, olemassa olevalla menetelmällä ja tämä uusi rakennusmääräys jopa suosittaa tähän entisen kaltaiseen rakenneratkaisuun.

Kosteusasetuksen 28 §:ssä olevan taulukon mukaan märkätilojen lattiassa ja seinissä on käytettävä vedeneristystä, ei kosteudeneristystä eikä pikipohjaista eristettä. Märkätilassa ei voisi katsoa olevan mahdollista käyttää muuta kuin nykyaikaista vedeneristystä seinillä ja lattiassa myös saneerattaessa. Tässä tapauksessa myös vakuutusyhtiö on myöntänyt, että taloyhtiöllä ei ole ollut muuta mahdollisuutta kuin korjata märkätila nykyaikaisten rakentamismääräysten mukaan ja että nämä määräykset edellyttävät myös seinille yhtenäisen vedeneristyksen lattian kanssa.

Valituksessa todetaan myös, että nimenomaan vedeneristämiseen ja märkätilarakentamiseen perehtynyt asiantuntija on lausunnossaan todennut, ettei märkätilaan voi tehdä saneerauksen yhteydessä muuta kuin nykyaikaisen vedeneristyksen, koska aiempien kosteusteknisten menetelmien toteutuksessa on havaittu nykymittapuulla katsottuna suunnittelu- ja toteutusvirheitä eikä niitä voi korjata tai liittää nykyaikaiseen vedeneristykseen. Asiantuntija toteaa kiistattomasti sen, että saneerauksen yhteydessä on käytettävä nykyaikaisia tapoja tehdä vedeneristys ja märkätilan vedeneristyksen on oltava yhtenäinen.

Valituksen laatija toteaa, että korvausvelvollisuuteen vaikuttaa kaksi asiaa: itse vakuutusehdot ja onko kyseessä todellakin parannustyö. Vakuutusehtojen osalta valituksessa katsotaan, että suoranaisena esinevahinkona on käytännössä pidetty niitä välttämättömiä korjaustöitä, jotka vakuutuksenottajan on ollut pakko tehdä vahingon johdosta. Välillisenä vahinkona on pidetty esimerkiksi tilannetta, jossa yhtenäisen ulkonäön takia joudutaan huoneen muut seinät tapetoimaan, kun yksi seinä on vaurioitunut eivätkä muut seinärakenteet rakennusmääräysten takia vaadi mitään korjaustoimenpiteitä.

Vedeneristyksessä ei kuitenkaan ole kyse ulkonäön takia tehtävästä korjauksesta vaan yksittäisestä rakennusteknisestä rakenteesta, joka joutuu työn kohteeksi rakennusmääräysten perusteella. Usein vahinkotilanteessa rakenteen korjaus ulottuu laajemmaksi kuin pelkkä näkyvä vaurioala on, ja kaikki tämä tarvittava työ on katsottu suoranaiseksi esinevahingoksi.

Valituksen laatija toteaa yleisellä tasolla, että kun vahinkotilanteessa korjataan vanhaa, tapahtuu siinä väkisinkin muutoksia rakentamisen työtapojen, menetelmien ja materiaalien suhteen. Kaikkea tätä materiaalien muutosta voisi pitää parannustyönä. Vakuutusyhtiöt itsekin mainitsevat vakuutusehdoissaan, että vahinkokorjaus tehdään nykyään käytettävissä olevilla menetelmillä ja tarvikkeilla, joten on oletettavaa, että vakuutusyhtiökin on hyväksynyt sen, että työmenetelmät ja rakennustavat muuttuvat vuosien varrella ja korjaustyö on helpompaa tehdä nykyaikaisesti.

Kylpyhuoneen märkätilassa on ollut saneerausajankohdan eli 1980-luvun mukainen kosteustekninen ratkaisu, jolloin vahinkotapahtumassa on kyseessä märkätilan entisen, saneerausaikaisen kosteusteknisen ratkaisun korjaaminen nykyään käytössä olevalla metodilla. Jokaisessa vahinkotapahtumassa rakennusosan käyttöikä pitenee, kun se vaihdetaan.

Nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa kylpyhuone ei ole ollut käyttöikänsä lopussa. Vakuutuslautakunta on katsonut muun muassa tapauksessa FINE-052443, ettei yksittäisen rakennusosan pelkän yleisellä tasolla määritellyn teknisen käyttöiän umpeutuminen merkitse itsessään vielä sitä, että rakennusosa olisi sen vuoksi käyttökelvoton vaan sen kuntoa on arvioitava sen todellisen kunnon perusteella. 

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö kiistää esitetyt vaatimukset ja pyytää Vakuutuslautakuntaa hylkäämään lausunnonpyytäjän vaatimuksen perusteettomana. Vakuutusyhtiön ratkaisu olla korvaamatta vuotovahingossa märkätilan vaurioitumattomien seinien korjauskustannuksia on Vakuutuslautakunnan vakiintuneen linjan mukainen, eikä kyseistä korvauslinjausta ole syytä muuttaa.

Vakuutusehtojen mukaan vakuutuksesta korvataan rakentamista koskevista pakottavista viranomaismääräyksistä aiheutuvat lisäkustannukset, kuitenkin enintään kymmenen prosenttia vahingon määrästä. Lisäkustannuksia korvataan ehtojen mukaan ainoastaan niiden tilojen, rakennusosien ja rakennuksen toimintaa palvelevien LVIS-järjestelmien ja koneiden osalta, joihin vahinko on kohdistunut.

Vakuutusyhtiö katsoo seinän rakenteiden tason parantuvan, kun teknisen käyttöikänsä päässä olleiden märkätilojen vaurioitumattomat seinät korjataan nykymääräysten mukaiseksi. Tason parannus ei ole vakuutuksesta korvattava kustannus. Tämä korvauskäytäntö on ollut myös Vakuutuslautakunnan vakiintunut linja, kuten esimerkiksi ratkaisuista FINE-029241, FINE-013250 ja FINE-026476 ilmenee.

Kylpyhuoneessa vahinkohetkellä olleen vedeneristyksen laadusta ei ole tietoa kosteusmittausraportissa, vahinkotiedoissa tai taloyhtiön valituksessa. Kyseinen kylpyhuone on uusittu 1980-luvulla. Kuten lausunnonpyytäjäkin toteaa, tämän ikäisessä kylpyhuoneessa on todennäköistä, että vedeneristyksenä on ollut bitumieriste tai pikisively ja 100 millimetrin seinänosto ja mahdollisesti kosteussulku, joka itsessään ei ole vedeneriste. Seinissä ei siten ole ollut ennen vahinkoa nykymääräysten mukaista vedeneristystä.

Kylpyhuone on lähes 40 vuotta vanha ja siten teknisen käyttöikänsä päässä kaikilta osin. Tekninen käyttöikä ei tarkoita ainoastaan pintamateriaalien ulkonäköä vaan koskee kylpyhuoneen kaikkia rakenteita. Vakuutuksesta on luvattu korvata vaurioituneen lattian purku, kuivaus ja uusiminen sekä seinältä alin laattarivi. Vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan tällä korvaustavalla lattian vahinko on korvattu samaan tasoon kuin mitä kylpyhuone oli ennen vuotovahinkoa. Rakenteiden taso parantuu, kun teknisen käyttöikänsä päässä olleiden märkätilojen vaurioitumattomat seinät korjataan nykymääräysten mukaiseksi.

Tässä tapauksessa vahinko ei ole kohdistunut kylpyhuoneen seiniin. Seinien osalta kyse ei ole vakuutusehtojen tarkoittamista pakottavista viranomaismääräyksistä aiheutuneista lisäkustannuksista. Vaikka viranomaismääräykset edellyttäisivät myös seinien korjausta ja vedeneristyksen nykyaikaistamista koko kylpyhuoneen osalta, tämä ei silti laajenna vakuutusyhtiön vakuutussopimuksen mukaista korvausvelvollisuutta.

Vakuutusyhtiö katsoo, että vedeneristyksen uusiminen ainoastaan vuodon vuoksi vaurioituneen lattian osalta ei heikennä kylpyhuoneen seinien vedeneristystä tai kylpyhuoneen tasoa. Vakuutusyhtiö ei ole todennut, etteikö lausunnonpyytäjän tulisi korjata kyseistä kylpyhuonetta nykymääräysten mukaiseksi. Päinvastoin vakuutusyhtiö on kehottanut taloyhtiötä tekemään näin, ja tämä on myös lausunnonpyytäjän edun mukaista.

Vakuutusyhtiö viittaa RT-korttiin 18-10922 (2008), josta selviävät arvioidut rakenteiden tekniset käyttöiät. Lisäksi vakuutusyhtiö viittaa siihen, että rakennusten kosteusteknisestä toimivuudesta annetun asetuksen 1 luvun 4 §:n mukaan on ensisijaisesti noudatettava alkuperäisen rakenteen toimintatapaa, jos rakenteessa ei ole kosteustekniseltä toimivuudeltaan muutosta vaativaa suunnittelu- tai toteutusvirhettä. RT-kortin 84-11093 (2012) mukaan kosteuseritys nostetaan alimman laattarivin kohdalla vähintään 100 millimetrin korkeuteen myös vaurioitumattomissa seinissä. Kylpyhuoneen kosteustekninen toimivuus paranee siltä osin, kuin 1980-luvulla seiniin tehty kosteuseristys uusitaan 100 millimetriä korkeammilta osin nykyiset vaatimukset täyttäväksi vedeneristykseksi.

Selvitykset

Vakuutuslautakunnan käytettävissä on ollut A Oy:n 23.9.2022 päivätty mittausraportti, jonka mukaan asunnon A17 kylpyhuoneen lattiarakenteissa vuotaa wc-istuimen viemäriputki.

Lisäksi taloyhtiön valituskirjelmään on liitetty märkätilarakentamiseen erikoistuneen asiantuntijan lausunto. Asiantuntija viittaa kosteusasetukseen ja toteaa, että myös korjausrakentamisessa tehdään erillinen vedeneristys, jos rakenne tai pinta ei itsessään toimi vedeneristyksenä. Rakenteen tai pintamateriaalin tulee olla vedenpitäviä tai veden joutuminen niihin ei saa aiheuttaa haittaa rakenteille tai jos näin ei ole, on käytettävä erillistä vesieristystä. Rakenteessa oleva vanha kosteussulku ei ole nykymääräysten mukainen veden­eristys. Vedeneristyksellä tarkoitetaan lainsäädännössä nimenomaan veden­eristykseksi tuotehyväksynnän saanutta tuotetta oheistuotteineen ja työtapaohjeineen. Muualla rakentamista ohjaavassa lainsäädännössä kerrotaan, että rakentamisessa on käytettävä käyttötarkoitukseen sopivia ja keskenään yhteensopivia tuotteita ja näiden sopivuuden varmistusmenetelmät on myös luetteloitu.

Asiantuntija katsoo vakuutusyhtiön esittäneen, että vedeneristyksen tekeminen kylpyhuoneen seinille olisi vapaaehtoinen tai että kosteusasetus jopa määräisi tekemään korjauksen alkuperäisellä rakenteella. Hän katsoo myös, että päätöksillään ja tulkinnoillaan vakuutusyhtiö suosittelee avoimesti sitä, että vakuutuksenottajat korjaavat märkätilojaan ilman vedeneristyksiä täysin lainsäädännön kieltämillä tavoilla.

Nykyisin asiantuntijat katsovat, että märkätilojen kosteussulku ja aiempien määräysten mukaiset hyväksytyt ratkaisut eivät ole olleet hyviä, vaan niissä on ollut muutosta vaativia suunnittelu- ja toteutusvirheitä, kuten vuotojen mahdollisuus. Näiden syiden vuoksi lainsäädäntöön on tullut kaikkea märkätilarakentamista koskevana yleistyksenä vedeneristyksen pakollisuus noin 25 vuotta sitten ja tätä asetelmaa on tarkennettu viisi vuotta sitten. Märkätilarakenteen vedeneristyksen puuttuminen on nimenomaisesti nykylainsäädännön mukaan ja nyky-ymmärryksen valossa toteutusvirhe, koska silloin on suuri riski rakenteiden kastumisesta. Riski on nimenomaan koko kosteusasetuksen perusperiaatteissa suljettu pois kertomalla, että rakenteet tulee suunnitella ja toteuttaa niin, että kosteutta ei voi joutua rakenteisiin. Jos sitä voi joutua tai joutuu, se on itsessään rakennusvirhe.

Tässä tapauksessa kosteusvaurio on syntynyt märkätilan alapuolisessa välipohjassa. Välipohjarakenne on tullut purkaa alalaattapalkistoon asti, mikä kosteusasetuksen perusteella johtaa automaattisesti velvoitteeseen tehdä lattian vedeneristys nykymääräysten mukaisena. Tästä johtaen on pitänyt tehdä myös seinien vedeneristys, koska kuten kosteusasetuksessa sanotaan, seinilläkin tulee olla vedeneristys, joka tulee liittää vedenpitävästi lattian vedeneristykseen.

Asiantuntija toteaa, että vedenpitävät liitokset voidaan tehdä vain alle kymmenen vuotta vanhaan vedeneristykseen, jolloin tässä kohtaa myös seinät on tullut vedeneristää erikseen uudella vedeneristyksellä. Kosteusasetuksen mukaan rakenteiden paikkakorjauksia, joita vakuutusyhtiö esittää määräysten mukaisina, ei voi tehdä yli kymmenen vuoden ikäisille vedeneristyksille.

Asiantuntija toteaa myös, että kylpyhuoneen käyttö ja sen pintarakenteiden vuodottomuus osoittavat, että kylpyhuone on ollut pinnoiltaan hyväkuntoinen ja sillä olisi ollut mahdollisesti käyttöikääkin jäljellä esimerkiksi 20 vuotta. Koska seinien pintarakenne ei ole vuotanut eikä niistä ole aiheutunut kosteusvauriota tai kosteutta, asiantuntijan mielestä ei voida osoittaa, että pintarakenne olisi ollut aiemmin jotenkin huonompi – se on kuitenkin toiminut samoin kuin nykymääräysten mukainen rakenne.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, onko vakuutusyhtiöllä vakuutussopimukseen perustuva velvollisuus korvata koko kylpyhuoneen uusimisesta aiheutuneet kustannukset. Tarkemmin tarkasteltuna kiista kokee sitä, onko vaurioitumattomien seinärakenteiden uusiminen 100 millimetriä korkeammilta osin vakuutuksesta korvattavaa vahinkoa kokonaan tai joiltakin osilta.

Sovellettavat lainkohdat ja rakentamista koskeva ohjeistus

Maankäyttö- ja rakennuslaki, 117 C § Terveellisyys (21.12.2012/958)

Rakennushankkeeseen ryhtyvän on huolehdittava, että rakennus käyttötarkoituksensa ja ympäristöstä aiheutuvien olosuhteittensa edellyttämällä tavalla suunnitellaan ja rakennetaan siten, että se on terveellinen ja turvallinen rakennuksen sisäilma, kosteus-, lämpö- ja valaistusolosuhteet sekä vesihuolto huomioon ottaen. Rakennuksesta ei saa aiheutua terveyden vaarantumista sisäilman epäpuhtauksien, säteilyn, veden tai maapohjan pilaantumisen, savun, jäteveden tai jätteen puutteellisen käsittelyn taikka rakennuksen osien ja rakenteiden kosteuden vuoksi.
[…]

Ympäristöministeriön asetus 782/2017 rakennusten kosteusteknisestä toimivuudesta, 28 § Märkätilan vedeneristys ja rakenteet.

1 momentin mukaan vesi ei saa valua tai siirtyä kapillaarivirtauksena märkätilasta ympäröiviin rakenteisiin ja huonetiloihin. Valuvalle vedelle, toistuvalle roiskevedelle tai pintaan tiivistyvälle vedelle altistuvien pintojen takana olevan rakenteen on oltava vedeneristetty. Märkätilan lattiapäällysteen ja seinäpinnoitteen on toimittava vedeneristyksenä tai lattiassa päällysteen alla ja seinässä pinnoitteen takana on oltava erillinen vedeneristys. Vedeneristystä ei tarvita erillisen WC-tilan ja löylyhuoneen seinässä pinnoitteen takana. Märkätilan kattopinnoitteen on kestettävä tilan käytöstä johtuen roiskevesiä, ajoittaista korkeaa ilman suhteellista kosteutta ja tilapäisesti esiintyvää kosteuden tiivistymistä kattopinnoille.

2 momentin mukaan märkätilan vedeneristyksen on muodostettava kokonaisuus, joka on tiivis kaikilta vedeneristetyiltä pinnoiltaan sekä niiden saumoista, läpivienneistä ja liittymistä. Märkätilojen vedeneristyksenä toimivan lattiapäällysteen tai lattiapäällysteen alla olevan vedeneristyksen on liityttävä vedenpitävästi seinän vedeneristykseen.

Ympäristöministeriön ohje rakennusten kosteusteknisestä toimivuudesta, päivätty 28.2.2020, asetuksen 28 §:n osalta:

Märkätilan lattia- ja seinärakenteet sekä vedenpoisto on suunniteltava ja toteutettava siten, ettei vesi valu rakojen kautta tai siirry kapillaarivirtauksena ympäröiviin rakenteisiin tai huonetiloihin. Tämä estetään yhtenäisellä vedeneristyskerroksella, joka voi olla pintarakenne tai pintarakenteen takana oleva erillinen vedeneristyskerros. Pintarakenteella tarkoitetaan tässä yhteydessä pinnoitetta tai pintamateriaalia ja sen asennukseen tarvittavaa rakennusainetta, kuten laastia tai liimaa. Pintamateriaaleista esimerkiksi muovimatot ja eräät pinnoitteet, kuten tietyt epoksi-, akryyli- tai polyuretaanituotteet, voivat itsessään toimia vedeneristeenä. Pintarakenteeksi asennettu keraaminen laatoitus ei sen sijaan toimi vedeneristeenä, koska laatoituksen saumojen kautta vettä siirtyy kapillaarisesti kiinnityslaastiin ja sitä kautta rakenteisiin.
[…]

Märkätilojen vedeneristyksenä toimivan lattiapäällysteen tai lattiapäällysteen alla olevan vedeneristyksen on liityttävä vedenpitävästi seinän vedeneristykseen siten, ettei seinää pitkin valuva vesi pääse lattian vedeneristyksen taakse.
[…]
Alle 10 vuotta vanha, nestemäisenä levitetty märkätilan vedeneristys voidaan uusia osakorjauksena, esimerkiksi yksittäisten laattojen korjauksen yhteydessä tai kun lattiakaivon ja vedeneristyksen liitos korjataan. Korjauksessa kiinnitetään erityistä huomiota uuden ja vanhan vedeneristeen liittämiseen sekä materiaalien yhteensopivuuteen. Osakorjauksissa vedeneristyksen oletetaan muualla täyttävän nykyiset vaatimukset.

Sovellettavat vakuutusehdot

Asiassa sovelletaan vuonna 2022 voimassa olleita kiinteistövakuutusehtoja.

Ehtojen kohdan 5.3 (Rakennusta palvelevan LVI-tekniikan rikkoutuminen ja siitä aiheutuva vuoto) mukaan korvattavia vahinkoja ovat

• vuoto- ja LVI-turvalla vakuutetun rakennuksen toimintaa palvelevan lämpö-, vesi- ja ilmastointitekniikan rikkoutuminen
• vuotovahinko, jonka syynä on rakennuksen toimintaa palvelevan lämpö-, vesi- tai ilmastointitekniikan rikkoutuminen tai viemärin tukkeutuminen. […]
• […].

Kohdan 5.9 (Suoranaisen omaisuusvahingon lisäksi korvataan) mukaan suoranaisen omaisuusvahingon lisäksi vakuutuksesta korvataan rakentamista koskevista pakottavista viranomaismääräyksistä aiheutuvat kohtuulliset lisäkustannukset, kuitenkin enintään 10 prosenttia vahingon määrästä. Lisäkustannuksia korvataan ainoastaan niiden tilojen, rakennusosien ja rakennuksen toimintaa palvelevien LVIS-järjestelmien ja koneiden osalta, joihin vahinko on kohdistunut. Kokonaiskorvauksen ylimpänä rajana on vakuutuskirjaan merkitty rakennuksen vakuutusmäärä.
[…]

Kohdan 10 (Vahingon arviointia ja korvaamista koskevat säännöt) mukaan […] vahingon määrään eivät sisälly myöskään huolto- ja kunnossapitotöistä, tilapäiskorjauksista sekä muutos- tai perusparannustöistä aiheutuneet kulut.
[…]

Rakennuksen vahingon määrää laskettaessa korjaustyö arvioidaan toteutettavaksi nykyaikaisilla rakennusosilla, Suomessa yleisesti kaupan olevilla rakennusmateriaaleilla ja teollisilla työmenetelmillä.
[…]

Asian arviointi

Yleistä

Vakuutuslautakunta toteaa yleisesti, että vakuutuksen sisällöllinen laajuus määräytyy vakuutussopimuksen ja vakuutusehtojen perusteella. Vakuutuksesta korvataan vain sellaisia vakuutustapahtumia ja niiden aiheuttamia vahinkoja, jotka vakuutusehdoissa on määritelty kyseisestä vakuutuksesta korvattaviksi. Myös vakuutuksesta maksettavat korvaukset määräytyvät vakuutussopimuksen ehtojen perusteella. Vakuutussopimuksen ehtoja tulee sopimusoikeuden periaatteiden mukaan tulkita sanamuotonsa mukaisesti.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositukset perustuvat sovellettavan vakuutussopimuksen sisältöön ja osapuolten asiassa esittämiin tapauskohtaisiin seikkoihin sekä niiden tueksi esittämiin selvityksiin. Ratkaisussa otetaan myös huomioon tapaukseen sovellettava lainsäädäntö. Kun kyse on rakennukselle aiheutuneesta vahingosta, asian arvioinnissa otetaan tapahtumatietojen lisäksi huomioon osapuolten esittämä selvitys rakentamismääräyksistä ja -ohjeista sekä hyvästä rakennustavasta tarkasteltavana olevana ajankohtana.

Koska Vakuutuslautakunnan ja FINEn antamat ratkaisusuositukset sekä myös oikeuskäytäntö perustuvat ratkaisun kohteena olleen asian yksityiskohtaisiin seikkoihin, asiassa viitattujen ratkaisujen sisällöllä ja perusteluilla ei ole yksittäistä, käsiteltävänä olevaa tapausta välittömästi koskevaa oikeusvaikutusta. Osapuolten viittaamilla tapauksilla voi olla merkitystä, kun arvioidaan ratkaisukäytännön yhtenäisyyttä vastaavan sisältöisissä tapauksissa. Lautakunta toteaa, että vaikka viitatussa aikaisemmassa vuotovahinkoratkaisussa vakuutustapahtuman ja vahingon tosiseikasto vastaisivat toista kiistanalaista asiaa, aikaisemman tapauksen ratkaisusuositusta ei voida yleistää koskemaan muita vuotovahinkotapauksia, jos tapauksiin sovellettavat vakuutusehdot ovat erilaiset.

Vahinkotapahtumaa koskevat asiat ja kiistan täsmentäminen

Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa vuoto on ollut seurausta kylpyhuoneen lattiarakenteen sisällä, kosteuseristeen alapuolella olleen viemäriputken vuodosta. Kosteusvaurio on syntynyt märkätilan alapuolisessa välipohjassa. Asiantuntijalausunnon mukaan kosteusvaurio ei ole syntynyt lattiarakenteessa olleen vedeneristyksen tai kylpyhuoneen pintojen kautta. Kylpyhuoneen seinien ei ole osoitettu vuodon vuoksi vahingoittuneen. Vahingon jälkeen taloyhtiö on uusinut lattiarakenteen lisäksi kyseisen tilan kaikkien seinien rakenteita ja asentanut seiniin nykymääräysten mukaisen vedeneristyksen.

Asiantuntija on lausunnossaan todennut, että kun koko lattia on vahingon vuoksi uusittu, lattian vedeneristys on pitänyt tehdä nykymääräysten mukaisena. Kosteusasetuksen mukaan myös seiniin tulee asentaa vedeneristys, joka pitää liittää vedenpitävästi lattian vedeneristykseen. Määräysten mukaan vedenpitävät liitokset voidaan tehdä vain alle kymmenen vuotta vanhaan vedeneristykseen, minkä vuoksi seiniin on asiantuntijan mukaan pitänyt asentaa nykymääräysten mukainen vedeneristys.

Lausuntopyynnöstä, vakuutusyhtiön vastineesta tai muistakaan selvityksistä ei yksiselitteisesti ilmene, onko vakuutusyhtiö luvannut korvata tai jo korvannut ne kustannukset, jotka ovat syntyneet nykyaikaisen vedeneristyksen asentamisesta lattiarakenteeseen. Vakuutusyhtiö on käyttänyt ilmaisua ”Vakuutuksesta on luvattu korvata vaurioituneen lattian purku, kuivaus ja uusiminen, sekä seinältä alin laattarivi.” Vakuutusyhtiö on myös katsonut, että vedeneristyksen uusiminen vain vuodon vuoksi vaurioituneen lattian osalta ei heikennä kylpyhuoneen seinien vedeneristystä tai kylpyhuoneen tasoa.

Edellä esitetyt seikat huomioon ottaen lautakunta on tullut siihen johtopäätökseen, että vakuutusyhtiö on katsonut lattiarakenteeseen asennetun nykyaikaisen vedeneristyksen olevan osa vakuutuksesta korvattavaa vuotovahinkoa. Kiistanalaiseksi jää tämän jälkeen se, onko vakuutusyhtiöllä vakuutussopimukseen perustuva velvollisuus korvata vahingoittumattomien seinien saneerauksesta aiheutuneet kustannukset.

Vuonna 1934 rakennetussa kerrostalossa oli vuonna 1979 tehty putkistosaneeraus. Lausuntopyynnössä on todettu, että todennäköisesti kylpyhuoneen lattiarakenteessa on laatoituksen alla ollut piki- tai bitumieriste ja että seinissä on mahdollisesti ollut saneerausajankohtana käytetty kosteudensulku. Vakuutusyhtiö on viitannut siihen, ettei kosteusmittausraportissa, vahinkotiedoissa tai taloyhtiön valituksessa ole ollut tietoa kylpyhuoneessa vahinkohetkellä olleen vedeneristyksen laadusta. Vakuutusyhtiö ei ole kuitenkaan kiistänyt sitä, että taloyhtiön mainitsemat piki- tai bitumieriste ja kosteudensulku ovat olleet rakenteissa saneerausvuodesta 1979 alkaen.

Lautakunta on ratkaisussa FINE-033765 (2021) todennut, että vuodesta 1976 alkaen voimassa olleen hyvän rakennustavan mukaisen vedeneristysrakenteen täyttä vedenpitävyyttä ei tuolloin vaadittu ja että kosteussivelyn tarkoituksena on ollut estää tilan tavanomaisen käytön yhteydessä syntyvän kosteuden siirtyminen rakenteisiin haitallisessa määrin.

Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa seinärakenteen mahdollista suunnittelu-, toteutus- tai asennusvirhettä tulee tarkastella asennusajankohtana noudatetun hyvän rakennustavan mukaisesti. Se seikka, että 1970- ja 1980-luvuilla kylpyhuoneiden seinissä yleisesti käytettyä kosteudensulkua nykyisin pidetään riskirakenteena tai jopa suunnittelu- ja rakennusvirheenä, ei merkitse sitä, että rakenne olisi ollut virheellinen alusta alkaen. Käytettävissään olevan selvityksen perustella lautakunta katsoo, että kylpyhuoneen vedeneristysratkaisu on sekä lattian että seinien osalta vastannut asennusajankohtana noudatettuja viranomaismääräyksiä ja -ohjeita sekä hyvää rakennustapaa. Vedeneristyksessä ei ole osoitettu olleen asennus- tai suunnitteluvirhettä.

Korjaustyössä noudatettava hyvä rakennustapa

Vakuutuslautakunta toteaa, että märkätilojen vedeneristystä koskevat pakottavat viranomaismääräykset ja -ohjeet ovat tulleet voimaan 1.1.1999. Vuodesta 2018 alkaen on noudatettu niin sanottua kosteusasetusta ja sen perusteella annettuja rakentamismääräyksiä ja -ohjeita sekä niiden sisällön mukaan määräytyvää hyvää rakennustapaa.

Vakuutuslautakunnan käytettävissä olevista selvityksistä ei saa tukea sille taloyhtiön väitteelle, että vakuutusyhtiö olisi vaatinut vahingoittuneen lattiarakenteen ja siinä olleen vedeneristyksen uusimistöitä tehtäväksi vuonna 1979 noudatettujen rakentamismääräysten ja -ohjeiden mukaisesti taikka että asiassa olisi kysymys siitä, että korjaustyöt tulisi tehdä rakennusajankohtana eli 1930-luvulla käytettyjen materiaalien ja rakenneratkaisujen mukaisesti. Selvitykset eivät myöskään osoita vakuutusyhtiön katsoneen, että seinien uusimistyön voisi tehdä ilman nykyisin noudatettavan hyvän rakennustavan mukaista vedeneristystä. Lautakunnan käsityksen mukaan taloyhtiön kirjelmissään ja asiantuntijan lausunnossaan esittämät näkemykset ovat näiltä osin ilmeisiä tulkintavirheitä.

Toisin kuin valituskirjelmässä ja asiantuntijan lausunnossa on esitetty, Vakuutuslautakunta ei ole ratkaisusuosituksissaan lähtenyt siitä, että vahingon jälkeen rakenteet tulisi korjata käyttäen mahdollisesti vuosikymmeniä vanhoja, aikaisempien määräysten ja ohjeiden mukaisia materiaaleja ja rakenneratkaisuja. Korjausrakentamisessa on, samoin kuin myös uudisrakentamisessa, rakennustyön tekemisajankohtana meneteltävä voimassa olevien rakentamismääräysten ja -ohjeiden sekä hyvän rakennustavan mukaisesti. Tästä poikkeuksen voivat tehdä esimerkiksi niin sanotut entisöintikohteet.

Yhdenmukaisesti taloyhtiön, asiantuntijalausunnon antajan ja vakuutusyhtiön kanssa Vakuutuslautakunta katsoo, että märkätilan seinärakennetta ei ole voinut uusia ilman nykymääräysten mukaista vedeneristystä. Kiistassa on kuitenkin kyse siitä, onko vaurioitumattomien seinien vedeneristyksen uusiminen nykymääräysten mukaiseksi vakuutussopimuksen mukaan korvattava suoranainen esinevahinko tai onko kyse lisäkustannuksista, jotka vakuutusyhtiön pitäisi korvata pakottavia viranomaismääräyksiä koskevan ehtokohdan 5.9 perusteella.

Onko seinien uusi rakenne tason parannusta?

Osapuolet ovat olleet eri mieltä siitä, miten kylpyhuoneen noin 40 vuotta vanhojen seinien rakenne ja tekninen käyttöikä tulisi ottaa huomioon asian arvioinnissa. Taloyhtiön puolesta on esitetty, että kylpyhuone olisi voinut olla toiminnassa ilman vahinkoa vielä useita vuosia tai vuosikymmeniä. Asiantuntijalausunnon mukaan kylpyhuoneen käyttö ja sen pintarakenteiden vuodottomuus osoittavat sitä, että kylpyhuone on ollut pinnoiltaan hyväkuntoinen ja sillä olisi ollut mahdollisesti käyttöikääkin jäljellä esimerkiksi 20 vuotta.  Vakuutusyhtiö on katsonut seinärakenteiden tason parantuvan, kun teknisen käyttöikänsä päässä olleiden märkätilojen vaurioitumattomat seinät korjataan nykymääräysten mukaiseksi, ja viitannut Kiinteistön teknisiä käyttöikiä ja kunnossapitojaksoja koskevaan RT-korttiin vuodelta 2008 (18-10922).

Asiantuntija on katsonut, että vedeneristystä tulisi uudessa rakenteessa käsitellä vain erilaisena rakenneratkaisuna, ei tason parannuksena. Vanhassa rakenteessa ei ole ollut virhettä, koska vettä ei ollut mennyt rakenteisiin. Rakenteessa ei ole ollut nykyaikaista vedeneristystä, mutta rakenteen muut osat ovat toimineet nykyasetuksen edellytyksen mukaan, jolloin rakenne on ollut nykyasetuksen edellyttämällä laatutasolla sen perusteella, ettei se ole vuotanut.

Vakuutuslautakunta toteaa, että lähtökohtaisesti omaisuusvakuutuksesta korvataan vahingoittuneiden rakenteiden uusiminen vahinkoa edeltäneeseen tasoon. Lautakunta on ratkaisussa FINE-013250 (2019) katsonut, että kylpyhuoneiden kosteustekninen toimivuus on parantunut siltä osin, kuin vuonna 1993 seiniin tehty kosteussively on 100 millimetriä korkeammilta osin uusittu nykyiset vaatimukset täyttäväksi vedeneristykseksi tilanteessa, jossa seinille ei ollut aiheutunut vahinkoa.

Yleisesti kiinteistövakuutuksista maksetaan korvauksia sellaisista vuodon seurauksena vahingoittuneiden rakenteiden korjauksista, jotka vastaavat aikaisempien rakenteiden tasoa, mutta jotka tosiasiallisesti parantavat rakenteiden rakennusteknistä toimivuutta ja niiden käyttöikää. Käytännössä esimerkiksi 40 vuotta vanhaa rakennetta ei ole tarkoituksenmukaista korjata vanhentuneita menetelmiä ja materiaaleja käyttäen, eikä se useimmissa tapauksissa edes olisi mahdollistakaan. Taloyhtiökin on katsonut, että kun korjaustyössä käytetään uusia materiaaleja, työtapoja ja menetelmiä, niitä voidaan pitää parannustyönä. Jos uusien rakenteiden taso on aikaisempaa tasoa korkeampi, vakuutuskorvauksen edellytyksenä on usein se, että kyse on pakottavista viranomaismääräyksistä aiheutuneista korjaustöistä.

Koska käsiteltävänä olevassa asiassa vuotovahinko ei ole kohdistunut kylpyhuoneen seiniin, Vakuutuslautakunta katsoo, ettei tässä tapauksessa ole kyse vakuutuksesta korvattavasta suoranaisesta esinevahingosta. Vakuutuksesta korvataan kuitenkin pakottavista viranomaismääräyksistä aiheutuvia sellaisia lisäkustannuksia, jotka kohdistuvat niihin tiloihin ja rakennusosiin, joihin vahinko on kohdistunut.

Seinien vedeneristyksen korvattavuus

Kosteusasetuksen 28 §:n mukaan märkätilojen vedeneristyksen on liityttävä vedenpitävästi seinän vedeneristykseen. Asetuksen soveltamisohjeen mukaan märkätilassa on keraamisen laatoituksen alla käytettävä erillistä vedeneristystä, koska keraaminen laatoitus ei toimi vedeneristeenä. Alle kymmenen vuotta vanha, nestemäisenä levitetty märkätilan vedeneristys voidaan uusia osakorjauksena, esimerkiksi yksittäisten laattojen korjauksen yhteydessä tai kun lattiakaivon ja vedeneristyksen liitos korjataan. Korjauksessa kiinnitetään erityistä huomiota uuden ja vanhan vedeneristeen liittämiseen sekä materiaalien yhteensopivuuteen. Osakorjauksissa vedeneristyksen oletetaan muualla täyttävän nykyiset vaatimukset.

Vakuutuslautakunta toteaa, että koska nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa kylpyhuoneen seinissä ei ole ollut nykymääräysten mukaista vedeneristystä ja koska seinärakenteessa ollut kosteussulku on ollut jo noin 40 vuotta vanha, kyseiseen märkätilaan ei ole voinut tehdä kosteusasetuksessa ja sen soveltamisohjeessa tarkoitettua osakorjausta. Taloyhtiön on sen vuoksi pitänyt uusia myös seinärakenne nykymääräysten mukaiseksi. Vakuutuslautakunta katsoo kuitenkin, että seinärakenteen kosteustekninen toimivuus on näin tehdyn korjaustyön seurauksena parantunut. Seinän aikaisemmalta kosteussulkurakenteelta ei asennusajankohtana vaadittu täyttä vedenpitävyyttä, mikä puolestaan on nykymääräysten lähtökohta.

Selvyyden vuoksi lautakunta korostaa sitä, että lainsäädäntöön perustuva taloyhtiön velvollisuus uudistaa ja korjata rakenteita ei muodosta vakuutusyhtiölle velvollisuutta maksaa korvausta sellaisista kustannuksista, jotka eivät vakuutussopimuksen ehtojen perusteella ole vakuutuksesta korvattavia. Tällöin kyseiset kustannukset jäävät vakuutuksenottajan vastattaviksi.

Nyt käsiteltävänä olevaan tapaukseen soveltuvilta osin lisäkustannuksia korvataan niiden tilojen ja rakennusosien osalta, joihin vahinko on kohdistunut. Vuotovahinko on kohdistunut kylpyhuonetilan lattiarakenteeseen. Vakuutusehdon sanamuoto huomioon ottaen lautakunta katsoo, että kyse on ollut vakuutusehtojen kohdassa 5.9 tarkoitetuista lisäkustannuksista, jotka ovat kohdistuneet kylpyhuonetilaan, ja jotka ovat koskeneet seinien vedeneristyksen uusimista nykymääräysten mukaiseksi.

Lautakunta on asian arvioinnissa ottanut huomioon sen, että seinärakenteessa on ollut asennusajankohtana noudatetun hyvän rakennustavan mukainen kosteussulku, että kyseinen rakenne on nykyisin sovellettavien rakentamismääräysten ja -ohjeiden sekä hyvän rakennustavan mukaan pitänyt uusia ja että kylpyhuoneen vedeneristyksen uusimista ei ole tässä tapauksessa voinut tehdä osakorjauksena.

Kohtuullisia lisäkustannuksia korvataan vakuutusehtojen mukaan enintään kymmenen prosenttia vahingon määrästä. Tässä tapauksessa suoranaisen omaisuusvahingon määränä on pidettävä lattiarakenteen ja sen vedeneristyksen, mukaan lukien ylösnosto seinille, uusimisesta aiheutuneita kustannuksia sekä seinälaatoituksen uusimista 100 millimetrin korkeuteen. Vakuutussopimuksen perusteella korvattavia lisäkustannuksia ovat kuitenkin myös seinärakenteiden vedeneristyksen uusimisesta aiheutuneet seinien korjauskustannukset 100 millimetriä ylittäviltä osin.

Käytettävissään olevien selvitysten perusteella lautakunta ei voi lausua vakuutuksesta korvattavien kustannusten määrästä, koska korjauskustannuksista, vedeneristyksen uusimiskustannuksista tai vakuutusyhtiön jo maksamista korvauksista ei ole esitetty selvitystä.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä korvaamaan riidanalaisen osan seinien korjauskustannuksista ehtokohdan 5.9 mukaisina lisäkustannuksina.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Bygglin                                         
Sihteeri Pellikka

Jäsenet

Kankkunen
Rantala
Sario
Yrttiaho