Tapahtumatiedot
Lääkevahinkoilmoituksen 5.5.2021 mukaan A (s. 1961) aloitti vahvojen kipulääkkeiden käytön kesällä 2014 rikkinäisen kaularankansa vuoksi. A sai Primperan-lääkityksen Norspan-lääkityksen aiheuttaman pahoinvoinnin hoitamiseksi. A kertoi, että hänellä ilmenivät ensimmäiset akatisiaoireet muutaman kuukauden kuluttua siitä, kun hän oli aloittanut Primperan-lääkkeen käytön. Oireita pidettiin pitkään opioidien aiheuttamina sivuvaikutuksina. Aluksi A sieti oireita kohtuullisesti. Tähän auttoi se, että kipulääkitys lievitti hänen alkuperäisen sairautensa oireita. A joutui jäämään kaularankaoireidensa vuoksi osa-aikaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle alkuvuodesta 2015. Tämän avulla A selviytyi vähäisillä sairaslomilla aina vuoteen 2017 saakka, jolloin akatisiaoireet muuttuivat vaikeammiksi. A:n opioidikipulääkitys ja Primperan-lääkitys ajettiin alas vuoden 2017/alkuvuoden 2018 aikana, mutta hänellä ilmenneet akatisiaoireet jäivät. Oireita pidettiin aluksi opioidivieroitusoireina ja myöhemmin pitkittyneinä opioidivieroitusoireina (Post-acute withdrawal syndrome, PAWS) aina tammikuulle 2020 saakka, jolloin A sai vihdoin neurologin tekemän diagnoosin tardiivista akatisiasta.
Sittemmin A ilmoitti vakuutusyhtiölle käyttämänsä Atarax-lääkkeen aiheuttamasta lääkevahingosta. A totesi, että häntä koskevissa potilaskirjauksissa erityisesti vuosien 2018—2022 aikana on oireiden osalta viitattu paitsi akatisiaan, myös levottomat jalat -oireyhtymään. Kun useat potilaskertomuksiin kertyneet levottomat jalat -oireyhtymään viittaavat lausumat sekä A:n käyttämän Atarax-lääkkeen käyttöhistoria saatiin loppukeväästä 2022 vedettyä yhteen, tehtiin A:lle diagnoosi Ataraxin aiheuttamasta vaikea-asteisesta (augmentoivasta) levottomat jalat -oireyhtymästä, joka A:n mukaan selitti hänen aiemmin pelkäksi akatisiaksi kirjattujen oireidensa vaikea-asteisuutta.
Vakuutusyhtiö katsoi, että A:lla todettu tardiivi akatisia oli Primperan-lääkkeen aiheuttama henkilövahinko. A:n ilmoitettua Atarax-lääkkeen aiheuttamasta henkilövahingosta vakuutusyhtiö katsoi, että A:lla todettu levottomat jalat -oireyhtymä oli Atarax-lääkkeen aiheuttama henkilövahinko, joka oli osaltaan vaikeuttanut Primperan-lääkkeen käytöstä aiheutunutta akatisiaa. Yhtiö maksoi A:lle lääkevahinkovakuutuksesta korvauksia lääkekuluista, tilapäisestä haitasta sekä pysyvästä haitasta.
Korvaushakemuksella 17.12.2022 A haki korvausta osa-aikaisen työkyvyttömyyden, täyden työkyvyttömyyden sekä eläkekertymän menetyksen aiheuttamasta ansionmenetyksestä. A:lle oli myönnetty osa-aikainen työkyvyttömyyseläke 1.3.2015 alkaen ja täysi työkyvyttömyyseläke 1.9.2022 alkaen. A katsoi, että ansionmenetykset johtuivat lääkevahingoista.
Vakuutusyhtiö antoi asiassa korvauspäätöksen 26.4.2023. Yhtiö totesi, että A oli kärsinyt pitkäaikaisista niskakivuista, runsaista degeneratiivisista muutoksista kaularangassa, spinaali- ja juuriaukkostenoosista sekä TOS-oireistosta 1980-luvulta lähtien. Näihin liittyen A:lla oli diagnosoitu krooninen kiputila sekä krooninen univaje. Kivunhallinnassa oli tukeuduttu erilaisiin tulehduskipulääkkeisiin ja parasetamoliin 1990-luvulta lähtien. Yhtiö katsoi, että A:n jääminen osatyökyvyttömyyseläkkeelle vuonna 2015 oli johtunut A:n perussairauksista. Yhtiö ei maksanut A:lle ansionmenetyskorvausta osatyökyvyttömyyseläkeajalta. Yhtiö katsoi, että lääkevahingot olivat vaikuttaneet perussairauksien ohella A:n työkykyyn vuodesta 2022 alkaen, jolloin A oli jäänyt täydelle työkyvyttömyyseläkkeelle. Yhtiö katsoi, että ottaen huomioon A:n perussairauksien vaikutus täydelle työkyvyttömyyseläkkeelle jäämiseen, A oli oikeutettu lääkevahinkojen vuoksi 50 prosentin ansionmenetyskorvaukseen. Yhtiö vahvisti maksettavan ansionmenetyskorvauksen määrän ajalle 1.1.2023— 31.3.2027 ja pyysi A:lta lisäselvitystä aikavälin 16.11.2022—31.12.2022 ansionmenetyskorvausten maksamiseksi.
A haki vakuutusyhtiön korvauspäätökseen muutosta. Vakuutusyhtiö ei muuttanut antamaansa korvauspäätöstä.
Lautakuntaprosessin aikana vakuutusyhtiö on antanut uuden 6.9.2024 päivätyn korvauspäätöksen, jonka mukaan yhtiö on tarkistanut A:lle maksettavan ansionmenetyskorvauksen määrää.
Asiakkaan valitus
A ilmoittaa tyytymättömyytensä vakuutusyhtiön korvauspäätökseen ja pyytää asiassa Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusta. Ratkaisusuosituspyynnön ja siinä olevien liitteiden lisäksi Vakuutuslautakunta on vastaanottanut A:n 26.9.2023, 12.11.2023, 30.11.2023, 6.12.2023 ja 1.4.2024 päivätyt laajat lisäkirjelmät.
A vaatii, että hänelle maksetaan osatyökyvyttömyyseläkeajalta 1.3.2015—15.11.2022 ansionmenetyskorvausta 145.851,22 euroa, vuoden 2021 tulospalkkioon liittyvää ansionmenetyskorvausta 538,68 euroa ja lisäksi täyttä ansionmenetyskorvausta täydeltä työkyvyttömyyseläkeajalta 1.1.2023—31.3.2027. Lisäksi A vaatii, että edellä mainituille korvauksille maksetaan viivästyskorkoa.
A toteaa, että hydroksitsiini (Atarax) ja metoklopramidi (Primperan) aiheuttivat hänelle syksyllä 2014 alkaneen tardiivin akatisian ja kivuliaan vartalopainotteisen levottomat jalat -oireyhtymän (RLS). A joutui jäämään oireidensa vuoksi osa-aikaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle alkuvuodesta 2015. Tässä vaiheessa hänen hiljattain alkaneita oireitansa ei vielä osattu tunnistaa lääkevahingoista johtuviksi. A sai diagnoosit tardiivista akatisiasta vasta vuonna 2020 ja RLS:stä vasta vuonna 2022. A käytti hydroksitsiinia ja metoklopramidia vuodesta 2014 aina vuoteen 2018 saakka, koska lääkevahinkoja ei ollut osattu diagnosoida ajoissa. A oli käyttänyt hydroksitsiinia satunnaisesti jo ennen vuotta 2014, ja hänen potilaskirjauksissaan on merkintä Ataraxin aiheuttamasta dyskinesiasta ensi kerran jo 27.6.2013. Jatkuvaksi dyskinesia muuttui syksyllä 2014, kun hän oli käyttänyt Ataraxin kanssa metoklopramidia (Primperan) yhtäjaksoisesti muutaman kuukauden ajan. A toteaa, että hän löysi sittemmin tiedon siitä, että Euroopan lääkeviraston mukaan metoklopramidia ei tulisi käyttää viittä vuorokautta pidempään vakavien haittavaikutusten riskin vuoksi. Kun A:lle aiheutuneen lääkevahingon oireet ilmenivät syyskuussa 2014, oli hän käyttänyt sekä metoklopramidia että hydroksitsiinia jo kuukausien ajan.
A tuli tietoiseksi lääkevahinkovakuutuksen olemassaolosta vasta vuonna 2021. Tällöin hänellä oli diagnosoitu vasta metoklopramidin aiheuttama tardiivi akatisia. Vakuutusyhtiö myönsi hänelle jo akatisian perusteella kesällä 2021 korvauksia muun muassa tilapäisestä ja pysyvästä haitasta sekä eräistä lääkevahingon aiheuttamista lääkekuluista taannehtivasti aina vuoden 2016 alusta lähtien. RLS:n diagnosoimisen jälkeen A lähetti vakuutusyhtiölle oikaisupyynnön, johon hän liitti selvityksen uudesta lääkevahinkodiagnoosistaan. A:n mukaan vakuutusyhtiö totesi vuonna 2023 antamassaan korvauspäätöksessä, että lääkevahingosta seuranneet oireet olivat alkaneet vuonna 2014 ja että hydroksitsiinin aiheuttama RLS oli edelleen pahentanut hänen oireitansa. Tämän perusteella vakuutusyhtiö korotti sekä tilapäisen että pysyvän haitan haittaluokitusta ja maksoi A:lle lisäkorvauksia. Edellä kerrotuista syistä johtuen A katsoo, että vakuutusyhtiön antamat korvauspäätökset ansionmenetyksistä ovat ristiriidassa vakuutusyhtiön aiemmin antamien korvauspäätösten kanssa. A myös toteaa, että hyvän vakuutustavan on katsottu johtavan siihen, että vakuutuksenantajan antamat myönteiset korvauspäätökset ovat sitä itseään sitovia. A viittaa useaan FINEn Vakuutuslautakunnan antamaan ratkaisusuositukseen.
Koska A:lle aiheutuneet lääkevahingot saatiin diagnosoitua lopullisesti vasta vuonna 2022, on hänen potilasasiakirjoihinsa kirjattu vuosien 2014—2022 aikana oirekuvauksia ja diagnooseja, jotka ovat vaihtelevassa määrin virheellisiä. Kyseinen asia on selvitetty muun muassa 3.10.2022 päivätyssä B2-lääkärinlausunnossa.
Vakuutusyhtiö hylkäsi A:n hakemat ansionmenetyskorvaukset vedoten suurelta osin asiakirjoihin, jotka oli laadittu jo ennen lääkevahinkodiagnoosien saamista. Vakuutusyhtiö jätti vastaavasti huomioon ottamatta uudempaa tietoa sisältäneet potilasasiakirjat, joiden perusteella vakuutusyhtiö oli itsekin jo myöntänyt A:n lääkevahingon alkaneen vuonna 2014. Vakuutusyhtiö ei ole korvauspäätöksissään perustellut, miksi se tässä vaiheessa alkoi perustella hylkääviä korvauspäätöksiään asiakirjoilla, jotka olivat peräisin ajalta, jolloin lääkevahinkoja ei ollut kokonaisuudessaan diagnosoitu ja jotka ovat osoittautuneet myöhemmässä objektiivisessa arvioinnissa virheellisiksi. A katsoo, että vakuutusyhtiö on sen sijaan perustellut päätöstään irrelevanteilla, osin harhaanjohtavilla ja eräiltä osin jopa selvästi valheellisiksi osoitettavilla lausumilla.
A toteaa, että hänen perussairautensa, joka saatiin hallintaan keväällä 2014, ja lääkevahingon oireet muistuttavat otsikkotasolla toisiaan eräiltä osin (kipu, univaje). Kun huomioidaan lisäksi A:n perussairauden hoidon sivuvaikutuksena läpikäymät kertaluonteiset lyhytaikaiset fyysiset opioidivieroitusoireet erään kipulääkityksen alasajon yhteydessä, myös tuska ja dyskinesia voidaan nähdä molempia kuvaavina oireina. A katsoo, että tästä huolimatta lääkevahinko on selvästi erotettavissa hänen perussairautensa oireista monin tavoin, kunhan erotusdiagnoosin tekijällä on tietoa akatisiasta ja RLS:stä.
A:n mukaan lääkevahinko on erotettavissa hänen perussairaudestaan muun muassa siten, että hänen alkuperäisiin kaularankaoireisiinsa ei ole milloinkaan kuulunut esimerkiksi ”eläimellinen huuto”, ”kouristukset” tai ”harkinnut itsemurhaa”, joita on kirjattu hänen potilasasiakirjoihinsa lääkevahinkojen oireiden yhteydessä. Lääkevahinko on erotettavissa hänen perussairaudestansa myös ajallisesti: A:n perussairaus saatiin hallintaan keväällä 2014 sopivan kipulääkityksen löydyttyä ja A oli täysin työkykyinen usean kuukauden ajan ennen lääkevahingon oireiden puhkeamista. A toteaa, etteivät hänen perussairautensa oireet ole siten muuttuneet yhtäkkisesti eivätkä myöskään yllättäen lääkevahingon oireiksi, kuten vakuutusyhtiö on esittänyt hylkäävässä korvauspäätöksessään keväällä 2023.
A kävi vuonna 2013 fysiatrilla, joka totesi tekemänsä kliinisen tutkimuksen ja magneettikuvien tarkastelun perusteella, että kuntoutustarvetta ei ollut, ja että A:n sairauden luontainen kulku on yleensä hyvälaatuinen. Fysiatri lisäsi vielä, että A:n oireet voivat hyvällä tuurilla helpottua jopa lähiaikoina, kun A:n kaularanka luontaisesti edelleen jäykistyy iän myötä. A toteaa, että tämä ennuste tukee hänen käsitystänsä siitä, että hänen perussairautensa oireet todennäköisesti helpottavat itsekseen.
A:lle tehtiin neuropsykologinen tutkimus kesällä 2014, josta kävi objektiivisesti ilmi, että hän oli saanut kevään ja kesän aikana kaularankaoireensa hallintaan ja että hänen työkykynsä oli palautunut täysin normaaliksi. A myös palasi vuoden 2014 kesälomansa jälkeen täysipäiväisesti töihin, mikä on A:n näkemyksen mukaan osaltaan objektiivinen lisätodiste siitä, että hänen perussairautensa oireisto väistyi kevään ja kesän 2014 aikana. Lisäksi A käy läpi hänelle vuosina 2012, 2013 ja 2019 tehtyjen kaularangan kuvantamistutkimusten lausuntoja, jotka A:n näkemyksen mukaan osiltaan osoittavat, että hänen kaularankansa tila on objektiivisten kuvantamisten perusteella jatkuvasti parantunut. Lisäksi A:n täysiaikaisen työkyvyttömyyseläkehakemuksen liitteenä olleesta B2-lääkärinlausunnosta käy ilmi, että kaularangan osalta taudin luonnollinen kulku on ollut vuonna 2013 saadun ennusteen mukaisesti hyvänlaatuinen, ja että hän käyttää niskakipuihinsa enää satunnaisesti 300–600 milligrammaa ibuprofeenia.
A toteaa, ettei missään häntä koskevassa potilaskirjauksessa ole mainintaa siitä, että hänen kaularankansa olisi hypermobiili.
A kirjasi osa-aikaiseen työeläkekyvyttömyyshakemukseensa 30.9.2014 selviä lääkevahingon oireita (liikkeelle pakottavasta dyskinesiasta aiheutuva tuska), vaikka hän ei osannut epäillä niitä siinä vaiheessa lääkevahingon aiheuttamiksi. Muilta osin hänen hakemuksensa lääkärintodistuksineen laadittiin silloisen virheellisen käsityksen vallassa, eli hänen perussairautensa kuviteltiin palanneen. A:n potilasasiakirjoihin on kirjattu säännönmukaisesti heti eläkehakemuksen jättämisen jälkeen eli heti lokakuun 2014 alusta lähtien merkintöjä lääkevahingon oireista, kuten ”sivuoireet”, ”vieroitusoireet” ja ”lääkerotaatio” (sivuoireiden kurissa pitämiseksi). Valitettavasti lääkevahinkoa ei kuitenkaan vielä tuolloin tunnistettu. A:n mukaan tämä osoittaa käsillä olevan kaltaisten lääkevahinkojen harvinaisuuden sekä Suomen lääkärikunnan vähäiset tiedot akatisiasta ja RLS:stä.
A hakeutui lääkevahinkojen vuoksi täydelle työkyvyttömyyseläkkeelle syksyllä 2022. Työterveyslääkäri kirjoitti hänelle hakemuksen liitteeksi B2-lääkärinlausunnon, johon on merkitty sekä osa-aikaisen vuonna 2015 alkaneen työkyvyttömyyseläkkeen, että vuonna 2022 alkaneen täyden työkyvyttömyyseläkkeen ainoiksi perusteiksi lääkevahinkojen oireet eli vaikea-asteinen hydroksitsiinin aiheuttama levottomat jalat -oireyhtymä ja metoklopramidin laukaiseman tardiivi akatisia. Lausunnossaan lääkäri lisäksi selvitti, että oikeiden diagnoosien löytyminen kesti vuodesta 2014 aina vuoteen 2022, minkä A pyytää ottamaan huomioon luettaessa ennen diagnoosien tekemistä laadittuja potilaskirjauksia.
A:n työnantaja on laatinut vakuutusyhtiölle ansionmenetystodistuksen, josta käy ilmi, että hänen sairauspoissaolonsa vuonna 2021 olivat vähentäneet maksettua tulospalkkiota 538,68 euroa, ja että kaikkien hänen sairauspoissaolojensa syynä on vuonna 2021 ollut ICD-10-koodi G25.8 (akatisia, RLS).
Työeläkevakuutusyhtiö on myöntänyt A:lle syksyllä 2022 täyden työkyvyttömyyseläkkeen yksinomaan lääkevahingon perusteella, ei siis 50 prosenttisesti lääkevahingon ja 50 prosenttisesti jonkin muun syyn vuoksi. A pitää näin ollen virheellisenä vakuutusyhtiön väitettä siitä, että myös hänen perussairautensa olisi vaikuttanut täyden työkyvyttömyyseläkkeen myöntämiseen. A:n eläkehakemuksessa ja sen liitteissä oli vain kaksi ICD-10-koodia: G25.8 ja Y57.
A katsoo, että vakuutusyhtiö on johtanut sekä hänen ansionmenetyksensä rahamäärän että ajanjakson (1.1.2023—31.3.2027) suoraan siitä, että hänen osa-aikaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisensä 1.3.2015 johtui yksinomaan lääkevahingosta. Ansionmenetys ajalle 1.1.2023—31.3.2027 on laskettu huomioon ottaen A:n osa-aikaisesta työeläköitymisestä aiheutunut peruspalkan lasku. A toteaa, että jos hänen eläköitymisensä syy vuonna 2015 olisi ollut jokin muu kuin lääkevahinko, ei vakuutusyhtiö olisi laskenut tätä summaa mukaan hänen ansionmenetykseensä.
A:n jäädessä osa-aikaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle vuonna 2015 oli voimassa työntekijän eläkelaki, jonka mukaan alin vanhuuseläkkeen ikä oli 63 vuotta, ja työkyvyttömyyseläke muuttui vanhuuseläkkeeksi eläkkeensaajan täytettyä kyseisen iän. Tämän vuoksi A:n nykyinen työkyvyttömyyseläke tulee muuttumaan vanhuuseläkkeeksi hänen täyttäessään 63 vuotta vuonna 2024. Jos hänen osa-aikaeläkkeelle jäämisensä syy olisi ollut jokin muu kuin lääkevahinko, olisi A hakenut korvausta täyden työkyvyttömyyseläkkeen osalta vain vuoteen 2024 asti. Koska hän joutui kuitenkin jäämään osa-aikaeläkkeelle lääkevahingon vuoksi, vaati hän ansionmenetyskorvausta jatkettavan aina vuoteen 2027 asti, mikä vastaa hänen nykyään voimassa olevan eläkelain mukaista tavoite-eläkeikäänsä. A katsoo, että ilman lääkevahinkoa hän olisi pystynyt työskentelemään täysipäiväisesti tavoite-eläkeikäänsä saakka. A toteaa saaneensa vakuutusyhtiön korvauspäätöksistä vaikutelman, että hänen korvaushakemuksensa on aluksi käsitelty ja ansionmenetyskorvaus laskettu lääketieteellisin perustein, mutta ennen päätöksen postittamista siihen olisi tehty niin sanotusti ”päälle liimaten” 50 prosentin leikkaus.
Lisäksi A käy ratkaisusuosituspyynnössään ja lisäkirjelmissään läpi vakuutusyhtiön toimintaan liittyviä asioita ja näkemyksiään sekä sitä, miltä osin hän katsoo vakuutusyhtiön korvauspäätösten ja vakuutusyhtiön käyttämän asiantuntijalääkärin lausunnon sisältäneen virheellisiä tietoja tai lausumia.
A toteaa vakuutusyhtiön hankkiman neurologin lausunnon osalta, että jos lääkärillä on asiantuntemusta, ovat hänen oireensa kyllä vaivatta erotettavissa perinteisistä niskakivuista. A katsoo, että lausunnon antaneelta neurologilta on jäänyt huomaamatta fysiatrin vuonna 2013 kirjaama ennuste ja A:n vuonna 2014 aloittama kipulääkitys, jonka avulla A sai vielä tuolloin esiintyneet kaularankakipunsa täysin hallintaan. A pyytää Vakuutuslautakuntaa kiinnittämään huomiota siihen, ettei lausunnon antanut neurologi ole kyennyt erottamaan tardiivin akatisian ja RLS:n oireita spinaalistenoosin aiheuttamasta kiputilasta. A käy lisäkirjelmässään yksityiskohtaisesti läpi neurologin antamaa lausuntoa. A pitää lausunnoissa esitettyjä asioita osittain virheellisinä.
Vakuutusyhtiön vastine
Vakuutusyhtiön vastineen ja sen mukana olleiden asiakirjojen lisäksi Vakuutuslautakunta on vastaanottanut vakuutusyhtiöltä lisävastineet, jotka on toimitettu lautakunnalle 27.10.2023, 28.11.2023, 14.3.2024 ja 16.4.2024.
Vakuutusyhtiö toteaa, että vaikka A:n vuonna 2014 aloittamien Primperan- ja Atarax-lääkitysten on myöhemmin diagnosoitu aiheuttaneen akatisian ja levottomat jalat -oireyhtymän, on A:n osatyökyvyttömyyseläkkeelle jääminen johtunut potilasasiakirjojen sekä vakuutusyhtiön tilaaman lääketieteellisen selvityksen perusteella perussairauden aiheuttamista kivuista, joista A on kärsinyt vuosikymmeniä ennen Primperan- ja Atarax-lääkitysten aloittamista. Riitaista asiassa ei täten ole lääkevahinkojen olemassaolo vaan niiden vaikutus A:n työkykyyn perussairauden ohella. Vakuutusyhtiö katsoo, ettei asiassa ole esitetty sellaista objektiivista lääketieteellistä näyttöä, jonka perusteella olisi perusteltua katsoa lääkevahinkojen aiheuttaneen osatyökyvyttömyyden perussairauden sijaan. Vakuutusyhtiö onkin katsonut, että lääkevahinkovakuutuksesta on perusteltua maksaa ansionmenetyskorvausta vuodesta 2022 eteenpäin, jolloin A on jäänyt täydelle työkyvyttömyyseläkkeelle.
Vakuutusyhtiö toteaa, että A:n perussairauden oireisto vastaa pitkälti A:lla todetun akatisian ja levottomat jalat -oireyhtymän oireistoa, eikä asiassa ole esitetty objektiivista näyttöä siitä, että perussairauden oireisto olisi väistynyt vuonna 2015. A:ta koskevissa potilasasiakirjoissa on todettu, että maaliskuussa 2015 alkaneella osatyökyvyttömyyseläkkeellä perussairauden aiheuttama kipu on ollut aiempaa paremmin hallinnassa ja sairauspoissaoloja on ollut hyvin vähän vuosina 2015—2017. Vaikka lääkevahinkojen aiheuttamat sairaudet on voitu diagnosoida vasta vuosina 2020 ja 2022, ei se tarkoita sitä, että A:n työkyvyttömyyden voitaisiin jälkikäteen katsoa aiheutuneen yksinomaan lääkevahingoista vuodesta 2015 lähtien, kun perussairaudesta on olemassa objektiivista kliinistä näyttöä. Taannehtivat diagnoosit eivät myöskään itsessään tee A:n perussairauteen liittyviä potilaskirjauksia virheellisiksi. A on tukeutunut pääosin työterveyslääkärinsä lausuntoihin ja kuten vakuutusyhtiö totesi ansionmenetystä koskevassa korvauspäätöksessään, on lääkäri itsekin todennut lokakuussa 2019, ettei hänen asiantuntemuksensa akatisian ja levottomat jalat -oireyhtymän osalta ole riittävä.
A:n perussairauden ennuste on ollut hyvä, mutta sen on kuitenkin siitä olemassa olevan objektiivisen lääketieteellisen näytön perusteella katsottu aiheuttaneen osatyökyvyttömyyden alkaen vuodesta 2015. Vaikka hypermobiililla henkilöllä iän mukanaan tuoma jäykistyminen voi helpottaa kipuja, on kuitenkin ilmeistä, että A:lla olevien laaja-alaisten muutosten aiheuttama oireilu ei häviä, vaikka degeneroituminen ei huomattavasti etenisikään. A:lla oli ennen oireilun pahenemista vuosina 2015—2017 hyvin vähän sairauspoissaoloja, mutta hänen perussairautensa oireilu on ollut aaltoilevaa.
Vakuutusyhtiö toteaa, että A on kuvannut lääkevahinkojen pahimmiksi oireiksi kipuja, jotka hänen mukaansa estävät häntä työskentelemästä. Nämä kipuoireet muistuttavat kuitenkin kuvauksen ja A:ta koskevien potilasasiakirjamerkintöjen perusteella merkittävästi A:n perussairaudesta aiheutuneita kipuja. Objektiivisesti arvioiden perussairauden ja lääkevahinkojen aiheuttamaa oireilua on vaikea erottaa toisistaan. Potilasasiakirjamerkintöjen perusteella A on kuvannut työkykyään ensisijaisesti heikentäneeksi tekijäksi nimenomaan perussairautensa oirekuvaan sopivat säryt sekä univajeesta aiheutuneen väsymyksen. Vuonna 2022 A on tekemässään täyden työkyvyttömyyseläkkeen hakemuksessa kirjannut työkykyään heikentäviksi oireiksi polven nivelrikon, vasemman ranteen kivun, nilkkakivun, nikamavälilevysairauden sekä hermojuurioireiston. A on esittänyt ratkaisusuosituspyynnössään, että työterveyslääkäri kirjasi polven nivelrikon työkyvyttömyyseläkehakemukseen, koska lääkärin mukaan hakemukseen tuli kirjata kaikki mahdollinen, joka puoltaisi eläkepäätöksen hyväksymistä. Tämä ei vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan kuitenkaan muuta sitä, että kyseiset kirjaukset sopivat A:n perussairauden oireistoon ja ainakin suurin osa niistä on yhdistettävissä nimenomaan perussairauteen. Säteilevä kipu sopii myös A:n perussairauteen ja hänellä on kuvattu olleen sitä jo ennen lääkevahinkojen syntymistä.
Vakuutusyhtiö katsoo, että sen antama ansionmenetyskorvausta koskeva päätös on linjassa yhtiön aiemmin antamien korvauspäätösten kanssa. Yhtiö on arvioinut kyseisessä päätöksessä lääkevahinkojen vaikutusta perussairauden ohella A:n työkykyyn, eikä yhtiö ole kiistänyt lääkevahinkojen olemassaoloa. A:n väite yhtiön päätösten keskinäisestä ristiriitaisuudesta, jolla A viittaa epäselvyyteen yhtiön myöntämän lääkevahingon ilmaantumisvuodesta, perustuu todistelun perusteella yhtiön päätökseen, jossa yhtiö toteaa A:n itse kertoneen oireilun alkaneen vuonna 2014.
Vakuutusyhtiö toteaa lokakuussa 2022 tehdyn B2-lääkärinlausunnon osalta, että siinä on todettu, että ”Työkykyyn merkittävimmin vaikuttavat tardiivi akatisia ja levottomat jalat -oireyhtymä, jotka alentavat merkittävästi työntekijän työ- ja toimintakykyä. Oireiden seurauksena univaje ja voimakas väsymys, minkä takia keskittyminen tarkkuutta vaativaan työhön ja havainnointi on selvästi alentunut. Työ- ja toimintakyky on merkittävästi alentunut lisää osatyökyvyttömyyseläkkeen myöntämisen jälkeen, eikä työntekijä selviydy työstään sen edellyttämällä tasolla –”. Vakuutusyhtiö katsoo lääketieteellisen selvityksen perusteella, että akatisia ja levottomat jalat -oireyhtymä ovat nimenomaan perussairauden ohella vaikuttaneet A:n työkykyyn siinä määrin, että hänen on terveydentilansa puolesta vuonna 2022 ollut perusteltua jäädä täydelle työkyvyttömyyseläkkeelle. Vakuutusyhtiö myös painottaa, että A:lla on diagnosoitu krooninen kiputila ja krooninen univaje ennen lääkevahinkojen syntymistä hänen perussairauksiinsa liittyen.
Eläkevakuutusyhtiö on syyskuussa 2020 katsonut, että akatisiadiagnoosista huolimatta A on ollut osa-aikaisesti työkykyinen. Kyseisessä työkyvyttömyyseläkehakemuksessa A on kirjannut työkykyään heikentäviksi oireiksi polven nivelrikon, vasemman ranteen kivun, nilkkakivun, nikamavälilevysairauden sekä hermojuurioireiston.
Vakuutusyhtiö katsoo, että A:n perussairaudesta ollessa objektiivista kliinistä näyttöä ja perussairauden ja lääkevahinkojen oireiden ollessa osin vaikeasti erotettavissa toisistaan on A ollut vuodesta 2015 lähtien osatyökyvyttömyyseläkkeellä perussairautensa takia aina vuoteen 2022 asti, jolloin hän on lääkevahinkojen myötävaikutuksesta jäänyt täydelle työkyvyttömyyseläkkeelle. Vakuutusyhtiö toteaa, että se on tästä syystä maksanut puolikasta ansionmenetyskorvausta alkaen vuodesta 2022, jolloin A:n lääkevahingoista aiheutunut oireilu on objektiivisesti arvioituna selvästi vaikuttanut A:n perussairauden ohella hänen työkykyynsä.
FINEn Vakuutuslautakunta toimitti vakuutusyhtiölle tiedoksi A:n Vakuutuslaukunnalle toimittamat lääketieteelliset artikkelit, minkä jälkeen vakuutusyhtiö toimitti Vakuutuslautakunnalle ja tiedoksi A:lle neurologilta pyytämänsä asiantuntijalausunnon. Neurologi katsoi lausunnossaan, että A:n osatyökyvyttömyys johtui A:n perussairaudesta ja että lääkehaitan osuus työkyvyn alenemiseen on ollut vähäinen vuodesta 2019/2020 lähtien.
Selvitykset
Potilasasiakirjat ja lääkärinlausunnot
Vakuutuslautakunnalla on käytössään A:ta koskevia potilasasiakirjoja ja lääkärinlausuntoja ajalta 15.6.2012—3.10.2022.
27.6.2013 päivätyn potilaskirjauksen mukaan A:ta pitkään vaivannut hengitystieinfektiokierre oli nyt loppunut. A:n niskat olivat entisenlaisessa huonossa kunnossa. A oli väsynyt ja päivärytmi oli sekaisin. Edellä kerrotut asiat heikensivät A:n muistia ja huomiokykyä. A:n työkyky oli selkeästi alentunut. A kertoi, että Atarax- ja Circadin-lääkkeet aiheuttivat yövalvomista ja levotonta oloa. A sai reseptimääräyksen Sirdalud-lääkkeeseen.
16.8.2013 päivätyn B1-lääkärinlausunnon mukaan A:lle suositeltiin osasairauspäivärahan myöntämistä ajalle 13.8.—5.11.2013.
26.8.2013/25.9.2013 päivätyn fysiatrin tekstiin kirjatun oirehistorian mukaan A kertoi, että hän liitti niskaoireet tietokoneella tehtävään istumatyöhönsä. A oli tehnyt näyttöpäätetyötä 30 vuotta. A oli tuntenut ensioireet niskassaan uransa ensimmäisellä vuosikymmenellä. A kertoi, että hänellä oli todettu jo 30-vuotiaana kuvauksissa kaularangan pikkunivelartroosi ja juurikanava-ahtautta C3-C6 nikamaväleissä. Kaikki fysioterapiamenetelmät oli käyty läpi. Harjoittelumuodoista bodypump oli ollut A:lle sopivin. Uransa toisella vuosikymmenellä eli 1990-luvulla A:lle oli asetettu TOS-diagnoosi. Viimeiset kymmenen vuotta olivat menneet niskavaivan kanssa kitkutellen. A oli pyrkinyt minimoimaan kipulääkkeiden käyttöä ja hän oli vaihdellut lääkkeitä. Kivut vaikeuttivat nukkumista. Keväällä 2012 A oli hakeutunut työterveyshuoltoon kivun hoidon saamiseksi. A:lle oli tehty MRI-tutkimus, jossa oli todettu C5/C6 nikamavälin tasolla spinaalistenoosi. Vuosi sitten A oli havainnut muistissaan ongelmia. A:lle oli ollut määrä tehdä tutkimuksia alkuvuonna 2013, mutta tuolloin A:lla oli ollut pitkittynyt hengitystieinfektiokierre, joka oli heikentänyt A:n vointia monella tapaa. A:lle oli tehty neuropsykologinen tutkimus toukokuussa 2013, jossa hänellä oli todettu muistin ynnä muun kognitiivisen toimintakyvyn heikkenemistä kroonisen kivun ja siihen liittyvän unihäiriön takia. Lisäsyynä oli ollut tuolloinen infektiokierteen luoma väsymys.
29.10.2013 päivätyn fysiatrin tekstin mukaan A:lla oli ongelmana niskan kipu, joka säteili molempiin hartioihin, päähän ja molempiin ranteisiin. A:lla oli puutumista molemmissa kyynärvarsissa ja diffuusisti eri sormissa. A:lla oli oireita käytännössä päivittäin. Kipua ilmeni myös öisin. A oli joutunut pitämään kesän aikana sairauslomaa 1,5 kuukautta ja hän oli osasairauspäivärahalla. A:lla oli ollut kipulääkkeinä parasetamoli, 800 milligramman Burana, Sirdalud 6 milligrammaa ja yöksi Atarax. Nyt A käytti öisin Lyrica-lääkettä. A:n todettiin olevan hoikka ja hyväkuntoinen sekä psyykkisesti rauhallinen ja tasapainoinen. A:lla oli kaularangassa oikoryhti. Pään eteenpäin taivutuksessa (fleksiossa) A sai leuan neljän senttimetrin päähän kaulakuopasta (jugulumista). Pään taaksepäin taivutus (ekstensio) oli rajoittunut 30 asteeseen. A pystyi kiertämään (rotaatio) päätään 60 astetta kummallekin sivulle. Sivutaivutukset olivat kummallekin puolelle 20 astetta. A:lla ilmeni hermojuuritestissä niskakipua, mutta ei selvää yläraajaoiretta. A:n yläraajojen heijasteet olivat vaimeahkot ja symmetriset. A:n vasemman ranteen ojennusvoima oli aavistuksen oikeaa rannetta heikompi, mutta muut A:n lihasvoimat olivat normaalit. A:lla ei todettu lihasten surkastumista. A:n kosketustunto oli vasemmalla kyynärluun puoleisesti hieman heikentynyt oikeaan puoleen verrattuna. Fysiatri tarkisti A:lle aiemmin tehtyjen magneetti- ja natiivitutkimusten kuvat. Natiivikuvissa A:lla oli nikamaväleissä C5-6 ja C6-7 selvä välilevyjen madaltuma sekä lievä rappeumaperäinen 1–2 millimetrin suuriasteinen nikamasiirtymä (spondylolisteesi) molemmissa väleissä. Magneettikuvissa A:lla oli molemmissa edellä mainituissa nikamaväleissä välilevytyrät (diskusprolapsit), joista nikamavälin C5-6 välilevytyrä oli kookkaampi. Hermojuurikanavat olivat molemmissa nikamaväleissä lievästi kaventuneet, mutta ne eivät olleet merkittävän ahtaat eikä A:lla todettu selvää hermojuuripinnettä (hermojuurikompressiota). A:lle aloitettiin Meloxcam-lääkitys kuuriluonteisesti käytettäväksi. Lisäksi A:n Lyrica-lääkitystä jatkettiin. Fysiatri totesi, että ”Luonnollinen kulku yleensä on hyvälaatuinen ja tästä potilasta informoidaan.”
12.11.2013 päivätyn potilaskirjauksen mukaan A:lle kokeiltiin Tramal-kipulääkitystä.
19.11.2013 päivätyn potilaskirjauksen mukaan A oli lopettanut Lyrica-lääkityksen edellisellä viikolla. A:lla oli outo ja voipunut olo. Lisäksi A:lla oli ajoittain kiertävääkin huimauksen tunnetta. A:n pää tuntui sumuiselta ja hänellä oli viluttava tunne. A ei ollut käyttänyt Tramalia muutamaan päivään. Lääkäri totesi, että Lyrican lopettamisen jälkeen kehittyneet oireet voivat liittyä rebound-ilmiöön.
2.1.2014 päivätyn potilaskirjauksen mukaan A oli nukkunut viime öinä huonosti. A oli aloittanut joulukuun puolessa välissä Tramal-lääkityksen. A oli yrittänyt lopettaa lääkityksen joulun pyhinä. A:lla oli ollut tuskainen olo siitä asti. A ei pystynyt nukkumaan, eikä hän osannut olla paikallaan. A:lle määrättiin Tramal-tippoja Tramalin asteittaisen lopettamisen toteuttamiseksi.
20.1.2014 päivätyn potilaskirjauksen mukaan Tramal aiheutti A:lle ihon kutinaa, johon auttoi Atarax-lääke. Tramal auttoi A:n kipuihin. A oli nukkunut huonosti ja hän oli väsynyt.
4.3.2014 päivätyn potilaskirjauksen mukaan A:n kipuihin päädyttiin kokeilemaan pieniannoksista Norspan-kipulääkelaastaria.
6.3.2014 päivätyn B1-lääkärinlausunnon mukaan A:n kaularangan ongelma ja lievä TOS-oireyhtymä aiheuttivat A:lle jatkuvaa kipua, jonka takia A:n nukkuminen häiriintyi. A:lle ei ollut onnistuttu löytämään toimivaa hoitoa kipuihin ja unihäiriöihin sairausloman aikana. A:lla ei ollut käytössä säännöllistä lääkitystä. Joskus A saattoi olla useitakin päiviä ilman kipulääkitystä. A:lla oli ollut käytössä useita erilaisia lääkkeitä kivun ja unihäiriön hoitoon. Lyrica-lääkityksen annosta oli nostettu syksyllä 2013. Lyrica-lääkityksen lopettamisen jälkeen A:lla oli ilmennyt pahoinvointia ja vilunväristyksiä. A:lle tuli lääkkeistä herkästi sivuvaikutuksia. Nyt A:n työkyky oli palautumassa osittaiseen työskentelyyn. A:lle suositeltiin myönnettäväksi kolmen kuukauden työkokeilu siten, että aluksi A työskentelisi lyhyemmällä neljän tunnin työajalla.
12.3.2014 päivätyn potilaskirjauksen mukaan Norspan-kipulääkelaastari oli aiheuttanut A:lle kutinaa. A:lle määrättiin Atarax-lääkettä tarvittaessa kutinan hoitamiseksi.
18.3.2014 päivätyn potilaskirjauksen mukaan A oli saanut ajettua Tramal-lääkityksen alas sen jälkeen, kun A oli aloittanut Norspan-kipulääkelaastarin käytön maaliskuun 2014 alussa. Muutamien päivien jälkeen A:lla oli kuitenkin ilmennyt päiväväsymystä ja A oli heräillyt öisin. A epäili, että kyse oli Tramal-lääkkeen vieroitusoireista. Nyt A käytti Tramal-tippoja.
6.5.2014 päivätyn potilaskirjauksen mukaan Tramal-lääke oli loppunut vappuna. A ei myöskään käyttänyt Norspan-laastaria tekstin kirjoittamisen aikaan. A oli pärjännyt 60 prosenttisella työajalla jotenkuten. A kertoi, että työssäjaksamiseen vaikutti 50 prosenttisesti kipu ja 50 prosenttisesti unihäiriöt. A:lla oli ollut kuukauden ajan käytössään TNS-laite kivun hoitoon, mutta siitä ei ollut ollut selkeää apua. A oli käynyt toisen lääkärin vastaanotolla, joka oli epäillyt A:lla kroonista väsymysoireyhtymää (CFS).
15.5.2014 päivätyn potilaskirjauksen mukaan A oli käynyt edellisenä päivänä kipupoliklinikalla. A oli joutunut aloittamaan noin viikko sitten uudelleen Norspan-kipulääkelaastarin käytön. A:lle määrättiin myös Arcoxia-tulehduskipulääkettä.
22.5.2014 päivätyn potilaskirjauksen mukaan A oli saanut uniklinikalta reseptimääräyksen ultrapieniannoksiseen naltreksoniin, jonka avulla A oli nukkunut kolme yötä hyvin. A:lle oli määrätty kipupoliklinikalta Gabrion-lääkettä, mutta hän ei ollut aloittanut sitä sivuvaikutusten pelon takia.
4.7.2014 päivätyn potilaskirjauksen mukaan muutama viikko aiemmin tehty Norspan-kipulääkelaastarin annoksen nostaminen oli auttanut A:n uniongelmiin. A:lla oli laastarin alla paikallista kutinaa. A:lla ilmeni pahoinvointia alkupäivinä aina kun hän vaihtoi laastarin. A:n pään taivutuksessa ja kierroissa oli lievää rajoitusta sekä liikkeiden aikana ilmenevää vihlontaa. Norspan-kipulääkelaastarin annosta nostettiin edelleen. Lisäksi A:ta neuvottiin käyttämään tarvittaessa Atarax-lääkettä kutinaan. A:lle määrättiin Primperan-lääkettä pahoinvointiin.
15.8.2014 päivätyn potilaskirjauksen mukaan A:lla kirjauksen aikaan käytössä olleet Norspan-kipulääkelaastari ja tarvittaessa Panadol-lääke olivat auttaneet parhaiten. A pystyi nukkumaan 6–9 tuntia yössä. A ei saanut leukaa rintaan. Kierrot ja taivutukset olivat vain lievästi rajoittuneet. A oli varsin tyytyväinen tilanteeseensa. A piti itseään työkykyisenä.
31.8.2014 päivätyn neuropsykologisen tutkimuslausunnon yhteenvedon tekstin mukaan A:n kognitiivinen päättelykyky vastasi tutkimushetkellä selvästi yli keskitasoa. A:n kielellisen ja visuaalisen päättelyn välillä todettiin primaari kykyero, mutta kognitiivisessa päättelykyvyssä ei todettu miltään osin heikentymistä. A:n muistisuoriutuminen oli erittäin hyvätasoista. A:lla ei todettu fokaalisia neuropsykologisia erityishäiriöitä tai mielialaan liittyvää problematiikkaa. Tutkimuksessa ei tullut esille löydöksiä, jotka olisivat heikentäneet A:n työkykyisyyttä. A:n kognitiiviset toiminnot olivat kaikilta osin kohentuneet primaaritasoa vastaaviksi seuranta-ajan kuluessa. Erityisesti sopivan kipulääkityksen löytyminen ja sitä kautta unirytmin normalisoituminen olivat auttaneet myös kognitiivisten toimintojen palautumista ennalleen.
23.9.2014 päivätyn B2-lääkärinlausunnon mukaan A suoriutui kaikista päivittäisistä toiminnoistaan, mutta kipu oli läsnä koko ajan. A:n tuli ottaa kaikessa toiminnassaan huomioon niskan tila ja tehdä asiat varovasti. A:n tilanne oli parempi vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna; A nukkui paremmin, väsymys oli selkeästi vähäisempää ja kipu lievempää. Toimistossa ja päätteellä oireet alkoivat lisääntyä ja kipu pahentua. Kotona muun muassa partaa ajaessa ja hampaita pestessä A:n piti vaihtaa kättä käden puutumisen takia. Myös lumenluonti ja paistinlastan käyttö aiheuttivat puutumista. A ei voinut työskennellä kädet kohoasennossa eli hän ei voinut esimerkiksi vaihtaa kattolamppua. Lausunnon mukaan A:lla oli kuitenkin edelleen niska-hartiaseudun kipuja, joiden vuoksi hänen unensa oli katkonaista. Lausunnossa käydään läpi lääkkeitä, joita oli kokeiltu A:n kipu- ja uniongelmiin. A:lla oli ollut niskan ongelmien lisäksi oikean olkanivelen kipua. A oli ylläpitänyt toimintakykyään parempana niin, että hän oli käyttänyt töissä liukumia ja työskennellyt kotoa käsin. Kotona työskennellessä A oli voinut välillä käydä lepäämässä. A oli ollut töissä kokopäiväisesti kesäkuusta 2014 saakka. A:n työkyky oli säilynyt osittaista työaikaa tehdessä ja lääkäri arvioi, että mikäli A tekisi täyttä työaikaa, olisi eläköitymisen riski lähivuosina merkittävä. A oli ollut vuonna 2013 sairauslomalla 158 päivää. A:lle suositeltiin osatyökyvyttömyyseläkettä.
9.10.2014 päivätyn potilaskirjauksen mukaan A:lla oli ollut Norspan-kipulääkelaastari käytössä viisi kuukautta. A:lla ilmennyt pahoinvointi oli pikkuhiljaa lisääntynyt. A oli joutunut käyttämään Primperan-pahoinvointilääkettä viimeisen viikon ajan. Lääkäri arvioi, että A oli alkanut tottua Norspan-kipulääkelaastariin. A:lle määrättiin kokeiltavaksi Durogesic-kipulääkelaastari niin, että tavoitteena oli kuitenkin palata Norspan-kipulääkelaastariin.
11.11.2014 päivätyn potilaskirjauksen mukaan Durogesic-kipulääkelaastari oli sopinut A:lle paremmin. A:lla oli ollut vähemmän kutinaa, eikä hän ollut tarvinnut pahoinvointilääkettä. A käyttäisi jatkossa Norspan- ja Durogesic-kipulääkelaastareita vuorotellen.
9.2.2015 päivätyn työfysioterapeutin tekstin mukaan A:lla oli edelleen oikean olkapään kipua ja liikerajoitusta. Olkapään tilanne oli kuitenkin nyt menossa parempaan suuntaan. A:lle oli merkitty diagnoosiksi kiertäjäkalvosinoireyhtymä. Kipu herätteli A:ta öisin.
19.2.2015 päivätyn potilaskirjauksen mukaan A:n osatyökyvyttömyyseläkehakemus oli hyväksytty. A aloittaisi osatyökyvyttömyyseläkkeen 1.3.2015. A:lla oli kipuja jatkuvasti. A:lla tekstin laatimisen aikaan käytössä ollut lääkekombinaatio (Norspan- ja Durogesic-kipulääkelaastarit) oli ollut toimivin. A:lla ei ollut ollut poissaoloja töistä.
2.4.2015 päivätyn potilaskirjauksen mukaan A:n oikean olkapään liikerajoitus oli alentunut entisestään. A:n kaularangan oireet olivat kuitenkin kohtalaisen vähäiset. A:n kaularangan liikkuvuus oli nyt parempi. A sai lähetteen ortopedin arvioon olkapään kivun vuoksi.
10.6.2015 päivätyn potilaskirjauksen mukaan A:lla oli edelleen oikean olkapään vaivaa. Päivisin A:ta häiritsi jäykkyys ja öisin särky. A:lla epäiltiin jäätynyt olkapää -oireyhtymää.
29.10.2015 A:n kivut olivat pysyneet hallinnassa kipulääkelaastareiden avulla. A:lla ei ollut ollut poissaoloja töistä. A nukkui kohtalaisen hyvin. Kivut eivät A:n mukaan haitanneet hänen keskittymistänsä.
2.6.2016 päivätyn potilaskirjauksen mukaan A:n selkä oli ollut kuukauden ajan kipeä. Kipu tuntui ristiselän alueella. A oli tehnyt kuukausi sitten moottorisahahommia puutarhassa koko päivän, minkä jälkeen selkä oli kipeytynyt. A:lla oli edelleen käytössä Norspan- ja Durogesic-kipulääkelaastarit (lääkekierto).
4.8.2016 päivätyn potilaskirjauksen mukaan A vieroittautui Norspan-kipulääkelaastarista. A:lla oli tuskainen olo. A ei ollut nukkunut edellisenä yönä ollenkaan. Fentanyyli (Durogesic-kipulääkelaastari) oli sopinut A:lle paremmin. A:lle oli tullut Norspan-kipulääkelaastarista sivuvaikutuksia. A:lla oli lisäksi kipua niskassa. A:ta neuvottiin käyttämään Tramal-lääkettä tarvittaessa, jotta hänen ei tarvitsisi palata isompaan Norspan-kipulääkelaastariannokseen. Peruslääkkeenä A:lla oli parasetamoli ja tarvittaessa ibuprofeeni. A sai lähetteen erikoislääkärille.
5.9.2016 päivätyn neurologin tekstin mukaan A tuli lähetteellä kipulääkitysarvioon. A kertoi, että kipu aiheutti unettomuutta ja vaikeutta selvitä töissä. Kipualue oli kaularangan keskiosassa. Laastarilääkitysten aikana A:lla ei ollut ollut säteilyoiretta. Ennen laastareiden käyttöä kipu oli säteillyt olkapäihin ja ranteisiin. A:lla oli ollut viime aikoina käytössä Durogesic-laastarin rinnakkaisvalmiste Matrifen. A:n kanssa keskusteltiin gabapentiinistä ja SNRI-lääkkeistä, mutta hän ei halunnut testata lääkkeitä mahdollisten haittojen vuoksi.
7.2.2017 päivätyn potilaskirjauksen mukaan A oli edelleen pyrkinyt toteuttamaan lääkevaihtoa. Edellisenä syksynä A:lla oli ollut ongelmaa vaihtojen kanssa. A:lla oli ilmennyt huonoa oloa ja enemmän kipuja. A:n tilanne oli nyt ollut pari päivää parempi.
3.5.2017 päivätyn potilaskirjauksen mukaan A:lla oli ilmennyt yhä nopeammin vieroitusoireita Norspan- ja Durogesic-kipulääkelaastareiden käytön aikana. A koki, että hän pystyi nukkumaan paremmin Norspan-laastarin avulla, mutta yleisesti Durogesic-laastari sopi hänelle paremmin. Durogesic-laastari ei kuitenkaan kunnolla vienyt yöllistä niskakipua pois. A käytti lisäksi parasetamolia ja ibuprofeenia. Kivut olivat alkaneet haitata A:ta pikkuhiljaa enemmän. Lääkäri ja A keskustelivat siitä, että A:n tavoitteena olisi purkaa lääkelaastarit pikkuhiljaa kokonaan pois.
12.6.2017 päivätyn potilaskirjauksen mukaan A oli pyrkinyt pikkuhiljaa pienentämään lääkitysannosta. A:lla oli kuitenkin vieroitusoireita herkästi. A nukkui huonosti. A ei saanut tavallisesta kipulääkityksestä oikein apua. A oli ottanut selvää, että klonidiinilla voidaan lievittää vieroitusoireita. A:lle määrättiin Catapresan-verenpainelääkettä (vaikuttava aine klonidiini).
15.6.2017 päivättyyn potilaskirjaukseen on liitetty A:n kirjoittama sähköpostiviesti. A pyysi sairauslomaa. A oli irrottanut viimeisen Norspan-laastarin olkavarresta edellisenä lauantaina. A kertoi, että hänellä oli fyysisiä vieroitusoireita, joista erityisesti rebound-kivut ja akatisia olivat alkaneet viedä hänen voimiansa loppuun. A:lla oli myös alati kasvavaa univajetta. A oli käyttänyt Catapresan-lääkettä, mutta hän ei ollut kokenut siitä olleen apua. A kertoi, että hänen käyttämänsä Tramal-tipat todennäköisesti vaikuttivat akuutteihin oireisiin parhaiten. Lääkäri kirjoitti A:lle kuusi päivää sairauslomaa.
19.6.2017 päivättyyn potilaskirjaukseen on liitetty A:n itse kirjoittama sähköpostiviesti. A pyysi lääkäriä kirjoittamaan varoiksi Lyrica-reseptin. A koki, ettei Catapresan-lääkkeestä ollut ollut apua, vaan se oli heikentänyt hänen oloansa. A kertoi, että yöt olivat olleet tuskaisia, kivuliaita ja vähäunisia. A kertoi, että Lyrica-lääkettä kehuttiin hyväksi avuksi fyysisten opioidivieroitusoireiden hoidossa. Lääkäri kirjoitti A:lle reseptin Lyrica-lääkkeeseen.
26.6.2017 päivättyyn potilaskirjaukseen on liitetty A:n kirjoittama sähköpostiviesti. A kertoi, että Lyrica-lääkkeestä oli ollut apua yhden yön ajan. A koki, että Catapresan-lääke oli auttanut häntä jonkin verran 150 mikrogramman annoksella, mutta A:lla oli ilmennyt tällä annoksella haittavaikutuksia, kuten suun kuivumista, uudenlaisia kipuja ja veren yläpaineen laskua. A kertoi, että niska-, pää-, ranne- ja nilkkakivut olivat aika hankalia. Akatisia oli vaivannut A:ta erityisesti yöaikaan. A ei ollut pystynyt harrastamaan lihaskuntoliikuntaa yli kuukauteen, vaikka se oli olennainen osa hänen niska-hartiaseudun oireiden kurissapitoa. A kertoi, että hän oli irrottanut viimeisin Norspan-laastarin suikaleen kaksi viikkoa sitten. A oli lopettanut Tramal-tipat viikko sitten hyödyttöminä. A koki, että hänen elämänsä oli mennyt hankalaksi. A kuitenkin kertoi, että hän oli toistaiseksi selvinnyt töissä 100 prosentin suorituskyvyllä lukuun ottamatta reilu viikon takaista neljän päivän sairauslomaa. A koki, että univaje oli kipujakin pahempi vaiva. A pyysi melatoniinireseptiä, jonka lääkäri hänelle kirjoitti. Lisäksi lääkäri suositteli, että A keskustelisi neurologin kanssa kipulääkityksestä.
28.6.2017 päivättyyn potilaskirjaukseen on liitetty A:n kirjoittama sähköpostiviesti. A kertoi, ettei melatoniinista ollut ollut apua, vaan hänellä oli ollut akatisia (/RLS) oireita yöllä osin hankalampana kuin koskaan aiemmin. A kertoi, että hän oli pari tuntia sitten saanut tuskan vuoksi muutaman kouristuksen. A pyysi sairauslomaa, ja lääkäri kirjoitti sitä hänelle kolme päivää.
15.9.2017 päivättyyn potilaskirjaukseen on liitetty A:n kirjoittama sähköpostiviesti. A kertoi, että hänen toleranssinsa Catapresan-lääkkeen aiheuttamaa väsytystä vastaan oli kasvanut. A kertoi, että hän nukkui noin kolme tuntia yössä ja senkin pätkissä. A oli selvittänyt, että Propral-lääke auttaisi fyysisiin opioidivieroitusoireisiin varsin samantapaisesti kuin klonidiini, eli se auttaisi nukkumaan ja hillitsisi akatisia/RLS-oireita. Lääkäri määräsi A:lle Propral-lääkettä.
12.10.2017 päivätyn potilaskirjauksen mukaan A:lla oli öisin tuskaisuutta ja kipuja, jotka vaikuttivat hänen nukkumiseensa. A:lla oli päiväaikaista väsymystä, jonka myötä kivut tuntuivat pahemmilta.
17.4.2018 päivätyn potilaskirjauksen mukaan A oli aloittanut jälleen Norspan-laastareiden käytön tammikuussa 2018 oireiden palaamisen vuoksi. Laastari oli auttanut A:n kipuihin, mutta nyt A:lla oli taas vieroitusoireita. A ei pystynyt nukahtamaan. Kipu haittasi A:ta. A:lla oli päivällä väsymystä. A:lla oli öisin ajoittain molemmissa ranteissa ja nilkoissa särkyä. A sai lähetteen laboratoriotutkimuksiin. A:lle määrättiin Ketipinor- ja Surmontil-lääkkeitä.
8.5.2018 päivätyn potilaskirjauksen mukaan A ei ollut kokeillut Ketipinor-lääkettä. Surmontil-lääke ei ollut auttanut. A:n kivut olivat nyt hankalampia. A:lla oli käytössään Tramal-, parasetamoli-, Catapresan- ja Atarax-lääkkeet. A:n uni oli katkonaista ja hän oli väsynyt. A:lla oli ollut alaselkäkipuja jo pidempään. A sai lähetteen lannerangan röntgentutkimukseen.
15.5.2018 päivättyyn potilaskirjaukseen on liitetty A:n kirjoittama sähköposti. A oli yrittänyt ajaa Norspan-laastarin käyttöä alas, ja hän oli poistanut viimeisen laastarisuikaleen 12.5.2018. A oli yrittänyt lieventää vieroitusoireita Tramal-tipoilla toukokuun ajan, mutta ne olivat tehonneet vain vajaan viikon ajan. A kertoi, että hän oli viime viikkoina käyttänyt Tramalin rinnalla vaihtelevaa yhdistelmää Panadolista, Ibuxinista, Ataraxista, Catapresanista ja Esomepratsolista. A oli edellisenä iltana vaihtanut Tramalin Lyricaan, mutta sekään ei ollut auttanut. A kertoi, että yöt alkoivat olla sietämättömän tuskaisia. A koki, että edellisenä perjantaina hänen työkyvystänsä ei ollut ollut enää mitään jäljellä. A koki, että hänen pitkittyneet opioidivieroitusoireensa olivat suurempi vaiva kuin peruskipu. Niskan peruskipu oli A:n mukaan muuttanut luonnettaan siten, että aivan korkeimmat kipupiikit olivat jotakuinkin loppuneet. Toisaalta A koki, että hänen käsiensä toimintakyky oli mennyt osin huonompaan suuntaan.
17.5.2018 päivätyn potilaskirjauksen mukaan lääkäri lähetti A:lle lannerangan röntgentutkimuslausunnon kotiin. Tutkimuksessa oli nähtävissä vain lieviä kulumamuutoksia.
28.6.2018 päivätyn päihdepsykiatrian poliklinikan tekstin mukaan A kertoi, että hän oli lopettanut opioidilääkityksen (Norspan-laastari) käytön 1,5 kuukautta sitten. A kertoi, että hänellä oli ilmennyt vieroitusoireina ristiselästä lähtevää ”hiipivää tunnetta”, ”tuskaa”/akatisiaa (kehollinen voimakas epämukava tunne), kaularankaoireiden pahenemista ja nivelkipuja ranteessa ja nilkoissa. A:n oireet eivät olleet 1,5 kuukauden aikana väistyneet. Lääkäri totesi, että käytettävissä olevien tietojen perusteella A:lla ei voitu todeta opioidiriippuvuutta. Fyysiset opioidivieroitusoireet (kivut, vatsaoireet, palelu, haukottelu, silmien vuotaminen) väistyvät tavallisesti viikoissa ja niihin liittyy verenpaineennousua, minkä vuoksi lääkäri arvioi, että A:n kuvaama oireisto sopi huonosti opioidivieroitusoireiksi. Potilaskirjaukseen on kirjattu lisäksi kysymys siitä, voisiko A:n kokemien oireiden taustalla olla lääkehaittavaikutus, sillä esimerkiksi dyskinesia on Atarax-lääkkeen mahdollinen haittavaikutus.
28.8.2018 päivättyyn potilaskirjaukseen on liitetty A:n kirjoittama sähköpostiviesti. A kertoi, että hän oli saanut kesällä lääkemääräyksen pieniannoksiseen naltreksoniin (LDN). A kertoi, että hän oli nukkunut paremmin LDN:n käytön myötä.
2.10.2018 päivätyn potilaskirjauksen mukaan A oli aluksi nukkunut paremmin LDN:n käytön myötä, mutta sitten tilanne oli alkanut huonontua. A oli nukkunut syyskuussa 2–4 tuntia yössä. A heräili kipuihin ja hänellä oli niskakipua, nivelsärkyjä ja tuskaisuutta. A:n voinnissa oli vaihtelua ja aaltoilua. Atarax- ja Catapresan-lääkkeet olivat tauolla.
13.11.2018 päivätyn potilaskirjauksen mukaan A:lla oli rannenivelten ja sormien nivelten kipuja. A:n oikea polvi oli myös alkanut kipuilla. Lisäksi A:lla oli lannerangan alueen kipua. A:lla oli käytössään parasetamoli, ibuprofeeni ja naltreksoni.
7.5.2019 päivätyn potilaskirjauksen mukaan A:lla oli ollut kevään aikana kaksi parempaa jaksoa ja hän oli nukkunut paremmin. Edellinen yö oli ollut taas hankalampi. A koki ongelmaksi kivun. Lisäksi A koki, että hänellä oli edelleen opioidivieroitusoireita.
19.6.2019 päivätyn potilaskirjauksen mukaan A oli ollut edellisenä päivänä kävelyllä, jolloin hänen polvensa oli kipeytynyt enemmän. Kipu oli pahentunut. A sai lähetteen lannerangan ja polven röntgentutkimuksiin. Lannerangan röntgentutkimuksessa todettiin, että L2 nikama oli noin neljän millimetrin retropositiossa L3 nikamaan nähden. Vasemman polven röntgentutkimuksessa ei todettu mitään akuuttia.
Aikavälillä 16.7.2019—9.1.2020 tehtyjen potilaskirjausten mukaan A:n alaselän tilanne parani ja myös vasemman alaraajan säteilyoireet rauhoittuivat. A:lla on kuvattu olleen erityisesti öisin ilmeneviä nilkkojen ja ranteiden kipuja. Lisäksi A:lla on kuvattu ilmenneen niskan ja vasemman polven kipua, tuskaisuutta ja levottomat jalat -tyyppistä oireilua. A:n vointi oli vaihtelevaa ja A joutui välillä olemaan sairauslomalla. Elokuussa 2019 A kävi reumatologin vastaanotolla, mutta A:lle tehdyissä tutkimuksissa ei todettu mitään reumaan viittaavia löydöksiä. Reumatologin A:lle tekemissä kliinisissä tutkimuksissa todettiin, että A:lla oli kaularangan eteen- ja taaksetaivutuksissa kohtalaista rajoitusta ja kierrot olivat 70/70 astetta. A:lle tehtiin myös kaularangan röntgentutkimus, jossa ei todettu uusia muutoksia. Röntgenkuvien perusteella A:lla oli oikealla ahtaumaa entiseen tapaan. Lokakuussa 2019 tehdyn potilaskirjauksen mukaan A oli perehtynyt levottomat jalat -oireyhtymään ja akatisiaan ja lääkäri totesi, että A:n aiemmin käyttämiin lääkkeisiin voi liittyä akatisian ja levottomat jalat -oireyhtymän pahenemista.
30.1.2020 päivätyn neurologin tekstin mukaan neurologi piti hyvinkin mahdollisena, että A:lla pitkäaikaisessa käytössä ollut metoklopramidi oli aiheuttanut akatisiaa. A:n ilta-/yöpainotteinen oirekuva viittasi myös levottomat jalat -oireyhtymään.
20.2.2020 päivätyn potilaskirjauksen mukaan A:n työkykyyn vaikuttivat keskeisesti niskakipu ja opioidilääkityksen käytön seurauksena ilmenneet vieroitusoireet sekä lääkityksen poispurkamisen jälkeen kehittyneet levottomat jalat -oireyhtymään ja akatisiaan viittaavat oireet (pahoinvointilääkkeen käytön seurauksena). Niskan osalta kipuhuiput olivat vähentyneet, mutta kipu oli silti lähes jatkuvaa. Pitkään paikalla olleessaan A:n olo tuli tuskaiseksi, jolloin A:n oli pakko lähteä liikkeelle. A kertoi, että jos hänen huomionsa oli työskennellessä kiinnittynyt muihin asioihin, hänen oireensa tuntuivat lievempänä. A:n oireilu paheni esimerkiksi silloin, jos hän oli vain kuuntelua vaativalla luennolla. A kertoi, että epämiellyttävä sisäinen tuntemus lähti alaselästä ja laajeni ylä- ja alavartaloon muuttuen levottomuuden tunteeksi. Oireilu ilmeni pahimmillaan iltapäivästä ja aamuyöstä. A nukkui huonosti niskakivun ja akatisia-/levottomat jalat -tyyppisen oireilun takia. A:n poissaolot töistä olivat alkaneet lisääntyä.
30.4.2020 päivätyn potilaskirjauksen mukaan A:n kanssa keskusteltiin työkyvystä ja suunniteltiin kokoaikaisen työeläkehakemuksen tekoa. A oli nyt käyttänyt Durogesic-laastaria. A oli nukkunut paremmin ja tuskaisuus oli ollut vähäisempää. A:n alaraajaoireet olivat olleet lievemmät. Eläkeasian suhteen tilannetta jäätiin vielä seuraamaan.
Aikavälillä 6.5.2020—22.4.2021 tehtyjen potilaskirjausten mukaan A:n akatisiaoireet pahenivat. A:lla on kuvattu olleen tuskaisuutta, unta häiritsevää niskakipua sekä ranne- ja nilkkakipuja. A joutui olemaan usein sairauslomalla. Heinäkuussa 2020 A:n alaselkä kipeytyi, mutta alaselän tilanne kuitenkin meni paremmaksi nopeasti. Heinäkuussa 2020 A:lle päädyttiin hakemaan täyttä työeläkettä, mutta lokakuussa 2020 tehdyn potilaskirjauksen mukaan hakemus hylättiin, koska eläkevakuutusyhtiö katsoi päätöksessään, että perussairauksista ja akatisiasta huolimatta A:n toimintakyky kuvautui vielä hyvänä.
4.8.2020 päivätyn B2-lääkärinlausunnon kohdan 6 Toimintakyky mukaan A suoriutui syömisestä, pukemisesta ja henkilökohtaisesta hygieniasta huolehtimisesta ilman apua. A:n tuli ottaa niskansa tila huomioon ja tehdä asiat varovasti. Kipu oli läsnä. Lumenluonti aiheutti puutumista. Paistinlastan käytössä käsi puutui. A ei voinut tehdä kädet kohoasennossa työskentelyä (verhot, kattolampun vaihto). Toimistossa ja päätteellä oireet alkoivat lisääntyä, kipu pahentui. A ei suoriutunut joka päivä esimerkiksi kaupassa käynnistä tai autolla ajamisesta. A:n yö saattoi olla niin vaikea, että hänelle ei tullut seuraavana päivänä mieleenkään lähteä yrittämään autolla ajamista, ja lähiruokakaupassa käyntikin jäi puolison hoidettavaksi. Hankalimmillaan A oli vuoteenomana lukuun ottamatta pientä hapen haukkausta ulkona, ja esimerkiksi lounaalla hän saattoi joutua menemään pääruoan ja jälkiruoan välissä olohuoneen sohvalle pitkäkseen ja jälkiruoan jälkeen heti kiireesti sänkyyn. A:n nukkuminen oli häiriintynyt. A:lla oli tuskaisuutta, joka tuli päivän aikana jo varhaisempaan aikaan kuin aikaisemmin ja kesti aamuyöhön. Tuska kesti toisinaan aina aamuun saakka, eikä enää loppunut kello 04 paikkeilla kuten aiemmin. Viimeisten parin vuoden aikana A oli saanut jäädä esimiehensä luvalla tekemään etätöitä kotiinsa sillä periaatteella, että hän teki töitä vointinsa mukaan ja sen verran kuin jaksoi, mikä oli välillä ollut käytännössä ”ei yhtään”. Toisin sanoen, A:n kaikki sairauspoissaolot eivät käytännössä näkyneet tunti-ilmoitustilastoissa viimeisten kahden vuoden ajalta, ja lisäksi tehokas työaika oli usein ollut selvästi lyhyempi kuin normaali toimistoaika. Vuodenvaihteen tienoilta lähtien A:n oli ollut käytännössä pakko säännöllisesti pitää työpaikan lepohuoneessa taukoja kesken työpäivän. A oli ollut maaliskuusta 2020 lähtien kokonaan etätöissä koronapandemian vuoksi, jolloin hän oli hoitanut tauot menemällä nukkumaan kesken työpäivän. Tosin unen saanti ei ollut läheskään aina onnistunut, koska akatisiasta aiheutuva tuska esti nukahtamisen ja jopa sängyssä pysymisen, vaikka univelkaa oli toisinaan paljonkin. Fyysisen kunnon ylläpito kuntosalilla (bodypump) oli ollut pakko pitää useita kertoja tauolla muutaman viikon tai jopa 1–2 kuukauden jaksoissa, koska A:n voimavarat eivät olleet uupumuksen vuoksi riittäneet salilla käymiseen.
13.1.2022 päivätyn neurologian poliklinikan tekstin mukaan A:n vaikeat oireet jatkuivat edelleen. A:n vuosi sitten hakema työkyvyttömyyseläke oli hylätty. Neurologi totesi, että anamnestisesti A:n oireisto sopi erittäin hyvin metoklopramidin laukaisemaksi tardiiviksi akatisiaksi. A:n oireistossa oli mukana levottomat jalat oireyhtymän piirteitä, mutta neurologi arvioi keskeisten oireiden sopivan ensisijaisesti tardiiviin akatisiaan, sillä levottomat jalat oireeseen ei liity A:lla ilmenneen kaltaista voimakasta motorista levottomuutta ja tuskaisuutta. Neurologi piti kuitenkin mahdollisena, että taustalla oli myös levottomat jalat oire.
15.2.2022 päivätyn neurologian poliklinikan tekstin mukaan A:n oireet jatkuivat ennallaan. A:lle oli aloitettu äskettäin uutena lääkityksenä N-asetyylikysteiini 600 milligrammaa x 1. Neurologin tekemässä yksityiskohtaisessa neurologisessa statuksessa ei tullut esiin mitään poikkeavia löydöksiä. Aivohermotus oli kauttaaltaan normaali. A:lla ei todettu extrapyramidaalisia löydöksiä (lihastonus oli kauttaaltaan normaali eikä viitteitä bradykinesiasta, lepovapinasta tai kannatteluasentovapinasta ollut). Tutkimuksessa ei tullut esille ataksiaa eikä dysmetriaa ja lihasjäntevyysheijasteet olivat normaalit. Babinskin kokeessa oli molempien alaraajojen osalta normaali löydös. Sensoriikka oli kauttaaltaan intakti. Romberg oli vakaa ja kävelykokeet normaalit. Neurologi laati konsultaatiopyynnön vanhuus- ja neuropsykiatrian poliklinikalle. A:n kanssa keskusteltiin lääkevaihtoehdoista, joita hän ei ollut vielä kokeillut.
4.4.2022 päivätyn B1-lääkärinlausunnon mukaan A oli neurologisten harvinaissairauksien poliklinikalla arviointikäynnillä. A:n vaikeat oireet jatkuivat edelleen. A kertoi, että tuskaisuus ilmaantui iltapäivällä pakottaen usein menemään ulos puolen tunnin kävelylenkille, kun paikoillaan istuminen alkoi tuntua mahdottomalta. Yöaikana tuska oli raastavaa, oire levisi selkärangasta vyötärön korkeudelta koko kehon alueelle. A:lla esiintyi voimakasasteista motorista levottomuutta. A joutui usein kulkemaan ympäri asuntoa ja välillä hän joutui makaamaan lattialla tai sohvalla kippurassa asennossa vääntelehtien. A:lla ilmeni myös tarvetta huutaa voimakkaasti saadakseen huonon olon rauhoittumaan. A:lla ilmeni vartalolla kihelmöivää/polttavaa tuskatilaa. Muutaman kerran tuska oli ollut niin voimakasta, että se oli jopa laittanut harkitsemaan itsemurhaa. A:lla oli ilmennyt myös nivelkipuja ranteissa ja nilkoissa, ja nämä olivat voimistuneet akatisiaoireiden voimistumisen myötä. A:n uni-valverytmi oli rikkonainen. Lääkäri totesi, että oireisto sopi kliinisesti tardiiviin akatisiaan, joka oli erittäin todennäköisesti pitkäkestoisen metoklopramidin käytön laukaisema.
3.8.2022 päivätyn neurologian poliklinikan tekstin mukaan A:lle oli nyt asetettu diagnoosiksi myös hydroksitsiinin käytön aiheuttama levottomat jalat -oireisto. A:n oireisto oli pysynyt ennallaan yhtä vaikea-asteisena kuin lääkärin tavatessa A:ta viimeksi. Uutena lääkityksenä A:lle oli aloitettu myös Targiniq-lääke.
3.10.2022 päivätty B2-lääkärinlausunto
Lausuntoon on merkitty A:n työkykyyn vaikuttaviksi sairauksiksi G25.8 + Y57: Metoklopramidin laukaisema vaikea tardiivi akatisia ja hydroksitsiinin laukaisema vaikea levottomat jalat -oireyhtymä. A:n kaularangan osalta taudin luonnollinen kulku oli ollut hyvänlaatuinen. A:lla ei ollut enää käsiin säteileviä oireita. Kaularangan kipu oli itsessään ajan kanssa lievittynyt ja särkylääkkeen tarve oli enää satunnaista. A:n kaularankaperäinen perussairaus ei lausunnon mukaan enää vaikuttanut A:n työkykyyn tai haitannut merkittävissä määrin A:n elämää.
Lausunnossa käydään läpi A:n edelleen jatkuneita vaikeita oireita, joihin kuului muun muassa tuskaisuus. A:n primäärioireet vaihtelivat epäsäännöllisesti sekä vuorokausitasolla että keskipitkällä välillä. A:lla oli niin sanottuja parempia jaksoja hyvin harvaan ja lyhyinä jaksoina, eikä A toipunut niiden aikana riittävästi. Tämän vuoksi A:n yleistila näytti jatkuvasti heikentyvän pitkällä aikavälillä tarkasteltuna. A:n oireet olivat pahimmillaan loppuillasta/yöaikaan.
Lausunnon mukaan A:n levottomat jalat -oireisto ei ilmennyt ensisijaisesti jaloissa, vaan vartalossa. Lausunnossa kerrotaan, että vartalossa ilmenevää oireilua esiintyy Euroopan RLS-potilasyhdistysten kattojärjestön EARLS:n vuonna 2019 tekemän tutkimuksen mukaan noin 11 prosentissa kaikista RLS-tapauksista. Sekä kivut että oireiden leviäminen jaloista muualle kehoon tunnetaan kirjallisuudessa esimerkkinä RLS:n augmentaatiosta.
Lausunnossa todetaan, että A:ta koskevissa potilaskertomuksissa on vuodesta 2014 alkaen viitattu erilaisilla ilmaisuilla esimerkiksi sivuoireisiin tai vieroitusoireisiin. Akatsia-viittaukset tulivat esiin pikkuhiljaa vuosien varrella ja vuonna 2020 neurologin tekemässä diagnoosissa. Sekä lääkkeen aiheuttamaan akatisiaan että lääkkeen aiheuttamaan levottomat jalat -oireyhtymään on kirjallisuudessa raportoitu liittyvän myös kipuja, jotka vastaavat A:n potilaskertomuksista löytyviä kuvauksia. Lausunnossa todetaan, että kirjallisuuden mukaan levottomat jalat -oireyhtymän augmentaatioon liittyy muun muassa oireiden alkaminen aikaisemmin päivällä ja leviäminen jaloista muihin ruumiinosiin. Nämä vastaavat A:n potilaskertomuksiin kirjattuja oirekuvauksia. A:n oireiden oikean diagnoosin löytyminen kesti syksystä 2014 aina alkuvuoteen 2020 saakka ja lopulta kevääseen 2022 saakka.
Lausunnon mukaan A:n työ- ja toimintakyvyn alentuminen johtui vaikeasta tardiivista akatisiasta ja vaikeasta levottomat jalat -oireyhtymästä. Lausunnon kirjoittaja suositteli, että A:lle myönnettäisiin täysi työkyvyttömyyseläke.
Muut selvitykset
Vakuutuslautakunta toteaa, että edellä selostettujen selvitysten lisäksi lautakunnalla on käytössään laajasti A:ta koskevaa muuta selvitystä, joita lautakunta seuraavaksi selostaa tarpeellisiksi katsomaltaan osin.
Työeläkevakuutusyhtiön 17.3.2015 päivätyn päätöksen mukaan A:lla oli oikeus työeläkelakien mukaiseen osatyökyvyttömyyseläkkeeseen 4.2.2015 annetun päätöksen mukaisesti. A saisi eläkettä 1.3.2015 alkaen.
Työeläkevakuutusyhtiön 15.9.2020 päivätyn päätöksen mukaan A oli hakenut eläkkeen muuttamista täydeksi työkyvyttömyyseläkkeeksi. Työeläkevakuutusyhtiö katsoi, ettei A:lla ollut oikeutta täyteen työkyvyttömyyseläkkeeseen. Päätöksen mukaan A oli kertonut hakemuksessaan, että hänen työkykyänsä heikensivät polven nivelrikko, vasemman ranteen kipu, nilkkakipu, nikamavälilevysairaus ja hermojuurioireisto. Työeläkevakuutusyhtiön saamien selvitysten mukaan A:lla oli pitkäaikainen niskakipuoireisto. A:n kaularangassa oli todettu kulumia juuriaukkoahtaumineen ja lisäksi hänellä oli TOS-tyyppistä oireilua. A:lle tehdyssä lannerangan magneettikuvauksessa oli todettu iänmukaiset löydökset. A:lle oli kehittynyt pahoinvointilääkkeen seurauksena tardiivi akatisia, joka osaltaan aiheutti haittaa. Kivuista aiheutui nukkumisen ja keskittymisen vaikeutuksia. Työeläkevakuutusyhtiö katsoi, että A:n toimintakyky kuvautui kipuja lukuun ottamatta kohtuullisen hyvänä. Yhtiön arvion mukaan A pystyi terveydentilansa puolesta edelleen aikaisempaan tai sitä vastaavaan työhön osa-aikaisesti. Tästä syystä yhtiö katsoi, ettei A:ta voitu pitää työeläkelain tarkoittamalla tavalla täysin työkyvyttömänä eikä täyttä eläkettä voitu myöntää. Näin ollen A:n osatyökyvyttömyyseläke jatkuisi edelleen.
4.3.2021 päivätyn haittavaikutusilmoituksen mukaan A:n työterveyslääkäri ilmoitti Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimealle epäillystä Primperan-lääkkeen A:lle aiheuttamasta haittavaikutuksesta (G25.8 Akatisia).
8.6.2022 päivätyn haittavaikutusilmoituksen mukaan A:n työterveyslääkäri Ilmoitti Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimealle epäillystä Atarax-lääkkeen A:lle aiheuttamasta haittavaikutuksesta (G25.8 Levottomat jalat).
Työeläkevakuutusyhtiön 14.12.2022 päivätyn päätöksen mukaan A:n osatyökyvyttömyyseläke muutettiin täydeksi työkyvyttömyyseläkkeeksi. A on saanut täyttä työkyvyttömyyseläkettä 1.9.2022 alkaen.
Ratkaisusuositus
Kysymyksenasettelu
Asiassa on kyse siitä, onko A:n osittainen ja sittemmin kokoaikainen työkyvyttömyys johtunut Primperan- ja Atarax-lääkkeiden aiheuttamasta lääkevahingosta.
Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot
Lääkevahinkovakuutuksen ehtojen (voimassa 1.1.2021 alkaen) kohdan 4 (Lääkevahinko) mukaan lääkevahingolla tarkoitetaan ruumiillista sairautta tai vammaa tai psyykkistä sairautta, jonka vahingonkärsineen käyttämä lääke on todennäköisesti aiheuttanut.
Ehtokohdan 7 (Vahingon määrä) mukaan korvaus lääkevahingosta määrätään soveltaen vahingonkorvauslain (412/1974) 5 luvun 2, 2a–2d, 3, 4, 7 ja 8 pykälän, 6 luvun 1 pykälän sekä 7 luvun 3 pykälän säännöksiä. Korvauksen määrittämisessä käytetään soveltuvin osin liikenne- ja potilasvahinkolautakunnan normeja ja ohjeita. Korvausta laskettaessa vähennetään etuudet, joihin vahingonkärsijällä on ilmeisesti oikeus julkisista varoista tai lakisääteisestä vakuutuksesta.
Vahingonkorvauslain (31.5.1974/412) 5 luvun 2 §:n (16.6.2004/509) mukaan henkilövahingon kärsineellä on oikeus korvaukseen:
1) tarpeellisista sairaanhoitokustannuksista ja muista tarpeellisista kuluista;
2) ansionmenetyksestä;
3) kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta;
4) pysyvästä haitasta.
Lain 5 luvun 2 a §:n (16.6.2004/509) mukaan ansionmenetyksestä määrätään korvaus ottamalla lähtökohdaksi arvio ansiotulosta, jonka vahinkoa kärsinyt olisi ilman vahinkotapahtumaa saanut. Tästä vähennetään ansiotulo, jonka vahinkoa kärsinyt vahinkotapahtumasta huolimatta on saanut tai olisi voinut saada taikka jonka hänen arvioidaan vastaisuudessa saavan ottaen huomioon hänen työkykynsä, koulutuksensa, aikaisempi toimintansa, mahdollisuutensa uudelleen kouluttautumiseen, ikänsä, asumisolosuhteensa ja näihin verrattavat muut seikat.
Asian arviointi
Vakuutuslautakunta toteaa asiassa olevan riidatonta, että A:lle on aiheutunut metoklopramidin (Primperan) käytön seurauksena tardiivi akatisia ja hydroksitsiinin (Atarax) käytön seurauksen levottomat jalat -oireyhtymä, joiden vakuutusyhtiö on katsonut olevan lääkevahinkovakuutuksesta korvattava lääkevahinko. Osapuolten välinen erimielisyys koskee sitä, miltä osin A:n työkyvyttömyys on seurausta lääkevahingoista ja miltä osin A:n perussairauksista (kaularankakulumat, selkäydinkanavan ahtauma, juuriaukkoahtauma ja TOS-oireisto), ja tuleeko A:lle maksaa lisäkorvausta ansionmenetyksistä.
Vakuutusyhtiö on katsonut korvauspäätöksissään ja Vakuutuslautakunnalle toimittamissaan vastineissa, että A:n jääminen osatyökyvyttömyyseläkkeelle 1.3.2015 on johtunut kokonaisuudessaan A:n perussairauksista. Vakuutusyhtiö ei ole maksanut A:lle ansionmenetyskorvausta osatyökyvyttömyyseläkeajalta eikä vuoden 2021 tulospalkkion aleneman osalta. Vakuutusyhtiö on katsonut, että A:n vuonna 2022 tapahtunut kokoaikaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle jääminen on johtunut 50 prosenttisesti A:n perussairauksista ja 50 prosenttisesti lääkevahinkojen vaikutuksesta. Vakuutusyhtiö on maksanut A:lle korvausta ansionmenetyksestä edellä kerrotun mukaisesti (korvauksen maksaminen päättyy 31.3.2027). A puolestaan katsoo, että hänen perussairautensa saatiin hallintaan keväällä 2014, jolloin osatyökyvyttömyyseläkkeelle ja sittemmin kokoaikaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle jääminen on hänen näkemyksensä mukaan johtunut kokonaisuudessaan lääkevahingoista.
Lääkevahinkovakuutuksesta korvataan henkilövahinko, jonka vahingonkärsineen käyttämä lääke on todennäköisesti aiheuttanut. Tämä tarkoittaa, että vahingolla voi olla useita mahdollisia syitä, mutta lääkkeen käyttö on kaikki syyt kokonaisuutena huomioiden todennäköisin. Syy-yhteyden arvioinnissa otetaan huomioon lääkkeellä hoidettava sairaus tai vamma, korvauksen hakijan muut sairaudet ja kokonaisterveydentila, hänen saamansa hoito ja hoitotoimenpiteet sekä kyseinen lääke ja muu mahdollinen lääkitys. Syy-yhteys arvioidaan lääketieteellisen tietämyksen ja kokemuksen perusteella. Pelkästään ajallinen yhteys eli se seikka, että oireet ovat ilmaantuneet lääkkeen käytön aikana tai pian käytön jälkeen, ei riitä todistamaan lääkkeen käytön ja vahingon välistä todennäköistä syy-yhteyttä.
Lääkevahinkovakuutuksesta maksettavalla ansionmenetyskorvauksella pyritään saattamaan vahingonkärsinyt siihen taloudelliseen asemaan, jossa hän olisi ollut ilman lääkevahinkoa. Tätä kutsutaan täyden korvauksen periaatteeksi. Kyse on vertailusta todellisen tapahtumainkulun (missä taloudellisessa asemassa vahingonkärsinyt on vahingon tapahduttua) ja hypoteettisen tapahtumainkulun (mikä vahingonkärsineen taloudellinen asema olisi, jos vahinkoa ei olisi sattunut) välillä. Kysymys on aina esitetyn selvityksen perusteella suoritettavasta tapauskohtaisesta arviosta, koska ei voida varmasti tietää, millainen tilanne olisi ollut ilman vahinkoa.
Vakuutuslautakunta viittaa käytössään olevaan selvitykseen ja toteaa, että vuonna 1961 syntynyt A teki näyttöpäätetyötä. A kertoi, että hänellä ilmenivät ensimmäiset niskaoireet työuran ensimmäisellä vuosikymmenellä. A:n kertoman mukaan hänellä todettiin kuvauksissa jo 30-vuotiaana kaularangan pikkunivelartroosia ja juurikanava-ahtautta C3-6 nikamaväleissä. A:n työuran toisella vuosikymmenellä eli 1990-luvulla A:lle asetettiin TOS-diagnoosi. Vuonna 2013 A kertoi, että hän oli sinnittelyt niskavaivojensa kanssa viimeiset kymmenen vuotta. Keväällä 2012 A hakeutui työterveyshuoltoon kivun hoidon saamiseksi. A:lle tehtiin MRI-tutkimus, jossa todettiin nikamavälin C5/C6 tasolla spinaalistenoosi. A oli havainnut myös muistissaan ongelmia. A:lle tehtiin toukokuussa 2013 neuropsykologinen tutkimus, jossa hänellä todettiin muistin ja muun kognitiivisen toimintakyvyn heikkenemistä kroonisen kivun ja siihen liittyvän unihäiriön takia. Lisäsyynä muistin heikkenemiselle oli se, että A:lla oli tuolloin infektiokierre, joka osaltaan aiheutti hänelle väsymystä. A:lla oli vuonna 2013 paljon sairauspoissaoloja töistä edellä kerrottujen syiden takia. A:n niskakipujen hoitamiseen kokeiltiin erilaisia lääkkeitä, kuten Lyrica- ja Tramal-lääkkeitä, mutta niistä ei ollut A:lle kunnollista apua. A:lle aiheutui Tramal-lääkkeestä kutinaa, jonka hoitamiseksi A käytti Atarax-lääkettä. A oli käyttänyt Atarax-lääkettä (vaikuttava aine hydroksitsiini) jonkin verran myös aiemmin.
Maaliskuussa 2014 A:n niskakipujen hoitoon päädyttiin kokeilemaan Norspan-kipulääkelaastaria, jonka aiheuttamaan kutinaan A jälleen käytti Atarax-lääkettä. Lisäksi A:lla ilmeni kipulaastarin käytön aikana pahoinvointia, jonka hoitamiseen A:lle määrättiin heinäkuussa 2014 Primperan-pahoinvointilääkettä (vaikuttava aine metoklopramidi). A käytti sekä Atarax- että Primperan-lääkettä aina vuoteen 2018 saakka. Norspan-kipulääkelaastarin käytön aloittamisen jälkeen A:n vointi parani huomattavasti siten, että A palasi töihin työkokeilun myötä tehden ensin lyhyempiä työpäiviä. Kesäkuussa 2014 A palasi töihin kokopäiväisesti. A:lle tehtiin jälleen elokuussa 2014 neuropsykologinen tutkimus, josta tehdyn lausunnon mukaan A:n kognitiiviset toiminnot olivat kohentuneet primaaritasoa vastaaviksi erityisesti sopivan kipulääkityksen löytymisen ja sitä kautta unirytmin normalisoitumisen ansiosta. A:ta pidettiin työkykyisenä. Syyskuussa 2014 laaditun B2-lääkärilausunnon mukaan A:lle kuitenkin suositeltiin osatyökyvyttömyyseläkkeen myöntämistä. A:n tilanne oli kohentunut, mutta kipu oli silti läsnä koko ajan. A:n oireet pahenivat toimistossa ja päätteellä työskennellessä. Lausunnossa todettiin, että A:n työkyky oli säilynyt osittaista työaikaa tehdessä, mutta täyttä työaikaa tehdessä eläköitymisen riski oli merkittävä.
Lokakuussa 2014 A:lla ilmeni enemmän sivuoireita ja työterveyshuollossa todettiin, että A oli tottunut Norspan-kipulääkelaastariin. A:n lääkitykseen lisättiin Durogesic-kipulääkelaastari, jota hän käytti vuorotellen Norspan-laastarin kanssa rotaationa. A jäi osatyökyvyttömyyseläkkeelle 1.3.2015 alkaen. Edellä kerrotun lääkeyhdistelmän ja osatyökyvyttömyyseläkkeelle jäämisen ansiosta A:n kivut olivat paremmin hallinnassa kuin aiemmin. A:lla oli vain vähän sairauspoissaoloja töistä vuosien 2015—2017 aikana. Keväällä 2015 A:ta vaivasi oikean olkanivelen kiertäjäkalvosinoireyhtymä. Olkapään liikkuvuus kuitenkin sittemmin palasi, eikä olkapää enää oireillut.
Kesäkuussa 2016 todettiin, että Norspanista siirtyminen Durogesiciin aiheutti hoidon aikana A:lle vieroitusoireita. A vieroittautui Norspanista elokuussa 2016 ja A:lla oli tuskainen olo. Norspanin teho alkoi pikkuhiljaa hiipua. Maaliskuussa 2017 todettiin, että lääkityksen rotaatiokaan ei oikein riittänyt pitämään A:n sivuoireita poissa. A purki lääkitystä. Peruslääkkeenä A käytti parasetamolia. A:n oireet kuitenkin lisääntyivät ja A:lla oli nukkumisongelmia. A:lla alkoi ilmetä vieroitusoireita yhä nopeammin lääkkeiden käytön aikana. Kesäkuussa 2017 A on itse kuvaillut, että hänellä oli fyysisiä vieroitusoireita, joista erityisesti rebound-kivut ja akatisia olivat alkaneet viedä hänen voimiansa loppuun. Lisäksi A kertoi, että hänen yönsä olivat tuskaisia ja vähäunisia. Lopulta sekä Norspan- että Durogesic-kipulääkelaastari ajettiin alas elokuu 2017—toukokuu 2018 välisenä aikana vieroitusoireiden vuoksi. A:n nukkuminen vaikeutui. A yritti helpottaa vieroitusoireita toisilla lääkkeillä, mutta A sai näistä vain lyhytaikaisen tehon. Lääkkeiden alasajon yhteydessä A:lla ilmeni erilaisia nivel/lihassärkyjä, univajetta ja tuskaisuutta. Univajeen vuoksi A:lla ilmeni jälleen voimakasta väsymystä ja huonovointisuutta.
Kesäkuussa 2018 A kävi päihdepsykiatrisen poliklinikan arviossa kipulääkityksen alasajoon liittyvien ongelmien takia. A kertoi poliklinikalla, että hänellä oli ilmennyt vieroitusoireina ristiselästä lähtevää hiipivää tunnetta, tuskaa/akatisiaa, kaularankaoireiden pahenemista ja nivelkipuja ranteessa ja nilkoissa. Poliklinikalla todettiin, että A:n kuvaamat oireet sopivat heikosti opioidivieroitusoireiksi. Poliklinikan laatimaan potilaskirjaukseen on kirjattu pohdintaa siitä, voisiko A:lla ilmenneissä oireissa olla kyse Ataraxin aiheuttamasta dyskinesiasta. A:n oireilu ei helpottanut, vaikkakin oireilussa oli vaihtelua. Elokuussa 2019 A kävi kaularangan röntgentutkimuksessa, jossa todettiin normaalikorkuiset nikamacorpukset, jotka olivat hyvin linjassa. A:lla oli eniten diskusmadaltumaa nikamavälissä C5-6, jossa oli myös oikealla entiseen tapaan tiukka lateraalistenoosi. A:lla ei ollut vasemmalla merkittäviä stenooseja. A kävi tammikuussa 2020 arviossa neurologilla, joka diagnosoi A:lla tardiivin akatisian, joka oli seurausta Primperan-lääkkeen käytöstä. A:n oireilu ilmeni pahimpana ilta- ja yöaikaan, joka osaltaan viittasi myös levottomat jalat -oireyhtymään. Heinäkuussa 2020 A:lle päädyttiin hakemaan täyttä työkyvyttömyyseläkettä, mutta työeläkevakuutusyhtiö katsoi, että A:n toimintakyky kuvautui vielä hyvänä perussairauksista ja akatisiasta huolimatta. Tammikuussa 2022 A kävi neurologian harvinaisten sairauksien poliklinikalla, jossa todettiin, että A:n oireistossa oli mukana levottomat jalat -oireyhtymään sopivia oireita, mutta ensisijaisesti löydökset kuitenkin sopivat tardiiviin akatisiaan.
Lokakuussa 2022 A:lle päädyttiin jälleen hakemaan täyttä työkyvyttömyyseläkettä. Eläkehakemusta varten 3.10.2022 laaditussa B2-lääkärinlausunnossa A:n työkykyyn vaikuttaviksi sairauksiksi on merkitty G25.8 + Y57: Metoklopramidin laukaisema vaikea tardiivi akatisia ja hydroksitsiinin laukaisema vaikea levottomat jalat -oireyhtymä. Lääkärinlausunnossa on kuvattu A:n kertoneen, että akatisian ja levottomat jalat -oireyhtymän yhteisvaikutuksesta syntyvä tuska on niin kovaa, että se saa välillä aikaan eläimellistä huutoa sekä välillä miettimään itsensä vahingoittamista. A:n levottomat jalat -oireisto ei esiinny ensisijaisesti jaloissa, vaikka se säteilee myös niihin. A:n oireet esiintyvät ensisijaisesti vartalossa, mikä on kyseisessä sairaudessa harvinaisempaa. Sekä kipujen että oireiden leviäminen jaloista muualle kehoon tunnetaan kirjallisuudessa esimerkkinä levottomat jalat -oireyhtymän augmentaatiosta. A:lle myönnettiin oikeus täyteen työkyvyttömyyseläkkeeseen 1.9.2022 alkaen.
Lääkevahinkojen vaikutus A:n osatyökyvyttömyyseläkkeelle hakeutumiseen
Vakuutuslautakunta viittaa käytössään olevaan A:ta koskevaan lääketieteelliseen selvitykseen ja toteaa, että A:lla on ollut niskakulumasta ja muista tukirankaperäisistä syistä johtuvia oireita jo ennen Primperan- ja Atarax-lääkkeiden käytön aloittamista. Selvityksen perusteella A on hakeutunut osatyökyvyttömyyseläkkeelle näiden oireiden takia. Vakuutuslautakunta katsoo, että A:n osatyökyvyttömyyseläkkeelle hakeutuminen on johtunut A:n perussairauksista. Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön korvauspäätöstä tältä osin vakuutusehtojen mukaisena.
A on todennut, että vakuutusyhtiö on maksanut hänelle korvauksia lääkekuluista takautuvasti jo vuodesta 2016 alkaen. A:n näkemyksen mukaan vakuutusyhtiö on lisäksi myöntänyt 31.1.2023 antamassaan korvauspäätöksessä, että A:n lääkevahingot ovat aiheutuneet jo vuonna 2014. A katsoo, että vakuutusyhtiön päätös olla korvaamatta hänelle aiheutuneita ansionmenetyksiä on ristiriidassa edellä kerrottujen asioiden kanssa. A on todennut, että vakuutusyhtiö antamat myönteiset korvauspäätökset sitovat sitä.
Vakuutuslautakunta toteaa, ettei vakuutusyhtiön antamissa lääkekuluja koskevissa korvauspäätöksissä ole otettu kantaa siihen, miltä osin A:lle aiheutuneet lääkevahingot ovat vaikuttaneet hänen työkykyynsä. A:n viittaama 31.1.2023 korvauspäätös on puolestaan koskenut sekä tilapäisen että pysyvän haitan korvauksia. Päätöksen mukaan vakuutusyhtiö on vielä tuolloin odottanut lisäselvityksiä koskien A:n vaatimia ansionmenetyskorvauksia, jolloin ansionmenetysten korvattavuuteen ei ole vielä tuolloin voitu ottaa kantaa. Vakuutusyhtiö on todennut korvauspäätökseen kirjaamissaan tapahtumatiedoissa, että ”Kertomanne mukaan teillä alkoi myöhemmin vuonna 2014 sekä akatisia että levottomat jalat vartalopainotteisena.” Vakuutuslautakunta toteaa, ettei vakuutusyhtiön voida katsoa ottaneen kyseisessä kirjauksessaan kantaa siihen, mistä ajankohdasta alkaen se on katsonut lääkevahinkojen vaikuttaneen A:n työkykyyn. Lautakunta katsoo, ettei vakuutusyhtiön edellä viitatuissa korvauspäätöksissä ole kyse sellaisista vakuutusyhtiötä sitovista korvauspäätöksistä, joiden perusteella vakuutusyhtiön tulisi korvata A:n vaatimat ansionmenetyskorvaukset A:n esittämällä tavalla.
Lääkevahinkojen vaikutus vuoden 2021 tulospalkkion alenemiseen
Vakuutuslautakunta toteaa, että A:n tulospalkkion aleneminen on tapahtunut aikana, jolloin A on ollut osatyökyvyttömyyseläkkeellä. Vakuutuslautakunta viittaa edellä esittämiinsä A:n osatyökyvyttömyyseläkkeelle hakeutumista koskeviin perusteluihin ja toteaa katsovansa, että myös A:n tulospalkkion aleneminen vuonna 2021 on johtunut A:n perussairauksista. Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön korvauspäätöstä myös tältä osin vakuutusehtojen mukaisena.
Lääkevahinkojen vaikutus A:n täydelle työkyvyttömyyseläkkeelle hakeutumiseen
Aiemmin esittämiensä perustelujen mukaisesti Vakuutuslautakunta katsoo, että A on hakeutunut osa-aikaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle niskakulumasta ja muista tukirankaperäisistä oireista johtuvista syistä. Vielä 4.8.2020 päivätyssä B2-lääkärinlausunnossa, joka on ollut A:n ensimmäisen kokoaikaista työkyvyttömyyseläkettä koskevan hakemuksen liitteenä, A:n toimintakykyä rajoittaviksi tekijöiksi on kuvattu lähinnä kaula- ja tukirankaperäisistä oireista johtuvia syitä. Vakuutuslautakunta toteaa, ettei sille ole esitetty selvitystä siitä, että A:n niskakulumasta ja muista tukirankaperäisistä syistä johtuvat oireet olisivat lievittyneet kokoaikaiselle eläkkeelle jäämisen aikoihin sillä tavoin, että A olisi ilman lääkevahinkoa pystynyt työskentelemään kokoaikaisesti. Vaikka 3.10.2022 päivätyssä A:n toisen kokoaikaisen työkyvyttömyyseläkehakemuksen liitteenä olleessa B2-lääkärinlausunnossa on kuvattu A:n toimintakykyä heikentäviksi syiksi lähinnä lääkevahingosta johtuvia oireita, lautakunta katsoo, että myös A:n niskakulumasta ja muista tukirankaperäisistä syistä johtuvat oireet ovat edelleen vaikuttaneet A:n työkyvyttömyyteen tämän hakeutuessa kokoaikaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle. Tästä syystä lautakunta pitää vakuutusyhtiön arviota, jonka mukaan lääkevahinko on aiheuttanut osa-aikaisen työkyvyttömyyseläkkeen muuttumisen täydeksi työkyvyttömyyseläkkeeksi, asianmukaisena.
Vakuutusyhtiön menettely
A on esittänyt ratkaisusuosituspyynnössään ja lisäkirjelmissään näkemyksiään vakuutusyhtiön korvauskäsittelyyn sekä vakuutusyhtiön käyttämiin asiantuntijalääkäreihin liittyvistä asioista. Vakuutuslautakunta toteaa, ettei sen toimialaan kuulu vakuutusyhtiöiden tai sen asiantuntijalääkäreiden valvonta, minkä vuoksi lautakunta ei käsittele näihin liittyviä A:n esittämiä väitteitä.
Lopputulos
Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA
Puheenjohtaja Norio
Sihteeri Pippola
Jäsenet:
Jokelainen
Järvinen
Mervaala
Soinila