Tapahtumatiedot

Asiakas on ollut toisen henkilön (jäljempänä vahingonkärsineet) kanssa osallisena kiinteistönkauppaa koskevassa riita-asiassa. Asiakasta on avustanut riita-asiassa luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja M. Asiakas katsoo, että asiamies on toiminut usealla eri tavalla huolimattomasti hoitaessaan asiakkaan ja toisen henkilön riita-asiaa ennen oikeudenkäynnin alkamista ja oikeudenkäynnin aikana. Asiakkaan mukaan asiamiehen toiminnasta on aiheutunut hänelle ja toiselle henkilölle vahinkoa, ja hän vaatii aiheutunutta vahinkoa korvattavaksi asiamiehen vastuuvakuutuksesta. Vakuutusyhtiö on katsonut asiamiehen toimineen osin huolimattomasti ja se on korvannut asiakkaalle asiamiehen toiminnasta aiheutunutta vahinkoa osittain.

Asiakkaan valitus

Asiakas on tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen ja pyytää Vakuutuslautakunnalta näkemystä seuraaviin kysymyksiin.

1. Ovatko asiamiehen virheelliset neuvot ja huolimaton toiminta aiheuttaneet vastuuvahingosta korvattavaa vahinkoa vahingonkärsijöille pinta-aloihin liittyvissä vaateissa?

Asiakas pyytää Vakuutuslautakunnalta ratkaisusuositusta siihen, onko asiamiehen antamat virheelliset neuvot ja toiminta aiheuttaneet sen, että vahingonkärsijät ovat lähteneet ajamaan pinta-alavirheen vaadetta ja onko asiamiehen toiminta vielä oikeudenkäynninkin aikana ollut huolimatonta (mm. pinta-alavirheen osoittamisen tärkein kirjallinen todiste hylättiin), jonka seurauksena pinta-alavirheen vaatimus hävittiin. Edelleen asiakas pyytää Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusta siihen, olisiko vakuutusyhtiön pitänyt korvata pinta-alavirheeseen liittyvät vaatimukset huomioiden asiamiehen antamat virheelliset neuvot pinta-alavirheen vaateen menestymisestä ja huolimattomasta asianhoidosta ja onko vakuutusyhtiö toiminut vastoin hyvää vakuutustapaa jättämällä päätöksessään huomioimatta kokonaan vahingonkärsijöiden esittämät todisteet (päivitetty reklamaatio 20.3.2019) asiamiehen huolimattomuudesta.

Vahingonkärsijät hävisivät käräjäoikeudessa pinta-alavirheen vaatimuksen kokonaan. Asiamiehen väärät neuvot ovat aiheuttaneet sen, että pinta-alavirheen kannetta lähdettiin ylipäätään ajamaan käräjäoikeudessa. Asiamiehen mukaan pinta-alavirheen vaatimuksilla oli hyvät menestymisen mahdollisuudet huolimatta siitä, että kauppakirjassa ja myyntiesitteessä oli tuotu esille pinta-alatietojen epävarmuus.

Asiamies on toiminut huolimattomasti käräjäoikeudessa jättämällä kertomatta vahingonkärsijöille oleellisia asioita oikeudenkäynnin menettelytavoista ja henkilötodistajan käyttämisestä, jos tämä asuu Suomen rajojen ulkopuolella. Henkilötodistajaksi nimetty AKA-arvioija, rakennusmestari P tarkistusmittasi asuinpinta-alat ja laati sen pohjalta AKA-arviokirjan, jossa otettiin kantaa uskottavasti pinta-alavirheen merkityksestä kauppahintaan.

Asiamies ei missään vaiheessa tuonut esille, että henkilötodistajaksi nimetty AKA-arvioija asuu osan vuodesta Espanjassa, jonka vuoksi maan rajojen ulkopuolella olevaa henkilötodistajaa ei voida kuulla käräjäoikeudessa henkilötodistajana. Tämä seikka, ettei maan rajojen ulkopuolella olevaa henkilötodistajaa voida kuulla, selvisi vasta valmisteluistunnossa, kun käräjätuomari toi asian esille.

Asiamies ei kertonut, että AKA-arvioijan laatimaa AKA-arviokirjaa ei voida käyttää kirjallisena todisteena, jos henkilötodistajasta on luovuttu. Tämä seikka, ettei AKA-arviokirjaa hyväksytty kirjalliseksi todisteeksi, kun kyseisen dokumentin laatineen henkilötodistajan kuulemisesta oli jouduttu luopumaan, selvisi pääkäsittelyssä, kun vastaajat toivat asian esille ja esittivät vastalauseen kyseisen kirjallisen todisteen käyttämisestä. Käräjätuomari teki tämän vastalauseen pohjalta päätöksensä, ettei AKA-arviokirjaa voida hyväksyä kirjallisena todisteena, koska sen laatineesta henkilötodistajasta oli luovuttu.

Asiamiehen huolimattoman asianhoidon vuoksi menetettiin vahvin asiantuntijanäyttö pinta-alavirheen vaatimusten osalta. AKA-arvioija olisi rakennusmestarina pystynyt esittämään uskottavasti rakennusteknisen asiantuntijanäytön pinta-alavirheen vaikutuksista kauppahintaan henkilötodistajana ja AKA-arviokirjan muodossa.

Vakuutusyhtiön toiminta koskien pinta-alavirhettä
Vahingonkärsijät toimittivat asiamiehelle 2.5.2018 reklamaation ja myöhemmin päivitetyn reklamaation 20.3.2019 tämän huolimattomasta asianhoidosta. Nämä toimitettiin myös vakuutusyhtiölle.

Vahingonkärsijät ovat päivitetyssä reklamaatiossaan 20.3.2019 esittäneet lukuisia kirjallisia todisteita, jotka osoittavat asiamiehen huolimattoman toiminnan ja virheelliset neuvot pinta-alavirheen vaateen osalta. Vakuutusyhtiö ei ole huomioinut lainkaan päätöksessään 25.6.2020 päivitettyä reklamaatiota 20.3.2019 todisteineen, jossa täsmennettiin ensimmäisen reklamaation vaatimuksia, esitettiin todistelu ja vastattiin asiamiehen vakuutusyhtiölle 30.11.2018 antamaan selvitykseen.

Vakuutusyhtiö viittaa antamassaan päätöksessään 25.6.2020 vain reklamaatioon 2.5.2018, kun sen olisi pitänyt perustaa päätöksensä päivitettyyn reklamaatioon 20.3.2019 ja sen yhteydessä esitettyyn todisteluun. Päivitetty reklamaatio 20.3.2019 täsmensi perusteiden ja määrien osalta aiempaa reklamaatiota 2.5.2018, siinä myös esitettiin lukuisia kirjallisia todisteita esitettyjen vaatimusten tueksi sekä todistettiin asiamiehen 30.11.2018 vakuutusyhtiölle antamat selvitykset vääriksi.

Vakuutusyhtiö on katsonut päätöksessään 25.6.2020, että asiamies ei ole korvausvastuussa pinta-alavirheen vahinkoon liittyen. Vakuutusyhtiö perustelee päätöstään sillä, että vahingonkärsijät eivät ole näyttäneet tuottamusta pinta-alavirheen häviön ja asiamiehen huolimattoman toiminnan välillä. Vakuutusyhtiö perustelee kantaansa edelleen sillä, että todisteina on ollut vain osapuolten omat kirjoitelmat tapahtumista ja että vakuutusyhtiö korvaa ne kohdat, jotka eivät ole kertomusten osalta poikenneet liikaa toisistaan.

Mikäli vakuutusyhtiö olisi toiminut, kuten sen olisi pitänyt, sen olisi tullut huomioida ja perustella päätöksensä vahingonkärsijöiden laatiman päivitetyn reklamaation 20.3.2019 mukaisesti, jolloin se ei olisi voinut perustella päätöstään vain osapuolten omina toisistaan poikkeavina kirjoitelmina tapahtumista. Mikäli vakuutusyhtiö olisi perustanut päätöksensä päivitettyyn reklamaatioon 20.3.2019 ja sen yhteydessä esitettyyn kirjalliseen todisteluun asiamiehen huolimattomuudesta, päätös olisi ollut toisenlainen. Nyt vakuutusyhtiö ei ole edes käsitellyt vahingonkärsijöiden esittämää todistelua koskien asiamiehen huolimatonta toimintaa pinta-alavirheen osalta, koska tämä todistelu oli esitetty päivätyssä reklamaatiossa 20.3.2019. Vakuutusyhtiö ei ole huomioinut kirjallisia todisteita reklamaation väitteiden tueksi, vaikka se itse pyysi toimittamaan todisteita reklamaation väitteiden tueksi.

Vakuutusyhtiö on katsonut päätöksessään 25.6.2020, että vakuutetun toiminnalla ja vahingonkärsijöiden häviöllä ei ole syy-yhteyttä. Vakuutusyhtiö on perustellut päätöksessään 25.6.2020 päätöstään olla korvaamatta pinta-alavirheen vaatimusta sillä perusteella, että käräjäoikeus on katsonut, ettei oikeutta vedota kyseiseen vaatimukseen ole menetetty. Edelleen vakuutusyhtiö perustelee päätöstään sillä, että käräjäoikeuden päätöksen mukaan vahingonkärsijöiden on tullut saamiensa tietojen perusteella varautua siihen, että rakennuksen pinta-ala voi merkittävästikin poiketa ilmoitetusta.

Asiamiehen toiminta pinta-alavirheen vaatimusten osalta asiakas esittää seuraavat kysymykset:
a) Onko asiamies kiinteistöjuridiikkaan erikoistuneena asiamiehenä toiminut väärin ehdottaessaan pinta-alavirheen vaatimuksen ajamista huomioiden taustatiedot, kuten myyntiesitteen ja tarkistamansa kauppakirjan pinta-alojen epävarmuutta koskevat maininnat, ja olisiko vakuutusyhtiön tullut huomioida nämä seikat päätöksessään?
b) Onko asiamies toiminut oikeudenkäynnin aikana vahingonkärsijöiden edun mukaisesti jättämällä kertomatta tietämänsä asian, eli sen, että AKA-arvioija asuu Espanjassa, jolloin oikeuskäytännön mukaan Suomen rajojen ulkopuolella olevaa todistajaa ei voi kuulla?
c) Onko asiamies toiminut oikeudenkäynnin aikana vahingonkärsijöiden edun mukaisesti jättämällä kertomatta, että kirjallista todistetta eli AKA-arviokirjaa ei hyväksytä oikeudessa, kun henkilötodistajasta on jouduttu luopumaan?
d) Olisiko asiamiehen tullut kertoa em. asioiden tultua ilmi valmisteluistunnoissa pinta-alavirheen vaatimusten merkittävä riskipitoisuus ja ehdottaa toista ratkaisua, jolloin olisi voitu päästä parempaan lopputulokseen?
e) Onko vakuutusyhtiö tehnyt virheen jättämällä huomioimatta päätöksessään em. pinta-alavirheeseen liittyvät asiat, jotka on saatettu vakuutusyhtiön tietoon jo päivitetyssä reklamaatiossa 20.3.2019 ja myös muissa yhteyksissä?

Vahingonkärsijät hävisivät lähes kaikki vaateensa välitysliikettä vastaan käräjäoikeudessa lukuun ottamatta puuttuneiden rakennuslupien vaatimuksia, joista välitysliike ja myyjät joutuivat korvaamaan yhteisvastuullisesti 11 105 euroa vallintavirheenä. Vahingonkärsijät joutuivat maksamaan välitysliikkeen oikeudenkäyntikulut 43 480,85 euroa omien oikeudenkäyntikulujensa lisäksi. Myyjät tuomittiin maksamaan 48 176 euroa vahingonkärsijöille. Viiden päivän oikeudenkäynnistä ei vahingonkärsijöille jäänyt juuri mitään.

Vahingonkärsijöiden häviön syynä oli asiamiehen huolimaton toiminta. Mikäli asiamies olisi toiminut huolellisesti toimeksiantoaan suorittaessaan ei vastaavaa olisi tapahtunut. Asiamiehen olisi pitänyt kertoa kyseiseen oikeusalaan erikoistuneena asiantuntijana millainen menestymismahdollisuus kullakin vaatimuksella hänen mukaansa on, että vahingonkärsijät olisivat voineet tehdä arvion kannattaako kaikkia vaatimuksia lähteä ajamaan. Asiamiehen kertoi vahingonkärsijöille, että ei-menetyskelpoisista vaatimuksista voidaan luopua, jos ne matkan varrella osoittautuvat menestymättömiksi. Tähän vahingonkärsijät luottivat. Asiamies ei missään vaiheessa esittänyt mitään varaumaa yhdestäkään vaatimuksesta tai kertonut mistään kuluriskistä.

Käräjäoikeuden tuomion mukaan pinta-alavirheen vaade ei menestynyt siitä syystä, koska myyntiesitteessä ja asiamiehen tarkistamassa kauppakirjassa on ollut pinta-alatietoa koskeva epävarmuus. Asiamies tarkasti vahingonkärsijöiden kauppakirjan nimenomaan tulevien vastuiden varalta. Asiamiehellä on ollut käytössään kaikki taloon liittyvät asiakirjat, kuten myyntiesite, joissa on ollut pinta-alan epävarmuuteen liittyvät tiedot. Näistä tiedoista huolimatta asiamies ehdotti ilman minkäänlaista varaumaa, että pinta-aloissa on merkittävä virhe, jonka vaatimus olisi menestyskelpoinen. Asiamies ei esittänyt varaumaa vaateesta edes siinä vaiheessa, kun vastapuoli otti asian esille oikeudenkäynnin aikana eli mainitsi, että asiamies oli alan ammattilaisena käynyt kauppakirjan läpi ja hänen on täytynyt havaita maininta pinta-alatietojen epävarmuudesta.

Asiamies suositteli AKA-tasoista arvioitsijaa pinta-alavirheen vaatimusten ajamiselle. AKA-arvioitsijan suorittaman arviokäynnin mukaan pinta-aloissa oli virhe, jonka arvo olisi 60 000 euroa. Arviokäynnistä laadittiin myös AKA-arviokirja, joka oli myös vahingonkärsijöiden kirjallisena todisteena käräjäoikeudessa. AKA-arvioitsija oli myös vahingonkärsijöiden henkilötodistajana, kunnes kesken valmisteluistunnon asiamies kertoi, että tämä asuu Espanjassa. Käräjätuomari ei hyväksynyt puhelinkuulustelua Suomen rajojen ulkopuolelta, jonka vuoksi vahingonkärsijät joutuivat luopumaan arvioijasta henkilötodistajana, koska vahingonkärsijöillä ei ollut varaa lennättää ja majoittaa arvioijaa Suomeen todistamaan.

Tässä yhteydessä vahingonkärsijät luulivat, että AKA-arvioitsijan lausuntoa voidaan käyttää kirjallisena todisteena. Vahingonkärsijät kysyivät AKA-arvioitsijan lausunnon käyttämisestä kirjallisena todisteena asiamieheltä, joka ei nähnyt asiassa ongelmaa. Kuitenkin pääkäsittelyn alussa vastapuoli esitti AKA-arviokirja poistamista kirjallisena todisteena, koska henkilötodistajasta oli luovuttu. Tässäkään yhteydessä asiamies ei reagoinut asiaan muuten kuin sanomalla, että: ”enkö muistanut kertoa teille, ettei kirjallista todistetta hyväksytä, kun henkilötodistajasta on luovuttu”.

AKA-arviokirja oli vahingonkärsijöiden paras ja lähes ainoa todiste pinta-alavirheen vaatimusten todentamiseksi. Asiamies ei missään vaiheessa ehdottanut tai esittänyt minkäänlaista varaumaa pinta-alavirheen vaatimuksen menestymisestä, vaikka asiamies on kertonut, että nk. ei-menestyskelpoisista vaateista voidaan luopua, jos ne osoittautuvat matkan varrella menestymättömiksi.

Vahingonkärsijät katsovat, että pinta-alavirheen häviö käräjäoikeudessa oli täysin asiamiehen huolimattoman asianhoidon seurausta ja siten vastuuvakuutuksesta korvattavaa. Vakuutusyhtiö esittää päätöksessään, että päämiehen on voitava luottaa asiamiehen ammattitaitoon, ja asiamiehellä on käännetty todistustaakka eli asiamiehen on osoitettava toimineensa asianmukaisesti.

Vahingonkärsijöiden mukaan asiamiehen huolimattomalla toiminnalla on selkeä syy-yhteys pinta-alavirheen vaateen häviämiseen käräjäoikeudessa, jonka vuoksi se tulisi korvata vastuuvahingosta. Asiamies ei ole missään vaiheessa esittänyt kokonaisarviota tai edes vihjannut minkäänlaisesta kuluriskistä pinta-alavirheen vaateisiin liittyen. Päinvastoin asiamies on alusta lähtien pitänyt pinta-alavirhettä merkittävänä, eikä ole esittänyt minkäänasteista varaumaa sen suhteen, ei edes siinä yhteydessä, kun vahingonkärsijät asiasta tiedustelivat.

Asiamies ei ole esittänyt yhtäkään kirjallista todistetta vakuutusyhtiölle antamiensa selvityksien tueksi. Se tosiasia, että asiamiehen ja vahingonkärsijöiden lausumat poikkeavat toisistaan, ei vielä osoita, että asiamies olisi toiminut, kuten hän ilmoittaa. Vahingonkärsijät ovat esittäneet kirjallisia todisteita (asiamiehen sähköposteja ym.), joista selviää asiamiehen huolimaton toiminta. Vahingonkärsijät ovat esittäneet todistelun jo oikaisupyynnön yhteydessä. Vahingonkärsijät katsovat, että asiamieheltä tulee vaatia kirjallisia todisteita, jotka kumoavat vahingonkärsijöiden todistelun, mikäli katsotaan, että asiamies on toiminut huolellisesti ammattitaitonsa edellyttämällä tavalla pinta-alavirheen vaatimusten osalta. Pinta-alavirheen vaatimusten häviöllä ja asiamiehen huolimattomalla toiminnalla on syy-yhteys, jolloin vakuutusyhtiön tulee korvata tämä asiamiehen vastuuvakuutuksesta.

Asiamiehen virheellinen väite 1:
Asiamies väittää vastauksissaan vakuutusyhtiölle 2018 ja 2020, että vahingonkärsijät ovat itse halunneet pinta-alavirheen vaatimukset lisättäväksi haastehakemukseen. Asiamiehen mukaan ensimmäisessä haastehakemusluonnoksessa ei ollut pinta-alavirheen vaatimusta.

Vastaus väitteeseen 1:
Ensimmäinen asiamiehen laatima haastehakemusluonnos 09/2015 (s. 17) sisälsi myös pinta-alavirheen vaatimuksen. Asiamies lähetti haastehakemusluonnoksen vahingonkärsijöille 24.9.2015. Asiamies kertoo lisäksi sähköpostiviestissään 24.9.2015, että pinta-alavaateen todistamiseen tarvitaan esim. AKA-arvioitsijatasoinen asiantuntija, koska okt-taloissa ”litramääräinen” hinnanalennusvaade ei mene läpi.

Asiamies on itse katsonut pinta-alavirheen vaatimuksen menestyskelpoiseksi ja tämän vuoksi se on mukana hänen ensimmäisessä laatimassaan haastehakemusluonnoksessa 09/2015. Vahingonkärsijöillä ei ole sellaista ammattitaitoa, että he osaisivat arvioida jonkin vaatimuksen menestyskelpoisuutta ja tämän myötä vaatia haastehakemukseen lisättäväksi vaateita, joita asiamies ei suosittele. Tämä ei myöskään olisi vahingonkärsijöiltä järkevää toimintaa. Ei kai kukaan ehdoin tahdoin lähde oikeuteen häviämään.

Asiamiehen virheellinen väite 2:
Asiamies toteaa, että ”olen tarkastanut asiassa tehdyn kauppakirjan jo ennen kaupantekoa ja tässä yhteydessä käynyt asiaa lävitse, ja jo tuolloin kertonut omana mielipiteenäni, että vanhojen okt -talojen osalla pinta-alavirheväittämät ovat usein perusteettomia, koska rakennusten pinta-alojen mittaustavat ovat vuosien saatossa muuttuneet.”

Vastaus väitteeseen 2:
Asiamies ei ole missään vaiheessa kertonut omana tai muiden mielipiteenä, että vanhojen okt-talojen osalta pinta-alavirheväittämät ovat usein perusteettomia johtuen pinta-alojen mittaustapojen muuttumisesta. Asiamies ei ole missään vaiheessa myöskään käynyt läpi asiaa vahingonkärsijöiden tai esittänyt mitään varaumaa pinta-alavirheen menestymismahdollisuudesta.

Vakuutusyhtiö perustelee oikaisupäätöksessään 22.12.2020, että se ei voi korvata pinta-alavirheen vaatimuksia, koska asiamiehen väitetyllä toiminnalla ja häviöllä käräjäoikeudessa ei ole syy-yhteyttä. Vakuutusyhtiö perustelee edelleen, että käräjäoikeuden tuomion mukaan vahingonkärsijöiden on tullut saamiensa tietojen (kauppakirjan ja myyntiesitteen maininnat pinta-alatietojen epävarmuudesta) varautua siihen, että pinta-alat voivat merkittävästikin poiketa ilmoitetusta. Vakuutusyhtiö ei ole huomioinut vahingonkärsijöiden selvityksiä siitä, että huolimatta kauppakirjan ja myyntiesitteen maininnoista pinta-alatietojen epävarmuudesta on asiamies suositellut pinta-alavirheen vaatimusten ajamista. Asiamies on tarkistanut kauppakirjan nimenomaisesti tulevien vastuiden varalta, kuten hän on itsekin kertonut. Asiamies on lisäksi havainnut myyntiesitteen pinta-alatiedoissa olevan maininnan niiden epävarmuudesta, mutta tästä huolimatta suositellut pinta-alavirheen vaatimuksen ajamista. Vakuutusyhtiön tulee huomioida tämä päätöksessään. Vakuutusyhtiön tulee huomioida asiamiehen huolimattoman toiminnan ja pinta-alavirheen vaatimusten häviön välinen syy-yhteys ja korvata tämä asiamiehen vastuuvakuutuksesta.

2. Olisiko vakuutusyhtiön tullut korvata vahingonkärsijöiden maksettavaksi määrättyjä välitysliikkeen oikeudenkäyntikuluja huomioiden hovioikeuden päätöksen sovintoehdotuksen merkityksettömyydestä?

Asiakas pyytää Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusta siihen, olisiko vakuutusyhtiön tullut korvata vahingonkärsijöille välitysliikkeen oikeudenkäyntikulujen korvausvaatimuksia huomioiden hovioikeuden päätöksen siitä, että sovintoehdotukselle ei voida antaa merkitystä, mikä aiheuttaa muutoksia käräjäoikeuden tuomioon. Tulisiko vakuutusyhtiön noudattaa hovioikeuden linjaa ja korvata 12 000 euroa välitysliikkeen oikeudenkäyntikulujen vaatimuksista hyväksymillään vaatimuksilla, joka on 6,85 % välitysliikkeen kokonaisvaatimuksista?

Koska hovioikeus alensi vahingonkärsijöiden maksettavaksi tuomittuja välitysliikkeen oikeudenkäyntikuluja neljänneksen (10 870 euroa) alle 6 %:n (tarkalleen 5,75 %) voitetuilla vaateilla, tulee vakuutusyhtiön korvata hyväksymillään 6,85 %:n vaateilla samassa suhteessa välitysliikkeen oikeudenkäyntikuluja. Oikeudenmukaiseksi korvaukseksi on katsottava vakuutusyhtiöltä asiamiehen vastuuvakuutuksesta näin ollen 12 000 euroa viivästyskorvauksineen hovioikeuden päätöksestä lukien.

Hovioikeus alensi käräjäoikeudessa vahingonkärsijöiden maksettavaksi määrättyjä välitysliikkeen oikeudenkäyntikuluja (43 480,85 euroa) neljännekselle perustellen asiaa sille, että tapaukseen ei sovellu KKO 2008:52 ratkaisu, koska vastaajat olivat antaneet valmisteluistunnossa yhteisen sovintotarjouksen, joka oli määrältään vähemmän kuin mitä vahingonkärsijät voittivat käräjäoikeudessa.

Vakuutusyhtiö on 2.4.2019 viestissään kertonut, että se joutuu odottamaan hovioikeuden päätöstä siitä, muuttuuko käräjäoikeuden päätös, koska vahingonkärsijät ovat esittäneet saman vaatimuksen vakuutusyhtiölle. Vakuutusyhtiö tarkoittaa samalla vaatimuksella välitysliikkeen oikeudenkäyntikulujen korvaamista. Hovioikeus muutti käräjäoikeuden päätöstä alentaen välitysliikkeen oikeudenkäyntikuluja neljänneksen määrältään 10 870 eurolla. Miksi vakuutusyhtiö muuten olisi laittanut kyseisen viestin ja miksi muuten vakuutusyhtiö päätti odottaa hovioikeuden päätöstä, jos sillä ei olisi vaikutusta vakuutusyhtiön korvauksiin? Asiakkaan näkemyksen mukaan siksi, koska vakuutusyhtiö kertoo, että jos hovioikeuden päätöksellä muutetaan käräjäoikeuden päätöstä, kun kyseessä on sama vaatimus, joka on esitetty vakuutusyhtiölle, tulee se vaikuttamaan vakuutusyhtiön korvauksiin.

Käräjäoikeudessa vahingonkärsijät määrättiin maksamaan välitysliikkeen oikeudenkäyntikulut (43 480,85 euroa) kokonaisuudessaan korkoineen. Käräjäoikeus perusteli päätöstään vastaajien tekemällä sovintotarjouksella ja KKO 2008:52 ratkaisulla siihen liittyen. Vastaajat tekivät valmisteluistunnossa marraskuussa 2017 yhteisen 25 000 euron sovintotarjouksen, johon liittyi ehtoja takauksista. Vahingonkärsijät kieltäytyivät sovintotarjouksesta. Vastaajat vetosivat siihen, että vaatimusten ja oikeudenkäyntikulujen osalta tulee huomioida KKO 2008:52 ratkaisu eli, jos ostajat saavat tuomiolla vähemmän kuin he olisivat saaneet sovintotarjouksen perusteella, he ovat velvollisia maksamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut korkoineen.

Vahingonkärsijöiden asiamies ei lausunut vastaajien esittämästä KKO 2008:52 ennakkoratkaisusta mitään käräjäoikeudessa, vaan vasta hovioikeuden valituksessa. Vahingonkärsijät ovat hovioikeuden valituksessa vaatineet välitysliikkeen oikeudenkäyntikulujen kohtuullistamista. Hovioikeuden valituksessa vahingonkärsijät vetosivat siihen, ettei KKO 2008:52 ennakkopäätös sovellu suoranaisesti asiaan, koska sovintotarjousta ei ole esitetty erillisenä. Sovintotarjous ei myöskään kattanut määrältään vahingonkärsijöiden todellista saatavaa. Hovioikeuden päätös kumosi käräjäoikeuden päätöksen sovintotarjouksen osalta. Hovioikeuden ratkaisun mukaan sovintotarjoukselle ei voitu antaa merkitystä oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta arvioitaessa, koska sovintotarjous oli annettu välitysliikkeen ja myyjien yhteisenä kokonaistarjouksena ja, koska vahingonkärsijöille tuomittu summa oli lähes 60 000 euroa.

Hovioikeus arvioi korvausvelvollisuuden uudestaan, koska sovintotarjoukselle ei voitu antaa merkitystä oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta arvioitaessa. Hovioikeus perusteli asiaa sillä, että välitysliikkeen vaatimuksista on hyväksytty perusteeltaan yksi ja määrällisesti alle 6 % eli 11 105 euroa. Hovioikeus katsoi, että välitysliikkeellä on oikeus saada korvaus oikeudenkäyntikuluistaan osaksi siten, että välitysliike vastaa itse noin ¼ oikeudenkäyntikuluistaan. Hovioikeuden päätöksen mukaan vahingonkärsijöiden oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuus on alennettava 32 610 euroon käräjäoikeuden tuomitsemine korkoineen.

Vakuutusyhtiö kertoo päätöksessään 25.6.2020, että vahingonkärsijät eivät ole suostuneet käräjäoikeusprosessin aikana vastapuolen sovintoehdotukseen vastoin asiamiehen suositusta. Tämä ei pidä paikkaansa kuin osaksi. Asiamies ei suositellut vasta valmisteluistunnossa esitettyyn vastapuolen yhteiseen ja ehdolliseen sovintoehdotukseen suostumista, päinvastoin asiamieheltä kysyttäessä miten hän itse toimisi tässä tilanteessa, vastaus oli, ettei hän suostuisi esitettyyn sovintoehdotukseen. Vastaajat eivät todellisuudessa olleet halukkaita edes neuvottelemaan kohtuullisesta sovintoehdotuksesta valmisteluistunnossa. Vastaajat kertoivat, että ”kirkko keskelle kylää” -tyyppinen ratkaisu, johon vahingonkärsijät olisivat todennäköisesti suostuneet, ei tullut kyseeseen.

Vahingonkärsijät olivat tehneet jo ensimmäisen reklamaation yhteydessä 13.6.2013 sovintoehdotuksen määrältään 20 115 euroa, johon vastaajat eivät suostuneet. Välitysliike ei myöskään suostunut kiinteistön katselmuksessa 10.6.2016 esitettyyn tuomioistuinsovitteluun, vaikka vahingonkärsijät olisivat siihen suostuneet. Tämä on selvitetty jo päivitetyssä reklamaatiossa 20.3.2019 ja oikaisupyynnössä 25.9.2020. Lisäksi välitysliike kertoi totuudenvastaisesti katselmuksessa, että sillä on vastuuvakuutus haettuna riita-asiaan. Valmisteluistunnossa marraskuussa välitysliike kertoi, ettei sillä ollutkaan vastuuvakuutusta riita-asiaan.

Kuten hovioikeuden ratkaisussa on esitetty, vastaajien sovintoehdotukselle ei voida antaa merkitystä, joten vakuutusyhtiö ei voi vedota tähän seikkaan kieltäytyessään maksamasta korvauksia. Vakuutusyhtiö on katsonut oikaisupäätöksessään 22.12.2020 asiamiehen huolimattoman toiminnan aiheuttaneen vahingonkärsijöiden vaatimusten hylkäämisen koskien yläkerran korjaustöitä rakennusluvan saamiseksi, ja korvannut näistä vaatimuksista puolet eli yhteensä 11 792,81 euroa. Edelleen vakuutusyhtiö on katsonut päätöksessään 25.6.2020 asiamiehen huolimattomalla toiminnalla olleen syy-yhteys pinta-alavirheeseenliittyvällä AKA-arvioijan lausunnon kustannuksilla, ja korvannut tästä vaaditut 1 426 euroa.

Molemmat edellä esitetyt vaatimukset liittyvät välitysliikkeelle kohdistettuihin vaatimuksiin: yläkerran korjaustoimet rakennusluvan vaatimuksiin ja AKA-arvioijan lausunto pinta-alavirheen vaatimuksiin. Vakuutusyhtiö on siis katsonut asiamiehen huolimattomalla toiminnalla olleen syy-yhteys välitysliikkeelle esitettyjen vaatimusten hylkäämiseen yhteensä 13 218,51 eurolla (yläkerran korjaustoimet 11 792,81 euroa + AKA-arvioijan lausunto 1 426 euroa). Vahingonkärsijöiden vaatimukset käräjäoikeudessa välitysliikettä vastaan olivat 193 090,97 euroa.

Vakuutusyhtiö on katsonut asiamiehen toimien aiheuttaneen vahingonkärsijöille korvattavaa vahinkoa liittyen välitysliikkeen vaatimuksiin yhteensä 13 218,51 euroa, joka on 6,85 % välitysliikkeelle kohdistetuista vaatimuksista.

Hovioikeus on alentanut edellä esitetysti vahingonkärsijöiden maksettavaksi tuomittuja välitysliikkeen oikeudenkäyntikuluja neljännekselle, määrältään 10 870 eurolla, joka on alle 6 % (tarkalleen 5,75 %) välitysliikkeelle esitetyistä vaatimuksista. Vahingonkärsijät katsovat, että vakuutusyhtiön tulee korvata välitysliikkeen oikeudenkäyntikuluja koskevista vaatimuksista se osuus, jonka se on jo hyväksynyt korvattavaksi, samalla periaatteella hovioikeuden ratkaisun kanssa.

Vakuutusyhtiön hyväksymät korvaukset koskien välitysliikkeelle kohdistettuja vaatimuksia (yläkerran korjaustöiden vaatimukset rakennusluvan saamiseksi 11 792,81 euroa ja AKA-arviokirjaa koskeva lasku 1426 euroa) ovat määrältään yhteensä 13 218,51 euroa, jotka ovat 6,85 % välitysliikkeelle esitetyistä kokonaisvaatimuksista.

Vakuutusyhtiö on katsonut asiamiehen huolimattomuuden aiheuttaneen vahingonkärsijöille 13 218,51 euron vahingon koskien välitysliikkeen vaatimuksia, jolloin välitysliikkeen oikeudenkäyntikuluvaatimuksista tulee korvata suhteessa sama määrä noudattaen hovioikeuden tuomiota. Tätä voidaan verrata osavoittotilanteeseen, jolloin oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n 2 momentin pääsäännön mukaisesti osapuolet saavat pitää oikeudenkäyntikulut vahinkonaan. Kun hovioikeus alensi vahingonkärsijöiden maksettavaksi tuomittuja välitysliikkeen oikeudenkäyntikuluja neljänneksen (10 870 euroa) alle 6 %:n (tarkalleen 5,75 %) voitetuilla vaateilla, tulee vakuutusyhtiön korvata hyväksymillään 6,85 %:n vaateilla samassa suhteessa välitysliikkeen oikeudenkäyntikuluja. Vahingonkärsijät katsovat oikeudenmukaisiksi korvauksiksi vakuutusyhtiöltä näin ollen 12 000 euroa viivästyskorkoineen.

3. Olisiko asiamiehen tullut vedota jo käräjäoikeusvaiheessa vastaajien väitteeseen koskien sovintoehdotusta ja KKO 2008:52 ratkaisua, eikä vasta hovioikeuden valituksessa? Onko asiamies antanut virheellistä tietoa hovioikeuden valituksen menestymisestä vetoamalla sellaisiin kohtiin valituksessa, jotka kiinteistöjuridiikkaan erikoistuneen asiamiehen olisi pitänyt tietää ei-menestyskelpoisiksi?

Asiakas pyytää Vakuutuslautakunnalta ratkaisusuositusta siihen, olisiko asiamiehen tullut vedota jo käräjäoikeusvaiheessa siihen, ettei vastaajien sovintoehdotukseen yhteisenä kokonaistarjouksena voida soveltaa KKO 2008:52 ratkaisua, jolloin todennäköisesti käräjäoikeus olisi tullut samaan lopputulemaan tämän osalta kuin hovioikeuskin, jolloin hovioikeuden valitusta ei olisi tarvittu. Asiamies oli käräjäoikeuden tuomion jälkeen myös sitä mieltä, että käräjäoikeuden tuomio oli väärä, jolloin hänen mukaansa vahingonkärsijöiden valitus tulisi menestymään hovioikeudessa oikeudenkäymiskaaren 21:3:n ja 21:4:n, MK 2:25:n mukaisesti, mikä osoittautui täysin vääräksi.

Asiamiehen mukaan käräjäoikeudessa esitetty näyttö oli riittävä hovioikeuden valituksen menestymiselle. Vahingonkärsijät katsovat, että kiinteistöjuridiikkaan erikoistunut asiamies on toiminut huolimattomasti antaessaan neuvon hovioikeuden valituksen menestymisestä, hänen olisi pitänyt ymmärtää, ettei valituksella ole menestymisen mahdollisuuksia.

Käräjäoikeus määräsi vahingonkärsijät maksamaan välitysliikkeen oikeudenkäyntikulut 43 480,85 euroa. Vahingonkärsijät valittivat hovioikeuteen välitysliikkeen oikeudenkäyntikulujen kumoamisesta asiamiehen neuvon mukaisesti.

Vahingonkärsijöiden hovioikeuden oikeudenkäyntikulut olivat 2 442,80 euroa ja tuomioistuinmaksu 500 euroa. Hovioikeus alensi vahingonkärsijöiden maksettavaksi määrättyjä oikeudenkäyntikuluja neljänneksen määrältään 10 870 euroa. Vahingonkärsijät jäivät näin ollen voitolle 7 927,20 eurolla. Hovioikeuden tuomio ja määrätty korvaus ei ollut lainkaan sen suuntainen, josta asiamies kertoi ennen hovioikeuden valitusta. Mikäli asiamies olisi kertonut, että vahingonkärsijät voisivat voittaa vain ¼ vaatimuksistaan, eivät vahingonkärsijät todennäköisesti olisi edes lähteneet valitusprosessiin. Valitusprosessi jo itsessään oli henkisesti raskas ja tavattoman pitkä. Vasta hovioikeuden tuomion jälkeen oli mahdollista käsitellä koko prosessin tuomaa pettymystä.

Käräjäoikeus siis määräsi vahingonkärsijät maksamaan välitysliikkeen oikeudenkäyntikulut 43 480,85 euroa korkoineen. Käräjäoikeus perusteli päätöstään KKO 2008:52 ratkaisulla, johon vastaajat olivat vedonneet. KKO 2008:52 ratkaisun mukaan, jos vahingonkärsijät saavat tuomiolla vähemmän kuin he olisivat saaneet sovintotarjouksen perusteella, he ovat velvollisia maksamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut korkoineen. Vastaajat tekivät valmisteluistunnossa marraskuussa 2017 yhteisen 25 000 euron sovintotarjouksen, johon he vetosivat oikeudenkäyntiprosessin aikana ja KKO 2008:52 ratkaisuun. Vahingonkärsijät kieltäytyivät sovintotarjouksesta, koska heille oli jo aiheutunut asiassa runsaasti kustannuksia siihen mennessä. Sovintotarjous ei myöskään ollut missään suhteessa vaatimuksiin tai myöhemmin tuomittuun vahingonkorvauksen määrään. Asiamies oli myös sitä mieltä, että hän ei itse ainakaan suostuisi sovintoehdotukseen. Vastaajat eivät myöskään todellisuudessa olleet valmiita neuvottelemaan kohtuullisesta sovintoehdotuksesta. Myyjien maksukyky ei ollut todellinen syy tähän, vaikka asia niin esitettiin, sillä myyjät maksoivat heille käräjäoikeuden määräämän vahingonkorvauksen.

Vahingonkärsijät olivat järkyttyneitä käräjäoikeuden päätöksestä, jossa oli enemmän hylättyjä vaateita kuin voitettuja. Käräjäoikeuden tuomion jälkeen asiamies ehdotti, että vahingonkärsijät voisivat valittaa välitysliikkeen oikeudenkäyntikuluista hovioikeuteen. Asiamiehen mukaan kantajilla olisi hyvät mahdollisuudet menestyä hovioikeudessa välitysliikkeen oikeudenkäyntikulujen kumoamisvaatimuksen suhteen. Asiamies piti edelleen käräjäoikeuden tuomiota vääränä. Vahingonkärsijät soittivat asiamiehelle 28.3.2018 käräjäoikeuden päätöksen saatuaan ja pyysivät asiamiehen kantaa käräjäoikeuden häviöön sitä saamatta. Vahingonkärsijät kertoiva puhelussaan olevansa tyytymättömiä asiamiehen huolimattomaan toimintaan jutun hoidossa. Asiamies ei ottanut tähän asiaan mitään kantaa, mutta kertoi, että vahingonkärsijät voisivat valittaa hovioikeuteen vahingonkärsijöiden maksettavaksi määrättyjen välitysliikkeen oikeudenkäyntikulujen (43 480,85 euroa) kumoamisesta vetoamalla oikeudenkäymiskaaren 21:4 §:ään. Asiamies myös kertoi, että hovioikeuden valitus voidaan tehdä kansliavalituksena, jolloin ei tarvita varsinaista oikeudenkäyntiä. Vahingonkärsijät kysyivät asiamieheltä vielä 29.3.2018 sähköpostilla, koska eivät saaneet tältä puhelinkeskustelussa vastauksia, mitä mieltä tämä oli käräjäoikeuden tuomiosta objektiivisesti arvioiden ja oliko siinä tämän mielestä yllättäviä kohtia.

Asiamies vastasi vahingonkärsijöiden viestiin 29.3.2018 ja kertoi mm., että käräjäoikeuden tulkinta KKO 2016:69 ratkaisusta liittyen siihen, että rahamääräiset vaatimukset on esitettävä reklamaatiossa kohtuullisen ajan kuluessa, oli väärä oikeudenkäymiskaaren 21:4:n mukaan. Edelleen asiamies kertoo, että oikeudenkäymiskaaren 21:3:n mukaan: ”Jos samassa asiassa on esitetty useita vaatimuksia, joista osa ratkaistaan toisen ja osa toisen hyväksi, he saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan, jollei ole syytä velvoittaa asianosaista korvaamaan niitä osaksi vastapuolelle.” Asiamies vetoaa myös MK 2:25 §:n säännökseen reklamaatiosta.

Vahingonkärsijät luottivat jälleen kerran asiamiehen neuvoon siitä, että valitus voisi menestyä hovioikeudessa ja kertoivat asiamiehelle viestissään 29.3.2018, että lähtevät valittamaan asiasta. Asiamies kertoi viestissään 5.4.2018 niistä seikoista, joihin hovioikeuden valituksessa vedotaan. Asiamiehen mukaan käräjäoikeuden tuomio oli oikeudellisesti epäselvä, koska KKO 2016:69 ratkaisu, johon vastaajat vetosivat, annettiin kesken oikeudenkäynnin. Toinen Asiamiehen neuvojen mukaan vahingonkärsijät vetosivat hovioikeudessa: 1) oikeudelliseen epäselvyyteen koskien rahamääräisten vaatimusten esittämisen myöhästymistä, joita on perusteltu KKO 2016:69 ratkaisulla, 2) oikeudenkäyntiin johtaneisiin seikkoihin ja esitettyyn sovintotarjoukseen, sekä 3) asianosaisten asemaan.

Asiamies ei lausunut vastaajien esittämästä korkeimman oikeuden päätöksestä 2008:52 mitään käräjäoikeudessa, vaan vasta hovioikeuden valituksessa. Mikäli vakuutuksenottaja olisi vedonnut asiaan käräjäoikeudessa siinä yhteydessä, kun vastaajat vetosivat KKO 2008:52 ratkaisuun, olisi käräjäoikeuden tuomio vahingonkärsijöiden maksettavaksi määrättyjen välitysliikkeen oikeudenkäyntikulujen osalta todennäköisesti ollut erilainen, kuten hovioikeuden päätöksessä esitetään.

4. Onko vakuutusyhtiön maksamien korvausten kohtuullistamisprosentti (50 %) liian suuri huomioiden käräjäoikeuden käyttämät kohtuullistamisprosentit?

Asiakas pyytää Vakuutuslautakunnan arviota siitä, olisiko vakuutusyhtiön tullut käyttää korvauksissaan 30 %:n kohtuullistamisprosenttia, kuten käräjäoikeus on tehnyt salaoja- ja sadevesijärjestelmän rakentamiskustannuksissa.

Vakuutusyhtiö on käyttänyt 50 %:n kohtuullistamisprosenttia maksamilleen korvauksille lukuun ottamatta kahta täyttä korvausta (AKA-arvioijan lausunto 1 425 e ja alakerran sähkötyöt 411 euroa). Vakuutusyhtiö katsoo kohtuullistamisprosentin olevan linjassa käräjäoikeudessa käytetyn vähennysprosentin kanssa. Käräjäoikeuden tuomiossa on kuitenkin käytetty useita erilaisia vähennysprosentteja riippuen korvaustyypeistä. Vahingonkärsijöiden mielestä vakuutusyhtiön kohtuullistamisprosentti ei ole linjassaan käräjäoikeudessa käytetyn kanssa.

Käräjäoikeuden korvaukset liittyivät salaoja- ja sadevesijärjestelmän ja alakerran wc-tilojen korjauskustannuksiin ja rakennuslupien kustannuksiin. Käräjäoikeudessa todistajien lausunnoilla oli suuri merkitys arvioitaessa vahingonkorvausmääriä. Käräjäoikeus arvioi todistajien lausuntojen perusteella salaojien- ja sadevesijärjestelmän korjauskustannukset kaivutöiden juoksumetreillä huomioiden kaivusyvyyden ja kaivumatkan sen sijaan, että se olisi käyttänyt vahingonkärsijöiden vaatimuksia (korjauskustannuksia) arvioidessaan näitä korjauskustannuksia.

Käräjäoikeus katsoi todistajien lausuntojen perusteella kohtuullisiksi salaoja- ja sadevesijärjestelmän rakennuskustannuksiksi 50 000 euroa, mutta kohtuullisti vahingonkorvausmäärän 35 000 euroon. Käräjäoikeuden käyttämä kohtuullistamisprosentti salaoja- ja sadevesijärjestelmän osalta on 30 %.

Vakuutusyhtiön automaattisesti käyttämä 50 %:n kohtuullistamisprosentti ei ole linjassaan käräjäoikeuden käyttämän kanssa. Vakuutusyhtiö on verrannut kohtuullistamisprosenttia arvioidessaan vahingonkärsijöiden vaatimuksia käräjäoikeuden määräämiin vahingonkorvausmääriin. Tämä ei ole oikea, eikä oikeudenmukainen tapa arvioida kohtuullistamisprosenttia edellä esitetyn mukaisesti. Salaoja- ja sadevesijärjestelmän rakentamiskustannuksia arvioidessa käräjäoikeus on päätynyt 30 %:iin, eikä vakuutusyhtiön käyttämään 50 %:iin. Käräjäoikeuden salaoja- ja sadevesijärjestelmän rakentamiskustannusten kohtuullistamisprosentti on muutenkin relevantein arvio kohtuullistamisprosentista, koska käräjäoikeus on itse arvioinut myös korjauskustannuksia, muissa vaateissa se on käyttänyt vahingonkärsijöiden ilmoittamia todellisia korjauskustannuksia. Käräjäoikeuden arvio on ollut kokonaisvaltainen, se on arvioinut ensin rakentamiskustannukset, jonka jälkeen se on arvioinut kohtuullisen vahingonkorvauksen. Käräjäoikeus olisi puolittanut arvioimansa salaoja- ja sadevesijärjestelmän rakentamiskustannukset, jos se olisi katsonut sen oikeaksi. Käräjäoikeus on kuitenkin katsonut 30 %:n kohtuullistamiskustannuksen oikeaksi.

Vahingonkärsijöiden mukaan käräjäoikeuden salaoja- ja sadevesijärjestelmän korjauskustannusten kohtuullistamisprosentti (30 %) olisi linjassaan myös vakuutusyhtiön korvauksiin. Alakerran wc-tilojen virheiden vahingonkorvausvaatimukset olivat 5 981,59 euroa, joista käräjäoikeus katsoi kohtuulliseksi vahingonkorvaukseksi 3 500 euroa. Käräjäoikeuden käyttämä kohtuullistamisprosentti alakerran wc-tilojen osalta oli 41,49 %.

Vakuutusyhtiön maksamat korvaukset, joihin se on soveltanut 50 %:n kohtuullistamisprosenttia koskivat yläkerran korjaustöitä, yläkerran wc-tilan/pesuhuoneen vedeneristeiden virheitä, sähkötöitä, autotallin ovea, lattiakaivoa ja tv-antennia.

Korvausten kohtuullistamisprosenttia arvioidessa tulee huomioida, että vakuutusyhtiön korvaamat vahingot eivät poikkea käräjäoikeuden korvaamista vahingoista millään tavalla laadultaan tai korjausten uusimisajankohdaltaan pääosin. Vahingonkärsijät ostivat kiinteistön vuonna 2013. Yläkerran korjaustyöt rakennusluvan saamiseksi, yläkerran wc-tilan vedeneristeiden virheet ja hiljattain uusitut sähkötyöt oli korjattu/uusittu edellisen omistajan toimesta vuosien 2006–2013 aikana, jolloin kyseiset vaatimukset eivät koskeneet alkuperäisiä tai vanhoja rakenteita. Autotallin ovi ja tv-antenni olivat vanhempia, autotallin lattiakaivo vanhin. Salaoja- ja sadevesijärjestelmä oli korjattu vuonna 2009.

Vaikka vakuutusyhtiö käyttäisi suorittamiensa korvausten osalta käräjäoikeuden salaoja- ja sadevesijärjestelmän rakentamiskustannuksien mukaista kohtuullistamisprosenttia (30 %), eivät vahingonkärsijät mitenkään hyötyisi rikastumiskiellon vastaisesti korvauksista, mutta korvausten kohtuullistaminen olisi käräjäoikeuden linjan mukainen ja siten oikeudenmukaisempi. Vahingonkärsijät eivät päätysi tämän vuoksi parempaan asemaan kuin ilman aiheutunutta vahinkoa. Vahingonkärsijöiden näkemyksen mukaan vakuutusyhtiön korvauksissaan käyttämä 50 %:n kohtuullistamisprosentti on liian suuri, jolloin se ei ole linjassaan käräjäoikeuden käyttämän kohtuullistamisprosentin kanssa.

Käytännössä vain käräjäoikeuden tuomion mukaiset salaoja- ja sadevesijärjestelmän rakentamiskustannukset ja alakerran wc-tilan virheiden korjauskustannukset ovat riittävän samankaltaisia vaatimuksia kuin vakuutusyhtiön maksamien korvauksien vahingot, jolloin niitä tulisi käyttää kohtuullistamisprosentin linjan arvioinnissa.

Vakuutusyhtiön maksamien korvausten kohtuullistamisprosenttia tulisi ensisijaisesti alentaa 30 %:iin niiden korvausten osalta, joista vakuutusyhtiö ei ole maksanut täyttä korvausta, jolloin se vastaisi paremmin käräjäoikeuden itse arvioimaa kohtuullistamisprosenttia. Mikäli vastoin asiakkaan näkemystä katsottaisiin, että 30 %:n leikkaus ei ole riittävä, tulisi kohtuullistamisprosenttia alentaa siten, että se jäisi 30 %–41 % väliin.

5. Onko asiamiehen vastuuvakuutusmäärä (50 000 euroa) riittävä huomioiden asianajotoimintaa koskevat ohjeet?

Asiamies on luvan saanut oikeusasiamies (lupa myönnetty 30.1.2014). Asianajotoimintaa koskevat ohjeet edellyttävät, että asianajajilla ja luvan saaneilla oikeudenkäyntiavustajilla on varallisuusvastuuvakuutus, jonka vakuutusmäärä on vähintään 200 000 euroa. Vakuutusyhtiön asiamiehelle lähettämässä viestissä 26.3.2020 kerrotaan, että asiamiehen vakuutusmäärä on vain 50 000 euroa.

Asiakas pyytää Vakuutuslautakunnan kantaa seuraaviin kysymyksiin: Onko asiamiehen vakuutusmäärä asianajotoimintaa koskevien säännösten ja ohjeistuksen vastainen? Mikäli näin on, onko myös vakuutusyhtiö vakuutuksenottajan ohella vastuussa liian pienestä vakuutusmäärästä huomioiden sen, että vakuutusyhtiöllä on pitänyt olla tiedossaan luvan saaneita oikeudenkäyntiavustajia koskevat ohjeet ja säännöt? Onko asiamiehen liian pienellä vakuutusmäärällä haitallinen vaikutus vahingonkärsijöiden mahdollisiin korvauksiin?

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö katsoo, että sen tekemä päätös asiassa on oikea ja vakuutusehtojen mukainen. Vakuutusyhtiö viittaa vastineessaan antamiinsa päätöksiin 25.6.2020 ja 22.12.2020.

Vakuutettu, luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja M on toiminut asiamiehenä asiakas A:n ja toisen henkilön B:n (jäljempänä myös vahingonkärsineet) asiassa käräjäoikeudessa. Käräjäoikeudessa on ollut käsiteltävänä vahingonkärsineiden kanneasia koskien kiinteistönkauppaa, joka on tehty 24.4.2013. A ja B ovat ostaneet vuonna 1953 valmistuneen omakotitalon ja myöhemmin vaatineet myyjiltä vahingonkorvausta muun muassa laatuvirheistä, puuttuneista rakennusluvista sekä virheellisistä pinta-alatiedoista. A ja B ovat vaatineet myyjiltä vahingonkorvauksena ja toissijaisesti hinnanalennuksena 22 127,78 euroa, kiinteistövälittäjältä yhteisvastuullisesti myyjien kanssa 193 090,97 euroa sekä välittäjältä että myyjiltä yhteisvastuullisesti oikeudenkäyntikulujen korvaamista.

Käräjäoikeus on antanut tuomion asiassa 28.3.2018. Käräjäoikeus on tuomiolla

katsonut, että ostajat ovat menettäneen oikeutensa vaatia korvauksia salaoja- ja sadevesijärjestelmän osalta, yläkerran WC-tilan osalta, sähkötöiden, autotallinoven ja -lattiakaivon osalta sekä TV-antennin osalta. Muilta osin vaatimuksiin on tuomiolla otettu kantaa sekä tuomittu vastaajille kuuluvat, kohtuulliset korvausmäärät.

Vakuutusyhtiö viittaa valituksen kohtien 1, 2 ja 4 osalta antamiinsa päätöksiin perusteluineen. Kohdan 3 osalta vakuutusyhtiö katsoo, ettei se voi ottaa asiaan kantaa, koska asia vaatisi todistelua. Kohdan 5 osalta vakuutusyhtiö toteaa, että vakuutusmäärä on vakuutuksenottajan itse päätettävissä eikä vakuutusyhtiö voi edellyttää tietynsuuruista vakuutusmäärää otettavaksi. Valituksella oleva viittaus suositus koskee vain asianajajia eikä toiminimellä toimivaa lakimiestä.

Menetetyt oikeudet

Vahingonkärsineet ovat käräjäoikeudessa menettäneet oikeuden korvauksiin seuraavissa vaateissa:

- Rakennuslupiin kohdistuvien vaateiden osalta oikeus vaateisiin on menetetty koska korjaustyöt on suoritettu ennen kuin vastapuoli on voinut niihin ottaa kantaa. Saadun selvityksen mukaan korjaustöihin on ryhdytty ja korjaukset on tehty ennen kuin vastapuoli on voinut muodostaa käsitystä väitetyistä virheistä ja korjaustarpeista
- Salaoja- ja sadevesijärjestelmän korjaukset ovat pääsin tehty vuoden 2013 aikana tai viimeistään kesällä 2014. Piha-aluetta on kunnostettu ja siitä on aiheutunut kustannuksia vielä vuosina 2016 ja 2017. Käräjäoikeus on katsonut, että vaikka virheistä on ilmoitettu ajoissa, kantajat eivät ole MK 2:25.1 momentin mukaan ilmoittaneet vaatimuksiaan ajoissa myyjille. Välitysliikettä vastaan ostajat ovat sitä vastoin säilyttäneet oikeutensa esittää vaatimuksia. Vaadittu 97 440,41 euroa, tuomittu 44 676 euroa.
- Ylä- ja alakerran puuttuvien vesieristysten, alakerran ja yläkerran virheellisten sähkötöiden, autotallin lattiakaivon ja viemäröinnin virheellisyydestä sekä autotallin virheellisesti korjatusta oven yläreunasta aiheutuneet vaatimukset on yksilöity yli kahden vuoden kuluttua saatuaan tiedon väittämistään virheistä ja kuluista. Alakerran wc-tilojen osalta korvauksia tuomittu 3 500 euroa vaateiden ollessa yhteensä 6 392,59 euroa. 411 euron osalta ostajat ovat menettäneet oikeuden vedota samoin autotallin oven, autotallin lattiakaivon ja viemäröinnin virheellisyydestä sekä TV-antennin osalta.

Vahinkoilmoitus ja vaatimukset
A ja B vaativat M:ltä vahingonkorvauksena yhteensä 68 170,33 euroa korkoineen.

Vahingonkärsineet ovat katsoneet, että M on lakimiespalveluja suorittaessaan toiminut huolimattomasti sekä virheellisesti. Reklamaation mukaan M:n olisi tullut kertoa ”totuudenmukaisesti olemassa olevat mahdollisuudet eli jokaisen vaateen menestymisen mahdollisuudet huomioiden laki, ennakkopäätökset, ratkaisut ja oikeuskirjallisuus.”

A:lle ja B:lle olisi pitänyt reklamaation mukaan antaa kaikki olemassa oleva tieto jutun kannalta merkityksellisistä asioista, joiden mukaan he olisivat voineet tehdä tilanne- ja riskianalyysin, ja mahdollisesti jättää joitain menestymättömäksi arvioituja vaateita esittämättä prosessin edetessä ja tilanteiden muuttuessa.

Vahingonkäsineet ovat katsoneet, että muun muassa vaatimusten viivästymiset kahdella vuodella olivat seurausta M:n huolimattomasta asianhoidosta koskien reklamaatioiden tarkastusta ja ohjeistusta. M:n kiireiden vuoksi vahingonkärsineet ovat joutuneet laatimaan reklamaationsa itse ja M olisi tarkistanut ne.

M on vastannut vahingonkärsineiden esittämiin väitteisiin ja katsonut, että vahingonkorvausvaatimukset ovat perusteettomia. Muun muassa pinta-alavirheen osalta M on todennut seuraavaa: ”Olen tarkastanut asiassa tehdyn kauppakirjan jo ennen kaupantekoa ja tässä yhteydessä käynyt asiaa lävitse, ja jo tuolloin kertonut omana mielipiteenäni, että vanhojen okt-talojen osalla pinta-alavirheväittämät ovat usein perusteettomia, koska rakennusten pinta-alojen mittaustavat ovat vuosien saatossa muuttuneet”.

Lisäksi M on kertonut, että vahingonkärsineet ovat itse laatineet reklamaationsa ja M ei ole ollut tietoinen, että yläkerran korjaustyöt on aloitettu ja tehty. Näin ollen M ei ole voinut vaikuttaa tai antaa arviota siihen mikä vaikutus yläkerran muutostöillä on ollut asian arviointiin käräjäoikeudessa.

M:n mukaan hän suositteli A:lle ja B:lle vastapuolen sovintoehdotukseen suostumista käräjäoikeusprosessin aikana. A ja B eivät tähän kuitenkaan ole suostuneet.

Perustelut korvausvastuusta sekä korvauksen määrä
Asiassa on kyse sen arvioimisesta, oliko vakuutettu lakimies M toimiessaan A:n ja B:n asiamiehenä menetellyt tässä tehtävässään huolimattomasti.

Asiamiehen korvausvastuuseen päämiestä kohtaan sovelletaan sopimussuhteisen korvausvastuun periaatteita. Asiamiehen korvausvastuu on lähtökohtaisesti tuottamusvastuuta, johon sovelletaan käännettyä todistustaakkaa eli asiamiehen on osoitettava toimineensa asianmukaisesti. Juridisen koulutuksen saaneen asiamiehen vastuu on eräänlaista ammattivastuuta, johon liittyy erityisen oikeudellisen asiantuntemuksen vaatimus sekä päämiehen oikeus luottaa asiamiehen ammattitaitoon.

On ilmeistä, että vakuutusyhtiössä noudatettavassa kirjallisessa menettelyssä on lähtökohtaisesti vain vajavaiset mahdollisuudet arvioida sitä kysymystä, mihin ratkaisuun tuomioistuin olisi päätynyt niin tuottamuksen kuin korvausten määrän osalta, jos heille olisi esitetty selvitystä oikea-aikaisesti ja määrällisesti.

Vakuutusyhtiö ei voi ottaa asiassa kantaa tuomion oikeellisuuteen eikä muutoinkaan arvioida tuomioistuimen päätöksiä.

Yhtiön käsityksen mukaan myös yleisellä tasolla ihmisten voidaan katsoa tuntevan oikeudenkäynteihin liittyvät kuluriskit sekä päätösten lopputulosten epävarmuus.

Varallisuusvastuuvakuutuksesta korvataan vakuutusehtojen mukaisessa laajuudessa toiselle aiheutettuja taloudellisia vahinkoja, joista vakuutuksenottaja on korvausvastuussa. Korvausvastuu edellyttää kuitenkin vakuutuksenottajan moitittavaa menettelyä eli huolimattomuutta, virhettä tai laiminlyöntiä ja lisäksi syy-yhteyttä moitittavan menettelyn ja aiheutuneen vahingon välillä. Vastuusta vapautuakseen vakuutuksenottajan on osoitettava toimineensa huolellisesti. Huolimattoman toiminnan tai teon ja aiheutuneen vahingon tulee olla syy-yhteydessä keskenään. Vahingolta edellytetään lisäksi ennakoitavuutta. Yllättävät ja vahingonaiheuttajan kannalta täysin ennalta arvaamattomat vahingot jäävät vahingonaiheuttajan vastuun ulkopuolelle syy-yhteydestä huolimatta.

Tässä tapauksessa vahinko on aiheutunut, koska osa käräjäoikeudessa käsittelyssä olevista vaatimuksista oli myöhään esitetty. Asianosaiset ovat vakuutusyhtiölle esittäneet asiassa toisistaan hyvin poikkeavaa selvitystä tapahtumien kulusta ja todisteina ovat ainoastaan osapuolten omat kirjoitelmat tapahtumista.

Käytettävissä olevilla tiedoilla sekä tuomioistuimen päätöksiin nojaten voidaan katsoa, että A ja B ovat menettäneet oikeudet vaatia korvauksia, mutta mistä viivästymiset korvausten esittämisessä ovat johtuneet, on jäänyt selvittämättä. Lisäksi vakuutusyhtiö katsoo, että vaikka vaatimukset/reklamaatio olisi esitetty ajoissa, ei asiassa ole näytetty, että vaatimukset olisivat menestyneet tuomioistuimessa siltäkään osin.

Tuomioistuin on katsonut kohtuullisiksi korvauksiksi menestyneissä kohdissa noin 50 % vaatimuksista. Vakuutusyhtiö noudattaa tuomioistuimen näkemystä ja korvaa vaatimusten osalta 50 %:sti ne kohdat, joiden se katsoo aiheutuneen asiamiehen vastuulle kuuluvista toimista, toisin sanoen kohdat, jotka eivät kertomusten osalta ole poikenneet liikaa toisistaan.

Vakuutusyhtiö korvaa seuraavaa:
- sähkötyöt, autotallin ovi, lattiakaivo ja TV-antenni. Vaadittu 7 793,97 euroa; korvataan 3 896 euroa,
- yläkerran wc, vaadittu ja korvataan 411 euroa,
- AKA-arvioijan lausunto, vaadittu ja korvataan 1 426 euroa.

Yhteensä 5 733 euroa, vähennettynä vakuutuksenottajan omavastuulla.

Pinta-alavirheen osalta käräjäoikeus on katsonut, että oikeutta vedota siihen ei ole menetetty. Lisäksi käräjäoikeus on katsonut, että ostajien (vahingonkärsineiden) on tullut saamiensa tietojen perusteella varautua siihen, että rakennuksen pinta-ala voi merkittävästikin poiketa ilmoitetusta. Vakuutetun väitetyllä toiminnalla ja vahingonkärsineiden häviöllä käräjäoikeudessa ei ole vakuutusehtojen mukaista syy-yhteyttä, eikä korvausta voida suorittaa.

Käräjäoikeus on katsonut, että korjaukset on suoritettu ja vaatimuksen perusteena olevat kustannukset ovat syntyneet pääosin vuoden 2013 aikana ja viimeistään toukokuussa 2014. Sanottuihin seikkoihin on vedottu vasta kun korjaustyöt on jo suoritettu ja oikeus vedota näihin on menetetty.

Muutoksenhaulla vahingonkärsineet ovat tuoneet esiin, että asiamies olisi tullut tietoiseksi yläkerran korjaustöistä loppuvuonna 2013, eikä hän ole kertonut kuinka mahdollinen korjaustyö voisi tulla vaikuttamaan oikeudellisessa arvioinnissa. Liitteinä on muun muassa urakoitsijalle lähetettyjä sähköposteja reklamaatioista. Näiden seikkojen ja muiden esiintuotujen todisteiden takia vakuutusyhtiö katsoo, että korvausta tulisi suorittaa esitetyn tuottamuksen perusteella 50 % vaaditusta määrästä eli yhteensä 7 175,63 euroa. Tämä vähennys on linjassa käräjäoikeudessa käytetyn kanssa. Samoin korvausta tulee suorittaa 11 792,81 euroa vastaavalla perusteella yläkerran korjaustöiden vaatimuksista rakennusluvan saamiseksi.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, onko luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja, asiamies M toiminut huolimattomasti toimeksiantoa suorittaessaan ja siten korvausvastuussa asiakkaalleen.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Yritystoiminnanvakuutus 906
60.2 Korvattavat vahingot
Vakuutuksesta korvataan toiselle aiheutunut varallisuusvahinko, kun
- vahinko on seuraus vakuutuskauden aikana tapahtuneesta teosta tai laiminlyönnistä
- vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan vahingosta korvausvastuussa
- vahinko ilmenee vakuutuksen voimassaoloalueella

Laki luvan saaneista oikeudenkäyntiavustajista (715/2011)

8 § Velvollisuudet

Luvan saaneen oikeudenkäyntiavustajan tulee rehellisesti ja tunnollisesti täyttää hänelle uskotut oikeudenkäyntiasiamiehen ja -avustajan tehtävät. Mainituissa tehtävissä oikeudenkäyntiavustajan tulee erityisesti:

1) olla asiakkaalleen lojaali sekä parhaan kykynsä mukaan valvoa asiakkaansa etua ja oikeutta;

[ –  – ]

6) hoitaa saamansa tehtävät huolellisesti, täsmällisesti, tarpeellisella joutuisuudella sekä tarpeettomia kustannuksia aiheuttamatta;

7) ylläpitää ja kehittää ammattitaitoaan sekä seurata oikeuskehitystä erityisesti niillä oikeudenaloilla, joilla hän toimii;

[ –  – ]

Ammattimaisesti oikeudenkäyntiasiamiehen ja -avustajan tehtäviä harjoittavalla luvan saaneella oikeudenkäyntiavustajalla tulee olla mainitussa tehtävässä toiselle aiheutuvien varallisuusvahinkojen varalta riittävä vastuuvakuutus.

[ –  – ]

Asian arviointi

Vakuutuslautakunta toteaa, että vahingonkorvauslain ja yleisten vahingonkorvausoikeudellisten periaatteiden mukaan korvausvastuun syntyminen edellyttää pääsääntöisesti tahallisuutta tai tuottamusta. Tuottamuksella tarkoitetaan moitittavaa menettelyä eli virhettä, huolimattomuutta tai laiminlyöntiä.

Asiamiehen korvausvastuuseen päämiestä kohtaan sovelletaan sopimussuhteisen korvausvastuun periaatteita. Asiamiehen korvausvastuu on lähtökohtaisesti tuottamusvastuuta, johon sovelletaan käännettyä todistustaakkaa eli asiamiehen on osoitettava toimineensa asianmukaisesti. Juridisen koulutuksen saaneen asiamiehen vastuu on eräänlaista ammattivastuuta, johon liittyy erityisen oikeudellisen asiantuntemuksen vaatimus sekä päämiehen oikeus luottaa asiamiehen ammattitaitoon. Korvausvastuun syntyminen edellyttää syy-yhteyttä asiamiehen virheellisen toiminnan ja päämiehelle aiheutuneen vahingon välillä.

Luvan saaneista oikeudenkäyntiavustajista annetun lain 8 §:ssä säädetään luvan saaneen oikeudenkäyntiavustajan velvollisuuksista. Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan luvan saaneen oikeudenkäyntiavustajan tulee olla asiakkaalleen lojaali sekä parhaan kykynsä mukaan valvoa asiakkaansa etua ja oikeutta. Edelleen saman momentin 6 kohdan mukaan oikeudenkäyntiavustajan tulee hoitaa saamansa tehtävät huolellisesti, täsmällisesti, tarpeellisella joutuisuudella sekä tarpeettomia kustannuksia aiheuttamatta.

Arvioitavana olevassa tapauksessa on kysymys siitä, onko asiamies M toiminut huolimattomasti hoitaessaan riita-asian toimeksiantoa ja hänen toiminnastaan aiheutunut korvattavaa vahinkoa. Vakuutusyhtiö on katsonut M:n toimineen osittain huolimattomasti ja se on maksanut korvauksia M:n vastuuvakuutuksesta.

1. Pinta-alavirhe
Asiakas on katsonut, että asiamiehen antamat virheelliset neuvot ja toiminta ovat aiheuttaneet sen, että vahingonkärsijät ovat lähteneet ajamaan pinta-alavirheen vaadetta. Asiakkaan mukaan asiamies ei ole myöskään kertonut, että AKA-lausunnon kirjoittanut arvioitsija asuu osan vuodesta Espanjassa ja että asiantuntijasta luopuminen tarkoittaa myös sitä, ettei kirjallista lausuntoa voida käyttää todisteena.

Asiakas pyytää lisäksi lautakunnan näkemystä siihen, onko vakuutusyhtiö toiminut hyvän vakuutustavan vastaisesti jättäessään päätöksessään huomioimatta kokonaan vahingonkärsijöiden esittämät todisteet (päivitetty reklamaatio 20.3.2019) asiamiehen huolimattomuudesta.

Vakuutusyhtiölle antamansa selvityksen mukaan asiamies M on todennut, että ”Olen tarkastanut asiassa tehdyn kauppakirjan jo ennen kaupantekoa ja tässä yhteydessä käynyt asiaa lävitse, ja jo tuolloin kertonut omana mielipiteenäni, että vanhojen okt-talojen osalla pinta-alavirheväittämät ovat usein perusteettomia, koska rakennusten pinta-alojen mittaustavat ovat vuosien saatossa muuttuneet”.  M:n mukaan vahingonkärsineet ovat itse katsoneet pinta-aloissa olevien tietojen olleen virheellisiä ja sellaisia, että heillä olisi oikeus niitä vastaavaan hinnanalennukseen/vahingonkorvaukseen. Tässä yhteydessä asiamies on ilmoittanut, että se, vaikuttavatko pinta-alatiedot kauppahintaan, edellyttää ulkopuolista kiinteistökaupan alan ammattilaisen näkemystä. Asiamies on edelleen todennut, että vahingonkärsineet ovat itse peruuttaneet AKA-arvioitsijan, koska arvioitsija olisi veloittanut matkakustannukset Espanjasta Suomeen ja takaisin todistajanpalkkiona.

Vakuutuslautakunta toteaa, että oikeudenkäyntiavustajan velvollisuuksiin kuuluu kertoa asiakkaalle oikeudenkäyntiin liittyviä prosessinormeja sekä oikeudenkäyntiin liittyvä kuluriski. Asiamies on kertomansa mukaan suhtautunut epäilevästi pinta-alavirhettä koskevaan vaatimukseen. Asiassa ei ole osoitettu asiamiehen esimerkiksi väittäneen, että pinta-alavirhettä koskeva väite ja vaatimus tulisi menestymään. Lautakunta katsoo myös, että kyseessä on ollut oikeudellinen tulkintatilanne sen osalta, mikä merkitys esimerkiksi kauppakirjassa olevalle pinta-alaa koskevalle varaumalle annetaan. Käräjäoikeus on katsonut, ettei oikeutta vedota kyseiseen vaatimukseen ole menetetty. Käräjäoikeuden ratkaisuun ei ole kuitenkaan haettu muutosta tältä osin. Näin ollen lautakunta katsoo, että kyseessä on ollut asiakkaan itsensä ottama riski pinta-alavirhettä koskevan väitteen ja vaatimuksen osalta.

Vakuutuslautakunta katsoo kuitenkin, että asiamiehen olisi tullut kertoa asiakkaalle, ettei AKA-lausuntoa voida käyttää todisteena, jos arvioitsijaa ei kutsuta kuultavaksi pääkäsittelyyn. Vakuutusyhtiö on korvannut asiakkaalle AKA-lausunnosta aiheutuneet kulut (1 426 euroa). Lautakunta katsoo, ettei asiamiehen toiminnasta ole osoitettu aiheutuneen muuta vahinkoa tältä osin.

Vakuutuslautakunta toteaa edelleen, että vakuutusyhtiö on korvauspäätöstä tehdessään otettava huomioon asiakkaan toimittama materiaali. Kuitenkaan se, ettei vakuutusyhtiö kirjallisesti viittaa asiakkaan toimittamiin asiakirjoihin, ei tarkoita sitä, etteikö asiakirjoja olisi huomioitu korvauspäätöstä tehdessä.

2. Hovioikeuden ratkaisu oikeudenkäyntikulujen alentamisesta
Asiakas katsoo, että asiamiehen vastuuvakuutuksesta tulisi korvata yhteensä 12 000 euroa sillä perusteella, että hovioikeus alensi asiakkaan ja toisen ostajan maksettavaksi tuomittuja välitysliikkeen oikeudenkäyntikuluja. Asiakas pyytää Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusta siihen, olisiko vakuutusyhtiön tullut korvata vahingonkärsijöille välitysliikkeen oikeudenkäyntikulujen korvausvaatimuksia huomioiden hovioikeuden päätöksen siitä, että sovintoehdotukselle ei voida antaa merkitystä, mikä aiheuttaa muutoksia käräjäoikeuden tuomioon.

Käräjäoikeus tuomitsi vahingonkärsineet maksamaan välitysliikkeen oikeudenkäyntikulut, yhteensä 43 480,85 euroa. Hovioikeus muutti käräjäoikeuden päätöstä tältä osin ja alensi maksettavaksi tuomittuja oikeudenkäyntikuluja 10 870 euroa.

Vakuutusyhtiö on katsonut asiamiehen huolimattomuuden aiheuttaneen vahingonkärsijöille 13 218,51 euron vahingon koskien välitysliikkeen vaatimuksia, jolloin välitysliikkeen oikeudenkäyntikuluvaatimuksista tulee korvata suhteessa sama määrä noudattaen hovioikeuden tuomiota. Vakuutusyhtiö on katsonut asiamiehen huolimattomalla toiminnalla olleen syy-yhteys välitysliikkeelle esitettyjen vaatimusten hylkäämiseen yhteensä 13 218,51 eurolla (yläkerran korjaustoimet 11 792,81 euroa + AKA-arvioijan lausunto 1 426 euroa). Vahingonkärsijöiden vaatimukset käräjäoikeudessa välitysliikettä vastaan olivat 193 090,97 euroa. Asiakkaan mukaan koska hovioikeus alensi vahingonkärsijöiden maksettavaksi tuomittuja välitysliikkeen oikeudenkäyntikuluja neljänneksen (10 870 euroa) alle 6 %:n (tarkalleen 5,75 %) voitetuilla vaateilla, tulee vakuutusyhtiön korvata hyväksymillään 6,85 %:n vaateilla samassa suhteessa välitysliikkeen oikeudenkäyntikuluja.

Käräjäoikeuden antamasta tuomiosta ilmenee, että vahingonkärsineet ovat kohdistaneet yläkerran korjaustoimia sekä pinta-alavirhettä koskevat vaatimukset sekä välitysliikkeelle että kiinteistön myyjille. Vakuutuslautakunta on pinta-alavirheen osalta katsonut edellä mainituin tavoin, ettei asiamiehen huolimattomuudesta ole osoitettu aiheutuneet enempää vahinkoa kuin vakuutusyhtiön jo korvaaman AKA-lausunnon kulut.

Käräjäoikeus on tuominnut välitysliikkeen yhteisvastuullisesti kiinteistön myyjien kanssa suorittamaan ostajille 11 105,00 euroa yläkerran rakennuslupaa koskevasta puutteellisesta tiedonannosta. Käräjäoikeus on tuomiossaan hylännyt korjaamiskuluja koskevat vaatimukset, koska vaatimukset oli esitetty liian myöhään. Vakuutusyhtiö on katsonut, että asiamiehen toimista on aiheutunut asiakkaalle tältä osin vahinkoa. Asiamiehen olisi tullut huomioida ennen oikeudenkäyntiä tai viimeistään sen aikana, että vaatimukset on esitetty liian myöhään ja oikeudessa esitetty vaatimus tullaan todennäköisesti hylkäämään.

Vakuutuslautakunta katsoo jääneen näyttämättä, että vaatimukset olisi voitu esittää niin hyvissä ajoin, että vaatimukset olisivat menestyneet. Asiamiehen olisi kuitenkin huolellisesti toimien pitänyt ymmärtää, että vaatimusmääräaika on menetetty. Siten välitysliikkeelle on aiheutunut yläkerran korjauskustannuksia koskevaan vaatimukseen vastaamisesta asiamieskuluja, jotka asiakas on joutunut maksamaan. Vakuutuslautakunta katsoo, että asiakkaalle on syntynyt asiamiehen toiminnan seurauksena jossakin määrin vahinkoa vastapuolena olleen välitysliikkeen oikeudenkäyntikulujen muodossa. Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutusyhtiön on arvioitava vahingon määrä.

3. Ratkaisuun KKO 2008:52 vetoaminen käräjäoikeusvaiheessa

Käräjäoikeus tuomitsi vahingonkärsineet maksamaan välitysliikkeen oikeudenkäyntikulut, yhteensä 43 480,85 euroa. Hovioikeus muutti käräjäoikeuden päätöstä ja alensi maksettavaksi tuomittuja oikeudenkäyntikuluja 10 870 euroa. Käräjäoikeus oli perustanut oikeudenkäyntikuluja koskevan ratkaisunsa osittain korkeimman oikeuden ratkaisuun KKO 2008:52, kun taas hovioikeus katsoi, ettei kyseinen tapaus sovellu käsillä olleeseen riita-asiaan, minkä vuoksi hovioikeus alensi oikeudenkäyntikuluja.

Asiakas on pyytänyt lautakunnalta arviota siitä, olisiko asiamiehen tullut vedota jo käräjäoikeusvaiheessa vastaajien väitteeseen koskien sovintoehdotusta ja KKO 2008:52 ratkaisua, eikä vasta hovioikeuden valituksessa. Lisäksi asiakas pyytää arviota siitä, onko asiamies antanut virheellistä tietoa hovioikeuden valituksen menestymisestä vetoamalla sellaisiin kohtiin valituksessa, jotka kiinteistöjuridiikkaan erikoistuneen asiamiehen olisi pitänyt tietää ei-menestyskelpoisiksi.

Vakuutuslautakunta toteaa, että tuomioistuimen velvollisuuksiin kuuluu ottaa huomioon asiaan soveltuva oikeuskäytäntö. Asiamiehen ei tarvitse esittää käräjäoikeudessa väitettä korkeimman oikeuden ratkaisun soveltumattomuudesta, vaan käräjäoikeuden on itse arvioitava asia. Käräjäoikeus ja hovioikeus ovat päätyneet eri ratkaisuihin tapauksen KKO 2008:52 soveltuvuudesta tilanteeseen. Näin ollen nyt arvioitavana olevassa tapauksessa asiamiehen toiminnassa ei ole ollut huolimattomuutta tältä osin.

4. Vakuutusyhtiön käyttämä 50 %:n kohtuullistamisprosentti
Vakuutusyhtiö on arvioinut asiamiehen vahingonkorvausvelvollisuuden määrää siten, että se on laskenut euromääräisiksi summiksi 50 % vahingonkärsineiden käräjäoikeudessa vaatimista korvausmääristä. Vakuutusyhtiö on perustellut laskentatapaa sillä, että käräjäoikeus on ratkaisussaan käyttänyt vastaavaa kohtuullistamisprosenttia.

Vakuutuslautakunta toteaa, että käräjäoikeus on tuomiossaan arvioinut vahingonkorvausmääriä perustuen esimerkiksi asiantuntijalausuntoihin. Käräjäoikeus ei ole kohtuullistanut vaadittuja vahingonkorvausmääriä systemaattisesti 50 %:lla. Vakuutuslautakunta katsookin, että vakuutusyhtiön on arvioitava korvattavat määrät uudelleen ja perusteltava, mihin arviot perustuvat.

5. Vastuuvakuutuksen vakuutusmäärä

Luvan saaneista oikeudenkäyntiavustajista annetun lain 8 §:n 2 momentin mukaan ammattimaisesti oikeudenkäyntiasiamiehen ja -avustajan tehtäviä harjoittavalla luvan saaneella oikeudenkäyntiavustajalla tulee olla mainitussa tehtävässä toiselle aiheutuvien varallisuusvahinkojen varalta riittävä vastuuvakuutus. Lainkohtaa koskevissa esitöissä on todettu, että momentissa edellytetyn vastuuvakuutuksen riittävyyden arvioinnissa voisi johtoa hakea asianajajia velvoittavista asianajajan vastuuvakuutusta koskevista ohjeista (HE 318/2010 vp, s. 32). Vakuutuslautakunta toteaa ensinnäkin, etteivät asianajajia koskevat ohjeet vastuuvakuutuksen vakuutusmäärästä koske suoraan luvan saaneita oikeudenkäyntiavustajia.

Vakuutuslautakunta toteaa toiseksi, ettei käytettävissä olevan selvityksen mukaan asiamiehen vastuuvakuutuksen vakuutusmäärä ylity käsillä olevassa tapauksessa, ja näin ollen korvauskelpoista vahinkoa ei ole osoitettu syntyneen.

Lautakunta toteaa edelleen selvyyden vuoksi, että asiakkaan esittämä vaatimus merkitsisi sitä, että vakuutusyhtiön katsottaisiin rikkoneen luvan saaneista oikeudenkäyntiavustajista annetun lain 8 §:n 2 momenttia myöntämällä asiamiehelle vakuutusmäärältään riittämättömän vakuutuksen ja näin ollen aiheuttaneen vahinkoa sopimuksen ulkopuoliselle kolmannelle taholle eli asiakkaalle. Vaikka vakuutusmäärää pidettäisiin riittämättömänä, Vakuutuslautakunta ei ole toimivaltainen käsittelemään tällaista asiaa, koska se ei liity vakuutusyhtiön ja vakuutuksenottajan välisen vakuutussopimuksen tulkintaan.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö arvioi uudelleen asiakkaalle aiheutuneiden vahinkojen määrät ja antaa perusteet arvioinneille. Lisäksi lautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä arvioimaan, missä määrin asiakkaalle on syntynyt asiamiehen toiminnan seurauksena vahinkoa vastapuolena olleen välitysliikkeen oikeudenkäyntikulujen muodossa.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros                                                
Sihteeri Luukkonen Yli-Rahnasto

Jäsenet

Riitta Haapasaari
Milja Karhu
Päivi Korpiola
Pyry Koskinen