Tapahtumatiedot
A oli vanhempiensa M:n ja R:n välityksellä yhteydessä vakuutusyhtiöön A:lle eräältä yritykseltä ostettavalle kuorma-autolle otettavien vakuutusten suhteen heinäkuussa 2017. Vakuutustarjouksen 27.7.2017 mukaan vakuutusyhtiö tarjosi kuorma-autolle suppeaa esinevakuutusta (palo-, varkaus- ja ilkivaltavakuutukset). Vakuutuskirjojen 8.9.2017 ja 15.7.2018 mukaan kuorma-auto on ollut vakuutettuna laajalla esinevakuutuksella 8.9.2017 alkaen.
Vahinkoilmoituksen 2.1.2019 mukaan kuorma-auto oli vaurioitunut 29.12.2018, kun kippausalustan antaessa periksi kuorma oli lähtenyt toispuoleisesti alas, minkä seurauksena ajoneuvo oli kaatunut. Vahinkoilmoituksen mukaan kuorma-auton kuljettajana oli R, joka sai lieviä vammoja.
Valtiokonttorin kuulemiskirjeen 5.5.2020 ja Liikennevakuutuskeskuksen (jäljempänä LVK) laskun 13.8.2021 mukaan A:lle oli määrätty 8.545,95 euron vakuutusmaksua vastaava maksu ja 8.545,95 euron laiminlyöntimaksu, yhteensä 17.091,90 euroa. Kuorma-autolla ei LVK:n ilmoituksen mukaan ollut liikennevakuutusta voimassa 2.9.2017 – 29.12.2018. A oli ollut ajoneuvon omistaja/haltija.
M pyysi sähköpostiviestissään vakuutusyhtiötä selvittämään vakuutuksiin liittyvän epäselvyyden LVK:n kanssa. Vuonna 2017 vakuutusta tehtäessä M oli kertonut vakuutusyhtiölle, mihin käyttöön ajoneuvo tulee: se ei ole ollut liikenteessä, vaan sitä on siirretty omalla tontilla paikasta toiseen. Ajoneuvolle otettiin kasko varastamisen tai polttamisen varalta, koska ajoneuvo oli tyhjällä tontilla. Jos M olisi tiennyt, että ajoneuvolla tulee olla liikennevakuutus, tämäkin vakuutus olisi otettu. M:n ja R:n yrityksellä on paljon vakuutuksia tässä vakuutusyhtiössä. M on kertomansa mukaan aina yrittänyt ottaa kaikki pakolliset vakuutukset, vähän enemmänkin. Myös kaikki M:n perheen vakuutukset on haluttu samaan vakuutusyhtiöön tarvittavien tietojen ja neuvojen saamiseksi.
Myöhemmässä viestissään M tiedusteli vakuutusyhtiöltä kuorma-auton liikennevakuutuksen hintaa. Vakuutusyhtiö lähetti M:lle sähköpostitse selvityksen kuorma-auton liikennevakuutuksesta vuoden 2020 hinnalla.
Yhtiön vastauksen mukaan kuorma-autolle ei tehty vuonna 2017 liikennevakuutusta, koska R ilmoitti, ettei vakuutusta haluta. Kuorma-autolle oli laskettu vain kaskon hinta joko A:n yksityisesti ottamana tai vertailuna M:n ja R:n yrityksen hinnan mukaisesti.
A vaati asiamiehensä välityksellä vakuutusyhtiötä korvaamaan laiminlyöntimaksun ja vakuutusmaksua vastaavan maksun. A oli ostanut rakennustontilleen vanhan kuorma-auton, jota käytettiin massojen siirtoon ja säilytykseen. Hän neuvotteli vanhempiensa M:n ja R:n välityksellä siitä, mitä vakuutuksia autoon tarvitaan, kun sitä käytetään ainoastaan yksityisellä tontilla, ulkopuolisilta suljetulla alueella. M ja R ovat yrittäjiä ja vakuutusyhtiön pitkäaikaisia asiakkaita.
Vakuutusyhtiön edustaja J tarjosi kuorma-autoon kaskovakuutusta ilman, että siihen otettiin liikennevakuutusta. Ajoneuvon omistus rekisteröitiin A:n nimiin, minkä jälkeen vakuutusturva toteutettiin kaskovakuutuksena vakuutusyhtiön tarjouksen mukaisesti.
Kun ajoneuvo myöhemmin kaatui työmaalla, korvasi vakuutusyhtiö vahingon vakuutuksen mukaisesti, ja haki LVK:lta korvausta auton liikennevakuutuksen perusteella, vaikka vakuutusta ei ollut lainkaan otettu. Myöhemmin asiaa selviteltäessä kävi ilmi, että vakuutusyhtiön virkailija oli lisännyt omatoimisesti autolle liikennevakuutuksen. Toimenpiteet olivat kuitenkin myöhäisiä ja LVK totesi auton liikennevakuuttamattomaksi, minkä johdosta A:lle määrättiin 13.8.2021 yhteensä 17.091,90 euron maksut.
A katsoo saaneensa vakuutusyhtiöltä vääriä tietoja ja neuvoja. Ei voida edellyttää, että A olisi osannut kyseenalaistaa alan ammattilaisilta saamansa ohjeet ja alkanut selvittää oikeuskäytäntöä ja hallituksen esitystä todetakseen, mikä lain tarkoitus on ja mitä se tosiasiallisesti pitää sisällään. Asiakkaan tulee voida luottaa vakuutusyhtiön edustajaan ja hänen laintuntemukseensa vakuutusasioissa. A:n käsityksen mukaan kaskovakuutusehdot edellyttävät, että autolla on oltava liikennevakuutus, jotta sille voidaan myöntää kaskovakuutus.
Vastauksessaan 9.3.2023 vakuutusyhtiö kiisti A:n korvausvaatimuksen ja viittasi ajoneuvon omistajan ja haltijan velvollisuuteen liikennevakuuttaa ajoneuvo sen omistus- tai hallintaoikeuden siirtymispäivästä lukien. Vakuutusyhtiön edustaja oli heinäkuussa 2017 vakuutustarjouksen tekemisen yhteydessä selvittänyt A:n edustajalle, mikä merkitys liikennevakuutuksen puuttumisella korvaustilanteessa on. Tarjouksella oli ollut vain osakasko, koska A:n edustaja oli ilmoittanut, ettei halua ottaa liikennevakuutusta ja ajoneuvolla ajo tapahtuu vain omalla tontilla.
Vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan vakuuttamisessa ei ollut tapahtunut virhettä yhtiön puolella. Yhtiö katsoi, että A:lle oli annettu tarpeelliset tiedot muun muassa vakuutuksen tarkoituksenmukaisuuden ja vakuutusturvan kattavuuden osalta.
Asiakkaan valitus
A toistaa oikaisupyynnössään esittämänsä seikat ja vaatii vakuutusyhtiöltä 17.091,90 euron vahingonkorvausta.
Vakuutusyhtiön vastausten johdosta A on lausunut, että huolimatta lain tuntemista koskevasta velvollisuudesta vakuutusyhtiön asiakkaan tulee voida luottaa vakuutusyhtiön edustajalta saamiinsa tietoihin. Tässä tapauksessa A on luottanut saamiinsa tietoihin ja toiminut niiden mukaisesti. A toistaa käsityksensä siitä, että kaskovakuutus on lisäturva, joka edellyttää ajoneuvolta pakollista liikennevakuutusta. Koska vakuutusyhtiö myönsi kaskovakuutuksen, A oletti asioiden olevan kunnossa. Kyseessä olevalla yrittäjäperheellä on ollut ja on edelleen noin 10 erilaista ajoneuvoa ja työkonetta vakuutettuina ja vakuutusmaksut ovat tuhansia euroja kuukaudessa. Tähän nähden on epätodennäköistä, että asiassa olisi otettu tarkoituksella suuri riski ja yritetty välttyä yhden vanhan kuorma-auton liikennevakuutusmaksuista.
Vakuutusyhtiön vastauksen ja vakuutuksen myyntiin liittyvien selvitysten johdosta A on lausunut myyjä J:n kirjoittaneen viestissään toiselle vakuutusyhtiön työntekijälle: ” tämä on nyt ilmeisesti se ajoneuvo, johon eivät halunneet liikennettä, kun ajetaan vain omalla pihalla maata, tehdään nyt sitten heti." Viestistä ilmenee, että vakuutusyhtiö on heti vahingon jälkeen oma-aloitteisesti laittanut autolle liikennevakuutuksen. Lisäksi viesteissä on mainittu tapauksen olevan esimerkki siitä, että ”tällaisiin kannattaa tehdä liikennevakuutuskin”. Viestien perusteella liikennevakuutusta on pidetty vakuutusyhtiön puolella harkinnanvaraisena, vaikka se on pakollinen ja lain edellyttämä. Kyse on siitä, että A edustajineen on saanut väärää tietoa vakuutusyhtiöltä, minkä perusteella he ovat päätyneet luulemaan, että auton vakuutukset ovat riittävät ja lain edellyttämällä tasolla.
A on vielä lausunut, että J:n lausunto, jonka mukaan hän on kertonut puhelimessa R:lle moneen kertaan, että liikennevakuutus pitää ottaa, on ristiriitainen verrattuna aiemmin toimitettuun aineistoon. Vakuutusyhtiön edustajan kertomus siitä, että R on sanonut, että ”halusivat vain välttämättömät”, merkitsee juuri sitä, että pakollisten vakuutusten valinnassa on luotettu vakuutusyhtiöön. A hämmästelee myös, miksi vakuutusyhtiöllä ei ole esittää yhtäkään sähköpostiviestiä, jossa yhtiö olisi ilmoittanut A:n edustajille liikennevakuutuksen välttämättömyydestä. J on lisäksi kertonut, että hän kontaktoi asiakkaan aina ennen kuin mitään vakuutusta saatetaan voimaan. Tähän nähden on ristiriitaista, että J on sähköpostiviestissään ilmoittanut tekevänsä ”liikennevakuutuksen per tästä päivästä voimaan". Jos R on J:n väittämällä tavalla vahingon satuttua jo kieltäytynyt välttämättömästä liikennevakuutuksesta, on epäloogista ajatella, että hän nyt hyväksyisi sen.
Vakuutusyhtiön vastine
Vakuutusyhtiö kiistää A:n vaatimukset perusteeltaan. Määrän osalta yhtiö toteaa, että A:lle määrättyyn laiminlyöntimaksuun sisältyy myös liikennevakuutuksen vakuutusmaksu vakuuttamattomuusajalta. A:lle olisi joka tapauksessa syntynyt kulua liikennevakuutuksen ottamisesta.
Liikennevakuutuslain 6 §:n mukaan ajoneuvon omistaja ja haltija ovat velvollisia vakuuttamaan ajoneuvon sen omistus- tai hallintaoikeuden siirtymispäivästä lukien. Jos vakuuttamisvelvollisia on enemmän kuin yksi, he ovat yhteisvastuussa vakuutuksen ottamisesta. Ajoneuvon rekisteriin merkitty omistaja on 01.09.2017 - 14.08.2020 ollut A. Tarjous kuorma-auton vakuutusturvasta on tehty heinäkuussa 2017 ja tässä yhteydessä vakuutusyhtiön edustaja J on selvittänyt A:n edustajalle, mitä liikennevakuutuksen puuttuminen merkitsee korvaustilanteessa. Vakuutusyhtiö viittaa järjestelmätulosteeseen, jossa keskustelua on referoitu.
Vakuutustarjouksella on ollut vain osakasko, koska A:n edustaja ilmoitti, ettei tarvitse liikennevakuutusta ja ajoneuvolla ajaminen tapahtuu vain omalla tontilla. Vakuutustarjous on kirjattu M:n ja R:n yrityksen (P Oy) nimiin, mutta neuvottelujen jälkeen omistajaksi rekisteriin on merkitty A ja kaskovakuutus myös tämän johdosta hänen nimiinsä. Koska kyse on ollut saman ajoneuvon vakuuttamisesta ja P Oy:n edustajat ovat samalla olleet myös A:n edustajia, vakuutusyhtiö on antanut tiedot oikealle taholle.
Vakuutusyhtiö viittaa periaatteeseen, jonka mukaan kansalaisten on tunnettava laki. Tämä tarkoittaa sitä, että vakuuttamisvelvollisen tulee selvittää ajoneuvonsa vakuuttamistarve. Myyjä J:n selvityksen perusteella A on tiennyt ottavansa harkitun riskin, ja jättänyt tietoisesti ajoneuvon liikennevakuuttamatta. Päätös on tehty tietoisena siitä, mitä tarkoittaa, jos liikennevakuutusta ei ole. A:n edustajilla on koneyrittäjinä ollut pitkä kokemus ajoneuvojen vakuuttamisesta. Vakuutuksen myynyt J on kirjannut myyntitilanteesta asiakaskontaktin, jonka mukaan kuorma-autolle on annettu osakaskosta tarjous. Lisäksi merkintään on kirjattu, ettei asiakas halua liikennevakuutusta ja kertonut ajavansa ajoneuvolla vain omalla tontilla. Edustaja on erikseen kirjannut keskustelun perusteella asiakasjärjestelmään, että asiakas on ohjeistettu ja hänelle kerrottu, mitä tarkoittaa, jos liikennevakuutusta ei ole.
A:n edustaja M on sähköpostissa 17.4.2020 kertonut, että myyntitilanteessa ajoneuvon on kerrottu olleen poissa liikenteestä ja siihen haluttiin ottaa ainoastaan kasko siltä varalta, jos joku varastaa tai polttaa ajoneuvon, jota säilytettiin tyhjällä asumattomalla tontilla. M on ennen sopimuksen voimaansaattamista edelleen kertonut, että ajoneuvossa ei ole ollut kilpiä eli se on liikennekäytöstä poistettuna ja ettei sitä ole tarkoituskaan laittaa rekisteriin, millä on tässä asiayhteydessä ymmärrettävä tarkoitettavan liikennekäyttöön ottamista. Tarjottu vakuutusturva sisälsi näin ollen pyydetysti osakaskovakuutuksen, joka käsitti palo-, varkaus- ja ilkivaltavakuutukset. Liikenteestä poistetulle ja liikennevakuuttamattomalle tai muulle liikennevakuutusvelvollisuudesta vapautetulle ajoneuvolle (liikennevakuutuslain 8 §:n 1 momentti) voidaan ottaa vapaaehtoinen vakuutusturva. Vakuutusyhtiöllä ei ole ollut hyvän vakuutustavan mukaista perustetta kieltäytyä vapaaehtoisen vakuutuksen tekemisestä, vaikka liikennevakuutusta ei ole otettu. On myös huomattava, että tarjous on vakuutustarpeen selvittämisen jälkeen annettu nimenomaan osakaskovakuutuksesta, joka ei sisällä kolarointiturvaa, ja jonka sisältämien turvien vahingot tapahtuvat tyypillisesti paikallaan oleville ja pysäköidyille ajoneuvoille.
Vakuutusyhtiö katsoo, että sen puolella ei ole tapahtunut virhettä vakuuttamistilanteessa. A ei ole esittänyt väitteensä tueksi muuta näyttöä virheestä. Vakuutuksen myynyt J on dokumentoinut myyntitilanteen asiakaskontaktiin. J kertoo muistavansa kyseisen tapauksen edelleen hyvin sen poikkeuksellisuuden vuoksi, koska asiakas ei nimenomaisista ohjeista huolimatta halunnut ottaa liikennevakuutusta.
Vakuutusyhtiö viittaa vakuutussopimuslain vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuutta koskeviin säännöksiin sekä hallituksen esityksen HE 172/2017 perusteluihin. Vakuutuksenantajan on annettava tietoja nimenomaan niistä tarjoamistaan vakuutuksista, jotka täyttävät määritetyn vakuutustarpeen, kuten tässä on edustaja kertonut liikennevakuutuksesta. Vakuutusyhtiö on antanut A:n edustajille tarpeelliset tiedot. Jos A vakuutuksen hakijana on tiedot saatuaan arvioinut vakuutustarpeensa ja tehnyt vakuutussopimuksen vastoin yhtiön antamia neuvoja, vakuutusyhtiö ei ole vastuussa tästä mahdollisesti aiheutuvista seuraamuksista.
A:n kirjelmien johdosta vakuutusyhtiö on vielä lausunut, että kuorma-auton kaatumista koskeva vahinkoilmoitus on tehty vakuutusyhtiöön 1.1.2019, minkä jälkeen selvisi, että ajoneuvoa käytetään liikenteessä. Vahinkoilmoituksen mukaan ajoneuvo on ollut vahinkohetkellä edelleen rekisteröimätön.
Myyjä J on vahinkoilmoituksen saamisen jälkeen ollut asiasta yhteydessä R:ään, joka on ilmoittanut, ettei liikennevakuutusta haluta voimaan. Ilman asiakkaan hyväksyntää vakuutusta ei voida laittaa voimaan. A on saanut maksuilmoituksen LVK:lta 14.4.2020, ja on ilmeisesti halunnut vertailla LVK:n käyttämää vakuutuksen hintaa. M:n pyynnöstä kuorma-autolle on laskettu liikennevakuutuksen hinta 29.4.2020 P Oy:n nimissä, mutta vakuutusta ei ole laitettu voimaan.
Vakuutuslautakunta on varannut vakuutusyhtiölle tilaisuuden esittää vakuutuksen myyneen henkilön omakohtainen kirjallinen selvitys siitä, mitä tietoja hän on antanut myyntitilanteessa vakuutuksen hakijalle. J:n mukaan hän oli kertonut R:lle että ajoneuvolle tulee ottaa myös liikennevakuutus, mutta R oli kieltäytynyt tästä ehdottomasti perustellen asiaa sillä, että hän ajaa pelkästään kotipihalla.
Vakuutusyhtiö on vielä lausunut, että R oli hakenut ajoneuvon kaatumiseen liittyen korvauksia muualta. Kuorma-auto muutettiin sittemmin rekisteröimättömästä rekisteröidyksi ajoneuvoksi.
Ratkaisusuositus
Kysymyksenasettelu
Osapuolten välinen erimielisyys koskee sitä, onko vakuutusyhtiö antanut A:lle vakuuttamistilanteessa tarpeelliset tiedot vakuutusmuodoistaan, ja tähän liittyen myös riittävät ja oikeat tiedot kuorma-auton liikennevakuuttamisvelvollisuudesta. Jos vakuutusyhtiön katsotaan laiminlyöneen tiedonantovelvollisuutensa, arvioitavaksi tulee, onko vakuutusyhtiö velvollinen maksamaan A:lle hänen vaatimansa, 17.091,97 euron laiminlyöntimaksua vastaavan vahingonkorvauksen.
Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot
Riidanalaisen vakuuttamistilanteen (vuoden 2017 heinäkuu – syyskuu) aikaan voimassa olleen vakuutussopimuslain 5 §:n (426/2010, Tiedot ennen sopimuksen päättämistä) mukaan ennen vakuutussopimuksen päättämistä vakuutuksenantajan on annettava vakuutuksen hakijalle vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot, kuten tietoja vakuutusmuodoistaan, vakuutusmaksuistaan ja vakuutusehdoistaan. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin. Lisäksi huomiota on kiinnitettävä vakuutukseen mahdollisesti liittyvien sijoituskohteiden valinnan kannalta olennaisiin seikkoihin ottaen erityisesti huomioon vakuutuksen hakijan aikaisempi sijoituskokemus ja sijoittamisen tavoitteet.
Pykälän 2 momentin mukaan tietoja ei tarvitse antaa, jos vakuutuksen hakija ei halua tietoja tai niiden antaminen tuottaisi kohtuutonta hankaluutta.
Vakuutussopimuslain 9 §:n (Vastuu puutteellisista tai virheellisistä tiedoista) mukaan jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.
Liikennevakuutuslain 1 §:n 1 momentin (460/2016, Lain soveltamisala)) mukaan tässä laissa säädetään moottoriajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä aiheutuvien henkilö- ja esinevahinkojen korvaamisesta sekä näiden vahinkojen varalta otettavasta liikennevakuutuksesta.
Pykälän 2 momentin mukaan moottoriajoneuvo ei ole tässä laissa tarkoitetussa liikenteessä, kun:
1) sitä liikenneväylistä erillään olevassa paikassa käytetään olennaisesti muuhun tarkoitukseen kuin henkilöiden tai tavaran kuljettamiseen;
2) se on säilytettävänä, korjattavana, huollettavana tai pestävänä liikenneväylistä erillään olevassa paikassa;
3) sitä käytetään liikenteestä eristetyllä alueella kilpailu- tai testaustarkoituksiin taikka kilpailuun välittömästi liittyvään harjoitteluun.
Liikennevakuutuslain 6 §:n (Vakuuttamisvelvolliset ja vakuuttamisvelvollisuuden alkaminen) ajoneuvon omistaja ja haltija ovat velvollisia vakuuttamaan ajoneuvon sen omistus- tai hallintaoikeuden siirtymispäivästä lukien. Jos vakuuttamisvelvollisia on enemmän kuin yksi, he ovat yhteisvastuussa vakuutuksen ottamisesta.
Liikennevakuutuslain 8 §:n (Poikkeukset vakuuttamisvelvollisuudesta) 1 momentin mukaan liikennevakuutusta ei tarvitse ottaa
[…]
6) ajoneuvolle, jota ei tarvitse rekisteröidä, eikä ajoneuvoa käytetä liikenteessä;
[…]
9) ajoneuvolle, joka on poistettu liikennekäytöstä eikä ajoneuvoa käytetä liikenteessä;
[…]
10) ajoneuvolle, joka on poistettu lopullisesti liikennekäytöstä.
Pykälän 2 momentin mukaan ajoneuvon omistajalla ja haltijalla on kuitenkin oikeus vakuuttaa 1 momentin 6, 7 ja 9 kohdassa tarkoitettu ajoneuvo.
Asian arviointi
Vakuutuslautakunta toteaa, että nyt kyseessä oleva rekisteröitävä kuorma-auto on liikennevakuutuslaissa tarkoitettu moottoriajoneuvo, jonka sen omistaja ja haltija ovat lähtökohtaisesti velvolliset liikennevakuuttamaan ajoneuvon omistus- tai hallintaoikeuden siirtymispäivästä lukien. Asiakirjoista ilmenee, että kuorma-auto on poistettu liikenteestä, kun ajoneuvon omistus on rekisteröity A:lle. Tällöin ajoneuvon liikennevakuuttaminen ei liikennevakuutuslain 8 §:n 1 momentin 9) kohdan nojalla ole ollut tarpeen sillä edellytyksellä, että ajoneuvoa ei käytetä liikenteeseen.
Liikennevakuutuslaissa tarkoitettu liikenteeseen käyttäminen on käsitteenä laajempi kuin mitä liikenteellä saatetaan yleisesti ymmärtää, tai mitä tieliikennelain mukaisella tieliikenteellä tarkoitetaan. Moottoriajoneuvo on liikennevakuutuslaissa tarkoitetulla tavalla liikenteessä myös silloin, kun sitä kuljetetaan teiden ulkopuolella, esimerkiksi yksityisellä piha-alueella, pellolla tai jäällä.
Osapuolten kannanottojen perusteella kuorma-autoa on tässä tapauksessa säilytetty yksityisellä tontilla, mutta sitä on myös käytetty ainakin maamassojen kuljettamiseen. Kyse ei tällöin ole ollut liikennevakuutuslain 1 §:n 1) kohdassa tarkoitetusta tilanteesta, jossa ajoneuvo on poissa liikenteestä sen perusteella, että sitä käytetään liikenneväylistä erillään olevassa paikassa olennaisesti muuhun tarkoitukseen kuin henkilöiden tai tavaran kuljettamiseen. Vakuutuslautakunta toteaa, että ajoneuvo olisi tullut liikennevakuuttaa, koska sitä on, vaikkakin yksityisellä tontilla, käytetty muun muassa tavaran kuljettamiseen. Ajoneuvon vakuuttamisvelvollisuus on siten laiminlyöty. Valtiokonttori on LVK:n esityksestä määrännyt ajoneuvon omistaja A:lle vakuutusmaksua vastaava maksun ja laiminlyöntimaksun.
A on esittänyt, että vakuutusyhtiö ei olisi saanut myöntää kuorma-autolle vapaaehtoista ajoneuvovakuutusta (kaskovakuutus) ilman liikennevakuutuksen myöntämistä. Tältä osin Vakuutuslautakunta kuitenkin toteaa, että lainsäädäntöön ei sisälly määräyksiä, joiden mukaan moottoriajoneuvoa, jota ei tarvitse liikennevakuuttaa, ei olisi sallittua vakuuttaa vapaaehtoisella vakuutuksella. Asiassa ei myöskään ole esitetty selvitystä A:n väittämästä vakuutussopimuksen sellaisesta ehdosta, joka estäisi ajoneuvon vakuuttamisen yksinomaan vapaaehtoisella kaskovakuutuksella. Näin ollen A:n tämä väite jää asian arvioinnissa vaille merkitystä.
Vakuutusyhtiö on vastauksessaan muun ohessa vedonnut vakuutustarpeen selvittämistä koskevaan vakuutussopimuslain 4b §:ään (328/2018). Tämä säännös on kuitenkin tullut voimaan vasta 1.11.2018, eikä se siten ole ollut voimassa A:n kuorma-auton vakuuttamista koskevien neuvottelujen aikana. Vakuutusyhtiön tiedonantovelvollisuuden täyttämistä on näin ollen arvioitava vakuutussopimuslain 5 §:n (426/2010) perusteella.
Vakuutusyhtiön mainitsemasta, lain sisällön tuntemista koskevasta velvollisuudesta huolimatta Vakuutuslautakunta katsoo, että puheena olevan kaltaisessa tilanteessa liikennevakuutustoimintaa harjoittavan vakuutusyhtiön, joka on vakuutustoiminnan asiantuntija, tulee vakuutuksen hakijan ajoneuvon käytöstä antaman selvityksen perusteella kyetä arvioimaan, onko ajoneuvo liikennevakuutettava. Jos tässä arvioinnissa tapahtuu virhe, joka johtaa siihen, että vakuutuksen hakija ei saamaansa neuvoon luottaen ota liikennevakuutusta, vakuutusyhtiölle voi syntyä vastuu aiheutuneesta vahingosta vahingonkorvausta sopimussuhteessa koskevien periaatteiden mukaisesti.
Vakuuttamistilannetta koskevana konkreettisena kirjallisena selvityksenä on esitetty J:n ja M:n välinen sähköpostikeskustelu. J:n sähköpostiviestissä M:lle 25.7.2017 on seuraava teksti: ”Tässä tarjous A:n kuorma-autosta mutta hänen pitää rekisteröidä tämä omiin nimiinsä, jos haluaa olla vakuutuksenottaja (nyt X Oy). Kaskossa palo-, varkaus- ja ilkivaltavakuutus – riittääkö tämä? Mutta palaatko vielä, miten tehdään, niin laitan sitten voimaan.”
M on vastannut viestiin 26.7.2017 ilmoittaen, että kuorma-autoa ei ole tarkoitus laittaa rekisteriin ja siitä on poistettu kilvet. M on maininnut, että autosta on luovutuskirja ja kysynyt, onko vakuutusmaksu sama, jos haltijaksi laitetaan P Oy (M:n ja R:n yritys) ja maksut menevät tälle yritykselle.
Vastausviestissään 27.7.2017 J on ilmoittanut, että P Oy:lle suppea kasko on noin 10 € halvempi ja maininnut tarpeesta rekisteröidä ajoneuvon P Oy:lle. J on pyytänyt M:ltä vahvistusta ”jos tämä on ok”.
Vakuutusyhtiön lautakunnalle toimittaman asiakaskontaktia 27.7.2017 koskevassa tulosteessa on seuraavat tiedot: ”Tarjous kuorma-auto xxx-yyy osakasko, asiakas ei halua liikennevakuutusta, ajo vain omalla tontilla. Annettu kuitenkin ohjeet ja selitetty korvauspuoli, jos liik. vak. ei ole. J.”
Osapuolten ajoneuvon vakuuttamiseen liittyvistä suullisesti käydyistä keskusteluista esittämät kertomukset ovat keskenään ristiriitaiset. A:n lausuntopyynnössä on kerrottu A:ta edustaneiden R:n ja M:n tiedustelleen vakuutusyhtiöltä, mitä vakuutuksia tarvitaan kuorma-autolle, jota käytetään ainoastaan yksityisellä tontilla. Tällöin myyjä J on tarjonnut A:lle vain vapaaehtoista kaskovakuutusta. A:n mukaan ei ole uskottavaa, että R ja M, joiden yrityksellä on paljon ajoneuvoja, olisivat vakuutusyhtiön väittämällä tavalla ottaneet tietoisesti riskin jättämällä liikennevakuutuksen ottamatta.
Vakuutusyhtiö on puolestaan kertonut, että A:n edustajille on selvitetty, mitä korvaustilanteessa merkitsee, jos liikennevakuutusta ei ole. Myyjä J on kirjallisessa selvityksessään 20.11.2023 kertonut, että hän oli käynyt R:n kanssa puhelinkeskustelun ajoneuvosta. R oli kertonut haluavansa vain kaskovakuutuksen, mitä R perusteli sillä, että hän ajaa pelkästään kotipihalla. J:n mukaan R:lle oli moneen otteeseen puhelimessa kerrottu, että ajoneuvolle tulee ottaa myös liikennevakuutus, mutta R oli kieltäytynyt tästä ehdottomasti ja halunnut vain kaskon, joka ajoneuvolle tehtiin. J:n mukaan R oli kieltäytynyt liikennevakuutuksen ottamisesta myös J:n tarjotessa vakuutusta vahinkotapahtuman sattumisen jälkeen.
Vakuutuslautakunnan näkemyksen mukaan vahinkotapahtuman 29.12.2018 jälkeen lähetetyistä sähköpostiviesteistä ei voida tarkemmin päätellä, mitä tietoja M ja puhelinyhteydessä vakuutusyhtiöön ollut R mahdollisesti ovat antaneet kuorma-auton käytöstä vakuutusyhtiölle, tai myöskään sitä, millä tavoin vakuutusyhtiö on R:n antamien tietojen pohjalta ottanut suullisesti kantaa kuorma-auton liikennevakuuttamisvelvollisuuteen. Vakuutusyhtiön vastineeseen liitetty tuloste J:n laatimasta asiakaskontaktista 27.7.2017 kuitenkin tukee J:n kertomusta siitä, että J on kertonut R:lle, että kuorma-auto tulee liikennevakuuttaa, ja samalla kuvannut vakuuttamatta jättämisen seuraamuksia korvaustilanteessa. Näiden seikkojen perusteella Vakuutuslautakunta katsoo asiassa jäävän osoittamatta, että J olisi ilmoittanut A:ta edustaneille R:lle ja M:lle, että kuorma-autoa ei tarvitse liikennevakuuttaa, tai muutoinkaan antanut heille virheellisiä tietoja kuorma-auton vakuuttamisvelvollisuudesta. Tämän takia vakuutusyhtiö ei ole velvollinen korvaamaan A:lle vakuuttamisvelvollisuuden laiminlyönnin johdosta määrättyjä maksuja.
Lopputulos
Vakuutuslautakunta ei suosita asiassa hyvitystä.
Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA
Puheenjohtaja Bygglin
Sihteeri Siirala
Jäsenet
Kankkunen
Sario
Vaitomaa
Yrttiaho