Tapahtumatiedot

A (s. 1979) kertoi vahinkoilmoituksessa kaatuneensa 15.10.2022 sähköpotkulaudalla kaupungin keskustassa. Kaatumisen seurauksena A:n kalloon tuli murtuma ja aivoihin ruhjeita, ja hän oli kokonaan työkyvytön 16.10.—18.2.2023 ja osittain työkyvytön 19.2.—30.4.2023. A haki korvausta henkilövakuutuksesta, johon sisältyi vakuutus ohimenevän työkyvyttömyyden varalta.

Vakuutusyhtiön A:n potilasasiakirjoista saamien tietojen mukaan A oli ollut tapaturman sattuessa 2,1 promillen humalassa, minkä vuoksi yhtiö pyysi A:lta tarkempaa selvitystä tapaturman kulusta ja edeltävistä olosuhteista. Yhtiölle toimittamassaan selvityksessä A katsoi, ettei hänen veressään olleella alkoholipitoisuudella ollut vaikutusta tapaturman aiheutumiseen tai sen seurauksiin. A arvioi, että hänen koordinaatiokykynsä oli keskivertoa parempi aktiivisten harrastusten ja fyysisen työn vuoksi. A:n antaman tapahtumakuvauksen mukaan kahden henkilön silminnäkijähavaintojen perusteella sähköpotkulauta oli pysähtynyt täysin yllättäen. A:n mukaan hän ei olisi näin ollen voinut ennakoida tai estää onnettomuutta, eikä siihen olisi ollut myöskään reagointiaikaa hänen verensä alkoholipitoisuudesta riippumatta. Onnettomuushetkellä oli pimeää ja sää oli syksyinen. Lisäksi A totesi, että hänellä on sekä töidensä että harrastustensa vuoksi vankka ajokokemus eri ajoneuvoilla ajamisesta, ja että hän pystyy arvioimaan kyvykkyytensä eri välineillä liikkumiseen erilaisissa tilanteissa. A viittasi myös tapaturma-asiain korvauslautakunnan 30.11.2022 antamaan lausuntoon, jossa lautakunta katsoi, ettei A:n päivärahaan tehtäisi TyTAL 61 §:n 1 kohdan perusteella vähennystä vamman vakavuus huomioiden.

Vakuutusyhtiö katsoi 17.3.2023 antamassaan korvauspäätöksessä A:n aiheuttaneen vahingon törkeästä huolimattomuudesta, jonka vuoksi se vähensi A:lle maksetusta korvauksesta 2/3.

A haki vakuutusyhtiön korvauspäätökseen muutosta. A:n kertoman mukaan kaksi eri lääkäriä olivat tehneet kirjauksen hänen verensä alkoholipitoisuudesta, joista toisen mukaan hänen verensä alkoholipitoisuus oli 1,78 promillea ja toisen mukaan taas 2,1 promillea. A totesi näkemyksenään, ettei hänen verensä alkoholipitoisuudella ollut vaikutusta tapaturmaan. Kahden silminnäkijähavainnon perusteella sähköpotkulaudan vauhti oli pysähtynyt täysin yllättäen, mikä A:n mukaan viittasi siihen, että onnettomuuden syynä oli joko sähköpotkulaudassa ilmennyt toimintahäiriö tai tiessä ollut kuoppa. A:n mukaan silminnäkijät totesivat, ettei hänen ajamisessaan ollut havaittavissa alkoholin vaikutusta tai huolimattomuutta. Mikäli onnettomuuden syynä oli asfaltissa ollut kuoppa tai epätasaisuus, hän ei olisi mitä todennäköisimmin voinut pimeässä ja sateessa yöaikaan havaita sitä, tai hänen reaktioaikansa ei olisi riittänyt vauhdin pysäyttämiseen, vaikka hänen veressään ei olisi ollut alkoholia. A katsoi, ettei hänellä ollut mahdollisuutta estää onnettomuutta omilla toimillaan, ja tästä syystä vakuutusyhtiön tulisi maksaa korvaus täysimääräisesti.

Vakuutusyhtiö totesi uudessa 2.5.2023 korvauspäätöksessään katsovansa, että A:n veren alkoholipitoisuus ylitti joka tapauksessa törkeän rattijuopumuksen rajan. A:n sairauskertomustiedoista ei ilmennyt, että A olisi käyttänyt kypärää onnettomuushetkellä. A:n kertomien tietojen mukaan silminnäkijät olivat nähneet A:n ajamisen, mutta eivät kaatumista, koska A oli ohittanut heidät. Yhtiö ei pitänyt uskottavana, että silminnäkijät olisivat pimeässä ja sateessa nähneet selkeästi muun muassa sen, miten A käytti ajaessaan sähköpotkulaudan kaasu- ja jarrukahvaa. Yhtiö ei muuttanut aiemmin antamaansa korvauspäätöstä.

Asiakkaan valitus

A toistaa valituksessaan vakuutusyhtiölle tekemässään muutoksenhaussa esittämänsä perustelut. Tapaturmasta aiheutui hänelle vakava pään vamma ja työkyvyn menetys kuukausien ajaksi.

A toteaa, että juuri ennen onnettomuutta hän oli tulossa sähköpotkulaudalla silminnäkijöitä vastaan, eli he näkivät sekä hänen yllättäen tapahtuneen kaatumisen että ajamisen. Vakuutusyhtiön korvauspäätöksessä viitataan rattijuopumuksen promillerajoihin, joita ei hänen mielestään voida suoraan soveltaa sähköpotkulaudalla ajamiseen. Yhtiön viittaaman kypärän käytön osalta A toteaa, että kypärän käyttö sähköpotkulaudalla on suositus, ei lain vaatima edellytys. A kokee, että vakuutusyhtiön päätös on epäoikeudenmukainen, sillä hänen oman kokemuksensa ja silminnäkijöiden havaintojen perusteella hän ei olisi voinut omalla toiminnallaan estää tapaturman sattumista.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö toistaa korvauspäätöksissä esittämänsä perustelut. Lisäksi yhtiö toteaa, että A:n kertoman mukaan tapaturmahetkellä oli pimeää ja sateista. A:n mukaan ei olisi ollut mahdollista selvänäkään havaita asfaltissa kuoppaa tai epätasaisuutta, taikka muuta onnettomuuden aiheuttavaa syytä.

Yhtiö toteaa, ettei päihtyneenä pitäisi ajaa minkäänlaisella kulkuneuvolla. Jo pienikin määrä alkoholia veressä huonontaa ajokykyä ja lisää onnettomuusriskiä. Yhtiö viittaa Liikenneturvan internetsivustoon ja toteaa, että 1,6 promillen rajan ylittyessä kuljettajan onnettomuuteen joutumisen todennäköisyys on noussut jo 40-kertaiseksi selvään kuljettajaan verrattuna. Myös polkupyörää alkoholin tai muun huumaavan aineen vaikutuksen alaisena kuljettava voidaan tuomita liikennejuopumuksesta moottorittomalla ajoneuvolla. Sähköpotkulauta vertautuu lainsäädännössä polkupyörään. 

Yhtiö toteaa, että sähköpotkulaudan ajonopeutta säädetään portaattomasti kaasukahvasta ja jarrutus tapahtuu jarrukahvasta tai -vivusta. Sekä kaasu että jarru reagoivat herkästi ja nopeasti pieneen liikkeeseen, jollaista ulkopuolisen on vaikea havaita. Yhtiön mukaan etenkään vallinneissa olosuhteissa ei ole todennäköistä, että silminnäkijät olisivat nähneet tapahtumat niin selkeästi, että he voisivat lausua jotain muun muassa siitä, miten A on käyttänyt kaasua ja jarrua. Huolellisesti toimiva henkilö ei alkoholia nautittuaan aja sateisena yönä sähköpotkulaudalla. Tällainen henkilö käyttää myös aina kypärää ajaessaan sähköpotkulaudalla.

Lääketieteellinen selvitys

Vakuutuslautakunnalla on käytössään lääketieteellisenä selvityksenä sairaalan 20.10.2022 päivätty loppuarvio A:n 16.10.—20.10.2022 hoitojaksosta sekä 8.12.2022 ja 24.1.2023 päivätyt B1-lääkärilausunnot.

Sairaalan hoitojakson loppuarvion mukaan A oli 16.10.2022 ajanut alkoholin vaikutuksen alaisena sähköpotkulaudalla ja kaatunut asfaltilla, jolloin hän oli lyönyt päänsä. Ambulanssihenkilökunnan mukaan A oli ollut tajuton 5–10 minuuttia. Päivystykseen tullessa A:n veren alkoholipitoisuus oli ollut 2,1 promillea alkometrillä mitattuna.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Tapauksessa on kysymys siitä, onko A aiheuttanut vakuutustapahtuman törkeästä huolimattomuudesta. Mikäli A:n voidaan katsoa aiheuttaneen vakuutustapahtuman törkeästä huolimattomuudesta, arvioitavaksi tulee korvauksesta tehtävän vähennyksen määrä. 

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain (28.6.1994/543) 28.3 §:n mukaan, jos vakuutettu tapaturmavakuutuksessa tai sairausvakuutuksessa on aiheuttanut vakuutustapahtuman törkeästä huolimattomuudesta, vakuutuksenantajan vastuuta voidaan alentaa sen mukaan kuin olosuhteet huomioon ottaen on kohtuullista.

Henkilöturvan vakuutusehtojen (voimassa 1.1.2014 alkaen) kohdan 10.3 korvausta ei makseta, jos vakuutettu on aiheuttanut vakuutustapahtuman tahallisesti. Mikäli vakuutettu on aiheuttanut vakuutustapahtuman törkeästä huolimattomuudesta, voidaan yhtiön vastuuta alentaa sen mukaan kuin olosuhteet huomioon ottaen on kohtuullista.

Asian arviointi

Vakuutusyhtiö on katsonut A:n aiheuttaneen vakuutustapahtuman törkeästä huolimattomuudesta ja alentanut A:lle maksettua korvausta 2/3:lla.

Vakuutussopimuslain 28 §:n 3 momentin mukaan, jos vakuutettu tapaturmavakuutuksessa tai sairausvakuutuksessa on aiheuttanut vakuutustapahtuman törkeästä huolimattomuudesta, vakuutuksenantajan vastuuta voidaan alentaa sen mukaan kuin olosuhteet huomioon ottaen on kohtuullista. Edellä mainittua säännöstä koskevan hallituksen esityksen (HE 114/1993, s. 43) mukaan törkeästä huolimattomuudesta voi olla kyse esimerkiksi silloin, jos vakuutettu laiminlyö tietoisesti normaalit varotoimet ja saa aikaan tilanteen, jossa vahingonvaara on suuri.

A on vahingon tapahtumisen jälkeen viety päivystykseen, jossa häneltä on mitattu alkometrillä 2,1 promillen lukema. A:n mukaan toinen lääkäri on kirjannut hänen verensä alkoholipitoisuuden olleen 1,78 promillea, mutta lautakunnalle ei ole toimitettu tästä selvitystä. Lautakunta pitää näin ollen selvitettynä, että A on ollut vähintään 1,78 promillen humalatilassa tapaturman sattuessa.

Yksinomaan se seikka, että vakuutettu on ollut voimakkaasti päihtyneenä vakuutustapahtuman sattuessa, ei ole henkilövakuutusasioissa osoitus siitä, että vakuutettu on aiheuttanut vakuutustapahtuman törkeästä huolimattomuudesta. Törkeän huolimattomuuden olemassaoloa ei voida myöskään suoraan päätellä rikoslain ja tieliikennelain säännöksiä soveltamalla, koska näiden säännöksien suojatarkoitukset ja arviointiperusteet eroavat ainakin osin niistä perusteista, joiden nojalla henkilövakuutuksessa arvioidaan vakuutustapahtuman aiheuttamista. Lautakunta kuitenkin toteaa, että A:n 1,78 promillen humalatilaa voidaan pitää merkittävänä jo sillä perusteella, että rikoslain 23 luvun 4 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan törkeänä rattijuopumuksena pidetään vähintään 1,2 promillen veren alkoholipitoisuutta.

On yleisesti tiedossa, että sähköpotkulaudalla ajaminen vaatii tarkkuutta, ympäristön jatkuvaa havainnointia ja reagointikykyä, ja että nämä ajajalta vaadittavat ominaisuudet heikentyvät humalatilan seurauksena. Yleisesti tiedossa on myös se, että sähköpotkulautailijoille onnettomuuksien seurauksina aiheutuvat vammat voivat olla hyvin vakavia. Niin ikään lautakunta toteaa, että sähköpotkulaudan kuljettajan tulee ajaessaan ottaa lisäksi huomioon mahdolliset sääolosuhteiden ja vuorokaudenajan valoisuusasteen vaikutukset ajamiseen.

Vakuutuslautakunnan käytössä olevan selvityksen mukaan A on merkittävässä humalatilassa, pimeään vuorokauden aikaan sekä sateisella kelillä ajanut kaupungin keskustassa sähköpotkulaudalla. A on kaatunut sähköpotkulaudalla, minkä seurauksena A:lle aiheutui vakavat pään alueen vammat. A on pitänyt mahdollisina tapaturmaan johtaneina syinä joko tiessä ollutta kuoppaa tai sähköpotkulaudan toimintahäiriötä. Selvityksistä ei kuitenkaan ilmene, millä tavalla kaatuminen tarkalleen ottaen tapahtui. A:n ajovauhdista ei ole käytettävissä tarkkaa tietoa, mutta asiassa ei ole väitetty A:n ajaneen tavanomaista hitaammin (ns. kävelyvauhtia).

Kun A on lähtenyt pimeään vuorokauden aikaan, sateisella kelillä ja voimakkaasti päihtyneenä ajamaan sähköpotkulaudalla, hän on saanut aikaan tilanteen, jossa vahingonvaara on ollut suuri. Sähköpotkulaudan kuljettaminen normaaleissakin olosuhteissa vaatii suurta huolellisuutta, ja tässä tapauksessa kuvatuissa olosuhteissa huolellisuusvaatimus korostuu entisestään. Selvityksistä ei ilmene, että A:n kaatuminen olisi seurausta jostakin hänen toimistaan riippumattomasta syystä, kuten esimerkiksi A:n viittaamasta sähköpotkulaudassa olleesta toimintahäiriöstä. Näin ollen Vakuutuslautakunta pitää osoitettuna, että A:n voimakas päihtymystila on vaikuttanut vakuutustapahtuman sattumiseen.

Edellä todetut seikat huomioon ottaen Vakuutuslautakunta pitää selvitettynä, että A on aiheuttanut vahingon törkeästä huolimattomuudesta. Vakuutuksenantajan vastuuta voidaan alentaa sen mukaan kuin olosuhteet huomioon ottaen on kohtuullista. A:n menettelystä ja muista olosuhteista saatu selvitys huomioiden lautakunta katsoo, ettei A:lle maksettavasta korvauksesta ole perusteltua tehdä 2/3 suuruista alennusta. Saatujen selvitysten nojalla lautakunta pitää tässä tapauksessa osoitettuna ja kohtuullisena, että vakuutusyhtiö tekee korvauksesta 1/3 suuruisen alennuksen. Lautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä maksamaan A:lle lisäkorvauksen tämän mukaan.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä maksamaan A:lle lisäkorvausta siten, että korvauksista törkeän huolimattomuuden perusteella tehtävä vähennys on 1/3.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Luukkonen
Sihteeri Pippola

Jäsenet:
Helenius
Korkeamäki
Kummoinen
Rahijärvi