Tapahtumatiedot

Vakuutuksen kohteena olevassa rakennuksessa ollut sauna oli lämmitetty sunnuntaina 29.5.2022 iltapäivällä. Vakuutuksenottajan puoliso oli saunomisen yhteydessä haistanut sisällä pientä käryä. Ulkona käynnin jälkeen puoliso oli uudelleen saunaan mentyään havainnut saunan sisäkatosta savua ja kipinöintiä, minkä jälkeen hän oli mennyt kertomaan asiakkaalle, että sauna palaa. Asiakas on kuvannut tilannetta siten, että rakennus oli noin kymmenen minuutin aikana palanut kuin soihtu. Pelastuslaitos oli tullut paikalle noin 20 minuutin kuluttua hälytyksestä, ja tuolloin palo oli jo levinnyt rakennuksen koko katon alueelle. Asiakas on ilmoittanut vakuutusyhtiölle vahingosta puhelimitse 30.5.2022.

Onnettomuusselosteessa on mainittu, että ”omistajan mukaan palo oli voimakkain rakennuksen länsipäässä”. Selosteen mukaan syttymiskohtaa tai -syytä ei voida arvioida.

Yritys A Oy on 2.6.2022 tehnyt kohteessa vahinkotarkastuksen. Tarkastusraporttiin merkittyjen tietojen mukaan rakennus oli palanut kokonaan, eikä palon syttymissyy ollut tarkastushetkellä tiedossa.

Vakuutusyhtiön vahinkopäällikkö on tehnyt kohteessa tarkastukset 2.6.2022 ja 13.6.2022, joista ilmenee, että sauna ja pukuhuoneet oli tehty/saneerattu noin viisi vuotta aikaisemmin. Tällöin oli uusittu myös hormit. Jälkimmäisestä tarkastuksesta laaditussa vahingonselvityspöytäkirjassa mainitaan, että hormeja/piippuja on ollut kaksi, joista toinen on ollut kiukaalle ja toinen padalle. Kumpaakin putkea oli jatkettu ilmanvaihtokanavalla, ja toisen hormin yläosassa on ollut ilmanvaihtokanavasta tehty mahdollinen kipinäsuoja tai muu vastaava. Hormin ympärillä ei ole lämmöneristettä. Padasta tuleva putki on noin 80 senttimetriä pitkä mitattuna putken yläpäähän kannakkeesta, jolla hormi oli kiinnitetty seinärakenteeseen. Suojaetäisyys hormista seinään on kannakkeen kohdalla ollut noin 40 senttimetriä. Valokuvan perusteella tarkastaja arvioi, että hormi jää räystään tasolle.

Vakuutusyhtiö on 27.7.2022 päivätyssä korvauspäätöksessä katsonut, ettei vahinko ole vakuutuksesta korvattava, äkillisen ja ennalta arvaamattoman tapahtuman seuraus. Vahingon korvattavuutta arvioidaan vahingon syyn, ei seurauksen perusteella. Vahinkotarkastuksessa on voitu todeta, että palo oli saanut alkunsa savupiippujen rakennusmääräysten vastaisista puutteellisista suojaetäisyyksistä, savupiippujen sijoittelusta ja savupiipun rakenteesta johtuen sekä myös suojeluohjeiden edellyttämän tarkastuksen laiminlyönnistä. Vakuutusehtojen ja rakentamismääräysten lisäksi vakuutusyhtiö on viitannut siihen, ettei rakennusvalvonta- tai paloviranomainen taikka ammattinuohooja ollut tarkastanut ja hyväksynyt asiakkaan asentamaa savupiippua/hormia käyttöön.

Asiakkaan valitus

Asiakas vaatii vakuutusyhtiötä korvaamaan rakennukselle aiheutuneen vahingon täysimääräisesti, koska vakuutusyhtiön epäävä korvauspäätös on virheellinen. Rakennuksessa olleen huomattavan irtaimiston osalta asiakas vaatii 30 000 euron korvausta. Tuhoutuneen rakennuksen arvoksi on arvioitu vähintään 200 000 euroa. Uuden vastaavan rakennuksen rakentamisesta aiheutuu todennäköisesti huomattavasti suuremmat kustannukset.

Asiakas toteaa, että vakuutusturvasta korvataan palovahinkona vahinko, jonka on aiheuttanut äkillisesti ja ennalta arvaamattomasti irtipäässyt tuli. Tulipalo on alkanut saunarakennuksen katonrajasta ja siihen aiheutuneesta salamaniskusta. Kyseisenä päivänä paikkakunnalla oli tehty havaintoja maasalamoista.

Asiakas kertoo, että hän oli ollut yhteydessä vakuutusyhtiöön ja pyytänyt heitä tarkastamaan kohteen, jotta vakuutusyhtiö vahingon tapahtuessa kattaisi kohteelle aiheutuvat mahdolliset vahingot. Vakuutusyhtiö ei ole vakuutussopimusta tehtäessä kuitenkaan tullut tarkastamaan kohdetta.

Asiakas kertoo olevansa kokenut rakennusalan ammattilainen. Hänen käsityksensä mukaan saunaa rakennettaessa on noudatettu rakentamismääräyksiä. Myös kiukaan, palovillan ja palolevyjen asentaminen on tapahtunut asennusohjeiden ja rakentamismääräysten mukaisesti. Joka tapauksessa on selvää, että vahinkotarkastuksessa ei ole voinut selvitä rakentamismääräysten vastaisia toteutuksia tai savupiippujen rakennustapaa, koska koko rakennus oli palanut. Vakuutuskorvausta ei voi evätä myöskään sillä perusteella, että hormi on ollut niin sanottu omavalmiste eli teräsputki.

Vakuutusyhtiön vastineen jälkeen asiakas toteaa, ettei vahinkotarkastuksella ole voinut selvitä myöskään se, että savupiippujen teräksiset ja valurautaiset eivät olisi ylittäneet räystään korkeutta. Valokuvista ilmenee, että hormi ei ole jäänyt rakentamismääräysten vastaisesti räystään alle. Asiakas korostaa, että hormit ovat olleet katonrajan yläpuolella rakentamismääräysten mukaisesti ja että hormit oli asennettu katonharjan sivuosaan eikä keskelle. Vakuutuksenottaja on itse huolehtinut savupiippujen nuohouksesta säännöllisin väliajoin. Asiakas oli havainnut liekkien tulevan rakennuksen katosta läpi eikä räystäästä. Hän oli alusta asti tuonut vakuutusyhtiölle esille sen, että tulipalo on voinut saada alkunsa sähkötöistä.

Rakennuksessa olevat sähköjohdot ovat olleet vanhoja, joten tulipalo on voinut saada alkunsa sähköviasta ja levitä sähköjohtoja pitkin rakennuksen rakenteissa. Asiakas oli pyytänyt vakuutusyhtiötä tutkimaan sulakerasian, mutta vakuutusyhtiö ei ollut ottanut asiaa tutkittavakseen. Asiakkaan mukaan taloon johtanut virtakaapeli oli palanut ja samassa hetkessä oli kadonnut virta myös päärakennuksesta. Valokuvista näkyy se, että sähköjohdot olivat tulleet rakennuksen siihen päätyyn, jossa sauna on ollut. Sulakerasia oli ollut saunan katon yläpuolella olevalla niin sanotulla ”parvella” rakennuksen sisäpuolella.

Vakuutusyhtiö ei ole tutkinut tulipalon syttymissyytä riittävällä tarkkuudella, eikä sitä ole edes voitu selvittää, koska koko rakennuksesta ei ole jäänyt mitään jäljelle tulipalossa. Mikään asiassa ei viittaa kiuaspaloon. Kun asia jää epäselväksi, se tulisi ratkaista asiakkaan hyväksi.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö katsoo, että sen korvauspäätös on vakuutusehtojen mukainen. Palovahinkoa ei voida korvata asiakkaan vakuutuksesta. Saunarakennuksen irtaimiston enimmäiskorvaus on vakuutuskirjan mukaan 11 284 euroa, minkä vuoksi irtaimistokorvaus ei voi nousta tätä korkeammaksi. Jos lautakunta vastoin vakuutusyhtiön käsitystä katsoisi, että kyseessä on vakuutuksesta korvattava vahinko, vakuutusyhtiö pidättää itsellään oikeuden erikseen lausua rakennuksesta maksettavan korvauksen suuruudesta.

Vakuutusyhtiön katsoo, ettei salamanisku ollut sytyttänyt paloa. Asiakas oli 31.5.2022 kertonut vakuutusyhtiön korvausneuvojalle, ettei hänellä ole mitään ymmärrystä siitä, mistä palo oli saanut alkunsa. Asiakkaan puoliso, joka oli tapahtuma-aikaan ollut saunomassa, ei ollut maininnut mitään salamasta.  Vakuutusyhtiön käsityksen mukaan salama synnyttää rakennukseen iskiessään erittäin voimakkaan äänen, joka on voimakkuudeltaan verrattavissa tykinlaukaukseen. Jos salama olisi iskenyt palokohteeseen, asiakas ja hänen puolisonsa olisivat varmuudella havainneet sen ja kertoneet siitä, kun he olivat ilmoittaneet vahingosta vakuutusyhtiölle. Asiakas oli kuitenkin tuonut salamaniskun esiin ensimmäisen kerran vasta ratkaisupyynnön yhteydessä. Vakuutusyhtiö pitää salamaniskua palon syttymistä selittävänä seikkana epäuskottavana.

Vakuutusyhtiö tuo esille myös sen, ettei asiakas ole todistettavasti hakenut kunnan rakennusviranomaiselta lupaa saunaa ja savuhormien sijoitusta ja niiden rakennetta koskeviin rakennustöihin. Ennen palovahinkoa otetuista valokuvista ja savuhormien jäänteistä oli mahdollista tehdä päätelmiä hormeissa käytetyistä materiaaleista, hormien kunnosta ja rakentamismääräysten edellyttämien paloeristeiden ja suojakuorien puuttumisesta.

Rakentamismääräysten mukaan savupiipun korkeuden on oltava vesikaton harjalla vähintään 0,8 metriä mitattuna rakennuksen katteesta. Valokuvista selviää, että savuhormit olivat rakentamismääräysten vastaisesti jääneet enintään räystään tasolle. Kumpikaan hormi ei ollut ulottunut vesikaton yläpuolelle. Vakuutusyhtiö viittaa siihen, että rakennuksesta kadulta päin otetussa kuvassa näkyy vain hieman toisen hormin hattua. Palo oli näin ollen todennäköisimmin syttynyt, kun hormista tullut kipinä oli päässyt räystään alle ja sitä kautta yläpohja- ja kattorakenteisiin.

Nuohouksen merkityksestä vakuutuskorvauksen kannalta vakuutusyhtiö toteaa, että savuhormin säännöllisellä nuohouksella ehkäistään hormin sisältä alkavan nokipalon mahdollisuus. Jälkikäteen ei ole mahdollista todentaa nuohouksen tapahtumista, koska asiakas on kertomansa mukaan itse huolehtinut nuohouksesta vuosittain. Vakuutusyhtiö toteaa kuitenkin, että jos alan ammattilainen olisi tehnyt nuohouksen, hän olisi todennäköisesti asettanut hormit välittömästi käyttökieltoon niiden todettujen puutteiden vuoksi.

Vakuutusyhtiö katsoo, ettei onnettomuusselosteella ole käsiteltävän asian kannalta merkitytä, koska palon syytä ei välittömästi palon sattuessa varsinaisesti tutkittu, eikä tulipalon aiheuttajaa tai syttymissyytä selosteen mukaan voitu arvioida.

Vakuutusyhtiö toteaa, että selvitysten mukaan rakennuksessa ei ollut sähköä ja sen valaistus oli toteutettu patteritoimisilla led-valoilla. Asiakas on kertonut, että tulipalo oli saanut alkunsa rakennuksen yläpohjasta tai kattorakenteista. Selvitystä ei ole siitä, oliko rakennuksen päädystä tuleva virtakaapeli ollut jännitteinen. Jos kaapeli ei ollut jännitteinen, tällöin ei myöskään palon syttyminen sulakerasiasta ollut mahdollista. Vakuutusyhtiö katsoo, ettei tulipalo ole voinut saada alkuaan sähkövian seurauksena.

Tarkastusraportin ja vahingonselvityspöytäkirjan mukaan paikkatutkinnan ja asiakkaan kertomuksen perusteella todennäköisin syy palon syttymiselle olivat omavalmistehormien puutteelliset suojaetäisyydet ja sijoittelu. Toisin kuin asiakas esittää, piipusta lentänyt kekäle tai kipinä on hyvin voinut sytyttää tulipalon rakennuksen välipohjaan räystäslaudoituksen rakojen kaut­ta.

Vakuutusyhtiö huomauttaa, että asiakas ei ole aikaisemmin kertonut huomanneensa palon tulleen katosta läpi siltä kohtaa, missä sulakerasia sijaitsi. Asiakkaan olisi luonnollisesti pitänyt mainita tästä jo aikaisemmin palon syytä selvitettäessä. Vakuutusyhtiö toteaa, että asiakas on aikaisemmin muun muassa kertonut palon alkaneen salamasta. Sulakerasia oli tuhoutunut tulipalossa niin täydellisesti, että sen tutkimisen kautta ei olisi voitu saada mitään lisäarvoa palon syyn selvittämisen osalta.

Selvitykset

Vakuutuslautakunnan käytettävissä on ollut onnettomuusseloste, jonka mukaan palon syttymiskohtaa ei voida arvioida. Kohdassa ’Tarkempi kuvaus syttymiskohdasta’ on merkintä: ”Syttymiskohta on rakennuksen länsipäädyssä palon voimakkuudesta päätellen.” Tulipalon syttymissyytä ei selosteen mukaan myöskään voida arvioida. Kohdassa ’Syttymissyyn tarkempi sanallinen kuvaus’ on merkintä: ”Palo oli havaitsemisvaiheessa jo varsin voimakas ja levinnyt koko katon alueelle. Omistajan kertoman mukaan palo oli voimakkain rakennuksen länsipäässä. Ensimmäisen yksikön päästessä kohteeseen paloi koko rakennus soihtuna.”

Lisäksi asiakirjoihin sisältyvät:
- Yritys A Oy:n 29.5.2022 tekemästä tarkastuksesta laadittu raportti.
- Vakuutusyhtiön vahingonselvityspöytäkirjat 2.6.2022 ja 13.6.2022 tehdyistä tarkastuksista.
- Vakuutusyhtiön 9.6.2022 lähettämä sähköpostiviesti, jossa yhtiö on tiedustellut kunnan rakennusvalvontatoimistolta, löytyykö asiakkaan kiinteistöä koskevia rakennuslupa- tai muita asiakirjoja taikka tarkastuksia saunaan tai saunan hormien asentamiseen liittyen kymmenen vuoden ajalta. Viestissä on mainittu, että hormit on asennettu kerrotun mukaan noin viisi vuotta sitten.
- Paikkakunnan rakennusvalvonta ja -neuvontayksikön palvelu- ja myyntisihteerin 13.6.2022 vakuutusyhtiölle lähettämä sähköpostiviesti, jonka mukaan kyseisen kiinteistön hormia koskevaa toimenpideilmoitusta tai lupa-asioita ei ollut löytynyt. Kunnan tiedostoista ei ole löytynyt mitään hankkeita.
- Vakuutusyhtiön 4.1.2022 tekemä rakennuksen arviointi, jossa on niin sanottua Haahtela-indeksiä (1/2015) hyväksikäyttäen arvioitu rakennuksen uudis- ja nykyhintoja.

13.6.2022 päivätyn vahingonselvityspöytäkirjan mukaan todennäköisin syy tulipalolle ovat olleet omavalmistehormin puutteelliset suojaetäisyydet ja sijoittelu. Valokuvien perusteella hormit eivät tule räystään yli eikä hormeissa ole lämmöneristettä eikä ulkokuorta. Hormeista ei ole suunnitelmia, eikä viranomainen ole tarkastanut niitä. ”Hormista tullut kipinä on osunut kipinäpeltiin, josta päässyt sitten räystään alle yläpohja-/kattorakenteisiin aiheuttaen palon. Täsmää hyvin paikkatutkinnan ja asiakkaan kertomuksen kanssa. Toinen vaihtoehto on se, että nuohousta ei ole tehty asianmukaisesti.”

Pöytäkirjassa on lueteltu seuraavat rakennusvirheet / -laiminlyönnit:
1. Hormia ei ole nuohottu / tarkastettu ikinä ammattilaisen toimesta
2. Hormia ei ole suunniteltu / Hormeista ei löydy suunnitelmia
3. Hormi on liian lyhyt
4. Hormista puuttuu lämmöneriste sekä ulkokuori
5. Hormin suojaetäisyydet ovat riittämättömät -> noudatetaan E8>Hehkuvapintainen 350-600 oC: vaakasuunnassa 1000 mm
6. Hormiin on kytketty siihen kuulumaton jatkoputki iv-kanavasta.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, onko korvauksen hakija osoittanut vahingon olleen seurausta äkillisesti ja ennalta arvaamattomasti irti päässeestä tulesta. Asiassa on lisäksi kysymys siitä, onko vakuutusyhtiö osoittanut palovahingon olleen seurausta rakennusvirheistä ja siitä, että virheet ovat olleet syy-yhteydessä tulipaloon.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutusehdot

Kotivakuutusehtojen, voimassa 1.4.2022 alkaen, kohdan 5.1 (Korvattavat vakuutustapahtumat) mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutetun omaisuuden suoranainen esinevahinko, joka on aiheutunut jäljempänä selostetusta tapahtumasta, jos tämä tapahtuma on ollut äkillinen ja ennalta arvaamaton ja jos turva, jonka perusteella vahinko on korvattavissa, on ollut voimassa vakuutustapahtuman sattuessa.

Ennalta arvaamattomuutta arvioidaan objektiivisesti ja vahingon syyn, ei seurauksen perusteella

Kohdan 5.1.1 mukaan palo- ja luonnonilmiöturvasta korvataan palovahinkona vahinko, jonka on aiheuttanut
- äkillisesti ja ennalta arvaamattomasti irtipäässyt tuli
- tulisijasta tai lämmityslaitteesta äkillisesti ja ennalta arvaamattomasti noussut noki
- äkillisesti ja ennalta arvaamattomasti tapahtunut räjähdys.

Kohdan 6 (Korvauspiirin ulkopuolelle jäävät vahingot) alakohdan 6.17 mukaan vakuutuksesta ei korvata suunnittelu-, perustus-, asennus-, työ- tai rakennusvirhettä eikä tällaisesta virheestä aiheutunutta vahinkoa. Vakuutuksesta ei korvata myöskään rakentamismääräysten tai -ohjeiden vastaisesta rakentamisesta aiheutuneita vahinkoja.

Vakuutusehtoihin sisältyvien suojeluohjeiden kohdan 1 (Suojeluohjeiden merkitys) mukaan vakuutetun tulee noudattaa vakuutuskirjassa, vakuutusehdoissa tai muutoin kirjallisesti annettuja suojeluohjeita. Jos vakuutettu laiminlyö suojeluohjeiden noudattamisen, hänelle tulevaa korvausta voidaan alentaa tai se evätä yleisten sopimusehtojen kohdan 6 mukaisesti.

Kohdan 2 (Paloturvallisuus) alakohdan 2.1 (Sähkö-, lämmitys- ja varoitinlaitteet) mukaan tulisijojen, hormien ja palomuurien käyttöturvallisuutta tulee jatkuvasti valvoa. Niitä ei saa ottaa käyttöön ennen palo- tai rakennusviranomaisen hyväksymistä. Mikäli tulisijoissa, hormeissa tai palomuureissa on puutteellisuuksia, ei niitä saa käyttää ennen palo- tai rakennusviranomaisen tarkastusta ja uudelleen käyttöön hyväksymistä.

Nuohouksesta on huolehdittava siten, että tulisijat hormeineen riippumatta käytettävästä polttoaineesta nuohotaan kerran vuodessa.

Rakentamismääräykset

Suomen rakentamismääräyskokoelma E3. Pienten savupiippujen rakenteet ja paloturvallisuus. Määräykset ja ohjeet, joulukuu 2007.

1.1 Soveltamisala
Nämä määräykset koskevat rakennukseen sekä siihen liittyviin tiloihin rakennettavien pienten savupiippujen suunnittelua ja rakentamista. Määräykset koskevat myös pienten savupiippujen korjaus- ja muutostöitä.
Ohje: Määräyksessä tarkoitettuja korjaus- ja muutostöitä ovat esimerkiksi uuden savupiipun rakentaminen olemassa olevaan rakennukseen, savupiipun hormien seinämärakenteiden pinnoittaminen tai uuden savuhormin asentaminen vanhan savupiipun sisään.

Yleiset suunnitteluperusteet
2.1 Suunnittelun lähtökohdat
Savupiippu, yhdys- sekä liitinhormit on suunniteltava ja rakennettava siten, että saavutetaan riittävä veto, lujuus, tiiveys ja käyttöikä ja ettei niistä aiheudu palo- tai räjähdysvaaraa ottaen huomioon savupiippuun liitettävät tulisijat ja tulisijoissa käytettävät polttoaineet. Savupiipun tulee kestää säärasitus sekä jäätymisen ja sulamisen sekä lämpötilan muutoksista aiheutuvat muodonmuutokset ja rasitukset. Savupiippuelementtien välisiä liitoksia ei saa sijoittaa rakenteiden läpivientikohtiin.
Ohje:
[…]
Paikalla, teräksestä rakennettavien savupiippujen sisäkuoren ympärillä käytetään yhtenäistä, vähintään kahtena kerroksena limittäen tehtyä 100 mm:n paksuista A1-luokan mineraalivillaa, joka kestää ilman muodonmuutoksia 1000 oC lämpötilan.

2.6 Korkeus
Savupiippu on ulotettava vesikaton yläpuolelle tai muutoin rakennukseen nähden niin korkealle, että saavutetaan riittävä paloturvallisuus ja veto.
Ohje:
Savupiippu on tarkoituksenmukaista sijoittaa lähelle katon harjaa. Vesikaton harjalla on savupiipun pään ja katteen välinen pienin etäisyys piipun juuresta mitattuna vähintään 0,8 m. Tavanomaisilla kattokaltevuuksilla lappeella olevan savupiipun korkeuteen lisätään 0,1 m jokaista lapemetriä kohden harjalta laskettuna. Jos vedeneristeenä on Broof (t2) -luokkaan kuulumaton kate, etäisyys katteeseen on vähintään 1,5 m. Piipun korkeutta suunniteltaessa otetaan huomioon alle 8 metrin etäisyydellä olevat palavatarvikkeiset rakenteet ja aukot sekä korotukset katon rakenteissa.

3 Savupiippujen, hormien ja niissä käytettävien rakennustuotteiden ominaisuudet
3.1 Rakennusaineiden ja -tuotteiden ominaisuudet
Savupiipuissa käytettävien rakennusaineiden ja -tuotteiden mekaanisen kestävyyden ja stabiliteetin määrittämiseen tarvittavat ominaisuudet, tuotteiden tiiveys ja lämpötilan-, sään- sekä tarvittaessa kondensaatinkestävyys on selvitettävä ennen tuotteiden käyttöä. Rakennusaineiden ja -tuotteiden sekä näitä koskevien työmenetelmien savupiippujen rakentamisessa on sovelluttava ilmastollisiin olosuhteisiin.
Ohje:
Teräksisen tai valurautaisen savuhormin seinämäpaksuutta valittaessa otetaan huomioon savupiipun rakentamistapa, mitat, teräslaatu ja käyttöolosuhteet. Teräksisen tai valurautaisen paikalla rakennettavan savuhormin seinämäpaksuus on vähintään 4 mm ja eurooppalaisessa yhdenmukaisessa tuotestrandardissa RN1856-2 mainitussa austeniittisestä ruostumattomasta teräksestä paikalla rakennettavan savuhormin seinämäpaksuus on vähintään 1 mm. Paikalla rakennettavan teräksisen hormin lämmöneristeen ulkopuolisen teräksisen ulkokuoren paksuus on vähintään 0,5 mm. […]

5 Pintalämpötilat ja suojaetäisyydet
5.1 Pintalämpötilat ja suojaetäisyydet
Savupiippu sekä siihen liitettävän tulisijan liitin- ja yhdyshormit tulee sijoittaa siten, ettei niiden pintalämpötila aiheuta vaara henkilö- tai paloturvallisuudelle.

Suomen rakentamismääräyskokoelma E8. Muuratut tulisijat. Ohjeet 1985.
2 Tulisijan suunnittelu
Tulisija suunnitellaan ja rakennetaan siten, että se täyttää sille asetetut tehtävät eikä sen käytöstä aiheudu palo- tai räjähdysvaaraa.
Tulisijalle varataan riittävä tila ottaen huomioon itse tulisijan vaatima tila sekä tulisijan suojaetäisyyksien ja käytön ja huollon vaatima tila.
Tulisija sijoitetaan irti muista rakenteista siten, että estetään lämmön siirtyminen näihin. Tulisija tai sen osa ei saa toimia rakennuksen kantavana osana. Siihen saa tukea vain enintään 4 m korkean piipun.
Tulisija varustetaan puhdistusluukuilla siten, että se on kaikilta osiltaan puhdistettavissa.
2.2 Tulisijan ja sen osien luokat
Tulisijat jaetaan niiden normaalilla lämmitystavalla saavutettavan pintalämpötilan perusteella neljään luokkaan. Tulisijat ovat joko lämminpintaisia, kuumapintaisia, polttavapintaisia tai hehkuvapintaisia. Tulisijojen eri osiin sovelletaan samaa luokitusperiaatetta.
2.3 Suojaetäisyydet
Suojaetäisyydet palava-aineisiin rakennusosiin riippuvat tulisijojen ja niiden osien luokista.
Tulisijojen luokitus, suojaetäisyydet sekä esimerkkejä eri luokkiin kuuluvista tulisijoista ja niiden osista on esitetty taulukossa 1.
Taulukko 1. Hehkuvapintainen; keskimääräinen lämpötila 350-600 oC.
Suojaetäisyys mm
- vaakasuunnassa 1000. Suojaetäisyyttä voidaan pienentää 50 % yksinkertaista ja 75 % kaksinkertaista kevyttä suojusta käytettäessä (kohta 2.4)
- ylöspäin 1200
- alaspäin 1000
2.4 Kevyt suojaus
Taulukossa 1 mainittu yksinkertainen kevyt suojus voidaan tehdä vähintään 7 mm paksuisesta palamattomasta kuituvahvisteisesta sementtilevystä tai vähintään 1 mm paksuisesta metallilevystä, joka kiinnitetään riittävän tiheästi.
Taulukossa 1 mainittu kaksinkertainen suojus voidaan tehdä kahdesta edellä mainitusta levystä.
Levyt kiinnitetään taustaansa ja tarpeen mukaan toisiinsa esimerkiksi ruuveilla. Suojattavan pinnan ja levyn väliin jätetään vähintään 30 mm tuuletusrako esimerkiksi putkiholkkeja käyttäen.
Suojuksen tulee olla irti myös lattiasta ja katosta.
55 mm muuraus, joka on reunoiltaan avonainen ja irti suojattavasta pinnasta vähintään 30 mm, vastaa yksinkertaista kevyttä suojusta. Suojattavasta pinnasta vastaavasti irti oleva 120 mm muuraus vastaa kaksinkertaista kevyttä suojusta.

Asian arviointi

Vakuutussopimuksen ehtojen mukaan palovahinkona korvataan vahinko, jonka on aiheuttanut äkillisesti ja ennalta arvaamattomasti irtipäässyt tuli. Ennalta arvaamattomuutta tulee arvioida objektiivisesti ja vahingon syyn, ei seurauksen perusteella.

Osapuolet ovat olleet eri mieltä siitä, oliko tulipalon syynä ollut salamanisku, sähkötyöt tai sähkölaitevika, vai oliko tulen irti pääseminen ollut seurausta savuhormien rakenteesta, korkeudesta tai puutteellisista suojaetäisyyksistä palava-aineisiin rakenteisiin.

Vakuutuslautakunta toteaa, että korvauksen hakijan tulee esittää näyttö korvattavasta vakuutustapahtumasta. Rajoitusehtoon vetoavalla vakuutusyhtiöllä on velvollisuus näyttää toteen rajoitusehdossa kuvattu tilanne tai olosuhde, eli se, että kyse on ollut rakentamismääräysten tai -ohjeiden vastaisesta rakentamisesta tai rakennusvirheestä aiheutuneesta vahingosta, ja että virheellisyydet tai puutteellisuudet ovat olleet syy-yhteydessä tulipalon syttymiseen.

Esitettyjen valokuvien mukaan rakennukseen on tullut sähköjohtoja ja sen ulkoseinässä on ollut sähköpääkeskus. Asiakkaan ilmoituksen mukaan sähkö/sulaketaulu on ollut rakennuksen sisällä. Vakuutuskirjan mukaan vakuutettu rakennus on ollut sähköistetty. Vakuutuslautakunta ei ole käytettävissään olevien asiakirjojen perusteella voinut todeta, että tulipalon syynä olisi ollut sähkölaitevika, kuten oikosulku tai muu sähköistyksestä, vanhoista sähköjohdoista tai sähkötöistä aiheutunut tekijä.

Asiakkaan esittämien arvelujen lisäksi muuta selvitystä ei ole siitä, että tulipalon syynä olisi ollut rakennukseen iskenyt maasalama. Vakuutusyhtiö ei ole edes väittänyt hormeissa syntyneen nokipalon aiheuttaneen vahinkoja, minkä vuoksi asiakkaan itse tekemällä nuohouksella ei ole osoitettu olleen syy-yhteyttä tulen pääsemiseen irti.

Koska asiakas ei ole esittänyt muuta selvitystä tulen irti pääsemisen syystä, lautakunta on tämän jälkeen tarkastellut vakuutusyhtiön esittämää näyttöä hormeissa olleista rakentamismääräysten ja -ohjeiden vastaisista rakenteista sekä niiden syy-yhteydestä tulipalon syttymiseen.

Tässä tapauksessa vakuutusyhtiö on vedonnut korvauspiirin ulkopuolelle jääviä vahinkoja koskevaan rajoitusehtoon 6.17. Vakuutusyhtiö on pitänyt vahingon syynä hormien rakentamisessa tehtyjä rakennusvirheitä, joiden seurauksena piipusta lentänyt kekäle tai kipinä on voinut sytyttää tulipalon rakennuksen välipohjaan räystäslaudoituksen rakojen kautta.

Vakuutuslautakunta toteaa, että se on ratkaisukäytännössään pitänyt rakennusvirheiden vuoksi aiheutuvaa vahinkoa virheiden luonnollisena seurauksena, minkä vuoksi niitä ei ole pidetty ennalta arvaamattomina. Lisäksi vahingot, joilla on selvä syy-yhteys esimerkiksi rakennusvirheeseen taikka rakentamismääräysten ja -ohjeiden sekä hyvän rakennustavan vastaiseen rakentamiseen, on erikseen rajattu vakuutusehdoissa korvauksen ulkopuolelle.

Vakuutusyhtiö on viitannut paloturvallisuutta koskeviin suojeluohjeisiin, joiden mukaan tulisijoja ja hormeja ei saa ottaa käyttöön ennen palo- tai rakennusviranomaisen hyväksymistä. Asiakkaan käsityksen mukaan hormit oli rakennettu rakentamismääräysten ja -ohjeiden mukaisesti, kun ne oli uusittu noin viisi vuotta ennen palovahinkoa. Asiakas ei kuitenkaan ole esittänyt oman kertomuksensa tueksi mitään selvitystä. Tällainen selvitys olisi voinut olla käytettävissä esimerkiksi hormien uusimisesta tehtyjen raken­ne- tai työpiirustusten tai viranomaislupa- taikka hyväksymismenettelyjen avulla. Vakuutusyhtiö on sen sijaan esittänyt selvityksen siitä, että asiakkaan omistamaa kiinteistöä ja sillä ollutta rakennusta koskevia toimenpide- tai lupa-asiakirjoja ei ole löytynyt paikkakunnan rakennusvalvontaviranomaisen tiedostoista.

Vakuutusyhtiö on perustellut väitettään hormeissa olleista useista rakennusvirheistä rakennuksesta ennen tulipaloa ja sen jälkeen otetuilla valokuvilla sekä palossa vaurioituneista hormeista tekemiensä mittausten tuloksilla. Tutkimusten mukaan putkissa ei ollut lämmöneristettä eikä myöskään suojakuorta. Vakuutusyhtiö on korostanut sitä, että hormit, joita oli jatkettu ilmanvaihtokanavilla, eivät kumpikaan olleet tulleet räystään yli. Padasta tulleen hormin putken pituus oli kannakkeesta mitattuna noin 80 senttimetriä, kun rakentamismääräysten ja -ohjeiden mukaan hormin tulisi ulottua vesikatosta mitattuna vähintään 80 senttimetrin korkeudelle. Suojaetäisyys hormista seinään oli kannakkeen kohdalla ollut noin 40 senttimetriä, kun etäisyyden syttyviin rakenteisiin olisi pitänyt olla vähintään 50 senttimetriä. Asiakas ei ole erikseen kiistänyt vakuutusyhtiön tekemien mittausten tuloksia, vaan hän on katsonut rakenteiden olleen määräysten ja ohjeiden mukaisia.

Käytettävissään olevan selvityksen perusteella Vakuutuslautakunta katsoo savuhormien rakenteiden ja suojaetäisyyksien olleen hormien uusimisen aikana voimassa olleiden rakentamismääräysten ja -ohjeiden vastaisia siten, että virheillä on ollut syy-yhteys tulipalon syttymiseen. Asian arvioinnissa lautakunta on ottanut huomioon erityisesti tehtyjen mittausten mukaiset hormien korkeudet vesikattorakenteeseen nähden ja suojaetäisyydet hormien vieressä olleisiin palava-aineisiin rakenteisiin. Vakuutusyhtiön esittämä selvitys on lisäksi osoittanut, ettei hormeissa ole ollut lainkaan lämmöneristekerrosta eikä ulkokuorta ulkopinnalla, ja että hormien yläosissa oli käytetty myös ilmanvaihtoputkia.

Asiaa arvioidessaan Vakuutuslautakunta on lisäksi kiinnittänyt huomiota siihen, että puulämmitteinen sauna oli kyseisenä iltapäivänä ennen tulipalon syttymistä lämmitetty sopivaan saunomislämpötilaan. Ennen palovahinkoa otetun valokuvan mukaan padasta tulleen hormin yläosa oli ollut lähes kiinni kattorakenteessa. Lautakunnan arvion mukaan toisen hormin yläpäässä ollut ja ilmanvaihtokanavasta tehty suoja ei ole estänyt kipinöiden tai kekäleiden lentämistä hormista sen vieressä olleisiin rakenteisiin siinä vaiheessa, kun saunaa oli lämmitetty. Hormeista saunan lämmittämisen yhteydessä lentäneiden kipinöiden tai kekäleiden lisäksi asiassa ei ole esitetty muuta todennäköistä syytä tulen irti pääsemiselle.

Käytettävissään olevan asiakirjaselvityksen perusteella Vakuutuslautakunta pitää todennäköisenä syynä tulipalon syttymiselle virheellisesti rakennettuja savuhormeja. Koska virheellisen rakentamisen aiheuttamia vahinkoja ei ole pidetty ennalta arvaamattomina, ja koska rakentamismääräysten ja -ohjeiden vastaisen rakentamisen aiheuttamat vahingot jäävät vakuutusehdoissa olevan rajauksen mukaan korvauksen ulkopuolelle, lautakunta katsoo, ettei vakuutusyhtiölle ole syntynyt velvollisuutta korvata palovahinkoa.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutusyhtiön epäyspäätös on vakuutusehtojen mukainen. Lautakunta ei suosita korvauksen maksamista.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Bygglin
Sihteeri Pellikka

Jäsenet:
Rahijärvi
Rantala
Vaitomaa
Vyyryläinen