Tapahtumatiedot

Asiakkaan 1960-luvulta peräisin oleva valaisin rikkoutui 18.8.2022 sen pudottua betonilattialle. Asiakas haki korvausta kotivakuutuksestaan. Asiakkaan mukaan halkaisijaltaan 90 senttimetrin valaisin oli moitteettomassa kunnossa, ja se oli ostettu aikanaan 4 000 eurolla.

Vakuutusyhtiö pyysi valaisimesta hinta-arvion X:ltä. Arviossaan 3.2.2023 X on arvioinut valaisimen arvoksi noin 5 000–7 000 euroa perustuen pienempien saman sarjan valaisinten myyntihintoihin sekä alan muiden toimijoiden kanssa käymiinsä keskusteluihin.

Vakuutusyhtiö maksoi rikkoutuneesta valaisimesta ensin 5 000 euron korvauksen omavastuulla vähennettynä. Asiakas haki muutosta vakuutusyhtiön korvauspäätökseen vakuutusyhtiön sisäisessä muutoksenhakumenettelyssä, jossa tehdyn ratkaisun 29.3.2023 mukaisesti vakuutusyhtiö maksoi asiakkaalle 2 000 euron lisäkorvauksen. Lisäksi ratkaisussa todettiin, että vakuutusehtojen mukaan asiakkaalla on kaksi vuotta aikaa toimittaa ostotosite vastaavanlaisen valaisimen hankinnasta ja tämän selvityksen saatuaan vakuutusyhtiö maksaa valaisimen jälleenhankinta-arvon mukaisen lisäkorvauksen.

Asiakas otti yhteyttä FINEn neuvontaan vaatien yhteensä 16 000 euron korvausta. Asiakas viittasi vakuutusyhtiölle toimittamiinsa selvityksiin, joiden mukaan vastaava valaisin oli myyty pari vuotta sitten 16 000 euron hintaan. Asiakkaan mukaan kyseessä on harvinainen valaisin, eikä vastaavaa valaisinta vastaavassa kunnossa ole ollut myynnissä tämän jälkeen. Samoin asiakas viittasi kansainvälisellä myyntisivustolla myytyyn hieman asiakkaan valaisinta pienempään valaisimeen, jonka pyyntihinta oli ollut 14 500 euroa. Myöhemmin asiakas toimitti kuvakaappauksen heinäkuussa 2023 myyntiin tulleesta valaisimesta, joka oli asiakkaan mukaan juuri samanlainen kuin hänen valaisimensa. Käytettyjä antiikki- ja designesineitä myyvän kansainvälisen yrityksen verkkosivustolla valaisimen hinnaksi oli merkitty 23 115,75 euroa. Asiakas kertoi edelleen olevansa valmis tyytymään 16 000 euron korvaukseen.

Vakuutusyhtiö pyysi uuden arvion valaisimen arvosta. K Oy:n arvioi 28.9.2023 valaisimen arvoksi 7 000–9 000 euroa, jos valaisin on moitteettomassa kunnossa.  Vakuutusyhtiö maksoi valaisimesta yhteensä 2 000 euron lisäkorvauksen, jolloin valaisimesta oli maksettu yhteensä 9 000 euron korvaus. Vakuutusyhtiö totesi asiakkaan uudelleenkäsittelypyynnön perusteella 19.10.2023 tekemässään korvauspäätöksessä, että asiakkaan esittämät selvitykset vastaavien valaisimien hinnoista ovat pyyntihintoja eivätkä toteutuneita kauppahintoja, joten niitä ei voitu sellaisenaan käyttää perusteena korvauksen määrittämisessä. Vakuutusyhtiö katsoi, että asiakas ei ollut toimittanut sellaista selvitystä, jonka perusteella valaisimen arvoksi voitaisiin arvioida yli 9 000 euroa.  

Asiakkaan valitus

Asiakas vaatii lisäkorvauksen maksamista. Asiakas katsoo, että valaisimen arvo on todistetusti noin 24 000 euroa. Tämän hyvin harvinaisen designvalaisimen kohdalla päivänarvo on sama kuin jälleenhankinta-arvo. Tällä hetkellä samanlainen valaisin on myynnissä hintaan 24 123 euroa. Asiakkaan mielestä on kohtuutonta, jos hänen pitäisi hakea lainaa uuden valaisimen ostamista varten, jotta hän saisi jälleenhankinta-arvon mukaisen lisäkorvauksen. Kyseessä on nimenomaan designvalaisin, ei sisustusvalaisin. Suomessa näitä isoja valaisimia on esimerkiksi presidentinlinnan edustustilassa, joten vähättelevät kommentit valaisimen arvosta ovat asiakkaan mielestä epäammattimaisia.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö toistaa aiemman kantansa ja viittaa korvauspäätöksiinsä sekä yhtiön sisäisessä muutoksenhakumenettelyssä tehtyyn ratkaisuun.

Lisäksi vakuutusyhtiö toteaa, että asiakkaan tulee näyttää toteen vakuutustapahtumasta aiheutuneen vahingon määrä. Tuotteen pyyntihinta saattaa poiketa huomattavasti sen toteutuneesta kauppahinnasta, minkä vuoksi pyyntihinta ei sellaisenaan voi olla peruste tuotteen arvon määrittämiselle. Vakuutusyhtiö katsoo, että asiantuntijaselvityksen perusteella on pääteltävissä, että asiakkaan valaisinta vastaavan valaisimen kysyntä ei sen harvinaisuudesta huolimatta ole kovin suurta. Selvitysten ja arvioiden perusteella rikkoutuneen valaisimen arvoa ei voida arvioida 9 000 euroa korkeammaksi.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys valaisimen arvosta esitetystä näytöstä sekä vakuutusehtojen korvaussäännösten tulkitsemisesta tilanteessa, jossa tuhoutuneen kaltaista irtainta esinettä ei enää valmisteta, mutta joita on kaupan käytettynä.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 69 §:n mukaan korvauksen hakijan on annettava vakuutuksenantajalle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutuksenantajan vastuun selvittämiseksi ja joita häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen myös huomioon vakuutuksenantajan mahdollisuudet hankkia selvitys.

Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 2 §:n 3 momentin mukaan, jos yksityisoikeudellisen saatavan määrästä ei ole saatavissa uskottavaa näyttöä taikka se olisi saatavissa vain vaikeuksin tai asian laatuun nähden kohtuuttomilla kustannuksilla tai kohtuuttomalla vaivalla, tuomioistuin arvioi määrän.

Kotivakuutusehtojen, voimassa 1.4.2022 alkaen, kohdan 5.1.5 mukaan särkymis- ja menetysturvasta korvataan äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta ulkoisesta syystä tapahtunut omaisuuden vahingoittuminen ja menettäminen, mikäli kyseessä olevaa vahinkoa ei ole määritetty korvattavaksi palo- ja luonnonilmiö-, rikos-, laiterikko- tai putkistovuototurvasta. Sillä, onko tämä toinen turva ollut voimassa vakuutustapahtuman sattuessa, ei ole merkitystä. […]

Vakuutusehtojen korvaussääntöjen kohdan 2 (Korvauksen enimmäismäärät) mukaan vakuutusyhtiö on velvollinen korvaamaan omaisuudesta enintään sen jälleenhankinta-arvon tai päivänarvon. […]

Korvaussääntöjen kohdan 3 (Korvauksen suorittamisvaihtoehdot) mukaan […] vakuutusyhtiöllä on oikeus korvauksen rahana maksamisen asemasta hankkia tilalle vastaava omaisuus tai korjauttaa vahingoittunut omaisuus. Vakuutusyhtiöllä on myös oikeus määrätä rakentaja tai korjaaja, joka uudelleen rakentaa tai korjaa vahingoittuneen omaisuuden, tai määrätä hankintapaikka, josta vastaavanlainen omaisuus hankitaan. Mikäli korvaus kuitenkin suoritetaan rahana, korvauksen enimmäismäärä määräytyy sen mukaan, mitä yhtiö olisi esineestä maksanut sen myyjälle tai korjauskustannuksista korjaajalle. Korvauksen suuruutta määritettäessä otetaan huomioon kaikki ne käteis-, tukku-, erityis- ja muut alennukset, joihin yhtiöllä olisi ollut oikeus omaisuuden hankkiessaan tai korjauttaessaan.

Korvaussääntöjen kohdan 6.1 (Irtaimiston korvaaminen, Jälleenhankinta-, päivän- ja jäännösarvot) mukaan irtaimistovahingoissa korvauksen määrän perusteena on jälleenhankinta-arvo, jolla tarkoitetaan uuden samanlaisen tai lähinnä vastaavan omaisuuden hankintakustannusta. Kun korvaus suoritetaan rahana, korvauksen määrässä huomioidaan kuitenkin kohdassa 3 mainitut alennukset. Jos omaisuuden arvo on iän, käytön, käyttökelpoisuuden alenemisen tai muun vastaavan seikan vuoksi alentunut yli 50 % jälleenhankinta-arvosta, määritellään korvaus omaisuuden päivänarvon mukaan. Päivänarvolla tarkoitetaan omaisuuden käypää arvoa ennen vahinkoa. Ikävähennyksen kohteena olevan omaisuuden arvo määritellään kuitenkin kohdan 6.2 mukaisesti esineiden iän perusteella.

Jälleenhankinta-arvon mukainen korvaus edellyttää, että kahden vuoden kuluessa vakuutustapahtumasta joko korjataan vahingoittunut omaisuus tai hankitaan sen tilalle uutta samanlaatuista ja samaan käyttöön tarkoitettua omaisuutta.

Jälleenhankinta-arvon mukainen korvaus suoritetaan kahdessa erässä. Ensin suoritetaan päivänarvon mukainen korvaus. Lisäkorvaus, joka on jälleenhankinta-arvon ja päivänarvon mukaisten korvausten erotus, suoritetaan, kun yhtiö on saanut selvityksen uuden esineen hankkimisesta.

Mikäli omaisuudella on arvoa vielä vahingon jälkeen, otetaan tämä vähennyksenä huomioon korvauksen laskemisessa. Jäännösarvo määritellään samojen perusteiden mukaan kuin arvo ennen vahinkoa.

Asian arviointi

Asiassa on kyse korjauskelvottomaksi rikkoutuneesta designvalaisimesta maksettavan korvauksen määrästä. Vakuutusyhtiö on maksanut valaisimesta 9 000 euron päivänarvon mukaisen korvauksen. Lisäksi yhtiö on sitoutunut maksamaan asiakkaalle jälleenhankinta-arvon ja päivänarvon erotuksen mukaisen lisäkorvaukseen, jos asiakas hankkii vastaavanlaisen valaisimen kahden vuoden kuluessa vahingon sattumisesta sekä toimittaa yhtiölle selvityksen uuden valaisimen hankkimisesta. Asiakkaan korvausvaatimus valaisimesta on noin 24 000 euroa.

Asiaan sovellettavien vakuutusehtojen kohdan 6.1 mukaan jälleenhankinta-arvolla tarkoitetaan uuden samanlaisen tai lähinnä vastaavan omaisuuden hankintakustannusta. Jälleenhankinta-arvon mukainen korvaus edellyttää, että vahingoittuneen omaisuuden tilalle hankitaan uutta samanlaatuista ja samaan käyttöön tarkoitettua omaisuutta kahden vuoden kuluessa vakuutustapahtumasta. Jälleenhankinta-arvon mukainen korvaus suoritetaan kahdessa erässä siten, että ensin suoritetaan päivänarvon mukainen korvaus. Päivänarvon osalta ehtokohdassa todetaan, että jos omaisuuden arvo on iän, käytön, käyttökelpoisuuden alenemisen tai muun vastaavan seikan vuoksi alentunut yli 50 prosenttia jälleenhankinta-arvosta, määritellään korvaus omaisuuden päivänarvon mukaan ja että päivänarvolla tarkoitetaan omaisuuden käypää arvoa ennen vahinkoa.

Vakuutusehdossa käytettyjen käsitteiden osalta Vakuutuslautakunta katsoo, että jälleenhankinta-arvon määritelmän viittausta uuden samanlaisen tai lähinnä vastaavan omaisuuden hankkimiseen on tässä tulkittava siten, että jälleenhankinta-arvolla tarkoitetaan vastaavanlaisen käytetyn valaisimen hankintahintaa. Näin osapuolet ovat myös tehneet, joten asia on tältä osin riidaton. Vastaavan valaisimen hankintahinnasta esitetystä näytöstä lausutaan jäljempänä erikseen.

Päivänarvon osalta lautakunta toteaa, ettei vakuutusehtoihin sisälly termin nimenomaista määritelmää. Yhtäältä ehtokohdassa 6.1 viitataan omaisuuden iän, käytön, käyttökelpoisuuden alenemisen tai muun vastaavan seikan vaikutukseen esineen arvoon, toisaalta todetaan päivänarvolla tarkoitettavan irtaimistovahingoissa omaisuuden käypää arvoa ennen vahinkoa. Myöskään käypä arvo -käsitettä vakuutusehdoissa ei ole tarkemmin määritelty.

Riidanalaista kysymystä valaisimen arvosta ja sen osalta maksettavaa korvausta arvioidessaan lautakunta toteaa yleisesti, ettei tapaukseen sovellettavissa vakuutusehdoissa käytetty päivänarvo–jälleenhankinta-arviointi erityisen hyvin sovellu sellaisten esineiden kohdalle, joita ei enää valmisteta, mutta joita on kaupan käytettynä ja joiden arvo siten määräytyy käytettyjen esineiden mukaan. Tällöin esineen arvo ei välttämättä laske ikääntymisen myötä, kuten päivänarvon kohdalla yleensä tapahtuu, vaan arvo voi kysynnän ja tarjonnan muuttuessa myös nousta. Huomioiden, että jälleenhankinta-arvo määräytyy tässä käytettyjen esineiden arvon mukaan, että päivänarvolla tarkoitetaan valaisimen käypää arvoa ja että käypää arvoa ja sen muodostumista ei ole tarkemmin määritelty, lautakunta tulkitsee ehtokohtaa 6.1 siten, että valaisimen päivänarvo vastaa sen jälleenhankinta-arvoa. Lautakunta toteaa myös, ettei vakuutusyhtiö ole perustellut näkemystään valaisimen päivänarvosta muutoin kuin valaisimen käyvästä arvosta hankkimillaan selvityksillä.

Osapuolet ovat erimielisiä myös siitä, onko kyseessä design- vai sisustusvalaisin. Tältä osin lautakunta toteaa, että valaisimen arvoon vaikuttavat tekijät tulevat huomioiduksi sen käypää arvoa määritettäessä eikä tällä terminologisella kysymyksellä ole tässä vaikutusta asian lopputulokseen.

Valaisimesta maksettavan korvauksen määrittävän käyvän arvon osalta lautakunta toteaa, että voimassa olevan oikeuden mukaan korvauksen hakijalla on näyttötaakka hänelle aiheutuneen vahingon määrästä. Asiaa arvioitaessa huomioidaan myös vakuutusyhtiön valaisimen arvosta esittämä selvitys.

Vakuutusyhtiö on hankkinut valaisimen arvosta X:n ja K Oy:n arviot. X:n 3.2.2023 päivätyssä arviossa todetaan, että X ei löytänyt myyntitietoja samankokoisesta valaisimesta. Halkaisijaltaan 50 senttimetrin valaisimia oli myyty useampi ja huutokaupassa ne ovat maksaneet 400–1 500 euroa. Pyyntihinnat eri nettisivuilla ovat olleet 2 500–5 000 euroa. Arvion mukaan asiakkaan valaisinta vastaavan valaisimen pyyntihinta voisi olla 5 000–7 000 euroa. X:n mukaan alan kauppiaiden ja huutokauppatalojen mielestä kyseessä on sisustusvalaisin, jonka kysyntä ei ole kovin suuri. Lausunnossa esitetään, että vakuutusyhtiö maksaisi asiakkaalle korvauksena valaisimen ostohinnan lisättynä asiakkaan myöhemmin hankkimien varaosien ostohinnalla.

K Oy:n on antanut arvion valaisimen arvosta 27.9.2023 ja täydentänyt arviotaan seuraavana päivänä. Alkuperäisessä arviossaan yhtiö on viitannut kansainvälisellä verkkosivustolla noteerattujen neljän eri valaisimen hintoihin. Valaisimet ovat olleet lausunnon liitteenä olevien kuvakaappausten mukaan halkaisijaltaan 87, 70, 85 ja 90 senttimetriä sekä hinnaltaan 12 325, 6 826, 5 750 ja 6 571 euroa. Kuvakaappauksissa on merkintä ”Sold” ja euromääräinen hinta. Kuvakaappausten tiedoista koottuun taulukkoon on kirjoitettu loppuun ”Arvio näiden hintojen perusteella on noin 5000-7000€”. Vakuutusyhtiölle 28.9.2023 lähettämässään viestissä K Oy on todennut yhtiön omana arviona asiakkaan valaisimen arvon olevan edellisen päivän listauksessa mainittujen kahden ensimmäisen valaisimen välillä, lähempänä 7 000–9 000 euroa, jos valaisin on ollut moitteettomassa kunnossa. Tätä ei lausunnossa tarkemmin perustella muutoin kuin todeten sen olevan K Oy:n oma arvio.

Asiakas on toimittanut kuvakaappauksia samalla verkkosivustolla, johon K Oy:n lausunnossa on viitattu, myynnissä olleista valaisimista. Yksi 90 senttimetrin halkaisijan valaisin on ollut myynnissä 23 115,75 euron hintaan ja toinen 16 000 euron hintaan. Lisäksi asiakas on valituksessaan kertonut, että tuolla hetkellä sivustolla on ollut myynnissä samanlainen valaisin hintaan 24 123 euroa, mutta tästä ei ole toimitettu muuta selvitystä kuin asiakkaan kertomus. Lisäksi asiakas on toimittanut kuvakaappauksen 23 757 euron hintaan myynnissä olleesta valaisimesta, mutta tästä kuvakaappauksesta ei ilmene, mikä on valaisimen halkaisija. Myöskään valituksessa viitatun, listahinnaltaan 14 500 euroa olleen, myydyn (sold, €14,500 list prise) valaisimen tarkka koko ei valituksen tiedoista ilmene, mutta kuvan perusteella valaisin on samaa kokoluokkaa asiakkaan valaisimen kanssa.

FINE toteaa, että vakuutusyhtiön esittämissä asiantuntijoiden arvioissa on käytetty vertailukohteena pääosin halkaisijaltaan pienempien valaisinten hintoja. K Oy:n arvioihin on sisältynyt ainoastaan yksi halkaisijaltaan 90 senttimetrin valaisin, kun taas X:n arviossa on käytetty vain halkaisijaltaan pienempiä valaisimia. Arvioista ei myöskään ilmene, milloin arvioiden pohjana käytetyt kaupat on tehty. Lausuntojen merkitystä arvioidessaan lautakunta huomioi myös sen, että niin X:n arvio kuin K Oy:n arviot ovat perusteluiltaan verrattain suppeita ja perustuvat muuhun kuin lausunnon antajien omiin nimenomaisiin kokemuksiin asiakkaan valaisinta vastaavien valaisimien markkinahinnoista. K Oy:n arvioista ei myöskään ilmene, miksi vertailutietona käytettyjen valaisinten hinnat ovat vaihdelleet verrattain paljon, ei myöskään se, miksi K Oy on esittänyt kaksi eri arviota.

Asiakkaan toimittaman selvityksen osalta lautakunta toteaa, että selvitykseen sisältyvät hinnat ovat yhtä valaisinta lukuun ottamatta pyyntihintoja, eivätkä todellisuudessa toteutuneet myyntihinnat ole tiedossa. Kumpikaan osapuoli ei myöskään ole toimittanut selvitystä siitä, kuinka paljon toteutuneet myyntihinnat poikkeavat osapuolten viittaamalla kauppapaikalla tyypillisesti ilmoitetuista pyyntihinnoista tai että onko tällaista poikkeamaa. Näin ollen lautakunta katsoo, että kummankin osapuolen esittämiin selvityksiin liittyy valaisimen arvonmäärityksen osalta epävarmuustekijöitä.

Esitettyä selvitystä arvioidessaan lautakunta pitää perusteltuna painottaa asiakkaan toimittamaa selvitystä, sillä epävarmuustekijöistään huolimatta tuon selvityksen perusteella on todettavissa, mihin hintaan ainakin valaisin olisi ollut vahingon jälkeen hankittavissa. Huomioiden kuitenkin myös se, että saadun selvityksen perusteella kyse on satunnaisesti saatavilla olevasta ja harvinaisesta valaisimesta, jonka osalta ei esitetyn selvityksen perusteella ole todettavissa vakiintunutta hinnanmuodostusta, lautakunta katsoo, ettei valaisimen arvo ole suoraan määritettävissä asiakkaan toimittaman selvityksen perusteella. Lautakunta pitääkin tässä tapauksessa perusteltuna arvioida valaisimen arvon oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 2 §:n 3 momentin oikeusohjeen mukaisesti. Osapuolten toimittamia selvityksiä kokonaisuutena arvioiden Vakuutuslautakunta katsoo valaisimen arvoksi 15 000 euroa ja suosittaa vakuutusyhtiötä maksamaan asiakkaalle lisäkorvauksena 6 000 euroa.

Asian lopputulos huomioiden lautakunta toteaa, ettei asiassa ole tarpeen lausua asiakkaan vakuutusehdon kohtuuttomuuden osalta esittämästä väitteestä. Lautakunta kuitenkin toteaa, että sisäisessä muutoksenhakumenettelyssä tehtyyn ratkaisuun sisältyvän korvauslupauksen mukaan vakuutusyhtiö on ilmoittanut maksavansa lisäkorvauksen toteutuneen hankintahinnan mukaan, jos asiakas kahden vuoden kuluessa vahingon sattumisesta hankkii vastaavan valaisimen.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä maksamaan lisäkorvauksena 6 000 euroa laillisine viivästyskorkoineen.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Bygglin
Sihteeri Korpelainen

Jäsenet:
Kankkunen
Rantala
Vaitomaa
Vyyryläinen