Tapahtumatiedot
A (s. 1978) on hakenut korvausta koronarokotteen aiheuttamasta lääkevahingosta 27.2.2022 päivätyllä lääkevahinkoilmoituksella.
A sai ensimmäisen annoksen koronavirusrokotetta 26.5.2021 ja toisen annoksen 4.8.2021 Spikevax-valmisteella (Moderna).
A kertoi, että toisen koronavirusrokoteannoksen saamisen jälkeen hänellä oli kolmen päivän ajan kuumetta ja flunssan oireita. 8.10.2021 hänellä alkoi yhtäkkiä aluksi distaalisesti raajojen kipu, joka lähti nousemaan ylöspäin nivusiin, käsiin ja kainaloihin. Lisäksi hänellä ilmeni lihasten voimattomuutta, maitohappoisuutta, vapinaa, lämpöilyä, laihtumista sekä polttavaa kipua selässä, niskassa ja kaulalla. A hakeutui ensimmäisen kerran päivystykseen 21.10.2021. Toisen kerran A hakeutui päivystykseen 27.10.2021, jolloin hänelle määrättiin lääkkeitä kipuun, mutta niistä ei ollut kuitenkaan apua. A hakeutui 29.10.2021 työterveyteen, jossa häneltä otettiin laboratoriokokeita. Lisäksi hän sai maksusitoumuksen yksityiselle reumalääkärille, joka antoi A:lle lähetteen reumapolille myosiittiepäilyn vuoksi. Reumapolilla A:lta poissuljettiin suuri määrä reumaattisia lihassairauksia. A totesi, että hän oli voimakkaiden kipujen vuoksi toiminta- ja työkyvytön aikavälillä 21.10.2021—2.1.2022. Tammikuussa ja helmikuussa 2021 hän oli osatyökykyinen.
A kertoi, että reumapoliklinikalla käynnin jälkeen hän hakeutui useamman kerran päivystykseen selittämättömien voimakkaiden kipujen ja lihasvoimattomuuden takia. A sai kiireellisen lähetteen neurologian poliklinikalle. A:lta otettiin verikokeita ja lisäksi hänelle tehtiin ENMG-tutkimus sekä pään ja kaulan alueen varjoainemagneettitutkimus. A:n mukaan magneettitutkimuksessa todettiin, että kaikki hänen kaulansa ja leukalinjansa imusolmukkeet olivat turvoksissa. Imusolmukkeiden ultraäänitutkimuksessa oli normaali kaiku. Terveyskeskuksessa tehdyissä laboratoriotutkimuksissa todettiin, että hänen eosinofiili- ja LgE-arvonsa olivat vielä tammikuussa lievästi koholla.
A totesi, että hän joutui syömään kipujen takia voimakkaita keskushermosto- sekä hermokipulääkkeitä, joilla pahin polttava kipu niskasta ja takaraivolta hieman vaimeni. A kokeili myös kortisonia kaksi viikkoa. A kertoi, että pahimmillaan häneltä lähtivät jalat alta portaita alas tullessa. Hiustenpesussa käsien kannattelu oli mahdotonta lihasheikkouden vuoksi. Kaksi pahinta kuukautta A joutui olemaan pääosin makuuasennossa lihasvoimattomuuden takia. Nivusten kipu oli voimakasta, lämpöä oli kaksi kuukautta ja hän laihtui pahimman kuuden viikon aikana 68 kilogrammasta 61 kilogrammaan. A:n vointi alkoi pikkuhiljaa kohenemaan joulukuun loppua kohden. Hänellä alkoi 50 %:n työaika 3.1.2022. Helmikuussa hän oli 60 %:n työajalla.
A kertoi, että hän kävi neurologian professori B:n vastaanotolla, joka diagnosoi hänelle todennäköisen rokotekomplikaation. Lisäksi B ja sairaalan lääkäri totesivat mRNA-rokotteet vasta-aiheisiksi. A totesi, etteivät hänen oireensa olleet vahinkoilmoituksen tekemisen aikaan vielä täysin ohittuneet, vaan hän oli ollut kipujen vuoksi viimeksi sairaslomalla 16.—24.2.2022.
Vakuutusyhtiö antoi asiassa korvauspäätöksen 31.1.2023. Yhtiö viittasi vastaanottamaansa A:ta koskevaan lääketieteelliseen selvitykseen ja totesi, ettei A:n saaman koronarokotteen ja A:lla kuvattujen oireiden väillä voitu lääketieteellisesti osoittaa ajallista syy-yhteyttä. A:lla oli aiemmin todettu nivel-väsymysoireinen lymfosyyttikoliitti. A:lle ilmaantui neurologisia oireita, kuten neuropaattista kipua ja väsyneisyyttä, noin yhdeksän viikkoa koronarokotteen saamisen jälkeen. Oireet vähenivät loppuvuodesta 2021 alkuvuoteen 2022 mennessä, kunnes ne palasivat noin yhdeksän kuukautta myöhemmin A:n palatessa töihin. Yhtiö totesi, ettei koronarokotetta koskevissa tutkimuksissa ole todettu, että ne aiheuttaisivat long covid -oireita. Yhtiö katsoi, että A:lla ilmenneiden oireiden etiologia jäi avoimeksi ja huomautti, etteivät ne sopineet ajallisestikaan rokotereaktioon. Yhtiö katsoi, etteivät A:lla todetut lihassärky ja suurentuneet imusolmukkeet olleet todennäköisesti aiheutuneet A:n saamasta koronarokotteesta. Yhtiö ei maksanut A:lle korvausta lääkevahinkovakuutuksesta.
Asiakkaan valitus
A ilmoittaa asiamiehen välityksellä tyytymättömyytensä vakuutusyhtiön korvauspäätökseen ja pyytää asiassa vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusta. A katsoo, että hänellä on long covid -oireisto sekä ohutsäieneuropatia, jotka ovat seurausta Moderna-koronavirusrokotteen saamisesta.
A toteaa, että hänelle aiheutui Moderna-rokotteesta vakava long covid -oireisto, johon kuuluvat voimakkaat koko vartalossa ilmenevät nivel- ja lihassäryt ja suurentuneet imusolmukkeet. Akuutin neurologisen kipuoireiston hoito kesti kuukausia, ja hänen oireensa jatkuvat edelleen. Hänellä on yhä jatkuva lääkitys dysautonomiaan.
A:n toteaa, että ohutsäieneuropatia on rokotteiden yleisesti tunnettu haittavaikutus. Ohutsäieneuropatia on myös maailmalla tunnettu koronavirusrokotteiden haittavaikutus, ja niitä on korvattu myös Suomessa koronavirusrokotteisiin liittyvinä lääkevahinkoina. A on toimittanut Vakuutuslautakunnalle julkaistuja yksittäistapaustutkimuksia mRNA-rokotteiden ja long covid -oireiden välisestä yhteydestä. A viittaa kyseisiin artikkeleihin ja katsoo, että mRNA-rokotteiden jälkeen ilmennyt long covid -oireisto on lääketieteelle jo jossain määrin tunnettu ilmiö. A pyytää Vakuutuslautakuntaa kiinnittämään huomiota hänellä ilmenneiden oireiden ja edellä mainittujen tutkimusten tulosten samankaltaisuuteen.
A toteaa, että häntä hoitaneet tahot, kuten neurologi B ja asiassa konsultoitu sairaalan infektiosairauksien ylilääkäri, ovat arvioineet, että kyse on rokotteen laukaisemasta haittavaikutuksesta. Lisäksi hänen IgE- ja Eos-arvonsa ovat olleet hieman koholla sopien nimenomaisesti rokotereaktioon. A:n mukaan lääkärit ovat todenneet olevan tunnettua, että long covid -tauti saattaa supressoida immuunijärjestelmän. Erityisesti A haluaa korostaa, etteivät häntä hoitaneet tahot ole pitäneet ajallista syy-yhteyttä poissulkevana tekijänä sitä, että hänen oireistonsa alkamisessa oli viivettä.
A toteaa, ettei hänellä ilmenneen long covid -oireiston selittäväksi tekijäksi ole osoitettu mitään todennäköisempää tekijää kuin Moderna-rokote. Asiassa ei ole tullut esiin mitään sellaista yksittäistä tekijää, joka hänen kohdallaan puhuisi syy-yhteyttä vastaan. A on ollut ennen rokotusta terve, suhteellisen nuori henkilö, eikä hänellä ole ollut minkäänlaisia long covid -oireistoon tai neuralgiaan viittaavia oireita ennen rokotuksen saamista. A:lla ei ollut pitkään aikaan todettu koronavirustartuntaa ennen oireiden alkamista. A:lla oli todennäköisesti Covid-tartunta maaliskuussa 2020, mutta tätä ei varmistettu laboratoriossa. Tämän jälkeen hänen oireensa olivat kuitenkin keuhko-oireita, ja ne katosivat jo huomattavasti ennen ensimmäisen koronavirusrokotteen ottamista. A pitää mahdollisena, että infektio ja pitkittynyt oireilu altisti hänet koronavirusrokotteen haittavaikutuksille. A kuitenkin katsoo, ettei tällä ole juridista merkitystä, koska vahingonkorvausvastuuta määritettäessä vahingonkärsinyt tulee ottaa sellaisena kuin hän on.
Vakuutusyhtiön esiin tuoman A:lla aiemmin todetun lymfosyyttikoliitin osalta A toteaa, että kyseisen sairauden tyyppioire on voimakas ripuli. Asiakirjojen mukaan se on ollut jo pitkään remissiossa, eikä se A:n mukaan selitä hänen oireitansa.
Lisäkirjelmässään A viittaa aiemmin mainittuihin yksittäistapaustutkimuksiin ja lisäksi lisäkirjelmän liitteenä toimittamiinsa kahteen Nature Reviews-julkaisun katsausartikkeliin ja toteaa, että long covid -oireiston ja koronarokotteiden välistä yhteyttä on pidetty vähintäänkin todennäköisenä.
A viittaa vakuutusyhtiön toimittamaan ICMRA:n (International Coalition of Medicines Regulatory Authorities) julkaisemaan lausuntoon (ICMRA statement on the safety of COVID-19 vaccines, EMA/194687/2023, julkaistu 5.7.2023), ja toteaa, että siinä sanotaan ainoastaan, että viranomaisille toimitetusta kerätystä datasta ei ilmene turvasignaalia long covidin ja rokotteiden yhteydestä. A toteaa, että huomioon tulee ottaa ensinnäkin se, että long covidin diagnostiset kriteerit ja oireisto ovat edelleen epämääräiset ja oireet hyvin todennäköisesti raportoidaan kliinikkojen toimesta usein yksittäisoireina eikä long covid -nimikkeellä. A toteaa, ettei juridista ja erityisesti vahingonkorvausoikeudellista merkitystä ole sillä semanttisella seikalla, onko kyseessä joukko yksittäisiä ohutsäieneuropatiaan liittyviä neurologisia oireita vaiko long covid.
A korostaa, ettei luotettavan tilastonäytön puute tarkoita sitä, etteikö rokotteiden ja long covid -oireiston välillä voisi olla syy-yhteyttä yksittäistapauksissa. A pitää kyseenalaisena, että vakuutusyhtiö on valmis hyväksymään yli viiden vuoden takaisten oireiden vaikutuksen hänen nykytilaansa, mutta ei noin kahden kuukauden viivettä rokotehaitan toteamisessa. A viittaa Guillain-Barrén oireyhtymän ja rokotusten välisestä yhteydestä julkaistuun artikkeliin, jossa hänen mukaansa todetaan, että neurologisten oireiden ilmeneminen rokotehaittana tapahtuu usein viiveellä. Lisäksi A viittaa Pandemrix-rokotetapauksiin.
A ihmettelee, miksi vakuutusyhtiö kyseenalaistaa professori B:n hänelle antaman long covid -diagnoosin. Hänen oireensa eivät ole muuttuneet ennen B:n ensimmäistä vastaanottoa. Lääketieteellisessä työssä on tavanomaista, että diagnoosi selviää vasta, kun joku potilasta hoitava lääkäri osaa sitä epäillä.
A toteaa pitävänsä paikkansa pitämättömänä vakuutusyhtiön näkemystä, jonka mukaan hänellä ei olisi diagnosoitu ohutsäieneuropatiaa tai dysautonomiaa. Neurologian vastaanotolla 5.8.2022 on jo todettu, että hänellä on ”tyypilliset ja voimakkaat dysautonomian oireet”. Hänelle määrättiin myös Emconcor-lääkitys. A viittaa toimittamaansa Nature Reviews-julkaisun katsausartikkeliin ja toteaa siitä käyvän ilmi, että nämä oireet ovat long covid -oireistolle tyypillisiä. Hänellä on myös todettu koronarokotteen haittavaikutuksista kärsiville henkilöille tyypilliseen tapaan kohonneet koronviruksen piikkiproteiinin veriarvot. Normaalisti rokotuksen saaneiden henkilöiden piikkiproteiinit laskevat rokotteen saamisen jälkeen, kun taas niillä, joille kehittyy haittavaikutuksia, proteiinit saattavat jopa nousta jyrkästi. Näin on myös hänen kohdallaan, sillä 28.12.2021 hänen piikkiproteiiniarvonsa oli 3394.5 AU/ml ja 28.2.2023 se oli lähes kolmikertainen eli 9754 AU/ml.
A on liittänyt toisen lisäkirjelmänsä yhteyteen Fimean 11.9.2023 päivätyn listauksen koronavirusrokotteiden tuotetietoihin lisättävistä haittavaikutuksista. Kyseisellä listalla mainitaan kaikki hänellä todetut oireet, kuten lihasten voimattomuus, kihelmöinti, pistely ja turvonneet imusolmukkeet. A haluaa myös korostaa, ettei sillä ole vahingonkorvausoikeudellista merkitystä, kutsutaanko oireita long covidiksi vai ovatko kyseessä rokotteesta johtuvat yksittäiset oireet.
Kolmannessa lisäkirjelmässään A toteaa, että hän on maininnut polttavan kiputunteen kaulalla jo vahinkoilmoituksessa. Kivut niskassa, kaulalla ja nivusissa ovat olleet hänen imusolmukkeidensa kohdalla. Hänen on mahdotonta vaikuttaa kuvantamisten ja tutkimusten aikatauluihin tai kiireellisyyteen. A katsoo, että löydökset suurentuneiden imusolmukkeiden osalta olisi tehty jo aiemmin, mikäli kuvantamisetkin olisi tehty aiemmin.
Vakuutusyhtiön vastine
Vakuutusyhtiö toteaa vastineessaan, että long covid on koronavirusinfektion jälkitauti ja siihen voi liittyä erilaisia oireita. Long covidiin voi sairastua koronavirusinfektion jälkeen ja sen voi saada, vaikka olisi sairastanut koronataudin oireettomana. Long covidin tarkkaa mekanismia ei vielä tunneta. Minkään koronarokotteen ei tiedetä aiheuttavan long covidia.
A:n saaman Spikevax-rokotteen valmisteyhteenvedossa todetaan, että rokotteen sivuvaikutukset ovat yleensä lieviä ja nopeasti väistyviä. Vakuutusyhtiön tiedossa ei ole mitään sellaista luotettavaa lääketieteellistä tutkimusta, joka osoittaisi koronarokotteiden, jotka eivät edes sisällä koronavirusta itsessään, voivan aiheuttaa long covidia tai sitä muistuttavaa tilaa. Tällaista tietoa ei yhtiön saaman tiedon mukaan ole myöskään viranomaisilla, kuten Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksella (THL).
Vakuutusyhtiö toteaa, että A on kärsinyt oirekuvaltaan samankaltaisista ja etiologialtaan epäselviksi jääneistä kipuoireista jo vuosina 2015—2016. Maaliskuussa 2020 A puolestaan sairasti koronavirusinfektion, johon liittyvistä pitkittyneistä oireista hän kärsi vielä kesällä 2021. Vakuutusyhtiö katsoo, että mikäli A:n oirekuvassa on ylipäätään kysymys long covidista, on sairastettua infektiota pidettävä tilan todennäköisimpänä syynä.
Vakuutusyhtiö katsoo, ettei A:n tapauksessa ole myöskään ajallista yhteyttä; koronarokotteiden haittavaikutukset ilmenevät tyypillisesti nopeasti rokotuksen jälkeen ja kestävät korkeintaan joitakin viikkoja. A hakeutui lääkäriin yli kaksi kuukautta rokotteen saamisen jälkeen ja esimerkiksi hänen ilmoittamastaan pitkittyneestä kuumeesta ei näistä niin sanotuista alkuvaiheen käyntimerkinnöistä löydy viitteitä. Toteen jää siis näyttämättä, että A olisi alkanut oireilla nopeasti rokotteen saamisen jälkeen. Vakuutusyhtiö katsoo olevan immunologisesti hyvin epätodennäköistä, että rokote laukaisisi ilmoitetut oireet yli kaksi kuukautta rokotteen saamisen jälkeen huomioiden myös A:n historia samankaltaisten oireiden kanssa.
Vakuutusyhtiö toteaa, että tapauksesta tuli nopeasti ratkaisusuosituspyynnössä kuvatulla tavalla ”selvä” vasta professori B:n vastaanotolle hakeutumisen jälkeen. Vastaanotolla A:lla epäiltiin ohutsäieneuropatiaa, mutta sitä ei kuitenkaan tosiasiallisesti ole kyetty diagnosoimaan, kuten ei myöskään dysautonomiaa. Vakuutusyhtiö katsoo, että näyttö jää tältäkin osin riittämättömäksi. Julkisessa erikoissairaanhoidossa syy-yhteyttä rokotteeseen pidettiin erittäin epätodennäköisenä.
Vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan A:n saama Spikevax-rokote ei ole todennäköisesti aiheuttanut hänelle mitään sellaista reaktiota, kudosvauriota tai sairautta, joka selittäisi hänen oireensa. Yhtiö katsoo, ettei asiassa ole tapahtunut vakuutusehtojen mukaista lääkevahinkoa ja ettei korvauspäätöksen muuttamiselle ole perusteita.
Vakuutusyhtiö toteaa lisävastineessaan, ettei yleisen tason näytön puute tarkoita sitä, etteikö syy-yhteyttä yksittäisissä tapauksissa voitaisi pitää todennäköisenä, mutta A:n tapauksessa tällaisia seikkoja ei kuitenkaan ole.
Vakuutusyhtiö toteaa, että ICMRA luo kansainvälisen tason puitteet lääkeviranomaisten väliselle yhteistyölle. ICMRA on todennut, että; ”There has been no safety signal1 from the very large body of data held by international regulators suggesting that long COVID is a possible side effect of COVID-19 vaccination.” Yhtiö toteaa, etteivät lääkeviranomaiset ole toisin sanoen havainneet mitään koronarokotteiden ja long covidin väliseen mahdolliseen syy-yhteyteen viittaavaa. Yhtiö katsoo, että edellä mainitulle kannanotolle on annettava enemmän painoarvoa, kuin yhden hoitavan lääkärin näkemykselle tai viitatuille yksittäisille tapausselostuksille.
Vakuutusyhtiö toteaa, että lisäkirjelmässä esiin tuotu epäilys siitä, että long covid -oireita hyvin todennäköisesti raportoitaisiin terveydenhuollossa pelkkinä yksittäisoireina, on merkityksetön. Osa näistä oireista voi nimittäin liittyä koronarokotteisiin, eikä yksittäisoireiden raportoinnista voida tehdä yleisen tason johtopäätöstä siitä, että ne liittyisivät jotenkin koronarokotteisiin.
Toisessa lisävastineessaan vakuutusyhtiö huomauttaa A:lla todettujen suurentuneiden imusolmukkeiden osalta, ettei tällaista havaittu hänen hakeutuessaan hoitoon lokakuussa 2021. Vasta 6.12.2021 tehdyssä kuvantamistutkimuksessa havaittiin lievästi ja hyvälaatuisesti suurentuneita imusolmukkeita kaulalla ja leukakulmissa. Sen lisäksi, ettei ajallista yhteyttä suurentuneiden imusolmukkeiden osalta voida asiassa todentaa, ei kuvantamislöydöksiä asiantuntijalääkärin mukaan voida pitää varsinaisena poikkeavana sairauslöydöksenä.
Kolmannessa lisävastineessaan vakuutusyhtiö toteaa, että lääkevahinkojen käsittely perustuu potilasasiakirjamerkintöihin mikä tarkoittaa, että vahingon tulee olla todettavissa vahingonkärsineen potilasasiakirjoista. A on itse hakeutunut hoitoon vasta 2,5 kuukautta rokotuksen saamisen jälkeen. Vaikka hänelle olisi tehty kuvantamistutkimukset jo aiemmin, ovat hänen oireensa joka tapauksessa alkaneet yhdeksän viikkoa rokotuksen saamisesta, eikä ajallista yhteyttä näin ollen voida osoittaa. Lisäksi vakuutusyhtiö toteaa, että mikäli potilaalle aiheutuu henkilövahinko siitä syystä, ettei häntä ole tutkittu tai hoidettu vaikka olisi pitänyt, on kyse potilasvahingosta. Lopuksi yhtiö huomauttaa, ettei A:lla ole laajoissa tutkimuksissa todettu mitään objektiivisesti osoitettavaa sairautta, kudosvauriota tai reaktiota, joka selittäisi hänen kipuoireensa.
Selvitykset
Vakuutuslautakunnalla on käytössään A:ta koskevaa lääketieteellistä selvitystä ajalta 13.7.2020—28.2.2023.
A sai ensimmäisen annoksen koronavirusrokotetta 26.5.2021 ja toisen annoksen 4.8.2021 Spikevax-valmisteella. A:lla on perussairauksina lymfosyyttikoliitti, atopia, migreeni ja lisälyöntisyyttä.
21.10.2021 päivätyn terveyskeskuslääkärin tekstin mukaan A hakeutui vastaanotolle nivelkipujen vuoksi. A:lla oli ollut keväällä 2021 alaselkäkipua, joka oli säteillyt vasempaan alaraajaan. A:lle oli tuolloin tehty lanneselän MRI-kuvaus, jossa ei ollut todettu selkeää iskiastyyppistä kipua selittävää, ja A:n hermojuuret olivat olleet avoimet. Nyt A:lla oli ollut kolmen viikon ajan kipua, joka alkuun painottui päkiöihin. A:lla oli kipuja myös molempien käsien rannenivelessä sekä kämmen- ja sormiluun välisissä nivelissä. Kivut olivat siirtyneet myös olkapäihin ja niskaan. A:n kivut alkoivat aamuisin ja helpottivat pikkuhiljaa päivänä aikana, mutta ne eivät kuitenkaan kokonaan poistuneet. A:lla ei ollut hengenahdistusta, eikä hänen suvussaan ole reumatauteja. A:lla ei todettu kliinisessä tutkimuksessa synoviittejä, punoitusta tai turvotusta nivelissä. A:n raajojen liikeradat, jänneheijasteet ja olkanivelen liikelaajuudet olivat normaalit. A sai leuan hyvin rintaan, ja hänen päänsä kääntöliikkeet sujuivat ongelmitta. A:lle tehdyssä ristiluun kompressiotestissä ei ilmennyt poikkeavaa kipua SI-nivelen seudulla. A:lta otettiin verikokeita, joissa ei todettu poikkeaa.
27.10.2021 päivätyn terveyskeskuslääkärin tekstin mukaan A kertoi, että hänen työpäivänsä oli edellisenä päivänä keskeytynyt kipujen vuoksi. A oli ottanut Vimovo-tulehduskipulääkettä, mutta siitä ei ollut ollut apua. A:lla oli kipuja hartioissa ja pakaroissa. A ei saanut nukuttua, ja hän oli väsynyt sekä uupunut päivisin. A kuvaili kivun olevan polttavaa erityisesti niska-hartia-alueella. A koki, että kylmä suihku helpotti hänen oloansa hetkellisesti. A:n tuntemukset eivät selkeästi pahentuneet esimerkiksi kylmässä, kuumassa tai kävellessä. A täytti fibromyalgian kipuoirekyselylomakkeen, jonka 2. kohdasta hän sai täydet 9 pistettä (uupumus, herääminen virkistymättömänä, ajattelu- ja muistivaikeudet). Muista kohdista A ei saanut pisteitä. A:lla oli kiputuntemuksia oikeassa yläraajassa, molemmissa lonkissa, reisissä ja hartioissa. A:lle määrättiin Noritren-lääkettä kokeeksi.
29.10.2021 päivätyn työterveyslääkärin tekstin mukaan A:lle aloitettiin kortisonilääkitys.
5.11.2021 päivätyn työterveyslääkärin etäkontaktin tekstin mukaan A:lta otetuissa tumavasta-ainetesteissä todettiin homogeeninen, hienorakeinen värjäytymiskuvio. Lääkärin mukaan löydös saattoi liittyä autoimmuunitautiin, mutta kuviossa oli myös piirteitä täysin terveillä henkilöillä esiintyvistä DFS70 vasta-aineista. Lääkäri suositteli, että A:lle tehtäisiin S-DFS70Ab-tutkimus ja tarvittaessa SENAAb- tai S-ANA-Ty-tutkimus
2.12.2021 päivätyn reumatologian tekstin mukaan A:lla aiemmin todettu lymfosyyttikolitti oli nyt remissiossa. Lymfosyyttikoliitti oli vain kerran aktivoitunut sen jälkeen, kun A sai kyseisen sairauden diagnoosin. Vuonna 2016 A:ta oli tutkittu reumatologialla ja neurologialla infektion jälkeisen kivuliaisuuden vuoksi. Tuolloin A:n oireet olivat kestäneet noin 1,5 vuotta. A:lle oli tehty yli 10 vuotta sitten nenän sivuonteloiden tähystysleikkaus. A:n suvussa ei ole tulehduksellisia reuma- tai suolisairauksia eikä ihopsoriasista. A on yliherkkäkefaleksiinille, fluorokinolonille ja amoksisilliinille. Lisäksi A:lla on pähkinäyliherkkyys. sicca-oireita A ei tupakoinut eikä käyttänyt alkoholia.
Reumatologian tekstin mukaan A:lla oli 8.10.2021 alkanut yhtäkkiä niveloireilu, joka oli sittemmin väistynyt. A:lla oli sittemmin ilmennyt myös lihasoireita. A kuvaili, että hänen lihaksensa menivät pienestäkin rasituksesta ikään kuin maitohapoille. A oli jäänyt sairaslomalle. A:lle oli tehty työterveyshuollossa laboratoriokokeita, joissa ei todettu muuta poikkeavaa kuin koholla olevat tumavasta-ainearvot (640). A:lle oli kokeiltu neljän päivän ajan Prednisolon-kortisonilääkitystä, joka A:n mukaan oli aluksi tuntunut hieman auttavan, mutta hänen lihasoireensa olivat pysyneet koko ajan ennallaan. A oli käynyt sairaalan päivystyksessä kaksi kertaa, joista viimeisin käynti oli ollut 20.11.2021. Päivystyksessä A:lle oli suositeltu Lyrica-hermokipulääkettä, mutta A ei ollut vielä käyttänyt sitä. A oli 22.11.2021 aloittanut omatoimisesti uudelleen Prednisolon-kortisonilääkityksen, joka A:n kertoman mukaan oli ensin ikään kuin auttanut, mutta nyt parin päivän ajan oireilu oli ollut ennallaan. A koki hankalimpana oireena aamuöisin ilmenevän jähmeyden vasemmanpuoleisessa niska-hartiaseudussa, jossa oli myös polttelevaa kipua. A:lle saattoi tulla edellä mainittua oiretta mihin vuorokauden aikaan tahansa, mutta liikunta yleensä auttoi siihen. A:lla oli ilmennyt lievempää oireilua myös reisien etu- ja takaosissa, pohkeiden takaosissa, kyynärvarsien dorsaalipuolella ja niska-hartiaseudun oikealla puolella. A:n ruumiinlämpö oli korvalämpömittarilla mitattuna 37,4 celsiusastetta.
Reumatologian tekstin mukaan A oli sairastunut maaliskuussa 2020 koronavirusinfektion, ja hänen oireensa olivat tuolloin jatkuneet yli vuoden ajan. Kesällä A:n hengitystieoireet olivat helpottaneet. A:lla oli kertomansa mukaan ollut 20 päivän ajan kuumetta ja lihasoireilua sen jälkeen, kun hän oli saanut toisen koronarokoteannoksen elokuun puolivälissä. A:n työnkuva oli hyvin stressaavaa ja haastavaa. A oli aloittanut kesällä uudelleen kuntosaliharjoittelun, mutta hän ei yhdistänyt oireiluaan siihen millään tavoin. A:lle tehdyissä kliinisissä tutkimuksissa ei todettu poikkeavaa. A:n paino oli laskenut kahdeksassa viikossa noin kuusi kilogrammaa. A:lle määrättiin hermokipulääkkeitä ja laboratoriokokeita. Kortisonilääkitys purettaisiin pois.
3.12.2021 päivätyn työterveyslääkärin etäkontaktin tekstin mukaan A oli tehnyt PEF-seurannan, jonka perusteella ei todettu astmaan viittaavia löydöksiä tai muuta poikkeavaa.
6.12.2021 päivätyssä päivystyksen tekstissä lääkäri lisäsi A:n esitietoihin, että vuonna 2016 A:lle oli tehty pään MRI- ja likvortutkimus, joissa ei ollut todettu mitään poikkeavaa. A:lle oli tehty myös ENMG-tutkimus, joka myös oli ollut normaali. A:lle oli tuolloin tehty myös tuntokynnysmittaukset, joissa oli tullut esiin kylmäallodyniaan sopivaa muutosta sopien C-säievälitteiseen tuntoradaston häiriöön. A:lla ei ollut tuolloin todettu kiistattomasti ohutsäieneuropatiaa, sillä häneltä ei ollut otettu ihobiopsiaa. A:n oireet olivat sittemmin korjaantuneet.
Tekstin kirjauspäivänä 6.12.2021 A:lle tehdyissä kliinisissä tutkimuksissa ei todettu selkeää syytä A:n kipuoireistolle. A:lla oli niska-hartiaseudulla jonkin verran lihasjännitystä, mutta ei erityisempiä kipukohtia. A:n heijasteet olivat aavistuksen vilkkaanpuoleiset erityisesti vasemmassa alaraajassa. A:n leukosyyttiarvo oli 9,7 eli lievästi koholla, minkä lääkäri arveli liittyvän kortisonilääkitykseen. Lääkäri totesi, ettei hänelle tullut aivan selvää epäilyä neurologisesta sairaudesta, mutta muun muassa keskushermoston inflammatoriset sairaudet voisivat ainakin periaatteessa kyseisen kaltaista oireistoa aiheuttaa. Lääkäri ohjelmoi A:lle pään MRI- ja kaularangan MRI-tutkimukset gadolinium-tehosteisina. Lisäksi A:lle tehtiin borreliavasta-ainetutkimus. Samana päivänä päivättyjen laboratoriokoetulosvastausten mukaan A:lla ei ollut borrelioosin vasta-aineita.
20.12.2021 päivätyn reumatologian etäkontaktin tekstin mukaan A:n DFS70-vasta-aineet olivat positiiviset, mutta lääkäri totesi, etteivät ne yksinään esiintyessään liity sidekudostauteihin. A:lta tutkittu myosiittivasta-ainepaketti oli negatiivinen. A oli käynyt 2.12.2021 tapahtuneen reumatologian vastaanottokäynnin jälkeen ensiavussa, jossa neurologi oli tutkinut hänet. A:lle oli muun muassa tehty ylä- ja alaraajojen sekä hartia-alueen ENMG-tutkimus, jossa ei todettu poikkeavaa. A:lle tehtäisiin seuraavalla viikolla pään- ja kaularangan MRI-tutkimukset. A oli saanut Lyrica-hermokipulääkkeestä jonkin verran apua niska-hartiaseudun polttavaan kipuun. A:lla oli kuitenkin edelleen jonkinlaista särkyä/puutuneisuutta alaraajojen takalinjassa, eikä Lyrica-lääke ollut auttanut tähän.
28.12.2021 päivätyn laboratoriotulosasiakirjan mukaan A:lle oli tehty koronaviruksen vasta-ainetutkimus (S-CV19sAb 10873), jonka tulos oli 3394.5 AU/ml.
5.1.2022 päivätyn työpsykologin tekstin mukaan A kertoi, että sairastelu oli nostanut esiin ahdistuneisuutta ja mielialan laskua. A koki myös työhön liittyvää kuormitusta, ja hän koki käyvänsä herkästi ylikierroksilla.
11.1.2022 päivätyn neurologian etäkontaktin tekstin mukaan A:lle tehdyssä pään MRI-tutkimuksessa todettiin leukakulmissa ja kaulalla lievästi suurentuneita imusolmukkeita sekä aivolisäkkeen takaosassa pieni Rathken taskun kystaan sopiva nestelokero. Muuta poikkeavaa ei todettu. A:lle tehdyissä kaularangan MRI-tutkimuksessa ja ENMG-tutkimuksessa ei todettu poikkeavaa. A:n vointi oli vähitellen kohenemassa. A:lla ilmennyt lihasheikkous oli kevenemässä, mutta se ei ollut täysin ohittunut. A pystyi tekemään kahden kilometrin pituisia kävelylenkkejä. A oli palannut viikkoa aiemmin töihin 50 %:n työajalla. A oli selvinnyt töissä hyvin, vaikka hän ei kokenut vointiaan vielä aivan entistä vastaavana. A oli lopettanut asteittain Lyrica-lääkityksen noin viikkoa ennen töihin paluuta. A:lla oli kipuja, mutta ne eivät olleet palanneet aikaisempaan intensitettiin tai voimistuneet. A koki pärjäävänsä kipujensa kanssa. A pohti edelleen oireistonsa etiologiaa ja erityisesti sen yhteyttä toisen koronarokoteannoksen saamiseen. A:lla oli ollut melko vastaavantyyppistä oireilua vuonna 2016, jolloin oireisto oli tullut suolistotulehduksen jälkitilana. Lääkäri totesi, että kahdeksan viikon väli koronarokotteen ja oireiden alun välillä on melko pitkä ajatellen immunologista reaktiota, koska suurin immuunijärjestelmän aktivaatio tapahtuu 1–2 viikkoa rokotteen jälkeen. Rokotteen osuutta oireistoon ei lääkärin mielestä voitu kuitenkaan täysin poissulkea. Lääkäri keskustelisi vielä neuroimmunologin kanssa.
12.1.2022 päivätyn neurologian etäkontaktin tekstin mukaan lääkäri oli keskustellut neurologin ja neuroimmunologin kanssa. Heidän arvionsa mukaan oli erittäin epätodennäköistä, että rokote olisi kahdeksan viikon jälkeen voinut enää aiheuttaa A:lla ilmenneen oireiston.
12.1.2022 päivätyssä neurologi B:n tekstissä käydään laajasti läpi A:n taustatietoja ja 8.10.2021 alkanutta oireilua. A:n orientoivassa statuksessa, kognitiossa tai mielialassa ei ilmennyt poikkeavaa. A:n kaulan oikealla puolella oli useita hieman kovahkoja imusolmukkeita, jotka aristivat hieman. A:n kainaloissa tai nivusissa ei tällaisia tuntunut. B:n mukaan imusolmukesairaus on tavallisin mRNA-rokotteiden komplikaatio, tosin A:n tapauksessa viive oireiden alkuun oli epätyypillinen eli kahdeksan viikkoa. B:n mukaan tämä ei kuitenkaan poissulkenut rokotekomplikaatiota. B määräsi A:lle kaulan ultraäänitutkimuksen, täydellisen verenkuvatutkimuksen sekä veren immunoglobuliini- ja eosinofiilitutkimukset. B katsoi, että näillä tiedoin 3. mRNA-rokote on katsottava vasta-aiheiseksi rokotekomplikaation poissulkemiseen saakka. B asetti A:lle kaksi diagnoosia; ”U09.9: Long covid. Ei virologista osoitusta SARS-Cov-2 infektiosta.” ja ”R59.0: Paikallisesti suurentuneet imusolmukkeet kaulan alueella. Todennäköinen rokotekomplikaatio.” Kummankin edellä mainitun diagnoosin varmuusasteeksi B on asettanut ”Todennäköinen tai varma”.
9.2.2022 päivätyn terveyskeskuslääkärin tekstin mukaan A:lle tehdyn kaulan ultraäänitutkimuksen löydökset olivat normaalit. A:lla oli 3 millimetrin ja 4 millimetrin hyvälaatuiset imusolmukkeet oikealla niskassa. A:n kertoman mukaan nämä olivat hiljalleen pienentyneet. A:lta 17.1.2022 otettujen laboratoriokokeiden vastausten mukaan lgE-arvo oli 129 eli lievästi koholla. A:n Eos-arvot olivat 0,65 ja 6 %, eli molemmat olivat hieman koholla. A:n Leuk-arvo oli 10.8., joka lääkärin mukaan sopi rokotusreaktioon.
16.2.2022 päivätyn työterveyslääkärin tekstin mukaan A kertoi kiputilanteensa pahentuneen. A oli ollut kolme kuukautta sairaslomalla ja lopulta osasairauspäivärahan turvin 60 %:lla työajalla. A koki, että hän oli kuntoutunut jo suhteellisen hyvin, mutta hänellä oli ollut viime aikoina rokotuksiin liittyen lisääntynyttä stressiä, jonka hän koki pahentaneen kipuja. Kipupaikat olivat samat kuin syksylläkin. A oli joutunut käyttämään Panacod-kipulääkettä, jonka annostusta hän nyt nostaisi.
21.3.2022 päivätyn neurologi B:n tekstin mukaan A oli toimittanut sykeseurannan, jonka mukaan A:lla oli jonkin verran viitteitä aiheettoman korkeasta sykkeestä sekä levossa että kevyessä rasituksessa. B:n mukaan kyseessä oli muuten tyypillinen long covid, mutta selkeä dysautonomia puuttui, eikä A:lla ollut ilmennyt aivosumua. B:n mukaan osalla potilaista nämä piirteet voivat puuttuakin. Sen sijaan A:lla oli ollut neuropaattiseksi sopivia kipuja. B määräsi A:lle naltreksoni-lääkettä long covid uupumuksen hoitoon. 12.1.2022 päivätyssä tekstissä kerrottujen diagnoosien lisäksi B asetti A:lle diagnoosiksi ”Y59: mRNA-rokotteen haittavaikutus”. B on asettanut edellä mainitun diagnoosin varmuusasteeksi ”Epäilty”.
20.4.2022 päivätyn neurologi B:n tekstin mukaan A:lla oli edelleen voimakkaasti alentunut fyysisen rasituksen sietokyky. A:lla ei ollut ilmennyt mainittavasti alentunutta kognitiivisen rasituksen sietoa eikä mitään tyypillisiä dysautonomian oireita, kuten aiheetonta sykkeen nousua, hikoilua tai ääreisverenkierron häiriöitä. Tekstin kirjauspäivää edeltävän kuukauden aikana A:n voinnissa ei ollut tapahtunut mitään muutosta. B määräsi A:lle Neurontin-lääkettä neuropaattisen kivun hoitoon. B:n mukaan A:n kliininen diagnoosi oli SFN-tyyppinen pienten säikeiden neuropatia, jonka patologinen diagnoosi olisi mahdollinen syvällä ihobiopsialla. B:n mukaan tämä on kuitenkin harvemmin tarpeen, koska diagnoosi on täysin selvä muutenkin. B totesi, että nyt mukana oli ollut sykeseurantaa, jonka perusteella A:lla oli lievä dysautonomia, jolloin Emconcor-lääkityksen aloittaminen oli perusteltua. A ei ollut päässyt naltreksoni-lääkkeen käytössä täyteen annokseen päänsäryn vuoksi, jota B epäili lääkkeen sivuvaikutukseksi. A:lla oli ollut 21.3.2022 alkaen hankala nielurisatulehdus, jonka hoitamiseen hän oli saanut V-Pen mega -antibioottikuurin. A:n Epstein-Barr-viruksen vasta-aineet olivat rajusti koholla, samoin immunoglobuliini G ja M. B:n mukaan kyseessä oli covidin jälkeen erittäin tavallisesta herpesryhmän virusten reaktivaatiosta, johon sopi myös A:n suupielessä ollut tuore herpes. B arvioi, ettei A ollut vielä täysin työkykyinen, vaikka A oli palannut kokoaikaisesti töihin, sillä A:n voimat loppuivat kesken työpäivän. B suositteli A:lle työfysioterapeutin arviota työkykymittauksineen sekä uutta lähetettä infektiosairauksien poliklinikalle. B asetti A:lle diagnoosiksi ”U09.9: Long covid. Dysautonomia ja SFN neuropatia”, jonka varmuusasteeksi hän asetti ”Todennäköinen tai varma”.
4.8.2022 päivätyn neurologi B:n tekstin mukaan A oli sairastanut koronavirusinfektion toukokuussa 2022, jonka aikana A:n lymfosyyttinen koliitti paheni voimakkaasti. Nyt se oli kuitenkin taas rauhoittunut. B:n mukaan A:lla olivat tyypilliset ja voimakkaat dysautonomian oireet sekä pienten säikeiden neuropatia. A:lla oli alkuun ollut myös motorisia oireita kuten lihasnykinöitä sekä kovaa polttelua. A:lle oli jäänyt jatkuva kipu reisiin. A ei enää halunnut kokeiltavaksi Neurontin-lääkitystä. A:lla käytössä ollut Emconcor-lääke auttoi A:n sykkeeseen, lämmönsäätelyhäiriöön ja ylivirittyneeseen oloon, jotka olivat väistyneet. A oli lopettanut Emconcor-lääkityksen hiljattain. A arvioi, että hänen suorituskykynsä oli palannut 70 %:n tasolle ja kognitiivinen rasituksensieto 90 %:n tasolle sairastumista edeltävästä tasosta. B:n mukaan A oli selvimmin edistynyt pieniannoksisen naltreksonihoidon aikana. A oli käyttänyt sitä nyt noin kolmen kuukauden ajan. B arvioi, että A tulisi toipumaan täysin.
28.2.2023 päivätyn laboratoriotulosasiakirjan mukaan A:lle oli tehty koronaviruksen vasta-ainetutkimus (S-CV19sAb 10873), jonka tulos oli 9754 AU/ml.
Ratkaisusuositus
Kysymyksenasettelu
Asiassa on kyse siitä, ovatko A:lla ilmenneet nivel- ja lihasoireet sekä muut moninaiset oireet korvattavia Spikevax-koronarokotteen aiheuttamana lääkevahinkona.
Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot
Lääkevahinkovakuutuksen ehtojen (voimassa 1.1.2021 alkaen) kohdan 4 (Lääkevahinko) mukaan lääkevahingolla tarkoitetaan ruumiillista sairautta tai vammaa tai psyykkistä sairautta, jonka vahingonkärsineen käyttämä lääke on todennäköisesti aiheuttanut. (…)
Asian arviointi
Lääkevahinkovakuutuksesta korvataan henkilövahinko, jonka vahingonkärsineen käyttämä lääke on todennäköisesti aiheuttanut. Tämä tarkoittaa, että vahingolla voi olla useita mahdollisia syitä, mutta lääkkeen käyttö on kaikki syyt kokonaisuutena huomioiden todennäköisin. Syy-yhteyden arvioinnissa otetaan huomioon lääkkeellä hoidettava sairaus tai vamma, korvauksen hakijan muut sairaudet ja kokonaisterveydentila, hänen saamansa hoito ja hoitotoimenpiteet sekä kyseinen lääke ja muu mahdollinen lääkitys. Syy-yhteys arvioidaan lääketieteellisen tietämyksen ja kokemuksen perusteella. Pelkästään ajallinen yhteys eli se seikka, että oireet ovat ilmaantuneet lääkkeen käytön aikana tai pian käytön jälkeen, ei riitä todistamaan lääkkeen käytön ja vahingon välistä todennäköistä syy-yhteyttä.
Vakuutuslautakunnalla käytettävissä olleiden selvitysten mukaan A sai ensimmäisen annoksen koronavirusrokotetta 26.5.2021 ja toisen annoksen 4.8.2021 Spikevax-valmisteella. A:lla on perussairauksina lymfosyyttikoliitti, atopia ja migreeni. Lisäksi hänellä on lisälyöntisyyttä. Vuonna 2016 A:ta tutkittiin lymfosyyttikoliittiin sairastumisen jälkeisten nivelkipujen sekä lihasheikkouden vuoksi. A:lle tehtiin tuolloin pään MRI-tutkimus sekä likvortutkimus, joissa ei todettu mitään poikkeavaa. A:lle tehtiin myös ENMG-tutkimus, joka oli normaali. A:lle tehtiin myös tuntokynnysmittaukset, joissa tuli esiin kylmäallodyniaan sopivaa muutosta sopien C-säievälitteiseen tuntoradaston häiriöön. Edellä kerrotut A:n oireet kestivät noin 1,5 vuotta, mutta oireiden etiologia jäi avoimeksi. Maaliskuussa 2020 A todennäköisesti sairasti koronavirusinfektion, vaikkakaan sitä ei todettu koronavirustestillä. A:lla oli koronavirusinfektioon liittyviä oireita yli vuoden ajan. A:lla oli keväällä 2021 alaselkäkipua, joka säteili vasempaan alaraajaan. A:lle tehtiin tuolloin lanneselän MRI-tutkimus, jossa ei todettu A:n oireita selittäviä löydöksiä.
A hakeutui lääkärin vastaanotolle 21.10.2021 kipujen vuoksi, jotka A:n mukaan olivat tuolloin kestäneet kolmen viikon ajan. A:n kivut painottuivat aluksi päkiöihin. Lisäksi hänellä oli kipuja myös molempien käsien rannenivelissä sekä kämmen- ja sormiluun välisissä nivelissä. Sittemmin hänellä oli kipuja myös oikeassa yläraajassa, molemmissa lonkissa, reisissä ja hartioissa. Lisäksi A:lla ilmeni lihasoireita ja suorituskyvyn laskua. A kuvaili niska-hartia-alueen kipua polttavaksi. A oli myös uupunut. A:lle aloitettiin 29.10.2021 kortisonilääkitys, joka kuitenkin purettiin joulukuussa 2021 huonon vasteen vuoksi. Marraskuussa 2021 A:lta otetuissa tumavasta-ainetesteissä todettiin homogeeninen, hienorakeinen värjäytymiskuvio. Joulukuussa 2021 A:lle tehtiin ylä- ja alaraajojen sekä hartia-alueen ENMG-tutkimus, jossa ei todettu poikkeavaa. Hänelle tehtiin myös koronaviruksen vasta-ainetutkimus, jossa hänellä todettiin rokotevasteeseen tai sairastettuun koronavirusinfektioon sopivia koronaviruksen vasta-aineita.
Tammikuussa 2022 neurologi B asetti A:lle diagnoosiksi long covidin. Maaliskuussa 2022 B määräsi A:lle pieniannoksisen naltreksoni-lääkityksen. Huhtikuussa 2022 B määräsi A:lle Emconcor-lääkityksen, koska B:n mukaan A:lla oli lievä dysautonomia. Lisäksi B diagnosoi A:lle ohutsäieneuropatian. Toukokuussa 2022 A sairasti koronavirusinfektion, joka hetkellisesti pahensi hänellä olevan lymfosyyttikoliitin oireita. Elokuussa 2022 B arvioi, että A oli hyötynyt Emconcor- ja naltreksoni-lääkityksistä. A arvioi tuolloin, että hänen suorituskykynsä oli palannut 70 %:n ja kognitiivinen rasituksensieto 90 %:n tasolle sairastumista edeltävästä tasosta.
Lautakunta toteaa, että koronavirusinfektion sairastaneilla voi esiintyä sairauden jälkitilana pitkittynyttä oireilua, josta on käytetty long covid -termiä. Koronarokotuksiin ei tiedetä liittyvän samankaltaista oireilua. Sen sijaan koronarokotusten on todettu vähentävän tällaisen oireilun kehittymisen riskiä koronan jälkitilana.
Vakuutuslautakunta viittaa A:ta koskevaan lääketieteelliseen selvitykseen ja toteaa, että A:lla kerrotaan olleen vuonna 2016 tässä tapauksessa kuvatun kaltaista immunologista oireilua, joka ilmeni sen jälkeen, kun A sairastui lymfosyyttikoliittiin. A:n oireilun kerrottaan tuolloin kestäneen 1,5 vuotta. A sairasti koronavirusinfektiot maaliskuussa 2020 ja toukokuussa 2022.
Vakuutuslautakunta toteaa, että rokotteen laukaisemat immunologiset ilmiöt alkavat yleensä pian rokotteen saamisen jälkeen. Nyt kyseessä olevassa tapauksessa A hakeutui lääkärin vastaanotolle kipujen vuoksi vasta yhdeksän viikkoa sen jälkeen, kun hän oli saanut toisen koronarokoteannoksen. Vastaanotolla A kertoi, että hänen kipunsa olivat alkaneet kolme viikkoa aiemmin. Lautakunta toteaa, ettei A:lla ilmenneillä oireilla ole ajallista yhteyttä koronarokotteen saamiseen.
Vakuutuslautakunta katsoo, etteivät A:lla ilmenneet pitkittyneet ja moninaiset oireet ole vakuutusehtojen edellyttämällä tavalla todennäköisessä syy-yhteydessä hänen saamaansa Spikevax-koronavirusrokotteeseen. Kyse ei siten ole korvattavasta lääkevahingosta.
Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön korvauspäätöstä vakuutusehtojen mukaisena.
Lopputulos
Vakuutuslautakunta ei suosita muutosta vakuutusyhtiön korvauspäätökseen.
Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA
Puheenjohtaja Norio
Sihteeri Pippola
Jäsenet
Jokelainen
Järvinen
Mervaala
Soinila