Tapahtumatiedot

Vakuutettu A on osapuolena A:n omistamiin kiinteistöihin liittyvässä riita-asiassa. Riidassa on ollut kyse siitä, että A on ostanut kiinteistöt isältään ja kun A on hakenut itselleen lainhuutoa, ovat A:n veljenpojat riitauttaneet A:n omistusoikeuden mainittuihin kiinteistöihin.

A haki riitaan oikeusturvaetua yksityishenkilön oikeusturvavakuutuksestaan.

Vakuutusyhtiö antoi asiassa korvauspäätöksen, jonka mukaan asiaan ei voida myöntää oikeusturvaetua. Perusteluissaan vakuutusyhtiö viittaa tapauksessa sovellettaviin vakuutusehtoihin, joissa todetaan, ettei vakuutus korvaa vakuutetulle aiheutuneita kuluja asiassa, joka liittyy kiinteistöön, ellei kohdetta ole vakuutettu kyseisellä vakuutuksella tai muutoin merkitty vakuutuskirjaan. Näin ollen, koska käsillä olevassa tapauksessa kyseessä oleva riita liittyy kiinteistöön ja metsätilaan, joita A ei ole vakuuttanut vakuutusyhtiön vakuutuksella eikä niitä muutoin ole merkitty hänen vakuutuskirjaansa, ei riita kuulu oikeusturvavakuutuksen piirin.

Asiakkaan valitus

A oli tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen ja pyysi asiassaan ratkaisusuositusta Vakuutuslautakunnalta.

Valituksessa toistetaan asian tapahtumatiedot sekä vakuutusyhtiön päätösten sisältö. A toteaa, että riidan kohteena olevat kiinteistöt ovat olleet vakuutettuna samassa vakuutusyhtiössä A:n vanhempien toimesta ja vanhempien kuoltua vakuutuksenottajana ovat olleet molempien kuolinpesät. Näin ollen kiinteistöt ovat olleen vakuutettuna vakuutusyhtiössä niiden ollessa myös merkittynä vakuutuksen sisällön osoittavaan vakuutuskirjaan.

Valituksessaan A vaatii Vakuutuslautakunta ottamaan kantaa ensinnäkin siihen, että edellyttääkö vakuutusyhtiön vetoama rajoitusehto, että kiinteistön tulee olla juuri A:n ottama ja tuleeko kiinteistöjen olla merkittynä A:n vakuutuskirjaan. Lisäksi A pyytää lautakuntaa ottamaan kantaa, onko vakuutusyhtiön rajoitusehto sanamuodoltaan selkeä vai voiko ehdon muotoilua pitää epäselvänä ja tulkinnanvaraisena. A:n näkemyksen mukaan ehdon sanamuoto ei edellytä, että kohteena olevan kiinteistön tulisi olla vakuutettuna juuri A:n vakuutuksella tai merkittynä hänen vakuutuskirjaansa. Näin ollen ehdon muotoilua on pidettävä sanamuodoltaan epäselvänä ja tulkinnanvaraisena.

A esittää myös, ettei vakuutusyhtiö ole antanut A:lle riittävää tietoa vakuutuksen sisällöstä ennen vakuutussopimuksen solmimista ja että vakuutusyhtiön tulkinta ehdon soveltuvuudesta on joka tapauksessa hyvän vakuutustavan vastainen ja A:n kannalta arvioituna yllättävä ja ankara. Näin ollen A:n näkemyksen mukaan ehtoa on pidettävä kuluttajansuojalain nojalla kohtuuttomana ja sitä on soviteltava A:n eduksi.

Vakuutusyhtiön vastineen jälkeen toimittamassaan lisäkirjelmässä A toistaa olennaisilta osin kaiken valituksessa lausutun ja painottaa edelleen, että riidan kohteena olleet kiinteistöt ovat olleet vakuutusyhtiön vakuutuksella vakuutettuina ja näin ollen niistä on myös maksettu vakuutusmaksut. A ei myöskään olisi edes voinut ilmoittaa kiinteistöjä aiemmin omaan vakuutukseensa, koska hän on saanut saannon osoittavan kauppakirjan vasta keväällä 2022 ja koska kiinteistöihin on jo kohdistunut oikeusturvavakuutus, niin ei niitä olisi edes voinut vakuuttaa toista kertaa. Lopuksi A totea vielä, että oikeusturvaetu tulee myöntää kokonaisuudessaan jo riitautuneeseen lainhuutomenettelyyn, koska asian olisi voinut saattaa jo tuolloin käräjäoikeuteen vakuutusehtojen edellyttämällä tavalla.

Lisävastineen jälkeen toimittamissaan lisäkirjelmissään A toteaa, ettei yhtiön viittaamilla vakuuttamisen yleisillä periaatteilla taikka oikeusturvavakuutuksen malliehtojen muotoilulla ole merkitystä nyt käsillä olevan asian ratkaisemisen kannalta. Käsillä olevassa tapauksessa vakuutusehdoissa ei edelleenkään edellytetä, että kiinteistöjen tulisi olla vakuutettuna A:n vakuutuksessa, vaan ehdon mukaan riittää, että kiinteistöt ovat vakuutettu kyseisen yhtiön vakuutusturvalla. Lisäksi A toteaa, että käsillä olevassa riidassa on kysymys nimenomaan siitä, onko A:lla omistusoikeus kiinteistöihin. Näin ollen omistuksen ollessa riitainen, ei A voi myöskään ottaa kiinteistöille vakuutuksia nimiinsä. A huomauttaa, ettei vakuutusyhtiö ole missään vaiheessa kiistänyt, etteikö riidan kohteena olevat kiinteistöt olisi vakuutettuna yhtiössä. A:n näkemyksen mukaan vakuutusyhtiön ehtotulkinta on näin ollen virheellinen.

A viittaa vielä vakuutusyhtiön toimittamaan vakuutuksen tuoteselosteeseen ja A:n 5.4.2006 päivättyyn vakuutustarjouksen hyväksymiseen ja toteaa erityisesti, ettei tarjouksen hyväksymisasiakirjasta ilmene, että A:lle olisi saanut vakuutuksen tuoteselosteen, koska tätä ei ole ruksittu lomakkeessa. A toteaa myös, että joka tapauksessa sovellettavaa ehtokohtaa on soviteltava kuluttajansuojalain 4:1§:n perusteella, koska ehdon sanamuoto on tavanomaisesta poikkeava ja että vakuutusyhtiön tapaa tulkita ehtoa on pidettävä yllättävänä ja ankarana etenkin kun otetaan huomioon, että A on avustanut vanhempiaan heidän asioidensa hoitamisessa ja heidän kuolemiensa jälkeen huolehtinut kuolinpesän vakuutusten voimassapitämisestä. Näin olleen riidat liittyvät kiinteistöihin, jotka vakuutusehdon sanamuodon mukaisesti ovat vakuutettu saman vakuutusyhtiön vakuutuksessa, jotka ovat merkittynä A:n isän B:n nimissä otetun vakuutuksen vakuutuskirjaan.

Vakuutusyhtiön vastine

Vastineessaan vakuutusyhtiö toistaa asian tapahtumatiedot sekä asian käsittelyn kulun vakuutusyhtiössä.

Vastineessa yhtiö toteaa, että asiassa annettu korvauspäätös on vakuutusehtojen mukainen eikä vakuutusehto ole hyvän vakuutustavan vastainen, ankara tai tulkinnanvarainen. Kaikki kiinteistöt ja rakennukset tulee ilmoittaa vakuutussopimukseen, jotta oikeusturvavakuutus niihin liittyen olisi voimassa. Kohteiden ei tarvitse olla vakuutettuina, mutta niiden tulee olla merkittynä vakuutuskirjalle, jotta vakuutusmaksu määräytyy oikein. A:lla ole sellaista vakuutusta, joka sisältäisi kyseessä oleviin kiinteistöihin kohdistuneet riskit asianajokulujen syntymisestä. Yhtiö toteaa, että tällainen omaisuuden määrään perustuva hinnoittelu on vahinkovakuuttamisessa normaalia ja hyvän vakuutustavan mukaista.

Vastineen mukaan A:n vakuutus on alkanut yhtiössä 12.4.2006, jolloin A:lle on annettu vakuutusta koskeva tuoteseloste, johon on kirjattu selvitys nyt sovellettavasta vakuutusehdosta. Vakuutus on myös ollut myös voimassa 17 vuotta, jonka aikana A on useaan otteeseen saanut luettavakseen kulloinkin voimassaolevat vakuutusehdot.

Edellä todetuin perustein yhtiö katsoo edelleen, ettei käsillä olevaan asiaan voida myöntää oikeusturvaetua. Mikäli lautakunta kuitenkin suosittaisi edun myöntämistä, niin yhtiö vielä varmuuden vuoksi tarkentaa, että tällöinkin oikeusturvaetu myönnetään vain siltä osin kuin asia on saatettavissa käräjäoikeuteen ja asia muutenkin kuuluu oikeusturvavakuutuksen piiriin.

Lisävastineessaan vakuutusyhtiö viittaa erityisesti A:n esittämään siitä, ettei hän olisi edes voinut vakuuttaa kiinteistöjä vasta kuin keväällä, kun hän on saanut haltuunsa saantonsa kauppakirjan ja että kiinteistöt ovat joka tapauksessa olleet vakuutettuina toisen vakuutetun vakuutusturvassa. Yhtiö toteaa, että yksi vakuuttamisen periaatteista on, että omaisuuden vakuuttaa sen omistaja ja jos A omistaa kyseessä olevat kiinteistöt, tulee niiden olla merkittynä juuri hänen vakuutuskirjalleen, jotta A:n oikeusturvavakuutus on näitä kiinteistöjä koskevassa riidassa käytettävissä hänen hyväkseen. Yhtiö huomauttaa myös, ettei kiinteistöjä ole vieläkään merkitty A:n vakuutuskirjaan. Vakuutusyhtiö toteaa lisäksi, että A:n riita jäisi myös oikeusturvavakuutuksen malliehtojen mukaan A:n riita-asia jäisi oikeusturvavakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle. Näin ollen myöskään nyt sovellettavaksi tulevaa vakuutusehtoa ei voida pitää kohtuuttomana.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Käsiteltävänä olevassa asiassa on riitaa siitä, tuleeko kiinteistöjen omistusoikeutta koskevaan riitaan myöntää oikeusturvaetu A:n oikeusturvavakuutuksesta. Lisäksi tapauksessa on kyse siitä, onko vakuutusyhtiö antanut A:lle vakuutussopimuslain 5 §:n mukaiset tiedot vakuutuksen sisällöstä. Kyse on myös siitä, onko vakuutusyhtiö antanut asiakkaalle sellaista puutteellista tai virheellistä tietoa, joka vakuutussopimuslain 9 §:n mukaan vaikuttaa asiakkaan oikeusturvavakuutuksen sisältöön.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain (28.6.1994/ 543) 5 §:n 1 momentin (14.5.2010/426) mukaan ennen vakuutussopimuksen päättämistä vakuutuksenantajan on annettava vakuutuksen hakijalle vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot, kuten tietoja vakuutusmuodoistaan, vakuutusmaksuistaan ja vakuutusehdoistaan. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin. […]

Vakuutussopimuslain 9 §:n 1 momentin mukaan, jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.

Tapaukseen sovellettavien vakuutusehtojen kohdan 120 mukaan henkilön oikeusturvan tarkoituksena on korvata vakuutetun välttämättömät ja kohtuulliset asianajo- ja oikeudenkäyntikulut, jotka ovat aiheutuneet lakimiesavun käyttämisestä riita-, rikos- ja hakemusasioissa

Ehtojen kohdan 5 mukaan vakuutus ei korvaa vakuutetulle aiheutuneita kuluja asiassa, joka liittyy kiinteistöön, vuokratontilla olevaan rakennukseen, asunto-osakkeeseen tai vuokrahuoneistoon, ellei kohdetta ole vakuutettu vakuutusyhtiön tarjoamalla turvalla tai muutoin merkitty vakuutuskirjaan. Luovutettuun kiinteistöön tai asuntoon liittyvät vakuutustapahtumat korvataan, jos kohde on merkitty vakuutuskirjaan luovutushetkellä.

Asian arviointi

Käsillä olevassa tapauksessa vakuutettu A on hakenut oikeusturvaetua riita-asiaan, jossa on ollut kysymys kahden A:n ostaman kiinteistön omistusoikeudesta tilanteessa, jossa A:n veljenpojat ovat riitauttaneet A:n omistusoikeuden kiinteistöihin. Vakuutusyhtiö on päätöksessään evännyt oikeusturvaedun sillä perusteella, että riidan kohteena olleet kiinteistöt eivät olleet A:n vakuuttamia eikä niitä muutoinkaan ollut merkittynä A:n vakuutuskirjalle vakuutusehtojen edellyttämällä tavalla. A on riitauttanut yhtiön päätöksen ensinnäkin sillä perusteella, että vakuutusyhtiö on laiminlyönyt vakuutussopimuslain mukaisen tiedonantovelvollisuutensa nyt sovellettavaksi tulevan rajoitusehdon sisällöstä. Lisäksi A:n näkemyksen mukaan ehdon sanamuotoa on pidettävä sillä tavoin epäselvänä, että sen soveltaminen vakuutusyhtiön esittämällä tavalla johtaa käsillä olevassa tapauksessa kohtuuttomuuteen.

Vakuutuslautakunta toteaa, että vakuutussopimuslain 5 §:n mukaan vakuutuksenantajan on ennen vakuutussopimuksen tekemistä annettava vakuutuksen hakijalle tietoja vakuutusmuodoistaan, näiden vakuutusten vakuutusmaksuista ja vakuutusehdoista sekä muut hakijalle määritettyyn vakuutustarpeeseen sopivan vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin.

Vakuutussopimuslaissa ei tarkemmin säädetä siitä, millä tavalla lain edellyttämät tiedot tulee vakuutuksen hakijalle antaa. Lain esitöiden mukaan tiedonantovelvollisuuden täyttämistapa riippuu vakuutuksen laadusta ja vakuutuksen ottamiseen liittyvistä olosuhteista. Pelkkien vakiovakuutusehtojen luovuttaminen ei riitä täyttämään tiedonantovelvollisuutta. Henkilökohtaista suullista tiedottamista ei kuitenkaan edellytetä. Yleensä voidaan pitää riittävänä, että hakijalle luovutetaan kirjallista aineistoa, jossa selkeästi ja tarvittaessa esimerkkien avulla havainnollistaen tuodaan esille momentissa edellytetyt tiedot. Tällaisena kirjallisena materiaalina on pidetty tavanomaisesti esimerkiksi vakuutuksen tuoteselostetta. (HE 114/1993 vp, s. 26) Näyttövelvollisuus vakuutussopimuslain mukaisen tiedonantovelvollisuuden täyttämisestä on vakuutusyhtiöllä.

Vakuutusyhtiö on ilmoittanut, että A:n vakuutus on alkanut yhtiössä 12.4.2006. Yhtiön mukaan kaikille asiakkaille, jotka ovat tuohon aikaan ottaneet vakuutuksen yhtiöstä, on annettu 1.3.2005 voimaantullut tuoteseloste vakuutuksen sisällöstä. Yhtiö toteaa, että mainittuun tuoteselosteeseen on kirjattu kiinteistöjen vakuuttamista tai merkitsemistä koskeva vakuutusehto, joten ehto ei ole voinut tulla A:lle yllätyksenä. Lisäksi yhtiö vetoaa siihen, että A:n vakuutus on ollut voimassa 17 vuotta ja että A on tänä aikana saanut säännöllisesti luettavakseen mainitut vakuutusehdot.

Vakuutusyhtiön Vakuutuslautakunnalle toimittaman 5.4.2006 päivätyn vakuutustarjouksen perusteella A:lle on muiden vakuutustuotteiden lisäksi tarjottu henkilön oikeusturvavakuutusta vakuutusmäärälle 8.500 euroa. Samana päivänä (5.4.2006) allekirjoitetun tarjouksen hyväksymisasiakirjan mukaan A on allekirjoituksellaan hyväksynyt yhtiön vakuutustarjouksen. Asiakirjassa mainitaan, että sen liitteenä on vakuutuksen tuoteseloste, mutta asiakirjassa vakuutettua on kuitenkin erikseen pyydetty rastittamalla vahvistamaan, onko hän saanut mainitun tuoteselosteen ja onko hänelle selvitetty eri vakuutusvaihtoehdot ja olennaiset rajoitukset. Lautakunta toteaa, ettei käsillä olevassa tapauksessa A ole rastittanut vastaanottaneensa tuoteselostetta.

Vakuutuslautakunta toteaa, ettei pelkkä vakiovakuutusehtojen luovuttaminen asiakkaalle riitä vakuutussopimuslain mukaan täyttämään vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuutta vakuutuksen olennaisista rajoituksista. Niin ikään lautakunta toteaa, ettei ennen vakuutussopimuksen solmimista tapahtunutta tiedonantovirhettä pysty korjaamaan antamalle vakuutetulle mainittu tieto vakuutuksen voimaantulon jälkeen. Tässä tapauksessa vakuutusyhtiö ei ole pystynyt esittämään vakuutustarjouksen lisäksi riittävää selvitystä vakuutuksen sisällöstä antamistaan tiedoista. Ottaen huomioon sen, että A:n saamassa vakuutustarjouksessa ei ole lähemmin selvitetty vakuutusturviin liittyvien keskeisten rajoitusten sisältöä ja sen, ettei tarjouksen hyväksymisasiakirjan mukaan A ole saanut vakuutusta koskevaa tuoteselostetta lautakunta katsoo, ettei vakuutusyhtiö ole tässä tapauksessa osoittanut täyttäneensä sille kuulunutta vakuutussopimuslain 5 §:n mukaista tiedonantovelvollisuutta A:ta kohtaan vakuutussopimusta tehtäessä.

Vakuutussopimuslain 9 §:n mukaan, jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.

Lautakunta toteaa, että pääsääntöisesti oikeusturvavakuutuksen tarkoituksena on korvata vakuutetun yksityiselämän piiriin kuuluvia riita-asioita. Lautakunnan näkemyksen mukaan erilaiset kiinteistöihin tai asunto-osakkeisiin liittyvät riita-asian muodostavat merkittävän osuuden tällaisista yksityiselämän piiriin mahdollisesti kuuluvista riidoista. Näin ollen ehtoa, jolla rajoitetaan tällaisten riitojen korvattavuutta, on pidettävä sellaisena olennaisena rajoituksena, josta vakuutuksenottajaa on informoitava ennen sopimuksen tekemistä. Niin ikään lautakunta toteaa, että kuluttaja-asemassa oleva vakuutuksenhakija perustellusti olettaa, että oikeusturvavakuutuksesta korvataan myös kiinteistökauppojen tai kiinteistöjen omistussuhteiden selvittämisestä aiheutuvat riitaisuudet silloinkin kun riidan kohde ei ole vielä vakuutetun vakuuttama tai muutoinkaan vakuutuskirjalle merkittynä.

Edellä todetuin perustein lautakunta toteaa, että koska vakuutusyhtiö ei ole osoittanut täyttäneensä tiedonantovelvoitettaan olosuhteiden edellyttämällä tavalla, vakuutussopimus on voimassa sen sisältöisenä, kun A:lla on saamiensa tietojen perusteella ollut syytä olettaa. Tämän vuoksi lautakunta katsoo, ettei vakuutusyhtiö voi evätä A:n oikeusturvaetua sillä perusteella, etteivät riidan kohteena olleet kiinteistöt olleet A:n vakuutuksella vakuutettuja tai ettei niitä muutoin ollut merkittynä A:n vakuutuskirjalle.

Asian ratketessa edellä todetulla perusteella, ei lautakunta katso tarpeelliseksi ottaa kantaa muihin asiassa esitettyihin vaatimuksiin, kuten sovellettavan vakuutusehdon sanamuodon tai kohtuuttomuuden arvioimiseen.

Lopputulos

Edellä todetuin perustein ja käytettävissään olevan selvityksen perusteella Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö myöntää A:lle oikeusturvaedun soveltamatta asiaan vakuutusehtoihinsa sisältynyttä rajoitusehtoa muihin kiinteistöihin kuin vakuutuksella vakuutettuihin tai vakuutuskirjaan merkittyihin liittyvistä asioista.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros
Sihteeri Hanén
Jäsenet:
Haapasaari
Karhu
Karimäki
Korpiola