Tapahtumatiedot

Vahingonkärsinyt A omistaa kiinteistön osoitteessa N-tie 16. A:n esittämän korvausvaatimuksen mukaan kiinteistöllä sijainnut rakennus on kärsinyt vaurioita X:n kunnan tienrakennusurakasta kesällä 2021 aiheutuneen tärinän seurauksena. Korvausta aiheutuneista vahingoista haettiin X:n kunnan toiminnan vastuuvakuutuksesta. A:n korvausvaatimus oli kokonaisuudessaan 21.600 euroa.

Vakuutusyhtiö antoi asiassa korvauspäätöksen, jossa se on hyväksynyt tärinästä aiheutuneet vahingot korvattavaksi X:n kunnan vastuuvakuutuksesta. Asiassa ei kuitenkaan ole päästy sopuun korvattavan vahingon laajuudesta ja määrästä ja asia on viimesijassa ratkaistu vakuutusyhtiön sisäisessä muutoksenhakuelimessä. Päätöksessään muutoksenhakuelin viittaa A:n X:n kunnalle tekemään ilmoitukseen, jonka mukaan A:n rakennuksessa on haljennut olohuoneen ulompi ikkunaruutu ja pesuhuoneen seinässä yhdeksän kaakelia. A on myös myöhemmin todennut, että keittiön välitilan kaakelisaumoissa oli puutteita ja että eteisen etuseinän rappauksessa on irtovaurioita. A myös epäilee, että rakennuksen savupiipulle ja takalle on mahdollisesti aiheutunut vaurioita tärinän seurauksena.

Vakuutusyhtiö totesi ratkaisussaan, että korvausta vaativalla on näyttötaakka syy-yhteyden olemassaolosta, eli hänen on osoitettava, että syntynyt vahinko on seurausta tärinästä. Vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan tapauksessa jäi osoittamatta, että keittiön välitilan kaakelisaumojen puutteet ja etuseinän rappauksen irtoaminen olisivat seurasta tietyön aiheuttamasta tärinästä. Yhtiö toteaa, ettei A:n alkuperäisessä reklamaatiossa mainittu lainkaan keittiön kaakelisaumoja tai rappausta ja että kaakelisaumojen halkeamat olisi todettu vasta syyskuussa 2021. Yhtiön käsityksen mukaan laattojen halkeamat ovat kuvien perusteella sen tyyppisiä, että niiden olisi tullut olla havaittavissa heti tärinää aiheuttaneiden töiden jälkeen, mikäli niiden voitaisiin katsoa olevan seurausta tärinästä. Yhtiön näkemyksen mukaan kuvissa on myös havaittavissa jälkiä jo aiemmista paikkauksista.

Keittiön välitilan laatoitus on puolestaan peräisin vuodelta 1994, joten on myös todennäköistä, että vauriot ovat syntyneet ajan kuluessa muista syistä. Myös laattojen rappauksen irtoamisvauriot liittyvät yleensä asennusvaiheessa tehtyihin virheisiin tai esimerkiksi lämpötilan nopeaa nousuun. Takkaan ja savupiippuun liittyvien vaatimuksien osalta vakuutusyhtiö toteaa, että niissä ei ole havaittu silmämääräisesti tarkastaen vaurioita syyskuussa 2021 ja että savupiippua ja takkaa on viimeksi peruskorjattu vuonna 1994, joten on todennäköistä, että rappauksen vauriot ovat syntyneet ajan kuluessa eikä syy-yhteyttä tärinään ole. Myös eteiskäytävän rappauksen vauriot on ilmoitettu yhtiölle vasta syyskuussa, joten niiden osalta jää niin ikään osoittamatta, että vauriot olisivat seurausta tietyömaan tärinästä.

Edellä todetuin perustein Vakuutusyhtiö on katsonut asianmukaiseksi korvaukseksi olohuoneen ikkunalasin ja kylpyhuoneen sekä mahdollisesti aiheutuneen asumishaitan osalta yhteensä 3.700 euroa. Yhtiö toteaa, että kylpyhuoneessa on kokonaisuudessaan rikkoutunut yhdeksän kaakelia. Vahingonkorvauksena ei myöskään makseta koko kylpyhuoneen remonttia eikä vesieristyksiä, koska nämä eivät ole vahingosta johtuvia töitä. Niin ikään yhtiö toteaa, että valokuvien perusteella voi arvioida, että kylpyhuoneen kaakeleiden halkeamat ovat niin vähäisiä, ettei laattojen alla oleva vedeneristys ole todennäköisesti vaurioitunut ja että kyse on näin ollen lähinnä kosmeettisesta ongelmasta. Tästäkin syystä yhtiön arvioimaa kertakorvaussummaa on pidettävä riittävänä.

Asiakkaan valitus

A oli tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen ja pyysi asiassaan ratkaisusuositusta Vakuutuslautakunnalta.

Valituksessaan A käy läpi tapahtumien kulun ja toteaa muun muassa, että vastoin A:n nimenomaista pyyntöä, ei vakuutusyhtiö tullut paikan päälle suorittamaan vahinkotarkastusta. Yhtiö perustaa ehdottamansa kertakorvauksen määrän alustavaan kustannusarvioon ennen kuin kaikki tärinävauriot olivat edes selvillä. A viittaa erityisesti S Oy:n 23.12.2021 päivättyyn korjaustyöselosteeseen, jonka mukaan tärinästä aiheutuneiden vaurioiden asianmukainen korjaaminen edellyttää vesieristeen uusimista suihkutilojen osalta kokonaisuudessaan, jotta korjaus vastaa hyvää rakennustapaa. Korjaustyöselosteen jälkeen A pyysi urakkatarjousta korjauksen suorittamisesta ja M Oy:n antaman tarjouksen mukaan rakennustyön osuus tulee olemaan 16.700 euroa, jonka päälle tulee vielä tarvittavat sähkötyöt, putkityöt ja muut mahdolliset sisätyöt ja työn kestoksi oli arvioitu 17 päivää. A huomauttaa myös, ettei urakoitsija pitänyt mahdollisena korjauksen suorittamista paikkaamalla, koska tällainen menetelmä on niin riskialtis, ettei sille voida myöntää takuuta. Tältä osin A viittaa voimassaoleviin rakennusmääräyksiin sekä siihen, että yritettäessä irrottaa vain yhtä laattaa myös viereiset laatat rikkoutuivat.

Valituksessaan A toteaa myös, ettei hän ole pienituloisena eläkeläisenä pystynyt aloittamaan korjaustöitä ennen kuin vakuutuskorvausriita selviää. Asiassa on myös huomioitava, että yhtiön esittämät väitteet muista korjaustarpeeseen vaikuttavista syistä ovat sellaisia, joiden luotettava toteaminen olisi edellyttänyt rakennusalan asiantuntijan arviointia, jota ei ikinä yhtiön puolesta tehty. Nyt yhtiö pyrkii paikkaamaan omaa vahinkokäsittelynsä laiminlyöntiä vetoamalla vakuutussopimuslain 69 §:ään. Tosiasia on, että yhtiön väitteet perusparannustöistä eivät perustu mihinkään selvitykseen.

A toteaa vielä, että tapauksessa vahingonkorvaus tulee suorittaa lähtökohtaisesti asianmukaisen korjaustavan perusteella siten, että A pääsee siihen tilanteeseen, jossa hän oli ennen vahinkoa. Selvyyden vuoksi A toteaa, että ainoana mahdollisena vähennyksenä huomioon otettava seikka olisi eduntasoitus välttämättömän korjauslaajuuden johtaessa myös muiden kuin vaurioituneiden rakenteiden korjaamiseen. Tältä osin A huomauttaa, ettei yhtiö ole missään vaiheessa vedonnut mainittuun perusteeseen. A huomauttaa myös, että yhtiön omien vakuutusehtojen mukaan tilanteessa, jossa rakennus on 0–30 vuotta vanha ei tehdä korjaustöistä lainkaan ikävähennyksiä. A:n näkemyksen mukaan yhtiön pitäisi näin ollen hankkia asianmukainen selvitys, jotta se voisi vedota siihen, että korjaustyöt ovat tarpeen muista kuin vahingosta johtuvista syistä. Edellä todetuin perustein A:n vaatimus tulisi hyväksyä kokonaisuudessaan.

Vakuutusyhtiön vastineen jälkeen toimittamassaan lisäkirjelmässä A toteaa, ettei yhtiö vielä vastineessaankaan ole kyennyt yksilöimään, mistä sen esittämä 3.700 euron kertakorvaussumma koostuu. Niin ikään sillä, ettei alueen muista rakennuksista ole ilmoitettu vaurioita, ole merkitystä, kun arvioidaan A:n rakennuksen vaurioita. A:lla ei ole myöskään ollut mahdollisuutta olla paikalla X:n kunnan rakennustarkastajan suorittamassa katselmuksessa ja että siinä on joka tapauksessa keskitytty toteamaan syy-yhteyden olemassaolo eikä kiinnitetty huomiota vahingon laajuuteen. A toteaa, että takan ja keittiön vauriot ovat ilmenneet vakuutusyhtiön lisäselvityspyynnön johdosta suoritetussa katselmuksessa, jonka jälkeen niistä on välittömästi ilmoitettu vakuutusyhtiölle. Vaurioita ei huomattu välittömästi, koska A ei itse ollut paikalla vahingon tapahtuessa.

Lisäkirjelmässään A toteaa myös, etteivät KH-korttiin perustuvat arviot kiinteistön tai sen osan käyttöiästä voi vaikuttaa A:n kärsimän tosiasiallisen esinevahingon arviointiin. Yhtiö ei myöskään ole edelleenkään käynyt paikan päällä toteamassa syntyneitä vaurioita. A toteaa myös, että toisin kuin yhtiö väittää, ei hänen esittämänsä vaatimus sisällä saunan remonttia, vaan ainoastaan vahingon välttämättömät työt. A:n esittämä vaatimus perustuu ammattilaisten tekemiin arvioihin, joita vakuutusyhtiö ei A:n näkemyksen mukaan pystynyt kumoamaan.

Sijaisasumisen kuluista A toteaa, että hän omistaa vaurioituneen kiinteistön ja että kiinteistö on noin 50 % ajasta vuokrattuna toistaiseksi voimassaolevalla vuokrasopimuksella. Korjaustöiden ajaksi asuminen keskeytyy ja korjaustyömiehille on järjestettävä majoitus urakoitsijan mukaan 17 päivän ajalle. Tältä osin A:n vaatimus on edelleen 1.000 euroa, eli noin 60 euroa päivältä.

Lopuksi A toteaa, etteivät hänen vaatimansa korvaukset ole rikastumiskiellon vastaisia, vaan ennallistavat vahinkoa edeltävän tilanteen, etenkin kun otetaan huomioon, että tällainen vahinko vaikuttaa rakennuksen arvoon sitä alentavasti ja että A:lle on myös aiheutunut vahingon selvittämisestä merkittävästi vaivaa ja myös muita kustannuksia.

Toisessa lisäkirjelmässään A listaa vielä erikseen kaikki esittämänsä vaatimukset ja toteaa vaatimansa mökkivuokran osalta, että se tulee joka tapauksessa huomioida korjauskustannuksena, koska kiinteistön sijaintipaikkakunnalla ei ole sellaisia yrityksiä, jotka voisivat suorittaa edellytetyt korjaustyöt. Näin ollen paikalle saapuvien työmiesten majoitus jää tilaajan vastattavaksi. Edullisin ja ainoa sopiva vaihtoehto tähän on mökkivuokraus 17 vuorokauden ajaksi, jonka urakoitsija on arvioinut töiden kestoksi. Lopuksi A selventää vielä, ettei saunan remontointi edelleenkään kuulu korvausvaatimuksen piiriin ja että korvausvaatimukseen sisältyvien lattialaattojen määrä on perusteltu, kun otetaan huomioon laatoituksen tyyli ja mahdollinen laattojen hävikki.

Vakuutusyhtiön vastine

Vastineessaan vakuutusyhtiö toistaa asian tapahtumatiedot sekä viittaa tapauksessa sovellettaviin vakuutusehtoihin sekä aiemmin antamaansa korvauspäätökseen.

Vastineessaan vakuutusyhtiö toteaa vielä, että A:lla on asiassa näyttötaakka sekä vaurioiden syy-yhteydestä tärinään että vaadittavien korjauskustannusten määrästä. X:n kunnan selvityksen mukaan kyseisen työmaan läheisyydessä on ollut myös useita muita rakennuksia vielä lähempänä tärinälähdettä kuin A:n omista rakennus eikä muista vaurioituneista rakennuksista ole tullut ilmoituksia. Yhtiön näkemyksen mukaan tämä osaltaan osoittaa, ettei tärinä ole ollut erityisen voimakasta ja näin ollen on epätodennäköistä, että kaikki A:n esittämät rakennukset vauriot olisivat seurausta tärinästä.

Yhtiö käy vastineessaan vielä vauriokohtaisesti läpi käsityksensä niiden synnystä ja syy-yhteydessä vahinkoon. Ensinnä yhtiö toteaa, että olohuoneen ikkunan halkeaminen on seurausta tärinästä ja että ikkunan korjaamisesta aiheutuneet kohtuulliset kustannukset korvataan vastuuvakuutuksesta. Takan ja keittiön välitilan osalta vakuutusyhtiö toistaa olennaisilta osin sisäisen muutoksenhakuelimen päätöksessä todetun kantansa. Märkätilan vaurioiden osalta vakuutusyhtiö toteaa edelleen, että asiassa on riidatonta, että tärinästä on aiheutunut suihkutilan kaakeleihin noin 1,5 metrin mittainen halkeama yhdeksän seinälaatan alueelle. Yhtiö toteaa kuitenkin edelleen, ettei vahingonkorvauksena voida maksaa koko kylpyhuoneen ja saunan remonttia, koska nämä eivät ole vahingosta johtuvia töitä eivätkä ne kuulu vahingonaiheuttajan maksettavaksi. Yhtiön tekninen tarkastaja on arvioinut asiaa A:n toimittamien valokuvien perusteella ja arvioinut, että laatoissa olevat halkeamat ovat hiushalkeamia, jotka eivät vaikuta laattojen vedenpitävyyteen. Myöskään pienet puutteet laattojen saumauksessa eivät vaikuta laatoituksen vedeneristävyyteen. Näin ollen kysymys on lähinnä esteettisestä haitasta ja että vakuutusyhtiön tarjoaman kertakorvauksen puitteissa A:n on mahdollista vaihtaa kaakelit koko vaurioituneen seinän alalta. Siltä osin kuin A on vaatinut korvausta sijaisasumisen kustannuksista, yhtiö toteaa, että asiassa on jäänyt epäselväksi, mihin vaatimukset perustuvat. Yhtiön näkemyksen mukaan mainitut vauriot eivät myöskään aiheuta niin merkittävää asumishaittaa, että se estäisi kiinteistön käytön eikä kyseinen kiinteistö ollut myöskään A:n vakituinen asuinpaikka. A ei ole niin ikään esittänyt selvitystä vuokratulon menetyksestä vahingon johdosta. Näin ollen vakuutusyhtiö katsoo edelleen, että mahdollinen asumishaitan korvaus sisältyy ehdotettuun kertakorvauksen määrään.

Vastineessa yhtiö toteaa myös, että A:n rakennus on valmistunut vuonna 1969 ja pesuhuone oli remontoitu vuonna 1994, eli se oli vahinkohetkellä noin 20 vuotta vanha. Kyseisenä ajankohtana rakennetun kylpyhuoneen käyttöikä on KH-kortin mukaan normaalilla rasituksella noin 30 vuotta ja kiinteistöliiton kirjoituksen mukaan 25 vuotta. Näin ollen käyttöikää olisi ollut jäljellä noin 5–10 vuotta. Näin ollen, mikäli koko kylpyhuone korjattaisiin vahingon johdosta, tulisi rakennus joka tapauksessa huomattavasti parempaan kuntoon kuin ennen vahinkoa, mikä tulisi joka tapauksessa ottaa huomioon vahingon määrää arvioitaessa. Selvyyden vuoksi vakuutusyhtiö toteaa myös, etteivät yhtiön omaisuusvakuutuksissa käytetyt mahdolliset ikävähennysprosentit vaikuta siihen, kuinka vahingon määrää arvioidaan vahingonkorvauslain perusteella.

Lopuksi yhtiö toteaa vielä, ettei sen käsityksen mukaan rakennuksessa ole tehty vielä lainkaan korjaustoimenpiteitä. Lisäksi yhtiö huomauttaa, että A:n vaatimuksen määrä ja sisältö ovat muuttuneet käsittelyn edetessä. Näin ollen kaikki edellä kerrottu huomioon ottaen yhtiö katsoo, ettei A ole kyennyt osoittamaan, että tärinästä on aiheutunut hänelle yli 3.700 euron suuruinen vahinko.

A:n lisäkirjelmän jälkeen antamassaan lisävastineessa vakuutusyhtiö toteaa A:n vaatimien sijaisasumisen kulujen suhteen aiemmin toteamansa lisäksi, ettei asumisen keskeytymisenä ole tarkoitus korvata remontin tekijöiden asumiskuluja.

Vakuutetun kuuleminen

Vakuutuksenottajana olleella X:n kunnalla ei ollut asiassa kommentoitavaa.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on riitaa siitä, tuleeko A:n suihkutilan kaakelivaurioiden sekä olohuoneen ikkunan korjauskustannukset ja vahingosta aiheutuneet muut kulut korvata kokonaisuudessaan X Oy:n vastuuvakuutuksesta.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Ympäristövahinkojen korvaamisesta annetun lain 1§:n 1 momentin mukaan tässä laissa tarkoitettuna ympäristövahinkona korvataan tietyllä alueella harjoitetusta toiminnasta johtuva vahinko, joka on ympäristössä aiheutunut:
1) veden, ilman tai maaperän pilaantumisesta;
2) melusta, tärinästä, säteilystä, valosta, lämmöstä tai hajusta; taikka
3) muusta vastaavasta häiriöstä.

Lain 3 §:n mukaan ympäristövahinko korvataan tämän lain mukaan, jos voidaan osoittaa, että 1 §:n 1 momentissa tarkoitetun toiminnan ja vahingon välinen syy-yhteys on todennäköinen. Syy-yhteyden todennäköisyyttä arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota muun ohella toiminnan ja vahingon laatuun sekä vahingon muihin mahdollisiin syihin.

Vahingonkorvauslain 5 luvun 5 §:n mukaan esinevahinkona on korvattava esineen korjauskustannukset ja vahingosta aiheutuneet muut kulut sekä arvonalennus taikka tuhoutuneen tai hukatun esineen arvo ja lisäksi tulojen tai elatuksen vähentyminen.

Tapaukseen sovellettavien vakuutusehtojen kohdan 5.1 mukaan vakuutus korvaa vakuutuksenottajana olevan yhteisön toiminnassa toiselle aiheutuneen henkilö- tai esinevahingon, joka todetaan vakuutuskauden aikana vakuutuksen voimassaoloalueella ja josta vakuutuksenottaja on voimassaolevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.
…

Asian arviointi

Vahinkotapahtuman seurauksena aiheutuneen vahingon laajuus

Vastuuvakuutuksesta suoritetaan korvaus siitä vahingosta, josta vahingonaiheuttaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa. Ympäristövahinkolain mukaan korvattavien vahinkojen korvaamiseen sovelletaan vahingonkorvauslakia, ellei muusta laista muuta johdu. Näyttövelvollisuus korvattavan vahingon määrästä kuuluu Suomen voimassaolevan oikeuden mukaan korvausta vaativalle. A:n on näin ollen osoitettava, että syntyneet vahingot ovat syy-yhteydessä tietyömaan aiheuttamaan tärinään. Selvyyden vuoksi lautakunta toteaa, ettei sillä seikalla, että vahingonkärsineen kotipaikka sijaitsee pidemmän etäisyyden päässä vauriokohteesta,  ole merkitystä arvioitaessa näyttövelvollisuuden täyttymisen edellytyksiä.

Lautakunta toteaa, että nyt käsillä olevassa tapauksessa on riidatonta, että A:n omistaman asuinkiinteistön kylpyhuoneen laatoitukselle ja olohuoneen ikkunalle on aiheutunut ympäristövahinkojen korvaamisesta annetun lain mukainen vahinko. Riitaa on kuitenkin aiheutuneen vahingon määrästä ja laajuudesta. A on vaatinut vahingon seurauksena korvausta myös takan ja savupiipun rappausten vaurioista sekä keittiön välitilan laatoituksen vauriosta. A:n kokonaiskorvausvaatimus aiheutuneista esinevahingoista on 21.600 euroa. Vakuutusyhtiön mukaan asianmukainen kertakorvauksen määrä on 3.700 euroa.

Vakuutuslautakunnalla käytettävissä olevan selvityksen mukaan vahingonkärsinyt A:n omistamassa vuonna 1969 rakennetun omakotitalokiinteistössä oli havaittu kylpyhuoneen laatoituksessa sekä olohuoneen ikkunassa vaurioita sen jälkeen, kun läheisyydessä sijaitsevalla tietyömaalla oli kesällä 2021 täryjyrällä tasoitettu maata. Kylpyhuoneen ja ikkunan vaurioitumisesta ilmoitettiin X:n kunnalle 21.8.2021.  Vauriot oli käynyt toteamassa X:n kunnan vahinkotarkastaja. Sittemmin marraskuussa 2021 A on ilmoittanut myös, että keittiön välitilan laatoituksessa oli todettavissa vauriota ja että takan ja savupiipun rappaukset olivat vaurioituneet tärinän seurauksena.

Vakuutuslautakunta toteaa, että ottaen huomioon sen, että keittiön välitilan laatoituksen vauriot sekä esitetyt vauriot takan ja piipun rappauksissa ovat huomattu vasta noin kuukausi tienparannustöiden jälkeen, jää tapauksessa osoittamatta, että ne olisivat seurausta tienparannustöiden aiheuttamasta tärinästä. Vakuutuslautakunnan näkemyksen mukaan tapauksessa on myös riidatonta, ettei näitä vaurioita ole havaittu X:n kaupungin 6.9.2021 suorittamassa katselmuksessa. Näin ollen lautakunta katsoo, ettei näiden vaurioiden voida katsoa olevan seurausta kesällä 2021 suoritetuista tienparannustöistä.

Korjauskustannukset

Vakuutuslautakunta viittaa edellä todettuun vakuutuksenottajan toiminnan ja esitettyjen vaurioiden välisestä syy-yhteydestä ja toteaa, että arvioitavien korjauskustannusten määrän osalta jää ratkaistavaksi kylpyhuoneelle aiheutuneista vauriosta sekä olohuoneen ikkunalle aiheutuneesta vauriosta korvattavaksi tulevan vahingon määrä.

Vahingonkorvauslain 5 luvun 5 §:n mukaan esinevahinkona on korvattava esineen korjauskustannukset ja vahingosta aiheutuneet muut kulut sekä arvonalennus taikka tuhoutuneen tai hukatun esineen arvo ja lisäksi tulojen tai elatuksen vähentyminen. Esinevahingon korvausmäärän arvioinnissa lähtökohtana on vahingoittuneen esineen korjauskustannus. Korjauksen myötä esine tulee saattaa siihen kuntoon kuin missä se oli ennen vahinkoa. Näyttötaakka vahingon määrästä on tältäkin osin vahinkoa kärsineellä.

Vahingonkorvauslaissa ei ole annettu nimenomaisia säännöksiä lain 5 luvun 5 §:ssä määritellyn esinevahingon määrän laskemisesta. Vahingonkorvausoikeuden yleisten periaatteiden mukaan vahingonkorvauksen tulee olla täysi korvaus niin, että vahingon aiheuttajan on korvattava vahinkoa kärsineelle vahingosta aiheutunut menetys kokonaisuudessaan. Vahinko on korvattava siltä osin kuin se on tarpeen vahinkoa kärsineen saattamiseksi samaan asemaan, jossa tämä oli ennen vahinkotapahtumaa. Korvauksen ei tule johtaa siihen, että vahinkoa kärsinyt saa etua ja päätyy parempaan asemaan kuin ilman aiheutunutta vahinkoa. Vahinkoa kärsineelle mahdollisesti tullut varallisuuden lisäys tai aiheutunut säästö on otettava huomioon vähennyksenä täyden korvauksen määrää laskettaessa.

Nyt käsillä olevassa tapauksessa A:n omistaman asuinkiinteistön läheisyydessä oli kesällä 2021 suoritettu tienparannustöitä, joiden yhteydessä syntyneestä tärinästä seurasi, että A:n kiinteistön kylpyhuoneen laattoihin ilmestyi n. 1,5 metriä pitkä halkeama ja niin ikään olohuoneen ikkunaan tuli halkeama.  Ikkunan korjauskulut (750 euroa) ovat lautakunnan näkemyksen mukaan riidattomat, mutta kylpyhuoneen osalta A on vaatinut kylpyhuoneen korjauskustannuksia koko kylpyhuoneen uusimisen osalta, kun vakuutusyhtiö on katsonut asianmukaiseksi kokonaiskorvaukseksi 3.700 euroa, johon lautakunnan näkemyksen mukaan sisältyy myös edellä mainittu ikkunan korjaamisesta aiheutuva kustannus.

Vakuutuslautakunnalla käytettävissä olevan selvityksen mukaan A:n asuinrakennus oli alun perin rakennettu vuonna 1969 ja kylpyhuone oli viimeksi remontoitu vuonna 2001, eli märkätila oli vahinkohetkellä noin 20 vuotta vanha. Tavanomaisesti märkätilojen teknisenä käyttöikänä voidaan pitää noin 30 vuotta. Käytettävissä olevan selvityksen mukaan tilat ovat olleet vahingon aiheutuessa käyttökunnossa. Lautakunnalle toimitetuista valokuvista ilmenee, että kylpyhuoneen yhden seinän laatoituksessa on yli metrin pituinen halkeama. A on esittänyt kylpyhuoneen vaatimien korjausten osalta laskelman koko kylpyhuoneen korjauskuluista, eli yhteensä 17.700 euroa mukaan lukien sähkö- ja putkityöt. A:n näkemyksen mukaan vahinkoa ei ole mahdollista korjata siten, että vain vaurioituneet laatat vaihdetaan, vaan kylpyhuone on uusittava kokonaan muun muassa siksi, ettei ole suositeltavaa yhdistää uusia ja vanhoja vesieristeitä keskenään.

Käytettävissään olevan selvityksen perusteella lautakunta arvioi, että mikäli koko kylpyhuone uusittaisiin A:n esittämällä tavalla, kohteessa suoritettaisiin sellaisia olennaisia kylpyhuoneen tasoa parantavia töitä lähtötasoonsa nähden, joilla vahinkoa kärsinyt päätyisi parempaan asemaan kuin ilman aiheutunutta vahinkoa. Lautakunnan näkemyksen mukaan tapauksessa on kuitenkin osoitettu, että vakuutuksenottajan toiminannan seurauksena vaurioitunut laatoitus on tarpeen korjata lisävahinkojen välttämiseksi. Korvattavaa vahinkoa laskettaessa on näin ollen otettava huomioon myös vahinkotapahtumasta saatu hyöty eli esimerkiksi se, että esine tai rakennus korjauksen johdosta tulee parempaan kuntoon kuin se oli ennen vahinkoa. Lautakunta toteaa, että myös vahingonkorvausoikeudellisten oppien mukaan maksettavasta korvauksesta on tehtävä eduntasoitukseksi kutsuttu vähennys silloin, kun korjatun kohteen ominaisuudet parantuvat olennaisesti tai mikäli sen käyttöikä selkeästi pidentyy suoritettujen korjaustoimien seurauksena.

Vakuutuslautakunta toteaa myös, että korvausvelvollisuus koskee lähtökohtaisesti sitä omaisuutta, jolle vahinkoa on konkreettisesti aiheutunut. Tässä tapauksessa ainoastaan vaurioituneita laattoja ei kuitenkaan selvityksen mukaan voida vaihtaa rikkomatta ympäröiviä laattoja ja siten, että vedeneristys säilyisi ehjänä. Tämän vuoksi korvattavan vahingon määrä joudutaan arvioimaan suhteellisena osuutena niistä kustannuksista, joilla vahinkoa kärsinyt saatettaisiin siihen asemaan, jossa hän oli ennen vahinkoa. Lautakunta toteaa, että kun otetaan huomioon tärytystöistä aiheutuneen vahingon laajuus verrattuna suunnitelman mukaisiin korjaustöihin sekä etenkin kylpyhuoneen käyttöiän olennaisesta pidentymisestä saatava hyöty, arvio lautakunta, että vahingon osuus kylpyhuoneen urakan kustannuksista on 25 %, eli 4.425 euroa.

Edellä todetuin perustein lautakunta pitää asianmukaisena korvauksena A:lle tietyömaan tärinän johdosta aiheutuneesta vahingoista yhteensä 5.175 euroa.

Selvyyden vuoksi lautakunta toteaa vielä, että vahingonkärsineellä on yleisten vahingonkorvausoikeudellisten periaatteiden ja oikeuskäytännön mukaan velvollisuus omilla toimillaan estää ja rajoittaa vahingon syntymistä. Esinevahingoissa tämä voi tarkoittaa esimerkiksi pikaista ryhtymistä korjaustoimiin vahingon pahenemisen estämiseksi tai menetetyn käyttöajan minimoimiseksi. Lautakunta toteaa edelleen, ettei vahingon aiheuttajalla tai vastuuvakuutusyhtiöllä ole lähtökohtaista velvollisuutta huolehtia vaurioituneen omaisuuden korjaustoimenpiteistä.  Lähtökohtana on, että vahingonkärsinyt itse korjauttaa omaisuutensa ja vaatii tämän jälkeen korvauksia aiheuttajalta. Näin ollen korjaustöihin ryhtyminen ajoissa on vahinkoa kärsineen vastuulla siinäkin tapauksessa, että vahingon korvaamista koskevaa erimielisyyttä ei olisi vielä saatu selvitetyksi.

Muut kulut

A on valituksessaan vaatinut myös 1.000 euron korvausta siitä, että korjaustöiden ajaksi asuminen rakennuksessa keskeytyy ja korjaustyömiehille joudutaan järjestämään majoitus 17 päivän ajaksi, mikä on urakoitsijan esittämä arvio työn kestosta. A toteaa, ettei vahinkopaikkakunnalla ole sellaista toimijaa, joka voisi työn toteuttaa, joten tällöin hän työn tilaajana joutuu huolehtimaan työmiesten majoituksesta urakan ajalta. Tähän ainoa sopiva vaihtoehto on mökin vuokraaminen.

Vakuutuslautakunnan käsityksen mukaan korvausta ei ole haettu A:lle itselleen aiheutuvasta asumisen haitasta taikka menetetystä vuokratulosta. Siltä osin, kun A on vaatinut korvausta työmiesten asumisen järjestämisestä, lautakunta toteaa, että näiden osalta tulee arvioitavaksi, onko niissä kyse vahingonkorvauslain mukaisista muista vahingosta aiheutuvista tarpeellisista kuluista.

Lautakunta viittaa tältä osin edelleen vahingonkärsineen näyttövelvollisuuteen syntyneistä vahingoista ja toteaa, ettei tapauksessa ole osoitettu, että tällainen kulu olisi välttämätön tai että urakoitsijayritys edellyttää työn tilaajan järjestävän majoituksen työmiehille. Selvyyden vuoksi lautakunta toteaa lisäksi, että kyse on myös sellaisesta kustannuksesta, joka korvattaisiin todellisten kustannusten mukaisena. Näin ollen asiassa jää joka tapauksessa selvittämättä, että A:lle olisi tältä osin vielä syntynyt todellisia kustannuksia. Näin ollen lautakunta pitää vakuutusyhtiön korvauspäätöstä mökinvuokrausta koskevien kulujen osalta vakuutusehtojen mukaisena.

A on lisäksi vaatinut vakuutusyhtiöltä korvausta erinäisistä selvittelykuluista, matkakuluista sekä oman työn aiheuttamista kuluista yhteensä 1.100 euroa.

Lautakunta toteaa, että myös vahingon selvittelystä ja korvauksen hakemisesta aiheutuneet kulut voidaan tietyissä tapauksissa korvata vahingonkorvauslain mukaisina muina vahingosta aiheutuneina tarpeellisina kuluina. Korvauksen edellytyksenä on, että vahingonkärsijälle on selvittelystä aiheutunut todellisia kustannuksia. Korvauksen määrittämisessä otetaan huomioon kulujen tarpeellisuus- ja välttämättömyysvaatimus sekä vahingonkärsineen velvollisuus rajoittaa vahinkoa. Vakuutuslautakunta toteaa, ettei A ole käsillä olevassa tapauksessa esittänyt selvitystä tällaisista todellisista kustannuksista, kuten tositteita tehdyistä tutkimuksista tai erittelyä syntyneistä tarpeellisista matkakuluista vahinkopaikkakunnalle. Näin ollen lautakunta ei suosita lisäkorvausta suoritettavaksi tältä osin.

Lopputulos

Edellä todetuin perustein ja käytettävissään olevan selvityksen perusteella Vakuutuslautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä yhtiötä korvamaan A:lle lisäkorvausta siten, että vahingon johdosta maksettavan kokonaiskorvauksen määrä on 5.175 euroa. Muilta osin Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön päätöstä ehtojen mukaisena eikä suosita lisäkorvausta asiassa.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros
Sihteeri Hanén
Jäsenet:
Haapasaari
Karhu
Karimäki
Korpiola