Tapahtumatiedot

Vakuutettu A (s. 1968) joutui 13.8.2018 liikenneonnettomuuteen, kun toinen henkilöauto törmäsi hänen pientareella olleen autonsa takakulmaan noin 110 km/h nopeudella. A oli tapaturman sattuessa joutunut pysähtymään tien sivuun rengasrikon vuoksi ja hän oli ehtinyt avata turvavyönsä. Onnettomuuden jälkeen A:lla oli niskan alueen kipua ja liikerajoitusta. Sittemmin tuli ilmi muun muassa muistin katkonaisuutta onnettomuuteen liittyvien tapahtumien osalta, poikkeavaa väsyneisyyttä ja keskittymisvaikeuksia. A:lle joulukuussa 2018 tehdyssä pään magneettitutkimuksessa todettiin traumaattiseen aksonivaurioon sopivat löydökset. A haki yksityistapaturmavakuutuksesta korvausta tapaturmavammoista jääneestä pysyvästä haitasta.

Vakuutusyhtiö maksoi A:lle 9.9.2022 haittaluokkaa 6 vastaavan pysyvän haitan korvauksen. Yhtiön kannan mukaan A:lle oli jäänyt keskivaikea aivovamman jälkitila. Kaularangan osalta yhtiö totesi, ettei tapaturman jälkeen päivystyksessä tehdyssä kuvauksessa ollut todettu tapaturmaperäisiä löydöksiä. Sen sijaan oli todettu rappeumaperäisiä löydöksiä, jotka yhtiön arvion mukaan aiheuttivat mm. huimausta. Yhtiö ei maksanut haittakorvausta kaularangan osalta.

Asiakkaan valitus

A ilmoittaa asiamiehen välityksellä tyytymättömyytensä vakuutusyhtiön korvauspäätökseen ja pyytää asiassa Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusta. A vaatii, että hänelle maksetaan lisäkorvausta pysyvästä haitasta. Hoitavien lääkäreiden arvion mukaan pelkästään aivovamman jälkitila vastaa haittaluokkaa 10. Liikennevakuutusyhtiön arvion mukaan aivovamman jälkitila vastaa haittaluokkaa 8. Lisäksi A on saanut onnettomuudessa niskan retkahdusvamman. Yksityistapaturmavakuutuksesta tulee maksaa lisäkorvausta.

Saatuaan tiedoksi asiassa hankitun asiantuntijalausunnon A on toimittanut lautakunnalle lisäkirjelmän, jossa katsoo, että asiantuntijan arvio hänelle jääneestä pysyvästä haitasta on virheellinen. Haitta tulee arvioida haittaluokka-asetuksen aivoja koskevan kohdan, ei yleistä toiminnanvajausta kuvaavan asteikon perusteella. Haittaluokan on katsottu asettuvan keskivaikean aivovamman jälkitilan asteikon alapäähän sillä perusteella, ettei A:lla ole todettu varsinaisia halvausoireita tai epilepsiaa. Käsitys siitä, että vakuutetun haittaluokka voi olla 8–10 vain silloin, jos henkilölle on puhjennut epilepsia, ei saa tukea haittaluokka-asetuksen sanamuodosta eikä lääketieteellisistä tutkimuksista. Asetuksessa todetaan, että ”myös kognitiivisia erityishäiriöitä, epilepsiaa tai lieviä halvauksia voi esiintyä”. Asetuksessa ei siten edellytetä, että niitä pitäisi kaikilla esiintyä, jotta haittaluokka voisi olla kuutta korkeampi. Epilepsia ei ole edes vaikean aivovamman jälkitilan ehdoton edellytys. A on toimittanut lautakunnalle yhteenvedon lääketieteellisestä tutkimuksesta, jossa todettiin, että vain 7,6 prosentille keskivaikean aivovamman saaneista puhkesi epilepsia kolme vuotta kestäneen seurannan aikana. Lautakunnan käyttämän asiantuntijan linjausta noudatellen tämä tarkoittaisi sitä, että 92 prosenttia keskivaikean aivovamman saaneista ei voisi saada haittaluokkaa 6 korkeampaa korvausta. Tätä ei voida pitää asianmukaisena eikä haittaluokka-asetuksen hengen mukaisena.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö pitää maksamaansa korvausta asianmukaisena ja katsoo, ettei sen päätöksen muuttamiseen ole aihetta.

Lääketieteellinen selvitys

Vakuutuslautakunnalla on käytössään A:ta koskevaa lääketieteellistä selvitystä ajalta 23.6.2014–17.5.2022.  

Ensihoitokaavakkeen 13.8.2018 tietojen mukaan A on samana päivänä ollut pysähtyneessä autossa, kun toinen auto on ajanut perään 100 km/h tuntinopeudella. Ensihoidon tullessa paikalle A on ollut jalkeilla ja hengitys on ollut vapaata. A on valittanut niskaa ja tunnustellen on todettu aristusta lapojen kohdalla rangasta. A:lle on laitettu niskatuki ja hänet on kuljetettu traumapäivystykseen. Päivystyksen tekstin 13.8.2018 mukaan A:n yleistila on päivystyksessä ollut hyvä. Tunnustellen on todettu aristusta niskarangan alueella ja lapaluiden välissä selkärangassa. Käsissä ei ole ollut puutumis- tai pistelyoireita ja käsien tunto ja hienomotoriikka ovat olleet täysin symmetriset ja normaalit. Myöskään alaraajoissa ei ole todettu poikkeavaa. A:lle on tehty kaularangan natiivitietokonekerroskuvaus, jossa ei ole todettu murtumia. Nikamat ovat olleet linjassa ja nivelet paikallaan. Kaularangan alaosassa on todettu lieviä rappeumamuutoksia; kaulanikamien 5–6 väli on ollut selkeimmin madaltunut ja siinä on todettu pientä välilevypullistumaa. Pehmytosissa ei ole todettu tuoreeseen tapaturmaan viittaavaa turvotusta. A on päässyt kotiutumaan päivystyksestä kipulääkityksen turvin ja hänelle on kirjoitettu viikon sairausloma.

Ortopedin E-lausunnon 20.8.2018 esitietojen mukaan A on muistanut osan liikenneonnettomuuden jälkeisistä tapahtumista, mutta ei kaikkea. A ei ole muistanut, mitä kuvantamistutkimuksia hänelle on päivystyksessä tehty. Ortopedin vastaanotolla A on kertonut, että hänellä on pahimmat oireet niskassa, oikeassa olkapäässä ja oikeassa yläraajassa, minkä lisäksi on ollut vaikeana oireena pisto rintakehällä. Vastaanotolla on todettu niskassa kipu kallonpohjassa oikealla. Liikkeet ovat olleet hitaat, mutta varsin hyvät. Ojennus on ollut hankalin, kierrot ja kallistukset helpommat. Vasemmalle kallistus on aiheuttanut vetoa oikean yläraajan yläpäähän. Perifeerisissä tunnoissa on todettu poikkeavuutta, oikean käden V ja IV sormissa on todettu puutuneisuutta. Kyynärnivelseutu on ollut arka, samoin hartiahermopunoksen seutu kaulalla. Kylkiluut III–VI ovat aristaneet selvästi. Oikeassa olkapäässä on todettu mustelma. Hartiahermopunosseudun käsittely on aiheuttanut oiretta oikeassa yläraajassa, päänsäryn lisääntymistä sekä paineen tunnetta oikeaan korvaan ja takaraivolle. Kävely on ollut hankalaa ja pahentanut niskan ja pään kipua. A:n sairauslomaa on jatkettu viikolla ja määrätty kipulääkityksiksi Noritren ja Voltaren. Ortopedin tekstin 23.8.2018 mukaan A:lle on ohjelmoitu kaularangan ja oikean olkanivelen ja hartian alueen magneettitutkimukset sekä yläraajojen hermoratatutkimus. Tekstin 11.9.2018 mukaan magneettitutkimuksissa ei ole todettu tapaturmalöydöksiä. Rappeumalöydökset ovat olleet lieviä, eikä hermorakenteita painavaa ole todettu. Tekstin 1.10.2018 mukaan hermoratatutkimuksessa ei ole todettu merkkejä hermovammasta. Tekstin 2.10.2018 mukaan A on ohjattu fysioterapiaan.

Fysiatrin tekstin 4.12.2018 mukaan fysioterapiassa on tullut esiin häiriöitä kognitiivisessa suoriutumisessa. Esitietoja on tarkennettu A:n kanssa. A:n poika on ollut mukana autossa tapahtumahetkellä, eikä hänkään ole osannut tarkalleen kertoa tapahtumien kulkua. A on ollut tajuissaan kolarin ajaneen kuljettajan tullessa katsomaan, joten mahdollinen tajuttomuus on todennäköisesti kestänyt minuutteja (noin 5 min). Pään lyömisestä tapaturman yhteydessä ei ole ollut tietoja, ainakaan kasvoissa ei ole ollut ruhjeita. A on kävellyt itse autosta pois ja ambulanssiin. Sairaalaan menosta A:lla on ollut hajanaisia muistikuvia. Onnettomuus on tapahtunut aamupäivällä, ja A on arvioinut muistikuviensa olevan heikommat koko päivän ajalta. A:lla on ollut oireina voimakasta, erityisesti vasemmalle painottuvaa huimailua, poikkeavaa väsymistä, jota ulkoiset ärsykkeet, kuten äänet, häly, valot ja voimakkaat hajut ovat provosoineet, ja asioiden unohtelua. A:lla on ollut toiminnanohjauksen ongelmia ja keskittymisvaikeuksia, kirjoitusvirheitä on tullut selkeästi aiempaa enemmän ja A on joutunut miettimään enemmän sanoja. Impulsiivisuus on lisääntynyt. Fysiatri on tehnyt lähetteen aivovammapoliklinikalle.

Aivovammapoliklinikan tekstin 11.12.2018 mukaan A:lle on tehty pään magneettitutkimus ja traktografia. Magneettitutkimuksessa on todettu pikkuaivojen taka-alapinnalla pienet vanhat kontuusion aiheuttamaksi sopivat muutokset ja syvemmälle pikkuaivohemisfääriin ulottuva kiilamainen, infarktityyppinen pieni muutos. Vasemmalla takaraivolohkon taaimmassa osassa lähellä keskilinjaa on nähty läiskäisiä signaalimuutoksia, joiden on arvioitu sopivan traumaattiseen aksonivaurioon. Vastaanottokäyntiä 28.2.2019 koskevan tekstin mukaan A on ollut sairauslomalla kolarista alkaen. Oireena on ollut jatkuva, ajoittain paheneva päänsärky, joka on tuntunut voimakkaampana oikealla. Niskasärkyä on ollut jatkuvasti. Niskan oireisiin A on saanut OMT-fysioterapiaa, josta on ollut apua. Lisäksi oireina on ollut vasemmalle kaatavaa huimausta, tasapainon heikkoutta ja kömpelyyttä, väsymystä, muistivaikeuksia, makuaistin muutoksia, korvien soimista, näön sumenemista ja näläntunteen puuttumista täysin. Ulkoiset ärsykkeet ovat pahentaneet huimaustuntemusta ja provosoineet särkyjä. Oireet ovat A:n mukaan ilmenneet vähitellen onnettomuuden jälkeisinä viikkoina. A on kertonut muistavansa havahtuneensa onnettomuuspaikalla poikansa ”herää” -huutoon, mistä on päätelty, että A on ollut onnettomuuden jälkeen tajuttomana joitakin minuutteja. Muistikuvien A on kokenut olleen katkonaisia kolarista lähtien. A:n puoliso on huomannut A:n unohtelevan jokapäiväisiä asioita ja jättävän arkisia asioita tekemättä. Impulsiivisuus on lisääntynyt. Vastaanotolla A:lla on ollut välillä selvästi vaikeuksia keskittyä. Neurologisessa statustutkimuksessa kasvojen ja kaulan kosketustunto on ollut symmetrinen, kylmätunto oikealla selvästi voimakkaampi. Hajutestissä A ei ole haistanut vasemmalla sieraimella lainkaan. Silmän seurantaliikkeet ovat olleet täydet eikä silmävärvettä ole todettu, mutta sakkadit (nopeat silmänliikkeet) ovat olleet selvästi hitaat molemmin puolin. Ääniraudan A on kuullut oikeassa korvassa paremmin ja Weberin kokeessa A on kuullut ääniraudan äänen oikealla puolella. Käsien puristusvoimat ovat olleet hyvät, kannatustestissä on todettu hieman hapuilua. Sormi-nenänpääkoe on onnistunut, mutta hitaasti. DDK ja sormien hienomotoriikka ovat olleet selvästi hidastuneet. Ylä- ja alaraajojen refleksit on todettu oikealla vilkastuneiksi ja vasemmalla ne ovat olleet normaalit. Rombergin kokeessa A on kokenut vasemmalle kaatavaa huimausta ja seisominen on ollut huojuvaa. Tandemkävely ei ole onnistunut lainkaan A:n alkaessa huojua ja kaatua vasemmalle. Yhdellä jalalla seisominen on onnistunut hetken oikealla, vasemmalla ei lainkaan. Neurologi on arvioinut, että A:lle on aiheutunut onnettomuuden seurauksena sekä vaikeahko niskan retkahdusvamma että selkeä aivovamma. A:lle on suositeltu moniammatillista jaksoa kuntoutusosastolla ja tehty tähän lähete. Lisäksi A on ohjattu näköoireiden takia silmälääkärin konsultaatioon ja kuulo-oireiden, huimauksen ja tasapainovaikeuksien takia neuro-oftamologiseen tutkimukseen ja hänelle on ohjelmoitu kaularangan magneettitutkimus. Kipuun on aloitettu Gabapentin-lääkitys.

Kaularangan magneettitutkimusta koskevan lausunnon 2.4.2019 mukaan tutkimuksessa on nähty vähäinen epäsymmetria densin (kiertonikaman hampaan) ja okkipitaalikondyylien (takaraivoluun nivelnastojen) välillä siten, että oikealla ko. rakenteiden väli on vähän suurempi. Vastaava tilanne on ollut todettavissa elokuussa 2018 otetuissa TT-kuvissa.

Silmäklinikan konsultaatiovastauksen 16.4.2019 mukaan A on tullut aivovammapoliklinikan lähetteellä silmien tutkimukseen. A on kertonut kiinnittäneensä onnettomuuden jälkeen huomiota siihen, että etenkin lähinäkö tuntuu aiempaa huonommalta. Lukulaseilla näkö on ollut kohtuullisen hyvä, kaukonäössä A ei ole huomannut mitään ongelmia. Näkökentästä kysyttäessä A ei ole osannut kertoa mitään selvää ongelmaa, ehkä sivuille hahmottaminen on tuntunut A:n omasta mielestä hankalalta. Silmäklinikan tutkimuksissa ei ole todettu minkäänlaisia aivovaurioon liittyviä näköoireita tai poikkeavia silmälöydöksiä. Näöntarkkuus on ollut entistä luokkaa. Lähinäkö on todettu ikään liittyen hieman alentuneeksi ilman lukulaseja, mutta lukulaseilla sen on todettu korjaantuvan täysin hyväksi. Silmäklinikalle ei ole sovittu kontrolleja.

Korvaklinikan tekstin 7.5.2019 mukaan A on tullut aivovammapoliklinikan ohjaamana konsultaatioon huimauksen ja kuulon vuoksi. A on kertonut vastaanotolla onnettomuuden jälkeisistä oireistaan, että oireina on ollut jatkuva niska- ja päänsärky, väsymys, muistivaikeudet, makuaistin muutokset, korvien soiminen ja näön sumeneminen. Lisäksi A:lla on ollut vaihtelevasti vasemmalle kaatavaa huimausta, tasapainoheikkoutta ja kömpelyyttä. A ei ole kokenut huimauksen provosoituvan erityisemmin pään liikkeistä, sitä on saattanut tulla sekä rauhassa paikallaan maatessa, liikkeelle lähtiessä että suoraan kävellessä. A on yhdistänyt huimauksen niihin hetkiin, kun pää- ja niskasärky ovat olleet voimakkaimmillaan. Lisäksi muut ulkoiset ärsykkeet, kuten kovat äänet tai valot ovat provosoineet huimausta. Välillä huimauksen suhteen on ollut vähäoireisiakin jaksoja. Huimaukseen on liittynyt etovaa oloa, mutta ei oksentelua. Pyörittävää huimausta A ei ole missään vaiheessa kokenut. A on kertonut huomanneensa onnettomuuden jälkeen, että hänellä on ollut etenkin hälyisessä ympäristössä, tai jos puhuja on ollut selän takana, vaikeuksia saada puheesta selvää. Sen sijaan A on selviytynyt hyvin kahdenkeskisessä keskustelussa. A:lla on ollut vaihtelevasti korvien tinnitusta, mutta ei kipuja tai muita korvaoireita. Korvaklinikan tutkimuksissa ei ole todettu kuulonalenemaan viittaavaa ja on päätelty, että kyse on todennäköisesti lähinnä aivovammasta johtuvasta kuuloaistimuksen prosessoinnin kuormittuneisuudesta. A:lle on ohjelmoitu huimauksen osalta VOG-tutkimus (video-oculografia, tasapainoaistin tutkimus). Tekstin 19.6.2019 mukaan tutkimuslöydös on ollut normaali eikä epäilyä tasapainoelimen toimintahäiriöstä kummassakaan korvassa ole.

Kuntoutusosaston alkuarvion 3.6.2019 mukaan A on saanut kaularangan taivutuksessa leuan noin 4–5 sormenleveyden päähän rintakehästä. Taaksetaivutus on onnistunut ja kierrot kiristäneet. Vasemmalle liikerata on ollut noin 45 astetta ja oikealle 35 astetta.

Kuntoutusosaston hoitojaksoa 3.–14.6.2019 koskevan loppuarvion mukaan A on ollut osastolla arviojaksolla aivovamman sekä niskan retkahdusvamman vuoksi. Arviojakson aikana tehdyssä neuropsykologisessa tutkimuksessa on tullut esiin muun muassa työskentelyotteessa hitautta ja taipumusta hätäisyyteen, prosessoinnin hidastumista, muistin heikentymistä lähinnä mieleen painamiseen, informaation vastaanottoon ja oppimiseen liittyen, välittömän visuaalisen muistin kuormittuvuutta ja alttiutta virheellisille assosiaatioille. Visuaalisen tarkkaavuuden ylläpitämisessä on todettu virhealttiutta. Pöytätason tehtävissä on tullut paikoitellen esiin viitteitä vasenpainotteisesta huomiotta jäämisestä. Näönvaraisen hahmottamisen selkeitä erityishäiriöitä ei ole ilmennyt, mutta työskentelyssä on ollut suunnitelmallisuuden puutteita. Kielellisellä puolella on tullut esiin tarkan ilmaisun vaikeutta sanavarastotehtävissä ja moniosaisten kirjallisten ohjeiden ymmärtämisen vaikeuksia sekä joissakin aikarajallisissa kielellisissä tehtävissä hitautta. Sanallisissa laskutehtävissä on tullut esiin laskemisen virhealttiutta ja työmuistivaikeuksia. A:lle on suositeltu neuropsykologista kuntoutusta tavoitteena arjen ja oireiden hallinnan parantaminen, sopeutumisen ja mielialan tukeminen ja muistin tukikeinojen käyttöönotto. Kipujen ja lihasjännittyneisyyden vähentämiseksi on arvioitu pitkäkestoisen fysioterapian olevan tarpeen. Lisäksi on suositeltu toimintaterapiaa.

Aivovammapoliklinikan kontrollikäyntiä 17.5.2022 koskevan sairauskertomustekstin mukaan A:n jaksamisessa on paljon vaihteluita. Aamuisin hän on aina virkeämpi. Iltaa kohden toiminnanohjauksen vaikeudet tulevat enemmän esiin ja väsyneenä sanat lähtevät takeltelemaan enemmän. A:lla on niskaperäisiä kipuja aina, kun hän yrittää tehdä enemmän. Kipulääkkeenä on käytössä Tramal tarvittaessa ja Gabapentin. Lisäksi on käytössä Medikinet-lääkitys. Fysioterapiassa tehdyistä käsittelyistä on ollut apua kivun suhteen, ja kivut lisääntyvät aina, jos fysioterapia on tauolla. A:lla on käytössään henkilökohtainen avustaja 3 tuntia viikossa. Neuropsykologisen kuntoutuksen palautteen mukaan A:n oirekuvassa on keskeisintä huomattava väsyvyys. A kuormittuu herkästi ja hälyssä oirekuva korostuu entisestään. Kivut ovat myös jokapäiväisiä ja rajoittavia. Toiminnanohjauksen osalta A:lla on aloittamisessa hankaluutta, mutta edistymistä on jonkin verran tapahtunut. Selkeästi toiminnassa on kuitenkin hajanaisuutta, jota kuormittuneisuus pahentaa. Laajempien asiakokonaisuuksien hahmottamisessa on jähmeyttä ja hitautta. A:lla on muistivaikeutta. Kuntoutuksessa hän on kuitenkin ollut oivaltava ja hyötynyt neuropsykologisesta kuntoutuksesta. A:n on arvioitu edelleen tarvitsevan neuropsykologista kuntoutusta psyykkiseksi tueksi muuttuneessa elämäntilanteessa, psykoedukaatioksi ja arjen rytmittämisen harjoittelun tarpeen vuoksi. A itse on toivonut, että kuntoutuksen intensiteettiä lisättäisiin. A on saanut edelleen myös toimintaterapiaa. Vastaanotolla A:n kävely on ollut käännöissä hiukan horjahtelevaa. Varpailla ja kantapäillä kävelyt ovat onnistuneet, viivakävelyssä on tullut esiin hitautta ja horjumista. Lihasjänteys on aavistuksen näyttänyt nousevan vasemmalla varvas- ja kantakävelyssä ja hartialinja noussut koholle. Pään käännöt ovat olleet täydet, mutta hallinnanpuutetta on todettu jonkin verran. Taakse taivuttaessa tasapaino on lähtenyt hiukan viettämään taakse, samoin Rombergin kokeessa. Sormi-nenänpääkokeessa on todettu loppuosassa aavistuksenomainen ataksia. Hienomotoriikka on ollut hiukan hidastunutta, mutta symmetristä. Silmien liikkeet ovat olleet normaalit, nopeissa silmänliikkeissä on vasemmalle viedessä ollut ehkä enemmän koettua työläyttä ja hieman hidastumista. Vasemmalle A on raportoinut myös kaksoiskuvaa. Oikealla on todettu tunnusteluarkuutta kallonpohjassa. Neurologin arvion mukaan A on pysyvästi työkyvytön ja hakemus eläkkeestä on tehty. Toimintaterapian, fysioterapian ja neuropsykologisen kuntoutuksen jatkoa on suositeltu. A:lla on ajomatkoilla ja hankalassa kiputilanteessa myös kotona käytössään niskatuki, joka on ollut sopiva, mutta joka on kaivannut uusimista. Kivunhoidon osalta on pohdittu Tens-laitteen kokeilua. A:n on arvioitu hyötyvän myös laitoskuntoutusjaksosta tavoitteena arjen selviytymisen keinojen vahvistaminen, vertaistuki ja psykoedukaation vahvistaminen.

Asiantuntijalausunnot

1. Dosentti Aarne Kivioja

Vakuutuslautakunta on pyytänyt niskavamman osalta asiantuntijalausunnon dosentti, LKT, DI, kirurgian, ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri Aarne Kiviojalta, jolla on myös liikennelääketieteen erityispätevyys.

Kivioja käy lausunnossaan läpi tapahtumatietoja ja A:ta koskevaa lääketieteellistä selvitystä ja toteaa, että päädiagnoosina on ensimmäisen puolen vuoden aikana ollut niskan retkahdusvamma, minkä jälkeen oirekuvaa ovat hallinneet aivovammaan liittyvät selvittelyt. Kaularangan kuvantamistutkimuksissa tai hermoratatutkimuksessa ei ole voitu objektiivisesti osoittaa vamman merkkejä. Toisessa kuvauksessa todetulla densin vähäisellä epäsymmetrialla ei ole käytännön merkitystä. Tilakuvausten perusteella A:n niskaan on jäänyt kipua ja liikerajoitusta, jotka Kiviojan arvion mukaan muodostavat haittaluokkaa 1 vastaavan pysyvän haitan.

2. Neurologian erikoislääkäri Timo Pietilä

Vakuutuslautakunta on pyytänyt aivovamman osalta asiantuntijalausunnon neurologian erikoislääkäri Timo Pietilältä.

Pietilä toistaa lausunnossaan tapahtumatiedot ja käy läpi A:ta koskevaa lääketieteellistä selvitystä. Pietilä toteaa, että onnettomuuteen on liittynyt todennäköinen aivovamma. Vaikka tapahtumatiedoissa on jonkin verran vaihtelevuutta, vammatilanteeseen liittyi ainakin muistikatkos ja lisäksi ehkä tuntien kestoinen muistin katkonaisuus. Pään magneettitutkimuksessa oli havaittavissa trauman jälkitilaksi sopivia muutoksia. Ainakaan käytettävissä olevissa tiedoissa ei ole olemassa muutakaan tapaturmaa, joka selittäisi löydökset. On siis arvioitavissa, että A:lle on aiheutunut tapaturmassa keskivaikeaksi luokiteltava aivovamma.

Vammasta on jäänyt jälkioireeksi merkittäviä neuropsykologisia ongelmia, joista hankalinta on aivovammoille tyypillinen fatiikki eli väsymysoireisto. Myös toiminnanohjauksessa on lieviä vaikeuksia. Muut neuropsykologiset oireet eivät ole olleet erityisen vaikeita. Merkittäviä raajaoireita ei ole ollut, mutta jokin verran on esiintynyt tasapainon ongelmia, jotka mahdollisesti ovat osittain niskaperäisiä. Varsinaisia halvausoireita ei ole esiintynyt eikä epilepsiatyyppistä oireistoa ole ollut.

Pietilä viittaa haittaluokka-asetuksen 768/2015 aivoja ja keskivaikeaa aivovamman jälkitilaa (haittaluokka 6–10) koskevaan kohtaan. A:lla ei ole todettu merkittäviä kognitiivisia erityishäiriötä, halvauksia tai epilepsiaa, joten haittaluokka on asteikon alapäästä. Haittaluokan arviossa tukena voi käyttää asetuksen yleisen toiminnanvajauksen arviointitaulukkoa. Pietilä katsoo, että A:n aivovamman jälkitila vastaa haittaluokkaa kuusi.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, mitä haittaluokkaa vastaava pysyvä haitta A:lle on jäänyt tapaturman 13.8.2018 seurauksena.

Sovellettavat vakuutusehdot ja säännökset

Yksityistapaturmavakuutuksen ehtojen kohdan 1.1 (Tapaturma) mukaan tapaturmalla tarkoitetaan äkillistä tapahtumaa, joka johtuu ulkoisesta syystä ja aiheuttaa vakuutetulle hänen sitä tahtomatta.

Ehtojen kohdan 2.4 (Haittakorvaus) mukaan haitalla tarkoitetaan lääketieteellisesti arvioitua yleistä haittaa, joka tapaturmasta aiheutuu vakuutetulle. Haittaa määritettäessä huomioidaan ainoastaan tapaturmasta aiheutuneen vamman laatu, ei vammautuneen yksilöllisiä olosuhteita, kuten ammattia tai harrastuksia. Haittaa määritettäessä ei huomioida vakuutetun niitä vikoja tai sairauksia, jotka eivät johdu tästä korvattavasta tapaturmasta. Haitan suuruus määritetään sosiaali- ja terveysministeriön työtapaturma- ja ammattitautilain haittaluokituksista antaman asetuksen mukaisesti. Haittaluokitusasetuksessa vammat on jaettu vaikeusasteen mukaisiin haittaluokkiin 1–20. Haittaluokka yksi vastaa viiden prosentin lääketieteellistä haittaa ja seuraavat luokat kukin viisi prosenttiyksikköä korkeampaa haittaa. Haittaluokka 20 vastaa täyttä 100 %:n haittaa. (…)

Ehtojen kohdan 2.4.1 (Korvaus pysyvästä haitasta) mukaan korvaus maksetaan, kun haitta on muodostunut pysyväksi, kuitenkin aikaisintaan kun tapaturmasta on kulunut vuosi. Korvauksena maksetaan haittaluokkaa vastaava osa sovitusta haittakorvauksesta. (…)

Työtapaturma- ja ammattitautilaissa tarkoitetusta haittaluokituksesta annetun valtioneuvoston asetuksen 768/2015 haittaluokkataulukon kohdan 3 (kaularanka) mukaan kyseessä on kaularangan lievä toiminnanvajaus ja haittaluokka 0–3, kun vahingoittuneella on lieviä kivuliaita kaularangan liikerajoituksia ja lieviä yläraajojen neurologisia oireita ja löydöksiä.

Haittaluokkataulukon kohdan 6 (Aivot) mukaan aivovamman jälkitilan aiheuttamaa yleistä haittaa arvioitaessa on aina selvitettävä aivoihin kohdistuneen vamman vaikeus käyttäen hyväksi objektiivisia tietoja vamman varhaisvaiheen oireista ja tutkimuslöydöksistä. Näitä ovat tajunnan tason alenema, muistiaukon kesto, mikäli mahdollista arvioituna tuoreeltaan vamman jälkeen, ensiavussa tehdyt objektiiviset havainnot tajunnasta ja muusta neurologisesta tilasta sekä aivokuvausten tulokset. Alkuvaiheen vaikeusaste on yleensä yhteydessä jälkitilan vaikeusasteeseen. Jälkitilan aiheuttaman haitan määrittäminen vaatii yleensä perusteellista neurologista selvitystä erikoistutkimuksineen. Aivovamman aiheuttamassa kokonaishaitassa ovat tärkeimpiä kyky- ja persoonallisuusmuutokset ja joissain tapauksissa psyykkiset jälkihaitat, kuten kognitiivisen toimintakyvyn, käyttäytymisen ja tunne-elämän muutokset. Näiden lisäksi esiintyy osalla aivovamman saaneista erityishäiriöinä neurologisia paikallishäiriöitä, kuten esimerkiksi puheen tuottamisen tai ymmärtämisen häiriö, dysfasia tai epilepsiaa. Jos paikallishäiriö ilmenee näkökentän kaventumana, tämä arvioidaan osana aivovamman jättämää kokonaishaittaa eikä erillisenä näkökykyhaittana. Samoin aivovammaan liittyvät haju- tai makuaistin toiminnan muutokset arvioidaan osana aivovamman aiheuttamaa haittaa. Muita vaihtelevasti esiintyviä oireita, kuten päänsärkyä, huimausta, väsyvyyttä, muistin ja keskittymiskyvyn heikkoutta esiintyy vaihtelevasti. Nämä eivät ole suorassa suhteessa vamman alkuperäiseen vaikeusasteeseen, vaan esimerkiksi vaikeissa vammoissa subjektiiviset oireet voivat olla niukkoja. Objektiiviset tiedot psykososiaalisesta selviytymisestä, persoonallisuuden piirteistä ja terveydentilasta sekä ennen vammautumista että sen jälkeen luovat perustaa aivovammojen jälkitilan vaikeuden arvioinnille. Mahdollinen krooninen kipu ja spastisuus voidaan ottaa huomioon haittaluokkaa korottavana tekijänä. Aivovamman jättämää haittaa ei aina voida arvioida vielä vuoden kuluttua vammautumisesta, vaan usein haitan todellinen merkitys selviää vasta vuosien seurannassa.

Kyseessä on keskivaikea aivovamman jälkitila ja haittaluokka 6–10, kun alkuvaiheen tiedot viittaavat vähintään keskivaikeaan aivovammaan ja vahingoittuneella todetaan lieviä, mutta selvästi haittaavia pysyviä oireita, kuten toistuvat päänsäryt, muistin heikkeneminen, väsyvyys ja aloitekyvyn aleneminen, sosiaalinen toimintakyky on hieman heikentynyt ja tutkimuksissa todetaan haittaavia vaikeuksia muun muassa toiminnan ohjauksessa ja muistissa. Myös kognitiivisia erityishäiriötä, epilepsiaa tai lieviä halvauksia voi esiintyä.

Kyseessä on vaikea aivovamman jälkitila ja haittaluokka 11–15, kun alkuvaiheen tiedot viittaavat vaikeaan aivovammaan ja vahingoittuneella esiintyy kohtalaisia tai vaikeita oireita, kuten merkittävä päänsärkyoireisto tai selkeä kognitiivisen toimintakyvyn heikentyminen, jotka ovat tuntuvia ja haittaavat merkittävästi jokapäiväistä toimintaa. Sosiaalinen toimintakyky on selvästi heikentynyt. Myös eriasteisia neurologisia puutosoireita, kuten pareeseja ja kielellisiä häiriöitä tai epilepsiakohtauksia voi esiintyä. Vahingoittunut saattaa tarvita ajoittain toisen henkilön ohjausta tai valvontaa.

Asian arviointi

Suomen voimassa olevan oikeuden mukaan korvauksenhakijan velvollisuutena on näyttää toteen vakuutuksesta korvattavan vahinkotapahtuman, esimerkiksi tapaturman, sattuminen sekä tapaturman ja korvausvaatimuksen perusteena olevan vamman välinen syy-yhteys. Jos hän tämän näyttää, on vakuutuksenantajan velvollisuutena sen jälkeen osoittaa vahingon tai sen seurausten aiheutuneen vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle jäävästä syystä, jos vakuutuksenantaja haluaa vapautua korvausvelvollisuudestaan.

Sen arvioiminen, onko yksityistapaturmavakuutukseen perustuvan korvausvaatimuksen perusteena oleva vamma korvattavuuteen oikeuttavassa syy-yhteydessä tapaturmaan, perustuu vallitsevaan lääketieteelliseen tietoon kyseiselle vammalle tyypillisestä ja riittävästä tapaturmamekanismista sekä erikseen kussakin yksittäistapauksessa vaurioituneista kudoksista tehtyihin havaintoihin. Sen sijaan syy-yhteyttä ei voida pitää todistettuna pelkästään ajallisen yhteyden perusteella eli sen perusteella, että vammautuminen on käynyt ilmi tapaturman jälkeen.

1. Kaularankavamma

A:lle on 13.8.2018 sattunut vakuutusehtojen mukainen tapaturma, kun toinen henkilöauto on törmännyt hänen pientareella pysähtyneenä olleen autonsa takakulmaan noin 110 km/h nopeudella. A oli tapaturman sattuessa joutunut pysähtymään tien sivuun rengasrikon vuoksi, ja hän oli ehtinyt avata turvavyönsä. Päivystyksessä A kertoi niskan alueen kivusta. Kaularankaan tehtiin natiivitietokonekerroskuvaus, jossa ei todettu murtumia. Nikamat olivat linjassa ja nivelet paikoillaan. Kaularangan alaosassa todettiin lieviä rappeumamuutoksia. Sittemmin kaularangan magneettitutkimuksessa 7.8.2018 ei todettu tapaturmamuutoksia. Kuvauksessa nähtiin vähäinen epäsymmetria densin (kiertonikaman hampaan) ja okkipitaalikondyylien (takaraivoluun nivelnastojen) välillä, mikä löydös on Vakuutuslautakunnan hankkiman asiantuntijalausunnon perusteella kliinisesti merkityksetön.

A:n kaularankaan on kuvattu jääneen onnettomuuden jälkeen kipuja ja liikerajoitusta. A käyttää niskatukea ajomatkoilla ja kiputilanteen ollessa vaikeampi myös kotioloissa.

Ottaen huomioon asiassa esitetty lääketieteellinen selvitys sekä hankittu asiantuntijalausunto Vakuutuslautakunta arvioi, että A:lle on jäänyt liikenneonnettomuuden 13.8.2018 seurauksena aiheutuneen niskan retkahdusvamman jälkitilana pysyvä haitta, joka vastaa haittaluokka-asetuksessa 768/2015 tarkoitettua kaularangan lievää toiminnanvajausta ja haittaluokkaa 1.

2. Aivovamma

Aivovammoja koskevan Käypä hoito -suosituksen (julkaistu 13.4.2021) mukaan aivovamman syntymisen edellytyksenä on päähän kohdistuva ulkoinen voima tai hidastuvuus- tai kiihtyvyysenergia, joka aiheuttaa aivotoiminnan häiriön. Tämän merkkinä akuuttivaiheessa todetaan jokin seuraavista:
1. tajuttomuus tai tajunnantason lasku
2. vammaa välittömästi edeltävä tai sen jälkeinen muistiaukko eli posttraumaattinen amnesia (PTA)
3. vamman aiheuttama henkisen tilan muutos (sekavuus, desorientaatio tai uneliaisuus)
4. neurologinen oire tai poikkeava löydös (esim. näköhäiriö, halvausoire, tasapainohäiriö tai kouristelu).

Aivovamman diagnoosi perustuu sekä akuuttivaiheessa että myöhemmin potilasta tutkittaessa edellä mainittuihin kliinisiin tietoihin aivotoiminnan häiriöstä ja kallonsisäisiin vammaperäiseksi sopiviin löydöksiin tietokonetomografiassa tai magneettikuvauksessa. Aivovamma luokitellaan lieväksi, kun potilaan Glasgow Coma Scale (GCS) -pistemäärä on puolen tunnin kuluttua vammasta ja koko seurannan ajan 13–15 ja jokin seuraavista kriteereistä täyttyy:
1. enintään 30 minuutin tajuttomuus
2. enintään 24 tunnin PTA (vammanjälkeinen muistiaukko)
3. vähäinen vamman aiheuttama kallonsisäinen löydös aivojen TT- tai magneettikuvauksessa.

Aivovamma luokitellaan keskivaikeaksi, kun potilaalla todetaan vamman aiheuttama kallonsisäinen löydös aivojen TT- tai magneettikuvassa ja jokin seuraavista:
1. GCS-pistemäärä 9–12 puolen tunnin kuluttua vammasta tai jossain vaiheessa sen jälkeen
2. Yli 30 minuutin mutta enintään 24 tunnin tajuttomuus
3. Yli 24 tunnin mutta enintään 7 vuorokauden PTA.

Tapaturman jälkeisen päivystyskäynnin 13.8.2018 sairauskertomusteksteissä tai ensihoitokaavakkeessa ei ole mainintoja tajuttomuudesta, muistiaukosta, henkisen tilan muutoksista tai neurologisista oireista tai löydöksistä. Ortopedin E-lausunnossa 20.8.2018 mainitaan läiskittäinen muistiaukko (A ei ole muun muassa muistanut, mitä tutkimuksia hänelle on päivystyksessä tehty). Hoito ja kuntoutus on alkuvaiheessa liittynyt kaularankavammaan. Loppuvuodesta 2018 on kiinnitetty huomiota A:n kognitiivisen suoriutumisen ongelmiin. Tarkennettaessa esitietoja A on kertonut mahdollisesta hetkellisestä tajuttomuudesta onnettomuuden jälkeen ja tapaturman jälkeisten muistikuvien hataruudesta. A:sta on tehty lähete aivovammapoliklinikalle, missä on ohjelmoitu aivojen magneettitutkimus. Siinä on todettu pikkuaivojen taka-alapinnalla pienet vanhat kontuusion aiheuttamaksi sopivat muutokset ja syvemmälle pikkuaivohemisfääriin ulottuva kiilamainen, infarktityyppinen pieni muutos. Vasemmalla takaraivolohkon taaimmassa osassa lähellä keskilinjaa on nähty läiskäisiä signaalimuutoksia, joiden on arvioitu sopivan traumaattiseen aksonivaurioon.

Vakuutuslautakunta katsoo lääketieteellinen selvitys ja asiassa hankittu asiantuntijalausunto huomioiden, että A:lle on aiheutunut liikenneonnettomuudessa 13.8.2018 aivovamma, joka on ollut alkuvaiheen luokitukseltaan keskivaikea.

Pysyvän haitan osalta Vakuutuslautakunta toteaa, että A:n tapauksessa korostuu aivovammaan liittyvä väsyvyysoireisto, minkä lisäksi on jonkin verran toiminnanohjauksen ongelmia ja muistivaikeuksia. A:lla on todettu jonkin verran tasapainovaikeuksia, jotka mahdollisesti osin liittyvät niskavammaan. A:lla ei ole todettu merkittäviä kognitiivisia erityishäiriöitä, halvausoireistoa tai epilepsiaa, mitkä eivät sinänsä olekaan edellytys sille, että keskivaikean aivovamman jälkitilan voitaisiin katsoa sijoittuvan tätä koskevan asteikon yläosaan. Vakuutetulle jäänyttä pysyvää haittaa arvioitaessa huomioidaan tapaturmavammojen jälkitilasta jäänyt oirekuva kokonaisuutena. A:n oireisto ja asiassa hankittu asiantuntijalausunto huomioon ottaen Vakuutuslautakunta katsoo, että A:lle tapaturman 13.8.2018 seurauksena jäänyt pysyvä haitta sijoittuu aivovamman osalta keskivaikeaa aivovamman jälkitilaa koskevan asteikon alarajalle. Lautakunta kiinnittää muun ohella huomiota potilasasiakirjoissa kuvattuun ensivaiheen tilaan ja siihen, että A:n oirekuva on ollut kehittyvä ja etenevä, mitä voidaan pitää epätyypillisenä tapaturmasta aiheutuneille aivovammoille. Lautakunta katsoo, että A:lle aivovammasta jäänyt pysyvä haitta vastaa haittaluokkaa 6.

3. Yhteinen haitta

Edellä todetun mukaisesti A:lle on jäänyt niskan retkahdusvammasta haittaluokkaa 1 vastaava pysyvä haitta ja aivovammasta haittaluokkaa 6 vastaava pysyvä haitta. Haittaluokka-asetuksen 768/2015 haittaluokkien yhdistämistä kuvaavan taulukon mukaisesti yhteinen haitta vastaa haittaluokkaa 7, mitä vastaavan lisäkorvauksen Vakuutuslautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä maksamaan A:lle.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä maksamaan A:lle lisäkorvausta pysyvästä haitasta siten, että kokonaiskorvaus vastaa haittaluokkaa 7.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

puheenjohtaja Luukkonen
sihteeri Laine
Jäsenet:
Korkeamäki
Kummoinen
Rahijärvi
Sibakov