Tapahtumatiedot
Vakuutettu A (s. 1963) ilmoitti 1.3.2022 puhelimitse vakuutusyhtiölle, että hän oli edellisenä iltana kompastunut kasassa olleeseen puunoksaan, joka oli ollut noin 30 cm korkeudella. Kompastumisen seurauksena A kaatui betonialustalle maahan. A kertoi, että tapaturman jälkeen hänellä oli joka paikka kipeä, ennen kaikkea ristiselkä ja joskus aiemmin leikattu oikea olkapää. A hakeutui lääkärin vastaanotolle 2.3.2022, jolloin hän toi esiin ristiselän, molempien käsien, oikean olkapään sekä niskan oikean puolen oireet. Vastaanotolla todettiin molemmin puolin hartialihaksissa jonkin verran kireyttä ja tunnusteluarkuutta sekä aristusta käännettäessä päätä oikealle. Oikeassa olkanivelessä todettiin liikkeissä jonkin verran kipuaistimusta, mutta ei kipukaarioiretta eikä merkittävää liikerajoitusta. Oikealla alaselässä ja oikean pakaran sivuilla todettiin lievää tunnusteluarkuutta. A hakeutui 18.3.2022 ortopedin vastaanotolle vasemman kyynärpään ja vasemman polven oireiden vuoksi. Tuolloin hän kertoi loukanneensa kaatumisen yhteydessä vasemman kyynärpäänsä ja polvensa sekä oikean olkapäänsä. Vasemmassa polvessa epäiltiin sisemmän sivusiteen vammaa. Polven oireilun jatkuttua tehtiin 11.4.2022 magneettitutkimus, jossa todettiin muun muassa sisänivelkierukan vaurio. A:lle tehtiin 2.5.2022 vasemman polven tähystys, jossa tehtiin sisänivelkierukan osapoisto. A haki tutkimus- ja hoitokuluista korvausta yksityistapaturmavakuutuksesta.
Vakuutusyhtiö korvasi alkuvaiheen kuluja, muun muassa polven magneettitutkimuksen. Yhtiö antoi 22.4.2022 päätöksen leikkaustoimenpiteen osalta. Yhtiö katsoi, ettei polven magneettitutkimuksessa ollut todettu tapaturmaisia muutoksia. Sen sijaan oli todettu sisänivelkierukan rappeumaa, joka on tapaturmasta riippumaton sairausperäinen muutos. Yhtiö katsoi, ettei ehdotettu leikkaustoimenpide ollut tapaturmavammojen hoitoa. Tapaturmasta oli aiheutunut vasempaan polveen venähdysvamma, joka oli tullut riittävästi korvatuksi 11.4.2022 mennessä.
A pyysi asiassa ratkaisua vakuutusyhtiön sisäiseltä muutoksenhakuelimeltä viitaten muun muassa häntä hoitaneen ortopedin lausuntoon, jonka mukaan vasemmassa polvessa oli todettu tuore nivelkierukan repeämä. A:lla ei ollut todettu nivelrikkoa, osteoporoosia tai muitakaan rappeumasairauksia, eikä hänellä ollut myöskään aiempia ongelmia vasemman polven kanssa. A:ta ensimmäisenä tutkinut yleislääkäri ei kirjannut ylös vasemman polven kipua ja kävelemisen haastetta. Edes röntgenkuvaa ei otettu.
Vakuutusyhtiön sisäinen muutoksenhakuelin antoi asiassa ratkaisunsa 9.9.2022. Ratkaisussa katsottiin edelleen, että vasemman polven osalta korvaukseen oikeuttava vamma oli venähdystasoinen, eikä leikkaustarve johtunut tapaturmasta. Ensimmäisellä lääkärikäynnillä polven vammasta ei ollut lääkärinlausunnolla mitään mainintaa, ja A:n liikkumisen kuvattiin olleen normaalin näköistä. Ensimmäinen maininta polven oireista oli lääkärikäynnillä 18.3.2022. Polvessa ei ollut kuvattu mitään ulkoisia tapaturmavamman merkkejä, kuten ihonirhaumaa, turvotusta tai mustelmaa. Sittemmin todettu sisäkierukan osavaurio oli rappeumaperäisille muutoksille tunnusomaisella alueella. A:lle 28.2.2022 sattunut tapaturma oli ollut vammamekanismiltaan riittävä aiheuttamaan entuudestaan terveeseen polveen ruhje- tai venähdystasoisen vamman, joka paranee muutamissa viikoissa. A:n polven pitkittyneen oireilun ja hoidon tarpeen oli katsottava johtuneen tapaturmasta riippumattomista sairausperäisistä muutoksista eli lumpionivelen alkavasta nivelrikosta, lumpiojänteen rappeumasta sekä sisemmän nivelkierukan rappeumaperäisistä vaurioista.
Asiakkaan valitus
A ilmoittaa tyytymättömyytensä vakuutusyhtiön korvauspäätökseen ja pyytää asiassa Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusta. A vaatii, että vasemman polven hoito korvataan yksityistapaturmavakuutuksesta myös 11.4.2022 jälkeiseltä ajalta.
A kertoo tapaturmahetkestä, että katolta oli juuri pudonnut lumet. Talon päädyssä on katoksessa betonialusta, jossa ei ole lunta. A oli etupihalla ja lunta oli katolta pudonneessa kasassa lähemmäs puolitoista metriä. A lähti menemään kasan päältä talon päätyä kohti pannuhuoneeseen, jonne käynti on takapihan puolelta. Oikea housun lahje tarttui sivusuunnasta tulevaan, maassa olleen paksuhkoon puun oksaan, jota A ei nähnyt. Kasan päältä tuli vauhtia, mutta koska oikea jalka tarttui puun oksaan, vauhti pysähtyi ja A kaatui vasemman polvensa päälle kovalle ja paljaalle betonille täydellä painolla ja vauhdilla. A ei päässyt omin avuin ylös.
A:n vasen polvi ei ole oireillut ennen kaatumista, eikä sen vuoksi ole ollut lääkärissäkäyntejä. Ennen kaatumista A käveli joka päivä koiransa kanssa, ja kaatumisen jälkeen hän ei pystynyt yli kahteen kuukauteen kävelemään ulkona. Myös sisällä kävely oli hyvin vaikeaa. Leikanneen lääkärin lausunnosta käy selvästi ilmi, että kyseessä oli tuore nivelkierukan repeämä, ja että A:lla ei ole nivelrikkoa. A toteaa vielä, että tapaturman hoito meni vakuutusyhtiön kanssa pieleen tapaturmasta lähtien. Kun A soitti vakuutusyhtiön terveysneuvontapuhelimeen, hänen ei annettu mennä paikallisiin lääkärikeskuksiin, vaan hänet ohjattiin vakuutusyhtiön yhteistyölääkäriasemalle. Siellä ei ollut kahteen viikkoon aikoja erikoislääkäreille, vaan A joutui menemään yleislääkärille, joka ei katsonut jatkotoimenpiteitä, kuvantamistutkimuksia tai muitakaan tutkimuksia tai hoitoja aiheellisiksi.
Vakuutusyhtiö on käsitellyt erikoisella tavalla A:n soittoa yhtiön terveysneuvontaan. A kertoi puhelun yhteydessä, että hän tunsi olevansa joka kohdasta kipeä, mikä A:n mukaan käsittää myös polven kivun. Voi olla, ettei hän maininnut erikseen vasemman polven kipua, koska ajatteli, että tärkeintä on saada aika lääkärille. Selän kivut hävisivät nopeasti, noin viikon aikana. Vasemman polven kipu kasvoi ensimmäisen lääkärissäkäynnin jälkeen päivä päivältä. Polvea ei kestänyt koukistaa ja kipu esti ulkoilun ja kävelemisen leikkauspäivään asti. A soitti 8.3.2022 uudelleen yhtiön terveysneuvontaan ja valitti aiemmin leikattua oikeaa olkapäätä ja vasenta puolta kehosta. Tuolloin hän sai luvan tilata ajan erikoislääkärille, joka oli aikanaan leikannut olkapään. Vähitellen oikean olkapään kipu hävisi, mutta vasen polvi ja kyynärpää vaivasivat edelleen. Polvi leikattiin 2.5.2022, mistä lähtien A on taas pystynyt kävelemään. Polvessa ei ollut ulkoisia vamman merkkejä juuri missään vaiheessa, muutaman päivän kuluttua kaatumisesta polvessa oli pientä mustelmaa ja vähän turvotusta.
A korostaa, että hän ei ole muuttanut kertomustaan onnettomuudesta, vaan ainoastaan täydentänyt sitä yksityiskohdilla, joita on pyydetty ja jotka näyttävät olevan tarpeen asian ratkaisemiseksi. A on selvittänyt puhelulokitiedoilla, että hän on soittanut vakuutusyhtiön terveysneuvontaan 8.3.2022, mutta yhtiö on kadottanut puhelutallenteen. A katsoo, ettei asian ratkaisua tule perustaa osittaiseen litterointiin ensimmäisestä vahinkoilmoituspuhelusta, vaan sen perustana tulee olla hoitavan lääkärin asiassa laatimat lausunnot ja todellinen tapahtumainkulku.
Vakuutusyhtiön vastine
Vakuutusyhtiö toistaa vastineessaan aiemman kantansa.
Saatuaan tiedoksi asiassa hankitun ensimmäisen asiantuntijalausunnon vakuutusyhtiö on toimittanut Vakuutuslautakunnalle osittaisen litteroinnin A:n vahinkoilmoituspuhelusta 1.3.2022. Yhtiö toteaa lisävastineessaan, että A on ilmoittanut vahingosta vakuutusyhtiön terveysneuvontaan. A ei ole tässä puhelussa kertonut polveen sattuneen tapaturmaa. Polven vammautumisesta ei ole mainintaa myöskään ensimmäisen lääkärikäynnin 2.3.2022 tekstissä. Tämä kuvastaa polveen kohdistuneen vammamekanismin lievyyttä.
Yhtiön ilmoituksen mukaan A:n puhelusta terveysneuvontaan 8.3.2022 ei löydy tietoa yhtiön järjestelmästä, eikä litterointia tästä puhelusta ole mahdollista toimittaa.
Lääketieteellinen selvitys
Vakuutuslautakunnalla on käytössään A:ta koskevaa lääketieteellistä selvitystä ajalta 2.3.2022–2.5.2022.
Yleislääkärin E-lausunnon 2.3.2022 mukaan A on 28.2.2022 kompastunut ulkona puun oksaan ja kaatunut maahan betonialustaan. Tapaturman seurauksena A on loukannut ristiselän, molemmat kädet, oikean olkapään sekä oikean puolen niskaa. Molemmissa käsissä ja ristiselässä on ollut jomotusta. Oikean puolen niska on ollut jumissa; pää ei ole kääntynyt kokonaan oikealle puolelle. Vasemmalle pää on kääntynyt normaalisti. Oikeassa olkapäässä on ollut liikerajoitusta. Alkuun liikkuminen on ollut hankalaa, mutta nyt tilanne on ollut parempaan päin. Vastaanotolla liikkuminen on sujunut normaalin näköisesti. Riisuutumisessa ja pukeutumisessa ei ole ollut näkyvää ongelmaa. Molemmin puolin on todettu hartialihaksissa jonkin verran kireyttä ja tunnusteluarkuutta. Pään kääntö oikealle on aristanut jonkin verran, mutta selkeää liikerajoitusta ei ole todettu. Oikean olkanivelen tunnustelussa ei ole todettu turvotusta eikä paikallisia aristuksia. Taivutuksen ja loitonnuksen yhteydessä on tullut esiin jonkin verran kiputuntemusta, mutta ei kipukaarioiretta eikä merkittävää liikerajoitusta. Rintakehän alueella ei ole todettu kompressioarkuutta eikä kylkiluumurtumaan viittaavaa. Oikealla alaselässä ja oikean pakaran sivulla on todettu lievää tunnusteluarkuutta. A:lle on määrätty kipulääkettä (Burana) selkä- ja käsikipuun ja ohjeistettu ottamaan yhteyttä, mikäli oireet pitkittyvät. A on itse tiedustellut lähetettä fysikaaliseen hoitoon, mutta lääkäri ei ole pitänyt sitä toistaiseksi aiheellisena.
E-lausunnon 23.3.2022 mukaan A on ollut 18.3.2022 ortopedin vastaanotolla vasemman kyynärpään ja vasemman polven vuoksi. A on 28.2.2022 kaatunut betonille ja loukannut kaatuessa vasemman kyynärpäänsä ja polvensa sekä oikean olkapään. Vastaanotolle tullessa on ollut eniten vaivaa vasemmassa kyynärpäässä ja polvessa. Niissä on ollut särkyä rasittaessa ja polvessa lisäksi leposärkyä. Tutkittaessa on vasemmassa kyynärpäässä todettu tunnusteluaristusta sisänivelnastan seudussa. Vasemmassa polvessa on todettu sisäsivusiteen tunnusteluaristusta. Ortopedin arvion mukaan kyseessä on ollut vasemman kyynärpään ruhjevamma ja vasemman polven sisäsivusiteen vamma, joiden kummankin suhteen on päädytty jatkamaan seurantalinjalla. Liikkumisen suhteen ei ole asetettu rajoitteita. Jos tilanne ei parane kuuden viikon kuluessa tapaturmasta, on magneettikuvaus aiheellinen.
E-lausunnon 8.4.2022 mukaan A:lle on ohjelmoitu vasemman polven magneettitutkimus edelleen jatkuneen oireilun vuoksi. A on kertonut polven kipeytyvän rasittaessa. Magneettitutkimusta 11.4.2022 koskevan lausunnon mukaan tutkimuksessa on todettu sisänivelkierukassa takasarven ja runko-osan rajalla takasarven alueelle suuntautuva vaurio, joka puhkaisee sääriluun puoleisen pinnan kierukasta. Sisäsivuside on todettu ehjäksi. Polvilumpiojänteessä on todettu lievää rappeumaa. Kantavan polvinivelen rustot ovat olleet ehjät. Ortopedin E-lausunnon 19.4.2022 mukaan A:n vasemmassa polvessa on ollut edelleen kipua sisäsyrjälle painottuen, mutta ei lukko-oiretta eikä turvottelua. Polven tilanne on rajoittanut liikkumista, muun muassa koiraa ulkoilutettaessa lenkit ovat olleet lyhyitä, kun aiemmin A on liikkunut säännöllisesti päivittäin pidempiä lenkkejä. Vastaanotolla A on kävellyt ontuen. Vasemmassa polvessa ei ole ollut nestettä, polven liike on ollut 0–130 astetta, polvi on ollut vakaa etu-takasuunnassa ja sivuttaissuunnassa. McMurrayn testissä (nivelkierukkatesti) on tullut esiin arkuutta polven sisäsivulla. A:lle on suunniteltu vasemman polven tähystystä ja revenneen sisäkierukan osapoistoa.
Leikkauskertomuksen 2.5.2022 mukaan A:lle on tehty vasemman polven tähystys, jossa on todettu sisäkierukan takasarven repeämä, joka on hoidettu osapoistolla. Reisiluun ja sääriluun rustopinnat ovat olleet normaalit.
Asiantuntijalausunto
Vakuutuslautakunta on pyytänyt asiassa asiantuntijalausunnon dosentti, LKT, DI, kirurgian, ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri Aarne Kiviojalta, jolla on myös liikennelääketieteen erityispätevyys. Kivioja on antanut asiassa asiantuntijalausunnon 14.9.2023 ja täydentänyt lausuntoa osapuolten lisäkirjelmöinnin ja lisäselvitysten pohjalta 12.3.2024.
Kivioja toteaa ensimmäisessä lausunnossaan, että A:lle tehdyssä polven magneettitutkimuksessa ei ole todettu nivelrikkoa. Tähystyksessä on todettu normaalit rustopinnat sääriluun ja reisiluun puolella. Usein arvioidaan kierukkavaurion tapaturmaperäisyyttä sillä, onko kyseessä pysty- vai vaakasuuntainen repeämä. Magneettikuvauslausunnossa noita sanoja ei käytetä. Repeämän tyyppi ei ilmene myöskään leikkauskertomuksesta. A on kertonut, että kyseessä ei ole ollut kaatuminen tasaisella, vaan jonkinlainen putoaminen 1,5 metriä korkealta lumikasalta. Tuo voisi selittää, miksi A loukkasi ja tutkitutti niin monta paikkaa. Polvista ei kuitenkaan mainita mitään poikkeavaa vastaanottokäynnillä 2.3.2022, ei esitiedoissa eikä tilakuvauksessa. Vahinkoilmoitustiedot ovat puutteelliset, eikä ilman niitä voi päätellä polvivamman tai -oireilun syntyajankohtaa varmuudella. Magneettikuvauksen ja tähystyksen perusteella kyse on ei-nivelrikkoisen polven kierukkarepeämästä, jossa oireilu on alkanut tapaturman jälkeen. Tarkempien vahinkoilmoitustietojen puuttuessa Kivioja kallistuu sille kannalle, että polven tähystysleikkaus tulisi korvata tapaturmaperäisenä.
Jälkimmäistä lausuntoa laatiessaan Kiviojalla on ollut käytössään aiempien selvitysten lisäksi vakuutusyhtiön toimittama osalitterointi vahinkoilmoituspuhelusta 1.3.2022 sekä osapuolten asiantuntijalausunnon jälkeen käymä kirjelmöinti asiassa. Kivioja toteaa lausunnossaan, ettei alkuperäisestä vahinkokuvauksesta tai sen sanamuodosta (”kaaduin maahan”) voida päätellä, että A olisi pudonnut 1,5 metrin korkeudelta. Putoaminen lumikasalta mainitaan vasta A:n Vakuutuslautakunnalle lähettämässä kirjeessä 20.3.2023. Kivioja toteaa, että tapaturmaperäisyyttä arvioitaessa on tapana antaa aina eniten painoa lähimpänä vammaa olleille tiedoille. Ensimmäisen lääkärikäynnin yhteydessä tai ensimmäisessä vahinkoilmoituspuhelussa ei ole mainittu polvea, minkä lisäksi tapaturmamekanismi on ensimmäisissä kuvauksissa ollut kaatuminen betonille maahan, ei putoaminen 1,5 metrin korkeudesta. Alkuvaiheessa kuvattu vammamekanismi ei ole riittävä aiheuttamaan polveen kierukkarepeämää. Ottaen huomioon tämä sekä se, ettei polvea mainita ensimmäisellä lääkärikäynnillä eikä ensimmäisessä tapaturmailmoituksessa, Kivioja katsoo, että A:n vasemman polven hoito ja tutkimus ovat olleet tapaturmaperäisin syin perusteltuja magneettikuvaukseen 11.4.2022 saakka.
Ratkaisusuositus
Kysymyksenasettelu
Asiassa on kyse A:n vasemman polven tutkimus- ja hoitokulujen korvaamisesta 11.4.2022 jälkeen tapaturmaan 28.2.2022 liittyvänä.
Sovellettavat vakuutusehdot
Henkilö- ja matkavakuutuksen yhteisten ehtojen (voimassa 1.1.2021 alkaen) kohdan 3.3 (Rajoitukset korvauksen maksamiseen) mukaan, jos korvattavasta vakuutustapahtumasta riippumattomat seikat ovat olennaisesti vaikuttaneet vamman tai sairauden syntyyn tai sen paranemisen pitkittymiseen, maksetaan hoitokuluja, päivärahaa ja haittakorvausta vain siltä osin kuin hoidon, työkyvyttömyyden tai haitan on lääketieteellisen tietämyksen perusteella katsottava aiheutuneen korvattavasta vakuutustapahtumasta. (…)
Yksityistapaturmavakuutuksen ehtojen kohdan 8.1 (Tapaturma) mukaan tapaturmalla tarkoitetaan äkillistä tapahtumaa, joka johtuu ulkoisesta syystä ja aiheuttaa vakuutetulle ruumiinvamman hänen sitä tahtomatta.
Asian arviointi
Suomen voimassa olevan oikeuden mukaan korvauksenhakijan velvollisuutena on näyttää toteen vakuutuksesta korvattavan vahinkotapahtuman, esimerkiksi tapaturman, sattuminen sekä tapaturman ja korvausvaatimuksen perusteena olevan vamman välinen syy-yhteys. Jos hän tämän näyttää, on vakuutuksenantajan velvollisuutena sen jälkeen osoittaa vahingon tai sen seurausten aiheutuneen vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle jäävästä syystä, jos vakuutuksenantaja haluaa vapautua korvausvelvollisuudestaan.
Sen arvioiminen, onko yksityistapaturmavakuutukseen perustuvan korvausvaatimuksen perusteena oleva vamma korvattavuuteen oikeuttavassa syy-yhteydessä tapaturmaan, perustuu vallitsevaan lääketieteelliseen tietoon kyseiselle vammalle tyypillisestä ja riittävästä tapaturmamekanismista sekä erikseen kussakin yksittäistapauksessa vaurioituneista kudoksista tehtyihin havaintoihin. Sen sijaan syy-yhteyttä ei voida pitää todistettuna pelkästään ajallisen yhteyden perusteella eli sen perusteella, että vammautuminen on käynyt ilmi tapaturman jälkeen.
Syy-yhteys vamman ja kuvatun tapaturmamekanismin välillä on oletettu lähtökohtaisesti vallitsevaksi silloin, kun tapaturmamekanismi on ollut energiamäärältään ja muilta ominaisuuksiltaan vammalle riittävä ja kun myös vamma on ollut sanotun tapaturmamekanismin tyypillinen seuraus. Yksin se seikka, että vakuutettu on vammautunut, ei kuitenkaan ole riittävä näyttö siitä, että vammautuminen on aiheutunut vakuutusehtojen perusteella korvaukseen oikeuttavan tapaturmamekanismin seurauksena. Yksityistapaturmavakuutuksesta ei makseta korvausta olemassa olevan sairauden pahentumisesta.
A on ilmoittanut ensimmäisen kerran tapaturmasta vakuutusyhtiölle puhelimitse 1.3.2022. Puhelusta on toimitettu lautakunnalle osittainen litterointi. A on kertonut seuraavaa: ”Eilen illalla kaaduin sellaseen oksaan. Nyt joka paikka kipeä, mutta ennen kaikkea ristiselkä, oikea olkapää ja olkapäätä joskus sitten myös operoitu.” Korvausneuvojan kysyttyä, mitä on tarkalleen ottaen tapahtunut, A on kertonut: ”Talon päädyssä on sellanen katos, siitä kävelin ja siinä oli sellanen puunoksa, kun on katkottu puista oksia ja mies oli siihen ne kasannut valmiiksi, että pilkkoo ja yksi oksa osoittikin n. 30 cm:n korkeudesta siihen kulkuväylälle ja siihen sitten kaaduin siihen betonille maahan.” Yleislääkärin käynnillä 2.3.2022 on kirjattu, että A on kompastunut ulkona puun oksaan ja kaatunut maahan betonialustaan. Ortopedin vastaanotolla 18.3.2022 on kirjattu, että A on kaatunut betonille ja loukannut kaatuessa vasemman kyynärpäänsä ja polvensa sekä oikean olkapään. Vakuutuslautakunnalle toimittamassaan valituksessa 20.3.2023 A on aiemmista vahinkokuvauksista poiketen kertonut, että hän on pudonnut noin 1,5 metrin korkuisen lumikasan päältä betonialustalle vasen polvi edellä.
Vakuutuslautakunta katsoo, että luotettavimpana kuvauksena tapaturmasta on pidettävä lähimpänä tapaturmaa kerrottua eli vahinkoilmoituspuhelun 1.3.2022 tapahtumakuvausta ja ensimmäisistä lääkärinlausunnoista ilmeneviä esitietoja. Näiden kuvausten perusteella tapaturmamekanismina on ollut kaatuminen samalla tasolla A:n kompastuttua puukasassa olleeseen oksaan, joka on ollut noin 30 cm korkeudella kulkuväylästä. Vakuutuslautakunta toteaa hankkimaansa asiantuntijalausuntoon viitaten, ettei sattunut tapaturma ole ollut vammamekanismiltaan riittävä aiheuttamaan repeämää entuudestaan terveeseen polven nivelkierukkaan. Lisäksi A ei ole esitetyn selvityksen perusteella tuonut esille polven oireilua vahinkoilmoituspuhelussa tai ensimmäisellä lääkärikäynnillä ja A:n liikkumisen on kuvattu kyseisen käynnin sairauskertomustiedossa olleen normaalia. Polven oireilun on kuvattu vähitellen pahentuneen, mikä on Vakuutuslautakunnan käsityksen mukaan tapaturmavammoille epätyypillistä. Vakuutuslautakunta katsoo esitetty selvitys kokonaisuutena huomioon ottaen, että A:lle on aiheutunut tapaturman 28.2.2022 seurauksena vasemman polven ruhje- tai venähdystasoinen vamma, jonka osuus polven oireilusta ja tutkimuksen ja hoidon tarpeesta on tullut asianmukaisesti huomioiduksi 11.4.2022 mennessä. Myöhempi oireilu ja leikkaushoidon tarve eivät enää ole syy-yhteydessä tapaturmaan. Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön korvauspäätöstä vakuutusehtojen mukaisena.
Lopputulos
Vakuutuslautakunta ei suosita muutosta vakuutusyhtiön korvauspäätökseen.
Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA
Puheenjohtaja Luukkonen
Sihteeri Laine
Jäsenet
Korkeamäki
Kummoinen
Rahijärvi
Sibakov