Tapahtumatiedot

Vahinkoa kärsineiden A:n ja B:n omistamassa omakotitalossa tapahtui viemärin tulvimisesta aiheutunut vahinko 15.9.2019. Vahinko havaittiin yöllä noin klo 00:10. Alueella oli vahingon sattuessa käynnissä viemärin saneeraustyö, missä yhteydessä X Oy:n tekemä asennusvirhe aiheutti viemärin tukkeutumisen ja viemäriveden tulvimisen kiinteistön kellariin.

Korvausta omakotitalolle aiheutuneista vaurioista haettiin X Oy:n toiminnan vastuuvakuutuksesta. B menehtyi sittemmin 19.8.2020. Näin ollen tältä osin asian osalliseksi tuli A:n lisäksi B:n kuolinpesä.

Vakuutusyhtiö katsoi ensinnä antamassaan korvauspäätöksessä, että kysymyksessä on X Oy:n toiminnan vastuuvakuutuksesta korvattava vahinko. Vahingon määrää ja laajuutta selvitettäessä yhtiön ja vahingonkärsineiden näkemykset erosivat merkittävästi toisistaan. Asiassa hankittiin useita lausuntoja molempien osapuolien toimesta ja asiaa käsiteltiin myös vakuutusyhtiön sisäisessä muutoksenhaussa.

Vakuutusyhtiö on päätöksessään katsonut, että vastuuvakuutuksen perusteella korvataan seuraavat vahinkoerät:
- kellarin ja irtaimiston desinfioinnin ja varastoinnin osalta yhteensä 12.831,61 euroa (maksettu jo työn tehneelle taholle)
- kellaritilan lattian hionnan ja vahauksen 1.750 euroa
- kellarin uusi alipaineistus, suojaus, puhdistus ja desinfiointi, 4.430 euroa
- irtaimiston säilytys toukokuun 2021 loppuun saakka
- irtaimiston siirto takaisin kellariin 5.070 euroa
- näytteenotto 770 euroa
- korvaus omasta työstä 3.265 euroa.
Vakuutusyhtiö on myös vahingonkärsineen pyynnöstä laskenut korvaamatta oleville erille kertakorvaussumman, joka on 15.285 euroa.

Asiakkaan valitus

Vahingonkärsineet olivat tyytymättömiä vakuutusyhtiön päätöksiin ja he pyysivät asiassaan ratkaisusuositusta Vakuutuslautakunnalta.

Valituksessaan ja sen lisäkirjelmissä vahingonkärsineet käyvät kattavasti ja perusteellisesti läpi omat vaatimuksensa sekä perusteiltaan että määrältään. Asiassa on esitetty yhteensä 262.713,98 euron kertakorvausvaatimus, joka koostuu seuraavista korvauseristä:

- oma työn korvaus                               6.120 euroa

• kolmen henkilön osalta kultakin 136 tuntia, 15 euroa tunti.

- lisääntynyt sähkönkulutus                 908,64 euroa
- korjaustyö                                          198.500 euroa
- telttakatos ja irtaimiston palautus     3.000 euroa
- asumishaitta                                       29.290,34 euroa
- kertakorvaus laiminlyönneistä           10.000 euroa
- asian hoitoon käytetty aika                14.895 euroa
Lisäksi valituksessa vaaditaan korvausta viivästyskorosta sekä varataan mahdollisuus vaatia lisäkorvausta muista mahdollista kuluista.

Vahingonkärsineet ovat toimittaneet oheisten vaatimusten erittelyn lisäksi Vakuutuslautakunnalle 22 sivuisen valituskirjelmän useine liitteineen, jossa käydään seikkaperäisesti ja yksityiskohtaisesti läpi kunkin vaatimuksen perusteet ja määrä. Valituksessa taustoitetaan myös A:n tilannetta yleisesti ja todetaan muun muassa, että hän menetti puolisonsa B:n tapahtuneen vahingon aiheuttaman terveyden äkillisen heikkenemisen ja vakavan sairastumisen seurauksena. Ennen vahinkotapahtumaa B:n terveystilanne oli pysynyt vakaana useiden vuoksien ajan.

Valituksessa todetaan, että sattunut viemärivahinko on vakava ja terveydelle haitallinen vahinko, jota koskee evakuoimissäännöt. Nyt käsillä olevassa tapauksessa ei asukkaille annettu mitään oheistusta evakuoimiseen liittyen, vaikka viemärivahinko on erityisen haitallinen ihmiselle, jolla on alentunut immuniteetti. Myöskään vakuutusyhtiö ei ottanut A:n ja B:n terveysvaikutuksia lainkaan huomioon sijaisasumisen tarvetta arvioidessaan. Niin ikään vakuutusyhtiö laiminlöi muutenkin ohjaus- ja selvittämisvelvollisuutensa vahingonkärsineitä kohtaan, mikä on osaltaan pahentanut vahingosta aiheutuneita seuraamuksia. Näistä laiminlyönneistä vaaditaan myös korvausta.

Valituksen mukaan vahingonkärsijät ryhtyivät välittömästi toimiin vahingon laajenemisen estämiseksi. Vahingon eteneminen estettiin tukkimalla vuotokohta ja viemärijätettä imuroitiin ja kannettiin pois läpi yön.  Vaurioituneesta kellaritilasta ryhdyttiin myös välittömästi siirtämään arvokkaampia tavaroita pois. Vesilaitos desinfioi vuotokohdan vielä samana yönä. Sen sijaan X Oy:n edustaja ei missään vaiheessa käynyt vahinkopaikalla.  X Oy on myös tehnyt asiassa vahinkoilmoituksen vastuuvakuutusyhtiölle vasta yli kuukauden kuluttua vahinkotapahtumasta ja vakuutusyhtiö suoritti ensitarkastuksensa kohteessa vasta 29.11.2019, eli yli kaksi kuukautta vahinkotapahtuman sattumisen jälkeen. Puhdistustyöt alkoivat vasta 20.1.2020. Näin ollen lattian vauriot ja terveyshaitat pahenivat entisestään korjaustöiden viivästyessä. Myös tästä viivyttelystä tulee suorittaa korvaus vahingonkärsijöille.

Edelleen valituksessa tarkennetaan, että talon asukkaat olisi tullut evakuoida välittömästi vahingon sattumisen jälkeen. Valituksessa viitaan useaan otteeseen saneerausyritys Y:n laatimaan ohjeistukseen vesi- ja viemärivahinkojen saneerauksesta ja terveysvaikutuksista. Mainitussa ohjeessa todetaan muun muassa, että viemäriveden aiheuttama vesivahinko saattaa olla joillekin henkilöille jopa hengenvaarallinen. Niin ikään ohjeistuksessa todetaan, että vesivahinkokorjausyrityksen vastuulla viemäriveden aiheuttamissa vesivahingoissa sen tulee ilmoittaa mahdollisista terveysriskeistä asianosaisille sekä vakuutusyhtiölle. Tämä on yrityksen ammatillinen velvollisuus. Valituksen mukaan mainittujen vastuiden voidaan katsoa koskevan myös viemäriverkostourakoitsijaa, joka on tietoinen vahingosta.

Edellä mainituista syistä, ja koska vakuutusyhtiö epäsi tilapäisasunnon, A ja B joutuivat asumaan haitallisissa oloissa kuukausien ajan ja B joutui myös sairaalaan useita kertoja vahingon jälkeen. Myös A:n ja B:n tytär C joutui muuttamaan vuokra-asuntoon hengitysoireiden pahentuessa. C oli ollut auttamassa puhdistustöissä, mutta hän joutui hankkimaan itselleen väliaikaisen asunnon hengitysoireiden pahenemisen vuoksi. Valituksessa huomautetaan myös, että vakuutusyhtiön olisi tullut ohjeistaa perhettä hankkimaan tarpeelliset lääkärintodistukset tilapäismajoituksen varmistamiseksi. Tämän velvollisuutensa vakuutusyhtiö on sivuuttanut täysin, vaikka asumis- ja terveyshaitta on ollut vahingonaiheuttajan ja vakuutusyhtiön tiedossa koko ajan.

Vauriokohteessa on sittemmin suoritettu vakuutusyhtiön tilaamana tutkimus, josta on laadittu 24.4.2020 raportti, jossa ei käsitelty lainkaan epäpuhtauksien pääsemistä asuinkerrokseen. Raportti koski vain betonille aiheutuneita vaurioita, eikä asunturvallisuuteen otettu lainkaan kantaa. Valittajat kritisoivat myös sitä, ettei vakuutusyhtiö lainkaan tilaamassaan tutkimuksessa perehtynyt terveysturvallisuutta koskeviin kysymyksiin ja että vahingonkärsineet ovat joutuneet tilaamaan itse tutkimuksia samanaikaisesti vakuutusyhtiön teettämien tutkimusten kanssa. Vahingoittuneen irtaimiston osalta valituksessa viitataan jälleen vauriokorjausohjeistukseen siitä, kuinka nopeasti puhdistamaton irtaimisto aiheuttaa terveyshaittaa. Vahingossa vaurioituneesta irtaimistosta on laadittu luettelo, joka on toimitettu vahinkourakoitsijalle.

Valituksessa kritisoidaan myös vakuutusyhtiön menettelyä korvauskäsittelyssä kokonaisuudessaan sekä erityisesti sitä, että yhtiön edustajaa on ollut hyvin vaikea tavoittaa ja asiasta vastannut henkilö oli myös vaihtunut useaan otteeseen käsittelyn aikana. Valittajien näkemyksen mukaan vakuutusyhtiö ei myöskään ole toimittanut hallussaan olleita tietoja käyttämälleen asiantuntijalle, jolloin hänellä oli puutteelliset lähtötiedot raportteja laatiessaan. Asiantuntija on valittajien käsityksen mukaan luullut arvioivansa jyrsittyä pohjalaattaa, kun todellisuudessa hän oli arvioinut sileää ja vahattua lattian pintalaattaa, joka oli vaurioitunut jäteveden vaikutuksesta. Myös yhtiön käyttämä toinen asiantuntija esittää, että lattiapinta olisi jyrsitty. Koska valittajien kodin kellarin lattia tulee saattaa siihen kuntoon, jossa se oli ennen vahinkoa, tulee tämä olennainen seikka ottaa huomioon korvausmäärää arvioitaessa. Valituksessa huomautetaan myös, että vahingonkärsineiden oman vakuutusyhtiön tilaamassa raportissa oli ilmaistu korjaustarve sekä korjauksen vaatima aika 2–4 viikkoa, kun taas vastuuvakuutusyhtiön tilaamissa raporteissa ei ole tästä mitään mainintaa.

Edellä todetuin perustein valittajat katsovat, että vastuuvakuutusyhtiön toiminta ei ole ollut tasapuolista ja että toiminnan puutteellisuuksilla voidaan katsoa olevan tarkoitushakuinen pyrkimys asioiden selvittämisen hankaloittamiseksi. Valittajien näkemyksen mukaan vakuutusyhtiö on myös muokannut tilaamiensa asiantuntijaraporttien sisältöä vastamaan omia toiveitaan. Esimerkkinä valituksessa mainitaan 18.5.2020 raportissa mainitut muut kosteusjäljet rakenteiden pinnassa. Tältä osin kartoittaja kertoi vakuutusyhtiön nimenomaan pyytäneen häntä kartoittamaan muita kosteusjälkiä, mutta ei esimeriksi lainkaan jäteveden aiheuttamia värivirheitä. Niin ikään yhdessäkään raportissa ei oteta kantaa terveysturvallisuuteen liittyviin kysymyksiin taikka sisäilman laatuun liittyviin kysymyksiin. Nämä ovat olleet juuri niitä seikkoja, joihin valittajat ovat halunneet vastauksia. Valittajat nostavat esiin vielä listatessaan käsittelyn puutteellisuuksia, että asumishaitta ei johdu ainoastaan siitä, etteikö heillä olisi ollut joitain tiloja käytettävissä, vaan myös siitä, ettei rakennuksessa ole ollut turvallista asua.

Valituksessaan vahingonkärsijät myös toteavat, että näyttötaakan jakautumista on pidettävä epätasapainoisena ja että myös vakuutusyhtiöllä tulisi olla velvollisuus todistaa esittämänsä väitteet. Yhtiö on myös päätöksissään vedonnut sellaisiin perusteluihin, joilla ei voida katsoa olevan merkitystä asiaa arvioitaessa, kuten siihen, että kellarikerroksessa on säilytetty runsaasti tavaraa. Vakuutusyhtiön esittämä perustuu lähinnä valokuva-aineistoihin, kun taas valittajat ovat näyttäneet aiheutuneen vahingon ja sen määrän. Näkemyksensä tueksi valittajat viittaavat vielä yhtiön teettämiin tutkimuksiin, jotka osaltaan todistavat, että lattian pinta ja sen päällä oleva vahaus ovat säilyneet ehjänä 30 käyttövuoden ajan.

Valittajat toteavat myös, että yhtiö käyttää jatkuvasti sellaisia perusteita korvauksien epäämiselle, jotka ovat seurausta sen vakuutetun ja yhtiön itsensä passiivisuudesta vahingon selvittämisen alkuvaiheessa. Näin esimerkiksi sen suhteen, ettei asuinkerrosten pinnoista ole missään vaiheessa otettu bakteeriviljelyä sen selvittämiseksi, tuleeko puhdistus korvata vakuutuksesta. Vakuutusyhtiöllä on mahdollisuus käyttää kuukausia päätöstensä tekemiseen, kun taas vahingonkärsijälle asetetaan lyhyitä määräaikoja, jotka eivät mahdollista lisätutkimusten tekoa.

Esittämänsä vahingon laajuuden osalta valittajat toteavat, että siitä on ilmoitettu vahingon aiheuttajalle jo ennen irtaimiston siirtoa. Yhtiön edustaja ei ole missään vaiheessa käynyt paikalla, ja yhtiö tyytyy tulkitsemaan virheellisesti vahingosta laadittuja raportteja. Valittajat ovat toimittaneet yhtiölle valokuvia kellarikerroksista ja ylemmistä kerroksista, joista ilmenee, että lattiat ovat toteutettu vastaavalla tavalla. Yhtiö on tyytynyt esittämään, että kellarin lattiaan on kohdistunut alhaaltapäin tulevaa kosteusrasitusta. Tämä ei kuitenkaan valituksen mukaan pidä paikkaansa, koska lattiasta on nähtävissä selkeästi viemärivahingon alue. Lattia on siis säilynyt ehjänä kellaritilassa niiltä osin, mihin jätevesi ei ole päässyt pitkäaikaisesti vaikuttamaan. Lisäksi valittajat toteavat, että seinissä esiintyvät jäljet ovat rakennusaikaisia, minkä myös vakuutusyhtiön käyttämä korjaussuunnittelija on valittajille vahvistanut suullisesti. Valittajat nostavat esiin myös yhtiön esittämiä virheellisiä väitteitä, kuten esimerkiksi sen, että vaurioalue olisi pinta-alaltaan pieni, kun se todellisuudessa on ollut 150 neliömetrin alueella.

Toisin kun yhtiö on väittänyt, oli lattia ammattitaidolla toteutettu ja sen materiaalina oli käytetty tavallista kovempaa betonia. Lattia on säilynyt ehjänä ennen vahinkoa 30 vuoden ajan. Esittämänsä tueksi valittajat viittaavat lattian betonin alkuperäisen toimittajan lausuntoihin 4.6.2020 ja 25.3.2021, joissa todetaan yhteenvetona, että lattian vauriot ovat tulleen viemärivahingon seurauksena. Tämä osaltaan osoittaa myös sen, että lattian vauriot ovat syy-yhteydessä juuri viemärivahinkoon, eivätkä ne ole seurausta yhtiön mainitsemasta mekaanisesta rasituksesta. Myöskään sillä seikalla, ettei vahinko ole yhtiön edellyttämällä tavalla ns. tasainen, ei ole merkitystä syy-yhteyttä arvioitaessa. Valittajat viittaavat asiantuntijan sähköpostiin 29.3.2021, jossa on todettu, että epähomogeeninen jätevesi aiheuttaa pistemäistä, etenevää betonikorroosiota ja epäsäännöllistä halkeilua. Näin ollen valittajat vaativat edelleen lattian korjaamista vahinkoa edeltävään tasoon ja huomauttaa vielä, että kyse ei ole ollut yksinomaan varastokäytössä, vaan se on ollut asuintilaa ja sellaiseksi se on myös korjattava.

Irtaimiston varastoinnin osalta valittajat toteavat, että irtaimistoa on siirretty vakuutusyhtiön toimesta useisiin yhteisvarastoihin sekä piha-alueelle pressujen alle. Lisäksi tavaraa on jouduttu sijoittamaan kiinteistön muihin tiloihin, mistä aiheutuu myös jatkuvasti asumishaittaa. Vahingonkärsijälle ei ole tuotu varastosta tarvitsemiaan tavaroita, vaikka hänelle on näin luvattu tehdä. Valittajat esittävät, että tavarat tulisi sijoittaa pihalle pystytettävään telttaan, jonka kustannuksista vakuutusyhtiö vastaa siihen saakka, kunnes vahinko on korjattu. Valituksessa nostetaan myös esiin, että vakuutusyhtiö ei ole pyrkinyt noudattamaan koronaohjeistuksia. Valittajat kritisoivat myös sitä, että yhtiö on painostanut heitä hyväksymään sellaisia korjausmuotoja, jotka ovat riittämättömiä, sillä uhalla, ettei yhtiö enää aio korvata irtaimiston säilytystä.

Valituksessa kummeksutaan myös yhtiön esittämää kertakorvaustarjousta, jossa valittajien näkemyksen mukaan on pyritty luomaan käsitys, että yhtiö olisi nostanut summaa sovinnon eleenä, kun oikeasti oli kyse ainoastaan siitä, että summaan sisältyy arvonlisävero, joka jäisi joka tapauksessa vahingonkärsineiden vastattavaksi. Kaiken kaikkiaan valittajat kertovat, että tilanne on tällä hetkellä täysin kestämätön. Irtaimisto on edelleen varastoituna useassa eri paikassa ja tila on käyttämättömänä.  Yhtiön ajama toimintatapa, että tavarat palautetaan korjaamattomaan tilaan, ei ole turvallinen. Käsillä olevassa tilanteessa vahingonkärsijä uhkaa jäädä vahinkoa edeltävää huomattavasti huonompaan asemaan joutuessaan vastaamaan viemärivahingon aiheuttaminen vaurioiden korjaamisesta yksinään. Asiassa on myös pyydetty kiinteistönvälittäjän arviota, jonka mukaan käyttökelvoton kellaritila laskee kiinteistön arvoa huomattavasti. Niin ikään valittajat toteavat, että asiassa on selkeästi esitetty, että myös sähkönkulutus on noussut vahinkotapahtuman seurauksena.

Ottaen huomioon kaikki edellä mainitut vaiheet asian käsittelyssä ja selvittämisessä valittajat toteavat, että heidän esittämänsä vaatimus asioiden selvittämisestä on täysin kohtuullinen. Asiassa on nähty mittavaa vaivaa selvitysten läpikäymisessä sekä vakuutusyhtiön korvauspäätösten tutkimisessa. Vahingonkärsineet ovat myös pyrkineet alusta lähtien edistämään aktiivisesti asian selvittämistä. Sen sijaan vakuutusyhtiö on tehnyt linjauksen korjaustarpeen sivuuttamisesta heti alkuhetkestä lähtien. Jos vahingonkorjaustoimet olisivat suoritettu asianmukaisesti heti alusta asti, niin valittajat eivät olisi ajautuneet kohtuuttomaan tilanteeseen eikä vahingon hoito olisi siirtynyt heidän harteilleen.

Edellä selostamillaan perusteilla valittajat vaativat esittämiään kuluja korvattavaksi vastuuvakuutuksesta. Valituksessa selvitetään vielä, että myös lakialan ammattilaisen neuvo on ollut laatia asiassa kattava kustannusarvio ja saattaa asia FINEn riidanratkaisuun. Lopuksi valituksessa listataan kohta kohdalta kaikki vakuutusyhtiön käsittelyssä esiintyvät virheet ja puutteellisuudet sekä kaikki vahingon raportoinnissa esiintyvät virheet.

Vahingonkärsineet toimittivat vakuutusyhtiön vastineen jälkeen yksityiskohtaisen lisäkirjelmän, jossa he toistavat monilta osin jo valituksessa esittämiään näkemyksiä ensinnäkin liittyen vakuutusyhtiön toimintaan, menettelyyn ja sen tekemiin virheisiin käsittelyssään ja asiakirjojen tulkinnassa. Lisäkirjelmän liitteeksi on laadittu aikajana 2019–2021, johon on kategorisesti listattu kaikki yhtiön toiminnan ongelmallisuudet tapahtumien yhteydessä. Lisäkirjelmässä todetaan, että asiakirjat tullaan toimittamaan myös Finanssivalvonnan arvioitaviksi.

Siltä osin kuin yhtiö on todennut, ettei lattia ole vaurioitunut valittajien esittämässä laajuudessa viemärivahingon seurauksena, valittajat viittaavat käyttämäänsä R Oy:n asiantuntijan lausuntoon, jossa on ilmaistu selkeästi, että vaurio on aiheutunut viemärivahingon seurauksena. Kyseistä asiantuntijaa voidaan pitää Suomen johtavana betoniasiantuntijana. Valittajan viittaavat myös vesilaitoksen laborantin sähköposteihin 29.3.2021 ja 14.4.2021, joista ilmenee, että epähomogeeninen viemärivesi aiheuttaa epätasaista ja nopeasti etenevää pistekorroosiota betonissa. Näin ollen yhtiön väite vahingon laajuudesta ei pidä paikkaansa. Niin ikään lisäkirjelmässä huomautetaan, että yhtiölle toimitettu valokuva lattiasta ei ole otettu juuri lattian valmistuttua, vaan useiden asumisvuosien jälkeen. Lattia ei myöskään ole 40 vuotta vanha. Yhtiön viittaamat raportit ja asiantuntijalausunnot eivät myöskään yksinään riitä kumoamaan valittajien selkeästi osoittamaa syy-yhteyttä lattian vaurioiden ja viemärivahingon välillä.

Yhtiön väitteeseen siitä, että lattia olisi puutteellisesti tehty, valittajat toteavat ensinnä, että lattia on tehty asuinkäyttöön. Lattia on edelleen hyvässä kunnossa niistä kohdin, minne viemärivesi ei ole yltänyt. Materiaali on normaalia vahvempaa betonia eikä tavaroiden säilyttäminen lattialla aiheuta siihen mitään mekaanista rasitusta. Lattian betoni ei kuitenkaan ole tarkoitettu kestämään viemäriveden aiheuttamaa rasitusta. Värivirheiden osalta lisäkirjelmässä huomautetaan, että seinissä ja katossa esiintyvät värjäymät eivät kuulu vahingon johdosta korvattaviin. Vastaavia värivirheitä ei kuitenkaan ollut lattiassa ennen viemärivesivahinkoa.  Myös vakuutusyhtiön itsensä teettämät tutkimukset tukevat valittajien näkemystä asiassa. Vakuutusyhtiön suorittamien tutkimusten tutkimuspaikkoja ei myöskään ole vielä ennallistettu.

Irtaimiston varastoinnin osalta valittajat kiistävät kaikilta osin, että varastoinnin pitkittyminen olisi seurausta heidän toiminnastaan, vaan kyse on ollut kaikilta osin vakuutusyhtiön toimimattomuudesta, kun se ei ole korjannut viemärivahingon vaurioittamaa lattiaa ennalleen. Koska valittajat eivät ole voineet estää tavaroidensa kuljettamista kiinteistön ulkopuolelle, eivät he voi myöskään olla vastuussa varastoinnin kustannuksista. Mainitusta tavaraa kohtaavasta riskistä telttasäilytyksessä valittajat toteavat, että heillä itsellään on paras käsitys irtaimiston laadusta. Niin ikään osa irtaimistosta on edelleen pihalla sälytyksessä taivasalla. Kun tavarat siirrettään ensin telttakatokseen, voivat vahingonkärsineet rauhassa käydä läpi tavarat ilman koronatartunnan riskiä. Valittajat huomauttavat, että lattia on edelleen korjaamatta eikä tavaroita voi palauttaa rikkinäiselle lattialle.

Niin ikään valittajat painottavat edelleen, että sijaisasumisen tarve on johtunut viemäriveden aiheuttamasta vakavasta terveyshaitasta. Vastoin yhtiön esittämää veden poistaminen ei käynyt niin nopeasti, etteikö se olisi ehtinyt imeytyä lattiaan. Tilan desinfiointi on myös alkanut vasta tammikuun 2020 loppupuolella. Myöskään kellarin oven sulkeminen vahingon jälkeen ei olisi ehtinyt estää asuintiloihin levinnyttä hajuhaittaa, joka on päässyt leviämään myös ilmanvaihtokanavien kautta. Vakuutusyhtiölle on myös toimitettu vahingonkärsineiden korkean iän ja perussairauksien merkityksen osoittavat lääkärinlausunnot. Sijaisasumista on vaadittu toistuvasti, mutta yhtiö on antanut vaatimukseen toistuvasti kielteisen vastauksen. Tytär C ei ole joutunut turvautumaan sijaisasumiseen koronapandemian vuoksi, vaan pelkästään vahinkotapahtuman takia. C:n hengitystieoireet helpottivat sijaisasuntoon siirtymisen jälkeen. Sittemmin vuokra-ajan jatkuminen koronatilanteen vuoksi on force majeure -tilanne, joka myös kuuluu yhtiön korvausvastuun piiriin. Edelleen valituksessa viitataan lääkärinlausuntoihin, joista ilmenee viemärivahingon aiheuttama terveyshaitta.

Valittajat toteavat edelleen, että vakuutusyhtiön laiminlyönnit sen toiminnan yhteydessä ovat aiheuttaneet painostusta suhteessa valittajiin. Yhtiön toiminta on ollut puutteellista ja uhkaavaa. Aina kun valittajat ovat hankkineet omaa selvitystä ja asiantuntijalausuntoja hyvin lyhyen ajan sisällä, on yhtiöllä kestänyt useita kuukausia palata asiaan uudelleen. Korjaustyöt olisi voitu aloittaa hyvin nopealla aikataululla, mutta yhtiön viivyttely on pahentanut asiaa. Valittajien puolesta on jouduttu soittamaan muun muassa yli 50 puhelua asian hoitamiseksi. Valittajat ovat myös pyrkineet estämään vahingon laajenemista kaikin keinoin. Valittajat ovat kokeneet, että sekä vakuutusyhtiö että sen yhteistyökumppanit ovat kohdelleet valittajia asiattomasti. Näin ollen vakuutusyhtiön tulee korvata valittajille asian hoidosta aiheutuneet kustannukset täysimääräisesti. Korvausasiointi on ollut tavanomaista hankalampaa yhtiön toimintaa rasittaneiden lukuisten virheellisyyksien vuoksi. Tämä on aiheuttanut tarpeetonta lisätyötä vahingonkärsineille kaiken muun murheen ja haitan lisäksi. Valittajat viittaavat tältä osin Vakuutuslautakunnalle toimittamaansa laskelmaan näistä kuluista kertakorvausvaatimuksensa yhteydessä.

Lisäkirjelmässään valittajat toteavat, etteivät he ole voineet ryhtyä korjaustoimenpiteisiin, koska luottamuspula vakuutusyhtiötä kohtaan on ollut niin suuri, että heidän on ollut perusteltu tarve saada riittävän suuruinen korvaus, jolla korjaustyöt olisi ollut mahdollista suorittaa ilman vakuutusyhtiötä. Valittajat katsovat myös, että vastoin, kun yhtiö väittää, se on pyrkinyt ohjailemaan käyttämäänsä asiantuntijaa kysymyksenasettelulla eikä asiantuntijalle myöskään ole annettu kaikkea selvitystä. Valittajat toteavat, etteivät he ole voineet aloittaa korjaustöitä ennen kuin heillä on tieto töiden maksajasta.

Valittajat viittaavat myös vakuutusyhtiön edustajien kanssa käytyyn sähköpostikirjeenvaihtoon, josta ilmenee epäjohdonmukaisuudet liittyen tavaroiden säilytysaikaan ja niiden palauttamiseen. Valittajat toteavat, ettei heillä ole vieläkään tietoa, minä päivänä vakuutusyhtiö lakkaa maksamasta säilytyskustannuksia, koska yhtiö on ilmoittanut useita eri aikoja, mihin saakka he vastaavat kustannuksista.

Varastointi kuuluu myös kokonaisuudessaan vakuutusyhtiön vastuulle, koska yhtiö on valinnut kyseisen varastointitavan. Valittajat toteavat, että heillä ei ole alun perin halua siirtää irtaimistoa pois omalta tontiltaan eikä myöskään maksaa säilytyksestä ulkopuoliselle taholle. Valittajilla on täysi syy pelätä, että yhtiö palauttaa irtaimiston rikkinäiselle lattialle, mikä estää lattian varsinaiset korjaustyöt. Kaikesta huolimatta tilanne on se, että varastointipalvelu ei ole palauttanut irtaimistoa vakuutusyhtiön ilmoituksesta huolimatta eikä myöskään luovuttanut irtaimistoa vahingonkärsijöiden käyttöön sitä pyydettäessä. Päinvastoin, kun asiaa on tiedusteltu säilytyksestä vastaavalta taholta, ei valittajille ole suostuttu kertomaan mitään. Valittajat kokevat, että vakuutusyhtiö käyttää irtaimistoa panttina, jonka se palauttaa vasta, kun valittajat hyväksyvät vakuutusyhtiön esittämät korvauserät. Valittajat toteavat, etteivät he voi maksaa laskua, jota ei ole heille esitetty palvelusta, jota he itse eivät ole tilanneet. Valittajia hämmentää myös se, että yhtiö on ilmoittanut, ettei se ole sopimussuhteessa palveluntarjoajaan. Valittajien käsityksen mukaan sopimusta ei voida siirtää heidän nimiinsä ilman, että siitä tiedotetaan ensin. Jos sopimus olisi siirretty valittajille, olisivat he pyytäneet sen päättämistä ja tavaroiden palauttamista välittömästi. Valittajat huomauttavat, että irtaimistosta on laadittu lista 25.10.2019.

Selvyyden vuoksi valittajat toteavat myös, että viemärivahingon aiheuttamia vaurioita ei voida rajata vain halkeamiin, vaan oikeammin erimielisyys koskee nimenomaan laajemmin lattian rapautumista. Valittajat toteavat myös, että vastoin yhtiön väittämää, on sille toimitettu kolme kirjallista R Oy:n asiantuntijan laatimaa lausuntoa (4.6.2020, 26.1.2021 ja 25.3.2021), joissa syy-yhteys lattian vaurioiden välillä on todettu. Samoista lausunnoista ilmenee, että kellarin lattia oli valmistettu huolellisesti ja että sen materiaalina oli käytetty lujuusluokaltaan vahvaa betonia. Näin ollen näille havainnoille on niin ikään annettava painoarvoa kirjallista näyttöä arvioitaessa. Lattian korjaamista vastaavaksi ei voida myöskään pitää tasonparannuksena. Näin ollen asiassa tulee korvata koko kellarin purkaminen, uudelleenvalaminen, pintojen puhdistus ja pintakäsittely, joiden kokonaisarvioksi on esitetty 198.500 euroa. Siltä osin, kun vakuutusyhtiö vetoaa siihen, ettei kellarista toimitetuille valokuville voi antaa merkittävää painoarvoa näyttöä arvioitaessa, valittajat toteavat, että he voivat pyydettäessä toimittaa kuvia lisää ja pohjapiirustuksen avulla osoittaa, mistä kohtaa kuvat ovat otettu. Valittajat huomauttavat myös, että vakuutusyhtiön edustaja on ollut tervetullut tulemaan itse vahinkopaikalle toteamaan lattian kunnon vahinkoalueen ulkopuolella.

Lisäkirjelmässä tarkennetaan, että koronapandemia ei ole ollut varsinaisesti syy C:n sijaisasunnon tarpeelle, vaan tarve vuokra-asunnolle johtui viemärivahingosta, mutta koronarajoitukset olivat osaltaan estämässä C:n takaisinmuuton. Ilman viemärivahinkoa ei C:n olisi ollut missään vaiheessa tarve muuttaa sijaisasuntoon. C:n oireet alkoivat vahingon seurauksena ja lääkärinlausuntoa ei ole hankittu, koska vakuutusyhtiö ei ole sitä ajoissa ohjeistanut hankkimaan. Niin ikään koronatilanne tulee ottaa huomioon, kun arvioidaan tavaroiden palauttamista säilytyksestä.

Yhtiön uuden vastineen jälkeen toimittamassaan lisäkirjelmässä valittajat toistavat kertaalleen useita jo aiemmin lausumiaan perusteita. Lisäksi valittajat pitävän erittäin epäasiallisena yhtiön esittämiä virheellisiä väitteitä siitä, että valittajat olisivat jotenkin sotkeneet taikka pitkittäneet asioiden selvittämistä. Valittajat ovat ainoastaan pyrkineet edistämään vahingon korjaamista sekä samassa yhteydessä oikoa yhtiön esittämiä lukemattomia virheellisiä päätelmiä. Lisäksi valittajat selventävät, että yhtiön puuttuviksi väitetyt lausunnot ovat toimitettu sille useaa eri reittiä. Samassa yhteydessä valittajat toteavat, että he ovat joutuneet toimittamaan yhtiölle useita viestejä vain ja ainoastaan siitä syystä, että yhtiön toiminnassa on esiintynyt niin paljon virheitä. Tarkoitus on ollut selventää asiaa, ei sotkea sitä.

Valittajat viittaavat kaikkiin hankkimiinsa asiantuntijalausuntoihin ja toteavat, että vastoin yhtiön väittämää kellari on ollut asuinkäytössä ja tilat ovat suunniteltu nimenomaan asuinkäyttöä varten ja näin ollen sellaiseksi tilat on ennallistettava. Yhtiön esittämä hiontatapa ei riitä korjaamaan vahinkoa, koska rapautumisvaurio saattaa ulottua 10 mm syvyyteen, eikä yhtiön esittämä korvaussumma kata tällaista hiontaa. Valittajat viittaavat myös O Oy:n kustannusarvioon, josta tämä ilmenee. Kustannusarvion lattian syvähiomisesta on 6000 euroa (alv 0 %), joka sisältää hionnan, näytteidenottopaikkojen täytön ja silikaattikäsittelyn, joka on nykyaikainen tavanomainen pintakäsittelyaine.

Lopuksi valittajan vielä kertaalleen listaavat, kuinka ja miksi vakuutusyhtiön toiminta on saattanut valittajat sietämättömään tilanteeseen. Vahinko on sattunut vuonna 2019 ja sen hoitaminen on edelleen kesken.

Vakuutusyhtiön seuraavan lisävastineen jälkeen toimittamassa lisäkirjelmässä A yksin haluaa selvittää vielä kertaalleen oman kantansa tapahtumiin. Selostuksessaan A ensinnä listaa poissiirrettyä irtaimistoa ja kertoo, ettei hänellä ole tietoa niiden sijainnista. A kertoo yrittäneensä hankkia apua, mutta useat tahot ovat kieltäytyneet yhteistyöstä kuulleessaan, mikä vakuutusyhtiö on kyseessä. A ihmettelee muiden kertomuksia vahingoista, jotka on korvattu ilman ongelmia, kun A:n tilanne menee jatkuvasti huonompaan suuntaan. A vaatii edelleen kaikkia korvauksia maksettavaksi täysimääräisenä.

Valittajien yhteisessä lisäkirjelmässä otetaan vielä kertaalleen kantaa irtaimiston varastoinnin järjestämiseen liittyviin kysymyksiin. Valittajat ovat muun muassa marraskuussa 2021 puhelimitse ilmoittaneet haluavansa käyttöönsä varastoituja tavaroita, mutta eivät ole niitä saaneet. Myöhemmin valittajat ovat pyytäneet tietoja varastoinnin kustannuksista, mutta palveluntarjoaja on kieltäytynyt antamasta niitä vedoten siihen, että tietoja voidaan luovuttaa vain maksajalle, eli vakuutusyhtiölle. Tämän enempää valittajat eivät ole pystyneet asian eteen tekemään. Näin ollen irtaimistolle mahdollisesti aiheutunut vahinko ei ole johtunut valittajien laiminlyönnistä, vaan vakuutusyhtiön toiminnan puutteellisuuksista. Joka tapauksessa irtaimiston siirrosta toisaalle ennen korjaustöiden loppuun saattamista olisi aiheutunut valittajille lisäkustannuksia. Valittajat kritisoivat myös sitä, että vahingonaiheuttaja on viivyttämällä vahinkoilmoituksen tekemistä voinut vapaasti aiheuttaa valittajille lisävahinkoa, ilman että sitä pidettäisiin vahingosta vastuullisena.

Vakuutusyhtiön vastine

Vastineessaan vakuutusyhtiö toistaa asian tapahtumatiedot, käsittelyvaiheet sekä tapaukseen sovellettavat vakuutusehdot.

Vakuutusyhtiö toteaa edelleen, että asiassa on keskeistä sen selvittäminen, mitä sellaisia vahinkoja viemärin tulvimisesta on osoitettu valittajille aiheutuneen, joista X Oy:n voidaan katsoa olevan voimassaolevan oikeuden mukaan korvausvastuussa. Yhtiö huomauttaa myös, että FINEn tehtävänä on arvioida, ovatko vakuutusyhtiön korvauspäätöksen vakuutusehtojen mukaiset. Siltä osin kuin valituksessa esitetään kritiikkiä vakuutusyhtiön toimintatapoja kohtaan, tulee valittajien kääntyä Finanssivalvonnan puoleen.

Valittajien esittämien vaatimusten osalta yhtiö toteaa ensinnä oman työn vaatimuksen osalta, että se on hyväksynyt korvattavaksi määräksi omasta työstä jokaiselta suorittajalta 136 tuntia ja että työstä on katsottu asianmukaiseksi korvaukseksi 8 euroa tunnilta. Vakuutusyhtiö viittaa vastineessaan Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositukseen, jossa on omaksuttu 10 euron tuntikorvaus asianmukaiseksi korvaukseksi omasta työstä. Näin ollen yhtiö on valmis suorittamaan lisäkorvausta omasta työstä edellä mainitun 10 euron tuntikorvauksen mukaisesti, jolloin maksettavaksi lisäkorvaukseksi saadaan 815 euroa. Niin ikään yhtiö toteaa sovintoon pyrkimisen johdosta hyväksyvänsä valittajien vaatimuksen lisääntyneestä sähkönkulutuksesta kokonaisuudessaan siitä huolimatta, että osa nousseesta kulutuksesta on kohdistunut aikaan, jolloin kellaritila on vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan saatettu vahinkoa edeltäneeseen tilaan.

Lisäksi vakuutusyhtiö toteaa, että se on tarjoutunut korvaamaan lattian hionnan ja vahauksen (1.750 euroa) sekä uuden näytteenoton (770 euroa). Valittajat ovat kuitenkin vaatineet, että asiassa tulee korvata koko kellarin purkaminen, uudelleenvalaminen, pintojen puhdistus ja pintakäsittely, joiden kokonaisarvioksi on esitetty 198.500 euroa. Tältä osin vakuutusyhtiö viittaa muun muassa 24.4.2020 päivättyyn asiantuntijalausuntoon, jonka mukaan viemäriveden rasituksen rakenteelle tulee kestää jopa vuosikymmeniä, jotta se voisi aiheuttaa betonipinnan rapautumista. Käynnin 15.5.2020 jälkeen laatimissaan raportissa asiantuntija katsoo, etteivät kohteessa tehdyt havainnot osoita lattian rapautuneen viemäriveden takia. Mikäli viemärivesi olisi aiheuttanut pinnan heikkenemistä, eivät rajat olisi niin selviä. Saman asiantuntijan 17.1.2021 päivätyn lausunnon mukaan betonista otettujen vetolujuusnäytteiden perusteella betoni oli normaalikuntoinen. Myös otetun ohuthieanalyysin mukaan betonissa ei havaittu heikennyksiä. Näiden tulosten perusteella viemärivuoto ei ole heikentänyt betonilattiaa. Yhtiö toteaa, että lattiassa on sen sijaan todettu karbonatisoitumisesta, kuivumiskutistumisesta ja mekaanisesta rasituksesta johtuva pinnan rapautumista ja halkeamia. Lisäksi lattiassa on jo ensimmäisen Re Oy:n laatiman tarkastusraportin yhteydessä 18.9.2019 todettu kalkkihärmää. Yhtiö toteaa, ettei edellä todetut vauriot ole seurausta viemärin tulvimisvahingosta.

Vastineessa todetaan edelleen, ettei viemärivesi voi irrottaa vahausta lattian pinnasta, mikäli lattia on tehty oikein. Tapauksessa käytetty vahinkopalvelu on myös katsonut suorittaneensa puhdistuksen oikein ja oikeilla aineilla, joten myöskään puhdistus ei ole voinut aiheuttaa pinnan vaurioita. Tästä huolimatta vakuutusyhtiö on hyväksynyt kellaritilan lattian hionnan ja vahauksen osalta korvattaviksi kustannuksiksi 1.750 euroa. Siltä osin kuin lattian hionta ei ole mahdollista lattian kunnon takia, ei aiheutuva kustannus tule korvattavaksi X Oy:n vastuuvakuutuksesta ja mikäli värivirheiden ja epätasaisuuden poistamiseksi ainoa keino on koko lattian uusiminen, niin silloin valittajat vastaavat tästä syntyvästä kustannuksesta riidattoman osuuden ylittävältä osalta. Lattian värjäytymien osalta vakuutusyhtiö viittaa vielä 29.11.2019 päivättyyn puhdistustyöraporttiin, jossa kuvataan puhdistustöiden edenneen asianmukaisesti. Koska värivirheiden syy on jäänyt jossain määrin epäselväksi, on yhtiö hyväksynyt hionnan ja vahauksen korvattavaksi X Oy:n vastuuvakuutuksesta.

Yhtiö toteaa myös, että sille toimitettu valokuva lattiasta lähes 40 vuoden takaa ei osoita lattian kuntoa vahinkohetkellä ja että kuvista päätellen tiloissa on säilytetty runsaasti irtainta omaisuutta, joten on mahdollista, että mainittu irtain on peittänyt lattian suurelta osin.

Tavaroiden säilytystä ja palautusta koskevien vaatimusten osalta vakuutusyhtiö toteaa, että vahingonkärsineille on ilmoitettu, ettei irtaimiston säilytystä korvata enää toukokuun 2021 jälkeen, vaikka he eivät hyväksyisi esitettyä korvausta. Yhtiö selventää myös, miksi väliaikaisen telttakatoksen korvaaminen irtaimiston säilyttämistä varten olisi ollut epäkäytännöllinen ja tarpeettomia kustannuksia aiheuttava ratkaisu. Yhtiön mukaan telttakatoksessa tavaroita säilytettäessä riski tavaroiden vaurioitumiselle olisi myös ollut suurempi kylmän vuodenajan vuoksi. Yhtiö toteaa myös, että koska kellarin pinnoille aiheutuneen vahingon laajuus on ollut riidanalainen, niin tavaroiden palauttaminen kellariin on venynyt huomattavasti yli tavanomaisen ajan. Yhtiön näkemyksen mukaan kellaritila on saatettu vahinkoa edeltävään kuntoon jo huomattavasti ennen toukokuuta 2021, joten perusteita lisäkorvauksen suorittamiselle ei ole.

Asumis- ja terveyshaitan osalta vakuutusyhtiö toteaa, että sijaisasunto korvataan vakuutuksesta silloin, jos tiloissa on mahdotonta asua muun muassa siitä syystä, että sen pesutilat taikka keittiö ovat poissa käytöstä.  Nyt käsillä olevassa tapauksessa ei ole kysymys kuvatun kaltaisesta tilanteesta. Irtonaista viemärivettä ei myöskään ehtinyt olla lattialla pitkää aikaa, vaan se imuroitiin pois jo vuotopäivänä ja siltä osin, kun vesi on ollut irtaimiston alla, on se kuivattu marraskuun 2019 ja tammikuun 2020 välisenä aikana.

Yhtiö viittaa myös 14.5.2020 päivättyyn tarkastusraporttiin, jonka mukaan kellarin hajuhaitan leviämisen muihin asuintiloihin olisi voinut estää sulkemalla portaiden alapäässä olevan metallioven. Raportin laatineen asiantuntijan mukaan viemäribakteeri voi elää pinnoilla kaksi viikkoa, minkä vuoksi yläkerran pintojen puhdistus ei ollut tarpeen. Tapauksessa ei joka tapauksessa ole osoitettu, että haitalliset bakteerit olisivat levinneet yläkertaan. Vastineen mukaan bakteeriviljelyn tulos ei viitannut viemäriperäisiin mikrobeihin eikä terveystarkastajan lausunnon 11.6.2020 mukaan tiloissa ollut havaittavissa viemärin hajua. Selvyyden vuoksi vakuutusyhtiö toteaa, että tapauksessa jää osoittamatta, että A:n, B:n ja C:n oireet olisivat olleet syy-yhteydessä sattuneeseen viemärivuotoon. Yhtiö toteaa muun muassa 27.4.2021 päätöksessä sovitun, että sijaisasunnon korvaamisesta toimitetaan vaatimus ja näyttö myöhemmin. Tyttären sijaisasumisen osalta yhtiö toteaa, että siltä osin kuin se on johtunut siitä, ettei hän ole koronaepidemian vuoksi voinut oleskella vanhempiensa kanssa, ei niitä voida korvata X Oy:n vastuuvakuutuksesta.

Lopuksi vakuutusyhtiö toteaa vielä, että siltä osin kuin valituksessa on vaadittu korvausta asian hoitoon kuluneesta ajasta (14.895 euroa), on sen suhteen kyse sellaisesta vaatimuksesta, jota ei voida pitää vahingonkorvauslain 5:5 §:n mukaisena vahingosta aiheutuvana muuna kuluna, vaan kyse on korvausta vaativalle kuuluvasta velvoitteesta näyttötaakan toteuttamiseksi. Joka tapauksessa omasta työstä suoritettava 815 euron lisäkorvaus kattaa myös asian hoitoon käytetyn ajan. Yhtiö huomauttaa myös, että koska vahingonkärsijä itse ei ole edesauttanut vahingon korjausta, ei asiassa ole perusteita viivästyskoron maksamiselle. Vahingonkärsinyt ei muun muassa ole toimittanut tilinumeroaan riidattoman osuuden maksua varten.

Valittajien lisäkirjelmän jälkeen toimittamassaan lisävastineessa vakuutusyhtiö toteaa muun muassa vielä seuraavaa: Yhtiö toteaa, että se käsittelee vahinkoasiat puolueettomasti pyrkien asiakkaiden ja vahingonkärsineiden tasapuoliseen ja oikeudenmukaiseen kohteluun. Vastuuvakuutuksen ehtojen mukaan tämä tarkoittaa, että yhtiö selvittää, onko vakuutuksenottaja korvausvastuussa vaaditusta vahingosta ja korvaa vakuutuksesta sen vahingon, josta korvausvastuu voimassaolevan oikeuden mukaan syntyy. Yhtiö ei ole vaikuttanut pyytämiensä asiantuntijalausuntojen sisältöön, vaan ainoastaan sen, mihin yhtiö on halunnut, että lausunnossa otetaan kantaa. Tämä on tavanomaista toimintaa asiantuntijalausuntoja pyydettäessä. Käsillä olevassa tapauksessa olennainen kysymys on ollut, ovatko lattian vauriot syy-yhteydessä viemärivahinkoon.

Siltä osin, kun valittajien kirjelmässä esitetään yhtiön toiminnan olleen painostavaa, vakuutusyhtiö toteaa, että korvauskäsittelyn yhteydessä on tavanomaista, että vakuutusyhtiö maksaa ns. riidattoman osuuden. Tämä ei tarkoita sitä, että kyseessä olisi ollut sellainen sovintosopimus, joka olisi estänyt asian käsittelemisen esimerkiksi Vakuutuslautakunnassa. Vakuutusyhtiön toimintatapoihin ei myöskään kuulu se, että se palauttaisi tavaroita ilman korvauksenvaatijan suostumusta. Kysymys on ollut sen sijaan irtaimiston varastoinnin kustannusten jakamisesta sen jälkeen, kun yhtiö on katsonut lupautuneensa korvaamaan vahingon, joka on syy-yhteydessä vakuutuksenottajan virheeseen.

Lattian vaaditun korjaustyön osalta yhtiö toteaa vielä, että olennaisin erimielisyys koskee sitä, ovatko lattian halkeamat syy-yhteydessä vakuutuksenottajan vastuulla olevaan viemärin tulvimisvahinkoon. Yhtiö totea, ettei se ole päätöksissään sivuuttanut valittajien hankkimia asiantuntijalausuntoja siitä, että syy-yhteys olisi olemassa. Yhtiö on päätöksessään todennut, että on mahdollista, että viemärivesi vaikuttaa betonin rakenteeseen, mutta tämä vaatisi useiden vuosien vaikutuksen, eikä sellaisesta nyt käsillä olevassa tapauksessa ole kysymys. Lisävastineessaan yhtiö toteaa, että näyttöä arvioitaessa otetaan huomioon kaikki käytettävissä oleva tieto, mutta verrattaessa toisiinsa nähden ristiriitaisia lausuntoja annetaan korkeampi painoarvo kirjalliselle selvitykselle, jota on perusteltu tutkimustuloksin. Valittajien viittaama R Oy:n edustajan näkemys siitä, että lattia on vaurioitunut käsillä olevan vahingon seurauksena, perustuu ainoastaan valittajilta saatuun suulliseen tietoon.

Siltä osin, kun valittajat huomauttavat, että lattia on ollut vahinkohetkellä 30 vuotta vanha, yhtiö myöntää, että vastineessa on ollut virhe. Muilta osin yhtiö pitää edelleen vastineessaan lausuttua kantaansa lattiasta esitettyjen kuvien vertailukelpoisuudesta nykyhetkeen asianmukaisena. Niin ikään yhtiö toteaa, ettei myöskään muista sille toimitetuista kuvista voida päätellä, että kellarin lattia olisi edelleen hyväkuntoinen niiltä osin, kun viemärivesi ei ole päässyt vaikuttamaan siihen. Yhtiö viittaa edelleen 17.1.2021 päivättyyn lausuntoon lattian vaurioiden alkuperästä. Varmuuden vuoksi yhtiö toteaa kuitenkin, että mikäli lautakunta katsoisi, että lattian halkeamat olisivat syy-yhteydessä viemärivahinkoon, varaa se asiassa oikeuden arvioida aiheutuneen vahingon määrää. Tältä osin yhtiö toteaa, että lattian korjaaminen edellyttäisi joka tapauksessa sellaista tasonparannusta, joka ei kuulu vakuutuksenottajan korvattavaksi.

Uudessa lisävastineessaan vakuutusyhtiö toteaa vielä kertaalleen, että korvauksenvaatijan on myötävaikutettava hänelle aiheutuneen vahingon korjaamiseen ja rajoitettava kärsimäänsä vahinkoa. Vahingonaiheuttaja ei vastaa siitä vahingosta, joka aiheutuu tämän velvollisuuden laiminlyönnistä.

Niin ikään yhtiö toteaa, ettei se ole tilannut valittajien tavaroiden säilytystä, vaan toimii ainoastaan kustannusten maksajana, siltä osin kuin säilytyksen tarpeen katsotaan kuuluvan vakuutuksenottajan vastuulle. Se, että valittajille on ilmoitettu useita aikoja liittyen korvattavaan säilytysaikaan, ilmentää vakuutusyhtiön pyrkimystä olla asiassa joustava asian ollessa riitainen. Yhtiön näkemyksen mukaan korvauksenvaatijalle ei ole voinut jäädä epäselväksi, ettei säilytystä korvata enää sen jälkeen, kun lattian uudelleen kuivaus, vahaus ja desinfiointi on katsottu korvattavaksi.

Lisäksi yhtiö toteaa, ettei se edelleenkään ole käsityksensä mukaan saanut 2.6.2020 päivättyä R Oy:n edustajan lausuntoa. Tämä voi yhtiön näkemyksen mukaan johtua myös siitä, että lausunto on saattanut sisältyä johonkin valittajien runsaslukuisista viesteistä ja jäänyt vahingossa huomioimatta. Joka tapauksessa yhtiö katsoo, että muissa valittajien viittaamissa lausunnoissa on edelleen ollut kysymys lattian vahapinnan vaurioiden toteamisesta ja että tältä osin asia ei ole riitainen, koska yhtiö on hyväksynyt uudelleenvahauksen korvattavaksi. Siltä osin, kun valittajat viittaavat T Oy:n viestiin (3.10.2021), siitä että lattian hiominen ei olisi järkevä korjaustapa, yhtiö toteaa, ettei vakuutuksenottajan vastuulle voida lukea sellaista seikkaa, ettei hionta sovi korjaustavaksi johtuen lattian huonosta kunnosta.

Yhtiö toteaa myös, että sille esitetyn selvityksen perusteella vaurioitunut kellari ei ole ollut asuinkäytössä ennen vahinkoa. Yläkerran tiloissa ei myöskään ole terveydentarkastajan käynnin yhteydessä havaittu objektiivista terveyshaittaa tai hajua. Myöskään 20.2.2020 bakteeriviljelyraportin tulokset eivät viittaa siihen, että kellarin lattiassa olisi ollut viemäriperäisiä bakteereja.  Lääkärinlausunnon osalta yhtiö toteaa, että korvausta vaativa vastaa omatoimisesti näytön hankkimisesta. Varmuuden vuoksi yhtiö toteaa kuitenkin, että mikäli sijaisasumisen tarpeen katsottaisiin johtuvan viemärivahingosta, niin ei se voi olla korvattava enää toukokuun 2020 jälkeen, jolloin yhtiö on ollut valmis korvaamaan lattian uudelleen desinfioinnin.

Seuraavassa lisävastineessaan yhtiö viittaa jälleen kaikkeen aiemmin esittämäänsä ja toteaa vielä lisäksi, että sen näkemyksen mukaan ei pidä paikkaansa, että betonin rapautuminen vahingon seurauksena ulottuisi 10 mm syvyyteen. Yhtiö viittaa 24.4.2020 asiantuntijalausuntoon, jossa todetaan, että betonin rapautuminen ei tapahdu hetkessä, vaan saattaa viedä vuosia. Yhtiön viittaa 18.5.2020 lausuntoon, josta on pääteltävissä, että ottaen huomioon pahiten vaurioituneen lattia-alan vähäisyyden, on pidettävä osoitettuna, etteivät nämä vauriot voi johtua viemärivedestä, koska muutoin niitä olisi havaittavissa laajemmalti. 17.1.2021 asiantuntijalausunnon mukaan betonin kunto on todettu normaaliksi tehdyissä tutkimuksissa, joissa on otettu näytteet vaurioituneesta kohdasta sekä ei-vaurioituneesta kohdasta.

A:n selvityksen jälkeen antamassaan lisävastineessaan vakuutusyhtiö toteaa vielä, että riippumatta siitä, katsotaanko vakuutusyhtiö työn tilaajaksi vaiko ei, niin on säilytys tehty asianmukaisesti ja valittajille on ilmoitettu selkeästi ajankohta, jolloin yhtiö ei enää tule korvaamaan varastointia vakuutuksesta. Jos valittajat eivät ole tämän ajankohdan jälkeen ottaneet vastattavakseen varastoinnin kuluista ja tavarat ovat tämän johdosta kadonneet, johtuu tämä valittajien laiminlyönnistä. Yhtiö muistuttaa myös, ettei se ole voinut aloittaa asiassa mitään toimia ennen kuin sen vakuutuksenottaja on tehnyt asiassa vahinkoilmoituksen.

Vakuutetun kuuleminen

Vakuutetulla X Oy:llä ei ollut asiassa kommentoitavaa.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on riitaa siitä, tuleeko valittajien asuinkiinteistön kellarin lattian korjauskustannukset ja vahingosta aiheutuneet muut kulut korvata kokonaisuudessaan valittajien vaatimuksen mukaisesti X Oy:n vastuuvakuutuksesta.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vahingonkorvauslain 5 luvun 5 §:n mukaan esinevahinkona on korvattava esineen korjauskustannukset ja vahingosta aiheutuneet muut kulut sekä arvonalennus taikka tuhoutuneen tai hukatun esineen arvo ja lisäksi tulojen tai elatuksen vähentyminen.

Tapaukseen sovellettavien vakuutusehtojen kohdan 3.1 mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutetussa toiminnassa vakuutuksen voimassaoloalueella toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko
- joka todetaan vakuutuskauden aikana ja
- josta vakuutuksenottaja on voimassaolevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

Ehtojen kohdan 7.1 mukaan vakuutuksesta korvataan se vahingonkorvaus, jonka vakuutuksenottaja on velvollinen maksamaan. Vahingonkorvauksen määrä lasketaan vahingonkorvausta koskevien säännösten ja oikeuskäytännön mukaisesti. Vahingon määrää laskettaessa otetaan huomioon arvonlisäverolain säännökset. Veron osuutta ei makseta silloin, kun se voidaan vähentää vakuutetun tai korvauksensaajan verotuksessa. Arvonlisäveroa ei makseta myöskään silloin, kun vakuutetulla tai korvauksen saajalla on palautusoikeus arvonlisäveroon. Jos usea on yhteisvastuullisesti velvollinen korvaamaan saman vahingon, vakuutuksesta korvataan ainoastaan se osa vahingosta, joka vastaa vakuutuksenottajan osuutta korvausvelvollisuudesta. Jos muuta perustetta ei ole, maksetaan korvaus pääluvun mukaisesti.

Asian arviointi

Vahinkotapahtuman seurauksena aiheutuneen vahingon laajuus ja korjauskustannusten määrä

Vastuuvakuutuksesta suoritetaan korvaus siitä vahingosta, josta vahingonaiheuttaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa. Näyttövelvollisuus korvattavasta vahingosta ja vahingon määrästä kuuluu Suomen voimassaolevan oikeuden mukaan korvausta vaativalle.

Lautakunta toteaa, että nyt käsillä olevassa tapauksessa on riidatonta, että A:n sekä B:n kuolinpesän (valittajat) omistaman asuinkiinteistön kellaritilassa on tapahtunut viemäriveden tulvimisesta aiheutunut vahinko 15.9.2019 X Oy:n toiminnan seurauksena. Riitaa on kuitenkin aiheutuneen vahingon määrästä ja laajuudesta. Valittajat ovat vaatineet kertakorvausvaatimuksensa mukaisesti korvausta vahingosta yhteensä 262.713,98 euroa, joka koostuu oman työn korvaamisesta (6.120 euroa), ylimääräisen sähkönkulutuksen korvaamisesta (904,64 euroa), itse kellarin lattian korjaamisesta (198.500 euroa), telttakatoksen hankkimisesta ja irtaimiston palautuksesta (3.000 euroa), asumishaitan korvaamisesta (29.290,34 euroa), yhtiön laiminlyöntien aiheuttaman vahingon korvaamisesta (10.000 euroa) sekä asian hoitoon käytetyn ajan korvaamisesta (14.895 euroa). Vakuutusyhtiö on katsonut asiamukaiseksi kertakorvaukseksi jo korvattujen erien lisäksi 15.285 euroa. Tämän lisäksi yhtiö on korvannut ylimääräisen sähkönkulutuksen valituksessa esitetyn vaatimuksen mukaisesti sekä lisäkorvausta vahingonkärsineiden omasta työstä 815 euroa, siten että korvaus on maksettu 10 euroa/tunti mukaisesti.

Vakuutuslautakunta antaa ratkaisusuosituksensa osapuolten toimittaman kirjallisen materiaalin perusteella. Vakuutuslautakunnalla on ollut käytettävissään laajalti selvitystä asiaan liittyen, jossa ilmenee olennaisella tavalla ristiriitaisia näkemyksiä ja vahingon seuraamuksien laajuudesta sekä asian käsittelyn kulusta ja muista vahinkoon vaikuttavista seikoista.

Vakuutuslautakunnalla käytettävissä olevan selvityksen sekä useiden eri tahojen esittämien asiantuntijalausuntojen mukaan valittajien omistamassa vuonna 1989 rakennetussa omakotitalokiinteistössä on syyskuussa 2019 havaittu, että kellarin lattialla oli viemärivettä noin puolen huoneen alueella. Vuotopaikka oli paikannettu kellarin lattiakaivoon, joka oli alkanut tulvia. 18.9.2019 päivätyn Re Oy:n tarkastusraportin mukaan syy tulvimiseen oli tukos runkoviemärissä läheisen rakennustyömaan kohdalla. Raportin mukaan pintakosteuden osoittimella havaittiin kohonneita kosteusarvoja noin puolen huoneen alueella. Irtaimistoa siirrettiin pois tilasta ja kaivo oli täytetty uretaanilla vakuutuksenottajan toimesta. Vesilaitoksen toimesta kellariin oli suihkutettu vahinkoalueelle desinfiointiainetta ja kellarin tuuletusta oli tehostettu. Ehdotetut toimenpiteet olivat irtaimiston osalta siirto pois vahinkoalueelta sekä tilakuivaus kellarin alueelle ja desinfiointi vähintään vaurioalueen laajuudelta. Toimenpidesuosituksena oli saneeraus vahinkoa edeltävään tasoon rakennusmääräyksiä noudattaen. Raportissa esitetyissä valokuvissa on lattiassa havaittavissa kalkkeumajälkiä, joiden osalta on esitetty kysymys, ovatko ne seurausta vahinkotapahtumasta.

T Oy:n 12.3.2020 päivätyn raportin mukaan lattiasta otettiin näytteitä sen kunnon selvittämiseksi. Näyte 1 otettiin vesilaitoksen välittömästi vahingon jälkeen puhdistamalta alueelta. Tässä näytteessä ei ollut viitteitä vaurioista. Näyte 2 otettiin paremmin säilyneeltä kohdalta. Tässä näytteessä oli heikko viite vauriosta. Näyte 3 otettiin pahemmin vaurioituneesta kohdasta, jossa tuloksena oli vahva viite vaurioista.

Vakuutusyhtiön tilaamassa 24.4.2020 päivätyssä HK:n asiantuntijalausunnossa on arvoitu sitä, onko lattiabetoni heikentynyt vahingon seurauksena. HK toteaa, että tapausta on käsitelty betonin käyttötarkasteluna ja siinä viitataan oppaaseen BY 68, jonka mukaan betonin vaurioita voidaan tarkastella riskiarvion perusteella, jossa urealle on annettu aggressiivisuusluokka 1 ja virtsan luokka on 3. Luokitus on asteikolla 1–5, siten että 1 on vaaraton ja 5 voimakkain. Luokituksen perusteella arvioitaessa lattiabetoni ei olisi hetkellisessä rasituksessa vaurioitunut, koska betonin vaurioituminen vie aggressiivisuusluokan arvoilla vuosia. Lausunnossa nostetaan esiin se ristiriitaisuus, että osa kohteessa käyneistä asiantuntijoista ovat havainneet betonilattian pinnan rapautumista, vaikka kirjallisuustarkastelun valossa betoni ei olisi rapautunut noin nopeasti jäteveden rasituksesta.

Asiantuntija HK:n laatimassa 18.5.2020 päivätyssä asiantuntijalausunnossa asiantuntija oli käynyt paikan päällä havainnoimassa vaurioita. Käynnin yhteydessä todettiin lattiapinnan rapautumaa ja muita kosteusjälkiä rakenteiden pinnassa. Lattiapinta oli paikoin karkeaa ja paikoin sileää. Sileä betonipinta oli kovaa betonia ja paikoin pinta oli karkeaa ja hieman heikompaa. Alueiden rajojen todettiin olevan selvästi havaittavissa. Lattiassa ja seinissä todettiin olevan paikoin kalkkijälkiä. Asiantuntijan mukaan kohteessa tehdyt havainnot eivät osoita lattiapinnan rapautumista viemäriveden takia. Pinnan epätasaisuudet ovat hyvin rajalliset ja mikäli viemärivesi olisi aiheuttanut heikentymisen, eivät rajat olisi olleet niin selviä.

Lattian alun perin tehneen tahon 2.6.2020 päivätyn lausunnon mukaan kyseisessä lattiassa on pahoja syöpymiä, jotka voivat tulla vain viemärivahingon aiheuttamina. Lausunnossa kritisoidaan vakuutusyhtiön viivyttelyä korjaustöiden aloittamisen suhteen, sillä rakenteisiin jäänyt vähäinenkin määrä erilaisia epäpuhtauksia aiheuttaa jatkuvan vaaran asukkaille. R Oy:n edustajan näkemyksen mukaan lattiaan voi tulla pysyvät vauriot lyhytaikaisestakin kosketuksesta kemikaaleihin, pesuveteen, ureaan ym. likaveden sisältämiin aineisiin, jos betonivalu on sisäkäyttöön tarkoitettu timanttihiottu ja vahattu lattia, kuten käsillä olevassa tapauksessa on tilanne. R Oy:n 4.6.2020 päivätyssä lausunnossa todetaan, että vaurioitunut lattia on vuonna 1990 valettu silloista yleistä käytäntöä paremmalla betonilla, koska on haluttu tehdä hiottu betonilattia, joka toimii vahattuna ilman erillistä pinnoitusta. Lattia on edelleen erinomaisessa kunnossa lukuun ottamatta niitä alueita, jotka ovat joutuneet pitkäaikaisen urearasituksen kohteeksi. Lausunnon mukaan alkuperäistä vastaava lattia saadaan vain poistamalla nykyinen pintalaatta ja valamalla uusi pintalaatta, joka hiotaan, kuten tehtiin myös vuonna 1990.

17.1.2021 päivätyssä ja jälleen asiantuntija HK:n laatimassa asiantuntijalausunnossa on tarkasteltu viemäriveden vaikutusta kellarin betonilattiaan siitä otettujen näytteiden perusteella. Ennen lausunnon laatimista lattiasta oli 2.12.2020 tehty tarkastus, jossa otettiin betonilattiasta porausnäytteet kahdesta kohdasta. Näytteenottokohdista oli sovittu A:n kanssa ja näytteet otettiin A:n osoittamista kohdista. Näytteenottokohdiksi valittiin vaurioitunut kohta sekä hyvin säilynyt kohta. Näytteitä porattiin kolme kappaletta kummastakin kohdasta. Yhdestä näytteestä määritettiin betonin vetolujuus, yhdestä näytteestä määritettiin betonin ohuthietulokset ja yksi näyte jätettiin omistajalle. Betonin vetolujuusnäytteiden perusteella betoni on normaalikuntoinen eikä siinä ollut heikennyksiä. Myöskään ohuthieanalyysin mukaan betonissa ei havaittu heikennyksiä. Näin ollen tulosten perusteella viemärivuoto ei heikentänyt kellarin betonilattiaa.

B Oy:n 26.1.2021 päivätyssä lausunnossa todetaan, että 2.12.2020 otettujen näytteiden perusteella betonilattia on sinänsä käyttökelpoinen, kun asiaa tarkastellaan nimenomaan betonin lujuuden ja säilyvyyden kannalta. Päätelmässä ei kuitenkaan ole huomioitu sitä seikkaa, että kellarin betonilattiaa ei vahingon jälkeen voi käyttää vahattuna betonilattiana, jollaiseksi se oli suunniteltu ja jollaisena sitä oli käytetty vahinkopäivään asti. Lausunnon mukaan viemäriveden altistamilla alueilla betonilattian pinnasta on lähtenyt sementtiliima pois, joissakin paikoin jopa 10 mm syvyydeltä. Jotta kellarin lattiaa voidaan käyttää vahattuna betonilattiana, täytyy betonin ulkonäkö saada tasalaatuiseksi. Lausunnon mukaan ainoaksi vaihtoehdoksi jää lämmityskaapeleiden sijainnin vuoksi uuden lattian tekeminen vanhan tilalle tai uuden pintalattian teko nykyisen päälle. B Oy:n 25.3.2021 päivätyssä lausunnossa kiistetään ensinnä, että alkuperäinen betonilattia olisi tehty virheellisesti. B Oy:n edustajan mukaan lattian vauriot ovat syntyneet viemäriveden vaikutuksen ja desinfioinnin tuloksena siten, että sementtikiveen on täytynyt kohdistua happorasitus. Happaman ja sulfaattipitoisen jäteveden rasittamilla alueilla kiviainesten välissä oleva sementtikivi on vaurioitunut ja lähtenyt desinfioinnin yhteydessä pois, jolloin on syntynyt happopestyjä alueita. Edelleen todetaan, ettei lattiaa saada ennallistettua sitä pelkästään hiomalla.

Vesilaitoksen laboratorioinsinööri AV on 29.3.2021 lähetetyssä viestissään selvittänyt yleisellä tasolla jäteveden käsittelyä ja jäteveden vaikutusta betonipintoihin. Viestissä todetaan muun muassa, että jäteveden korkeat sulfaatti- ja sulfiittipitoisuudet aiheuttavat betonikorroosiota tietyissä olosuhteissa. Sulfaatin syövyttävä vaikutus perustuu siihen, että se aiheuttaa betoniin tunkeutuessa betonin paisumista ja näin sen rapautumista.

Yhteenvetona lautakunta toteaa, että kohteesta on laadittu useita raportteja ja tarkastuskertomuksia, joissa esitetyt päätelmät lattian vaurioiden alkuperästä ja syy-yhteydestä ovat ajoittain merkittävällä tavalla keskenään poikkeavia. Osassa raporteista on myös lähdetty lautakunnan käsityksen mukaan ainakin osittain virheellisistä lähtökohdista, kun niissä on esimerkiksi oletettu, ettei vaurioitunut tila ollut lainkaan asuintilaa. Lautakunta on pyrkinyt arvioimaan esitettyjen selvitysten painoarvoa siten kokonaisuutena, että erityistä merkitystä annetaan niille seikoille, joita selvityksissä on objektiivisesti pystytty toteamaan.

Vakuutuslautakunta toteaa, että vahingonkorvauslain 5 luvun 5 §:n mukaan esinevahinkona on korvattava esineen korjauskustannukset ja vahingosta aiheutuneet muut kulut sekä arvonalennus taikka tuhoutuneen tai hukatun esineen arvo ja lisäksi tulojen tai elatuksen vähentyminen. Esinevahingon korvausmäärän arvioinnissa lähtökohtana on vahingoittuneen esineen korjauskustannus. Korjauksen myötä esine tulee saattaa siihen kuntoon kuin missä se oli ennen vahinkoa. Näyttötaakka vahingon määrästä on tältäkin osin vahinkoa kärsineellä.

Vahingonkorvauslaissa ei ole annettu nimenomaisia säännöksiä lain 5 luvun 5 §:ssä määritellyn esinevahingon määrän laskemisesta. Vahingonkorvausoikeuden yleisten periaatteiden mukaan vahingonkorvauksen tulee olla täysi korvaus niin, että vahingon aiheuttajan on korvattava vahinkoa kärsineelle vahingosta aiheutunut menetys kokonaisuudessaan. Vahinko on korvattava siltä osin kuin se on tarpeen vahinkoa kärsineen saattamiseksi samaan asemaan, jossa tämä oli ennen vahinkotapahtumaa. Korvauksen ei tule johtaa siihen, että vahinkoa kärsinyt saa etua ja päätyy parempaan asemaan kuin ilman aiheutunutta vahinkoa. Vahinkoa kärsineelle mahdollisesti tullut varallisuuden lisäys tai aiheutunut säästö on otettava huomioon vähennyksenä täyden korvauksen määrää laskettaessa.

Vakuutuslautakunnalla käytettävissä olevan selvityksen mukaan valittajien vuonna 1989–1990 rakennetussa asuinkiinteistössä on ollut asuinkäyttöön tarkoitettu kellarikerros, jossa on ollut hiottu ja vahattu betonilattia, joka oli valmistettu kovemmasta betonista juuri asuinkäyttöä silmälläpitäen. Kellaritiloista toimitetuista valokuvista on pääteltävissä, että kellarissa säilytettiin erinäistä irtainta omaisuutta. Lautakunta toteaa, että tavaroiden varastoimista asuintiloissa ei voida pitää mitenkään poikkeuksellisena taikka millään tavoin osoituksena siitä, että kyseessä olisi yksinomaan varastona käytetty tila. Lautakunta toteaa kuitenkin, että jos tavaraa säilytetään tilassa pitkään tai runsaassa määrin, voi tilaan muodostua värjäymiä tai muita muutoksia pinnoiteisiin ajan kuluessa. Lautakunnan käsityksen mukaan ennen vahinkoa ei ollut tosiallista tietoa siitä, onko lattiassa ollut mahdollisesti värjäymiä jo ennen vahinkoa, jotka ovat jääneet siellä säilytetyn tavaran peittämäksi. Lautakunta viittaa erityisesti 2.12.2020 suoritettujen betonista otettujen näytteiden tutkimusten tuloksiin, joiden perusteella on todettu, että betoni ei ole vaurioitunut viemärivuodon seurauksena. Näin ollen lautakunta katsoo, ettei betonilattian uusimista kokonaisuudessaan voida pitää tarpeellisena viemärivahingon johdosta. Lautakunta pitää kuitenkin osoitettuna, että kuten muun muassa 12.3.2020 T Oy:n raportissa on todettu, että lattian pintakerros on viemäriveden vaurioittama vielä ensimmäisen lattian puhdistuksen ja desinfioinnin jälkeenkin. Tätä näkemystä tukee osaltaan se, että myös vakuutusyhtiö on korvauskäsittelyn edetessä jatkanut vahingon laajuuden selvittämistä ja näytteiden ottamista lattiasta.

Ottaen huomioon kokonaisuuden sekä myös jossain määrin erimieliset ja osittain epäjohdonmukaiset asiantuntijalausunnot ja käsittelyn edetessä hankitut lisäselvitykset, pitää lautakunta asianmukaisena korjauksen toteuttamistapana esimerkiksi 15.3.2021 päivättyyn OL Oy:n tarjoukseen perustuvaa lattian syvähiontaa, näytteenottopaikkojen täyttöä sekä pinnoittamista (6.000 euroa, alv 0 %). Näin ollen lautakunta suosittaa, että lattian hiomis- paikkaus- ja pinnoituskustannuksista maksetaan lisäkorvausta siten, että kokonaiskorvauksen määrä on 7440 euroa (alv 24 %).

Vakuutuslautakunta toteaa, että vahingonkärsineellä on yleisten vahingonkorvausoikeudellisten periaatteiden ja oikeuskäytännön mukaan kuitenkin velvollisuus omilla toimillaan estää ja rajoittaa vahingon syntymistä. Esinevahingoissa tämä voi tarkoittaa esimerkiksi pikaista ryhtymistä korjaustoimiin vahingon pahenemisen estämiseksi tai menetetyn käyttöajan minimoimiseksi. Lautakunta toteaa edelleen, ettei vahingon aiheuttajalla tai vastuuvakuutusyhtiöllä ole lähtökohtaista velvollisuutta huolehtia vaurioituneen omaisuuden korjaustoimenpiteistä.  Lähtökohtana on, että vahingonkärsinyt itse korjauttaa omaisuutensa ja vaatii tämän jälkeen korvauksia aiheuttajalta. Näin ollen vakuutusyhtiötä ei voida pitää vastuullisena mahdollisten korjaustöiden viivästymisen aiheuttamasta vahingosta.

Irtaimiston säilytys- puhdistus- ja palautuskustannukset

Vakuutuslautakunnalla käytettävissä olevan selvityksen perusteella asiassa on epäselvää, kuka on vastannut valittajien säilytyksessä olleen irtaimiston varastointikuluista kesäkuun 2021 jälkeen ja onko irtaimistoa vieläkään puhdistettu taikka palautettu. 19.12.2019 yhtiön sähköpostista vahinkokartoittajalle ilmenee, että yhtiö on antanut tälle ohjeen hankkia irtaimelle väliaikainen varastotila, jota kartoittaja on pitänyt hyvänä ratkaisuna. Irtaimisto on toimitettu kahteen sijaintiin lähialueella, mitkä vakuutusyhtiön keskinäisen viestinnän mukaan olivat A:n hyväksymiä paikkoja. Sittemmin asian käsittelyn tultua riitaiseksi vakuutusyhtiö on päätöksissään ilmoittanut useita eri ajankohtia, mihin saakka yhtiö on valmis vastaamaan varastoinnin kustannuksista. Selvityksestä ilmenevistä laskuista päätellen tavaroiden säilytyskustannus on 370 euroa / kk. Valittajat ovat kertoneet yrittäneensä tiedustella varastoinnista vastanneelta taholta säilytyksen kustannuksista, mutta että sitä ei ole heille suostuttu kertomaan. Niin ikään valittajat ovat kertoneet, että heiltä on evätty pääsy noutamaan tavaroitaan säilytyksestä. Vakuutusyhtiö ei ole muilta osin ottanut kantaa valittajien esittämiin seikkoihin kuin ainoastaan toteamalla, ettei se ole sopimussuhteessa varastoinnin tarjoavan tahon kanssa. Lautakunnalle on jäänyt kuitenkin epäselväksi, kenen nimissä irtaimiston säilytyksestä tehty sopimus on. Sen sijaan varastoinnista ilmeisesti vastaavan H Oy:n laskussa on laskutusosoitteena vahinkokartoituksesta vastannut E Oy.

Lautakunnan näkemyksen mukaan tapauksessa on kuitenkin riidatonta, ettei tavaroiden puhdistuksesta taikka palautuksesta ole suoritettu korvausta X Oy:n toiminnan vastuuvakuutuksesta. Vakuutusyhtiö on arvioinut mainitun korvauksen olevan 5.070 euroa.

Ottaen huomioon aiemmin lausutun vahingonkärsijän vahingon rajoittamisvelvollisuudesta sekä toisaalta sen, että valittajien irtaimiston säilytykseen liittyvä korvauskäsittely on ollut jossain määrin epäjohdonmukaista, Vakuutuslautakunta katsoo, että kellarista poissiirretyn irtaimiston säilytys tulee niin ikään korvata X Oy:n vastuuvakuutuksesta 1.1.2022 asti. Tämän jälkeiseltä ajalta lautakunta katsoo tapauksessa olleen ilmeistä, että lattian korjaamista koskeva asian jää siltä osin riitaiseksi, että vahingonkärsijöiden olisi tullut vahinkoa rajoittaakseen ottaa selko säilytyksen kustannuksista ja ryhtyä parhaaksi katsomiinsa toimenpiteisiin irtaimiston palauttamiseksi.  Tämän lisäksi lautakunta katsoo, että vastuuvakuutuksesta tulee korvata myös irtaimiston puhdistamisesta ja palauttamisesta aiheutuva kustannus, eli edellä mainittu yhtiön arvioima 5.070 euroa. Näin ollen lautakunta suosittaa irtaimiston säilyttämisen, palauttamisen ja puhdistamisen osalta korvausta maksettavaksi kokonaisuudessaan 7.290 euroa.

Asumishaitta ja sijaisasumisen kustannukset

Valittajat ovat vaatineet korvausta myös käyttöhyödyn menetyksestä siltä ajalta, kun he eivät ole voineet asua kiinteistönsä yläkerrassa sijaitsevissa asuintiloissa sinne levinneiden epäpuhtauksien ja niiden aiheuttaman terveydellisen haitan vuoksi.

Vahingonkorvauslakia koskevassa hallituksen esityksessä esinevahingolla tarkoitetaan esineen vahingoittumista, tuhoutumista, hukkaantumista tai sitä, että esine tilapäisesti joutuu sen käyttämiseen oikeutetun ulottuvilta. Vahingonkorvauslain 5 luvun 5 §:n mukaan esinevahinkona korvataan esineen korjauskustannukset ja vahingosta aiheutuneet muut kulut. Lain tarkoittamina muina kuluina tulevat kysymykseen esimerkiksi korvaavan asunnon vuokrakulut vahingoittuneen asunnon ollessa asumiskelvoton. Näyttövelvollisuus asumiskelvottomuudesta on korvausta vaativalla.

Nyt käsillä olevassa tapauksessa riitaa on erityisesti siitä, onko valittajien asuinkiinteistössä ollut turvallista asua 15.9.2019 sattuneen viemärivahingon jälkeen. Valittajien mukaan viemäriveden bakteerit ja niiden aiheuttamat epäpuhtaudet sekä sisäilmaongelmat levisivät myös asuinkerroksiin ja aiheuttivat terveysoireita asukkaille, mistä aiheutui sijaisasumisen tarve. Terveystarkastajan 11.6.2020 päivätyssä tarkastuskertomuksessa todetaan, että kohteessa oli asukkaiden pyynnöstä tehty aistinvarainen tarkastus. Tarkastuksessa ensimmäisessä kerroksessa ei havaittu tyypillistä viemärin hajua, mutta sisäilma ei kuitenkaan tuntunut raikkaalta. Kellarissa todettiin olevan kellarimainen haju, mutta tyypillistä viemärinhajua ei havaittu. Tarkastuskertomuksen mukaan, vaikka tiloissa ei tarkastushetkellä havaittu tyypillistä viemärinhajua, tulee ennen kellarikerroksen käyttöönottoa tehdä riittävät toimenpiteet haitan poistamiseksi sekä varmistaa, että tilat ovat turvalliset ja terveelliset käyttää.

Käytettävissä olevan selvityksen mukaan valittajille oli alusta lähtien selvitetty, mitkä olivat edellytykset sijaisasunnon saamiselle. Koska käsillä olevassa tapauksessa kellaritiloissa ei ollut sellaisia välttämättömiä asumiseen liittyviä tiloja, kuten WC:tä tai keittiötä, ei varsinainen asuminen kiinteistössä ole estynyt. Lautakunta viittaa myös edellä näyttötaakasta lausuttuun ja toteaa, ettei asiassa ole esitetty sellaista selvitystä, minkä perusteella voitaisiin todeta, että vahingon seurauksena yläkerroksissa ei olisi ollut turvallista asua viemäriaineen aiheuttamien epäpuhtauksien vuoksi. Tätä näkemystä tukevat osaltaan aiemmin esille tuotu terveystarkastajan raportti, jossa todetaan, että nimenomaan ennen kellarikerroksen käyttöönottoa tulee varmistua, että sen tilat ovat terveelliset käyttää.

Käytettävissä olevissa asiakirjoissa viitataan myös A:ta ja B:tä koskeviin kahteen lääkärinlausuntoon. A:ta koskevassa 9.7.2020 päivätyssä lääkärinlausunnossa on todettu A:n sairastavan astmaa, joka on ollut ollut erittäin oirehtiva talven ja kevään aikana. Lausunnossa on todettu, että A:n oman kertoman mukaan oireet ovat johtuneet vesivahingosta johtuvista sisäilmahaitoista ja että on ilmeistä, että sisäilmaongelmat ovat vaikuttaneet astmaan pahentavasti. B:tä koskevassa 15.6.2020 päivätyssä lääkärinlausunnossa todetaan B:n vakavat perussairaudet sekä erityinen infektioherkkyys. Lautakunta toteaa, että vaikka lääkärinlausunnoista ilmenee, että A:lla ja B:llä on sellaisia perussairauksia, jotka osaltaan ovat omiaan alentamaan heidän vastustuskykyään, niin lausunnot eivät kuitenkaan sisällä sellaisia objektiivisia löydöksiä, joiden perusteella voitaisiin todeta lausunnoissa mainitun oireilun johtuneen taikka pahentuneen asuinkiinteistön sisäilman epäpuhtauksista.

C:n puolesta vaaditun sijaisasumisen kustannuksen osalta lautakunta viittaa edellä todettuun ja toteaa vielä selvyyden vuoksi, että sikäli kun C on katsonut välttämättömäksi muuttaa sijaisasuntoon hengitystieoireiden vuoksi ja on sittemmin joutunut jatkamaan asumistaan koronaepidemian vuoksi, niin sijaisasuminen ei tulisi korvattavaksi X Oy:n vastuuvakuutuksesta siinäkään tapauksessa, että sijaisasumisen tarve olisi alun perin katsottu johtuneen vahinkotapahtumasta.

Vakuutuslautakunta viittaa muun muassa aiemmin antamaansa ratkaisusuositukseen VKL 303/04 sekä esinevahinkojen korvaamista koskevaan vahingonkorvauslain 5:5:ään ja toteaa, että vahingoista tavallisesti aiheutuu kärsijälleen suoranaisen korvattavan esinevahingon lisäksi myös muuta epämukavuutta ja haittaa, jota ei kuitenkaan voida pitää vahingonkorvauslain perusteella korvattavana vahinkona. Käytettävissä olevan selvityksen ja kiinteistön tilasta laadittujen raporttien perusteella ei lautakunnan näkemyksen mukaan ole voitu todeta, että marraskuun 2019 viemärivahinko olisi aiheuttanut sisäilmaongelmia kiinteistön asuintiloissa. Näin ollen lautakunta pitää vakuutusyhtiön kielteistä päätöstä asumishaitan korvaamisen osalta vakuutusehtojen mukaisena.

Korvaus omasta työstä ja asian hoitoon käytetystä ajasta

Käsillä olevassa tapauksessa valittajat ovat vaatineet omasta työstään maksettavaksi korvaukseksi yhteensä 6.120 euroa, joka sisältää korvauksen kolmen henkilön puolesta 136 tunnilta siten, että tuntikorvaus on 15 euroa tunnilta. Vakuutusyhtiö on hyväksynyt valittajien vaatiman tuntimäärän, mutta pitänyt voimassa olevan oikeuden mukaisena 10 euron korvausta tunnilta.

Vakuutuslautakunta toteaa tältä osin, että se on uudemmassa ratkaisukäytännössä (mm. FINE-048023 (2023)) pitänyt asiamukaisena korvauksena vahingonkärsijän omasta työstä 12 euroa tunnilta. Näin ollen tuntimäärän ollessa tapauksessa riidaton, lautakunta pitää asianmukaisena korvauksena ostajien omasta työstä kokonaisuudessaan 4.896 euroa.

Vakuutuslautakunnan näkemyksen mukaan edellä mainittu oman työn korvaus on koskenut olennaisiltaan osin vahingon torjunta- ja vahingonselvittelytyössä syntyneitä kustannuksia. Tämän lisäksi valittajat ovat vaatineet muusta asian hoitoon käytetystä ajasta yhteensä 14.895 euroa korvausta, joka pitää sisällään muun muassa puheluita ja yhteydenottoja vakuutusyhtiöön sekä korjaustöiden etenemiseen liittyen. Lisäksi summa sisältää sähköpostien laatimista sekä Vakuutuslautakunnalle toimitetun valituksen laatimisen.

Lautakunta toteaa, että vahingon selvittelystä ja korvauksen hakemisesta aiheutuneet kulut voidaan tietyissä tapauksissa korvata vahingonkorvauslain mukaisina muina vahingosta aiheutuneina tarpeellisina kuluina. Korvauksen edellytyksenä on, että vahingonkärsijälle on selvittelystä ja valitusprosessista aiheutunut todellisia kustannuksia. Korvauksen määrittämisessä otetaan huomioon kulujen tarpeellisuus- ja välttämättömyysvaatimus sekä vahingonkärsineen velvollisuus rajoittaa vahinkoa. Vakuutuslautakunnan näkemyksen mukaan nyt käsillä olevassa tapauksessa jää osoittamatta, etteikö erikseen vahingon selvittämisestä ja korvauksen hakemisesta aiheutuvat kulut olisi ainakin osittain päällekkäisiä yhtiön jo hyväksymän 136 tunnin kanssa. Ottaen huomioon kuitenkin asian käsittelyn kesto ja monitahoisuus myös ns. riidattoman tuntimäärän määrittämisen jälkeen, katsoo lautakunta osoitetuksi, että valittajille on aiheutunut sellaista lisätyötä, joiden korvaamista X Oy:n vastuuvakuutuksesta on pidettävä vakuutusehtojen mukaisena. Asiaa kokonaisuutena tarkastellen lautakunta arvioi tältä osin kohtuulliseksi tuntimääräksi 60 tuntia / 12 euroa /h. Näin ollen lautakunta suosittaa maksettavaksi lisäkorvausta vahingon selvittelytyöstä 720 euroa.

Muut kustannukset

Siltä osin, kun valittajat ovat vaatineet korvattavaksi 10.000 euroa sillä perusteella, että vakuutusyhtiö on aiheuttanut heille vahinkoa laiminlyömällä erinäisiä velvoitteitaan asian hoitoon liittyen, Vakuutuslautakunta viittaa ohjesääntönsä 6 §:ään, jonka mukaan Vakuutuslautakunta antaa ratkaisusuosituksia vakuutuksenottajan, vakuutetun, vahingonkärsineen, edunsaajan tai asianomaisen vakuutusyhtiön lautakunnalle esittämistä vakuutussuhteeseen liittyvistä, lain ja vakuutusehtojen tulkintaa ja soveltamista koskevista erimielisyyksistä. Vakuutuslautakunnan näkemyksen mukaan tällainen vakuutusyhtiön virheellisen toiminnan johdosta esitetty vahingonkorvausvaatimusta koskeva riita ei ole ohjesääntöjen 6 §:n mukainen vakuutussuhteeseen liittyvä erimielisyys. Näin ollen, koska A:n esittämiin vakuutusyhtiön laiminlyönteihin liittyvä vahingonkorvausvaatimus ei perustu X Oy:n ja vakuutusyhtiön väliseen vakuutussopimukseen, ei lautakunta voi ottaa mainittua vaatimusta enemmälti käsiteltäväkseen. Selvyyden vuoksi lautakunta toteaa vielä, että sikäli kun vahingonkärsineet haluavat selvittää vakuutusyhtiön toiminnan tai menettelytapojen asianmukaisuutta, on heillä mahdollisuus saattaa asia Finanssivalvonnan selviteltäväksi.

Valittajat ovat vaatineet korvausta myös kohonneesta sähkönkulutuksesta kiinteistöllään. Lautakunnan näkemyksen mukaan vakuutusyhtiö on hyväksynyt valittajien vaatimuksen tältä osin kokonaisuudessaan, eli 908,64 euroa.

Vakuutuslautakunnalla käytettävissä olevan selvityksen mukaan valittajat eivät ole yhtiön pyynnöstä huolimatta ilmoittaneet vakuutusyhtiölle maksutietojaan riidattoman osuuden suorittamiseksi. Näin ollen lautakunta toteaa, ettei yhtiöllä voi olla velvollisuutta maksaa saatavalle viivästyskorkoa siltä osin, kun saatavan suorittaminen on estynyt velkojasta johtuvasta syystä.

Lopputulos

Edellä todetuin perustein Vakuutuslautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä suorittamaan A:lle korvauksen ehdottamansa kertakorvaussopimuksen mukaisesti sekä lisäkorvausta kellarin lattian hionta-, täyttö- ja vahauskustannuksista siten, että kokonaiskorvauksen määrä on 7440 euroa, omasta työstä ja asioiden hoidosta siten, että korvauksen määrä on 5.613 euroa sekä irtaimiston säilyttämisestä, puhdistamisesta ja palauttamisesta vahinkopaikalle siten, että korvauksen kokonaismäärä on 7.290 euroa. Muilta osin lautakunta pitää vakuutusyhtiön päätöstä ehtojen mukaisena eikä suosita sitä muutettavaksi.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros
Sihteeri Hanén
Jäsenet:
Haapasaari
Karimäki
Korpiola