Tapahtumatiedot

X Oy urakoitsijana ja Y Oy suunnittelijana olivat sopineet yhdessä rakennuttajien kanssa erään väylähankkeen toteuttamisesta allianssimallilla. Hanke jakautui 13.7.2017 allekirjoitettuun sopimukseen perustuneeseen kehitysvaiheeseen ja sen jälkeiseen 29.5.2018 allekirjoitettuun sopimukseen perustuneeseen toteutusvaiheeseen. Kehitysvaiheessa oli määritelty hankkeen laajuus, laadittu parhaiksi arvioidut toteutusratkaisut, rakennesuunnitelmat ja yleissuunnitelmat sisältänyt toteutussuunnitelma sekä määritetty sitä vastannut tavoitekustannuslaskelma. Toteutusvaiheessa laadittiin hankkeen rakennussuunnitelmat ja suoritettiin rakennustyöt.

X Oy oli ottanut kaikki osapuolet ja koko allianssin toiminnan kehitys- ja toteutusvaiheen tehtävät mukaan lukien kattaneet konsulttivastuu-, rakennustyö- ja toiminnanvastuuvakuutukset. Vakuutussopimus sisälsi Cross Liability ja Waiver of Subrogation -laajennukset. Kehitysvaiheen vakuutusturva oli ollut voimassa 1.9.2017 – 30.6.2018 ja toteutusvaiheen vakuutusturva 1.6.2018 – 30.9.2021.

X Oy:n vakuutusyhtiölle 15.1.2021 lähettämän vahinkoilmoituksen mukaan hankkeen toteutusvaiheessa oli havaittu, että kehitysvaiheessa tapahtuneiden suunnitteluvirheiden vuoksi hankkeeseen kuuluneen tunnelin suunnitelma ei ollutkaan toteutuskelpoinen. Suunnitelmien muuttaminen oli nostanut hankkeen toteutuskustannuksia verrattuna kehitysvaiheessa laskettuihin tavoitekustannuksiin ja niihin perustuneeseen sitovaan tavoitekustannushintaan. Tunnelin rakennuskustannukset olivat ylittäneet 1 855 810,80 eurolla tavoitekustannuksen. Ylityksen johdosta X Oy:n kiinteä palkkio oli määräytynyt liian alhaiseksi. X Oy:n palkkio ja hankkeen bonukset olivat pienentyneet myös sen vuoksi, että allianssin osapuolet vastasivat kustannuksista yhteisvastuullisesti. X Oy haki korvausta vahingostaan allianssin konsulttivastuuvakuutuksesta.

Vakuutusyhtiö kieltäytyi maksamasta korvausta päätöksellään 19.3.2021 katsoen, että vahinkoa olivat kustannukset, joita ei olisi syntynyt, jos virhettä ei olisi tehty. Jos vastaava kustannus syntyi myös alun perin oikein tehdyillä suunnitelmilla, kyse ei ollut vahingosta. Koska työtä ei ollut voitu toteuttaa pienemmin kustannuksin eikä rakentamista ollut aloitettu ennen virheen huomaamista, vahingoksi katsottavia ylimääräisiä kustannuksia ei ollut syntynyt.

Vakuutusehtojen mukaan vakuutuksesta ei myöskään korvattu vahinkoa, joka aiheutui vakuutuksenottajalle eli allianssille itselleen. Sopimusehtojensa mukaan allianssi oli vastannut kohonneista rakennuskustannuksista yhteisvastuullisesti, joten kyse oli ensisijaisesti allianssille itselleen aiheutuneesta vahingosta. Samasta syystä vakuutusyhtiön mielestä ei ollut kyse korvattavasta allianssin osapuolten toisilleen aiheuttamasta vahingosta. X Oy:n palkkion ja bonuspoolin pienentyminen olivat vakuutuksen ulkopuolelle rajoitettua seurannaisvahinkoa. Vakuutuksesta ei myöskään korvattu vahinkoa, joka aiheutui massa- ja määrälaskelmissa tai taloudellisten arvioiden perustaksi tarkoitetuissa tutkimuksissa ja laskelmissa tehdystä virheestä.

X Oy vaati vakuutusyhtiötä muuttamaan päätöstään vedoten siihen, että suunnitteluvirhe oli ollut toisen allianssiosapuolen tekemä. Vakuutusyhtiön vakuutuksesta antamien tietojen perusteella vakuutuksen oli ollut määrä kattaa myös mahdollisten suunnitteluvirheiden toisille allianssin osapuolille aiheuttamat taloudelliset vahingot. Ellei vahinkoa korvattu, allianssille oli X Oy:n mielestä myyty sen tarjouspyyntöä vastaamaton vakuutusratkaisu.

Vakuutusyhtiö kieltäytyi muuttamasta korvausratkaisuaan sisäisessä muutoksenhakumenettelyssä 17.5.2022 antamallaan päätöksellä. Yhtiö toisti aiemmin lausumansa seikat ja vetosi vakuutuksen korvauspiirin osalta muun muassa siihen, että vakuutussopimus oli tehty sen ja X Oy:n välillä vakiintuneen toimintatavan mukaisesti sähköpostitse. X Oy:tä oli edustanut vakuutusalan asiantuntijaksi katsottava henkilö. Vakuutusyhtiö kiisti laiminlyöneensä vakuutussopimuslain mukaista tiedonantovelvollisuuttaan niin, että X Oy:lle olisi voinut perustellusti jäädä virheellinen käsitys vakuutuksen sisällöstä. Vakuutuskirja oli lähetetty 24.5.2018 ja vakuutus merkitty voimaan takautuvasti tarjouspyynnön perusteella 1.9.2017 alkaen. Vakuutussopimuksen sisältöä oli käyty läpi yhteisissä palavereissa 7.11.2018 ja 9.4.2019. Vakuutuksen Cross Liability -laajennus ei merkinnyt sitä, että konsulttivastuuvakuutuksen rajoitusehtoja ei lainkaan sovellettu. Vakuutuksen ehdoista oli kerrottu esitysmateriaalissa.

Asiakkaan valitus

X Oy on pyytänyt lautakunnan ratkaisusuositusta vaatien, että vakuutusyhtiön tuli korvata suunnitteluvirheen aiheuttamat 1 855 810,80 euron kustannukset ja ratkaisusuosituksen pyytämisestä aiheutuneet asiamieskulut myöntämänsä konsulttivastuuvakuutuksen perusteella.

Perusteluinaan X Oy on lausunut, että keskeinen suunnitteluvirhe oli ollut väärän rakenneratkaisun valitseminen. Sen seurauksena tunnelin toteutuskustannus oli ylittynyt merkittävästi suunnitellusta. Koko vahinko oli tullut X Oy:n maksettavaksi. Vahinkokustannukset sisälsivät vain suunnitteluvirheen korjaamisen suoria kustannuksia eivätkä esimerkiksi aikataulujen pidentymisestä, yleiskustannuksista ja korjaussuunnittelusta aiheutuneita lisäkustannuksia. Virheiden aiheuttamat rakennuskustannukset olivat X Oy:n mielestä konsulttivastuuvakuutuksesta korvattavia vahinkoja.

X Oy oli ottanut allianssin vakuutukset kehitysvaiheessa laaditun vakuutussuunnitelman ja vakuutusyhtiön kanssa käytyjen neuvottelujen tuloksena. Vakuutusyhtiö oli suositellut hankkeen molempien vaiheiden vakuuttamista, jotta vältyttiin mahdollisilta rajanveto-ongelmilta kahden vakuutusyhtiön välillä. Konsulttivastuuvakuutus kattoi kaikki allianssin osapuolet sekä niiden toisilleen aiheuttamat vahingot Cross Liability -ehdon mukaan. Rajoituksena oli kuitenkin se, ettei vakuutus kattanut vakuutetun itse itselleen aiheuttamia vahinkoja. Vakuutusyhtiö oli lausunut esityksessään tarvittavasta ja suosittelemastaan X Oy:n hankkimasta vakuutusturvasta siitä neuvoteltaessa, että

”Lisäksi turvassa on mukana vakuutettujen toisilleen aiheuttamat vahingot (Cross Liability), jonka mukaan vakuutuksista korvataan vakuutettujen toisilleen aiheuttama vahinko niin kuin vakuutus olisi kunkin vakuutetun hyväksi erikseen voimassa näiden ehtojen mukaisesti, kuitenkin siten, ettei vakuutuskirjaan merkittyjä vakuutusmääriä ylitetä.
Kun vakuutettuna on myös allianssi (joka ei sellaisenaan ole juridinen henkilö), tällä vakuutuksella on tarkoitus kattaa allianssille aiheutuvaa vahinkoa sitä kautta, että katamme vakuutettujen toisilleen aiheuttamaa vahinkoa ja poiketen allianssisopimuksessa mahdollisesti olevista keskinäistä vastuuta koskevista rajauksista.”

Vastuuperuste oli määritetty vakuutussopimuksessa siten, että vakuutus kattoi osapuolten korvausvastuun allianssisopimuksen määräyksistä poiketen konsulttivastuuvakuutusehtojen mukaan. Allianssisopimuksissa, kuten nytkin, osapuolten korvausvastuu oli tyypillisesti määritetty seuraavasti:

”15 Vahingonkorvaus
Riippumatta tämän sopimuksen muista ehdoista osapuolella on erillinen ja itsenäinen oikeus vaatia toiselta osapuolelta vahingonkorvausta, jos vahinko on aiheutettu tahallaan tai törkeällä huolimattomuudella. Osapuolella on erillinen ja itsenäinen oikeus vaatia toiselta osapuolelta vahingonkorvausta myös silloin, jos vahinko on aiheutettu immateriaalioikeuksien loukkauksella, salassapitovelvollisuuden rikkomisella, vakuutusten laiminlyönnillä tai erääntyneen saatavan maksamatta jättämisellä.”

Allianssisopimuksen mukainen vastuuperuste ei siis tullut sovellettavaksi, vaan korvausperuste ratkaistiin vakuutusehtojen mukaan. Vakuutusehtojen mukaan vakuutus korvasi vakuutetun korvausvastuun voimassa olevan oikeuden sekä Konsulttitoiminnan yleisten sopimusehtojen (KSE 2013) mukaan seuraavasti:

KSE 3.2.2 Konsultti on sopimuksessa ja näissä sopimusehdoissa määritellyllä tavalla vastuussa tilaajalle aiheutuneista vahingoista, jotka johtuvat konsultin tekemistä virheistä tai laiminlyönneistä.
KSE 3.2.3 Konsultti ei ole vastuussa vahingosta, joka johtuu tuotannon tai liikevaihdon vähentymisestä tai keskeytymisestä taikka muusta tulon menetyksestä, eikä voitosta, joka on jäänyt saamatta sen vuoksi, että sopimus sivullisen kanssa on rauennut tai jäänyt täyttämättä oikein, eikä muusta samankaltaisesta vaikeasti ennakoitavasta vahingosta tai muusta välillisestä vahingosta. Konsultin vahingonkorvauksen yläraja on enintään koko toimeksiannon palkkion suuruinen.

Kun tässä tapauksessa ei sovellettu allianssisopimuksen mukaista vastuuperustetta, vaan vakuutusehtojen mukaisesti KSE-ehtoja, ja koska kyse ei ollut KSE 3.2.3:n mukaisesta välillisestä vahingosta, sovellettavaksi tuli täyden korvauksen periaate. Suunnittelija oli vastuussa syntyneestä vahingosta täysimääräisesti. Vakuutuksesta korvattavan vahingon määrä rajoittui vakuutusehtojen viittauksella KSE:n kohdan 3.2.3 mukaisesti suunnittelupalkkion määrään, joka tässä tapauksessa oli ollut 6,1 miljoonaan euroa.

X Oy on lausunut siltä osin kuin vakuutusyhtiö oli katsonut, ettei vahinkoa ylimääräisinä kustannuksina ollut aiheutunut, että konsulttivastuuvakuutuksella katettiin myös puhtaita varallisuusvahinkoja. Vakuutuksessa ei ollut rajoitusehtoa siitä, että vahinko ilmenisi vasta jouduttaessa korjaamaan tai muuttamaan rakentamista. Vakuutusyhtiö oli nimenomaisesti vakuuttanut kehitysvaiheen suunnitteluriskin, ja vahinko oli tapahtunut kehitysvaiheen aikana. Vakuutusyhtiön vakuutusturvaa hankittaessa tapaamisessa 7.11.2018 esittämä vahinkotapaus virheellisestä sähkösuunnittelusta noudatti tätä periaatetta. Siinäkin suunnittelu oli ollut virheellistä jo perusvalmisteluvaiheessa eikä edellytetty, että jo toteutettua kohdetta olisi korjattu tai rakennettu uudelleen. Esimerkkitapauksessa oli syntynyt puhdasta varallisuusvahinkoa suunnitteluvaiheen virheen aiheuttamana. Vakuutusyhtiön esityksen mukaan vahinko oli vakuutuksesta korvattava. Se oli perusteiltaan käsillä olevaan tapaukseen verrattavissa.

Massa- ja määrälaskelmissa tai taloudellisten arvioiden perustaksi tarkoitetuissa tutkimuksissa ja laskelmissa tehtyä virhettä koskeneen rajoituksen osalta X Oy on lausunut, että tunnelin kehitysvaiheen suunnitteluratkaisu ei ollut ollut rakenteen kokonaisvakauden kannalta toimiva, vaan siihen olisi mahdollisesti liittynyt suuri sortumisvaara työnaikaisten pysty- ja vaakakuormien takia. Korjaustoimenpiteinä tarvitut betoni- ja raudoitusmäärät olivat kasvaneet. Pohjaveden hallintajärjestelyjä oli jouduttu lisäämään. Tunnelin seinän ylänurkan taivutuskapasiteettia oli täytynyt kasvattaa sekä seinien ja katon rakennetta vahvistaa ja korkeutta kasvattaa.

Rakentajan valitseman toteutusmenetelmän ja suunnitelmaratkaisun yhteensovitus kehitysvaiheessa oli ollut puutteellinen. Tunnelin katon valumuottina ja palosuojana toiminutta elementtilaattaa ei ollut suunniteltu kestämään lopullisia pitkäaikaisia kuormia, vaan vain valutyöstä tulevat hetkelliset kuormat. Toteutussuunnittelussa elementtilaatta ja valettu kantava teräsbetonilaatta oli erotettava toisistaan joustinkerroksella rakenteen toimivuuden varmistamiseksi. Kehitysvaiheen rakennerunkoleikkauksissa ei ollut esitetty vedeneristeen suojaksi esitettyä raudoitettua suojalaattaa, jota ei ollut sen vuoksi huomioitu tavoitekustannuksessa. Toteutussuunnittelussa tunnelin kannen vedeneristeen päälle oli piirustuksiin lisätty juurisuojauksena 60 mm suojabetonilaatta.

Vahingon syynä eivät siis olleet rajoitusehdoissa mainitut seikat, vaan useampi detaljivirhe suunnitelmissa. Siksi rajoitusehto ei tullut sovellettavaksi. Allianssiurakan kehitysvaiheen tuloksena oli syntynyt tavoitekustannus, joka oli lukittu kehitysvaiheessa. Kyse oli ollut julkisesta hankinnasta, joka olisi pitänyt hankkeen laajuuden tai laadun muuttuessa kilpailuttaa uudelleen, joten hanketta ei toteutettu erilaisena kuin tarjouskyselyssä oli edellytetty. Muutos olisi vaikuttanut myös tavoitekustannukseen. Hanke olikin toteutettu suunnitellun laajuisena suunnitteluvirheet korjaten.

X Oy on kiistänyt hakeneensa korvausta vakuutuksen rajoitusehdossa mainitusta saamatta jääneestä voitosta tai muusta sen kaltaisesta seurannaisvahingosta. Vahinko oli syntynyt välittömästi X Oy:lle kehitysvaiheessa, ja X Oy oli korjannut virheet ja maksanut niistä aiheutuneet kustannukset. Kuten vakuutusyhtiön esimerkkitapauksessa, suunnittelun perusvalmistelut oli tehty puutteellisesti ja virheellisesti eikä kyse ollut välillisestä tai epäsuorasta vahingosta. Vakuutusyhtiön kanssa käydyt neuvottelut sekä vakuutusyhtiön neuvot ja vahinkoesimerkit vakuutuksen kattavuudesta olivat oikeutetusti luoneet odotuksen oikeanlaisesta ja riittävästä vakuutusturvasta. X Oy:n mielestä vahinko oli vakuutusehtojen mukaan vakuutuksella katettu.

X Oy on lisäkirjelmässään 15.6.2023 tarkentanut kantaansa lausuen, ettei asiassa ollut välttämättä kyse vakuuttamisvirheestä vaan siitä, että syntynyt vahinko oli vakuutusehtojen mukaan korvattava. Vakuutusyhtiön mainitsema osapuolten kokeneisuus herätti kysymyksen siitä, kuka kantoi riskin sopimuksen sisällöstä, ja johti kysymykseen sopimusehtojen tulkintaperiaatteista.

Koska osapuolilla oli eri käsitys vakuutusturvan sisällöstä, sopimusehtoja tuli ensinnäkin tulkita sanamuodon mukaan. Vahinkoa oli syntynyt vakuutuksen korvauspiiriin sisältyneestä suunnitteluvirheestä. Toiseksi ehtoja tuli tulkita laatijan vahingoksi. Asiaan sovellettiin vakuutusyhtiön laatimia ehtoja lisäyksineen ja KSE:tä. Vakuutus oli tehty allianssisopimukselle sen erityispiirteet huomioiden ja korvausta haettiin vakuutusehtojen mukaan. Vakuutus kattoi virheestä aiheutuneen korvausvastuun (all risks -turva), jota rajoitusehdot rajasivat. Rajoitusten mukaista tilannetta ei ollut, joten vahinko oli korvattava. Vakuutusyhtiö kantoi vastuun siitä, että ehdot eivät vastanneet sen omaa käsitystä vakuutuksen kattavuudesta. X Oy ei ollut esittänyt, että rajoitusehdot eivät tulleet sovellettaviksi, mutta ne eivät soveltuneet asiaan.

Siltä osin kuin vakuutusyhtiö oli kiistänyt vahingonkorvausoikeudellista vahinkoa aiheutuneen, tuli X Oy:n mielestä alkuperäisen suunnitelman mukaisia kustannuksia verrata toteutuneisiin korjatuilla suunnitelmilla syntyneisiin kustannuksiin, mistä vahingon 1 855 810,80 euron määrä muodostui. Kohdetta ei ollut voitu toteuttaa alkuperäisen suunnitelman mukaan, vaan virhe oli aiheuttanut nousseet ylimääräiset kustannukset. Vakuutuksen väärinkäytöstä ei ollut kyse. Vakuutusyhtiön näkemys tilanteen vertaamisesta alun perin oikein tehtyihin suunnitelmiin merkitsi vakuutuksen korvauspiirin supistumista olemattomaksi ja oli vastoin vakuutuksen tarkoitusta. Edellytystä, että vakuutuksen kattamaa vahinkoa ei syntynyt, mikäli kohdetta ei ollut vielä toteutettu, ei sisältynyt vakuutusehtoihin.

Toisin kuin vakuutusyhtiö oli väittänyt, suunnitteluvirheen ja X Oy:n vahingon välillä oli todistetusti syy-yhteys. Vahinkoa olivat nimenomaan ne lisäkustannukset, jotka olivat syntyneet, kun virhe korjattiin. Vakuutusyhtiön mukaan tavoitekustannuksen ja virheen välillä ei ollut syy-yhteyttä. Tarkastelu ei ollut relevantti, koska suunnitteluvirheen ja syntyneen lisäkustannuksen välinen kausaalisuhde määritti vahingon ja vahingonkorvausvelvollisuuden. Oli eri kysymys tarkastella allianssin osapuolten ja allianssisopimuksen pohjalta, mihin virhe oli lisäksi johtanut. Vahinko oli kuitenkin syntynyt vakuutusehtojen mukaisesti suunnitteluvirheen aiheuttamana.                                           

Vakuutusyhtiö oli esittänyt vakuutusta tehtäessä, että kun vakuutettuna oli myös allianssi, vakuutuksella oli tarkoitus kattaa allianssille aiheutuvaa vahinkoa sitä kautta, että vakuutettujen toisilleen aiheuttamaa vahinkoa katettiin ja poiketen allianssisopimuksessa mahdollisesti olevista keskinäistä vastuuta koskevista rajauksista. Vastuunjaolla oli merkitystä projektin taloudellista lopputulosta tarkasteltaessa, mutta X Oy:n nyt maksettua virheen aiheuttamat kustannukset se oli oikeutettu koko korvaukseen. Vakuutuskorvaus tuli siten kaikkien osapuolten hyväksi, eikä X Oy:llä sen osalta ollut enää vaatimuksia muita allianssisopimuksen vastuullisia osapuolia kohtaan.

Vakuutusyhtiö oli kirkon sähkösuunnittelusta antamansa esimerkin osalta kertonut, että esimerkissä suunnitelman virheellisyys oli havaittu toteutuksen oltua ainakin jo osittain käynnissä, joten suunnitteluvirheestä oli aiheutunut purku- ja uudelleenrakennuskustannuksia. Vastaava tapahtumienkulku olisi X Oy:n tapauksessa merkinnyt vielä esitettyä suurempia kustannuksia. Lisäksi vakuutusyhtiön nyt esittämä tulkinta esimerkkitapauksesta poikkesi sen vakuutusta tehtäessä esittämästä vakuutusyhtiön lisättyä siihen sisältöä.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on kiistänyt X Oy:n vaatimukset ja toistanut korvauspäätöksissään lausumansa seikat. Vakuutusyhtiö on pitänyt korvausratkaisuaan vakuutusehtojen mukaisena.

Vakuutusyhtiön mukaan osapuolten tarkoitus oli ollut kattaa vakuutettujen toisilleen aiheuttamat vahingot konsulttivastuuvakuutuksen ehtojen mukaisessa laajuudessa vakuutuksen rajoitusehdot huomioiden. X Oy:n edustaja ei ollut voinut kokeneena asiantuntijana olettaa, että vakuutus olisi voimassa ilman rajoitusehtoja. Hän ei objektiivisesti arvioiden ollut myöskään voinut olettaa, että vakuutus olisi kattanut kuluja, jotka eivät olleet vahingonkorvausoikeudellisessa mielessä vahinkoa vaan hankkeen toteutuskustannuksia. Suurelle rakennusalan toimijalle ei ollut epätallista, että olosuhteet eivät rakennusprojektin aikana vastanneet suunnitelmia ja vastaan tuli myös odottamattomia asioita.

Se seikka, että vakuutus kattoi nimenomaan vahingonkorvausoikeudellista vahinkoa eli niitä kustannuksia, joita ei olisi syntynyt ilman virhettä, oli vastuuvakuutuksen ydinasia. Olisi ollut vastuuvakuutuksen tarkoituksen vastaista kattaa vakuutuksella hankkeen toteuttamiskustannuksia eli käytännössä yritysten liikeriskiä. Vakuutuksen myynnistä vastannut senior underwriter oli pitkän linjan ammattilainen. Hän ei ollut kuvannut vakuutuksen kattavuutta siten, että se olisi korvannut kustannuksia, jotka syntyivät virheestä riippumatta.

Vakuutusyhtiö on lausunut kysymyksessä olevasta vahingosta, että konsulttivastuuvakuutuksen perusteella korvattiin vahinko, josta vakuutettu oli voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa. X Oy:n vahinkoilmoituksen mukaan suunnitteluvirheen seurauksena koko hankkeen tavoitekustannus oli asetettu liian alhaiselle tasolle ja tunnelille laskettu tavoitekustannus oli merkittävästi ylittynyt. Töitä ei ollut vielä aloitettu, kun virheet oli huomattu.

Oleellista oli verrata tapahtunutta siihen, mitä olisi tapahtunut ilman virhettä. X Oy:n selvityksen mukaan virheellinen suunnitelma ei ollut ollut toteutuskelpoinen. Siten korkeammat kustannukset olisivat syntyneet myös tehtäessä suunnitelma alun perin oikein. Kyse ei siten ollut suunnitteluvirheestä johtuneista lisäkustannuksista, vaan kustannuksista, jotka olivat syntyneet suunnitteluvirheestä riippumatta. Se, että suunnitteluvirheen vuoksi tavoitekustannus oli laskettu lopullista toteuttamiskustannusta pienemmäksi, ei ollut virheeseen syy-yhteydessä olevaa vahinkoa, koska virheellinen suunnitelma ei ollut ollut alun perinkään toteuttamiskelpoinen.

Vakuutusyhtiön mielestä suunnitteluvirheen ja X Oy:lle aiheutuneiden kustannusten välillä ei ollut korvaukseen oikeuttavaa syy-yhteyttä. Kyse oli ilman suunnitteluvirhettäkin syntyneestä rakennuskustannuksesta. Vahingon oli perustelu johtuneen palkkion menetyksestä. Jos X Oy olisi voinut oikean kustannustason perusteella neuvotella palkkionsa suuremmaksi, oli näin lasketussa vahingossa kyse palkkion menetyksestä eli KSE:n kohdan 3.2.3 mukaisesta tulon menetyksestä tai saamatta jääneestä voitosta, jota vakuutus ei kattanut. Kyse oli myös vakuutuksen rajoitusehtojen kohdan 3.2.9 mukaisesta välillisestä tai epäsuorasta vahingosta ja rajoitusehdossa 3.2.6 kuvatusta tilanteesta eli massa- ja määrälaskelmissa tai taloudellisten arvioiden perustaksi tarkoitetuissa tutkimuksissa ja laskelmissa tehdystä virheestä, puutteesta tai laiminlyönnistä. Siten vahinkoa ei korvattu konsulttivastuuvakuutuksesta.

Vakuutusyhtiö on huomauttanut, että allianssisopimuksen mukaan allianssi vastasi kohonneista kustannuksista yhteisvastuullisesti. Kustannukset jakautuivat osapuolten kesken siten, että palveluntuottajat vastasivat 50 prosentista ja tilaaja 50 prosentista. X Oy:n osuus palveluntuottajien välillä oli 80 prosenttia ja Y Oy:n osuus 20 prosenttia kustannuksista. Valituksessaan X Oy oli lähtenyt kuitenkin siitä, että se oli vastannut kustannuksista yksin. X Oy:n vaatimuksen määrän perusteet eivät ilmenneet valituksesta. Joka tapauksessa kyse oli X Oy:lle ja mahdollisesti muille allianssin osapuolille kuuluneesta liikeriskistä.

X Oy:n mainitsemassa yhteistyötapaamisessa 7.11.2018 käsitellyssä esimerkkitapauksessa kuvattu tapahtuma erosi nyt käsillä olevasta tapahtumasta siten, että esimerkissä syntyneet lisäkulut olivat suorassa syy-yhteydessä suunnitteluvirheeseen. Suunnitelman virheellisyys oli havaittu, kun toteutus oli ollut ainakin jo osittain käynnissä, joten suunnitteluvirheestä oli aiheutunut purku- ja uudelleenrakennuskustannuksia. X Oy:n tapauksessa suunnitteluvirheestä johtuneita lisäkuluja ei ollut syntynyt, vaan kuluja, jotka olivat ennen toteutusvaihetta havaittuina tulleet sille yllätyksenä. Samat kulut olisivat syntyneet ilman suunnitteluvirhettäkin, joten ne eivät olleet seurausta suunnitteluvirheestä, vaan sisältyivät X Oy:n liiketoimintariskiin. Tämän vuoksi esimerkin tapaus ei ollut verrattavissa käsiteltävään tilanteeseen.

Vakuutus ei sinällään edellyttänyt, että jotain olisi jo ehditty toteuttamaan, mutta käytännössä todellista vahinkoa ei useinkaan voinut aiheutua ennen kuin rakennustöitä ehdittiin aloittaa. Vaikka ehdoissa ei ollut mainittua edellytystä, ei niissä myöskään luvattu korvata muuta kuin aidot vahingot, joista vakuutettu oli vahingonkorvausvastuussa.

Konsulttitoiminnassa vahinkoa oli tyypillisesti se ylimääräinen kustannus, joka syntyi, kun virheellisen suunnitelman perusteella tehtiin töitä, joita ei voitu oikean suunnitelman mukaan hyödyntää. Tunnelin tavoiteltua korkeammat rakennuskustannukset olisivat syntyneet, vaikka virhettä ei olisi tehty, koska työtä ei ollut voitu toteuttaa alkuperäisten suunnitelmien mukaan. X Oy oli itsekin todennut, että tehty suunnitelma ei ollut toteuttamiskelpoinen. Toisin sanoen, tunnelia ei ollut voitu rakentaa alhaisemmin kustannuksin. Siten kustannuksia ei voitu katsoa sellaiseksi vahingoksi, josta Y Oy olisi ollut korvausvastuussa.

Vakuutusyhtiö on lausunut lisävastineessaan 3.8.2023, että vakuutusehtojen sanamuodon mukaan vakuutus kattoi suunnitteluvirheestä aiheutuneet vahingot. Osapuolten välinen erimielisyys kulminoitui siihen, mikä oli vahinkoa. Vakuutusyhtiö on toistanut kantansa siitä, että vahinkoa olivat ne ylimääräiset kustannukset, joita ei olisi syntynyt ilman suunnitteluvirhettä. Tässä tapauksessa kyse oli hankkeen kustannuksista, jotka olisivat syntyneet joka tapauksessa. Tällainen kustannus ei ollut vahinkoa, vaan normaalia liikeriskiä. Kyse ei ollut suunnitteluvirheestä aiheutuneista ylimääräisistä kustannuksista, vaan hankkeen normaaleista kustannuksista, joita X Oy ei olisi voinut välttää, vaikka suunnittelu olisi tehty jo alun perin oikein.

Vakuutusneuvotteluissa esittämänsä kirkon sähkösuunnittelua koskeneen esimerkkitapauksen osalta vakuutusyhtiö on lausunut, että siinä oli mainittu seurakunnalle aiheutuneen puutteellisen sähkösuunnittelun johdosta lisäkuluja ylimääräisistä sähkö- ja rakennustöistä. Puutteellinen suunnitelma oli siis johtanut siihen, että tilaajalle aiheutui ylimääräisiä kuluja, joita sille ei olisi ilman virheellistä suunnitelmaa aiheutunut. Tällaiset kulut olivat vahinkoa ja siksi korvattavissa konsulttitoiminnan vastuuvakuutuksesta. Käsillä olevassa tapauksessa X Oy:lle ja allianssille ei ollut aiheutunut suunnitteluvirheestä mitään ylimääräisiä kuluja eikä siten myöskään vahinkoa.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse siitä, onko vakuutusyhtiö velvollinen korvaamaan kyseessä olevaa allianssihanketta varten myöntämänsä konsulttivastuuvakuutuksen perusteella X Oy:n sille 15.1.2021 ilmoittaman 1 855 810,80 euron vahingon, joka on johtunut hankkeen kehitysvaiheessa tapahtuneesta suunnitteluvirheestä seuranneesta rakentamiskustannusten noususta alun perin arvioituihin kustannuksiin nähden.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslaki
Vakuutussopimuslain 5 §:n 1 momentin mukaan ennen vakuutussopimuksen päättämistä vakuutuksenantajan on annettava vakuutuksen hakijalle vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot, kuten tietoja vakuutusmuodoistaan, vakuutusmaksuistaan ja vakuutusehdoistaan. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin.

Vakuutussopimuslain 9 §:n 1 momentin mukaan, jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.

Vakuutusehdot
Vakuutukseen sovellettavien 1.1.2016 alkaen voimassa olleiden konsulttitoiminnan vastuuvakuutuksen ehtojen kohdan 3.1 mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutetussa toiminnassa toiselle aiheutettu henkilö-, esine- ja varallisuusvahinko,
- joka todetaan vakuutuskauden aikana,
- josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa,
- joka johtuu enintään 10 vuotta ennen korvausvaatimuksen esittämistä tehdystä virheestä, puutteesta tai laiminlyönnistä ja
- korvausvastuu perustuu virheeseen, puutteeseen tai laiminlyöntiin suunnitelmissa, tutkimus- tai mittaustuloksissa, laskelmissa, piirustuksissa, työselosteissa, selvityksissä, neuvoissa tai ohjeissa.
Vakuutuksesta korvataan vahingot siltä osin kuin vakuutuksenottaja olisi niistä korvausvastuussa kulloinkin voimassa olevien Konsulttitoiminnan yleisten sopimusehtojen (KSE) korvausvastuuta koskevien määräysten perusteella, vaikka näitä sopimusehtoja ei olisi käytettykään.

Vakuutusehtojen rajoitusten kohdan 3.2.1 mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka aiheutuu vakuutuksenottajalle itselleen tai hänen osakaskumppanilleen.

Vakuutusehtojen rajoitusten kohdan 3.2.6 mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka aiheutuu massa- ja määrälaskelmissa tai taloudellisten arvioiden perustaksi tarkoitetuissa tutkimuksissa ja laskelmissa tehdystä virheestä, puutteesta tai laiminlyönnistä.

Vakuutusehtojen rajoitusten kohdan 3.2.9 mukaan vakuutuksesta ei korvata välillistä tai epäsuoraa vahinkoa, kuten tuotantotappiota, saamatta jäänyttä voittoa tai muuta taloudellista seurannaisvahinkoa.

Vakuutussopimusta koskeva vakuutuskirja
Vakuutusyhtiön vakuutuksesta antaman 24.5.2018 päivätyn vakuutuskautta 1.9.2017 – 30.6.2018 koskevan vakuutuskirjan mukaan:

Vakuutettuina ovat kaikki Allianssin osapuolet sekä näiden alihankkijat ja aliurakoitsijat.

Vakuutusturvaan sisältyy Waiver of Subrogation ja Cross Liability
Takaisinsaantioikeudesta luopuminen (Waiver of Subrogation):
Vakuuttaja luopuu takaisinsaantioikeudestaan vahingon aiheuttajaa kohtaan, jos vakuutettu on luopunut omasta oikeudestaan.
Vakuutettujen toisilleen aiheuttamat vahingot
Tästä vakuutuksesta korvataan vakuutettujen toisilleen aiheuttama vahinko niin kuin vakuutus olisi kunkin vakuutetun hyväksi erikseen voimassa näiden ehtojen mukaisesti, kuitenkin siten, ettei vakuutuskirjaan merkittyä vakuutusmäärää ylitetä.

Konsulttivastuuvakuutus
Konsulttivastuuvakuutus on voimassa Allianssin hankkeen kehitysvaiheen alkamisesta toteutusvaiheen työn valmistumiseen, jos hankkeessa siirrytään toteutusvaiheeseen ja edellyttäen, että myös TAS-vaiheeseen on otettu konsulttivastuuvakuutus [vakuutusyhtiöstä]. Vakuutukseen voi tällöin ilmoittaa vahinkoja kaksi (2) vuotta hankkeen toteutusvaiheen päättymisestä. Jos hankkeessa ei siirrytä toteutusvaiheeseen, konsulttivastuuvakuutus on voimassa hankkeen kehitysvaiheen (KAS) tehtävien valmistumiseen asti.

Konsulttitoiminnan yleiset sopimusehdot KSE 2013
Kohdan 3.2.1 mukaan konsultti vastaa siitä, että hänen luovuttamansa suunnitelma tai suorittamansa tehtävä on sopimuksenmukainen ja täyttää voimassa olevien lakien, asetusten ja viranomaismääräysten vaatimukset. Jos konsultin laatimissa suunnitelmissa tai muissa asiakirjoissa havaitaan virheitä tai puutteita, konsultilla on oikeus ja velvollisuus korjata virheet ja puutteet. Ellei konsultti tilaajan kirjallisesta kehotuksesta huolimatta korjaa edellä mainituissa suunnitelmissa tai asiakirjoissa esiintyviä virheitä tai puutteita kohtuullisessa ajassa, tilaajalla on oikeus korjauttaa ne konsultin kustannuksella. Näiden kustannusten lisäksi konsultti on velvollinen korvaamaan aiheuttamansa vahingon kohtien 3.2.2 ja 3.2.3 mukaisesti. Konsultti vastaa siitä, että tilaajalle tai muille osapuolille sähköisesti luovutettavat aineistot ovat tietoteknisesti virheettömiä (eheysvaatimus).

Kohdan 3.2.2 mukaan konsultti on sopimuksessa ja näissä sopimusehdoissa määritellyllä tavalla vastuussa tilaajalle aiheutuneista vahingoista, jotka johtuvat konsultin tekemistä virheistä tai laiminlyönneistä.

Kohdan 3.2.3 mukaan konsultti ei ole vastuussa vahingosta, joka johtuu tuotannon tai liikevaihdon vähentymisestä tai keskeytymisestä taikka muusta tulon menetyksestä, eikä voitosta, joka on jäänyt saamatta sen vuoksi, että sopimus sivullisen kanssa on rauennut tai jäänyt täyttämättä oikein, eikä muusta samankaltaisesta vaikeasti ennakoitavasta vahingosta tai muusta välillisestä vahingosta. Konsultin vahingonkorvauksen yläraja on enintään koko toimeksiannon palkkion suuruinen. Mikäli tästä poiketaan, on siitä mainittava erikseen sopimuksessa. Tästä poikkeavan vastuun vaikutuksesta konsultin saamaan korvaukseen ja vastuun kattamisesta vakuutuksella määrätään sopimuksessa. Nämä rajoitukset eivät kuitenkaan koske tapauksia, joissa on kyseessä tahallisuus tai törkeä tuottamus.

Asian arviointi

Lautakunta toteaa, että se ottaa ratkaisusuosituksessaan kantaa ainoastaan vakuutusyhtiöllä vakuutussopimuksen perusteella olevaan korvausvastuuseen. Lautakunta on antanut ratkaisusuosituksensa osapuolten sille asiasta toimittaman asiakirjaselvityksen perusteella.

Asiassa on ollut riidatonta, että kysymyksessä olevan allianssin toteutettavana 13.7.2017 ja 29.5.2018 allekirjoitettujen sopimusten perusteella olleen väylähankkeen kehitysvaiheessa on tapahtunut virhe hankkeeseen kuuluneen tunnelin suunnittelussa. Suunnitteluvirheen seurauksena hankkeen rakentamisvaiheessa oli havaittu, että tunnelin rakentamistapaa täytyi muuttaa. Muutoksen vuoksi tunnelin rakentamiskustannukset ovat muodostuneet hankkeen kehitysvaiheessa arvioitua suuremmiksi. Hankkeen rakennustöistä vastannut X Oy on hakenut tilanteen johdosta korvausta allianssin nimiin ottamastaan konsulttivastuuvakuutuksesta. Vakuutuksen on sovittu kattavan myös vakuutettuina olevien allianssin osapuolten toisilleen aiheuttamat vahingot niin kuin vakuutus olisi kunkin vakuutetun hyväksi erikseen voimassa siihen sovellettavien ehtojen mukaisesti kuitenkin siten, ettei vakuutuskirjaan merkittyä vakuutusmäärää ylitetä.

X Oy ja vakuutusyhtiö ovat eri mieltä ensinnäkin siitä, onko X Oy:n ilmoittamasta rakentamiskustannusten kohoamisesta seuranneesta tilanteesta ylipäätään aiheutunut X Oy:lle korvattavana pidettävää vahinkoa. Lisäksi osapuolet ovat eri mieltä mahdollisen vahingon vakuutusyhtiön allianssille myöntämän konsulttivastuuvakuutuksen vakuutusehtojen mukaisesta korvattavuudesta.

Vakuutusyhtiö on lähtenyt X Oy:n väittämän vahingon osalta siitä, että suunnitteluvirheestä seurannutta tapahtumainkulkua ja lopputulosta on verrattava siihen, mitä olisi tapahtunut, ellei suunnitteluvirhettä olisi tehty. Koska virheellinen suunnitelma ei ole ollut toteuttamiskelpoinen, tunnelia ei olisi voitu sen perusteella rakentaa. Näin ollen korkeammat rakentamiskustannukset olisivat syntyneet myös alun perin oikein tehdyn suunnitelman mukaisesta rakentamisesta. Siten suunnitteluvirhe ei ole aiheuttanut lisäkustannuksia, jotka voisivat olla konsulttivastuuvakuutuksen perusteella korvattavaa vahinkoa.

Välittömien rakennuskustannusten ja kysymyksessä olevan allianssihankkeen näkökulmasta kokonaisuutena tarkastellen lautakunta päätyy samalle kannalle kuin vakuutusyhtiö. Koska tunnelin rakennustyötä ei asiasta saadun selvityksen perusteella ollut ehditty aloittaa ennen suunnitteluvirheen havaitsemista, vahinkona pidettäviä hukkaan menneitä tai ylimääräisiä kustannuksia esimerkiksi jo tehtyjen virheellisiksi osoittautuneiden rakenteiden purkamisesta tai korjaamisesta ei ole aiheutunut.

Lautakunta toteaa, että käsiteltävässä asiassa on kuitenkin ennen muuta kyse alun perin arvioituun nähden lisääntyneiden kustannusten vaikutusten kohdentumisesta allianssin sisällä ja juuri X Oy:lle. Tältä osin vakuutussopimuksen on sovittu korvaavan myös vakuutettujen allianssin osapuolten toisilleen aiheuttamia vahinkoja.

Lautakunta katsoo, että toimitetun selvityksen perusteella X Oy:lle on tässä tapauksessa aiheutunut taloudellista vahinkoa siitä, että väylähankkeen kehitysvaiheen virheellisen suunnitelman pohjalta laskettuun tavoitekustannukseen sidottu X Oy:n kiinteä eromääräinen palkkio on määräytynyt virheen vuoksi liian alhaisen kustannusarvion mukaan. Lisäksi kustannusten ylittymisen ja allianssisopimuksen ehtojen mukaisen osapuolten yhteisvastuun vuoksi X Oy:lle jäänyt palkkiohyöty ja hankkeen bonukset ovat pienentyneet verrattuna siihen, mitä ne olisivat olleet toteutettaessa hanke jo alun perin oikein tehtyjen suunnitelmien mukaisena. Suunnitteluvirheestä on siten aiheutunut X Oy:lle lähtökohtaisesti vahinkona pidettävä taloudellinen menetys.

Se, onko X Oy:llä tässä tapauksessa oikeus vakuutuskorvaukseen edellä kuvatusta taloudellisesta vahingostaan määräytyy kuitenkin asiaan sovellettavien konsulttivastuuvakuutuksen vakuutusehtojen ja konsulttitoiminnan yleisten sopimusehtojen (KSE) perusteella.

Sikäli kuin X Oy on tältä osin vedonnut vakuutusyhtiön vakuutussopimuksesta käytyjen neuvottelujen kuluessa vakuutuksen sisällöstä antamiin tietoihin lautakunta toteaa, että vakuutusyhtiön selvittämän mukaan, mitä X Oy ei ole kiistänyt, vakuutusneuvotteluja oli käyty vakuutusyhtiön ja X Oy:n välillä aiemmin vakiintuneeseen tapaan pääosin sähköpostitse. X Oy:tä oli neuvotteluissa edustanut vakuutusalaan perehtynyt henkilö, jonka asiantuntemus on otettava huomioon arvioitaessa vakuutussopimuslain 9 §:n 1 momentissa tarkoitettua vakuutuksenottajalle vakuutussopimuksen sisällöstä muodostuneen aiheellisen käsityksen sisältöä. Jo viimeksi mainitut seikat huomioon ottaen lautakunta katsoo, ettei X Oy:llä ole ollut perusteltua aihetta käsittää, että sen allianssille ottama konsulttivastuuvakuutus olisi ollut voimassa ilman konsulttivastuuvakuutukseen sovellettavien vakiovakuutusehtojen mukaisia rajoituksia lukuun ottamatta sitä, mistä vakuutussopimukseen erikseen lisätyissä laajennuksissa oli sovittu.

Lautakunta onkin tulkinnut X Oy:n ratkaisusuositusta koskevan pyynnön tältä osin niin, että X Oy:n mielestä vahingon olisi katsottava kuuluvan konsulttivastuuvakuutuksen piiriin vakuutusyhtiön vakuutusneuvottelujen aikana 7.11.2018 järjestetyssä tapaamisessa korvattavaksi luettavasta vahingosta kuvaaman esimerkkitapauksen perusteella. Tältä osin lautakunta toteaa, että X Oy:n mainitseman myös lautakunnalle toimitetun esimerkkitapauksen kuvauksen mukaan kyse oli ollut tilanteesta, jossa puutteellisesta suunnittelusta oli aiheutunut tilaajalle lisäkuluja ylimääräisistä sähkö- ja rakennustöistä. Esimerkissä kuvattu tilanne on siten poikennut nyt käsiteltävästä vahingosta, jossa ylimääräisiä tunnelin rakentamiskustannuksia ei ole selvitetty aiheutuneen. Lautakunta katsoo, että mainitulla esimerkkitapauksella ei siten ole käsiteltävän asian ratkaisemisen kannalta merkitystä.

Lautakunnan edellä lausumin tavoin X Oy:n oli täytynyt olla vakuutussopimusta tehtäessä selvillä siitä, että vakuutukseen sovellettaisiin siinä sovittujen laajennusten lisäksi konsulttivastuuvakuutuksen vakiovakuutusehtoja. Kyseisten vakuutusehtojen kohdan 3.2.9 mukaan vakuutuksesta ei korvata välillistä tai epäsuoraa vahinkoa, kuten saamatta jäänyttä voittoa tai muuta taloudellista seurannaisvahinkoa. Lautakunta katsoo, että X Oy:lle hankkeen kehitysvaiheessa tapahtuneesta suunnitteluvirheestä johtuneesta hankkeen kiinteän eromääräisen palkkion määrittämisestä todellisiin hankekustannuksiin nähden liian alhaiseksi sekä samasta virheestä seuranneesta palkkiohyödyn ja hankkeen bonuksen pienentymisestä aiheutuneessa vahingossa on kyse juuri mainitun rajoitusehdon mukaisesta taloudellisesta seurannaisvahingosta. Näin ollen X Oy:n vahinko ei oikeuta korvaukseen konsulttivastuuvakuutuksesta.

Asiassa aiheutuneiden asiamieskulujen korvaamista koskevan X Oy:n vaatimuksen osalta Vakuutuslautakunta toteaa, ettei se ohjesääntönsä 6 §:n mukaan käsittele sille osoitetun ratkaisupyynnön tekemisestä aiheutuneiden kustannusten korvaamista. Lautakunta voi käsitellä riitaa siitä, ovatko nämä kustannukset korvattavia oikeusturvavakuutuksesta. Koska tässä asiassa ei ole kyse oikeusturvavakuutuksesta, lautakunta ei käsittele esitettyä kuluvaatimusta.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön korvausratkaisua lopputulokseltaan asianmukaisena.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Raulos
Sihteeri Isokoski

Jäsenet:
Akselinmäki
Jaakkola
Kiiskinen
Makkula
Rajamäki
Sjögren