Tapahtumatiedot
A (s. 1951) haki korvausta Eliquis-lääkkeen aiheuttamasta lääkevahingosta 19.12.2021 päivätyllä lääkevahinkoilmoituksella. A:lla todettiin kertomansa mukaan 15.12.2019 vasemmassa jalassa syvä laskimotukos, jonka hoitamiseksi hänelle aloitettiin Eliquis-verenohennuslääkitys. A pääsi samana päivänä kotiin. Hänellä oli outo tunne rintakehässä, ja hän meni uudestaan yhteispäivystykseen. Siellä hänellä todettiin pieni tukos keuhkoissa.
A kertoi, että hänet siirrettiin yhteispäivystyksestä yksityisen sairaalan sisätautiosastolle seurantaan. Hän oli osastolla 20.—29.12.2019. Hän sai diagnoosiksi keuhkoveritulpan ilman akuuttia keuhkosydänsairautta. Välillä hänet siirrettiin julkisen sairaalan päivystykseen. A:n oikea jalka ei toiminut ja hän tiesi, että se oli täysin halvaantunut. Lääkäri totesi jalan halvaantumisen 24.12.2019. A:lla oli jalassaan kovia kipuja. Hänen jalkansa tuntui olevan kuin rautapihdeissä ja se oli kauttaaltaan kylmä. Koska A:n oikea jalka ei ottanut enää ollenkaan alleen, täytyi kahden sairaanhoitajan siirtää hänet pyörätuoliin. Kaksi viimeistä osastopäivää A vietti täysin liikkumattomana sängyssään.
A kertoi, että hänet siirrettiin 29.12.2019 yksityisestä sairaalasta julkisen sairaalan päivystykseen. A:lla oli käsitys, että Eliquis-lääkitys lopetettiin tässä vaiheessa. A siirrettiin neurologian osastolle aivohalvausepäilyn takia. Pään kuvauksessa ei kuitenkaan todettu aivohalvausta. A:n hemoglobiiniarvo oli laskenut 87:än ja CRP-arvo oli 115. A:lle tehtiin lannerangan tutkimus. A:n kertoman mukaan verisuonikirurgi sanoi tutkittuaan A:n jalan, että A:n jalka halvaantui Eliquis-lääkkeen takia, koska se oli aiheuttanut ison verimöykyn oikeaan jalkaan lonkan koukistajalihaksen alle. A:n mukaan kirurgi kertoi myös, että verimöykyn sulamiseen menisi ainakin kuusi kuukautta. Kyseinen hematooma selitti A:n hemoglobiinin laskun. A sai osastolla kaksi pussia verta.
A kertoi, että hänet siirrettiin kaupunginsairaalaan 3.1.2020. Tarkoitus oli, että hänet kuntoutettaisiin siten, että hän voisi siirtyä kotiin. Halvaantuneen jalan iso ongelma oli, että polvi saattoi retkahtaa milloin tahansa voimakkaasti eteenpäin, jolloin A romahti lattialle. Tätä tapahtui sairaalassa useita kertoja. A sai kunnollisen jalkaa tukevan ortoosin vasta kesällä 2020. A:n mukaan sairaalan lääkäreillä ja fysioterapeuteilla ei ollut käsitystä tai tietoa siitä, miten hänen jalkansa kuntoutettaisiin. A oli kaupunginsairaalassa noin 1,5 kuukautta. Fysioterapeutin ohjausta hän sai noin kymmenen kertaa. A kertoi, ettei ryhmäfysioterapia sopinut hänelle, koska fysioterapeutit eivät ymmärtäneet, ettei hän voinut siirtää painoa halvaantuneelle jalalleen ja ettei hän voinut liikkua tai tehdä liikesarjoja ilman tukea. A ei saanut liikutettua eikä koukistettua polveansa. Kaupunginsairaalassa ollessaan A ei liikkunut rollaattorilla kuin hyvin lyhyitä, noin 20–30 metrin matkoja. A:n mukaan hän harjoitteli rollaattorikävelyä fysioterapeutin kanssa, joka ei lainkaan seurannut häntä, vaan seurusteli mieluummin sairaanhoitajan kanssa. Tästä seurasi se, että A romahti välittömästi sairaalan lattialle. Jokainen kaatuminen aiheutti A:lle voimakkaat ja pitkäkestoiset kivut. A alkoi pelätä rollaattoriharjoituksia, ja tätä pelkoa kesti yli puoli vuotta.
A totesi, ettei kaupunginsairaalan lääkärillä ollut ymmärrystä hänen halvaantumisestaan, sillä lääkäri sanoi hänelle ja hänen tyttärelleen, että parin viikon kuluttua hän kävelisi taas iloisesti koiriensa kanssa. A kertoi, että hänellä oli koko ajan voimakkaat kivut ja puristustilat, vaikeat tuntemukset sekä jäinen kylmyys halvaantuneessa jalassaan. A:n mukaan sairaalan verisuonikirurgi sanoi, että A joutuisi kärsimään kovista kivuista kauan. A:n kiputilanne oli edelleen rankka kahden vuoden kulumisen jälkeenkin.
A totesi, että hän käveli halvaantumisensa jälkeen ensimmäisen kerran portaissa kaupunginsairaalassa 15.1.2020. A pääsi pari askelmaa autettuna ylös. Alas hän pääsi vain peruuttamalla. A katsoi, ettei porraskävelyn aloittamisaika ollut oikea. Keskikesällä A pääsi kotona portaat alas-ylös ensimmäisen kerran sitten halvaantumisensa. A alkoi itse joka päivä treenata halvaantunutta oikeaa jalkaansa pyörätuolissa istuen ja jalkaa jotenkin liikuttaen. A treenasi yksin sairaalan käytävillä ja puolapuissa tuntikausia joka ikinen päivä.
A:n kertoman mukaan kaupunginsairaalan kuntoutuksessa oli kahden tai kolmen viikon tauko. Aiemman fysioterapeutin tilalle tuli toinen fysioterapeutti, mutta hän ei käynyt kuntouttamassa A:ta. A ilmoitti, ettei hän makaa kaupunginsairaalassa enää yhtään päivää ilman kuntoutusta, ja niinpä hän lähti sieltä pois. Kaupunginsairaalan papereihin on kirjoitettu, että A käytti rollaattoria sujuvasti, mikä ei A:n mukaan pitänyt paikkansa. A kertoi, että hän oppi käyttämään rollaattoria melko hyvin vasta kesällä 2021, mutta ongelmana oli, että hän pystyi kävelemään rollaattorilla vain 30 metriä. Sitten iskivät kovat salamakivut, jotka pysäyttivät liikkumisen. A kertoi, että hän liikkui kotonaan pääasiassa rollaattorilla, mutta kovien kipujen aikana hän käytti pyörätuolia.
A kertoi, että hän joutui ja joutuu edelleen käymään sairaalan päivystyksessä kipujen ja halvausongelmien takia. A:n verenpaine on usein korkea. A meni 4.3.2020 hyvinvointikeskukseen, jossa todettiin halvausongelmat ja kivut. A:n mukaan ensihoitajat eivät uskoneet huhtikuussa 2020, että hänen jalkansa on halvaantunut. Ensihoitajat testasivat hänen kykyänsä kävellä ja pakottivat hänet nousemaan ambulanssiin sen portaita käyttäen, mistä oli seurauksena hänen halvaantuneen jalkansa pettäminen ja maahan tippuminen. Laajoissa kirjelmissään A kävi lisäksi läpi kokemuksiaan hoito- ja sosiaalitoimen puolelta sekä ongelmia, joita halvaantuminen on hänelle aiheuttanut. A vaati korvausta lääkevahinkovakuutuksesta.
Vakuutusyhtiö antoi asiassa korvauspäätöksen 7.4.2022. A katsoi, että hänelle oli aiheutunut lääkevahinko Eliquis-lääkkeen käytön seurauksena. Vakuutusyhtiö kuitenkin katsoi, että A:lla todettu oikean alaraajan krooninen hermovaurio ja siihen liittyvät alkuvaiheen kivut olivat Marevan- ja Klexane-lääkityksen kombinaation aiheuttama korvattava henkilövahinko. Vakuutusyhtiö maksoi A:lle korvausta lääkevahingon aiheuttamasta tilapäisestä haitasta 3.300 euroa potilas- ja liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaisen luokan 3 (lievää vaikeammat vammat) mukaan sekä pysyvästä haitasta haittaluokkaa 3 vastaavan korvauksen 5.215,20 euroa.
Lisäksi A on hakenut korvausta muun muassa Kelan korvaamien taksimatkojen omavastuuosuuksista, hoito- ja fysioterapiakuluista, invamoposta ja lääkkeistä. Vakuutusyhtiö on pyytänyt kyseisiin kuluihin liittyen A:lta lisäselvitystä.
Asiakkaan valitus
A ilmoittaa asiamiehen välityksellä tyytymättömyytensä vakuutusyhtiön korvauspäätökseen ja pyytää asiassa Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusta. A pyytää Vakuutuslautakuntaa vahvistamaan, että hänen nykyoirekuvansa on kokonaan tai pääosaltaan syy-yhteydessä lääkevahinkoon. A vaatii, että tilapäisen haitan haittaluokka korotetaan vastamaan haittaluokkaa 4 ja että vakuutusyhtiö maksaa hänelle tämän perusteella lisäkorvausta 3.700 euroa. A vaatii, että pysyvän haitan korvaus korotetaan vastaamaan haittaluokkaa 12 tai vähintäänkin haittaluokkaa 10. Lisäksi A vaatii kaikkien lääkevahingosta aiheutuneiden ylimääräisten kulujen korvaamista esittämiensä selvitysten mukaisesti. A vaatii, että kaikille edellä mainituille korvauserille maksetaan korkolain 4 §:n 3 momentin mukaista viivästyskorkoa 7.4.2022 lukien.
Syy-yhteys
A toteaa, että hän oli ennen lääkevahingon aiheutumista erittäin aktiivinen sekä selkä- että tekonivelleikkauksesta hyvin toipunut eläkeläinen. Ennen oikean alaraajan hermovaurio-oireistoa hänellä oli kaksi koiraa, joiden kanssa hän kävi useilla päivittäisillä lenkeillä. A katsoo vakuutusyhtiön korvauspäätökset huomioiden, että hermovaurion olomassaolosta tai sen syy-yhteydestä lääkevahinkoon ei ole asiassa riitaa. Riitaa sen sijaan on siitä, miltä osin hänen nykyoireistonsa on seurausta hermovauriosta ja sen seurauksista.
A toteaa potilasasiakirjoista käyvän kiistatta ilmi, että hänen oikean alaraajansa kipuongelmat alkoivat lääkevahingon ja sen aiheuttaman vaikea-asteisen hermovaurion jälkeen. A:n mukaan on lääketieteellisesti yleisesti tunnettua, että erityisesti laaja-alainen hermovaurio aiheuttaa usein vaikeaakin kipuproblematiikkaa toiminnallisten oireiden lisäksi. Nyt hänellä on erittäin vaikea, jopa CRPS-tyyppiseltä vaikuttava hermokiputila. CRPS:lle tyypillistä on nimenomaan kiputilan paheneminen ja leviäminen alkuperäisestä hermovaurioalueesta, mikä voisi selittää myös kivun pahentumisen kesäkuussa 2021. Neuropaattiselle kivulle ylipäänsä on usein tyypillistä, että se pahenee ajan saatossa. Luonnollisesti vaikea kroonistunut hermokiputila on vaikuttanut myös hänen liikkumiseensa kokonaisuutena niin sanotun kineettisen ketjun häiriintymisen kautta, mikä osaltaan voi selittää hänen toimintakykynsä laskua vuonna 2021. Niin kutsuttu kineettinen ketju on lääketieteessä hyvin tunnettu seikka, toisin sanoen toisen raajanosan toimintahäiriö heijastelee poikkeavan toiminnan kautta rasitusoireena viereisissä läheisissä nivelissä ja se voi joissakin tilanteissa johtaa jopa koko vartalon oireiluun. A pitää selvänä, että pyörätuoliin joutuminen vaikuttaa negatiivisesti koko kehon toimintaan.
A toteaa, että hänen kipuoireensa pysyivät hallinnassa varsin maltillisella lääkityksellä ennen lääkevahingon sattumista, eivätkä ne rajoittaneet hänen toiminta- ja liikuntakykyään. Ennen lääkevahinkoa ei ole löydettävissä lainkaan potilasasiakirjoja esimerkiksi siitä, että hän ei olisi kyennyt hoitamaan päivittäisiä asioitaan tai kotiaskareita. Hän asui ennen lääkevahinkoa ongelmitta yksin kerrostaloasunnossaan.
A pitää virheellisenä vakuutusyhtiön näkemystä, jonka mukaan hänen toimintakykynsä rajoittuneisuus olisi merkittäviltä osin seurausta lääkevahingosta riippumattomista perussairauksista. Kuten useista lannerangan ja lanneselän MRI-tutkimuksista käy ilmi, hänellä ei ole todettu mitään oikean alaraajan oireistoa selittävää selkäperäistä sairautta. Ainoa löydös on lievä hermojuuriaukon ahtauma, joka ei kirjausten mukaan vaadi kirurgista hoitoa. Tämä ei riitä selittämään hänen nykyoireistoansa. A toteaa, että hänelle aiemmin tehdyn selkäleikkauksen jälkitila ei niin ikään aiheuta eikä ole aiheuttanut hänelle ennen lääkevahinkoa lainkaan merkittävää toiminnanrajoitusta. Myöskään hyvällä tekonivelleikkauksen lopputuloksella ei tunnetusti ole alentavaa vaikutusta liikuntakykyyn. Lisäksi hänen oikean polvensa oireilua ei ole pidetty erityisen merkittävänä hänen toimintakykynsä kannalta. Uusimmissa C-lausunnoissa hänen polveansa ei ole pidetty tekonivelkypsänä, eikä tekonivelestä ole katsottu saatavan merkittävää hyötyä liikkumiseen tai kipuun, joka on merkittäviltä osiltaan hermoperäistä.
Lisäkirjelmässään A toteaa, että vuoden 2018 yksittäisessä potilaskirjauksessa kuvattu ”kaatuilutaipumus” on toiminnallisesti täysin eri tasoa kuin pysyvä pyörätuolin tarve. Kyseinen kirjaus on tehty yksittäisestä kaatumisesta. Hänellä ei ole mitään kaatuilutaipumusta. Hän on kaatunut viimeisen 15 vuoden aikana ennen lääkevahinkoa yhteensä kolme kertaa. Hänellä oli rollaattori käytössään temporaaliartriitin aiheuttamaan huimaukseen, joka kesti noin puoli vuotta vuonna 2015. Tämän jälkeen hän on käyttänyt rollaattoria satunnaisesti esimerkiksi ostosreissuilla, jolloin hänelle olisi kertynyt liian paljon kannettavaa. Lisäksi A toteaa, ettei hänen puolestaan ole esitetty, että hänellä olisi varsinaista CRPS-diagnoosia, vaan CRPS-oireita kuvaavaa hermokivun aiheuttamaa haittaluokitusta voidaan analogisesti soveltaa myös muiden vakavien hermokiputilojen kohdalla.
Tilapäinen haitta
A toteaa, että hänelle aiheutui lääkevahingosta pitkäaikaista ja erittäin merkittävää tilapäistä haittaa, kipua ja särkyä. Hänen alaraajansa on ollut lähes täysin halvaantunut aikavälillä joulukuu 2019 – elokuu 2020. Hänellä on ollut vaikeita, opiaattihoitoa vaativia kipuja aina hematooman toteamisesta lähtien. Hän ei ole koskaan toipunut hematooman ja sen aiheuttaman hermovaurion oireista, vaan ne jatkuvat edelleen. Toiminnallinen toipuminen on kesken, eikä siinä tuoreimpien potilasasiakirjojen mukaan odoteta enää paranemista.
A katsoo, että hänen tapauksensa sijoittuu liikenne- ja potilasvahinkolautakunnan normien ja ohjeiden vammaluokan 4 (vaikeat vammat) alle. Hän ei ole toipunut toiminnallisesti lähes lainkaan yli kolmen vuoden aikana, vaan hänen tilanteensa on pikemminkin huonontunut. Hänen oikea jalkansa halvaantui välittömästi hematooman toteamisen jälkeen lähes täysin, ja hänellä oli ja on edelleen jatkuvia kipuja ja merkittävää liikkumisen vaikeutta. A vaatii, että hänelle maksetaan lisäkorvausta 3.700 euroa, jolloin aiemmin maksettu korvaus mukaan lukien korvauksen määrä olisi 7.000 euroa vastaten vammaluokkaa 4.
Pysyvä toiminnallinen haitta
A viittaa Vakuutuslautakunnalle toimittamaansa selvitykseen, jossa hän kertoo alaraajaoireiston vaikutuksesta arkeensa. Hän on joutunut muun muassa luopumaan koiristaan, eikä hän kykene enää liikkumaan itsenäisesti asuntonsa ulkopuolella.
Pysyvän toiminnallisen haitan haittaluokituksesta säädetään valtioneuvoston haittaluokitusasetuksessa (768/2015). A katsoo, että hänen tapauksessaan soveltuvin asetuksen otsake on kohta 2.2. ”Alaraajat kokonaisuutena”. A katsoo sopivimman kuvauksen löytyvän kohdan ”vaikea toiminnanvajaus” alta; ”Liikkuminen on mahdollista vain apuneuvoon raskaasti nojaten ja lyhyitä matkoja kerrallaan, vaikeat liikerajoitukset useissa nivelissä.” Haittaluokitus asettuu välille 11–15. A ei voi kävellä lainkaan edes apuneuvoon tukeutuen. Hän käyttää liikkumiseen pyörätuolia, mutta hän ei voi käyttää sitäkään pitkään ilman, että hän välillä lepää. A katsoo, että hänen pysyvä toiminnallinen haittansa vastaa haittaluokkaa 12. Hyväasentoinen toimiva tekonivel ei aiheuta hänelle pysyvää haittaa.
A katsoo, että vähintään hänen tapauksessansa on kyse edellä mainitun 2.2. otsikon alainen ”keskivaikea toiminnanvajaus”, jonka haittaluokitus sijoittuu välillä HL 6-10. Kuvaus on seuraava; ”Ontumista, merkittävää liikerajoitusta, jatkuva kävely vaikeaa ja hidasta, apuneuvo tarpeen lyhyilläkin matkoilla.” A katsoo, että hänelle on aiheutunut vähintäänkin haittaluokkaa 10 vastaava vaikea toiminnanvajaus.
A toteaa, että liikerajoitteiden lisäksi hän kärsii jatkuvista hermokivuista, joihin hänellä on käytössään vahva opiaattilääkitys. Lääkityksen tehostamisesta on pitkälti luovuttu, sillä suurin osa hermokipulääkkeistä ja opiaateista aiheuttaa hänelle vaikeita haittavaikutuksia. A katsoo, että hänen kipunsa ovat haittaluokkaa korottava tekijä. Uusimissa potilasasiakirjoissa hänen toimintarajoituksensa on liitetty oikeaan alaraajaan, sen halvaantumiseen ja hermovaurioon.
Lisäkirjelmässään A toteaa, että vasta vahingon jälkeen hän joutui pysyvästi pyörätuoliin. Hän myös muun muassa ulkoilutti koiriaan kilometrien pituisilla lenkeillä. Hänellä ennen lääkevahinkoa ollut alaraajaoireisto ei siten ole ollut niin merkittävä, että se olisi rajoittanut hänen jokapäiväistä elämäänsä. Nyt hän joutuu olemaan vain sisätiloissa, ja hänelle on myönnetty vammaispalvelujen avustaja. Merkittävä osa lääkevahinkoa edeltäneestä oireistosta korjaantui lonkan tekonivelleikkauksella. Ilman lääkevahinkoa hän olisi todennäköisesti päässyt tekonivelleikkauksen avulla hyvään toiminnalliseen lopputulokseen.
A toteaa, että lääkevahingon jälkeen tapahtuneissa kaatumisissa on olennaista jalan äkillinen retkahdus eteenpäin, johon hän ei kykene mitenkään reagoimaan ajoissa. Hän on joutunut siirtymään täysin pyörätuolin käyttöön tästä syystä.
Vakuutusyhtiön vastine
Vakuutusyhtiö toteaa vastineessaan olevan kiistatonta, että A:lle on tapahtunut lääkevahinko, joka on johtanut osaltaan hänen oikean alaraajansa krooniseen hermovaurioon. Potilasasiakirjojen perusteella A:lla on ollut merkittävä kipu- ja alaraajaoireisto jo ennen lääkevahinkoa. A:n kiputilanne on jo ennen lääkevahinkoa vaatinut opiaattitasoista hoitoa, A on ollut liikuntarajoitteinen ja hänellä on esiintynyt tasapaino-ongelmia/kaatuilua myös ennen lääkevahinkoa. Esimerkiksi kirjauksen 21.5.2018 mukaan A on koiria ulkoiluttaessaan kokenut kipua luokkaa VAS 9 ja kertonut muutaman sadan metrin kävelyn olleen hankalaa ja matkan kävelemiseen on kulunut pitkä aika. Vastaanotolle A on saapunut rollaattorilla. Kirjauksessa 15.12.2019 A:n kuvataan liikkuvan rollaattorilla.
Vakuutusyhtiö toteaa, ettei A:lla ole diagnoosia CRPS-oireyhtymästä. CRPS-oireyhtymää tai niin sanotun kineettisen ketjun häiriintymistä ei voida todeta A:ta hoitaneiden henkilöiden tekemistä potilasasiakirjamerkinnöistä. CRPS-oireyhtymällä on diagnoosikriteerit, jotka eivät A:n kohdalla täyttyneet. Vakuutusyhtiö kuitenkin toteaa, että sen asiantuntijalääkäri on arvioinut A:n tilaa myös CRPS-diagnoosin näkökulmasta, ja haittaluokaksi jäisi edelleen haittaluokka 3. Yhtiö katsoo, ettei edellytyksiä edes keskivaikean CRPS-oireyhtymän mukaisesta pysyvästä haitasta ole, koska tällöin vaatimuksena olisi selvien objektiivisten troofisten muutosten todettavuus.
Vakuutusyhtiö toteaa, että 12.9.2022 päivätyssä C-lausunnossa ei todeta, että A:n polven kipu olisi merkittäviltä osin hermoperäistä, kuten A:n ratkaisusuosituspyynnössä esitetään. Huomattavaa myös on, että tässäkin lausunnossa sanotaan kroonistuneen oikean alaraajan hermovaurion olevan seurausta selän leikkauksen jälkitilasta sekä psoas-lihaksen alueen hematooman jälkitilasta. Lisäksi lausunnossa todetaan, että; ”oikeaan polveen kehittynyt myös 1–2 vuoden sisällä hankala artroosikipu ja instabiliteettioireilu; akutisoitumista tapahtunut vielä kesällä 2021 sattuneen kompastumisen seurauksena”.
Vakuutusyhtiö katsoo, ettei A:n kirjelmässä ole esitetty sellaista vakuuttavaa näyttöä, jonka perusteella A:n nykytilan voitaisiin katsoa johtuvan ainoastaan tai merkittävältä osin lääkevahingosta. A:n kiputilanne on jo ennen lääkevahinkoa vaatinut opiaattitasoista hoitoa ja A on ollut liikuntarajoitteinen. Kipujen pahentuminen/jatkuminen talven/kevään aikana voi osaltaan liittyä hematooman aiheuttamaan hermovaurioon. Toistuvat kaatumiset ovat osaltaan liittyneet kipujen pahentumiseen, eikä niiden voida katsoa liittyvän lääkevahinkoon. Esimerkiksi kirjauksen 21.5.2018 mukaan A:lla on ilmennyt kaatuilua jo ennen lääkevahinkoa.
Vakuutusyhtiö toteaa A:n korvattavaksi hakemien kulujen osalta, että hänen tulee hakea niitä korvattavaksi ensisijaisesti lakisääteisten vakuutusten kautta. Kulut/asiat, joita A vaatii korvattaviksi, kuuluvat hänen itsensä hoidettaviin asioihin, eivät lääkevahinkovakuutuksesta korvattaviin kuluihin. Lääkevahinkovakuutuksesta korvataan lääkevahinkoon liittyvät sairaanhoito- ja muut tarpeelliset kulut, joita lakisääteiset vakuutukset eivät korvaa. A:n tulee hakea kulujen korvausta Kelasta ja kunnalta vammaispalvelulain nojalla. Se, ettei A ole hakenut etuuksia oikeilta tahoilta, ei velvoita vakuutusyhtiötä maksamaan korvauksia.
Lopuksi yhtiö huomauttaa, että esimerkiksi 4.10.2019 kirjauksen mukaan A:lla on ollut ongelmia useissa asioissa, jotka hän nyt ilmoittaa lääkevahingon aiheuttamiksi. Ongelmia on esiintynyt esimerkiksi siivoamisessa, ruuanlaitossa, kauppa-asioiden hoitamisessa, joissain henkilökohtaiseen hygieniaan kohdistuvissa toimissa, liikkumisessa ja autolla ajamisessa. Hänellä kuvataan olleen myös voimakkaita kiputiloja sekä tunnon muutoksia ympäri kehoa.
Selvitykset
Vakuutuslautakunnalla on käytössään A:ta koskevaa lääketieteellistä selvitystä ajalta 21.5.2018—12.1.2023.
21.5.2018 päivätyn terveyskeskuslääkärin tekstin esitiedoissa mainitaan, että A:lla on osteoporoosi, verenpainetauti ja esidiabetes. Lisäksi A oli sairastanut ohimovaltimotulehduksen, ja hän oli käyttänyt jo useampia vuosia kortisonilääkettä lihasreuman hoitamiseen. A:lla oli myös kroonista alaselkäkipua, ja hänellä oli todettu selkäydinkanavan ahtaumaa. A:lle oli tehty kuukausi sitten viimeisin lannerangan röntgentutkimus, jossa ei juurikaan todettu uusia muutoksia. A oli saanut lähetteen ENMG-tutkimukseen jalkojen radikulaarisen kivun vuoksi. A:n oikea lonkka oli kuvattu edellisenä syksynä kaatumisen vuoksi. Radiologi oli tuolloin maininnut, että lonkassa oli nivelrikkomuutoksia. A hakeutui vastaanotolle kivun pahentumisen vuoksi. A kertoi, että varsinkin hänen oikea lonkkansa oli kipeä. A arvioi, että VAS asteikolla mitattuna hänen kipunsa oli luokkaa 9, kun hän kävi koiriensa kanssa lenkillä. A kertoi, että muutaman sadan metrin kävelykin oli hankalaa. A oli käynyt toukokuussa päivystyksessä pohkeen kivun vuoksi, ja hän oli saanut Panacod-kipulääkettä. Lääke oli helpottanut A:ta jonkin verran, ja hän oli ottanut sitä myös selkäsärkyyn. A käytti myös Triptyl-lääkettä. A kulki rollaattorilla lähinnä huimauksen vuoksi. A:lla oli obesiteettia. A pääsi sängylle ongelmitta ja tuen kanssa ylös. Varpailla ja kantapäillä kävelyt onnistuivat tukien. A:n jalkojen voimat olivat symmetriset, mutta heikohkot. Lasèguen testissä A:lle tuli ristiselkään kipua. A:n lanneranka oli kauttaaltaan aristava koputellen, mutta hänellä oli ollut tätä jo ennestään. A:n oikean puolen kipu alkoi ristiselästä/lonkasta. Kipu jäi usein lonkkaan ja nivuseen. Viime aikoina A:lla oli ollut myös oikeaan jalkaterään ja varpaisiin ulottuvaa kipua, joiden A kuvaili olevan hermoja repiviä. A säpsähteli kivun vuoksi, kun lääkäri tutki hänen oikeaa lonkkaansa.
28.8.2019 päivätyn poliklinikkakäynnin tekstin esitiedoissa mainitaan aiemmin mainittujen A:lla olevien perussairauksien lisäksi, että hänellä oli ylipainoa ja astma. Elokuussa 2017 A oli kaatunut loukaten oikean lonkkansa, minkä jälkeen hänellä oli hankalia kipuongelmia lonkan alueella. A:lla oli todettu selkeä lonkkanivelen nivelrikko, ja hänelle oli tehty tekonivelleikkaus. Leikkauksen jälkeinen kuntoutusvaihe oli kestänyt pitkään. Alkuvuodesta 2019 A:lla oli ilmennyt selkäkipua vasempaan alaraajaan säteillen. Helmikuussa A:lla oli ollut cauda equina -oireyhtymän kaltaisia oireita. Maaliskuun alussa A:lle oli tehty nikamien L 4–5 väliin dekompressioleikkaus. Leikkaushaava oli auennut, ja siitä oli tullut runsaasti aivo-selkäydinnestettä. A:lle oli tehty uusintaleikkaus 15.3.2019. A:lla oli ollut sittemmin hankalia kipuongelmia lonkkien ja alaraajojen alueella. A oli käyttänyt rollaattoria. A:lla oli ollut kipuoireita nivusissa ja jonkin verran etureidessä. Lisäksi hänellä oli ollut kipupisteitä lonkkaluun ison sarvennoisen ulkosyrjällä ja pakaran seudulla. A:lla oli ilmennyt varaamiskipua ja myös leposärkyjä. A:lla oli käytössään Targiniq-opioidikipulääke.
Poliklinikkakäynnillä A:n yleiskunto oli hyvä. Hän käveli rollaattorin tukemana. Painon varaaminen oikealle puolelle oli kivuliasta. Oikean lonkan passiivinen liikkuvuus oli hyvä. Ison sarvennoisen alueella oli laaja, hermokiputasoinen (hyperestesiatasoinen) kosketusarkuus. Hipaisukin tuntui A:sta kivuliaalta. A näytti kipujen olevan pääosin pakarapuolella. Jalan nostaminen provosoi lievää kipua nivusseutuun. A sai lähetteen kuntoutusosastolle laajempaa arviota ja kuntoutussuunnitelmaa varten hankalien kipujen ja liikkumisvaikeuksien takia. Kyseessä oli selkäleikkauksen jälkitila, oikean lonkan tekonivelleikkauksen jälkitila ja vahva ylipaino.
4.10.2019 päivätyn kuntoutusosaston loppuarvion mukaan A oli kuntoutuksessa 23.9.—3.10.2019. Esitietojen mukaan A:lla oli ollut pitkäaikaista selkäkipuvaivaa, jonka vuoksi hän oli jäänyt sairauseläkkeelle vuonna 2009. A oli joutunut ottamaan rollaattorin liikkumisen apuvälineeksi vuonna 2015 lihasreuman ja ohimovaltimotulehdukseen sairastumisen jälkeen ilmenneen huimauksen vuoksi. Huimausta oli tutkittu, mutta sille ei ollut löydetty syytä. A:n kiputilanne oli nyt helpompi lonkkaluun ison sarvennoisen seudun suhteen. Selkäkipua hänellä oli kauttaaltaan. A kuvaili kipua puristavaksi leveäksi vyöksi. Lanneselän alueella kipu oli oikeavoittoista. Oirekuva oli jatkuvaa, mutta se hankaloitui esimerkiksi pidempään (500 metriä) kävellessä tai pidempään (10–30 minuuttia) istuessa. A oli käynyt edellisellä viikolla fysiatrian poliklinikalla, jossa hänelle oli tehty Oswestryn toimintakykykysely, jonka perusteella indeksi oli 58 %, vaikea toimintakyvyn aleneminen. A:n kuvataan suoriutuneen lähes itsenäisesti itsestä huolehtimisen toiminnoista, mutta suoriutumiseen kului normaalia enemmän aikaa. A:lla kuvataan olleen haasteita muun muassa siivoamisessa, ruuanlaitossa ja kauppa-asioiden hoitamisessa.
15.12.2019 päivätyn päivystyksen tekstin esitiedoissa mainitaan aiemmin mainittujen A:n perussairauksien lisäksi kohonnut kolesteroli ja mahalaukun limakalvon tulehdus. Lisäksi esitiedoissa mainitaan A:n tupakointi ja 15 vuotta sitten vasemmassa pohkeessa ollut syvä laskimotukos, joka oli tullut akillesjänneoperaation yhteydessä.
A liikkui päivystykseen tullessaan rollaattorin avulla. Hänellä oli ollut edellisestä päivästä lähtien lievää kipua ja puristuksen tunnetta vasemmassa pohkeessaan. Vasempaan pohkeeseen tehty Homanin koe oli positiivinen. A:lle tehdyssä alaraajalaskimoiden ultraäänitutkimuksessa todettiin vasemmassa pohkeessa lihaslaskimotukokseen sopiva löydös ainakin 15 senttimetrin matkalta. Tukoksen huippu ylsi lähelle kohtaa, jossa lihaslaskimot laskevat syviin laskimoihin. Lisäksi nähtiin Bakerin kystaan sopiva nesteontelo polvitaipeessa. A:lle aloitettiin Eliquis-antikoagulanttihoito.
20.12.2019 päivätyn sisätautien klinikan tekstin mukaan A:lle tehdyssä keuhkojen tietokonetomografiatutkimuksessa todettiin keuhkoveritulppa, jonka löydös oli niukka. A:n vasemman pohkeen lihaslaskimotukos oli sulanut. Lääkäri arvioi olevan todennäköistä, että A:lla oli ollut keuhkoissaan laajempi tukos, joka oli lähtenyt sulamaan Eliquis-hoidon aikana. A:n veritulpan hoitolääkityksenä käytetty Eliquis-lääke vaihdettiin Klexane-lääkkeeseen, jota hänelle annettaisiin viisi vuorokautta tai niin kauan, kunnes INR-arvo (veren hyytymisnopeutta mittaava arvo) olisi kaksi vuorokautta yli 2:n. Lisäksi A:lle määrättiin Marevan-verenohennuslääkitys pysyvästi.
31.12.2019 ja 3.1.2020 päivättyjen kirurgian vuodeosaston tekstien mukaan A oli osastolla 29.12.2019—3.1.2020. Osastojaksoa ennen A oli ollut jatkohoidossa yksityisessä sairaalassa. A:lla oli ollut kolmen vuorokauden ajan voimakasta oikean alaraajan puristavaa ja repivää kipua. Häntä oli tutkittu neurologian puolella, mutta tutkimuksissa ei ollut selvinnyt mitään A:n oireita selittävää. Päivystyksessä A:lle tehtiin tietokonetomografiakuvaus, jossa todettiin spontaani hematooma oikealla lannesuoliluulihaksessa (iliopsoas-lihaksessa). Ennen vuotoa A:n hemoglobiiniarvo oli ollut 132–140 tasoa. Ennen osastolle tulemista A:n hemoglobiiniarvo oli enää 87. Osastolla A:n hemoglobiiniarvo saatiin nostettua noin 100:an, ja seurannassa se oli stabiili ja nousussa. Lääkäri arveli, että hematooma oli A:lla käytössä olleen antikoagulaatiohoidon komplikaatio. Kelaxane-lääkitystä oli tarkoitus jatkaa niin kauan, että INR-arvo saataisiin tavoitetasolle. Marevan-lääkitystä jatkettiin pysyvänä veritulppien estolääkkeenä. A kotiutui hyvävointisena. Kipuun hänellä oli käytössään Targiniq-opioidikipulääke ja tarvittaessa OxyNorm-kipulääke.
27.1.2020 päivätyn geriatrian osaston loppuarvion mukaan A oli osastolla 3.—24.1.2020 jatkohoidossa lannesuoliluulihaksen hematooman ja INR-arvojen seurannan vuoksi. A:lla oli kipuja, joiden vuoksi hän joutui käyttämään pyörätuolia liikkumiseen. Hän käveli 30 metrin matkoja fysioterapeutin kanssa. A oli mennyt 10.1.2020 yöllä vessan, jolloin hänen oikea jalkansa oli pettänyt. A oli luiskahtanut lattialle. Kaatumisen jälkeen A oli kokenut kivun aiempaa voimakkaampana. A:lle tehtiin 15.1.2020 lannerangan tietokonetomografiatutkimus, jossa todettiin hematooman pienentyneen. Osastojakson jälkeen A meni tilapäisesti asumaan tyttärensä luokse.
11.2.2020 päivätyn geriatrian osaston loppuarvion mukaan A oli osastolla 1.—11.2.2020. A palasi osastolle, jossa kuntoutusta jatkettiin ja kotiutumista pyrittiin järjestelemään kotiapujen turvin. Osastolla A liikkui pyörätuolilla omatoimisesti, ja hän pystyi siirtymään pyörätuoliin ja siitä pois itsenäisesti. A käveli rollaattorilla lyhyitä matkoja fysioterapeutin kanssa. Lisäksi hän harjoitteli porraskävelyä kyynärsauva apuvälineenään. A kaatui kertaalleen rollaattorin avulla kävellessään, ja hänen oikea jalkansa kipeytyi sen jälkeen. Targiniq-lääkkeen annostusta nostettiin. A:lle tehdyssä nivusen ultraäänitutkimuksessa todettiin, että lannesuoliluulihaksen hematooma oli pienentynyt entisestään. Kotiutumispäivänä A:n INR-arvo oli 1,8, ja Klexane-lääkitys voitiin lopettaa.
4.3.2020 päivätyn terveyskeskuslääkärin tekstin mukaan A hakeutui uudelleen akuuttivastaanotolle, koska hänellä oli oikeassa jalassaan kipua, eikä jalka totellut. A oli kaatunut kolme kertaa sairastelujakson aikana. A kertoi, että hänellä oli jalassaan sähköiskumaista kiputuntemusta noin 30 kertaa päivässä. Lisäksi hän koki polven ojennuksen ja lonkan koukistuksen heikkoutta. A:lle tehtiin kliinisiä tutkimuksia, joiden perusteella hänen oikeassa raajassaan oli selkeää lihasheikkoutta. A:n kipu vaikutti neuropaattiselta. A sai lähetteen ortopedille.
28.8.2020 päivätyn neurologian poliklinikan loppuarvion mukaan A oli osastolla 27.—28.8.2020. A:n oikeassa alaraajassa oli kipua ja voimanalenemaa, jotka olivat alkaneet lannesuoliluulihaksessa todetun hematooman jälkeen. A kertoi, että hänen oikea alaraajansa oli ollut puoli vuotta halvaantunut, mutta nyt parin viikon ajan hänellä oli ollut selkeästi enemmän kipuja ja liikkuminen oli ollut huonompaa. A ei kokenut selkäkipua eikä alaraajan radikuloivaa kipua. A kertoi, että hänen oikea alaraajansa oli kauttaaltaan kipeä ja tuntohäiriöinen. Kirurgian päivystyksessä oli todettu, että A:n oikean alaraajan verenkierto oli normaalia, mutta siitä ei ollut saatu luotettavasti esiin jänneheijasteita. A:lle oli tehty lannerangan MRI-tutkimus, jossa ei todettu tuoreita löydöksiä. Lääkäri totesi, että A:n oikean alaraajan polven ekstensio ja fleksio olivat heikot. Lisäksi hänellä oli proksimaalisemmin painottuvaa lihasheikkoutta. A:n voimat olivat distaalisemmin selkeästi paremmat oikeassa alaraajassa. A pääsi nousemaan pyörätuolista ylös, mutta hän ei pystynyt askeltamaan. A:n oikean jalan kosketus- ja kiputunto olivat kauttaaltaan heikommat vasempaan jalkaan verrattuna, mutta reisitasossa ei todettu puolieroa. A:lle tehtyjen tutkimusten perusteella ei todettu viitteitä sentraalistasoiseen vikaan. A sai lähetteen ENMG-tutkimukseen.
8.9.2020 päivätyn vuodeosaston loppuarvion tekstin mukaan A oli osastolla 6.—8.9.2020. A tuli sairaalaan parin viikon ajan kestäneiden tykytystuntemusten ja verenpaineen nousun vuoksi. A:lle tehdyssä sydämen ultraäänitutkimuksessa todettiin aorttaläpässä lieväasteinen vuoto. Kotiutumispäivänä A:lla ei ollut mitään akuuttiin sepelvaltimotautikohtaukseen (koronaarisyndroomaan) viittaavaa. Simvastatin-kolesterolilääkityksen ja Seloken Zoc -beetasalpaajalääkityksen annoksia nostettiin. A kotiutui hyvävointisena.
26.11.2020 päivätyn neurologian poliklinikan tekstin mukaan A:n ENMG-tutkimuksen vastaus oli saapunut. Tutkimuksessa todettiin useamman hermon hermotusalueella krooninen neurogeenivaurio. Reisivaltimon hermotusalueella reisilihaksissa todettiin vaikea löydös, jossa oli vahva krooninen neurogeeninen vaurio. Tutkimuksen lausuja katsoi, että kokonaisuutena löydös sopi osittaiseen lanne- ja ristirangan hermopunoksen (lumbosakraaliplexus) vaurioon. Hermojen korjaantumista oli kuitenkin nähtävillä. A:lle oli tehty lokakuussa lannerangan MRI-tutkimus, jonka löydökset olivat elokuussa tehtyyn MRI-tutkimukseen verrattuna oleellisesti ennallaan. A sai lähetteen lantion alueen MRI-tutkimukseen.
4.12.2020 päivätyn moniammatillisen kuntoutusarvion mukaan A oli ollut kipuarvio- ja kuntoutusjaksolla 26.11.—4.12.2020. A kertoi, että hän kävelee noin 30–40 metrin matkoja rollaattorilla. Hän ei käynyt itse kaupassa, koska se aiheutti hänelle paljon kipuja. A liikkui sisätiloissa pääosin pyörätuolilla. A kertoi kaatuneensa sairaalassa rollaattorilla, minkä vuoksi hän pelkäsi rollaattorilla kävelemistä. A pystyi kävelemään postilaatikolle ja takaisin rollaattorin avulla, ja hän pystyi laskeutumaan ja nousemaan portaat itsenäisesti ylös.
18.2.2021 päivätyn neurologian poliklinikan tekstin esitiedoissa mainitaan A:n aiemmin mainittujen perussairauksien lisäksi fibromyalgia ja masennus. A:lle tehdyssä lantion MRI-tutkimuksessa todettiin, ettei lannehermopunoksen (lumbaaliplexus) alueella näkynyt kasvainta. Lihaksistossa todettiin rasvoittumista ja surkastumista. Surkastumista oli enemmän oikealla puolella ja selvimmin suoliluulihaksessa. Oikea psoas-lihas oli voimakkaasti surkastunut. Myös pakaralihaksiston oikealla puolella oli hieman enemmän surkastumista. Oikean suoliluulihaksen alaosassa todettiin lihaksensisäinen runsaan kahden senttimetrin kokoinen pullistuma, jonka kirurgit olivat todenneet lähinnä verenpurkauman jälkitilaksi.
14.5.2021 päivätyn kirurgian poliklinikan loppuarvion mukaan A oli osastolla 14.—21.5.2021. A:lla oli kureutunut napatyrä, jonka takia hän oli viime aikoina käynyt toistuvasti päivystyksessä. A:lla ei ollut suolitukosoireita. Napatyrä päätettiin leikata tähystämällä. Leikkauksen jälkeen A:lle aloitettiin Innohep-lääkitys ja sitä jatkettaisiin, kunnes A:n INR-arvo olisi yli 1,8. Marevan-lääkitystä jatkettaisiin muutaman päivän kuluttua leikkauksesta, mikäli vuoto-ongelmia ei ilmenisi. A oli leikkauksen jälkeen kivulias, ja hänen happisaturaationsa oli vähän matala. A:lla epäiltiin keuhkoinfektiota thoraxkuvien perusteella. Hänelle aloitettiin 17.5.2021 Doximed-lääkitys keuhkokuumeen hoitamiseen. A kotiutui 21.5.2021 hyvävointisena.
27.7.2021 päivätyn neurologian poliklinikan tekstin mukaan fysioterapeutti oli antanut arvion A:n kuntoutusjakson tarpeesta. Fysioterapeutti totesi, että A:lla oli heikon tasapainon, kipujen ja heikentyneen toiminta- ja liikuntakyvyn vuoksi suurentunut avuntarve arjessa. A ei suoriutunut raskaammista kotitöistä. Heikon liikuntakyvyn ja apuvälineiden käytön vuoksi A ei pystynyt itsenäisesti suoriutumaan esimerkiksi kaupassakäynneistä tai liikkumaan lähiympäristössään. Fysioterapeutti suositteli A:lle henkilökohtaista avustajaa kotiin ja vapaa-ajalle sekä kuljetuspalvelun määrien lisäämistä. Lisäksi hän suositteli A:lle 30 kertaa fysioterapiaa, jonka tavoitteena oli lihasvoimien edistyminen sekä tasapainon ja kävelyn kohentuminen niin, että A voisi mahdollisimman vähin kivuin liikkua rollaattorin tuella. Lääkäri suositteli, että A:lle järjestettäisiin kuntoutus fysioterapeutin kuvailemalla tavalla.
14.9.2021 päivätyn neurologian poliklinikan tekstin mukaan A:lla todettiin jo kroonistunut oikean alaraajan hermovaurio, joka oli seurausta selän leikkauksen jälkitilasta sekä psoas-lihaksen alueen hematooman jälkitilasta. A:lle tehdyn ENMG-tutkimuksen 10.8.2021 päivätyn lausunnon mukaan A:n oikealla puolella nikamien L3/4-tasolla oli todettu aktiivinen neurogeeninen vaurio, jossa oli ollut myös merkkejä pitkäaikaisesta ärsytyksestä sopien keskivahvaan kroonistuneeseen vaurioon. Löydös oli pitkälti ennallaan aiempaan tutkimukseen nähden. Nikaman L5-tasolla todettiin aiempaa vastaten neurogeenisen vaurion jälkitilalöydös. A:n kiputilanne oli kesäkuun 2021 puolivälissä hieman vaikeutunut. Hän oli kuvaillut, että hänellä oli säären etupinnalta alkunsa saavaa kipua, joka 1–2 minuutin aikana laajeni koko alaraajaa pakottavaksi tuskaksi. VAS-asteikolla arvioituna kipu oli asteella 10. Kipu paheni alaraajaan kohdistuvasta pienestäkin rasituksesta. A:lle oli tehty syyskuussa 2021 polven ja lonkan röntgentutkimus, jossa ei todettu kirkastumalinjoja. Polven röntgenkuvissa luurakenne oli näyttänyt osteoporoottiselta. A pystyi kävelemään pyörätuoliin tukeutuen 30 metrin matkan, jonka jälkeen hänen alaraajojaan alkoi pakottamaan enemmän ja hänen oli pakko istahtaa. A ei pystynyt käytännössä lainkaan ulkoilemaan siirtymisvaikeuksien vuoksi. Portaissa A:n oli pakko ottaa tukea kaiteesta ja toisessa kädessä oli pakko olla kävelykeppi, jotta siirtyminen onnistuisi. A:n oikeassa alaraajassa oli lievästi alentunut nilkan ja polven voimantuotto. A:lla oli eniten mediaalisesti sääressä tunnonalenemaa, joka oli tasoltaan merkittävää. Tunnonaleneminen oli lievempää lateraalisesti sääressä, jalkaterässä ja reidessä. A:n oli vaikea kannatella etenkin oikeaa alaraajaansa. A:n lonkan lateraaliseudulla oli merkittävää käsittelyarkuutta. Oikean polven koukistaminen yli 90 asteen provosoi polveen kipua. Lääkäri arvioi, että todennäköisesti A:n oirekuva tulisi kroonistumaan merkittävissä määrin, koska oirekuvan muodostumisesta oli tekstin kirjauspäivänä aikaa jo kaksi vuotta.
6.5.2022 päivätyn terveyskeskuslääkärin tekstin mukaan A otti vastaanotolla puheeksi oikean, halvaantuneen jalan voimistuneet kivut. Kivut olivat pahentuneet noin vuoden ajan ja erityisesti viimeisen kuukauden aikana. Liikkuminen provosoi kipua. Polvessa oli pahin kipukohta, mistä se säteili koko jalkaan. A:lla oli ortroosi käytössään. A oli kaatunut viime aikoina usein. A kertoi, että hän pystyi kävelemään enintään 10 metrin matkan rollaattorin avulla.
4.6.2022 päivätyn potilaskirjauksen mukaan A oli kävellyt pihalla rollaattorin turvin normaalisti, kunnes yhtäkkiä askeltaessa oikealla jalalla polvesta oli kuulunut rusahdus. A:n polvella oli ollut taipumus pettää halvausoireen vuoksi. A:n polvi kipeytyi ja säteili distaalisemmin alarajaan. A:n polveen tehtiin röntgentutkimus, jossa ei todettu murtumaa tai merkittävää nivelrikkoa.
21.9.2022 päivätyn C-lääkärilausunnon tekstin mukaan A oli ollut syyskuussa 2021 neurologilla arviossa, jolloin käytettävissä olivat lantion MRI-tutkimuksen ja ENMG-tutkimuksen tulokset. Neurologin mukaan johtopäätöksenä voitiin todeta olemassa oleva kroonistunut oikean alaraajan hermovaurio, joka oli seurausta selän leikkauksen jälkitilasta sekä psoas-lihaksen alueen hematooman jälkitilasta. A:n tilannetta pidettiin pysyvästi kroonistuneena. A:n oikeaan polveen oli kehittynyt 1–2 vuoden sisällä myös hankala artroosikipu ja instabiliteettioireilu. Akutisoitumista oli tapahtunut vielä kesällä 2021 sattuneen kompastumisen seurauksena. A oli ollut ortopedian poliklinikalla keväällä ja elokuussa 2022 tekonivelkirurgin arviossa. Tällöin oli päädytty konservatiiviseen hoitoon, koska polvissa tilanne ei ollut tekonivelkypsä. Tekonivelleikkauksella ei pystyttäisi poistamaan kaatuilutaipumusta. Polven kipu ei myöskään vaikuttanut yksinomaan nivelrikkoperäiseltä vaan siinä oli myös hermokipukomponenttia mukana. A:n oikean alaraajan kivut olivat pahentuneet kesällä siinä määrin, ettei hän enää kyennyt käyttämään rollaattoria, ja hän liikkui sisätiloissakin yksinomaan pyörätuolilla.
Ratkaisusuositus
Kysymyksenasettelu
Asiassa on kyse siitä, miltä osin A:n nykyoireisto on seurausta A:lla todetusta hermovauriosta, jonka vakuutusyhtiö on katsonut aiheutuneen Klexane- ja Marevan-lääkkeiden kombinaatiosta. Lisäksi asiassa on kyse tilapäisen ja pysyvän haitan korvausten määristä sekä A:lle aiheutuneiden sairaanhoitokustannusten ja muiden tarpeellisten kulujen korvattavuudesta.
Sovellettavat vakuutusehdot ja lainkohdat
Lääkevahinkovakuutuksen ehtojen (voimassa 1.1.2021 alkaen) kohdan 4 (Lääkevahinko) mukaan lääkevahingolla tarkoitetaan ruumiillista sairautta tai vammaa tai psyykkistä sairautta, jonka vahingonkärsineen käyttämä lääke on todennäköisesti aiheuttanut.
Ehtokohdan 7 (Vahingon määrä) mukaan korvaus lääkevahingosta määrätään soveltaen vahingonkorvauslain (412/1974) 5 luvun 2, 2a–2d, 3, 4, 7 ja 8 pykälän, 6 luvun 1 pykälän sekä 7 luvun 3 pykälän säännöksiä. Korvauksen määrittämisessä käytetään soveltuvin osin liikenne- ja potilasvahinkolautakunnan normeja ja ohjeita. Korvausta laskettaessa vähennetään etuudet, joihin vahingonkärsijällä on ilmeisesti oikeus julkisista varoista tai lakisääteisestä vakuutuksesta.
Vahingonkorvauslain (31.5.1974/412) 5 luvun 2 §:n (16.6.2004/509) mukaan henkilövahingon kärsineellä on oikeus korvaukseen:
1) tarpeellisista sairaanhoitokustannuksista ja muista tarpeellisista kuluista;
2) ansionmenetyksestä;
3) kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta;
4) pysyvästä haitasta.
Lain 5 luvun 2 a §:n (16.6.2004/509) mukaan ansionmenetyksestä määrätään korvaus ottamalla lähtökohdaksi arvio ansiotulosta, jonka vahinkoa kärsinyt olisi ilman vahinkotapahtumaa saanut. Tästä vähennetään ansiotulo, jonka vahinkoa kärsinyt vahinkotapahtumasta huolimatta on saanut tai olisi voinut saada taikka jonka hänen arvioidaan vastaisuudessa saavan ottaen huomioon hänen työkykynsä, koulutuksensa, aikaisempi toimintansa, mahdollisuutensa uudelleen kouluttautumiseen, ikänsä, asumisolosuhteensa ja näihin verrattavat muut seikat.
Lain 5 luvun 2 c §:n (16.6.2004/509) mukaan kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta määrätään korvaus ottamalla huomioon erityisesti henkilövahingon laatu ja vaikeusaste, sen edellyttämän hoidon laatu ja kestoaika sekä haitan kestoaika. (1 momentti) Pysyvästä haitasta määrätään korvaus ottamalla huomioon henkilövahingon laatu ja vaikeusaste sekä vahinkoa kärsineen ikä. Korvausta korottavana tekijänä voidaan lisäksi ottaa huomioon henkilövahingosta vahinkoa kärsineelle aiheutunut elämänlaadun erityinen heikentyminen. (2 momentti)
Asian arviointi
1. A:n nykyoireiston syy-yhteys lääkevahinkoon
Lääkevahinkovakuutuksesta korvataan henkilövahinko, jonka vahingonkärsineen käyttämä lääke on todennäköisesti aiheuttanut. Tämä tarkoittaa, että vahingolla voi olla useita mahdollisia syitä, mutta lääkkeen käyttö on kaikki syyt kokonaisuutena huomioiden todennäköisin. Syy-yhteyden arvioinnissa otetaan huomioon lääkkeellä hoidettava sairaus tai vamma, korvauksen hakijan muut sairaudet ja kokonaisterveydentila, hänen saamansa hoito ja hoitotoimenpiteet sekä kyseinen lääke ja muu mahdollinen lääkitys. Syy-yhteys arvioidaan lääketieteellisen tietämyksen ja kokemuksen perusteella. Pelkästään ajallinen yhteys eli se seikka, että oireet ovat ilmaantuneet lääkkeen käytön aikana tai pian käytön jälkeen, ei riitä todistamaan lääkkeen käytön ja vahingon välistä todennäköistä syy-yhteyttä.
Vakuutuslautakunnalla käytössä olevan A:ta koskevan lääketieteellisen selvityksen mukaan A:lla on perussairauksina muun muassa osteoporoosi, verenpainetauti, esidiabetes, ohimovaltimotulehdus, lihasreuma, selkäydinkanavan ahtauma, ylipaino, astma, kohonnut kolesteroli, mahalaukun limakalvon tulehdus, masennus ja fibromyalgia. A jäi vuonna 2009 sairauseläkkeelle pitkäaikaisten selkäkipuvaivojen vuoksi. Vuonna 2015 A otti käyttöönsä rollaattorin liikkumisen apuvälineeksi lihasreuman ja ohimovaltimotulehdukseen sairastumisen jälkeen ilmenneen huimauksen vuoksi. Elokuussa 2017 A kaatui loukaten oikean lonkkansa, minkä jälkeen hänellä oli hankalia kipuongelmia lonkan alueella. A:lla todettiin lonkkanivelen nivelrikko, ja hänelle tehtiin tekonivelleikkaus. Alkuvuodesta 2019 A:lla ilmeni selkäkipua, ja maaliskuussa hänelle tehtiin nikamien L 4–5 väliin dekompressioleikkaus. Haava aukesi, ja A:lle jouduttiin tekemään uusintaleikkaus. Tämän jälkeen A:lla oli hankalia kipuoireita lonkkien ja alaraajojen alueella, ja hänellä oli jo tuolloin käytössään Tariginiq-opioidikipulääke. 4.10.2019 päivätyn kuntoutusosaston loppuarviossa A:lla kuvataan olleen liikkumisen aiheuttamaa kipujen provosoitumista, toimintakyvyn alenemaa sekä haasteita muun muassa ruoanlaitossa ja kaupassa käymisessä. A oli tupakoinut jo vuosia.
A:lla todettiin 15.12.2019 vasemmassa jalassa lihaslaskimotukos, jonka hoitamiseksi A:lle aloitettiin Eliquis-antikoagulanttihoito. 20.12.2019 A:lla todettiin niukkalöydöksinen keuhkoveritulppa, jonka hoitamisen yhteydessä Eliquis-lääke vaihdettiin Klexane-lääkkeeseen. Lisäksi A sai pysyväksi lääkitykseksi Marevan-verenohennuslääkkeen. Joulukuun 2019 loppupuolella A:lla oli oikean alaraajan puristavaa ja repivää kipua, ja hänen hemoglobiiniarvonsa laski 87:ään. A:lle tehtiin tietokonetomografiakuvaus, jonka perusteella hänellä todettiin spontaani hematooma oikeassa lannesuoliluulihaksessa. A itse kuvaili, että hänen oikea jalkansa halvaantui tässä yhteydessä. Marraskuussa 2020 A:lle tehtiin ENMG-tutkimus, jossa todettiin oikealla useamman hermon hermotusalueella krooninen neurogeenivaurio. Reisivaltimon hermotusalueella reisilihaksissa todettiin vaikea löydös, jossa oli vahva krooninen neurogeeninen vaurio. Tutkimuksen lausuja katsoi, että kokonaisuutena löydös sopi osittaiseen lanne- ja ristirangan hermopunoksen (lumbosakraaliplexus) vaurioon. A:ta koskevissa vuosien 2020–2023 potilaskirjauksissa on useita merkintöjä, joiden mukaan A:n kiputilanne sekä liikunta- ja toimintakyky huonontuivat merkittävästi A:lle vuonna 2019 tehdyn selkäleikkauksen sekä edellä mainitun hematooman toteamisen jälkeen. A:n tilannetta pidettiin pysyvästi kroonistuneena. A:lla oli liikkumisen apuvälineinä rollaattori ja pyörätuoli, ja hänellä oli paljon haasteita muun muassa kotiaskareiden suorittamisessa ja kaupassa käymisessä, eikä hän käytännössä voinut juuri ollenkaan liikkua ulkona. Potilaskirjauksissa on myös useita merkintöjä A:n kaatumisista ja siitä, että hänen oikea jalkansa aina välillä petti halvausoireiden vuoksi. Kesällä 2021 tapahtuneen kaatumisen kuvataan erityisesti huonontaneen A:n tilannetta. Syyskuussa 2022 A ei enää pystynyt käyttämään rollaattoria edes sisätiloissa, vaan hän käytti liikkumiseen ainoastaan pyörätuolia.
Vakuutuslautakunta viittaa A:ta koskevaan lääketieteelliseen selvitykseen ja toteaa, että A:lla on kuvattu olleen jo ennen verenohennuslääkitysten aloittamista alaraajaan säteilevää kipua ja toiminnanvajausta, jotka johtuivat hänelle aiemmin tehdystä selkäleikkauksesta sekä hermopinteistä. Vasemman jalan lihaslaskimotukoksen toteamisen jälkeen A:lle aloitettiin asianmukaisena hoitona Eliquis-verenohennuslääkitys, joka keuhkoveritulpan toteamisen jälkeen vaihdettiin Klexane- ja Marevan-verenohennuslääkityksiin. A:lle edellä mainittujen lääkitysten aloittamisen jälkeen kehittynyt oikean iliopsoas-lihaksen hematooma lähti seurannassa pienenemään, mutta A:n oireet jatkuivat tästä huolimatta. Lautakunta katsoo, ettei A:n nykyoireisto ole merkittävältä osaltaan seurausta Klexane- ja Marevan-lääkityksistä. Lautakunta pitää vakuutusyhtiön antamaa korvauspäätöstä tältä osin vakuutusehtojen mukaisena.
2. Lääkevahingosta maksettavat korvaukset
Tilapäisen haitan korvaus
Vakuutuslautakunta toteaa, että vahingonkorvauslain mukaisen kivun ja säryn sekä muun tilapäisen haitan korvauksen arvioiminen on kokonaisharkintaa, jossa huomioidaan vamman laatu ja vaikeusaste, sen edellyttämän hoidon laatu ja kestoaika sekä tilapäisen haitan kestoaika. Korvauksen määrän arvioinnissa käytetään korvauskäytännön yhtenäistämiseksi ja vahingonkärsineiden tasapuolisen kohtelun varmistamiseksi apuna erilaisia normistoja, kuten henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suosituksia ja liikenne- ja potilasvahinkolautakunnan normeja ja ohjeita. Lääkevahinkovakuutuksen ehtojen mukaan korvauksen määrittämisessä käytetään soveltuvin osin liikenne- ja potilasvahinkolautakunnan normeja ja ohjeita.
Vakuutusyhtiö on maksanut A:lle Klexane- ja Marevan-lääkkeiden kombinaatiosta aiheutuneen hermovaurion johdosta 3.300 euron korvauksen kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta. Korvaus sijoittuu potilas- ja liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaisen luokan 3 (lievää vaikeammat vammat) korvausasteikon yläosaan. A katsoo, että tilapäisen haitan tulisi sijoittua liikenne- ja potilasvahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaiseen luokkaan 4 (vaikeat vammat). Hän pitää asianmukaisena tilapäisen haitan korvauksena 7.000 euroa.
Liikenne- ja potilasvahinkolautakunnan tilapäistä haittaa koskevien normien ja ohjeiden mukaiseen luokkaan 3, lievää vaikeammat vammat (korvausasteikko vuonna 2019 1.200–3.900 euroa) kuuluville vammoille on ominaista, että
- niiden hoito voi vaatia verenkierron elvytystä, mutta ei tehostettua hoitoa,
- niihin tai niiden hoitoon ei liity lievää vaikeampia komplikaatioita,
- niiden jatkohoidossa ei tarvita vaativia korjausleikkauksia,
- niiden hoitamiseen tarvitaan sairaalahoitoa 1–3 viikkoa,
- toiminnallinen toipuminen tapahtuu 3–7 kuukaudessa,
- niiden aiheuttama pysyvä toiminnallinen haitta on lievä.
Luokkaan 4 (vaikeat vammat, korvausasteikko 3.900–9.200) kuuluville vammoille on ominaista, että
- niiden hoito saattaa vaatia tehohoito-osastolla lyhytkestoista hengityskonehoitoa,
- niiden hoito vaatii sairaalahoitoa pidentäviä hoitomenetelmiä (esimerkiksi kalloveto, murtumien ulkoiset kiinnityslaitteet),
- raajavammojen hoidossa tarvitaan vaativia kirurgisia toimenpiteitä (useiden murtumien kiinnitysleikkaukset, nivelen, raajan, verisuonten tai hermojen suurehko korjausleikkaus, laaja käsikirurginen leikkaus),
- jälkihoidossa tarvitaan murtuman kiinnitysvälineiden poiston lisäksi muita leikkauksia (esimerkiksi luunsiirto, raajojen korjausleikkaus),
- tarvitsevat sairaalahoitoa 3–8 viikkoa,
- toiminnallinen toipuminen vaatii yli 8 kuukautta,
- niiden jättämä pysyvä toiminnallinen haitta on merkittävä.
Vakuutuslautakunta viittaa A:ta koskevaan lääketieteelliseen selvitykseen ja toteaa, että A:lla on kuvattu olleen jo ennen asiassa kyseessä olevien verenohennuslääkitysten aloittamista alaraajaan säteilevää kipua ja toiminnanvajausta, jotka johtuivat hänelle aiemmin tehdystä selkäleikkauksesta sekä hermopinteistä. A:lla verenohennuslääkitysten aloittamisen jälkeen todettu oikean iliopsoas-lihaksen hematooma lähti seurannassa pienenemään, mutta A:n oireet jatkuivat tästä huolimatta. Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön suorittamaa 3.300 euron korvausta kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta riittävänä lääkevahinkovakuutuksesta korvattavan vahingon laatu ja kesto sekä oireiden vaatima hoito huomioon ottaen. Lautakunta ei suosita lisäkorvausta tilapäisen haitan osalta.
Pysyvän haitan korvaus
Lääkevahingon kärsineelle korvattavalla haitalla tarkoitetaan vauriota, häiriötä ja hankaluutta, jota vahinko eri tavoin aiheuttaa. Pääsääntöisesti edellytetään, että haitta on lääketieteellisin keinoin todettavissa. Korvattavaa haittaa ovat esimerkiksi vahingosta johtuvat epämiellyttävät aistimukset ja muut oireet, samoin kuin vahingosta aiheutunut fyysisistä tai psyykkisistä syistä johtuva toiminnanvajavuus. Pysyvänä haittana korvataan sellaiset henkilövahingon seuraukset, joiden voidaan korvauksen määräämishetken tietämyksen perusteella arvioida vaikuttavan vahinkoa kärsineen elämänlaatuun heikentävästi hänen loppuelämänsä ajan. Arvio haitan pysyvyydestä tehdään pääsääntöisesti lääketieteellisin perustein. Korvaus pysyvästä haitasta suoritetaan siitä ajankohdasta alkaen, jolloin vahinkoa kärsineen terveydentila vahingon jälkeen on vakiintunut.
Pysyvän toiminnallisen haitan haittaluokan arvioinnissa käytetään vakiintuneen korvauskäytännön mukaan tapaturmavakuutuslainsäädännön nojalla annettua haittaluokitusta. Haittaluokitukseen viitataan myös liikennevahinkolautakunnan normeissa ja ohjeissa, joita sovelletaan soveltuvin osin lääkevahinkovakuutuksesta maksettavaa korvausta määritettäessä. A:n oireiden ilmetessä on ollut voimassa valtioneuvoston asetus 768/2015.
Haittaluokka-asetuksen (768/2015) haittaluokkataulukon alaraajoja kokonaisuutena koskevan kohdan 2.2 mukaan kyseessä on lievä toiminnanvajaus ja haittaluokka 0–5, kun henkilön kävely on lievästi ontuvaa, liikkuminen epätasaisella alustalla on lievästi rajoittunut ja apuvälineen tarve on ajoittaista. Keskivaikea toiminnanvajaus ja haittaluokka 6–10 on kyseessä, kun henkilöllä ilmenee ontumista, merkittävää liikerajoitusta, henkilön jatkuva kävely on vaikeaa tai hidasta ja apuneuvo on tarpeen lyhyilläkin matkoilla. Vaikea toiminnanvajaus ja haittaluokka 11–15 on kyseessä, kun henkilön liikkuminen on mahdollista vain apuneuvoon raskaasti nojaten ja lyhyitä matkoja kerrallaan ja hänellä on vaikeat liikerajoitukset useissa nivelissä.
Vakuutusyhtiö on katsonut, että A:lla ennen lääkevahingon sattumista olleet oireet huomioiden A:lle on aiheutunut lääkevahingon seurauksena valtioneuvoston asetuksen mukainen alaraajan lievä toiminnanvajaus ja että A:lle aiheutunut pysyvä haitta vastaa kyseisen haittaluokituksen luokkaa 3. Yhtiö maksoi A:lle liikenne- ja potilasvahinkolautakunnan normien ja ohjeiden luokan 3 mukaisen kertakorvauksen, joka A:n tapauksessa tarkoitti 5.215,20 euroa.
A puolestaan katsoo, että hänelle on aiheutunut valtioneuvoston asetuksen mukainen alaraajan vaikea toiminnanvajaus, ja että hänelle aiheutunut pysyvä haitta vastaa kyseisen haittaluokituksen luokkaa 12. Toissijaisesti A katsoo, että hänelle on vähintäänkin aiheutunut alaraajan keskivaikea toiminnanvajaus, ja että hänelle aiheutunut pysyvä haittaa vastaa kyseisen haittaluokituksen luokkaa 10.
Vakuutuslautakunta viittaa A:ta koskevaan lääketieteelliseen selvitykseen ja toteaa, että A:lla on kuvattu olleen jo ennen asiassa kyseessä olevien verenohennuslääkitysten aloittamista alaraajaan säteilevää kipua ja toiminnanvajausta, jotka johtuivat hänelle aiemmin tehdystä selkäleikkauksesta sekä hermopinteistä. Vasemman jalan lihaslaskimotukoksen toteamisen jälkeen A:lle aloitettiin asianmukaisena hoitona Eliquis-verenohennuslääkitys, joka keuhkoveritulpan toteamisen jälkeen vaihdettiin Klexane- ja Marevan-verenohennuslääkityksiin. A:lle edellä mainittujen lääkitysten aloittamisen jälkeen kehittynyt oikean iliopsoas-lihaksen hematooma lähti seurannassa pienenemään, mutta A:n oireet jatkuivat tästä huolimatta. Lautakunta katsoo, että A:lle maksettu, haittaluokkaa 3 vastaava pysyvän haitan korvaus on riittävä. Lautakunta ei suosita lisäkorvausta pysyvän haitan osalta.
Ylimääräiset kulut
A on vaatinut korvausta lääkevahingon aiheuttamista ylimääräisistä kuluista. Finanssialan sopimuspohjaisen organisaation (FINE) ohjesäännön 10 §:n mukaan Vakuutuslautakunta voi jättää asian käsittelemättä, jos asiakas ei ole ensin pyrkinyt selvittämään asiaa suoraan palveluntarjoajan kanssa. Asiasta saatujen asiakirjojen perusteella vakuutusyhtiö on pyytänyt A:ta toimittamaan yhtiöön korvattavaksi hakemiensa lääkkeiden lääkemääräykset. Lisäksi yhtiö on todennut, että mahdollisten apuvälineiden/laitteiden korvaamisen arviointi lääkevahinkovakuutuksesta edellyttää, että A hakee niiden hankintaan ensin vammaispalvelulain 380/1987 mukaista avustusta, ja että hän tämän jälkeen toimittaa päätökset yhtiöön. Lautakunta toteaa, että A voi halutessaan toimittaa vakuutusyhtiölle ylimääräisiä kuluja koskevaan vaatimukseensa liittyvää lisäselvitystä ja että yhtiön tulee arvioida kulujen korvattavuus vakuutuksesta lisäselvitysten saapumisen jälkeen. Lautakunta jättää A:n vaatimuksen tältä osin käsittelemättä.
Lopputulos
Vakuutuslautakunta ei suosita muutosta vakuutusyhtiön korvauspäätökseen.
Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA
Puheenjohtaja Norio
Sihteeri Pippola
Jäsenet:
Jokelainen
Järvinen
Mervaala
Soinila