Tapahtumatiedot

Vakuutuksenottajana olevan asianajotoimisto J Oy:n asiakas X oli vaatinut 70 000 euron vahingonkorvausta J Oy:ltä ja sen osakkailta A ja B. Vaatimus oli perustunut muun muassa siihen, että X oli katsonut A:n ja B:n toimineen vastoin hyvää asianajotapaa ja tehneen hänen asiassaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle puutteellisen kantelun, joka oli sen vuoksi jätetty tutkimatta. Korvausta vaatimuksen johdosta oli haettu J Oy:n varallisuusvastuuvakuutuksesta. Vakuutusyhtiö oli arvioinut, ettei X ollut näyttänyt vahinkoa aiheutuneen, joten korvausta varallisuusvastuuvakuutuksesta ei tulisi suoritettavaksi.

X oli nostanut 22.12.2020 käräjäoikeudessa J Oy:tä sekä A:ta ja B:tä vastaan vahingonkorvauskanteen. Vakuutusyhtiö oli ilmoittanut 31.3.2021 vakuutettujen asiamiehen tiedusteluun, että vastuuvakuutuksesta korvattiin asiassa aiheutuvia oikeudenkäyntikuluja ja korvauksen määrästä vähennettiin vain vakuutuksen omavastuuosuus. Asiamies oli tiedustellut 30.12.2021 vakuutusyhtiön kantaa asiassa esitettyyn sovintotarjoukseen, johon yhtiö oli vastannut kieltävästi, ja asiamies oli hylännyt sovintotarjouksen 31.1.2022. Vakuutusyhtiö oli torjunut X:n sovintotarjoukset myös 8.3.2022 ja 18.8.2022. Käräjäoikeus oli hylännyt X:n kanteen 23.9.2022 antamallaan tuomiolla A:n ja B:n osalta vanhentuneena ja J Oy:n osalta katsoen, ettei X:lle ollut aiheutunut vahinkoa.

Vakuutetuille oli aiheutunut yhteensä 38 641,38 euron oikeudenkäyntikulut, joista vakuutusyhtiö hyväksyi päätöksellään 21.10.2022 korvattaviksi 25 519,99 euron osuuden. Vakuutusyhtiön mukaan korvaus oli maksettu vakuutusehtojen mukaisesti kohtuullisista ja välttämättömistä oikeudenkäyntikuista noudattaen tuomioistuimen asiassa antamaa tuomiota.

Asiakkaan valitus

J Oy ja asianajajat A ja B ovat pyytäneet lautakunnan ratkaisusuositusta vaatien vakuutusyhtiötä korvaamaan J Oy:n vastuuvakuutuksesta esitettyjen asianajolaskujen mukaiset 11 198,91 euroa J Oy:lle, 13 882,48 euroa A:lle ja 13 882,48 euroa B:lle.

Perusteluinaan hakijat ovat vedonneet korvattavia oikeudenkäyntikuluja koskevaan vakuutusehtojen kohtaan 5.3.3, jonka mukaan vakuutuksesta korvattavat asianajo- ja oikeudenkäyntikulut määrätään oikeudenkäymiskaaren ja oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain oikeudenkäyntikuluja koskevien oikeusohjeiden mukaisesti. Palkkion ja kulujen kohtuullisuutta määrättäessä otetaan huomioon riidanalaisen etuuden arvo, asian vaikeus ja laajuus sekä suoritetun työn määrä ja laatu. Siten X:n korvausvaatimusta vastaan puolustautumisesta aiheutuneet kustannukset tuli korvata vakuutusehdon mukaisesti.

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n mukaan asianosainen, joka häviää asian, on velvollinen korvaamaan kaikki vastapuolensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, jollei muualla laissa toisin säädetä. Tässä tapauksessa vakuutetut olivat voittaneet asiansa, joten vastapuoli olisi tullut velvoittaa korvaamaan heidän kaikki tarpeellisista toimenpiteistä johtuneet kohtuulliset oikeudenkäyntikulunsa. Käräjäoikeus oli tuomiossaan soveltanut oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n säännöstä ja arvioinut oikeudenkäyntikulujen korvausvastuuta ja sen kohtuullisuutta yksinomaan suhteessa vastapuolen korvausvastuuseen, mutta ei päämiehen ja oikeudenkäyntiavustajan välisessä oikeussuhteessa.

Vakuutuskorvaus tuli suoritettavaksi oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n mukaisesti oikeusistuimen tuomitsemana rahamääränä tilanteessa, jossa vakuutettu velvoitettiin korvaamaan vastapuolensa oikeudenkäyntikuluja, ja josta korvausvastuusta aiheutunutta vahinkoa vastuuvakuutus korvasi. Tässä tapauksessa vakuutetut kuitenkin olivat voittaneet juttunsa eivätkä olleet velvollisia korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikuluja. Siten vakuutuskorvausta ei voitu perustaa rahamäärään, jonka tuomioistuin oli velvoittanut vastapuolen korvaamaan vakuutetuille. Muutoin vakuutetut joutuivat vakuutuksesta huolimatta itse maksamaan puolustautumiskulujaan, mikä ei vastannut vastuuvakuutuksen tarkoitusta.

Vakuutuksesta korvattavaa määrää arvioitaessa tuli soveltaa edellä mainittua vakuutusehtoa, jonka mukaan palkkion ja kulujen kohtuullisuutta määrättäessä otetaan huomioon riidanalaisen etuuden arvo, asian vaikeus ja laajuus sekä suoritetun työn määrä ja laatu. Vakuutusyhtiö ei ollut ottanut lainkaan kantaa mainittuihin sopimusehdoissa määriteltyihin perusteisiin, joilla vakuutuskorvaus tuli määritellä.

Asiassa oli ollut kyse melko suuresta korvausmäärästä. Siinä oli ollut hyvin laaja ruotsinkielinen aineisto, jota oli täytynyt käydä kokonaisuudessaan läpi asian selvittämiseksi. Asiamies oli joutunut käymään läpi aineistoa, joka oli syntynyt X:n aiemmassa oikeusjutussa. Aineisto oli ollut hyvin laaja. Asia oli ollut melko vaikea ja vaativa. Vakuutetuille oli annettu valvontalautakunnan ratkaisuilla kurinpidollisia seuraamuksia, joihin X oli perustanut näkemyksensä vahingonkorvausvastuusta jutussa. Tämä oli aiheuttanut tarpeen tarkemmin perehtyä jutun oikeustosiseikastoon sen selvittämiseksi, olisiko vakuutetun toisenlainen toiminta voinut johtaa oikeusjutun osalta menestykselliseen lopputulokseen.

Asiassa oli ollut kyse asian ajamisesta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa, ja sen arvioinnista, olivatko vedotut virheet voineet aiheuttaa vahinkoa, mikä puolestaan oli edellyttänyt perusteellista arviointia siitä, olisiko X:n alkuperäinen kanne voinut menestyä. Asiassa oli jouduttu selvittämään erityisen tarkoin prosessin edellytyksiä Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimessa, Ihmisoikeustuomioistuimen korvauskäytäntöä ja sitä, oliko X käyttänyt oikeussuojakeinonsa Suomessa.

Vahingonkorvauskannetta oli ajettu yhteisvastuullisesti kaikkia kolmea vakuutettua kohtaan. Yhteisvastuullisuuden oikeudelliset perusteet oli pitänyt selvittää perinpohjaisesti. Asia oli sen vuoksi ollut melko vaikea. Työ oli ollut laajaa X:n esittämien perustelujen laajuuden takia. Työ oli tehty hyvin, minkä kanteen hylkääminen osoitti, ja asiamies oli vedonnut useisiin kiistämisperusteisiin.

Käytetty 270 euron tuntivelvoitus oli paikkakunnalla tavanomainen vastaavissa vahingonkorvausasioissa. Vakuutusyhtiö ei ollut ottanut kantaa tuntivelvoitukseen. Käräjäoikeuden X:n korvattavaksi kohtuulliseksi tuntiveloitukseksi katsoma 250 euroa ei merkinnyt sitä, etteikö vakuutettujen ja asiamiehen välisessä oikeussuhteessa sovittu 270 euron veloitus voinut tulla korvattavaksi. Vakuutetun ja hänen vastapuolensa oikeussuhde oli eri kuin vakuutetun ja tämän asianajajan välinen oikeussuhde. Koska vakuutettujen oikeudenkäyntikululaskun kaikki kulut olivat perustuneet tarpeellisiin toimenpiteisiin vaikeassa asiassa ja työ oli ollut laaja ja hyvin hoidettu eikä tuntiveloituskaan kohtuuton vaan markkinahintainen, tuli vakuutettujen oikeudenkäyntikulut korvata vastuuvakuutuksesta laskun mukaisesti.

Hakijat ovat lisäkirjelmässään 1.6.2023 toistaneet asiassa lausumansa. Asiassa mainittu lainsäädäntö ei sisältänyt oikeusohjeita oikeudenkäyntiavustajan tai asianajajan asiakkaan velvollisuudesta suorittaa asianajopalkkiota asianajajalleen, joka velvollisuus perustui sopimukseen. Vakuutusehdoista ei ollut pääteltävissä, että vakuutuskorvausta voitiin alentaa vain sillä perusteella, että tuomioistuin oli alentanut vastapuolen velvollisuutta korvata vakuutetulle aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja. Pelkkä viittaus jutun kuluratkaisuun ei ollut riittävä peruste alentaa vakuutuskorvausta. Vakuutusyhtiö ei ollut osoittanut vakuutusehtoihin perustunutta syytä alentaa vakuutuskorvausta.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on lausunut hyväksyneensä 10.5.2023 oikeudenkäyntikulujen 270 euron tuntiveloituksen 250 euron sijasta ja ilmoittaneensa maksavansa vakuutettujen oikeudenkäyntikuluista 80 työtunnin osalta 1 600 euron lisäkorvauksen. Ajankäytön kohtuullisuuden osalta korvauspäätöstä ei ollut muutettu. Vakuutusyhtiö on katsonut suorittaneensa vakuutusehtojen mukaiset välttämättömät ja kohtuulliset asianajo- ja oikeudenkäyntikulut.

Perusteluinaan vakuutusyhtiö on lausunut, että vastuuvakuutusten yhteisten ehtojen mukaan vastuuvakuutuksesta korvattiin vakuutetun korvausvelvollisuutta tai vahingon määrää koskevasta oikeudenkäynnistä aiheutuneet kohtuulliset ja välttämättömät asianajo- ja oikeudenkäyntikulut siinä tapauksessa ja siltä osin kuin vakuutetulle esitetty korvausvaatimus koski vastuuvakuutuksesta korvattavaa vahinkoa. Vakuutuksesta korvattavat asianajo- ja oikeudenkäyntikulut määrättiin oikeudenkäymiskaaren ja oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain oikeudenkäyntikuluja koskevien oikeusohjeiden mukaisesti. Palkkion ja kulujen kohtuullisuutta määrättäessä otettiin huomioon riidanalaisen etuuden arvo, asian vaikeus ja laajuus sekä suoritetun työn määrä ja laatu.

Tässä tapauksessa veroton korvausvaatimus oli ollut 33 590,01 euroa. Vakuutusyhtiö oli kohtuullistanut vakuutetun korvausvaatimusta tuomioistuimen tuomion mukaisesti katsoen, ettei sen ollut tarpeen arvioida asiaa toisin kuin tuomioistuin oli tuominnut. Siten asian laatu ja laajuus huomioon ottaen kohtuulliset kulut asiassa olivat olleet 23 519,99 euroa tuomioistuimen tuomion mukaisesti lisättynä edellä mainitulla 1 600 euron lisäkorvauksella.

Vakuutuslautakunnassa omaksutun linjan mukaisesti asianajolaskun kohtuullisuutta arvioitaessa laskua tuli tarkastella pääsääntöisesti kokonaisuutena. Tässä tapauksessa korvausasia oli ollut vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan oikeudellisesti suhteellisen yksinkertainen. Asian hoitaminen ei ollut edellyttänyt asiamieheltä erityistä oikeudellista osaamista, tai ollut erityisen vaativa, taikka muutoin erityisen aikaa vievä. Asia ei ollut edellyttänyt normaalista poikenneita vaativia neuvotteluja, oikeudellisia toimenpiteitä ja asiakirjojen laatimista. Asiassa oli sinänsä ollut oikeudellisia kysymyksiä, mutta ne olivat olleet suhteellisen yksinkertaisia. Oikeudessa ei ollut käytetty ja esitetty esimerkiksi laajaa asiantuntijatodistelua eikä asia siten ollut verrattavissa laajuudeltaan erittäin vaikeisiin tapauksiin. Ei myöskään ollut esitetty, että jutulla olisi ollut ennakkoluonteisuutta tai muuta perustetta, jonka takia se olisi ollut oikeudellisesti erittäin vaativa, laaja ja vaikea. Ruotsinkielinen aineisto tai asiakirjojen määrä ei ollut peruste asiassa käytettyyn erityisen suureen tuntimäärän.

Oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeneen ilmoituksensa osalta vakuutusyhtiö on lausunut, ettei korvauspäätös ollut antanut aihetta perustellusti ymmärtää, että se oli lupaus korvata kaikki kulut myös kohtuuttomilta osin. Asiamiehen tausta huomioon ottaen hänen voitiin olettaa tienneen korvauksen lopullista määrää koskevista periaatteista. Tapauksessa oli menetelty normaalin ja vakiintuneiden vastuuvakuutuksen käsittelyperiaatteiden mukaisesti. Siten ei ollut voinut tulla yllätyksenä, että kulut korvattiin kohtuullisilta osin.

Tuomioistuin ei ollut tuomiossaan viitannut siihen, että se olisi kohtuullistanut kuluja sen vuoksi, että vastapuolena oli ollut yksityishenkilö. Siten voitiin perustellusti olettaa, että tuomioistuin oli kohtuullistanut kuluja, koska ne olivat olleet ajankäytöllisesti kohtuuttomat. Vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan kuluja olikin kohtuullistettu asian laadun ja laajuuden vuoksi. Siksi ei ollut tarvetta arvioida kulujen kohtuullisuutta toisin kuin tuomioistuin oli tuominnut.

Vakuutusyhtiö on lausunut lisävastineessaan 18.7.2023, että vakuutussopimuksen osapuolina olivat vakuutuksenottaja ja vakuutuksenantaja. Myönteinen korvauspäätös asianajo- ja oikeudenkäyntikulujen korvattavuudesta ei sellaisenaan antanut asiamiehelle oikeutta korvaukseen suoraan vakuutus-yhtiöltä. Vakuutettujen asiamiehellä ei siten ollut oikeutta vaatia korvausta suoraan vakuutusyhtiöltä J Oy:n varallisuusvastuuvakuutuksen perusteella. Vakuutusyhtiö ei myöskään ollut asiamiehen ja vakuutettujen välisen sopimuksen osapuoli eikä sidottu siihen palkkioon, jonka asianajajan asiakas oli velvollinen suorittamaan asianajajalle heidän välisensä sopimuksen perusteella. Vakuutusyhtiö arvioi suorittamansa korvauksen vakuutusehtojen näkökulmasta.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse vastuuvakuutuksen perusteella vakuutetuille korvattavien oikeudenkäyntikulujen määrästä vakuutettujen jouduttua vastaamaan vahingonkorvausta koskeneessa asiassa nostettuun kanteeseen.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Asianajotoimisto J Oy:n vastuuvakuutukseen sovellettavien 1.1.2014 alkaen voimassa olleiden vastuuvakuutusten yhteisten ehtojen kohdan 5.3.3 mukaan vastuuvakuutuksesta korvataan vakuutetun korvausvelvollisuutta tai vahingon määrää koskevasta oikeuden käynnistä aiheutuvat kohtuulliset ja välttämättömät asianajo­ ja oikeudenkäyntikulut siinä tapauksessa ja siltä osin kuin
- vakuutetulle esitetty korvausvaatimus koskee vastuuvakuutuksesta korvattavaa vahinkoa
- vakuutettu on ilmoittanut [vakuutusyhtiölle] saamastaan haasteesta tai välimiesmenettelyn vireillepanoa koskevasta vaatimuksesta viipymättä ja viimeistään ennen vastineen antamista
- [vakuutusyhtiöllä] on ollut mahdollisuus nimetä vakuutettua edustava oikeudenkäyntiasiamies sekä päättää oikeudenkäyntiin liittyvistä toimenpiteistä.

Vakuutuksesta korvattavat asianajo­ ja oikeudenkäyntikulut määrätään oikeudenkäymiskaaren ja oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain oikeudenkäyntikuluja koskevien oikeusohjeiden mukaisesti. Palkkion ja kulujen kohtuullisuutta määrättäessä otetaan huomioon riidanalaisen etuuden arvo, asian vaikeus ja laajuus sekä suoritetun työn määrä ja laatu. Vastuuvakuutuksesta ei korvata välimiesmenettelyssä välimiesten palkkioita tai kuluja. Jos oikeudenkäynnin kohteena on useampia asioita, korvataan vakuutuksesta ainoastaan se osa kustan­nuksista, joka koskee vastuuvakuutuksesta korvattavaan vahinkoon perustuvaa korvauskysymystä.

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n mukaan asianosainen, joka häviää asian, on velvollinen korvaamaan kaikki vastapuolensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, jollei muualla laissa toisin säädetä.

Asian arviointi

Lautakunta toteaa, että asiaan sovellettavien vakuutusehtojen mukaan vakuutuksesta korvattavat asianajo- ja oikeudenkäyntikulut on tässä tapauksessa määrättävä oikeudenkäymiskaaren oikeudenkäyntikuluja koskevien oikeusohjeiden mukaisesti ja palkkion ja kulujen kohtuullisuutta määrättäessä on otettava huomioon riidanalaisen etuuden arvo, asian vaikeus ja laajuus sekä suoritetun työn määrä ja laatu.

Käräjäoikeus ei ole asiasta 23.9.2022 antamassaan tuomiossa pitänyt oikeudenkäyntikulujen osalta vakuutettujen asiamiehen yhteensä 117 tunnin ajankäyttöä kantajan hyväksymien 80 tunnin ylittävältä osin perusteltuna. Asian luonne huomioon ottaen oikeus ei myöskään ole pitänyt asiamiehen tuntiveloitusta 250 euroa ylittäneeltä osin kohtuullisena. Käräjäoikeus on lausumillaan perusteilla velvoittanut asian hävinneen kantajan korvaamaan vakuutettujen oikeudenkäyntikuluista 2 000 euron todistajanpalkkio mukaan lukien yhteensä 25 519,99 euroa.

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n pääsääntö on, että häviäjä maksaa voittaneen osapuolen oikeudenkäyntikulut. Pääsäännöstä poiketen tuomioistuin voi tietyissä tilanteissa velvoittaa voittaneen osapuolen vastaamaan itse omista oikeudenkäyntikuluistaan osittain tai kokonaan.

Tässä tapauksessa vakuutetut ovat voittaneet pääasian, ja käräjäoikeus on edellä lausumillaan perusteilla velvoittanut vastapuolen korvaamaan vakuutettujen kohtuullisiksi arvioitujen oikeudenkäyntikulujen määrän. Käräjäoikeus on asian hävinneen kantajan vaatimuksesta nimenomaisesti kohtuullistanut korvattavien oikeudenkäyntikulujen määrää, eikä kyse ole ollut siitä, että käräjäoikeus olisi katsonut, että vakuutettujen tuli itse kärsiä kulunsa osittain tai kokonaan vahinkonaan. Vakuutusyhtiö on korvannut vastuuvakuutuksesta tuomioistuimen oikeudenkäymiskaaren säännösten perusteella tuomitseman määrän.

Vakuutuslautakunta toteaa, että oikeudenkäyntikulujen kohtuullisuutta arvioidessa lähtökohtana on käräjäoikeuden tuomio. Lautakunta katsoo, ettei asiassa ei ole ilmennyt seikkoja, joiden perusteella sillä olisi syytä arvioida kulujen kohtuullisuutta toisin kuin käräjäoikeus on tehnyt. Siltä osin kuin J Oy on vedonnut vakuutusyhtiön ilmoitukseen oikeudenkäyntikulujen korvattavuudesta, lautakunta toteaa, ettei mainitun kaltainen vakuutustapahtuman sattumisen jälkeen annettu ennakkotieto tulevasta korvauksesta ole vakuutuksenantajaa sitova. Vakuutusyhtiön korvausvelvollisuus asiassa perustuu sen ja vakuutuksenottajan välisen vakuutussopimuksen ehtoihin eikä vakuutettujen ja asiamiehen välinen sopimus asiamiehen palkkion määrästä sido vakuutusyhtiötä.

Edellä selostetuista syistä lautakunta katsoo, ettei sillä ole perustetta suosittaa muutosta vakuutusyhtiön korvauspäätökseen.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön korvauspäätöstä asianmukaisena.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Raulos
Sihteeri Isokoski

Jäsenet:
Akselinmäki
Jaakkola
Makkula
Rajamäki
Sarpakunnas
Sjögren