Tapahtumatiedot

X Oy:n vakuutuksenottajana olevalle kunnalle tekemän 29.8.2022 päivätyn vahingonkorvausvaatimuksen mukaan X Oy:n raskaan ajoneuvoyhdistelmän perävaunu oli vaurioitunut 11.5.2022 perävaunun katon osuttua alikulun kohdalla siltaan. X Oy vaati tienpitäjänä olleelta kunnalta 53 386,42 euron korvausta perävaunun vaurioiden korjauksesta ja asian selvittelystä aiheutuneista kustannuksista.

X Oy perusti vaatimuksensa siihen, ettei vahinkopaikalla sillassa tai paikalle johtaneen tien reunassa sillan välittömässä läheisyydessä ollut ollut kyseisessä ajosuunnassa ajoneuvon suurimman sallitun korkeuden osoittanutta rajoitusmerkkiä eikä korkeusmerkkiä. Sillan korkeus oli ilmoitettu ainoastaan tielle johtanutta kiertoliittymää edeltäneessä opasteessa 250 metrin päässä sillasta. X Oy:n mielestä kunta oli tienpitäjänä laiminlyönyt velvollisuutensa liikennemerkkien asentamiseen, mikä oli johtanut vahinkoon, joten kunta oli siitä korvausvastuussa. Kunta haki korvausta vastuuvakuutuksestaan.

Vakuutusyhtiö vetosi korvauspäätöksessään 20.1.2023 vahingonkorvauslain 6 luvun 1 §:ään vahingon käsineen myötävaikutuksesta ja siihen, että X Oy oli voinut selvittää sillan korkeuden jo kuljetusreittiä suunnitellessaan. Koska vahingolta olisi vältytty huolellisella reittisuunnittelulla, X Oy oli vakuutusyhtiön mielestä myötävaikuttanut vahingon syntymiseen niin, että kunta oli korvausvastuussa vain puolesta vahingon määrää.

Asiakkaan valitus

X Oy on pyytänyt asiassa lautakunnan ratkaisusuositusta kiistäen myötävaikuttaneensa vahinkoon ja vaatien sen korvaamista täysimääräisesti kunnan vastuuvakuutuksesta.

Perusteluinaan X Oy on lausunut, että vahinkopaikan sillasta oli riidattomasti puuttunut sillan korkeutta osoittanut rajoitusmerkki C22 ja korkeusmerkki I8. Tienpitäjänä kunta oli ollut velvollinen asentamaan tarvittavat liikennemerkit ja huolehtimaan teiden peruskunnosta, joten oli myös riidatonta, että kunta oli laiminlyönyt velvollisuutensa. Näkemyksensä mukaan X Oy oli toiminut ajoreitin suunnittelussa olosuhteiden edellyttämällä huolellisuudella. Yli 300 kilometrin reittiin ei ollut sisältynyt kaupunkien keskustoissa ajamista, vaan vain sivummalla olleita tieosuuksia, joilla ei ollut odotettavissa poikkeusolosuhteita. Kyse ei ollut erikoiskuljetuksesta, vaan se oli tehty tavanomaisella tavalla korkeudeltaan lainmukaisella kalustolla. Perävaunun korkeus oli ollut 4,3 metriä.

Reittisuunnittelua varten ei ollut sekä kuntien, kaupunkien että Väyläviraston vastuulla olevat sillat kattanutta palvelua, johon olisi voinut syöttää reitin ja kokoavasti selvittää matkalla olleiden siltojen alituskorkeudet. Vahinkopaikan silta ei ollut Väyläviraston vastuulla, joten ei voitu edellyttää, että sitä olisi etsitty Väyläviraston tietokannoista. Jotta sillan alituskorkeuden olisi voinut selvittää vakuutusyhtiön mainitsemasta palvelusta, kuljettajan olisi pitänyt karttaa käsin rullaamalla etsiä jokainen silta, avata siltaan liittyneet tiedot ja yksitellen tarkistaa alituskorkeus. Tätä ei voitu pitää kohtuullisena edellytyksenä huomioiden, että sähköisen kartta-aineiston ajantasaisuuteen ei voinut täysin luottaa, mikä korosti liikennemerkkien merkitystä asiassa.

Kyseistä siltaa ei ollut merkitty esimerkiksi Väyläviraston sivujen kohdasta ”Siltarajoitukset” avautuvaan karttaan, johon oli sivuston kuvauksen mukaan merkitty ”painorajoitetut sillat ja alikulkujen rajoitukset”. Reittisuunnitelma oli tehty niiden tietojen perusteella, jotka olivat olleet järkevästi saatavilla.

Tienkäyttäjä sai lähtökohtaisesti luottaa siihen, että liikennemerkit olivat ajan tasalla. Tienpitäjä vastasi siitä, että poikkeavista olosuhteista ja vaaroista varoitettiin liikennemerkeillä. Tienkäyttäjän kannalta oli ylipäätään kohtuutonta edellyttää laajoja selvitystoimia kunkin sillan korkeuden kartoittamiseksi. Väite siitä, että silta olisi poikkeusolosuhde, oli lakiin perustumaton.

Myötävaikutusta vahinkoon tuli arvioida sen perusteella, mitä tietoja kuljettajalla oli ollut käytettävissään ja saatavissaan ennen vahinkoa. Myötävaikutus edellytti huolimattomuutta. Tässä tapauksessa kuljettaja oli tehnyt kaiken sen, mitä häneltä oli voitu kohtuudella edellyttää. Ei ollut tarkoituksenmukaista, että kuljettajan olisi tullut pysäyttää ajoneuvo ja mitata sillan korkeus tai että tietoja silloista olisi lähdetty selvittämään useiden vaikeaselkoisten tietokantojen tietoja yhdistellen.

X Oy:n mielestä sen kuljettaja oli tienkäyttäjänä noudattanut tieliikennelain 3 §:ssä mainittua olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta vaaran ja vahingon välttämiseksi. Kuljettaja tai X Oy ei ollut toiminnallaan myötävaikuttanut vahingon syntyyn. Kuljettajan tuli voida luottaa siihen, että tienpitäjä täytti omat tien kunnossapitoa koskeneet velvollisuutensa, joihin kuului tarvittavien liikennemerkkien asettaminen oikeisiin paikkoihin. Se, että sillassa tai sen välittömässä läheisyydessä ei ollut rajoitusmerkkiä C22 ja korkeusmerkkiä I8, oli ollut kuljettajan kannalta yllättävä seikka, jota hän ei ollut voinut kohtuudella ennakoida. Kuljettajalla oli siten ollut perusteltu aihe olettaa, ettei silta ollut normaalia matalampi.

X Oy on lisäkirjelmässä 15.3.2023 vedonnut Väyläviraston ohjeeseen 20/2020, Liikennemerkkien käyttö maanteillä. Ohjeen mukaan C22-merkki tuli sijoittaa esteeseen. Lisäksi merkki voitiin sijoittaa välittömästi ennen kohdetta tien oikealle puolelle. Ohjeessa määrättiin myös korkeusmerkin I8 käytöstä. Merkkiä käytettiin esteessä, kun sallittu alikulkukorkeus oli alle 4,4 metriä.

Tässä tapauksessa. Pienikokoinen ennakkomerkintä oli ollut vain opastekyltissä noin 250 metrin päässä sillasta. Sillan ja opastekyltin välissä oli kiertoliittymä, joten tie opastekyltiltä sillalle ei ollut suora. Opastekylttiin laitettu pienikokoinen merkintä ei ollut yksin riittävä. Merkinnät olivat olleet selvästi riittämättömät, joten X Oy on kiistänyt myötävaikuttaneensa vahinkoon.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan syytä korvausratkaisun muuttamiseen ei ollut esitetty. Selvityksen mukaan X Oy oli ottanut reittisuunnittelussa huomioon reitillä olleet poikkeusolosuhteet kuten sillat. Näin ollen vahingolta olisi vältytty, jos reittisuunnittelu olisi tehty asianmukaisesti ja huolellisesti.

X Oy:n myötävaikutusta vahingon syntymiseen korosti se, että sillalle johtaneella tiellä noin 250 metriä ennen siltaa, oli sillan korkeudesta ilmoittanut liikennemerkki, josta oli ollut havaittavissa sillan alikulkukorkeus 4,1 metriä. Merkki oli hyvin havaittavissa, asianmukaisesti sijoitettu ennen siltaa ja kohdassa, jossa saattoi vielä jättää kääntymättä sillan suuntaan.

Tienkäyttäjän oli tieliikennelain 3 §:n mukaan noudatettava vaaran ja vahingon välttämiseksi liikennesääntöjä sekä olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta. Vakuutusyhtiön mielestä tienkäyttäjä oli laiminlyönyt olosuhteiden edellyttämän huolellisuuden ja varovaisuuden, kun hän oli kiertoliittymässä hyvin havaittavissa olleesta liikennemerkistä huolimatta jättänyt huomioimatta sillan korkeuden. X Oy oli myötävaikuttanut vahingon syntyyn ja tehty myötävaikutusvähennys oli asianmukainen. Koska korvausratkaisussa pyydettyjä selvityksiä vahingon määrän tarkastamiseksi ei ollut saatu, korvattavissa olevan vahingon määrään ei toistaiseksi ollut voitu ottaa kantaa.

Vakuutusyhtiö on toistanut näkemyksensä lisävastineessaan 20.3.2023. Jos X Oy:n kuljettaja olisi noudattanut olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta, hän olisi havainnut tai ainakin hänen olisi pitänyt havaita liikennemerkki, joka oli ilmoittanut sillan alikulkukorkeudeksi 4,1 metriä. Merkki oli ollut hyvin havaittavissa ja ennen kääntymistä sillan suuntaan.

Välitoimi

Vakuutuslautakunta on vakuutussopimuslain 68 §:n 2 momentin mukaisesti varannut vakuutuksenottaja olevalle kunnalle tilaisuuden esittää oma kantansa asiasta. Kunta on ilmoittanut antaneensa asian vakuutusyhtiön käsittelyyn, ja ettei se anna muuta kannanottoa asiaan.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse vakuutusyhtiön velvollisuudesta korvata tienpitäjänä olleelle kunnalle myöntämästään vastuuvakuutuksesta tienkäyttäjälle aiheutunut törmäysvahinko, joka on ollut seurausta alitettavan sillan korkeutta osoittaneiden liikennemerkkien puutteellisuudesta. Lähemmin asiassa on kyse siitä, onko vakuutusyhtiöllä ollut oikeus alentaa kuljetusyritykselle suoritettavan korvauksen määrää sen perusteella, että vahinkoa kärsinyt olisi omalla menettelyllään myötävaikuttanut vahingon syntymiseen.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossapidosta annetun lain 3 §:n 1 momentin mukaan kadun kunnossapito käsittää ne toimenpiteet, joiden tarkoituksena on pitää katu liikenteen tarpeiden edellyttämässä tyydyttävässä kunnossa. Kunnossapidon tason määräytymisessä otetaan huomioon kadun liikenteellinen merkitys, liikenteen määrä, säätila ja sen ennakoitavissa olevat muutokset, vuorokauden aika ja eri liikennemuotojen, kuten moottoriajoneuvoliikenteen, jalankulun ja polkupyöräilyn, tarpeet sekä terveellisyys, liikenneturvallisuus ja liikenteen esteettömyys.

Kadun kunnossapitoon luetaan pykälän 3 momentin mukaan katualueella olevien istutusten, kadun kalusteiden, korokkeiden, suojakaiteiden, liikennemerkkien ja muiden vastaavien laitteiden kunnossapito.

Kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossapidosta annetun lain 4 §:n mukaan kadun kunnossapito kuuluu kunnalle.

Tieliikennelain 3 §:n 1 momentin mukaan vaaran ja vahingon välttämiseksi tienkäyttäjän on noudatettava liikennesääntöjä sekä olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta.

Tieliikennelain 8 § 1 momentin mukaan tienkäyttäjän on ensisijaisesti noudatettava liikenteenvalvojan antamaa merkkiä, käskyä tai kieltoa ja muun liikenteenohjaajan antamaa merkkiä.

Tieliikennelain 8 § 2 momentin mukaan liikenteenohjauslaitteella osoitettua velvollisuutta on noudatettava, vaikka se edellyttäisi poikkeamista liikennesäännöstä. Liikennevalo-opaste on kuitenkin ensisijainen väistämisvelvollisuutta osoittavaan liikenteenohjauslaitteeseen nähden.

Vahingonkorvauslain 6 luvun 1 §:n mukaan, jos vahingon kärsineen puolelta on myötävaikutettu vahinkoon tai jos muu vahingon aiheuttaneeseen tekoon kuulumaton seikka on myös ollut vahingon syynä, voidaan vahingonkorvausta kohtuuden mukaan sovitella.

Asian arviointi

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tienpitäjä on velvollinen korvaamaan tien kunnossapidon puutteesta aiheutuneen vahingon, ellei ole selvitetty, että vahinko ei ole aiheutunut tienpitäjän laiminlyönnistä. Tienpitäjällä on näyttövelvollisuus huolellisesta toiminnastaan eli todistustaakka siitä, että vahinko ei ole aiheutunut tienpitäjän tuottamuksesta.

Lautakunnalle toimitettujen asiakirjojen mukaan X Oy:n raskaan ajoneuvoyhdistelmän perävaunu on vaurioitunut 11.5.2022 perävaunun osuttua alikulun kohdalla siltaan vakuutuksenottajana olevan kunnan kunnossapitovastuulla olevalla tieosuudella. Asiassa on riidatonta, että tienpitäjänä olevan kunnan korvausvastuun perustavana seikkana sillasta ja sen välittömästä läheisyydestä oli puuttunut viranomaismääräysten ja -ohjeiden mukainen ajoneuvon suurinta sallittua korkeutta osoittanut rajoitusmerkki sekä siltaan kiinnitettävä korkeusmerkki. Ajoneuvojen suurin sallittu korkeus vahinkopaikalla on ollut 4,1 metriä, kun X Oy:n perävaunun korkeus on ollut 4,3 metriä.

Osapuolet ovat erimielisiä siitä, oliko, ja jos niin missä määrin, X Oy vahingon kärsijänä myötävaikuttanut vahingon syntymiseen joko ajoreitin puutteellisella ennakkosuunnittelulla tai laiminlyömällä olosuhteiden tienkäyttäjältä edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta.

Lautakunnan näkemyksen mukaan tieliikennelain 3 §:n 1 momentin mukaiseen tienkäyttäjän yleiseen huolellisuusvelvollisuuteen kuuluu, että kuljettaja tuntee ajoneuvonsa ominaisuudet, kuten sen kulloisenkin painon ja mittasuhteet niin, että hän voi kuljettaa ajoneuvoa tiellä vahingonvaaraa aiheuttamatta. Tässä tapauksessa asiakirjoista ei ilme, että X Oy:n raskas ajoneuvoyhdistelmä olisi ylittänyt voimassa olevien säännösten mukaisia normaaliliikenteelle sallittuja massa- tai mittarajoja, kuten ajoneuvon suurinta sallittua 4,4 metrin korkeutta.

Siltä osin kuin vakuutusyhtiö on vedonnut huolellisen reittisuunnittelun merkitykseen vahingon välttämiseksi, lautakunta toteaa, että vaikka ennakollista reittisuunnittelua voidaan pitää osana huolellisen rahdinkuljettajan toimintaa kuljetusten sujuvuuden varmistamiseksi, eivät voimassa olevat viranomaismääräykset tai ohjeet sitä edellytä luvanvaraisia erikoiskuljetuksia lukuun ottamatta. Näin ollen lautakunta katsoo, ettei sitä vakuutusyhtiön mainitsemaa seikkaa, että X Oy:n kuljettaja ei ollut ennen ajoon lähtöä tarkastanut reitillä olleen alikulun korkeutta, voida lukea vahinkoon vaikuttaneena huolimattomuutena X Oy:n viaksi.

Lautakunta katsoo, että X Oy:n kuljettajan vahinkoon johtaneen menettelyn merkitystä arvioitaessa lähtökohtana on pidettävä sitä, että X Oy:n ajoneuvoyhdistelmä on ollut korkeudeltaan voimassa olevien sallittujen mittarajojen mukainen. Sen myötä kuljettajalla on ollut oikeus olettaa, että kyseistä ajoneuvoyhdistelmää on voinut kuljettaa normaalioloissa yleiselle liikenteelle osoitetulla tiellä ja kadulla ilman vahingonvaaraa ja että mahdolliset poikkeukset ajoväylän rakenteiden ja laitteiden osalta ilmoitettaisiin määräysten mukaisilla liikenneopasteilla ja merkeillä. Tässä tapauksessa alikulun korkeusrajoitusta osoittaneet rajoitus- ja ohjausmerkit olivat kuitenkin puuttuneet vahinkopaikalta edellä mainituin tavoin.

Näin olen X Oy:n kuljettajan mahdollisen vahinkoon johtaneen myötävaikutuksen kannalta ratkaisevaksi jää, mikä merkitys asiassa on annettava sille, että lautakunnalle toimitettujen asiakirjojen mukaan X Oy:n käyttämässä ajosuunnassa korkeusrajoitusta koskenut ennakkotieto oli ilmoitettu ennen alikulkua olevan kiertoliittymän suunnistustaulussa 250 metriä ennen vahinkopaikkaa.

Lautakunta katsoo, että liikenneopasteiden ja tienviittojen asianmukainen havainnoiminen on osa tieliikennelain mukaista tienkäyttäjän yleistä huolellisuusvelvollisuutta. Lautakunnalle toimitetun valokuvan perusteella kiertoliittymää edeltänyt suunnistustaulu, jonka pääasiallinen tarkoitus on osoittaa valittava ajoreitti, on tässä tapauksessa sijainnut pientareella ajoradan viereisen puurivin ja kevyenliikenteenväylän takana. Pelkkä suunnistustauluun merkitty pienikokoinen korkeusrajoitusmerkin kuva on normaalia rajoitusmerkkiä vaikeammin havaittava ja voi sen sekä suunnistustaulun sijainnin vuoksi jäädä helposti kiertoliittymää lähestyvän kuljettajan huomaamatta. Lautakunta on kiinnittänyt huomiota myös siihen, että kyseisessä ajosuunnassa ilmoitetun esteen sijaintia tai laatua ei ole voinut päätellä pelkän suunnistustaulussa olevan merkinnän perusteella.

Mainitsemillaan perusteilla lautakunta katsoo, ettei X Oy:n kuljettaja ole menettelyllään myötävaikuttanut törmäysvahingon syntymiseen, tai joka tapauksessa hänen huolimattomuuttaan olisi pidettävä niin vähäisenä, ettei sille ole annettava merkitystä oman kunnossapitovastuunsa selkeästi laiminlyöneen kunnan ja sen myötä kunnalle vastuuvakuutuksen myöntäneen vakuutusyhtiön korvausvastuun määräytymisen kannalta.

Näin ollen lautakunta katsoo, että vahinko tulee korvata korvauksen määrää alentamatta kunnan vastuuvakuutuksesta. Koska vakuutusyhtiö ei ole asiassa antamissaan korvauspäätöksissä ottanut kantaa korvattavaksi tulevan vahingon määrään, lautakunta ei anna ratkaisusuositusta vahingon määrän osalta.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö ottaa X Oy:n korvausvaatimuksen uudelleen käsiteltäväkseen lautakunnan edellä selostaman mukaisen vakuutuskorvauksen suorittamiseksi.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheejohtaja Raulos
Sihteeri Isokoski
Jäsenet:
Akselinmäki
Jaakkola
Makkula
Rajamäki
Sarpakunnas