Tapahtumatiedot

Asiakas on vakuutettuna L ry:n ryhmävastuu- ja oikeusturvavakuutuksessa. Asiakas on 15.11.2022 päivätyllä oikeusturvailmoituksella hakenut oikeusturvaetua rikosasiaan, jossa hän oli epäiltynä potilaan hoidossa Seinäjoen keskussairaalassa tehdystä tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta. Vakuutusyhtiö vastaanotti 22.12.2022 aluesyyttäjän 16.12.2022 tekemän päätöksen esitutkinnan rajoittamisesta sekä asiakkaan asiamiehen laskun toimeksiannon hoitamisesta. Vakuutusyhtiö antoi 11.1.2023 korvauspäätöksen, jonka mukaan se myönsi asiassa oikeusturvaedun. Vakuutusyhtiö ei kuitenkaan korvannut asiassa asiamiehen matkustamisesta ja matka-ajasta aiheutuneita kustannuksia.

Asiakkaan valitus

Asiakas on tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen ja vaatii Vakuutuslautakuntaa suosittamaan, että vakuutusyhtiö korvaa asiakkaalle L ry:n henkilöjäsenilleen ottamaan vakuutukseen sisältyvästä oikeusturvavakuutuksesta asiakkaan asiamiehen matkustamisesta aiheutuneet kustannukset vakuutusyhtiölle toimitetun laskun mukaan, yhteensä 3 894,26 euroa (sis. alv).

Edellä mainittu summa koostuu seuraavista kustannuksista:

- Asiamiehen matka-ajan palkkiona 1674 euroa, matka Oulu – Seinäjoki, matka-aika 4,5 h, 13.11.2022;
- Matkakulut Oulu – Seinäjoki, 325 km, 185,38 euroa, 13.11.2022;
- Majoituskulu 175,50 euroa, 13.11.2022;
- Asiamiehen matka-ajan palkkiona 1674 euroa, matka Seinäjoki – Oulu, matka-aika 4,5 h, 14.11.2022;
- Matkakulut Seinäjoki – Oulu, 325 km, 185,38 euroa, 14.11.2022.

Asian tausta

Vakuutettu on tehnyt oikeusturvahakemuksen 15.11.2022 vakuutusyhtiölle. Hakemuksesta käy ilmi muun ohessa, että vakuutetun valitsemana asiamiehenä on Oulusta oleva asianajaja. Asiakas oli valinnut kyseisen asianajajan lääkärikollegansa suosituksesta.

Oikeusturvahakemuksessa on todettu, että oikeusturvaetua haetaan esitutkinta-asiassa. Oikeusturvahakemuksen liitteenä on ollut vakuutetun saama kutsu saapua kuulusteluun Seinäjoen poliisiasemalle. Hakemuksen liitteenä on ollut asiamiehen laatima selvitys. Vakuutusyhtiö on 15.11.2022 pyytänyt sähköpostitse vakuutetun henkilötunnusta ja asiakastunnusta, valtakirjan tai kopion toimeksiantosopimuksesta ja selvitystä esitutkinnan lopputuloksesta. Viestissä 15.11.2022 ilmoitetaan tietoja tarvittavan ”asian käsittelyä varten”. Ilmoituksen perusteella kyseistä oikeusturva-asiaa on käsitelty vakuutusyhtiössä. Vakuutusyhtiön viestissä ei mainita, että oikeusturvahakemuksesta ja sen liitteistä ilmenevä valitun asiamiehen kotipaikka vaikuttaa asiamiehen toimenpiteiden korvattavuuteen.

Asianajaja on 22.11.2022 lähettänyt vakuutusyhtiölle vakuutetun valtakirjan ja tiedon henkilötunnuksesta. Asianajaja on lähettänyt 22.12.2022 vakuutusyhtiölle tiedon esitutkinnan rajoittamispäätöksestä sekä asiamiehen laskun. Toimeksianto on päättynyt esitutkinnan rajoittamispäätökseen. Vakuutusyhtiö on antanut asiassa erilliset korvattavuuspäätöksen ja korvauspäätöksen samana päivänä 11.1.2023.

Korvattavuuspäätöksestä ja korvauspäätöksestä 11.1.2023
Korvattavuuspäätöksessä 11.1.2023 todetaan, että ”mikäli käytätte muuta kuin omalla asuinpaikkakunnallanne tai oikeudenkäyntipaikkakunnalla toimivaa lakimiestä, tulemme vähentämään korvauksesta lakimiehen matkustamisesta aiheutuneet kustannukset”. Korvattavuuspäätöksessä ei ole ilmoitettu, mihin ehtokohtaan edellä siteerattu kannanotto perustuu.

Vakuutusehdoissa ei ole edellä mainittuun siteeraukseen oikeuttavaa rajoitusehtoa. Vakuutusyhtiö on päätöksessään ilmoittanut kohdassa ”asiamies” rajoituksen, jota ei ole vakuutusehdoissa. Kyseisen kaltaista ehtoa ei edes voitaisi ottaa vakuutusehtoihin, koska sellainen ehto olisi ristiriidassa oikeusturvavakuutuksen sopimusehdoista annetun lain (1060/1993) säännösten ja lain tarkoituksen kanssa. Asia ei muutu muuksi sillä, että vakuutusyhtiö toteaa kielletyn ratkaisuperusteen johtuvan muusta vakuutusehdosta.

Kohdassa ”asiamies” oleva vakuutusehtoihin perustumaton ja perusteeton rajoitus on tarkoitettu ohjaamaan vakuutettuja valitsemaan lakimies omalta asuinpaikkakunnalta tai oikeudenkäyntipaikkakunnalta sen sijaan, että vakuutettu saisi erityislain mukaisin oikeuksin valita lakimiehensä vapaasti.

Korvauspäätöksessä 11.1.2023 on vähennetty asiamiehen matkaan liittyvät kustannukset.

Sovellettavista vakuutusehdoista ja säännöksistä

Korvattavuuspäätöksessä ei ole mainittu mitään vakuutusehtoja, eikä siten sitä, mihin vakuutusehtoon perustuu muulla kuin vakuutetun kotipaikkakunnalla tai oikeudenkäyntipaikkakunnalla toimivan lakimiehen valitsemisesta seuraava vasta 11.1.2023 ilmoitettu korvausoikeuden rajoitus.

Vakuutusyhtiön vastauksessa mainittu ehtokohta 7 kuvaa ehtojen otsikoinnin ja kokonaisuuden huomioon ottaen kyseisen vakuutuksen tarkoitusta. Ehdon mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutetun välttämättömät ja kohtuulliset asianajo- ja oikeudenkäyntikulut kohdan 10 vakuutustapahtumissa. Vakuutuksen tarkoitusta yleisesti kuvaava ehtokohta 7 ei ole korvausoikeutta tai sen rajoja määrittävä ehto, eikä ehtojen ryhmittelyssä korvaussäännös.

Vakuutusyhtiö on lisälausumassaan vedonnut siihen, että oikeusturvavakuutuksen ehtojen kohta 7 ei ole rajoitusehto, vaan se määrittää vakuutuksen korvauspiirin rajat. Miten korvauspiirin rajaamista osoittava vakuutusehto eroaa rajoitusehdosta? Kyseinen ehtokohta on huomattavan epäselvä, jos se väitetysti rajaa vakuutuksen korvauspiiriä.

L ry:n ottaman vakuutuksen korvaussäännökset ovat vakuutusehtojen pääkohdassa 13 alakohtineen. Ehtokohdan 13.4 mukaan vakuutuksesta korvattavat kulut määrätään oikeudenkäymiskaaren ja oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain oikeudenkäyntikuluja koskevien oikeusohjeiden mukaisesti ottaen huomioon myös vastaavanlaisissa asioissa yleensä tuomitut ja maksetut kulut.

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 §:n 1 momentin nojalla korvattavia oikeudenkäyntikuluja ovat oikeudenkäynnin valmistelusta ja asian tuomioistuimessa ajamisesta sekä asiamiehen ja avustajan palkkiosta aiheutuneet kustannukset. Oikeudenkäymiskaaressa ei ole erityisesti säädetty asiamiehen tai avustajan matka-ajan korvaamisesta. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain oikeudenkäyntikuluja koskevassa 9 luvussakaan ei ole erikseen säädetty, korvataanko lain nojalla asiamiehen ja avustajan matka-aikaa.

Tuomioistuimissa vakiintuneesti noudatetun korvauskäytännön mukaan asianosaisen avustajan ja asiamiehen matkustamiseen käyttämä aika korvataan samaperusteisesti kuin muukin valmisteluun käytetty aika riippumatta siitä, kumpaa edellä mainituista kulukorvaussäännöksistä sovelletaan.

Oikeusavun palkkioperusteista annetun valtioneuvoston asetuksen (290/2008) 2 §:ssä säädetään, että palkkio avustajalle maksetaan käytetyn ajan perusteella, jollei (asetuksessa) jäljempänä toisin säädetä. Asetuksen matka-aikaa koskevan 5 §:n nojalla matka-ajasta ei suoriteta palkkiota, jos yhdensuuntaisen matkan pituus on alle 20 kilometriä. Palkkiota matka-ajalta ei yhdessä asiassa makseta ilman erityistä syytä enempää kuin kahdeksalta tunnilta. Matka-ajasta maksettava tuntipalkkio on palkkioasetuksen perusteella sama kuin muistakin toimenpiteistä maksettava tuntipalkkio.

Palkkioasetuksen sääntely on samanlainen kuin oikeudenkäymiskaaren ja oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain kulukorvausjärjestelmissä ja se tukee osaltaan sitä, että matkaan käytetty aika on korvattavaa valmistelua.

Vakuutusyhtiö on vastauksessaan vedonnut Vakuutuslautakunnan ratkaisuun VKL 316/15. Kyseisen ratkaisun osalta käytettävissä ei ole tietoa, onko tapauksessa sovellettujen vakuutusehtojen mukaan korvattavat kulut tullut määrätä oikeudenkäymiskaaren ja oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain oikeudenkäyntikuluja koskevien ohjeiden mukaisesti ottaen huomioon myös vastaavanlaisissa asioissa yleensä tuomitut ja maksetut kulut. Vakuutusyhtiön vakuutuksen ehtokohdan 13.4 perusteella vakuutuksesta on tässä maksettava korvaus myös matkustamiseen käytetystä ajasta.

Vakuutusyhtiön olisi tullut ilmoittaa kannastaan heti
Vakuutusehtojen kohdassa 13.5 olevan pääsäännön mukaan rikosasian esitutkinnasta aiheutuvia kuluja ei korvata. Rikokseen syylliseksi epäillylle vakuutetulle korvataan kuitenkin lakimiesavun käyttämisestä esitutkinnassa aiheutuvat kustannukset oikeusturvavakuutuksesta silloin, kun esitutkinnassa olleesta asiasta tehdään syyttämättäjättämispäätös, tai esitutkinta lopetetaan saattamatta asiaa syyttäjän harkittavaksi.

Pääsääntö esitutkintakulujen rajaamisesta korvauspiirin ulkopuolelle ja poikkeus niiden korvattavuudesta tarkoittavat, että kulujen korvattavuus esitutkinta-asiassa määräytyy aina vasta esitukinnan jälkeen annettavan ratkaisun perusteella ja korvaus määrätään esitutkintavaiheen päätyttyä.

Esitutkintakulut voivat olla määrältään mittavat, jos esimerkiksi muulta kuin esitutkinnan toimittamispaikkakunnalta valittu avustaja on joutunut käyttämään runsaasti työaikaa vaikkapa matkustamiseen.

Vakuutusyhtiölle on ollut selvää, että kyse on esitutkinta-asiasta. Vakuutusyhtiö on viestissään 15.11.2022 pyytänyt selvitystä ”esitutkinnan lopputuloksesta” arvioidakseen rajoitusehdon 13.5 soveltamista. Vakuutusyhtiön olisi jo täydennyspyynnössään 15.11.2022 tullut kiinnittää vakuutetun huomiota vetoamaansa ehtoon 7, joka vakuutusyhtiön tulkinnan mukaan jutun olosuhteissa rajoittaa vakuutetun korvausoikeutta. Hyvän vakuutustavan mukaista on ilmoittaa heti vakuutetun korvausoikeutta rajoittavista vakuutusehdoista ja varsinkin niistä, jotka eivät käy selvästi ilmi yleisesti saatavilla olevista vakuutusehdoista. Vakuutuksen yleistä tarkoitusta kuvaavasta vakuutusehtojen 7 kohdasta ei voi päätellä, että sillä olisi tarkoitettu rajata korvauspiirin ulkopuolelle asiamiehen matka-ajan palkkio ja matkustamisesta aiheutuneet suoranaiset kustannukset.

Asiamiehen matkustamisesta aiheutuneiden kustannusten välttämättömyys
Vakuutettu katsoo, että vakuutusyhtiön kanta korvauskiistan kohteesta on väärä. Vakuutetun kotipaikkaa relevantimpi seikka on tässä asiassa se, että epäilty rikos on tapahtunut Seinäjoella ja asiaan liittyvät esitutkintatoimet ovat tapahtuneet esitutkintaviranomaisten päättäminä Seinäjoella.

Asiassa ei ole kysymys valitun asiamiehen tai vaihtoehtoisten asiamiesten pätevyydestä. Vakuutettu on oikeutettu erityislain nojalla valitsemaan asiamiehensä vapaasti ja minkään vakuutusehdon sitä rajoittamatta. Oikeusturvavakuutuksen sopimusehdoista annettu laki ei rajoita vakuutetun valintaoikeutta sellaisilla perusteilla, onko vakuutetun valitsema asiamies pätevä tai onko saatavilla muita yhtä päteviä asiamiehiä.

Sillä seikalla, onko valitsemisvapauden rajoitus kirjoitettu sovellettuihin vakuutusehtoihin vai rajoittaako vakuutusyhtiö valintaoikeutta sisällöltään väljiä vakuutusehtoja tulkitsemalla, ei vaikuta kyseisen erityislain soveltuvuuteen.

Vakuutettu on valinnut asiamiehensä tilanteessa, jossa oikeusturvavakuutuksen sopimusehdoista annettu laki on antanut hänelle oikeuden valita asiamiehensä vapaasti, vakuutusehdoissa hänelle kuuluvaa lakiin perustuvaa valintaoikeutta ei ole rajoitettu ja vakuutusehdoissa ei ole ollut korvausoikeutta rajoittavaa yksilöityä ehtoa, jonka perusteella vakuutusyhtiöllä olisi oikeus jättää osa asianajokustannuksista korvaamatta sen seurauksena, että valittu lakimies on muulta paikkakunnalta.

Vastauksessa 23.2.2023 katsotaan, että ”ehtokohta 7 ei ole rajoitusehto, vaan se määrittää, mitä kuluja vakuutuksesta korvataan”. Ehtokohta 7 ei ole kyseiseen asiassa sovellettavien ehtojen mukainen korvaussäännös. Asiassa on arvioitava vain kustannusten välttämättömyyttä toimeksiannon hoitamiseksi. Vakuutuksesta korvattavien kustannusten arviointi tapahtuu kiinnittämällä huomiota siihen, onko aiheutunut kulu ollut välttämätön asian hoitamiseksi.

Tässä tapauksessa on selvää, että vakuutetun avustamiseksi asiamiehen on pitänyt matkustaa viranomaisen määräämää esitutkintatoimea eli päämiehen kuulustelua varten kuulustelun toimittamispaikkakunnalle Seinäjoelle. Matkustamiseen liittyvät kustannukset ovat olleet välttämättömiä asiamiestehtävän asianmukaiseksi hoitamiseksi. Koska kyseiset kustannukset ovat olleet välttämättömiä asiamiestehtävän huolelliseksi hoitamiseksi, ne ovat olleet myös viitatussa Suomen Asianajajaliiton B16 Oikeusturvaoppaassa tarkoitetulla tavalla tarpeellisia ja kohtuullisia.

Oikeusturvavakuutuksen ehdoista annetun lain vaikutus
Ehtokohdassa 7 ei ole täsmällisesti ilmaistu, mitä tarkoitetaan välttämättömillä ja kohtuullisilla asianajo- ja oikeudenkäyntikuluilla. Vakuutusyhtiön päätöksessä 3.2.2023 todetaan, että asiamiehen käyttämisestä aiheutuneet kulut korvataan oikeusturvavakuutuksen ehtojen mukaisesti. Sovellettavissa oikeusturvavakuutuksen ehdoissa ei ole rajoitusehtoa, johon perustuen vakuutuksenantajalla olisi oikeus evätä korvaus kokonaan tai osin sen vuoksi, että vakuutettu on valinnut asiamiehen muulta paikkakunnalta. Asiassa ei ole kysymys rajoitusehdon tulkinnasta.

Vakuutusyhtiö on katsonut, että korvaamatta jätettyjä matkakustannuksia ei ole pidettävä välttämättöminä sen vuoksi, että vakuutettu olisi voinut valita asiamiehen Seinäjoelta. Päätösperustelu osoittaa selvästi, että asiamiehen matkakustannukset on jätetty korvaamatta siksi, että asiamies ei ole ollut vakuutetun kotipaikkakunnalta ja siltä paikkakunnalta, jossa asian selvittämiseen liittyvä viranomaistoimi, kuulustelu, on tapahtunut.

Oikeusturvavakuutuksen sopimusehdoista annetun lain 3 §:n 1 ja 2 momentin nojalla oikeusturvavakuutuksen ehto, joka rajoittaa laissa todettua oikeutta valita asiamiehensä vapaasti, on mitätön. Kyseisellä lailla on sovitettu yhteen Suomen lainsäädäntö Euroopan yhteisöjen oikeusturvavakuutusta koskevan direktiivin säännösten kanssa (HE 137/1993 vp s. 1). Lain esitöiden mukaan oikeusturvavakuutuksen keskeisenä tarkoituksena on turvata vakuutetulle mahdollisuus käyttää vakuutustapahtuman satuttua pätevän lakimiehen apua oikeudellisten etujensa turvaamiseksi (HE 137/1993 vp s. 6).

Jos vakuutetun oikeudellisten etujen puolustaminen tapahtuu jossakin muussa valtiossa, asiamiehen tai avustajan on täytettävä tämän valtion kansallisessa lainsäädännössä asetetut pätevyysvaatimukset (HE 137/1993 vp s. 6). Tämän lain esitöiden lausuma huomioon ottaen laissa ei ole olemassa alueeseen tai paikkakuntaan sidottuja vakuutetun valintaoikeutta rajoittavia tekijöitä.

Ehtokohdassa 7 tarkoitettua kustannusten välttämättömyyttä ei voida arvioida tai ratkaista sellaisen olosuhteen perusteella, joka vakuutuksen ehtoihin sisällytettynä olisi lain vastaista ja ehdon mitättömyyteen johtavaa. Vakuutetulta ei voida evätä tai rajoittaa oikeutta korvaukseen sisällöltään väljän, vakuutuksen yleistä tarkoitusta kuvaavan ehdon tulkinnalla ja perusteella, jonka toteaminen vakuutusehdossa olisi lain vastaista.

Vakuutuksenantajan tulkinta on hyvän vakuutustavan vastainen sekä yllättävä ja ankara
Kuluttajan on mahdotonta havaita vakuutusehdosta 7, että asiamiehen matkakustannukset eivät olisi asian hoitamiseksi välttämättömiä kustannuksia ja että niitä ei korvattaisi, kun ehdossa ei ole nimenomaisesti niin todettu.

Vakuutusyhtiön tulkitsemana vakuutusehtoa 7 on pidettävä hyvän vakuutustavan vastaisena, vakuutetun kannalta yllättävänä ja korvausoikeutta rajoittavana vaikutuksiltaan ankarana.

Yleiset vakuutusehdot ovat sellaisia vakioehtoja, joilta on yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden perusteella epäselvyystilanteessa tulkittava laatijansa eli vakuutusyhtiön vahingoksi. Kuluttaja-asiakkaan eduksi on päädyttävissä samaan johtopäätökseen esimerkiksi kuluttajansuojalain 4 luvun 3 §:n mukaisesti, minkä mm. Vakuutuslautakunta on vakiintuneessa ratkaisukäytännössään vahvistanut (esimerkiksi ratkaisu VKL 61/15).

Vakuutusehto 13.3 ei sanamuotonsa perusteella osoita vakuutusyhtiön väittämää ehdon sisältöä. Sopimusehtoa on tulkittava laatijansa vahingoksi ja ko. tapauksessa vakuutetun hyväksi.

On varsin todennäköistä, että kuluttajan oleva vakuutuksenottaja ymmärtäisi kyseisen rajoitusehdon tarkoittavan, että neuvottelusta päämiehen kanssa ja esitutkinnan kuulustelussa avustamisesta aiheutuvia kustannuksia ei olisi pidettävä välttämättöminä asian hoitamiseksi.

Sopimusehtoa voidaan pitää hyvän tavan vastaisena, jos se esimerkiksi antaa kuluttajalle väärän tai harhaanjohtavan kuvan hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan. Hyvän tavan vastaista voi olla myös sopimusasiakirjojen laatiminen siten, että kuluttajalle raskaat ehdot ovat vaikeasti havaittavissa. Nämä näkökohdat on tuotu esille muun muassa kuluttajansuojalain 4 luvun säännösten muutosta koskeneen säädöksen esitöissä (HE 118/1994 vp s. 16).

Kuluttajan on mahdotonta havaita vakuutusehdosta 13.3, että asiamiehen matkakustannukset eivät olisi asian hoitamiseksi välttämättömiä kustannuksia ja että niitä ei korvattaisi, kun ehdossa ei nimenomaisesti ole niin todettu.

Kuluttajansuojasäännökset ja niiden vaikutus
Vakuutusyhtiön vastauksessa ei ole esitetty seikkoja, joiden perusteella olisi katsottava, että kuluttajansuojalain 4 luvun 3 §:n tulkintasääntö ei tulisi sovellettavaksi. Vakuutusyhtiö viittaa vastauksessaan asiamiehen informointivelvollisuuteen ja olettaa sitä laiminlyödyn. Tällaisilla seikoilla ei ole yleensäkään, eikä tässäkään, merkitystä vakuutetun kuluttaja-aseman muotoutumisessa ja harkinnassa kuluttajansuojalain soveltuvuudesta. Asiakas on vakuutettuna kuluttajan asemassa, koska L ry:n ottama vakuutus koskee häntä yksityishenkilönä.

Asiamiehen velvollisuuksiin ei kuulu informoida seikoista, jotka eivät ilmene nimenomaisista vakuutusehdoista, tai sellaisista seikoista, joilla ei ole vakuutusehtojen ja erityislain perusteella vaikutusta päämiehen oikeuteen valita asiamiehensä ja saada kulunsa vakuutuksesta korvatuiksi.

Vakuutusyhtiön vastauksessaan esiin tuomalla hyvällä asianajajatavalla ei ole kyseisessä asiassa merkitystä. Vastoin vakuutusyhtiön väitettä rajoitusehdon puuttumisella ja avoimen vakuutusehdon lain vastaisella tulkinnalla ei ole liityntää myöskään siihen, millä perusteilla käräjäoikeudet yksittäisissä tapauksissa kohtuullistavat oikeudenkäynnin osapuolten välistä oikeudenkäyntikulujen korvausvastuuta.

Kuluttajansuojalain 4 luvun 3 §:ssä säädetään, että jos kuluttajansuojalaissa tarkoitetun sopimuksen ehto on laadittu etukäteen ilman, että kuluttaja on voinut vaikuttaa sen sisältöön, ja ehdon merkityksestä syntyy epätietoisuutta, ehtoa on tulkittava kuluttajan hyväksi. Säännös perustuu Euroopan yhteisön ao. direktiivin voimaanpanemiseen Suomessa. Ko. lainkohdan soveltamisen edellytyksenä on lain esitöiden mukaan, että kuluttajan käsitykseen ehdon tulkinnanvaraisuudesta voidaan myös objektiivisesti arvioiden päätyä. Vaikka ehto olisi sanamuodoltaan yksiselitteinen, tulkinnan tarvetta voi ilmetä (HE 218/1994 vp s. 16).

Riippumatta siitä, onko vakuutusehdon 7 sanamuotoa ja sisältöä pidettävä sinällään selkeänä, kyseisen ehdon soveltuvuudesta ja merkityksestä syntyy epätietoisuutta silloin, kun ehtoa sovelletaan sellaisella perusteella, joka vakuutusehdossa nimenomaisesti kuvattuna olisi erityislaissa todetun vakuutetun oikeuden vastainen ja joka johtaisi vakuutuksen ehdoissa todettuna kyseisen vakuutusehdon mitättömyyteen. Vakuutusehdon merkityksestä käsillä olevan asian kaltaisessa tilanteessa syntyy perustellusti epätietoisuutta silloin, kun vakuutuksenantaa soveltaa vakuutusehtoa tapauksessa kuvatuin tavoin.

Asia tulee ratkaista kuluttajansuojalain 4 luvun 3 §:n tulkintasäännön perusteella niin, että vakuutusehtoja on tulkittava kuluttajana olevan hyväksi, ja niin, ettei ehto 7 rajaa vakuutetun asiamiehen matkakustannuksia korvattavien kustannusten ulkopuolelle.

Jos Vakuutuslautakunta ottaa vakuutusehdon 7 huomioon korvaussäännöksenä, ehtokohtaa tulee asiassa sovitella kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:n 1 momentin nojalla, koska sopimuksen ehto on kuluttajana olevan asiakkaan kannalta kohtuuton ja myös sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen. Ehto tulee jättää huomioon ottamatta.

Asiamiehen matkustamiseen liittyvien kustannusten korvaamisesta
Asiassa on aiheutunut asiamiehen matkustamisesta hänelle faktinen työajanmenetys siitä, että hän on matkustanut Oulusta Seinäjoelle ja takaisin Ouluun päämiehen kuulustelun oltua Seinäjoella.

Kuulustelu on alkanut klo 12 ja päämiehen kanssa on ollut neuvoteltava ennen kuulustelua. Kuulustelun kesto ei ole ennakoitavissa. Matkustaminen on tullut ajoittaa kahdelle päivälle. Tästä huolimatta on laskutettu vain paikkakuntien väliseen matkustamiseen henkilöautolla käytetty matka-aika.

Vakuutusyhtiön korvauspäätöksessä 11.1.2023 ei ole katsottu, että matkustamisajasta veloitettu palkkio olisi ollut määrältään kohtuuton. Tässä tapauksessa matkustamiseen käytetyn ajan katsominen korvattavaksi muulla perusteella kuin työajan veloitusperusteella olisi vakuutetun kannalta olosuhteet ja kuluttajansuojalain 4 luvun 1 § huomioon ottaen kohtuutonta.

Asiakas toteaa edelleen lisälausumassaan, että vakuutusyhtiön lisälausumassa (21.3.2023) esitetyt argumentit siitä, mitä oikeudenkäyntikulujen korvausvastuusta olisi mahdollisessa oikeudenkäynnissä määrätty, on nyt arvioitavan korvauspäätöksen perusteen ulkopuolella. Vakuutuslautakunnan ei tule ottaa näitä argumentteja lainkaan huomioon. Asiakkaan hakemus on ratkaistava huomioon ottaen vain vakuutusyhtiön korvauspäätöksen perustelut ja niihin kohdistetut asiakkaan ratkaisusuositushakemuksen perusteet ja perustelut. Vakuutusyhtiön Vakuutuslautakunnalle antamissa lausumissa esitetyt muut argumentit on otettava huomioon yksinomaan korvauspäätöksen perustelujen arvioinnissa, mutta ei uusina korvauksen epäämisperusteina välttämättömien matkakulujen korvattavuutta harkittaessa.

Vakuutusyhtiön vastine

Sovellettavat vakuutusehdot
Vakuutusehtojen kohdan (L ry:n ryhmävastuu- ja oikeusturvavakuutus, voimassa 1.1.2021 alkaen) 7 mukaan vakuutuksen tarkoituksena on korvata vakuutuksen välttämättömät ja kohtuulliset asianajo- ja oikeudenkäyntikulut, jotka ovat aiheutuneet lakimiesavun käyttämisestä riita-, rikos- ja hallintoasioissa kohdassa 10 tarkoitetuissa vakuutustapahtumissa.

Ehtojen kohdan 8 mukaan vakuutettuina ovat vakuutussopimuksessa mainitut henkilöt toimiessaan lääkärin ammatissa, toimessa tai virassa.

Ehtojen 10.1 mukaan vakuutuksesta korvataan vain sellaiset asiat, jotka liittyvät lääkärin ammatinharjoittamiseen, työsuhteeseen tai virkamiehenä toimimiseen.

Vakuutuksesta korvattava vakuutustapahtuma on
esitutkinnassa

- esitutkinnan aloittaminen asiassa, josta tehdään syyttämättäjättämispäätös tai esitutkinta lopetetaan saattamatta asiaa syyttäjän harkittavaksi.

Asiamiehen matkustamisesta aiheutuneiden kustannusten vähentäminen
Vakuutusyhtiö viittaa korvauspäätökseensä ja toistaa siinä kerrotut perustelut. Lisäksi vakuutusyhtiö toteaa seuraavaa.

Se seikka, että oikeusturvavakuutuksen ehdoissa määritetään vakuutuksen korvauspiirin ulottuvuus, ei ole asiakkaan kannalta yllättävää tai ankaraa. Oikeusturvavakuutuksesta korvataan ehtokohdan 7 mukaisesti välttämättömät ja kohtuulliset asianajo- ja oikeudenkäyntikulut. Tämä ehtokohta määrittää yleisesti kaikilta kuluilta edellytetyn ominaisuuden, jotta ne olisivat vakuutuksesta korvattavia.

Ehtokohta 7 ei ole rajoitusehto, vaan se määrittää, mitä kuluja vakuutuksesta korvataan. Vakuutusehdoissa ei ole vakuutusyhtiön käsityksen mukaan mahdollista luetella, mitkä kulut olisivat yleispätevästi ja kaikkia oikeusturva-asioita koskien välttämättömiä. Esimerkiksi Suomen Asianajajaliiton B16 Oikeusturvavakuutusoppaassa todetaan laskutuksen osalta yleisesti oikeusturvaehtoja mukaillen, että oikeusturvavakuutuksen perusteella maksetaan tarpeelliset ja kohtuulliset kustannukset jutun hoidosta.

Vakuutetulla on oikeus valita vapaasti asiamiehensä. Vakuutuksesta voidaan kuitenkin suorittaa korvauksia ainoastaan vakuutusehtojen määrittämissä rajoissa.

Asiamiehen matkustamisesta aiheutuneet kulut eivät ole välttämättömiä kustannuksia tilanteessa, jossa asiakkaalle on omalla kotipaikkakunnallaan tarjolla useita yhtä päteviä asiamiehiä hoitamaan hänen asiaansa. Mikäli asiakas kuitenkin haluaa esimerkiksi kollegansa suosituksesta käyttää muualla olevaa asiamiestä, hänen tulee maksaa asiamiehen matkustamisesta aiheutuva lisäkustannus itse. Asiakas ei ole asiassa edes väittänyt, ettei asiakkaan kotipaikkakunnalla olisi ollut tarjolla saman pätevyyden omaavaa asiamiestä hoitamaan hänen asiaansa.

Asianajajan hakiessa päämiehensä lukuun oikeusturvaetua hyvä asianajotapa edellyttää, että hän sitoutuu samalla ottamaan huomioon oikeusturvavakuutuksen ehtojen asettamat edellytykset vakuutuskorvauksen suorittamiselle. Käsiteltävään tapaukseen liittyen on esimerkiksi yleisesti tiedossa, että käräjäoikeudet voivat perustellusti kohtuullistaa asianajo- ja oikeudenkäyntikululaskua sillä perusteella, että asiamiehen laskutuksesta suuri osa koostuu matkustuskustannuksista. Asianajajaliiton B16 Oikeusturvavakuutusoppaassa todetaan laskutuksen osalta, että mikäli oikeudelle esitettyä laskua on lainvoimaisella tuomiolla ja perustelut esittäen alennettu, vakuutusyhtiö suorittaa korvauksen sen mukaisesti.

Käsiteltävässä tapauksessa asiakkaan asiamiehen olisi jo ennen vakuutusyhtiön puoleen kääntymistä tullut informoida asiakasta, että matkustamisesta aiheutuvat kulut eivät ehkä tule oikeusturvavakuutuksesta korvattaviksi, jos asiakas valitsee hänet asiamiehekseen. Vastuu kulujen jäämisestä vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle on siten asiakkaan asiamiehellä, ei asiakkaalla. Kuluttajansuojalain 4 luvun 3 §:n mukainen tulkintasääntö ei tämän vuoksi tule tässä tapauksessa sovellettavaksi.

Päätös vakuutetun asiamiehen matkustuskustannusten korvaamatta jättämisestä perustuu oikeusturvavakuutuksen ehtoihin. Vakuutusyhtiö katsoo, etteivät vakuutusehdot tai päätös ole ristiriidassa oikeusturvavakuutuksesta annetun lain kanssa siten, että ehdot tai päätös rajoittaisivat lain tarkoittamalla tavalla vakuutetun oikeutta valita oma asiamiehensä.

Asiamiehen matkustusajan korvaamisesta
Vakuutusyhtiö toteaa edelleen, että kun asiamiehen matkustuskulut jossain tilanteessa katsotaan perustellusta syystä vakuutuksesta korvattaviksi, asiakkaan asiamiehen laskuttama täysimääräinen korvaus matka-ajalta on lautakuntakäytännön mukaan kohtuuton.

Vakuutuslautakunta on ratkaisusuosituksessaan VKL 316/15 lausunut asiamiehen matkustamiseen käyttämän ajan korvattavuuden osalta seuraavaa, kun vakuutusyhtiö oli korvannut matka-ajalta 50 % asiamiehen normaalista työtuntiveloituksesta:

Vakuutusehtojen mukaan oikeusturvavakuutuksesta korvataan välttämättömät ja kohtuulliset asianajo- ja oikeudenkäyntikulut. Matka-ajan korvaamisesta ei ole erillistä ehtokohtaa, vaan myös tältä osin tulee arvioida, mitä on pidettävä kohtuullisena korvauksena. Vakuutuslautakunta katsoo, ettei autolla ajaen matkustamista voida rinnastaa normaaliin lakimiestyöhön, vaan sitä on pidettävä työhön liittyvänä ajanhukkana. Näin ollen korvausta ei tule arvioida asiamiehen matkustusaikaan kohdistuvan laskennallisen työaikamenetyksen pohjalta. Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutusyhtiön maksamaa korvausta on pidettävä vakiintunutta korvaus- ja lautakuntakäytäntöä vastaavana ja siten vakuutusehtojen mukaisena ja kohtuullisena. Lautakunnan näkemyksen mukaan käytäntöä ei voida pitää myöskään A:n kannalta kohtuuttomaan lopputulokseen johtavana.

Vakuutusyhtiö katsoo edellä esitetyin perustein, että sen tekemä korvauspäätös on vakuutusehtojen mukainen.

Vakuutusyhtiön lisälausuma
L ry:n ryhmäoikeusturvavakuutuksen ehtojen kohdan 10.1 mukaan vakuutuksesta korvattava vakuutustapahtuma on esitutkinnassa esitutkinnan aloittaminen asiassa, josta tehdään syyttämättäjättämispäätös tai esitutkinta lopetetaan saattamatta asiaa syyttäjän harkittavaksi. Asiakkaan oikeusturvailmoitus saapui vakuutusyhtiöön 15.11.2022 eli aikana, jolloin edes vakuutustapahtuman sattumisesta ei ollut varmuutta. Jotta vakuutusyhtiö voi todeta vakuutustapahtuman sattumisen ja jotta se voi antaa asiassa korvauspäätöksen, vakuutusyhtiö pyysi 15.11.2022 asiakkaalta selvityksen esitutkinnan lopputuloksesta. Syyttäjä teki 16.12.2022 päätöksen esitutkinnan lopettamisesta ja tällöin vakuutustapahtuman voitiin todeta sattuneen. Vakuutusyhtiö varmisti tämän jälkeen asiakkaan jäsenyyden L ry:ssä ja myönsi 11.1.2023 asiaan oikeusturvaedun sekä korvasi 11.1.2023 antamansa korvauspäätöksen mukaisesti asiamiehen laskusta vakuutusehtojen mukaisesti välttämättömät ja kohtuulliset kulut, asiamiehen matkustamisesta aiheutuneet kulut vähentäen.

Vakuutusyhtiö katsoo, että hakiessaan oikeusturvavakuutuksesta asiakkaansa puolesta päämiehelleen oikeusturvaetua asianajajan tulee päämiehensä edun nimissä tuntea lain ohella vakuutusehtojen sisältö ja myös sitoutua niiden noudattamiseen.

Oikeusturvavakuutuksen ehtojen kohta 7 ei ole rajoitusehto, vaan se sisältää vahinkovakuutusyhtiöiden oikeusturvavakuutuksissa yleisesti vuosikymmenien ajan käyttämän ilmaisun, joka määrittää vakuutuksen korvauspiirin rajat. Vastoin asiakkaan kantaa ko. ehto tai sen tulkinta vakuutusyhtiön soveltamalla tavalla ei ole yllättävä eikä ankara, vaan vakuutusyhtiön käsityksen mukaan se on yleisesti sovellettu ja myös maan asianajokunnalla tiedossa. Se ei myöskään ole kohtuuton eikä hyvän vakuutustavan vastainen. Ehtokohta ei rajoita asiakkaan oikeutta valita asiamiehensä. Se kuitenkin määrittää, mihin saakka vakuutuksesta voidaan maksaa korvauksia.

Vakuutusyhtiö toteaa lisäksi, että oikeusturvavakuutuksen ollessa kyseessä korvattava vahinko muodostuu asiakkaan asianajo- ja oikeudenkäyntikulusta. Vakuutussopimuslain 32 §:n mukaan ”vakuutustapahtuman sattuessa tai välittömästi uhatessa vakuutetun tulee kykyjensä mukaan huolehtia vahingon torjumisesta tai rajoittamisesta”. Asiakas ei näin ollen voi oikeusturvavahingossakaan sälyttää vakuutusyhtiön maksettavaksi kuinka suuria asianajokuluja tahansa. Asiakkaan asiamiehen tulee tietää tämä seikka ja ottaa se huomioon toimeksiantoa vastaanottaessaan.

Ehtokohdan 7 merkityksestä ei edellä kerrotuin perustein ole sellaista epätietoisuutta, että kuluttajansuojalain 4 luvun 3 § tulisi käsiteltävässä tapauksessa sovellettavaksi. Ehtokohta 7 ei noudatetun tulkinnan sisältöisenä myöskään ole ristiriidassa oikeusturvavakuutuksen sopimusehdoista annetun lain 3 §:n 1 momentin kanssa.

Asianajajaliiton oikeusturvavakuutusoppaan mukaan asianajajan on saatava asiakkaalta suostumus ennen ryhtymistä toimenpiteisiin, jotka oikeusturvavakuutusehtojen perusteella eivät todennäköisesti kuulu oikeusturva-vakuutuksesta korvattaviksi. Asianajajaliitonkin mukaan siis tietyt toimenpiteet ja kulut voivat jäädä vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle.

Oikeusturvaehtojen kohdan 13.4 mukaan ”vakuutuksesta korvattavat kulut määrätään oikeudenkäymiskaaren ja oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain oikeudenkäyntikuluja koskevien oikeusohjeiden mukaisesti ottaen huomioon myös vastaavanlaisissa asioissa yleensä tuomitut ja maksetut kulut”.

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n mukaan ”asianosainen, joka häviää asian, on velvollinen korvaamaan kaikki vastapuolensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, jollei muualla laissa toisin säädetä”. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 1 a §:n 1 momentin mukaan ”jos syyttäjän syyte tai muu vaatimus hylätään, jätetään tutkimatta tai jää sillensä, valtio on vastaajan vaatimuksesta velvollinen korvaamaan vastaajan kohtuulliset oikeudenkäyntikulut.”

Vakuutusyhtiö toteaa, että mikäli käsiteltävässä asiassa olisi nostettu syyte ja käräjäoikeus olisi antanut asiassa vapauttavan tuomion, asiakkaan asiamiehen olisi tullut perustella käräjäoikeudelle, miksi hänen matkakulunsa, jotka muodostavat huomattavan osan laskusta, tulisi korvata valtion varoista, kun asiakkaan puolustuksen olisi voinut hoitaa pienemmin kustannuksin oikeudenkäyntipaikkakunnalla tai sen lähellä sijaitseva asiamies. Oikeusturvaoppaan mukaan ”mikäli oikeudelle esitettyä laskua on lainvoimaisella tuomiolla ja perustelut esittäen alennettu, vakuutusyhtiö suorittaa korvauksen sen mukaisesti”. Vakuutusyhtiön mukaan on todennäköistä, että käräjäoikeus olisi em. tilanteessa viran puolesta kohtuullistanut asiamiehen laskua tämän matka- ja majoituskulujen verran tai ainakin huomattavan suurelta osin.

Vakuutusyhtiö katsoo, ettei myöskään ehtokohta 13.4 ole ristiriidassa oikeusturvavakuutuksen sopimusehdoista annetun lain 3 §:n 1 momentin tai kuluttajansuojalain 4 luvun 3 §:n kanssa. Vakuutusyhtiö katsoo, että käsiteltävässä tapauksessa asiamiehen laskuttamissa matka- ja majoituskuluissa ei ole kyse vakuutusehtojen tarkoittamista välttämättömistä ja kohtuullisista kuluista, minkä vuoksi niitä ei tule korvata vakuutuksesta.

Vakuutusyhtiö katsoo myös, että sillä ei ole ennen tietoa vakuutustapahtuman sattumisesta ollut velvollisuutta tiedottaa asiakkaalle tai hänen asiamiehelleen, että asiamiehen matka- ja majoituskuluja ei tulla korvaamaan vakuutuksesta; asiakkaan asiamiehen olisi edellä kerrotun vuoksi tullut informoida päämiestään tästä seikasta oma-aloitteisesti, jo vastaanottaessaan asiakkaalta asianajotoimeksiantoa.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, tuleeko asiakkaan oikeusturvavakuutuksesta korvata ulkopaikkakunnalta saapuneen asiamiehen matkakustannukset ja matkustamiseen kulunut aika.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutusehdot, (L ry:n ryhmävastuu- ja oikeusturvavakuutus, voimassa 1.1.2021 alkaen)

Vakuutusehtojen kohdan 7 mukaan vakuutuksen tarkoituksena on korvata vakuutuksen välttämättömät ja kohtuulliset asianajo- ja oikeudenkäyntikulut, jotka ovat aiheutuneet lakimiesavun käyttämisestä riita-, rikos- ja hallintoasioissa kohdassa 10 tarkoitetuissa vakuutustapahtumissa.

Ehtojen 10.1 mukaan vakuutuksesta korvataan vain sellaiset asiat, jotka liittyvät lääkärin ammatinharjoittamiseen, työsuhteeseen tai virkamiehenä toimimiseen.

Vakuutuksesta korvattava vakuutustapahtuma on
esitutkinnassa

- esitutkinnan aloittaminen asiassa, josta tehdään syyttämättäjättämispäätös tai esitutkinta lopetetaan saattamatta asiaa syyttäjän harkittavaksi.

Lainkohdat

Laki vakuutusten tarjoamisesta (234/2018)

30 § Vakuutuksentarjoajan toiminta ja asiakkaan edun etusija

Vakuutuksentarjoajan on toimittava rehellisesti, tasapuolisesti, ammattitaitoisesti, huolellisesti ja asiakkaan edun mukaisesti. Vakuutuksenantajan, asiamiehen ja sivutoimisen asiamiehen on lisäksi noudatettava hyvää vakuutustapaa sekä vakuutusmeklarin ja sivutoimisen vakuutusmeklarin lisäksi hyvää vakuutusmeklaritapaa.

[ – – ]

Laki oikeusturvavakuutuksen sopimusehdoista (1060/1993)

3 § Vakuutetun oikeus valita asiamies tai avustaja

Toimiluvan Suomessa saaneen vakuutuksenantajan myöntämän oikeusturvavakuutuksen vakuutetulla on vakuutustapahtuman satuttua oikeus antaa toimeksianto valitsemalleen asianajajalle tai muulle lakimiehelle. Vakuutusehdoissa on mainittava vakuutetulle tämän momentin mukaan kuuluvasta oikeudesta.

Sopimusehto, jolla rajoitetaan vakuutetulle 1 momentin mukaan kuuluvaa oikeutta, on mitätön.

Asian arviointi

Asiassa on kysymys siitä, tuleeko vakuutetun asiamiehen matkakulut ja matkaan käytetty aika korvata oikeusturvavakuutuksesta. Asiamies on avustanut vakuutettua esitutkintavaiheessa. Esitutkinta on pidetty Seinäjoella ja asiamies on matkustanut Seinäjoelle Oulusta avustamaan asiakasta.

Asiakas on ratkaisusuosituspyynnössään katsonut, että vakuutusehto, joka rajoittaa vakuutetun oikeutta valita asiamies, on ristiriidassa oikeusturvavakuutuksen sopimusehdoista annetun lain kanssa. Asiakas on katsonut lisäksi, että vakuutusehtojen ehtokohta 7 on sisällöltään epäselvä ja sitä tulisi tulkita laatijansa eli vakuutusyhtiön vahingoksi. Asiakkaan mukaan kyseinen ehtokohta on myös vakuutusyhtiön tulkitsemana hyvän vakuutustavan vastainen, vakuutetun kannalta yllättävä ja korvausoikeutta rajoittavana vaikutuksiltaan ankara. Asiakas katsoo edelleen, että ehdon soveltaminen tässä tapauksessa olisi kohtuutonta ja johtaisi kohtuuttomuuteen.

Vakuutuslautakunta arvioi ensin vakuutetulle 11.1.2023 lähetetyssä korvattavuuspäätöksessä asetettua ehtoa ulkopaikkakuntalaisen lakimiehen matkakustannusten korvaamisesta. Tämän jälkeen lautakunta arvioi yleisesti oikeusturvavakuutuksen sopimusehdoista annetun lain 3 §:n merkitystä asiassa, minkä jälkeen lautakunta arvioi vakuutusehtojen ehdon 7 soveltuvuutta käsillä olevaan kysymykseen.

Vakuutusyhtiön korvattavuuspäätöksessä oleva asiamiestä koskeva rajoitus
Vakuutettu on tehnyt oikeusturvahakemuksen 15.11.2022 vakuutusyhtiölle. Hakemuksesta käy ilmi muun ohessa, että vakuutetun valitsemana asiamiehenä on Oulusta oleva asianajaja. Hakemuksessa on todettu, että oikeusturvaetua haetaan esitutkinta-asiassa. Vakuutusyhtiö on 15.11.2022 pyytänyt sähköpostitse vakuutetun henkilötunnusta ja asiakastunnusta, valtakirjan tai kopion toimeksiantosopimuksesta ja selvitystä esitutkinnan lopputuloksesta.

Vakuutettu on saanut korvattavuuspäätöksen 11.1.2023, jossa on todettu, että ”mikäli käytätte muuta kuin omalla asuinpaikkakunnallanne tai oikeudenkäyntipaikkakunnalla toimivaa lakimiestä, tulemme vähentämään korvauksesta lakimiehen matkustamisesta aiheutuneet kustannukset”.

Vakuutuslautakunta kiinnittää huomiota siihen, että kyseistä ehtoa ei ole vakuutuksen vakuutusehdoissa. Vakuutusyhtiön 15.11.2022 viestissä ei mainita, että oikeusturvahakemuksesta ja sen liitteistä ilmenevä valitun asiamiehen kotipaikka vaikuttaa asiamiehen toimenpiteiden korvattavuuteen. Vakuutusyhtiön tiedossa on jo marraskuussa 2022 ollut, että vakuutettu käyttää oululaista asianajajaa, vaikka esitutkinta toimitetaan Seinäjoella. Vakuutettu on siten saanut matkakustannusten korvaamisrajoituksesta tiedon vasta sen jälkeen kun esitutkinta on jo päättynyt. Näin ollen hänellä ei ole ollut mahdollisuutta vaikuttaa enää tiedon saatuaan valitsemaansa asiamieheen.

Vakuutusten tarjoamisesta annetun lain 30 §:n 1 momentin mukaan vakuutuksentarjoajan on toimittava rehellisesti, tasapuolisesti, ammattitaitoisesti, huolellisesti ja asiakkaan edun mukaisesti. Vakuutuksenantajan, asiamiehen ja sivutoimisen asiamiehen on lisäksi noudatettava hyvää vakuutustapaa sekä vakuutusmeklarin ja sivutoimisen vakuutusmeklarin lisäksi hyvää vakuutusmeklaritapaa.

Vakuutuslautakunta katsoo, ettei vakuutusyhtiö ole toiminut asiakkaan edun mukaisesti menetellessään siten, että se on ilmoittanut matkakustannusten korvaamisen rajoittamisesta vasta sen jälkeen kun esitutkinta on päättynyt. Lautakunta katsoo, ettei vakuutetulle 11.1.2023 lähetettyä ehtoa asiamiehen matkakustannusten korvaamisesta ei voida asiaan soveltaa.

Oikeusturvavakuutuksen sopimusehdoista annetun lain soveltaminen
Oikeusturvavakuutuksen sopimusehdoista annetun lain 3 §:n 1 momentin mukaan toimiluvan Suomessa saaneen vakuutuksenantajan myöntämän oikeusturvavakuutuksen vakuutetulla on vakuutustapahtuman satuttua oikeus antaa toimeksianto valitsemalleen asianajajalle tai muulle lakimiehelle. Vakuutusehdoissa on mainittava vakuutetulle tämän momentin mukaan kuuluvasta oikeudesta. Saman pykälän 2 momentin mukaan sopimusehto, jolla rajoitetaan vakuutetulle 1 momentin mukaan kuuluvaa oikeutta, on mitätön.

Oikeusturvavakuutuksen sopimusehdoista annetulla lailla on pantu täytäntöön Euroopan yhteisöjen oikeusturvavakuutusta koskeva direktiivi (87/344/ETY), joka on sittemmin kumottu ja jonka säännökset on siirretty vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin (2009/138/EY, Solvenssi II -direktiivi) muuttumattomina. Kyseisen direktiivin 201 artiklassa säädetään vapaudesta valita asianajaja. Artiklan 1 kohdan mukaan kaikissa oikeusturvavakuutusta koskevissa sopimuksissa on nimenomaan ilmoitettava, että: a) jos turvaudutaan asianajajaan tai johonkin muuhun kansallisen lainsäädännön mukaan asianmukaisesti pätevään henkilöön vakuutetun henkilön etujen puolustamiseksi, edustamiseksi tai hoitamiseksi missä tahansa oikeudenkäynti- ja hallintomenettelyssä, vakuutetulla henkilöllä on vapaus valita sellainen asianajaja tai muu henkilö; b) vakuutetuilla henkilöillä on vapaus valita asianajaja tai halutessaan, jos se sallitaan kansallisessa lainsäädännössä, joku muu asianmukaisesti pätevä henkilö hoitamaan etujaan eturistiriitojen syntyessä. Direktiivin johdanto-osan 16 perustelukappaleessa todetaan, että mainitun direktiivin ja erityisesti sen 201 artiklan tarkoituksena on suojata asianmukaisesti vakuutettujen henkilöiden etuja.

Euroopan unionin tuomioistuin ja sen edeltäjä Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on arvioinut kyseisen artiklan tulkintaa ratkaisukäytännössään. Koska Solvenssi II -direktiivin 201 artikla on ilmaistu samoin sanamuodoin kuin direktiivin 87/344/ETY 4 artikla, myös aiemmin voimassa ollutta direktiiviä koskeva ratkaisukäytäntö on edelleen sovellettavaa.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin katsoi ratkaisussaan C-199/08 (Eschig), että direktiivin 87/344/ETY 4 artiklan 1 kohdassa säädetty oikeudellista edustajaa koskeva valinnanvapaus on yleisesti sovellettava ja sitova (kohta 47). Tuomioistuin totesi edelleen, että mainitun direktiivin tarkoituksena ei ole kuitenkaan oikeusturvavakuutusta koskeviin sopimuksiin sovellettavien sääntöjen täydellinen yhdenmukaistaminen ja jäsenvaltiot ovat unionin oikeuden nykytilassa vapaita määrittämään näihin sopimuksiin sovellettavat säännöt, kunhan ne noudattavat unionin oikeutta ja erityisesti mainitun direktiivin 4 artiklaa (kohta 65 ja 66).

Unionin tuomioistuin on edellä mainittuun tapaukseen viitaten todennut ratkaisussaan C-293/10 (Stark), että edustajan toimenpiteistä aiheutuvien kulujen kattamisen laajuudesta ei ole säännelty nimenomaisesti kyseisessä direktiivissä. Tuomioistuimen mukaan mainitun direktiivin säännösten ja sen johdanto-osan perustelukappaleiden perusteella ei näet voida katsoa, että mainitussa direktiivissä olisi säännöksiä sen summan määrittämisestä, joka oikeusturvavakuutuksen antajan on myönnettävä sellaisen vakuutusturvan perusteella, joka kattaa valtuutetulle henkilölle vakuutetun henkilön edustamisesta aiheutuneet kulut (kohta 32). Tuomistuin totesi edelleen, että näin ollen direktiivin 87/344 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu valinnanvapaus ei merkitse jäsenvaltioilla olevaa velvollisuutta säätää, että vakuutuksenantajien on kaikissa tilanteissa katettava kaikki vakuutetun henkilön puolustuksesta aiheutuneet kulut riippumatta siitä paikkakunnasta, jolle vakuutetun henkilön ammattimaiseen edustamiseen oikeutettu henkilö on sijoittautunut oikeusriidan käsittelyyn toimivaltaisen tuomioistuimen tai hallintoviranomaisen kotipaikkaan nähden, kunhan kyseinen vapaus ei menetä merkitystään. Tämä olisi tilanne, jos kyseisten kulujen vastattavaksi ottamista koskevan rajoituksen johdosta vakuutetun henkilön olisi todellisuudessa mahdotonta valita kohtuullisesti oikeudellinen edustajansa. Asiaa tältä osin mahdollisesti käsittelevien kansallisten tuomioistuimien tehtävänä on tarkastaa se, ettei kyse ole tämän luonteisesta rajoituksesta (kohta 33).

Vakuutuslautakunta katsoo edellä mainitun unionin tuomioistuimen ratkaisun perusteella, että ulkopaikkakuntalaisen asianajajan kulujen korvattavuutta oikeusturvavakuutuksesta voidaan rajoittaa perustellusta syystä, kunhan se ei merkitse vakuutetun valinnanvapauden tosiasiallista supistumista. Arvio on tehtävä tapauskohtaisesti.

Vakuutusehtojen kohdan 7 soveltaminen tapaukseen
Vakuutusehtojen kohdan 7 mukaan vakuutuksen tarkoituksena on korvata vakuutuksen välttämättömät ja kohtuulliset asianajo- ja oikeudenkäyntikulut, jotka ovat aiheutuneet lakimiesavun käyttämisestä riita-, rikos- ja hallintoasioissa kohdassa 10 tarkoitetuissa vakuutustapahtumissa.

Vakuutuslautakunta toteaa, että vakuutusehtojen kohta 7 on tyypillinen asianajo- ja oikeudenkäyntikulujen arviointia määrittelevä oikeusturvavakuutuksen vakuutusehto. Koska välttämättömien ja kohtuullisten asianajo- ja oikeudenkäyntikulujen arviointi on aina tapauskohtaista, vakuutusehdoissa ei voida yksiselitteisesti määritellä sitä, mikä on missäkin tilanteessa välttämätöntä ja kohtuullista. Vakuutuslautakunta katsoo, ettei kyseinen ehtokohta ole epäselvä, hyvän vakuutustavan vastainen tai yllättävä ja ankara.

Vakuutuslautakunta katsoo, että ehtokohdan 7 mukaisessa välttämättömien ja kohtuullisten kulujen arvioinnissa voidaan ottaa huomioon myös se, onko vakuutetulla ollut perusteita käyttää ulkopaikkakuntalaista asianajajaa. Tällöin välttämättömyysarvioinnissa on kiinnitettävä huomiota siihen, mitkä ovat ne perusteet, joilla tällaiset kulut tulisivat korvattavaksi. Lautakunta katsoo, ettei kyseinen ehto ole ristiriidassa EU:n oikeudessa turvatun vakuutetun valinnanvapausoikeuden kanssa.

Nyt käsillä olevassa tapauksessa vakuutettu tai hänen asiamiehensä eivät ole esittäneet perusteita sille, miksi asianajaja on valittu yli 300 kilometrin päästä esitutkinnan suorittamispaikkakunnasta. Näin ollen Vakuutuslautakunta katsoo, etteivät vaaditut matkakulut ole sellaisia välttämättömiä kuluja, jotka tulisivat vakuutuksesta korvattaviksi.

Asiakas on edelleen katsonut, että vakuutusehdon 7 soveltaminen olisi kohtuutonta ja johtaisi kohtuuttomuuteen. Kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:n mukaan kohtuuttomuutta arvioitaessa otetaan huomioon sopimuksen koko sisältö, osapuolten asema, sopimusta tehtäessä vallinneet olot ja, jollei [4 luvun] 2 §:stä muuta johdu, olojen muuttuminen sekä muut seikat.

Matkakustannusten epäämisen lisäksi asiassa ei ole esitetty muita perusteita sille, miksi vakuutusehto 7 olisi kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen tässä tapauksessa. Vakuutuslautakunta katsoo, että kyseinen ehto ei ole kohtuuton, eikä sen soveltaminen tässä tapauksessa johda kohtuuttomuuteen. Rajoitusehdon sovittelemiseen tai jättämiseen huomioon ottamatta ei ole osoitettu olevan kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitettuja perusteita.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön päätöstä ehtojen mukaisena.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros
Sihteeri Luukkonen Yli-Rahnasto

Jäsenet:
Haapasaari
Karimäki
Korpiola
Koskinen