Tapahtumatiedot

Lääkevahinkoilmoituksen 29.12.2020 mukaan A (s. 1968) aloitti Tambocor-lääkityksen runsaisiin rytmihäiriöihin 20.4.2017. A:lle tuli 26.4.2017 voimakkaita rytmihäiriökohtauksia. A soitti ambulanssin, mutta ambulanssin saapuessa kohtaus oli jo mennyt ohi. Jälkeenpäin A huomasi, että ambulanssihenkilökunnan häneltä ottamassa sydänfilmissä QT-aika oli yli 500 ms. Rytmihäiriökohtaukset pahenivat, ja A oli menettää tajuntansa. A soitti uudelleen ambulanssin, ja hänet vietiin sairaalan päivystykseen. Päivystyksessä A elvytettiin ensin käsin ja sen jälkeen vielä kaksi kertaa defibrillaattorilla. A sai kääntyväkärkisiä kammiotakykardiakohtauksia. Päästyään sydäntehoseurantayksikköön A elvytettiin vielä kerran. Todettiin, että Tambocor-lääke oli aiheuttanut A:lle QT-ajan pidentymisen. Vahinkoilmoituksen laatimisen aikoihin A oli saanut kuulla, ettei hänelle olisi tullut ollenkaan määrätä kyseistä lääkettä, koska hänellä oli luonnostaan pidentynyt QT-aika, QT-aikaa pidentävä Oxiklorin-lääkitys nivelreumaan ja lisäksi hänen kaliumarvonsa oli alle 4. Kaikki edellä mainitut seikat olivat tiedossa jo Tambocor-lääkettä määrätessä. A ei palaututunut edellä kerrottujen tapahtumien jälkeen ennalleen, ja hän on nykyään työkyvyttömyyseläkkeellä. A kertoi saaneensa avosydänleikkauksen ja elvytyksen vuoksi lievän aivovamman. Hän huomasi muutokset pian leikkauksen jälkeen, mutta tutkimuksiin pääseminen oli haasteellista. A:lle tehtiin vuonna 2020 keväällä neuropsykologiset testit, joissa todettiin viitteitä lähimuistin/etuaivolohkon ongelmista, ja niihin saatiin varmuus kuntoutujaksolla. Tällöin varmistui myös pysyvä työkyvyttömyyseläke. A katsoi, että lievä aivovamma oli seurausta avosydänleikkauksesta ja Tambocor-lääkkeen käytön aiheuttamista elvytyksistä. A vaati korvausta lääkevahinkovakuutuksesta.

Vakuutusyhtiö katsoi 26.10.2021 antamassaan korvauspäätöksessä, että A:lla 26.4.2017 ilmennyt akuutti kammioperäinen rytmihäiriö oli seurausta Tambocor-lääkkeen käytöstä. Kyseessä oli tältä osin korvattava lääkevahinko. Yhtiö maksoi A:lle lääkevahingon aiheuttamasta tilapäisestä haitasta 3.300 euroa potilas- ja liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaisen luokan 3 (lievää vaikeammat vammat) mukaisesti.

A vaati korvausta myös ansionmenetyksen osalta. Vakuutusyhtiö katsoi 1.12.2022 korvauspäätöksessään, että A oli ollut lääkevahingon vuoksi työkyvytön 26.4.—2.6.2017 välisen ajan. A:n korvaushakemuksen mukaan A:lle oli maksettu palkkaa 31.12.2017 saakka, minkä vuoksi yhtiö katsoi, ettei A:lle ollut aiheutunut lääkevahingon seurauksena korvattavaa ansionmenetystä. Yhtiö totesi, että A oli ollut sairauslomalla jo ennen lääkevahinkoa sekä sen jälkeen muiden sairauksien vuoksi. A:lle oli myöhemmin myönnetty työkyvyttömyyseläke näiden takia. A:lla oli ollut kammiolisälyöntejä jo ennen lääkevahinkoa, eikä lisälyöntisyyden ja muiden oireiden jatkuminen lääkevahingon jälkeen ollut yhtiön näkemyksen mukaan todennäköisesti lääkevahingosta johtuvaa. A oli ollut esimerkiksi väsymyksen sekä sydänoireiden vuoksi pitkällä sairauslomalla jo vuosina 2015—2016. Tätä ennen A:lla oli ollut ongelmaa työkyvyssä vuodesta 2014 lähtien. Huimausta A:lla oli todettu aiheuttavan alhainen verenpaine, vuoden 2015 tasapainoelinten tulehduksen jälkitila sekä rytmihäiriöt. Yhtiö katsoi, ettei Tambocor-lääkkeestä aiheutunut akuutti kammioperäinen rytmihäiriö ollut A:n sairauslomien ja pysyvän työkyvyttömyyden ensisijainen syy, eikä se tästä syystä maksanut A:lle ansionmenetyskorvausta.

Asiakkaan valitus

A ilmoittaa asiamiehen välityksellä tyytymättömyytensä vakuutusyhtiön päätökseen ja pyytää asiassa Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusta. A katsoo, että hänelle on todennäköisesti aiheutunut Tambocor-lääkkeen käyttöä seuranneista elvytyksistä vähintäänkin lieväasteinen aivovamma, ja että hänen nykyinen neuropsykologinen oireistonsa on seurausta sen jälkitilasta. Lisäksi A katsoo, että hänen fyysinen oireistonsa ja työkyvyttömyytensä ovat syy-yhteydessä lääkevahinkoon. A vaatii tilapäisen haitan korvauksen korottamista 7.000 euroon tai vähintäänkin 4.100 euroon. Lisäksi A vaatii korvausta pysyvästä haitasta, työkyvyttömyydestä aiheutuneesta ansionmenetyksestä ja ylimääräisistä lääkevahingosta johtuvista kuluista. A vaatii, että kaikille korvauserille tulee maksaa viivästyskorkoa.

Takykardia-alttius, beetasalpaajalääkitys ja suorituskyvyn lasku

A:lla ei ole ennen Tambocor-lääkitystä ja siitä seuranneita kammioperäisiä rytmihäiriöitä ollut tajunnanmenetyksiin johtaneita takykardiakohtauksia. A:lle määrättiin Tambocor-lääkitys lisälyönteihin, eikä hänellä vielä tuolloin ollut varsinaisia takykardiakohtauksia. A:lla on 26.4.2017 jälkeen todettu useita takykardiakohtauksia, jotka eivät ole useiden seurantojen mukaan yhteydessä aiempaan lisälyöntitaipumukseen.

A:n fyysisen suorituskyvyn on todettu tutkimuksissa vastaavan noin 68 %:a hänen ikäryhmänsä keskiarvosta. A katsoo olevan kiistatonta, että hänen fyysisen suorituskykynsä laskeminen on syy-yhteydessä beetasalpaajalääkitykseen. Beetasalpaajalääkitys taas on useiden kirjausten mukaan välttämätön 26.4.2017 ilmenneen takykardiataipumuksen vuoksi, eli sen tarve on syy-yhteydessä lääkevahinkoon. A tulee tarvitsemaan lääkitystä lopun ikänsä. Lisäksi A toteaa, ettei sillä, että hänen pulssi- ja verenpainetasonsa ovat luonnostaan alhaisia, ole asiassa oikeudellista merkitystä.

Lisäkirjelmässään A toteaa katetriablaation syy-yhteyden osalta, ettei hänelle olisi todennäköisesti tehty tätä toimenpidettä, mikäli lääkevahinkoa ei olisi sattunut. Vaikka toimenpiteestä saattaisi olla hyötyä myös lisälyöntisyyteen, toimenpidettä ei olisi yksinomaan tästä syystä tehty. A pitää selvänä, että kyseisellä toimenpiteellä on vaikutusta hänen nykytoimintakykyynsä.

Aivovamma ja neuropsykologinen oireisto

A kiistää vakuutusyhtiön väitteen, jonka mukaan häntä olisi jouduttu ainoastaan hetkellisesti elvyttämään ja ainoastaan kerran defibrillaattorilla. A toteaa, että häntä jouduttiin Tambocor-lääkkeestä kiistattomasti seuranneiden akuuttien takykardioiden johdosta elvyttämään 26.4.2017 päivystyksessä yhteensä neljä kertaa, joista kolme jouduttiin tekemään defibrillaattorilla. Tajuttomuusjaksot kestivät yhteensä useita minuutteja, vaikka potilasasiakirjoihin ei olekaan kirjattu tarkkoja aikoja. Kuitenkin kirjausten mukaan pelkästään viimeinen kohtaus kesti yhteensä 1,5 minuuttia. A viittaa valituksessa lääketieteelliseen kirjallisuuteen ja artikkeliin ja toteaa, että elvytystilanteessa tyypillinen myöhempiä haittavaikutuksia aiheuttava komplikaatio on aivovamma. Lisäksi A huomauttaa, että vakuutusyhtiön oma asiantuntijalääkärikin on katsonut, että hänelle aiheutui todennäköisesti elvytysten seurauksena lievä aivovamma.

A toteaa potilasasiakirjoista käyvän ilmi, että hänen kognitiivinen suoriutumisensa on ollut ennen elvytyksiä erinomaista. Hän on toiminut haastavissa ja hyvää muistia ja paineensietokykyä vaativissa asiantuntijatehtävissä, joihin liittyi muun muassa matkustelua, aikatauluttamista, kouluttamista ja asiakastilaisuuksien järjestämistä.

A toteaa yhdistäneensä kognitiivisen tasonsa laskun mitraaliläppätoimenpiteeseen elvytysten lisäksi sen vuoksi, että hän oli sairaslomalla lääkevahingon sattumiseen saakka, eikä hänelle siten ollut tarjoutunut mahdollisuutta haastaa kognitiivista suoriutumistaan. Hän huomasi tason laskun vasta palattuaan työtehtäviinsä. Lisäksi A:n tuttava oli maininnut, että kognitio-ongelmat saattaisivat olla seurausta leikkausaikaisesta keuhkosydänkoneesta, eikä hän siten osannut epäillä syyksi elvytyksiä.

A toteaa, että useissa asiakirjoissa (muun muassa neuropsykologisen tutkimuksen lausunnossa) on yhdistetty hänen kognitio-ongelmansa lääkevahinkoa seuranneisiin elvytystilanteisiin. A:lle ei ole asetettu varsinaista aivovammadiagnoosia, mutta hänen oireensa (vireystilan säätelyn vaikeudet, työmuistin ja keskittymiskyvyn vaikeudet sekä paineensietokyvyn lasku) sopivat lievän aivovamman jälkitilaan. A:n mukaan neurologian ja neuropsykologian vastaanotoilla on päädytty epäilemään aivojen etulohkon vauriota. A toteaa, ettei kuvantamislöydösten puute poissulje lievän tai keskivaikean aivovaurion mahdollisuutta, erityisesti huomioiden se, että kuvantamiset tehtiin vuosia elvytystilanteiden jälkeen. Lisäkirjelmässään A pitää vääränä vakuutusyhtiön näkemystä siitä, että lievä aivovaurio ei voisi aiheuttaa kuin korkeintaan kolmen kuukauden kestoisen oireiston.

Lisäkirjelmässään A toteaa, että on yleisesti lääketieteellisesti tunnettua, että lieväkin aivovamma voi aiheuttaa toimintakyvyn kannalta vaikeankin neuropsykologisen oireiston. Erityisesti tyypillinen vireystilan säätelyn häiriö ja muistiongelmat voivat työelämässä osoittautua haastaviksi. A pitää kiistattomana, että tällaiset oireet alkoivat hänellä lääkevahingon jälkeen. A pitää mahdollisena, että hänen neuropsykologinen oireistonsa on osittain seurausta lääkevahingon aiheuttamasta vaikeasta ahdistuksesta ja stressistä, mutta huomattavasti todennäköisempänä hän pitää sitä, että hän on saanut useiden elvytysten seurauksena pysyvän aivovaurion.

Tilapäinen haitta

A katsoo, että vakuutusyhtiön tilapäisen haitan korvauksena maksama haittaluokkaan 3 sijoittuva 3.300 euroa on alimitoitettu ottaen huomioon hänelle aiheutunut tilapäisen haitan laatu, kesto ja määrä sekä yleinen korvauskäytäntö ja oikeuskäytäntö. A katsoo, että hänelle aiheutunut tilapäinen haitta kuuluu pikemmin vammaluokkaan 4. A toteaa, että hän oli lääkevahingon seurauksena tehohoidossa useita päiviä eikä hän ole toipunut toiminnallisesti lähes lainkaan yli neljän vuoden aikana. Lisäksi A toteaa, että hänelle on aiheutunut psykologista haittaa. A vaati tilapäisen haitan korvauksen korottamista haittaluokan 4 mukaisesti 7.000 euroon, tai toissijaisesti vammaluokan 3 yläosan mukaiseen 4.100 euroon.

Pysyvä haitta

A toteaa fyysisten oireidensa osalta, että hänen suorituskykynsä on tutkimuksissa todettu vastaavan 68 %:a hänen ikäryhmänsä keskiarvosta. Koska pysyvä haitta määritellään vakiintuneesti siten, että jokainen haittaluokka vastaa noin 5 %:n toimintakyvyn alenemaa, A katsoo, että hänelle ainoastaan fyysisenkin oireiston aiheuttama pysyvä haitta vastaa vähintään haittaluokkaa 6. Soveltuvimpana haittaluokka-asetuksen kohtana A pitää kohdan 11 (Verenkiertoelimet) otsaketta ”Keskivaikea toiminnanvajaus”. 17.1.2020 päivätyn B1-lääkärilausunnon mukaan A:n rasituskokeesta saatu NYHA-luokka 2 vastaa haittaluokka-asetuksessa mainittua. Niin ikään A:lla mitattu kuormitustaso 90 W sijoittuu edellä mainitussa kohdassa määritellylle 75–125 W välille. A:n mukaan asiassa tulee myös huomioida se, ettei hän voi enää käyttää QT-aikaa pidentäviä lääkityksiä, joihin kuuluu merkittävä osa tavallisimpien sairauksien hoitoon käytettävistä lääkkeistä.

Aivovamman jälkitilan osalta A toteaa, että hänellä on keskittymiskyvyn ajoittaista vaihtelua sekä työmuistin kuormittumista ja häiriöalttiutta. Lisäksi hänellä on todettu kognitiivisen prosessoinnin hidastuneisuutta ja oivaltavan analysoinnin vaihtelua. A katsoo haittaluokka-asetuksen soveltuvimman kohdan olevan kohdan 6 (Aivot) alta löytyvä otsake ”Lievä aivovamman jälkitila”, jossa asteikko on 0–5. A katsoo, että hänen oirekuvansa asettuu selkeästi asteikon yläpäähän, ja vastaa vähintäänkin neuropsykologisten oireiden osalta haittaluokkaa 5. Kun tämä yhteensovitetaan fyysisen toiminnanvajauksen haittaluokan kanssa, saadaan lääkevahingosta seuranneeksi kokonaishaittaluokaksi 10, jonka mukaista korvausta A vaatii maksettavaksi lääkevahinkovakuutuksesta.

Työkyvyttömyys

A toteaa, että vastoin vakuutusyhtiön korvauspäätöksessä esitettyä, hänelle ei ole myönnetty työkyvyttömyyseläkettä sydänsairauksien johdosta, vaan uusimmissa B-lausunnoissa todetaan, että hän olisi sydämen puolesta kykenevä toimistotyöhön. A:lle tehdyn neuropsykologisen lausunnon yhteenvedosta käy yksiselitteisesti ilmi, että hän on työkyvytön todennäköisestä aivovammasta aiheutuneiden kognitiivisten ongelmien vuoksi. A toteaa, että hän olisi ilman lääkevahingon sattumista ja useita elvytyskertoja todennäköisesti kognitiiviselta tasoltaan mitraaliläppätoimenpidettä edeltävällä tasolla, eikä työkyvyttömyyttä olisi aiheutunut. Vähintäänkin A olisi kyennyt toimenpiteestä toivuttuaan asianmukaisella lääkityksellä tekemään osa-aikaista (50 %) työaikaa.  A katsoo, että hänelle tulee korvata aiheutunut ansionmenetys 31.12.2017 lukien toistaiseksi.

Lisäkirjelmässään A toteaa, että hän on pyrkinyt palaamaan työelämään lääkevahingon jälkeen. Sen hoidon, jonka aikana lääkevahinko sattui, on ollut tarkoitus parantaa ja säilyttää hänen työkykyänsä. Neuropsykologisen oireiston lisäksi A:n työkykyyn vaikuttaa olennaisesti beetasalpaajalääkityksen aiheuttama rasituksensietokyvyn ja toimintakyvyn alenema. Vastoin vakuutusyhtiön esittämää, beetasalpaajalääkityksen on katsottu potilasasiakirjoissa johtuvan nimenomaan lääkevahingosta ja sen seurauksista.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö toteaa vastineessaan, että kysymys syy-yhteyden todennäköisyydestä on viime kädessä oikeudellinen. Harkinnassa otetaan lääketieteellisen selvityksen ohella huomioon muutkin seikat, joiden perusteella voidaan tehdä päätelmiä syy-yhteyden olemassaolosta tai sen puuttumisesta. Vahingon kilpailevilla syillä tai niiden puuttumisella on luonnollisesti merkitystä syy-yhteysarvioinnissa. Vastaajan velvollisuutena ei, toisin kuin ratkaisusuosituspyynnössä esitetään, kuitenkaan ole vaatimuksen torjuakseen osoittaa todellista syytä vahinkoon.

Aivovamma

Yhtiö toteaa, että A:ta jouduttiin hetkellisesti paineluelvyttämään ja pian tämän jälkeen sydämen rytmi jouduttiin yhdellä iskulla kääntämään noin puolitoista minuuttia kestäneen kammiotakykardian aikana. Muuten elvytystilanteisiin ei potilaskertomuksissa viitata. Tällainen sydänperäinen aivojen hapenpuute voi aiheuttaa lievän aivovaurion, kun puhutaan sen alkuvaiheen vaikeusasteesta. A:n sydän- ja aivotoiminnot palautuivat elvytystoimien käynnistyttyä. Hapenpuute jäikin äärimmäisen lyhyeksi, ja mahdollinen aivovaurio voitaisiin katsoa korkeintaan lieväksi. Ilmiö voidaan yhtiön mukaan rinnastaa pään iskuvammoihin, joissa niissäkin mikä tahansa tajunnan tason lasku katsotaan osoitukseksi aivovammasta, mutta silloinkin kyse on vasta alkuvaiheen vaikeusasteen luokittelusta. Yhtiö toteaa olevan kuitenkin aivan toinen asia, mikä on mahdollisesta aivovammasta jäävä pysyvä haitta.

Yhtiö toteaa, että aivovammoissa vamman alkuvaiheen vaikeusaste korreloi siitä mahdollisesti aiheutuvaan pysyvään haittaan. Yleisellä tasolla voidaan todeta, että lievä aivovaurio aiheuttaa korkeintaan kolmen kuukauden kestoisen aivotoiminnan heikentymän. A:lle ei ole terveydenhuollossa asetettu aivovammadiagnoosia, eikä sellaiseen viittaavaa edes ole kirjattu ensivaiheen tapahtumiin liittyviin potilaskertomuksiin. Yhtiön mukaan voisi ajatella näin olevan, jos A:n tilanne olisi objektiivisesti arvioituna ollut sellainen, jossa riski pysyvälle vammautumiselle olisi ollut olemassa. A kotiutui sairaalasta hyvävointisena, eikä häntä koskevista vuosien 2017—2019 potilasasiakirjoista löydy mitään viitteitä aivovamman jälkitilaan sopivista oireista. Se, että A on useita vuosia tapahtumien jälkeen ilmaissut oirekuvan alkaneen elvytystilanteiden jälkeen, ei ajallista yhteyttä tai muutakaan syy-seuraussuhdetta riitä osoittamaan. Yhtiö viittaa Liikennevahinkolautakunnan ratkaisusuositukseen LV 21/1357, jossa on ollut kyse liikennevahingon ja aivovamman syy-yhteysarvioinnista.

Yhtiö toteaa, että A:n kuvataan voineen tapahtumien jälkeen hyvin. Aivovamma ei ole etenevä sairaus, eikä sen jälkitila voi olla huonompi kuin aivovamman tila alkuvaiheessa. Koska mitään näyttöä ensitapahtumiin ajallisestikaan yhdistyvistä aivovammaan sopivista oireista ei ole, ei myöhempääkään oireilua voida tapahtumiin yhdistää. Useita vuosia ensitapahtumien jälkeen suoritettu neuropsykologinen tutkimus ei osoita aivovamman tilaa todennäköiseksi.

Yhtiö toteaa, että A:n kuvataan merkinnässä 3.4.2020 kärsineen neurologisesta oireilusta jo vuosien ajan. Huimauksesta A kärsi ennen lääkevahingon sattumista. A:lle tehtiin sydämen mitraaliläpän plastia sekä vasemman eteiskorvakkeen sulku syyskuussa 2016. Potilasasiakirjojen mukaan A:n kognitiivinen oireilu alkoi jo tämän leikkauksen jälkeen. Neurologin vastaanottokäynnin 2.6.2020 kirjauksen mukaan A oli kokenut muistitoimintojensa heikentymistä vuodesta 2016 lähtien. Yhtiön käyttöön toimitettujen B-lausuntojen mukaan A:n työkyvyssä oli ollut ongelmaa jo vuodesta 2014 lähtien, ja esimerkiksi vuosina 2015—2016 hän oli väsymyksen ja sydänoireiden takia pitkään sairauslomalla. Käyntimerkintään 3.4.2020 kirjattiin, että monien A:n sairauksien oireisiin liittyy kuormitusta, joka lisää neurologisia ja kognitiivisia oireita ja alentaa myös toimintakykyä. Aivojen magneettitutkimuksessa 30.3.2020 tehtiin normaali löydös. Yhtiö katsoo myös näiden seikkojen osoittavan, ettei elvytystilanteista ole jäänyt A:lle mitään neurologista jälkihaittaa.

Vakuutusyhtiö toteaa, että vaikka Vakuutuslautakunta pitäisi lievää aivovammaa todennäköisenä, ei tällaisen vamman kuitenkaan voitaisi katsoa aiheuttaneen A:lle mitään neurologista jälkihaittaa.

Työkyvyttömyys

Yhtiö toteaa, että A kärsii monesta toimintakykyyn vaikuttavasta perussairaudesta. B-lausunnoista selviää, että hänen työkyvyssään oli ollut ongelmaa ainakin vuodesta 2014 lähtien ja vuosina 2015—2016 hän oli pitkään sairauslomalla. Jo ennen lääkevahinkoa A kärsi muun muassa huimauksesta, jatkuvasta korvien vinkunasta sekä suoritetun avosydänleikkauksen jälkeen myös erinäisistä kognitiivisista ongelmista.

Yhtiö toteaa olevan riidatonta, että lääkevahinko oli syy A:n työkyvyttömyyteen ajalla 26.4.—2.6.2017. Korvattavaa ansionmenetystä ei kuitenkaan ole aiheutunut, koska A:lle maksettiin tältä ajalta täysi palkka.

Yhtiö toteaa A:n olleen hyvävointinen kotiutuessaan sairaalasta 10.5.2017. A:lle kirjoitettiin sairauslomaa 2.6.2017 saakka. Kesä- ja elokuun välisenä aika A:lla ei juurikaan esiintynyt rytmihäiriöitä ja suoritetussa Holter-tutkimuksessakin havaittiin vain yksittäisiä lisälyöntejä. Yhtiö toteaa, että sen käyttöön toimitetun selvityksen valossa A:n ei 3.6.—31.8.2017 välisenä aikana voida katsoa olleen lääkevahinkoon liittyvistä syistä työkyvytön, eikä tältä ajalta ole perusteita ansionmenetyksen korvaamiseen.

Yhtiö toteaa, että kontrollikäynnillä 1.9.2017 A:n yleistilaa kuvattiin hyväksi, ja tutkimuksen aikana otetussa sydänfilmissäkin todettiin rauhallinen sinusrytmi. A raportoi lisälyöntituntemuksista, jotka yhtiön mukaan todennäköisimmin liittyvät ripuliin, josta A kärsi perussairaustensa takia. A kuvasi fyysisen kuntonsa heikentyneen rytmihäiriön ja ablaatiotoimenpiteen jälkeen. Käyntimerkinnässä 3.1.2018 viitataan syyskuussa 2017 tehtyyn spiroergometriaan, jossa A:n suorituskyvyn todettiin lievästi alentuneen. Yhtiön mukaan näyttöä siitä, että tämä todennäköisesti liittyisi lääkevahinkoon, ei kuitenkaan ole, eikä suorituskyvyn aleneman ole todettu olevan luonteeltaan toimistotyöskentelyn estävää.

Yhtiö toteaa, että työterveyslääkärin A:lle 9.9.2017 kirjoittamassa B-lausunnossa A:ta pidettiin työkykyisenä, vaikka työkyvyn kuvattiin selkeästi alentuneen. A:lla kuvattiin olleen vaikeuksia työssä jaksamisessa katetriablaatiotoimenpiteen jälkeen siten, että vointi oli romahtanut elokuun lopussa. Kuitenkin edeltävällä sairaalan kontrollikäynnillä 1.9.2017 kuvattiin A:n yleistilaa hyvänä. Marraskuussa 2017 A:lle suoritettiin uusi Holter-tutkimus, jossa havaittiin vain yksittäisiä lisälyöntejä. Yhtiö katsoo, että sen käytössä olevan selvityksen valossa A:n ei voida todennäköisesti osoittaa olleen lääkevahinkoon liittyvistä syistä työkyvytön myöskään 1.9.—31.12.2017 välisenä aikana.

Yhtiö toteaa lisäksi näkemyksenään, ettei lääkevahinko ollut yksinomainen syy sille, että A:lle suoritettiin katetriablaatiotoimenpide. Esimerkiksi merkinnässä 23.9.2020 todetaan, että toimenpide tehtiin myös kammiolisälyöntisyyden takia. Yhtiön mukaan tämä on huomioitava, mikäli toimenpiteen katsottaisiin olevan syy-yhteydessä lääkevahinkoon sekä mahdolliseen toimintakyvyn alenemaan. Yhtiö toteaa, ettei mitään näyttöä siitä, että toimenpide olisi todennäköinen osasyy A:n oireiluun, ole toisaalta esitetty.

Yhtiö toteaa, että työterveyslääkäri kirjoitti A:lle 2.1.2018 B-lausunnon ajalle 1.1.—30.4.2018. A:ta pidettiin kokonaan työkyvyttömänä. Yhtiön mukaan tämäkään lausunto ei osoita lääkevahinkoa todennäköiseksi, saati pääasialliseksi työkyvyttömyyden aiheuttajaksi. A koki, että työpaikan tulehtunut ilmapiiri oli johtanut siihen, ettei hän enää saanut tukea pyrkimyksilleen olla töissä.

Yhtiö toteaa, että A:lle oli soittoaika sydän- ja keuhkosairauksien poliklinikalle 3.1.2018, jossa hän kertoi kammiolisälyöntisyyden olleen syksyllä 2017 voimakasta, mutta sittemmin oireisto oli lievittynyt. Marraskuussa 2017 A:lle tehtiin kahden vuorokauden Holter-tutkimus, jossa yksittäisiä kammiolisälyöntejä nähtiin vain 55 kappaletta. A kuvasi stressin ja suolisto-oireiden provosoivan oireilua. Koska rytmihäiriöoireilu oli vähäistä, jäätiin tilannetta seuraamaan. Myös 10.4.2018 kuvattiin rytmihäiriöoireilun olleen ajoittaista. Kammiolisälyöntisyyttä A:lla esiintyi runsaasti jo ennen lääkevahinkoa, joten yhtiön mukaan siinä ei ollut kysymys mistään uudesta ilmiöstä. Yhtiö toteaa, että tälläkään perusteella lääkevahinko ei ainakaan pääasiallisesti ole aiheuttanut A:n työkyvyttömyyttä ajalla 1.1.—30.4.2018.

Yhtiö toteaa, ettei sen käyttöön ole toimitettu muita B-lausuntoja vuodelta 2018. A:lle myönnettiin kuntoutusraha ajalle 11.4.—30.11.2019 ja B-lausunnon 16.4.2019 kirjausten perusteella A suoritti tuolloin yrittäjyyteen liittyviä opintoja sekä oli työkokeilussa. Sairaalan käyntimerkinnän 9.10.2018 mukaan VT-ablaation jälkeen ei ollut havaittu kammiotakykardioita. A raportoi, ettei tykytyskohtauksia ollut lainkaan, jos hänen kaliumarvonsa ja magnesiumin arvonsa olivat tasapainossa. Suurimmaksi ongelmakseen A kuvasi väsymyksen, jonka takia hän oli ollut sairauslomalla jo ennen lääkevahingon sattumista. Lääkäri ei käynnillä 9.10.2018 asettanut A:lle minkäänlaisia liikkumisen rajoituksia. Yhtiö toteaa, että esitettyjen selvitysten perusteella A:ta ei voida pitää ainakaan lääkevahinkoon liittyvistä syistä työkyvyttömänä ajalla 1.5.—31.12.2018.

Yhtiö toteaa, että A hakeutui rytmihäiriötuntemusten ja huimauksen takia päivystykseen 5.2.2019. Hypokalemiataipumuksen todettiin altistavan rytmihäiriöille, mutta päivystyskäynnin aikana A:lta otetussa sydänfilmissä ei todettu mitään poikkeavaa. Käyntimerkinnän 5.2.2019 mukaan A ei ollut kärsinyt kammiotakykardioista VT-ablaation jälkeen. Maaliskuussa 2019 A:lle suoritettiin Holter-tutkimus, jossa todettiin rauhallinen sinusrytmi ja jonkin verran kammiolisälyöntejä, joiden todettiin mahdollisesti selittävän A:n kokemat oireet. A raportoi edelleen poikkeavasta väsymyksestä.

Yhtiö toteaa, että A:lle kirjoitettiin seuraava B-lausunto 16.4.2019, jossa korostuvat väsymys ja jaksamisen ongelmat, joita oli jossain määrin ennen lääkevahinkoakin. Yhtiö toteaa, ettei A:n väsymystä ollut sen koommin tutkittu, joten mitään lääkevahinkoon liittyvää sairautta tai vammaa ei A:lla yhtiön mukaan voida katsoa olleen. Toimintakykyyn vaikuttavina sairauksina pidettiin pääosin A:n perussairauksia. Yhtiö katsoo olevan huomionarvoista myös sen, että lausunnon mukaan A joutui käyttämään beetasalpaajalääkitystä takykardioiden vuoksi. Kammiotakykardioista A:n ei kuitenkaan sairaalan asiakirjojen mukaan ole kuvattu kärsineen VT-ablaation jälkeen, ja kammiolisälyöntisyyttä A:lla oli jo ennen lääkevahingon sattumista. Lausunnossa ei otettu kantaa työkykyyn.

Yhtiö toteaa, että A:lle asennettiin kesäkuussa 2019 rytmivalvuri. Kesän aikana A aktivoi lukuisia valvurin oirelähetyksiä, joiden perusteella vaarallisia rytmihäiriöitä ei kuitenkaan todettu. Kammiotakykardioita ei havaittu. B-lausunnossa 14.8.2019 A:ta pidettiin toistaiseksi työkyvyttömänä, mutta ei lääkevahinkoon todennäköisesti liittyvistä syistä. Yhtiö toteaa pitävänsä huomionarvoisena, että lausunnoissa korostuvat subjektiiviset jaksamisen ongelmat ilman objektiivisia löydöksiä, pois lukien beetasalpaajaan mahdollisesti liittyvät oireet, jotka eivät kuitenkaan aiheuta kykenemättömyyttä toimistotyöhön, saati oireisiin liittyviä tutkimuksia. Yhtiö katsoo, ettei mitään lääkevahinkoon todennäköisesti liittyvää, työkyvyttömyyden selittävää sairaus- tai vammadiagnoosia ole A:lle tehty eikä sellaisesta ollut varteenotettavaa epäilyä.

Yhtiö toteaa, että loppuvuoden 2019 käyntimerkinnät liittyvät lähinnä rytmivalvurin oirelähetyksiin. Merkinnän 29.10.2019 mukaan A oli rytmivalvurin asentamisen jälkeen tehnyt jo 29 kappaletta oirelähetyksiä. Yhtään valvurin havaitsemaa todellista arytmiaa ei ollut kuitenkaan havaittu. Yhtiö mukaan huomionarvoista on se, että merkinnässä 1.11.2019 kuvataan A:n kärsineen toistuvista kammiotakykardiapyrähdyksistä ablaation jälkeenkin. Nämä kirjaukset ovat osin ristiriitaisia aikaisempien merkintöjen kanssa. Yhtiö toteaa, ettei ratkaisusuosituspyynnössä ole edes esitetty, että sydänoireet olisivat todennäköisin syy A:n työkyvyttömyyteen. Yhtiö toteaa näkemyksenään, ettei lääkevahinkoa voida pitää todennäköisimpänä tai pääasiallisena syynä A:n työkyvyttömyyteen vuonna 2019.

Yhtiö toteaa, että B-lausunnossa 29.11.2019 todettiin sydäntilanteen alentavan A:n työkykyä vain kohtalaisesti. Lausunnossa on ne diagnoosit, jotka vaikuttavat kokonaisuudessa työkyvyttömyyteen eniten. Yhtiö toteaa näiden diagnoosien olevan lähes kokonaisuudessaan lääkevahingosta riippumattomia perussairauksia. Lausunnossa todetaan, että työkyvyttömyys ei ole yhden tai kahden sairauden aiheuttama, vaan kokonaisuuden summa. Yhtiön mukaan voidaan tälläkin perusteella todeta, että A:ta olisi pidetty todennäköisesti työkyvyttömänä, vaikka lääkevahinkoa ei olisi sattunut. Yhtiö katsoo, ettei tälläkään perusteella korvattavaa ansionmenetystä aiheudu.

Yhtiö toteaa A:n raportoineen toistuvasti rytmihäiriöistä vuoden 2020 aikana, mutta oirelähetysten perusteella mitään pahalaatuista ei havaittu. B-lausunnossa 17.1.2020 A:ta pidettiin kokonaan työkyvyttömänä, ei kuitenkaan todennäköisesti lääkevahinkoon liittyvistä syistä. A:lle myönnettiin työkyvyttömyyseläke. Yhtiön käyttöön toimitetun selvityksen perusteella lääkevahinko ei ole pääasiallinen, saati todennäköinen työkyvyttömyyden syy.

Takykardia-alttius, beetasalpaajalääkitys ja suorituskyvyn lasku

Yhtiön näkemyksen mukaan A:n beetasalpaajalääkityksen tarve ei johdu lääkevahingosta. Käyntimerkinnän 9.10.2018 mukaan A oli syönyt beetasalpaajalääkkeitä jo 20-vuotiaana. Beetasalpaajalääkitystä käytetään myös lisälyöntisyyden hoidossa. Lisälyöntisyys ei yhtiön mukaan liity lääkevahinkoon mitenkään. Yhtiö pitää todennäköisenä, että A:n käyttämä beetasalpaajalääkitys on osasyy hänen pulssi- ja verenpainetasonsa laskun aiheuttamaan suorituskyvyn alenemaan. Yhtiö toteaa, että sen näkemyksen mukaan kuvattu suorituskyvyn lasku on kuitenkin seurausta vakuutusehtojen kohdassa 6.1 tarkoitetusta lääketieteellisesti välttämättömästä riskin ottamisesta. A ei voi käyttää QT-aikaa pidentäviä lääkkeitä, ja A tarvitsee lääkitystä välttämättä lisälyöntisyyden takia. A:lla kuvataan olleen toimintakyvyn alenemaa ennen Tambocor-lääkityksen aloitustakin.

Yhtiö toteaa, että beetasalpaajalääkitykseen todennäköisessä syy-yhteydessä oleva lievä toimintakyvyn alenema ei A:n tapauksessa ole luonteeltaan sellaista, että se johtaisi työkyvyttömyyteen. Yhtiö toteaa, että vaikka lautakunta katsoisikin, ettei rajoitusehtoa 6.1 tässä tapauksessa voitaisi soveltaa, ei korvattavaa ansionmenetystä tältäkään osin voitaisi katsoa syntyneen. Yhtiön mukaan lääkevahingon ei voida katsoa aiheuttaneen A:lle mitään sellaista pysyvää sairautta tai vammaa, joka oikeuttaisi lisäkorvaukseen. Yhtiön mukaan potilasasiakirjoissa ei ole viitteitä takykardia-alttiudesta.

Tilapäinen ja pysyvä haitta

Yhtiö toteaa pitävänsä jo maksettua tilapäisen haitan korvausta asianmukaisena, joten se kiistää A:n vaatimuksen korvauksen korottamisesta. Yhtiö pyytää A:ta ilmoittamaan, mistä ja milloin hän on hakenut lääkevahinkoon liittyvistä syistä psyykkistä apua. Yhtiö toteaa olevan mahdollista, että A:lla on oikeus korvaukseen psyykkisestä tilapäisestä haitasta.

Yhtiö toteaa näkemyksenään, ettei lääkevahinko ole aiheuttanut A:lle korvaukseen oikeuttavaa pysyvää haittaa, joten se kiistää vaatimuksen myös tältä osin. A:n kohdalla QT-aika oli pidentynyt jo ennen Tambocor-lääkityksen aloitusta. Yhtiö katsoo, ettei se, ettei A:lle voida määrätä QT-aikaa pidentäviä lääkkeitä, ole syy-yhteydessä lääkevahinkoon, vaan kyse on tästä riippumattomasta ilmiöstä. Yhtiö toteaa, ettei Tambocor-lääkitystä olisi tästä syystä välttämättä pitänyt aloittaa. Terveydenhuollossa ilmiötä on pidetty ilmeisesti perinnöllisenä.

Selvitykset

Vakuutuslautakunnalla on käytössään A:ta koskevaa lääketieteellistä selvitystä ajalta 30.05.2015—3.6.2021. Selvitysten mukaan A:lla on perussairauksina hiippaläpän vuoto, migreeni, refluksitauti ja ärtynyt paksusuoli -oireyhtymä.

8.11.2016 päivätyn neurologian poliklinikan tekstin mukaan A:lla oli nuoruudesta saakka seurattu mitraaliläpän takapurjeen prolapsia, jonka suhteen tilanne oli pahentunut niin, että hänelle oli tullut myös lyhytkestoisia flimmeriparoksysmiä. A:lle oli tehty elokuussa 2016 sternotomiateitse mitraaliläpän plastia ja eteiskorvakkeen sulku. A:n toipuminen oli sujunut hyvin, mutta jo operaation jälkeen herättyään hänellä oli ollut päänsärkyä ja kotiutumisen jälkeen lisääntyvästi migreeniauraoiretta. A:lle oli tehty 28.9.2016 pään TT-tutkimus ja aivovaltimoiden TT-angiografia, jotka olivat normaaleja. Lääkäri arvioi migreenin pahenemisen olevan reaktio A:lle tehtyyn sydänleikkaukseen. A:n tilanne oli menossa normaalimpaan suuntaan, ja hänelle kirjoitettiin migreenikohtauksiin Maxalt rapitab -lääkettä. A:n muissa potilasasiakirjateksteissä kerrotaan lisäksi, että A:lle oli elokuussa 2016 tehdyn mitraaliläpän plastian ja eteiskorvakkeen sulun yhteydessä tehty myös MAZE-toimenpide.

20.4.2017 päivätyn sydän- ja keuhkokeskuksen poliklinikan tekstin mukaan A tuli lähetteellä sairaalaan runsaan kammiolisälyöntisyyden vuoksi. A:lla oli oireina ajoittaista huimausta sekä suorituskyvyn laskua. Tutkimuksissa A:lla ei todettu merkittäviä läppävikoja ja sinuslyönneissä oli normaali systolinen funktio. Tutkimuksen aikana A:lla kuitenkin ilmeni runsasta kammiolisälyöntisyyttä. A:lle määrättiin Tambocor-lääkitys kammiolisälyöntisyyden estoon Emconcor-lääkityksen rinnalle.

10.5.2017 päivätyn kardiologian osaston loppulausunnon mukaan Tambocor-lääkityksen aloittamisen jälkeen A:n rytmihäiriötuntemukset olivat alkuun vähentyneet, mutta 26.4.2017 yöllä ja aamulla A:lla ilmeni pitkittyneitä rytmihäiriötuntemuksia, jolloin A tuotiin ambulanssilla päivystyspoliklinikalle. Pian päivystykseen tulon jälkeen A:lla oli alkanut nopea kammiotakykardia ad 200/minuutti. A:ta oli hetkellisesti paineluelvytetty. A:n syke oli nopeasti hidastunut ja tajunnantaso palautunut. Pari tuntia myöhemmin A:lla ilmeni kääntyvien kärkien takykardia (TdP), jonka yhteydessä A meni tajuttomaksi. A:lle tehtiin kardioversio, ja lisäksi hänelle aloitettiin Cordarone-lääkitys infuusiona. A siirtyi jatkohoitoon sydänvalvontaosastolle. A:n QT-aika oli pidentynyt. A:lla nivelreuman hoitamiseen käytössä ollut Oxiklorin-lääkitys lopetettiin, koska se voi pidentää QT-aikaa. Osastoseurannassa A:lla esiintyi runsaasti kammiolisälyöntejä. A:lle oli tehty 8.5.2017 ablaatiohoito, jonka jälkeen lisälyönnit loppuivat, ja telemetriassa oli rauhallinen sinusrytmi. Kotitutumisaamuna QTc-aika oli 474 ms, ja A kotiutui hyväkuntoisena. A jatkoi rytmihäiriölääkkeenä beetasalpaajaa. 26.4.2017 päivätyn sydänvalvontaosaston tekstin mukaan A:n sydämen rytmi oli isketty myös sydänvalvontaosastolla kerran takaisin sinukseen.

23.5.2017 päivätyn kardiologian osaston tekstin ja 16.6.2017 päivätyn sydän- ja keuhkokeskuksen poliklinikan tekstin mukaan A:lla oli ollut lisälyöntituntemuksia.

19.7.2017 päivätyn sydän- ja keuhkokeskuksen tekstin mukaan A:lle oli tehty rytmihäiriötuntemusten vuoksi Holter-rekisteröinti suunniteltua aiemmin. Rekisteröinnissä kammiolisälyöntejä oli vain 133/alle 1 %. Rekisteröinnissä ei tullut esille kammiotakykardioita eikä takyarytmioita, ja lisälyöntien määrä oli vähäinen.

21.7.2017 päivätyn sydän- ja keuhkokeskuksen poliklinikan tekstin mukaan lääkäri katsoi vielä Holter-rekisteröinnin nauhat QT-ajan osalta. QT-aika oli lievästi pidentynyt, ja nähtiin erillinen U-aalto, joka ajoittain yhdistyi T-aaltoon etenkin kammiolisälyöntien jälkeen, minkä seurauksen muodostui jätti-T-aalto. Lääkäri arvioi A:n tilanteen voivan sopia LQT2-oireyhtymäksi.

1.9.2017 päivätyn sydän- ja keuhkokeskuksen poliklinikan tekstin mukaan A:n yleistila oli hyvä. A koki kuntonsa olleen jatkuvasti heikko rytmihäiriöiden ja ablaatiotoimenpiteen jälkeen. A:lle tuli herkästi ripulia, johon liittyen hänelle tuli enemmän lisälyöntisyystuntemuksia. Lisäksi A koki fyysisen kuntonsa olevan heikko, ja hän kertoi kuntonsa olleen parempi ennen sydänleikkausta. A:lle tehtiin sydämen ultraäänitutkimus, jossa todettiin normaalikokoinen ja normaalisti supistuva vasen kammio, ja ejektiofraktio (EF) oli 65–70 %. Mitraaliläpässä oli hyvä plastian jälkeinen tilanne. Tutkimuksessa ei näkynyt viitteitä keuhkovaltimopaineen noususta ja sinusrytmi oli rauhallinen, eikä lisälyöntejä tullut näkyviin. A oli huolissaan tilanteestaan, jonka vuoksi hän sai lähetteen spiroergometriatutkimukseen suoritus- ja työkyvyn arvioimiseksi.

9.9.2017 päivätyn B1-lääkärilausunnon mukaan A:n työkykyyn vaikuttavia sairauksia olivat ennenaikainen kammiodepolarisaatio, hiippaläpän prolapsi, kammiotakykardia, Menieren tauti -epäily, seropositiivinen reuma, esioireinen migreeni ja ärtynyt paksusuolioireyhtymä ripuli. A:lla oli todettu vuonna 2012 helikopositiivinen mahatulehdus, jonka hoidon ja seurannan yhteydessä A:lle oli tehty myös kolonoskopia. A:lla ei todettu IBD:tä, jolloin diagnoosiksi jäi ärtynyt paksusuolioireyhtymä, josta A:lla oli jatkuvasti oireita ripulipainotteisesti. Vuonna 2014 A:lla oli diagnosoitu reuma, joka painottui suurelta osin sormien niveliin ja kyynärpäihin sekä ranteisiin. A:lla oli jatkuvaa korvien vinkunaa ja huimausta, ja A:lla epäiltiin Menieren tautia, jonka diagnoosi oli kuitenkin avoin, koska A:lla ei vielä ollut kuulonalenemaa. A:lle oli tehty pään MRI-tutkimus huimauksen vuoksi, mutta tutkimustulos oli normaali. A oli ollut pitkään sairaslomalla väsymyksen ja sydänoireiden vuoksi vuosina 2015–2016. Toukokuussa 2017 tehdyn ablaatiotoimenpiteen jälkeen A:lla oli ollut vaikeuksia työssä jaksamisessa, ja sitä edeltävät elvytyskokemukset olivat olleet hänelle henkisesti raskaita. A:n kotiarjen kuvattiin tuovan myös haasteita. Kesän A oli sinnitellyt, ja kesäloma oli tuonut helpotusta. Elokuun lopulla A:n voimat kuitenkin ehtyivät, rytmihäiriöt alkoivat uudelleen ja verenpaineet heittelivät päivän mittaan. A:n ärtynyt paksusuoli oireili ripulina, joka asetti haasteita vaativaan työhön, johon kuului muun muassa matkustelua ja koulutusten pitämistä. Lausunnossa arvioitiin A:n työkyvyn olevan selkeästi alentunut, ja hän oli lausunnon kirjoittamishetkellä sairaslomalla. A:n arvioitiin mahdollisesti kykenevän työskentelemään osa-aikaisesti.

27.10.2017 päivätyn sydän- ja keuhkokeskuksen poliklinikan tekstin mukaan A:n DNA-näytteestä oli tutkittu 15 geeniä kattava LQTS-paneeli, jossa ei todettu tautia-aiheuttavaa geenivirhettä. Tämä ei tekstin mukaan kuitenkaan poissulkenut perinnöllisen pitkä QT-oireyhtymän mahdollisuutta.

30.11.2017 päivätyn sydän- ja keuhkokeskuksen poliklinikan tekstin mukaan A:lle oli tehty 48 tunnin Holter-kontrollitutkimus. A kertoi olleensa tutkimuksen aikana vähäoireinen. Tutkimuksessa vallitsi sinusrytmi, eikä merkittäviä taukoja tai harvalyöntisyyttä ilmennyt. Lisälyöntejä oli normaali määrä, yksi kolmen lyönnin eteistakykardia rauhallisella taajuudella. Oireiden aikana ilmeni yksittäisiä kammiolisälyöntejä. T-aalto oli ajoittain kaksihuippuinen.

2.1.2018 päivätyn B1-lääkärilausunnon mukaan A:n työkykyyn vaikuttavina sairauksina pidettiin samoja sairauksia kuin 9.9.2017 päivätyssä B1-lääkärilausunnossakin. A oli ollut työssä 50 prosenttisesti, ja työhön paluun jälkeen hänellä oli mennyt ajoittain hyvin, mutta jaksaminen oli ollut koetuksella. Työpaikan tulehtuneen ilmapiirin vuoksi tilanne oli muuttunut ja A koki, ettei hän enää saanut tukea yritykselle olla työssä. A:n henkinen jaksaminen oli ollut kovalla koetuksella. A:ta pidettiin kokonaan työkyvyttömänä 30.4.2018 saakka.

3.1.2018 päivätyn sydän- ja keuhkokeskuksen poliklinikan tekstin mukaan A:lle oli tehty syyskuussa 2017 spiroergometria, jossa todettiin A:n suorituskyvyn lievästi alentuneen (75 %:a viitearvosta). Saavutettu hapenkulutuksen maksimiarvo oli 74 %:a viitearvosta. Kokeissa saavutetun maksimisuorituskyvyn katsottiin vastaavan lyhytkestoisena esimerkiksi raskaampia tehtäviä kotitaloudessa, sairaanhoitotyössä tai ravintola-alalla. Kahdeksan tunnin kestoista työpäivää vastaava suoritus lähinnä lukemis- ja kirjoitustyötä. Rasituksen aikana ilmaantui runsaasti yhdenmuotoisia kammiolisälyöntejä ad 52 kpl/min maksimiportaalla, ja EKG-näytteissä nähtiin runsaasti bigeminiaa. Spirometria oli levossa normaali, eikä kuormituksen myötä ilmaantunut alenemaa. A kertoi kammiolisälyöntisyyden olleen polkurasituksen aikana erityisen runsasta. Sittemmin oireisto oli lievittynyt.

9.10.2018 päivätyn sydän- ja keuhkokeskuksen poliklinikan tekstin mukaan A oli kuntoutustuella töissä. A kertoi olevansa edelleen väsynyt, mutta rytmihäiriötuntemuksia oli aiempaa vähemmän. A jaksoi tehdä noin 2,5 kilometrin lenkkejä 40 minuutin kuluessa. A pohti työkyvyttömyyden mahdollisuutta väsyneisyyden vuoksi. A:lla oli ollut vuoden aikana noin kuusi kertaa kohtaus, jossa rasituksen jälkeen hänelle oli tullut istuessa noin viisi minuuttia rasituksen loppumisesta hankala huimauskohtaus, jonka aikana hänestä tuntui, että silmissä musteni. Taju ei kuitenkaan ollut kokonaan mennyt kohtausten aikana. Jokaisen kohtauksen jälkeen A:lle oli tullut myös ulostamisen tarve. A:n lepoverenpaine oli matalahko. A kertoi, että 20-vuotiaana hän oli käyttänyt beetasalpaajalääkettä, josta hänelle oli tullut vastaavaa oiretta. A:n Emconcor-lääkitystä vähennettiin, ja A:ta kehotettiin olemaan poliklinikkaan uudelleen yhteydessä, mikäli väsymysoireet eivät helpottaisi tämän myötä. Lääkäri arvioi, ettei A:n työkykyä voitu katsoa kokonaan menetetyksi sydänsairauden osalta, eikä A:lle asetettu erikseen rasitusrajoitteita. Kovinta rasitusta, kuten maratonjuoksua tai kovempaa kilpaurheilua, kehotettiin välttämään. Lääkäri pyysi työterveyslääkäriä vielä arvioimaan A:n työkykyisyyttä kokonaisuutena.

5.2.2019 päivättyjen päivystyspoliklinikan sekä sydän- ja keuhkokeskuksen poliklinikan tekstien mukaan A meni yöllä päivystykseen muljahtelutunteen vuoksi. A oli havainnut puhelimessaan olevasta applikaatiosta, että joka toinen sydämen lyönti oli kammiolisälyönti. Perusviiva oli ollut tärisevä, jonka laite oli tulkinnut eteisvärinäksi. A:n yleistila oli hyvä, kaliumarvo oli 3.6 ja monitorissa näkyi siisti sinusrytmi.

19.3.2019 päivätyn sydän- ja keuhkokeskuksen poliklinikan tekstin mukaan A oli ollut yhteydessä poliklinikkaan edelleen jatkuneiden hankalien rytmihäiriöiden vuoksi, joihin liittyi presynkopaalinen tuntemus ja ulostamisen tarve. A:lle oli tehty vuoden 2019 puolella Holter-rekisteröinti, jossa näkyi enimmillään viiden kammiolisälyönnin sarja. A:lle annettiin Zenicor-rekisteröintilaite neljän viikon ajaksi, jotta sydämen rytmi saataisiin rekisteröityä A:lle tyypillisen oireen kohdalla.

26.3.2019 päivätyn endokrinologian poliklinikan tekstin mukaan A:lla oli epäselvä hypokalemia, jota oli myös A:n suvussa. Lääkäri arvioi kyseessä olevan todennäköisimmin ionikanavan häiriö, mutta myös primääriä hyperaldosteronismia pidettiin mahdollisena.

16.4.2019 päivätyn B1-lääkärilausunnon mukaan A oli ollut edellisen B-todistuksen jälkeen ammatillisen kuntoutuksen kautta Yrittäjäkoulussa, minkä A oli kokenut mielekkäänä. A oli jaksanut tätä, koska hän oli voinut tehdä sitä kotoa käsin. A oli ollut aluksi kaksi päivää viikossa ammatillisen kuntoutuksen tuella työkokeilussa, ja hän pärjäsi tässä toimessa, mutta hän oli aika ajoin erittäin väsynyt. Jakson jälkeen A oli saanut tehdä töitä kotoa käsin kaksi päivää viikossa, jonka aikana jaksaminen oli vaihdellut suuresti. A oli ollut reumatologian poliklinikalla tutkimuksessa, ja hänelle oli aloitettu syksyllä 2018 Salazopyrin-lääkitys, mutta A ei pystynyt sitä käyttämään. Lääkityksen lopettamisen jälkeen A:n niveloireet olivat pahentuneet. A:lle oli 2.1.2019 annettu ensimmäinen biologinen lääkeannos, jonka tehosta ei vielä lausunnon kirjoittamisen aikaan ollut tietoa. A:n olotila oli heikentynyt, ja hän jaksoi vaihdellen. A:lla oli jatkuvaa nivelien kipua ja jäykkyyttä, takykardiapyrähdyksiä, IBS oireiluun liittyvää ripulia ja aika ajoin migreeniä.

7.5.2019 päivätyn sydän- ja keuhkokeskuksen poliklinikan tekstin mukaan A:lle oli tehty Zenicor-rekisteröinti aikavälillä 20.3.—17.4.2019. Rekisteröintiajalta saatiin 13 EKG-näytettä, joissa oli sinusrytmi. A:lla ei ollut kuitenkaan ilmennyt tyypillistä oiretta rekisteröintiaikana. A:lla ilmeni tykytystuntemuksia 1–2 kuukauden välein tai ajoittaisesti useammin lyhyellä aikavälillä, minkä vuoksi A:lle asennettaisiin rytmivalvuri tykytystuntemusten aikaisen sydämen rytmin selvittämiseksi.

14.8.2019 päivätyn B1-lääkärilausunnon mukaan A:n työkykyyn vaikuttavina sairauksina pidettiin edellisissä B1-lääkärilausunnoissa kuvattujen sairauksien lisäksi lannerangan spondyloosia, refluksitautia ja alkavaa harmaakaihia. Lausunnossa mainitaan, että A:lla on ollut työkyvyssä ongelmia vuodesta 2014 lähtien. A:lla oli ollut viimeisimpänä oireena reisiin heijastuva voimakas hermokipu, joka oli saanut A:n jalat alta siten, ettei hän ollut pystynyt nostamaan reisiä lainkaan. A:n liikuntakyky oli mennyt kahdesti joksikin aikaa tästä syystä. A:lle oli tehty lannerangan röntgentutkimus, jossa todettiin voimakkaat välilevyjen madaltumat ja fasettiartroosit. A:n jaksaminen oli huonontunut niin, ettei hän enää jaksanut tehdä kotoakaan käsin kahta työpäivää viikossa. Lääkäri piti A:ta toistaiseksi kokonaan työkyvyttömänä.

11.6.2019 päivätyn endokrinologian poliklinikan tekstin mukaan A:lla ei havaittu geenitutkimuksissa yhtään hypokalemiaa aiheuttavaa geenivirhettä.

1.11.2019 päivätyn sydän- ja keuhkokeskuksen poliklinikan tekstin mukaan A:lla oli ollut ablaatiotoimenpiteenkin jälkeen toistuvasti kammiotakykardiapyrähdyksiä, joista viimeisin nähtiin lokakuussa 2019 tehdyssä Holter-rekisteröinnissä. A:lla kuvattiin olevan harva syketaso, mutta kammiotakykardiataipumuksen vuoksi beetasalpaajalääkitys on hänelle välttämätön. A:lla oli kammiolisälyöntejä ainoastaan 17/vrk, minkä vuoksi kammiotakykardia-ablaation uusintatoimenpide ei tulisi kyseeseen. Lääkäri piti ensisijaisena hoitona beetasalpaajalääkitystä, johon liittyen A:n suorituskyky oli kuitenkin alentunut. A:lle oli tehty syyskuussa 2018 rasituskoe, jossa ilmeni kammiolisälyöntisyyttä, suorituskyvyn kohtalaista alenemista ja maksimisyke jäi 58 %:iin laskennallisesta maksimisykkeestä. A:n suorituskyky oli 68 %:a iänmukaisesta viitearvosta. A:n sydämen rakenteellinen tilanne oli hyvä. Ongelmana oli lähinnä kammiotakykardiapyrähdykset ja niiden ehkäisyyn käytetty beetasalpaajalääkitys, johon liittyen A:n syketaso oli matala. Lääkäri piti A:ta sydämen osalta kykenevänä toimistotyöhön.

29.11.2019 ja 17.1.2020 päivättyjen B1-lääkärinlausuntojen mukaan A:n olotila oli tasaisesti huonontunut, ja hän pystyi lähinnä lepäilemään. Lausunnoissa todettiin, ettei työkyvyttömyys ollut yhden tai kahden sairauden aiheuttama, vaan kokonaisuuden summa. Kaikkien sairauksien yhdessä, monien oireiden ja lääkityksen aiheuttamien sivuvaikutuksien sekä sairastamiseen liittyvän vaikean stressin todettiin alentaneen A:n toiminta- ja työkykyä. Sairauteen liittyvien traumaattisten kokemusten (elvytystilanteiden) todettiin lisäävän sairauteen liittyvää stressiä ja pelkoa. A:ta pidettiin toistaiseksi työkyvyttömänä.

2.2.2020 päivätyn päivystyspoliklinikan tekstin mukaan A:lla oli ollut aamusta päänsärkyä takaraivolla sekä huonoa oloa. Kävelylenkillä A:lle oli äkillisesti tullut vierekkäisiä kaksoiskuvia. A oli nähnyt henkilön kahtena edestäpäin, eikä hän voinut katsoa kännykkää. Oireet olivat kestäneet noin kolme minuuttia ja hiljalleen väistyneet. A:lle tehdyssä pään TT-tutkimuksessa ei todettu aivoparenkyymissä patologista. Kaulavaltimoiden laajassa TT-angiossa ei ollut ASO-muutoksia, eikä dissekaatiota tai stenoosia. Molemmin puolin oli maksillaarionteloissa retentiokysta. Lääkäri piti kaksoiskuvia ensisijaisesti takakierron migreeninä. A sai lähetteen neurologian poliklinikalle.

3.4.2020 päivätyn neurologian poliklinikan tekstin mukaan A:lla oli ollut vuosien ajan neurologista oireilua. A kertoi kärsineensä kognitiivisista oireista sydänleikkauksesta lähtien. A:n paineensietokyky oli heikentynyt, ja hänen toiminnanohjauksessaan oli aiempaa enemmän haasteita. Erityisesti kuormittuneena A kärsi kohtausoireista, joissa oli hetkellinen desorientaatio. A saattoi esimerkiksi unohtaa tutunkin ihmisen nimen. Kohtauksen kestoksi kuvattiin noin 20 minuuttia. Sydän- ja niveloireisiin liittyvien oireiden kuvattiin alentavan A:n työkykyä. Toisaalta A:n monien sairauksien oireisiin todettiin liittyvän kuormitusta, joka lisää neurologisia ja kognitiivisia oireita, jotka alentavat myös työkykyä. A kertoi kärsivänsä migreenikohtausten lisäksi jatkuvasta ääreisnäön alueen migreeniauratyyppisestä näköhäiriöstä. Lisäksi A:lla oli huimausta ja univaikeuksia.

4.6.2020 päivätyn neurologian poliklinikan tekstin mukaan A koki muistitoimintojensa heikentyneen vuodesta 2016 lähtien. A:lle oli tehty neuropsykologinen tutkimus 14.5.2020, jossa nähtiin kognitiivisessa toiminnassa keskittymiskyvyn ajoittaista vaihtelua sekä työmuistin kuormittumista ja häiriöalttiutta. Lisäksi poikkeavana piirteenä oli kognitiivisen prosessoinnin hidastuneisuus ja oivaltavan analysoinnin vaihtelu. Työmuisti oli selvän häirintä/kontaminaatioaltista, ja oppiminen oli osin kuormittuvaa. A:lle 30.3.2020 tehdyssä aivojen magneettitutkimuksessa oli normaali löydös. A:lle oli tehty EEG-rekisteröinti 20.4.2020, jossa oli lievästi poikkeava valve- ja torke-EEG, ja takaosissa vasemmalle painottuen nähtiin pari epileptiformista kompleksia. A:lle tehtäisiin vuoden päästä kontrollina uusi neuropsykologinen tutkimus. A sai lähetteen psykiatrian poliklinikalle psykiatriselle sairaanhoitajalle.

7.10.2020 päivätyssä neuropsykologin laatimassa kuntoutusjakson loppuarviossa käydään läpi A:n potilaskirjauksia, joissa toistuu A:n kokemus siitä, että hänellä on ilmennyt muun muassa muistamisen ongelmia ja väsyvyyttä vuonna 2016 tehdyn sydänleikkauksen sekä vuoden 2017 elvytyskokemusten jälkeen. A:lla todettiin kohtalaisen vahva neuropsykologinen oireisto, jossa keskeisinä olivat työmuistin kohtalaisen vahva kuormittumis- ja häiriöherkkyys sekä tarkkaavuuden merkittävä häiriö- ja kuormitusherkkyys sekä vireyden säätelyn ja ylläpidon defektiivisyyteen liittyvä aivotoimintojen merkittävä väsyvyys kognitiivisessa kuormituksessa. Myös toiminnanohjauksen funktioissa oli hieman muutosta sydänoperaation seurauksena, joka A:n kuvauksen mukaan ilmeni lähinnä suunnitelmallisuuden sekä aloitteisuuden adynamiana. Ko-operaatio oli kultivoitunutta. Toimintaote oli erittäin yrittävä ja tasapainoinen. Arvion mukaan A ei ollut neuropsykologisen oirekuvan vuoksi työkykyinen.

23.9.2020 päivätyn sydän- ja keuhkokeskuksen poliklinikan tekstin mukaan A:lle oli asennettu 3.6.2019 rytmivalvuri, joka oli ollut etäseurannassa. Indikaationa rytmivalvurille olivat huimaustuntemukset ja sydämen tykyttelyt. Seurannassa A:lla oli ollut oireisuutta ja yhteydenottoja, mutta rytmivalvurin muistissa ei ollut merkitseviä rytmihäiriöitä, vaan lähinnä lisälyöntejä ja lyhyitä NSVT-episodeja. A oli muuttanut toiselle paikkakunnalle, jonka vuoksi rytmivalvurin etäseuranta siirtyi toiseen sairaalaan.

23.11.2020 ja 26.11.2020 päivätyissä B1-lääkärilausunnoissa viitataan A:lle tehtyihin neuropsykologisiin tutkimuksiin ja A:n työmuistin kuormittuvuuteen ja häiriöherkkyyteen, kognitiivisen suorituskyvyn alentumiseen ja voimakkaaseen väsymykseen. Lausuntojen mukaan A:n monet perussairaudet olivat ennallaan, eikä niiden kohdalla ollut odotettavissa paranemista siinä mitassa, että A olisi kykenevä palaamaan aikaisempaan tai sitä läheisesti muistuttavaan työhön edes osa-aikaisesti tai työjärjestelyin. A:n tilanne sairauksien osalta oli pysyvä, eikä A:ta pidetty työkykyisenä. 21.12.2020 päivätyn eläkevakuutusyhtiön päätöksen mukaan A:lle on myönnetty työkyvyttömyyseläke 1.2.2021 alkaen.

3.6.2021 päivätyn neurologian poliklinikan tekstin mukaan A:lle oli tehty neuropsykologinen kontrollitutkimus 20.5.2021. Tutkimuksessa havaittiin pääpiirteissään odotetun mukainen ja tasainen kognitiivinen suoriutuminen. Esiin tuli työmuistin kapeutta ja häiriöherkkyyttä. Suoriutuminen oli kuitenkin kohentunut verrattaessa aiempaan toukokuussa 2020 tehtyyn tutkimukseen. Korostunutta vireystilan laskua ei tullut esiin, ja A:n suoriutuminen oli virheetöntä. Aiemmin havaittua prosessoinnin hitautta ei myöskään tullut esiin. Tutkimukset eivät viitanneet etenevään muistihäiriöön.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on riidatonta, että A:lla 26.4.2017 ilmennyt akuutti kammioperäinen rytmihäiriö oli seurausta Tambocor-lääkkeen käytöstä. Osapuolten välillä on erimielisyyttä siitä, ovatko kammioperäistä rytmihäiriötä seuranneet elvytystilanteet aiheuttaneet A:lle lievän aivovaurion, ja ovatko A:lla ilmenneet fyysiset ja neuropsykologiset oireet syy-yhteydessä lääkevahinkoon. Niin ikään asiassa on kyse siitä, tuleeko A:lle lääkevahingon seurauksena maksettua tilapäisen haitan korvausta korottaa, ja onko A:lle aiheutunut pysyvää haittaa. Lisäksi kyse on siitä, onko lääkevahinko aiheuttanut A:lle ansionmenetystä.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Lääkevahinkoilmoitus on kirjattu saapuneeksi vakuutusyhtiöön 13.1.2021, joten tapaukseen sovelletaan 1.1.2021 voimaan tulleita vakuutusehtoja.

Lääkevahinkovakuutuksen ehtojen kohdan 4 (Lääkevahinko) mukaan lääkevahingolla tarkoitetaan ruumiillista sairautta tai vammaa tai psyykkistä sairautta, jonka vahingonkärsineen käyttämä lääke on todennäköisesti aiheuttanut.

Ehtokohdan 7 (Vahingon määrä) mukaan korvaus lääkevahingosta määrätään soveltaen vahingonkorvauslain (412/1974) 5 luvun 2, 2a–2d, 3, 4, 7 ja 8 pykälän, 6 luvun 1 pykälän sekä 7 luvun 3 pykälän säännöksiä. Korvauksen määrittämisessä käytetään soveltuvin osin liikenne- ja potilasvahinkolautakunnan normeja ja ohjeita. Korvausta laskettaessa vähennetään etuudet, joihin vahingonkärsijällä on ilmeisesti oikeus julkisista varoista tai lakisääteisestä vakuutuksesta.

Ehtojen kohdan 6.1 mukaan lääkevahinkoa ei korvata, mikäli sairaus tai vamma on seurausta lääketieteellisesti välttämättömästä riskin ottamisesta hoidettaessa sairautta tai vammaa, joka hoitamattomana olisi hengenvaarallinen tai saattaa aiheuttaa vaikean ruumiinvamman. (…)

Vahingonkorvauslain (31.5.1974/412) 5 luvun 2 §:n (16.6.2004/509) mukaan henkilövahingon kärsineellä on oikeus korvaukseen:
1) tarpeellisista sairaanhoitokustannuksista ja muista tarpeellisista kuluista;
2) ansionmenetyksestä;
3) kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta;
4) pysyvästä haitasta.

Lain 5 luvun 2 a §:n (16.6.2004/509) mukaan ansionmenetyksestä määrätään korvaus ottamalla lähtökohdaksi arvio ansiotulosta, jonka vahinkoa kärsinyt olisi ilman vahinkotapahtumaa saanut. Tästä vähennetään ansiotulo, jonka vahinkoa kärsinyt vahinkotapahtumasta huolimatta on saanut tai olisi voinut saada taikka jonka hänen arvioidaan vastaisuudessa saavan ottaen huomioon hänen työkykynsä, koulutuksensa, aikaisempi toimintansa, mahdollisuutensa uudelleen kouluttautumiseen, ikänsä, asumisolosuhteensa ja näihin verrattavat muut seikat.

Lain 5 luvun 2 c §:n (16.6.2004/509) mukaan kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta määrätään korvaus ottamalla huomioon erityisesti henkilövahingon laatu ja vaikeusaste, sen edellyttämän hoidon laatu ja kestoaika sekä haitan kestoaika. (1 momentti) Pysyvästä haitasta määrätään korvaus ottamalla huomioon henkilövahingon laatu ja vaikeusaste sekä vahinkoa kärsineen ikä. Korvausta korottavana tekijänä voidaan lisäksi ottaa huomioon henkilövahingosta vahinkoa kärsineelle aiheutunut elämänlaadun erityinen heikentyminen. (2 momentti)

Asian arviointi

1. Ilmoitettujen oireiden syy-yhteys A:n käyttämään Tambocor-lääkitykseen ja sitä seurannaisiin elvytystilanteisiin ja ablaatiotoimenpiteeseen

Lääkevahinkovakuutuksesta korvataan henkilövahinko, jonka vahingonkärsineen käyttämä lääke on todennäköisesti aiheuttanut. Tämä tarkoittaa, että vahingolla voi olla useita mahdollisia syitä, mutta lääkkeen käyttö on kaikki syyt kokonaisuutena huomioiden todennäköisin. Syy-yhteyden arvioinnissa otetaan huomioon lääkkeellä hoidettava sairaus tai vamma, korvauksen hakijan muut sairaudet ja kokonaisterveydentila, hänen saamansa hoito ja hoitotoimenpiteet sekä kyseinen lääke ja muu mahdollinen lääkitys. Syy-yhteys arvioidaan lääketieteellisen tietämyksen ja kokemuksen perusteella. Pelkästään ajallinen yhteys eli se seikka, että oireet ovat ilmaantuneet lääkkeen käytön aikana tai pian käytön jälkeen, ei riitä todistamaan lääkkeen käytön ja vahingon välistä todennäköistä syy-yhteyttä.

Asiassa on riidatonta, että A:lla noin viikon kuluttua Tambocor-lääkityksen aloittamisesta ilmennyt akuutti kammiotakykardia on ollut vakuutusehtojen tarkoittamassa todennäköisessä syy-yhteydessä lääkkeeseen. Riidanalaista on se, onko A:n takykardia-alttius, beetasalpaajalääkityksen tarve ja suorituskyvyn lasku syy-yhteydessä Tambocor-lääkkeen käyttöön. Asiassa on myös riidanalaista, ovatko kammiotakykardiaa seuranneet elvytystilanteet ja ablaatiotoimenpide aiheuttaneet A:lle lievän aivovaurion.

Vakuutuslautakunnan käyttöön toimitetun selvityksen mukaan A:lla on perussairauksina hiippaläpän vuoto, migreeni, refluksitauti ja ärtynyt paksusuoli -oireyhtymä. A:lle on vuonna 2016 tehty mitraaliläpän plastia, eteiskorvakkeen sulku ja MAZE. 20.4.2017 A tuli lähetteellä sairaalaan runsaan kammiolisälyöntisyyden vuoksi. A:lla oli oireina ajoittaista huimausta sekä suorituskyvyn laskua. Tutkimuksen aikana A:lla ilmeni runsasta kammiolisälyöntisyyttä, jonka vuoksi hänelle määrättiin Tambocor-lääkitys kammiolisälyöntisyyden estoon Emconcor-lääkityksen rinnalle. 26.4.2017 yöllä ja aamulla A:lla ilmeni pitkittyneitä rytmihäiriötuntemuksia, jolloin A tuotiin ambulanssilla päivystyspoliklinikalle. Pian päivystykseen tulon jälkeen A:lla alkoi nopea kammiotakykardia ad 200/minuutti. A:ta oli hetkellisesti paineluelvytetty. A:n syke hidastui nopeasti ja hänen tajunnantasonsa palautui. Pari tuntia myöhemmin A:lla ilmeni kääntyvien kärkien takykardia (TdP), jonka yhteydessä A meni tajuttomaksi. A:lle tehtiin kardioversio. A siirtyi jatkohoitoon sydänvalvontaosastolle, jossa hänen sydämensä rytmi iskettiin kertaalleen takaisin sinukseen. A:lla oli pidentynyt QT-aika ja osastoseurannassa hänellä esiintyi runsaasti kammiolisälyöntejä. A:lle tehtiin 8.5.2017 ablaatiohoito, jonka jälkeen lisälyönnit loppuivat ja A kotiutui hyväkuntoisena. A jatkoi rytmihäiriölääkkeenä beetasalpaajaa, jonka on todettu aiheuttavan hänelle matalaa verenpainetta ja suorituskyvyn laskua.

A raportoi toistuvasti lisälyöntituntemuksista, suorituskyvyn laskusta ja väsymyksestä elvytystoimenpiteiden ja ablaatiohoidon jälkeen. A:lle syyskuussa 2018 tehdyssä rasituskokeessa ilmeni kammiolisälyöntisyyttä, suorituskyvyn kohtalaista alenemista ja maksimisyke jäi 58 %:iin laskennallisesta maksimisykkeestä. A:n suorituskyky oli 68 %:a iänmukaisesta viitearvosta. A:n sydämen rakenteellinen tilanne oli hyvä. A:n ongelmina kuvattiin olevan lähinnä kammiotakykardiapyrähdykset ja niiden ehkäisyyn käytetty beetasalpaajalääkitys, johon liittyen A:n syketaso oli matala. Lääkäri piti A:ta sydämen osalta kykenevänä toimistotyöhön. A:lle asennettiin 3.6.2019 rytmivalvuri, joka oli etäseurannassa. Indikaationa rytmivalvurille olivat huimaustuntemukset ja sydämen tykyttelyt. Seurannassa A:lla oli ollut oireisuutta ja yhteydenottoja, mutta rytmivalvurin muistissa ei ollut merkittäviä rytmihäiriöitä, vaan lähinnä lisälyöntejä ja lyhyitä NSVT-episodeja.

Helmikuussa 2020 A:lla ilmeni päänsärkyä takaraivolla sekä huonoa oloa. Kävelylenkillä A:lle oli äkillisesti tullut vierekkäisiä kaksoiskuvia. A:lle 30.3.2020 tehdyssä aivojen magneettitutkimuksessa oli normaali löydös. A:lle tehdyssä pään TT-tutkimuksessa ei todettu poikkeavaa, molemmin puolin todettuja maksillaarionteloiden retentiokystia lukuun ottamatta. Lääkäri piti kaksoiskuvia ensisijaisesti takakierron migreeninä. Helmikuussa 2020 A meni lähetteellä neurologian poliklinikalle. A:n mukaan hänellä oli ollut vuosien ajan neurologista oireilua. Kognitiivista oireilua A oli kokenut sydänleikkauksesta lähtien. A:n paineensietokyky oli heikentynyt, ja hänen toiminnanohjauksessaan oli aiempaa enemmän haasteita. Erityisesti kuormittuneena A kärsi kohtausoireista, joissa A saattoi esimerkiksi unohtaa tutunkin ihmisen nimen. Kohtauksen kestoksi kuvattiin noin 20 minuuttia. Sydän- ja niveloireisiin liittyvien oireiden kuvattiin alentavan A:n työkykyä. A kertoi kärsivänsä migreenikohtausten lisäksi jatkuvasta ääreisnäön alueen migreeniauratyyppisestä näköhäiriöstä ja lisäksi hänellä oli huimausta ja univaikeuksia. Kesäkuussa 2020 neurologian poliklinikalla A kertoi kokevansa, että hänen muistitoimintonsa olivat heikentyneet vuodesta 2016 lähtien. A:lle oli tehty neuropsykologinen tutkimus 14.5.2020, jossa nähtiin kognitiivisessa toiminnassa keskittymiskyvyn ajoittaista vaihtelua sekä työmuistin kuormittumista ja häiriöalttiutta. Lisäksi poikkeavana piirteenä oli kognitiivisen prosessoinnin hidastuneisuus ja oivaltavan analysoinnin vaihtelu. Työmuisti oli selvän häirintä/kontaminaatioaltista, ja oppiminen oli osin kuormittuvaa. A:lle oli tehty EEG-rekisteröinti 20.4.2020, jossa oli lievästi poikkeava valve- ja torke-EEG, ja takaosissa vasemmalle painottuen nähtiin pari epileptiformista kompleksia. 7.10.2020 päivätyn neuropsykologin laatiman kuntoutusjakson loppuarvion mukaan A ei ollut neuropsykologisen oirekuvan vuoksi työkykyinen.

23.11.2020 ja 26.11.2020 päivätyissä B1-lääkärilausunnoissa A:ta pidettiin neuropsykologisten oireiden sekä pysyvien sairauksien vuoksi työkyvyttömänä. A:lle 20.5.2021 tehdyssä neuropsykologisessa kontrollitutkimuksessa A:n suoriutumisen todettiin kohentuneen verrattaessa sitä aiempaan toukokuussa 2020 tehtyyn tutkimukseen. Korostunutta vireystilan laskua ei tullut esiin ja suoriutuminen oli virheetöntä. Aiemmin havaittua prosessoinnin hitautta ei myöskään tullut esiin. Tutkimukset eivät viitanneet etenevään muistihäiriöön.

Takykardia-alttiuden ja muiden fyysisten oireiden syy-yhteys

A on valituksessaan katsonut, että hänellä ilmennyt takykardia-alttius, beetasalpaajalääkityksen tarve ja suorituskyvyn aleneminen ovat seurausta Tambocor-lääkkeen aiheuttamasta lääkevahingosta.

Vakuutuslautakunta toteaa, että A:lla todettu synnynnäinen hiippaläpän vuoto sekä tehty avosydänleikkaus voivat vaikuttaa sydämen sähköiseen toimintaan rytmihäiriöoireita lisäävästi. Lautakunnan näkemyksen mukaan A:n beetasalpaajalääkityksen tarve ei siten ole seurausta Tambocor-lääkkeen aiheuttamasta lääkevahingosta, vaan A:n edellä kerrotusta perussairaudesta ja siihen liittyvästä sydänleikkauksesta. Beetasalpaajalääkitys puolestaan estää sydämen syketiheyden nousua, jonka vuoksi lääkitystä käyttävän fyysinen suorituskyky on alentunut. Kyse ei siten ole beetasalpaajalääkityksen haittavaikutuksesta, vaan normaalista vaikutusmekanismista. Vakuutuslautakunta katsoo, etteivät A:n fyysiset oireet ole todennäköisessä syy-yhteydessä A:n käyttämään Tambocor-lääkkeeseen.

Elvytysten ja aivovaurion välinen syy-yhteys

A on valituksessaan katsonut, että hänelle on aiheutunut lievä aivovamma kammiotakykardiaa seuranneiden elvytysten johdosta. Vakuutuslautakunta toteaa aluksi selvyyden vuoksi, että aivovammalla tarkoitetaan ulkoisen voiman aiheuttamaa aivovauriota, jollaisesta tässä asiassa ei esitetyn selvityksen perusteella ole kysymys.

Arvioitaessa, onko A:lle aiheutunut aivovaurio Tambocor-lääkkeen aiheuttamaa kammiotakykardiaa seuranneiden elvytysten johdosta, Vakuutuslautakunta toteaa, että A:ta koskevan lääketieteellisen selvityksen perusteella elvytystilanteissa tapahtunut verenkierron lamaantuminen on ollut lyhytkestoista. Sydämenpysähdyksestä elvytetyille potilaille aiheutuneissa aivovaurioissa on tyypillistä, että sen oireet ilmenevät heti, tai ainakin hyvin pian elvytyksen päätyttyä. Lautakunta toteaa, ettei A:ta koskevassa lääketieteellisessä selvityksessä ole kuvattu mitään sellaisia hyvin pian elvytysten jälkeen ilmenneitä oireita tai löydöksiä, jotka sopisivat aivovaurioon. Lautakunnan näkemyksen mukaan aivovaurion aiheutumista vastaan puhuu myös se, että A:lle toukokuussa 2021 tehdyssä neuropsykologisessa kontrollitutkimuksessa on todettu A:n tilanteen parantuneen, millaista ei aivovaurioiden osalta tapahdu. Vakuutuslautakunta katsoo, ettei sen käytettävissä olevien selvitysten perusteella ole osoitettu, että A:lle olisi aiheutunut elvytysten seurauksena aivovaurio. Kyse ei siten näiltä osin ole korvattavasta lääkevahingosta. Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön hylkäävää korvauspäätöstä tältä osin vakuutusehtojen mukaisena.

2. Lääkevahingon seurauksena maksettavat korvaukset

A. Tilapäisen haitan korvaus

Vakuutuslautakunta toteaa, että vahingonkorvauslain mukaisen kivun ja säryn sekä muun tilapäisen haitan korvauksen arvioiminen on kokonaisharkintaa, jossa arvioidaan vamman laatu ja vaikeusaste, sen edellyttämän hoidon laatu ja kestoaika sekä tilapäisen haitan kestoaika. Korvauksen määrän arvioinnissa käytetään korvauskäytännön yhtenäistämiseksi ja vahingonkärsineiden tasapuolisen kohtelun varmistamiseksi apuna erilaisia normistoja, kuten henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suosituksia ja liikenne- ja potilasvahinkolautakunnan normeja ja ohjeita. Lääkevahinkovakuutuksen ehtojen mukaan korvauksen määrittämisessä käytetään soveltuvin osin liikenne- ja potilasvahinkolautakunnan normeja ja ohjeita.

Vakuutusyhtiö on maksanut A:lle Tambocor-lääkkeen aiheuttaman akuutin kammiotakykardian johdosta 3.300 euron korvauksen kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta. Korvaus sijoittuu liikenne- ja potilasvahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaisen luokan 3 (lievää vaikeammat vammat) korvausasteikon yläosaan.

A on valituksessaan vaatinut tilapäisen haitan korvauksen korottamista haittaluokan 4 mukaiseen 7.000 euroon, tai toissijaisesti haittaluokan 3 yläosan mukaiseen 4.100 euroon. A on perustellut vaatimustaan sillä, että hän oli lääkevahingon seurauksena tehohoidossa useita päiviä, eikä hän ole toipunut toiminnallisesti lähes lainkaan yli neljän vuoden aikana. Lisäksi A toteaa, että hänelle on aiheutunut psykologista haittaa.

Liikenne- ja potilasvahinkolautakunnan tilapäistä haittaa koskevien normien ja ohjeiden mukaiseen luokkaan 3, lievää vaikeammat vammat (korvausasteikko vuonna 2021 1.200–3.900 euroa) kuuluville vammoille on ominaista, että
- niiden hoito voi vaatia verenkierron elvytystä, mutta ei tehostettua hoitoa,
- niihin tai niiden hoitoon ei liity lievää vaikeampia komplikaatioita,
- niiden jatkohoidossa ei tarvita vaativia korjausleikkauksia,
- niiden hoitamiseen tarvitaan sairaalahoitoa 1–3 viikkoa,
- toiminnallinen toipuminen tapahtuu 3–7 kuukaudessa,
- niiden aiheuttama pysyvä toiminnallinen haitta on lievä.

Luokkaan 4 (vaikeat vammat, korvausasteikko vuonna 2021 3.900–9.300) kuuluville vammoille on ominaista, että
- niiden hoito saattaa vaatia tehohoito-osastolla lyhytkestoista hengityskonehoitoa tai henkitorven avanteen,
- niiden hoito vaatii sairaalahoitoa pidentäviä hoitomenetelmiä (esimerkiksi kalloveto, murtumien ulkoiset kiinnityslaitteet),
- raajavammojen hoidossa tarvitaan vaativia kirurgisia toimenpiteitä (useiden murtumien kiinnitysleikkaukset, nivelen, raajan, verisuonten tai hermojen suurehko korjausleikkaus, laaja käsikirurginen leikkaus),
- jälkihoidossa tarvitaan murtuman kiinnitysvälineiden poiston lisäksi muita leikkauksia (esimerkiksi luunsiirto, raajojen korjausleikkaus),
- tarvitsevat sairaalahoitoa 3–8 viikkoa,
- toiminnallinen toipuminen vaatii yli 8 kuukautta,
- niiden jättämä pysyvä toiminnallinen haitta on merkittävä.

Vakuutuslautakunta viittaa käyttöönsä toimitettuun selvitykseen sekä arvioonsa A:n edelleen jatkuvien oireiden ja Tambocor-lääkkeen käytön välisen syy-yhteyden puuttumisesta. Lautakunta toteaa, että A:ta jouduttiin elvyttämään lyhytaikaisesti lääkevahingon seurauksena. Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön suorittamaa 3.300 euron korvausta kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta riittävänä lääkevahinkovakuutuksesta korvattavan vahingon laatu ja kesto sekä oireiden vaatima hoito huomioon ottaen. Lautakunta ei suosita lisäkorvausta tilapäisen haitan osalta.

B. Pysyvä haitta

Lääkevahingon kärsineelle korvattavalla haitalla tarkoitetaan vauriota, häiriötä ja hankaluutta, jota vahinko eri tavoin aiheuttaa. Pääsääntöisesti edellytetään, että haitta on lääketieteellisin keinoin todettavissa. Korvattavaa haittaa ovat esimerkiksi vahingosta johtuvat epämiellyttävät aistimukset ja muut oireet, samoin kuin vahingosta aiheutunut fyysisistä tai psyykkisistä syistä johtuva toiminnanvajavuus. Pysyvänä haittana korvataan sellaiset henkilövahingon seuraukset, joiden voidaan korvauksen määräämishetken tietämyksen perusteella arvioida vaikuttavan vahinkoa kärsineen elämänlaatuun heikentävästi hänen loppuelämänsä ajan. Arvio haitan pysyvyydestä tehdään pääsääntöisesti lääketieteellisin perustein. Korvaus pysyvästä haitasta suoritetaan siitä ajankohdasta alkaen, jolloin vahinkoa kärsineen terveydentila vahingon jälkeen on vakiintunut.

A on vaatinut korvausta pysyvästä haitasta. Vakuutuslautakunta viittaa arvioonsa Tambocor-lääkkeen käytön ja A:lla edelleen ilmenevien oireiden välisestä syy-yhteydestä ja toteaa, ettei A:lle ole jäänyt lääkevahingon seurauksena pysyvää haittaa.

C. Ansionmenetys

Lääkevahinkovakuutuksesta maksettavalla vahingonkorvauksella pyritään saattamaan vahingonkärsinyt siihen taloudelliseen asemaan, jossa hän olisi ollut ilman lääkevahinkoa. Tätä kutsutaan täyden korvauksen periaatteeksi. Kyse on vertailusta todellisen tapahtumainkulun (missä taloudellisessa asemassa vahingonkärsinyt on vahingon tapahduttua) ja hypoteettisen tapahtumainkulun (mikä vahingonkärsineen taloudellinen asema olisi, jos vahinkoa ei olisi sattunut) välillä. Kysymys on aina esitetyn selvityksen perusteella suoritettavasta tapauskohtaisesta arviosta, koska ei voida varmasti tietää, millainen tilanne olisi ilman vahinkoa ollut.

Vahingonkorvauslain mukaan ansionmenetyksestä määrätään korvaus ottamalla lähtökohdaksi arvio ansiotulosta, jonka vahinkoa kärsinyt olisi saanut, jollei vahinkotapahtumaa olisi sattunut. Yleensä arvioinnin lähtökohtana on se ansiotulo, jota vahinkoa kärsinyt on välittömästi ennen vahinkotapahtumaa saanut. Tästä arvioidusta menetyksestä vähennetään ne tulot, jotka vahingonkärsinyt saa vahingosta huolimatta. Näitä tuloja ovat varsinaisten tulojen lisäksi esimerkiksi työkyvyttömyysajalta saadut lakisääteiset toimeentuloetuudet. Näyttötaakka ansionmenetyksen syntymisestä ja sen määrästä on korvausta vaativalla.

A on esittänyt, että hän on työkyvytön todennäköisestä aivovammasta aiheutuneiden kognitiivisten ongelmien vuoksi. A toteaa, että hän olisi ilman lääkevahingon sattumista ja useita elvytyskertoja todennäköisesti kognitiiviselta tasoltaan mitraaliläppätoimenpidettä edeltävällä tasolla, eikä työkyvyttömyyttä olisi aiheutunut. A on katsonut, että hän olisi vähintäänkin kyennyt toimenpiteestä toivuttuaan asianmukaisella lääkityksellä tekemään osa-aikaista (50 %) työaikaa. A katsoo, että hänelle tulee korvata aiheutunut ansionmenetys 31.12.2017 lukien toistaiseksi.

Vakuutuslautakunta viittaa käyttöönsä toimitettuun selvitykseen ja toteaa, että A oli kokonaan sairaslomalla aikavälillä 1.1.—30.4.2018. Tämän jälkeen A oli ammatillisen kuntoutuksen kautta Yrittäjäkoulussa, ja hän oli ollut aluksi kaksi päivää viikossa ammatillisen kuntoutuksen tuella työkokeilussa. Jakson jälkeen A oli saanut tehdä töitä kotoa käsin kaksi päivää viikossa, jonka aikana hänen jaksamisensa oli vaihdellut suuresti. 14.8.2019 päivätystä B1-lääkärinlausunnosta lähtien A:ta on pidetty kokonaan työkyvyttömänä toistaiseksi. A:lle on myönnetty työkyvyttömyyseläke 1.2.2021 alkaen. Viitaten arvioonsa Tambocor-lääkkeen käytön ja A:lla edelleen ilmenevien oireiden välisestä syy-yhteydestä lautakunta katsoo, ettei A ole ollut mainittujen ajanjaksojen aikana työkyvytön lääkevahingosta johtuvista syistä. Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön korvauspäätöstä tältäkin osin vakuutusehtojen mukaisena.

D. Ylimääräiset kulut

A on vaatinut korvausta lääkevahingon aiheuttamista ylimääräisistä kuluista. Finanssialan sopimuspohjaisen organisaation (FINE) ohjesäännön 10 §:n mukaan Vakuutuslautakunta voi jättää asian käsittelemättä, jos asiakas ei ole ensin pyrkinyt selvittämään asiaa suoraan palveluntarjoajan kanssa. Valituksensa perusteella A ei ole vielä esittänyt kyseisiä vaatimuksia ja niihin liittyviä tositteita vakuutusyhtiölle, minkä vuoksi vakuutusyhtiö ei ole voinut vielä arvioida niiden korvattavuutta. Lautakunta jättää A:n vaatimuksen tältä osin käsittelemättä. A voi halutessaan toimittaa vakuutusyhtiölle ylimääräisiä kuluja koskevaan vaatimukseen liittyvää lisäselvitystä.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta ei suosita muutosta vakuutusyhtiön korvauspäätökseen.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norio                                              
Sihteeri Pippola

Jäsenet

Jokelainen
Järvinen
Mervaala
Soinila