Tapahtumatiedot

Autovakuutuksen kohteena oleva henkilöauto oli ostettu autoliikkeestä etäkauppana rahoituksella 5.7.2022. Kauppasopimuksessa ja osamaksusopimuksessa auton ostajaksi ja vakuutuksenottajaksi oli merkitty A. Autoliike on tehnyt vakuutukset autoliikkeessä vakuutusyhtiön nettilomakkeen kaut­ta. Lomakkeeseen syötettyjen tietojen perusteella on hoidettu ajoneuvon rekisteröinti. Ajoneuvorekisterissä auton omistajana on rahoitusyhtiö ja ensimmäisenä haltijana A.

Auto vaurioitui 21.10.2022 hiekkatiellä ulosajossa. Autoa kuljetti tuolloin eri kaupungissa asuva A:n poika B, joka teki vahinkoilmoituksen vakuutusyhtiölle 24.10.2022. A allekirjoitti 27.10.2022 valtakirjan, jolla hän valtuutti B:n hoitamaan puolestaan ajoneuvon vakuutus- ja vahinkoasiaa.

Vakuutusyhtiön erikoistarkastaja soitti B:lle 30.11.2022 selvittääkseen auton käyttöön ja hallintaan liittyviä seikkoja. 30.11.2022 päivätyn puhelinmuistion mukaan B oli kertonut, että auto oli ostettu hänen äitinsä nimiin, koska hän ei olisi saanut rahoitusta tai vakuutusta autoon maksuhäiriöiden takia. B:n mukaan auto oli ostettu hänen käyttöönsä ja kaupan yhteydessä auto toimitettiin hänen kotiosoitteeseensa. B kertoi maksaneensa rahoituserät, vakuutusmaksut ja muut autoon liittyvät kulut.

Vakuutusyhtiö teki asiassa 2.1.2023 korvauspäätöksen, jossa se katsoi, että auto oli hankittu tosiasiassa B:n käyttöön ja hallintaan. Vakuutusyhtiön mukaan A oli antanut ajoneuvon tosiasiallisesta haltijasta ja käyttäjästä väärää tietoa ja menetellyt vakuutuksenottajana ja vakuutettuna vilpillisesti. Tällä perusteella vakuutusyhtiö katsoi, ettei vakuutussopimus sitonut yhtiötä. Vakuutusyhtiö ei korvannut autolle aiheutuneita vahinkoja miltään osin.

Asiakkaan valitus

A ilmoittaa tyytymättömyytensä vakuutusyhtiön päätökseen. A:n mukaan auto on hankittu hänen nimiinsä. A:n poika B hankki auton A:n pyynnöstä ja A:ta varten. Auto on ostettu rahoitusyhtiön kautta, ja A on auton haltija sekä maksaja, eikä suinkaan A:n poika. Auto on ollut todistettavasti A:n käytössä kaupungissa X suurimman osan ajasta sekä A:n käydessä kaupungissa Y lastensa luona, kuten nyt kyseessä olevana lokakuun 2022 viikonloppuna.

A toteaa maksaneensa rahoituksen, vakuutukset ja ajoneuvoverot itse. Auto toimitettiin A:n pyynnöstä hänen pojalleen B:lle, koska A ei itse ymmärrä autoista juuri mitään. A kävi hakemassa auton jonkin ajan kuluttua omalle asuinpaikkakunnalleen. A viittaa Helsingin Sanomien artikkeliin 27.6.2015, jonka mukaan täyskasko korvaa kolarin, eikä sillä ole väliä, kuka autoa on ajanut.

A:n poika B on toimittanut selvityksen, jossa hän ilmoittaa muuttavansa vakuutusyhtiölle puhelimessa 30.11.2022 antamiaan tietoja. B ei ole tarkoittanut, että auto olisi hankittu B:n käyttöön. Auto on tarkoitettu A:n käyttöön, kuten asiakirjoista voi lukea. B katsoo, että vakuutusyhtiön työntekijä haastatteli häntä hyvin johdattelevasti. Jos B olisi nukkunut normaalit yöunet, hänen vastauksensa olisivat olleet hyvin erilaiset. A tuli B:n luokse kyseisellä henkilöautolla, ja A kysyi, voivatko he jättää auton B:n pihalle. Iästä ja terveydellisistä syistä A ei halunnut liikkua pitkää matkaa henkilöautolla. B oli tuolloin kysynyt, voiko hän lainata autoa käydäkseen tarkistamassa entisen kumppaninsa loma-asunnon. Kolari tapahtui kyseisellä reissulla. Autoliikkeen myyjä ei kertonut B:lle, ettei B saisi ajaa A:n autoa. B kieltää jyrkästi, että hänen äitinsä olisi toiminut bulvaanina.

B on kertonut antaneensa ensin virheellistä tietoa, koska hän yritti toimia siten, ettei A:lle tulisi vahinkoa ulosajosta. A:n mukaan auto on ollut suurimman osan ajasta hänen asuinpaikkakunnallaan A:n käytössä.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö toistaa aiemman kantansa. Kertomus auton todellisesta käyttäjästä on muuttunut vasta kielteisen korvauspäätöksen jälkeen. Vakuutusyhtiö ei pidä uskottavana, että auto olisi hankittu A:n käyttöön, koska B on kertonut puhelimitse, että auto on hankittu yksin hänen käyttöönsä. B on ostanut auton etäkaupalla ja auto on kuljetettu B:n kotiosoitteeseen. A asuu kaukana eri paikkakunnalla, joten auton kuljetus autoliikkeestä B:lle tukee sitä, että auto on alun perin hankittu B:n käyttöön, kuten hän on itsekin kertonut.

Auto on ostettu rahoituksella, ja täyskaskovakuutus on ollut rahoituksen myöntämisen edellytys. Vakuutusyhtiö ei olisi myöntänyt autovakuutusta auton todelliselle haltijalle B:lle, koska hänellä on maksuhäiriö. Koska vakuutusta haettaessa vakuutusyhtiölle on annettu vilpillisesti vääriä tietoja auton haltijasta, vakuutussopimus ei sido vakuutusyhtiötä.

Vakuutusyhtiö viittaa korkeimman oikeuden ratkaisuun KKO 2006:79, jossa on todettu, että asian kannalta ei ole merkitystä vakuutusmaksujen mahdollisella maksamisella tai sillä, että väärä tieto auton haltijasta ei ole vaikuttanut vahinkotapahtumaan, taikka sillä, että vakuutettuna on ollut muu kuin vakuutuksenottaja.

Selvitykset

Vakuutuslautakunnalle on toimitettu vakuutusyhtiön erikoistarkastajan 30.11.2022 päivätty puhelinmuistio B:n kanssa.

Lisäksi on toimitettu ajoneuvon kauppasopimus, osamaksusopimus sekä kuvakaappauksia sähköisestä nettilomakkeesta, jolla vakuutushakemus on tehty autoliikkeessä. Toimitetut kuvakaappaukset eivät ole kyseisen tapauksen vakuutushakemuksesta, vaan kyse on esimerkkikuvista.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse siitä, onko A antanut vakuutusyhtiölle vilpillisesti väärää tietoa auton haltijasta, ja sitooko autovakuutussopimus vakuutusyhtiötä.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 22 §:n mukaan vakuutuksenottajan ja vakuutetun tulee ennen vakuutuksen myöntämistä antaa oikeat ja täydelliset vastaukset vakuutuksenantajan esittämiin kysymyksiin, joilla voi olla merkitystä vakuutuksenantajan vastuun arvioimisen kannalta. Vakuutuksenottajan ja vakuutetun tulee lisäksi vakuutuskauden aikana ilman aiheetonta viivytystä oikaista vakuutuksenantajalle antamansa, vääriksi tai puutteellisiksi havaitsemansa tiedot.

Lain 23 §:n 1 momentin mukaan, jos vakuutuksenottaja tai vakuutettu on vahinkovakuutuksessa täyttäessään 22 §:ssä säädettyä velvollisuuttaan menetellyt vilpillisesti, vakuutussopimus ei sido vakuutuksenantajaa. Vakuutuksenantajalla on oikeus pitää suoritetut vakuutusmaksut, vaikka vakuutus raukeaisi.

Lain 23 §:n 2 momentin mukaan, jos vakuutuksenottaja tai vakuutettu on tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä, laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa, korvausta voidaan alentaa tai se evätä.

Asian arviointi

Vakuutuslautakunta toteaa, että vakuutuksenottajan ja vakuutetun tiedonantovelvollisuus tarkoittaa velvollisuutta vastata oikein niihin kysymyksiin, jotka vakuutuksenantaja vakuutusta haettaessa esittää. Vakuutussopimuslain säännösten perusteena vakuutuksenottajapuolella ei ole oma-aloitteista tiedonantovelvollisuutta, vaan tiedonantovelvollisuus koskee vakuutuksenantajan esittämiä kysymyksiä.

Vakuutuksenottajapuolen tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnissä on kysymys vakuutusyhtiön vastuuta rajoittavasta tai sen poistavasta seikasta. Vakuutusyhtiöllä on näyttövelvollisuus sen saamista virheellisistä tiedoista. Tämä merkitsee sitä, että riitatilanteessa vakuutusyhtiön tulee selvittää, mitä vakuutuksenhakijalta on kysytty ja minkälaisen vastauksen hakija on antanut vakuutusyhtiön kysymyksiin.

Vakuutuslautakunnalle toimitetun selvityksen perusteella A:n poika B oli ostanut kyseessä olevan henkilöauton autoliikkeestä etäkauppana. Tiedossa ei ole, oliko A lainkaan tilanteessa mukana. A:n mukaan B osti auton A:n suostumuksella ja A:ta varten. Vakuutusyhtiön antaman selvityksen mukaan auton ja vakuutuksen myynyt autoliike on tehnyt kauppasopimuksen. Kauppasopimus ja osamaksusopimus ovat tehty Autoalan Keskusliitto ry:n vakiolomakkeilla, joihin myyjä tyypillisesti täyttää tiedot yhdessä ostajan kanssa. Autoliikkeen tekemän kauppasopimuksen mukaan ajoneuvon ainoaksi ostajaksi on merkitty A. Kauppasopimukselle ei ole merkitty muita ajoneuvorekisteriin merkittäviä haltijoita. Vakuutukset-kohdassa vakuutuksenottajaksi on ilmoitettu A.

Autoliike on täyttänyt vakuutushakemuksen vakuutusyhtiön nettilomakkeen kautta, mihin syötetyt tiedot on ilmoitettu ajoneuvorekisteriin. Ajoneuvorekisteriin on merkitty ensimmäiseksi omistajaksi rahoitusyhtiö ja ensimmäiseksi haltijaksi A. Ajoneuvorekisteriin ei ole ilmoitettu muita haltijoita.

Vakuutuslautakunta toteaa, että ajoneuvorekisterin ajoneuvojen haltijatietoja ei ole merkitty rekisteriin vakuutusyhtiön vakuuttamistilanteita varten, eivätkä ajoneuvon rekisteritiedot poista vakuutusyhtiöltä velvollisuutta kysyä vakuutuksenottajalta vakuutussopimuslain 22 §:n mukaisia tietoja vakuutusta otettaessa. Ajoneuvon rekisteritiedot ja vakuutustiedot ovat eri asioita.

Vakuutuslautakunnalle ei ole toimitettu tässä tapauksessa täytettyä vakuutushakemusta. Vakuutusyhtiö on toimittanut kuvakaappaukset esimerkkilomakkeesta omistaja- ja haltiatietonäkymien osalta. Lomakkeella on kysytty ensimmäistä omistajaa, ensimmäistä haltijaa ja hallintasuhdetta. Hallintasuhteeksi on ilmeisesti tässä tapauksessa merkitty ”muu”, mikä vakuutusyhtiön mukaan tarkoittaa sitä, että auton omistaa esimerkiksi rahoitusyhtiö. Lisäksi lomakkeelle on halutessaan pystynyt lisäämään erillisestä pluspainikkeesta muita omistajia ja haltijoita.

Vakuutuslautakunnalle ei ole toimitettu tarkempaa selvitystä tilanteesta, jossa vakuutushakemus on täytetty. Selvitystä ei ole siitä, mitä vakuutusta tehtäessä on kysytty tai mitä kysymyksiin on vastattu. Näin olleen ei ole tiedossa, onko vakuutusta tehtäessä vakuutuksenottajalta kysytty mahdollisista toisista haltijoista tai siitä, kuka autoa pääasiassa käyttää. Vakuutusyhtiö ei ole toisaalta edes väittänyt, että vakuutusta tehtäessä olisi kysytty auton tosiasiallista käyttäjää. Vakuutusyhtiön vastuulla on huolehtia siitä, että vakuutusta tehtäessä esitetyt kysymykset ovat riittävän selkeitä. Vakuutuslautakunta myös huomauttaa, että vakuutuksenottaja A ei ilmeisesti ole lainkaan osallistunut vakuutushakemuksen täyttämiseen, vaan A:n poika B on toiminut tilanteessa A:n puolesta.

Vakuutuslautakunta katsoo, ettei asiassa ole esitetty riittävää näyttöä siitä, mitä vakuutuksenottajalta tai hänen puolestaan toimineelta B:ltä on kysyt­ty vakuutusta tehtäessä. Näin ollen vakuutusyhtiö ei ole osoittanut, että vakuutuksenottaja tai vakuutettu olisi antanut vakuutusyhtiölle vilpillisesti väärää tietoa ajoneuvon todellisesta käyttäjästä. Tämän vuoksi Vakuutuslautakunta ei käsittele sitä, kuka on ollut auton tosiasiallinen käyttäjä. Vakuutussopimus sitoo vakuutusyhtiötä. Lautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä käsittelemään korvaushakemuksen. Vakuutuslautakunta ei ota kantaa tässä ratkaisusuosituksessa vahingon korvattavuuteen.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutussopimus on vakuutusyhtiötä sitova. Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö käsittelee korvaushakemuksen vakuutusehtojen mukaisesti.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Bygglin
Sihteeri Pulkkinen
Jäsenet:
Rahijärvi
Vaitomaa
Vyyryläinen
Yrttiaho