Tapahtumatiedot
Asiakkaan vahinkoilmoituksen 5.12.2022 mukaan asiakas meni 3.12.2022 yökerhoravintolaan ja jätti takkinsa, käsineensä ja piponsa ravintolan naulakkoon säilytettäväksi. Asiakas sai naulakkopalvelusta naulakkolapun, jonka hän laittoi nahkaiseen puhelinkoteloon. Ravintolan sulkeutuessa asiakas meni hakemaan naulakosta sinne jättämiään takkia ja asusteita, jolloin hän huomasi naulakkolapun kadonneen puhelinkotelosta. Asiakas oli illan aikana käyttänyt puhelinkotelossa säilyttämäänsä pankkikorttia, ja hän epäili, että naulakkolappu oli tippunut ravintolan tiloihin pankkikortin esiin ottamisen yhteydessä. Asiakkaan naulakkoon jättämät takki ja asusteet olivat kadonneet, ja asiakas ja ravintolan ovimies epäilivät, että joku oli löytänyt asiakkaan naulakkolapun ja saanut sen avulla asiakkaan takin ja asusteet itselleen. Asiakas haki takista ja asusteista korvausta kotivakuutuksestaan.
Vakuutusyhtiön 9.12.2022 päivätyssä korvauspäätöksessä todettiin, että kotivakuutusehtojen rajoitusehtokohdan mukaan vakuutuksesta ei korvata tavaran katoamisesta tai unohtamisesta aiheutuneita vahinkoja. Tavara katsotaan kadonneeksi, jos sen menettämissyyksi ei osata nimetä mitään tiettyä, äkillistä tapahtumaa. Vahingon korvattavuus määräytyy vahingon syyn, ei seurauksen perustella. Asiakkaan kertoman mukaan naulakkolappu oli todennäköisesti vahingossa pudonnut puhelimen nahkakotelosta joko silloin, kun hän oli käyttänyt pankkikorttia tai silloin, kun hän lähti yökerhosta. Asiakkaan kertoman mukaan hän ei ollut jättänyt puhelintaan vartioimatta. Vakuutusyhtiö katsoi vahingon syynä olevan naulakkolapun katoaminen, minkä vuoksi yhtiö ei korvannut vahinkoa kotivakuutuksesta.
Asiakas haki korvauspäätökseen muutosta vakuutusyhtiön sisäiselle muutoksenhakumenettelylle 9.12.2022 toimittamallaan viestillä. Asiakas viittasi viestissään kuluttajavalituslautakunnan antamaan ratkaisusuositukseen diaarinumero 00/38/1819 vuodelta 2001. Kyseisessä ratkaisusuosituksessa kuluttajavalituslautakunta katsoi vakuutustapahtuman alkaneen vasta silloin, kun joku vei haltuunsa saamallaan naulakkolapulla vakuutetun tavarat. Kuluttajavalituslautakunta katsoi kyseessä olevan anastamisesta aiheutunut vahinko ja suositti vakuutusyhtiötä korvamaan vakuutetulle aiheutuneen vahingon kotivakuutuksesta.
Vakuutusyhtiön sisäinen muutoksenhakumenettely ei muuttanut yhtiön aiempaa päätöstä.
Asiakkaan valitus
Asiakas kertaa vahingon tapahtumatiedot ja vaatii, että vakuutusyhtiö korvaa takin ja asusteiden varkauden kotivakuutuksesta. Asiakas viittaa edelleen kuluttajavalituslautakunnan ratkaisusuositukseen diaarinumero 00/38/1819.
Vakuutusyhtiön vastine
Vakuutusyhtiö toteaa vastineessaan, ettei asiakas ole osannut nimetä tarkkaa ajankohtaa tai tapahtumaa, jossa naulakkolappu olisi häneltä pudonnut. Vakuutusehtojen mukaan vahingon korvattavuus määräytyy vahingon syyn, ei seurauksen perusteella. Tässä tapauksessa vaatteiden menettämisen alkuperäinen syy on naulakkolapun katoaminen. Katoamisesta johtuvat vahingot on rajattu vakuutusehdoissa kotivakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle. Yhtiö toteaa lisäksi, että asiakas ja ovimies ovat takin ja asusteiden häviämisen huomattuaan jälkikäteen päätelleet, että jonkun on täytynyt löytää asiakkaan naulakkolappu, ja että kyseinen henkilö on lunastanut asiakkaan omaisuuden naulakkopalvelusta luvatta.
Vakuutusyhtiö toteaa kiinnittävänsä huomiota lisäksi siihen, ettei asiakas ole todennut laittaneensa naulakkolappua puhelinkoteloonsa. Hän on vain kertonut havainneensa ravintolan ollessa menossa kiinni, ettei naulakkolappu ollut puhelinkotelossa. Asiassa jää epäselväksi, onko asiakkaalla tapana säilyttää naulakkolappuja puhelinkotelossa ja mihin perustuu ajatus siitä, että lapun olisi tullut olla siellä. Vakuutusyhtiö katsoo, että asiakas on näin ollen voinut laittaa naulakkolapun muuhunkin paikkaan kuin puhelinkoteloon. Kaikki tämä korostaa vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan sitä, että asiassa ei ole mitään tiettyä yksilöityä tapahtumaa, vaan käsitys takin ja asusteiden menettämiseen johtaneesta tapahtumasarjasta perustuu vahvasti jälkikäteiseen päättelyyn. Tällaiset määrittelemättömäksi jäävät vahingot on myös rajattu pois vakuutuksen korvauspiiristä vakuutusehtojen kohdassa 4.23.
Kuluttajavalituslautakunnan ratkaisusuosituksen diaarinumero 00/38/1819 osalta vakuutusyhtiö toteaa kyse olevan yli 20 vuotta vanhasta ratkaisusuosituksesta, ei lautakunnan nykyisestä linjauksesta. Yhtiö katsoo, että kuluttajavalituslautakunta on kyseisessä tapauksessa soveltanut vakuutusehtoja virheellisesti, koska se on katsonut vakuutustapahtuman alkaneen vasta takin oletetusta anastuksesta, vaikka naulakkolapun katoaminen on ollut takin menettämisen alkuperäinen syy ja välttämätön osa tapahtumaketjua.
Vakuutusyhtiö toteaa FINEn Vakuutuslautakunnan pitäneen aiemmassa ratkaisusuosituskäytännössään ratkaisevana omaisuuden menettämisen ensisijaista syytä ja viittaa esimerkkinä Vakuutuslautakunnan antamiin ratkaisusuosituksiin VKL 506/11 ja VKL 278/15. Jos omaisuuden menettämisen ensisijaisena syynä voidaan pitää katoamista tai unohtamista, ei menettämisestä ole tehnyt korvattavaa se, että omaisuus myöhemmin on voinut joutua esimerkiksi epärehellisen löytäjän haltuun. Tässä tapauksessa menettämisen ensisijainen syy on naulakkolapun katoaminen. Tämän jälkeen omaisuus on oletettavasti lunastettu luvatta naulakkopalvelusta. Vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan tämä sittemmin tapahtunut luvaton lunastus ei kuitenkaan tee vahingosta kotivakuutuksesta korvattavaa, koska ensisijainen syy tapahtumaketjulle on kadottaminen.
Vakuutusyhtiö toteaa lopuksi, että jos joku henkilö on saanut naulakkolapulla asiakkaan omaisuuden haltuunsa ja sen jälkeen anastaa hallussaan olevaa irtainta omaisuutta, kyse on kavalluksesta, jota ei myöskään korvata kotivakuutuksesta vakuutusehtojen kohdan 4.17 mukaan.
Ratkaisusuositus
Kysymyksenasettelu
Asiassa on kyse siitä, onko asiakas menettänyt naulakkopalvelussa säilytyksessä olleet takin ja asusteet katoamisen vai varkausvahingon seurauksena. Lisäksi asiassa on kyse siitä, onko kyseessä varkausvahinko, jonka tapahtuma-aikaa, -paikkaa ja -olosuhteita ei voida tarkoin määritellä.
Edelleen asiassa on kyse myös siitä, onko vahinkotapahtumassa kyse kavalluksesta.
Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot
Kotivakuutusehtojen (voimassa 1.1.2022 alkaen) kohdan 3.1 mukaan vakuutuksesta korvataan äkillinen ja ennalta arvaamaton välitön esinevahinko, jonka syynä on äkillinen ja ennalta arvaamaton tapahtuma.
Kohdan 3.4 mukaan vakuutuksesta korvataan äkillinen ja ennalta arvaamaton välitön esinevahinko, jonka syynä on
- varkaus tai sen yritys
- […]
Kohdan 4 alakohdan 11 mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka on aiheutunut omaisuuden katoamisesta tai unohtamisesta.
Kohdan 4 alakohdan 17 mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka on aiheutunut petoksesta, kavalluksesta tai vastaavanlaisesta vilpillisestä menettelystä tai sopimuksen rikkomisesta tai vuokralaisen tahallisuudesta tai törkeästä huolimattomuudesta.
Kohdan 4 alakohdan 23 mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, jos vakuutustapahtumaa ei voida määritellä; kuten esimerkiksi varkausvahinkoa, jonka tapahtuma-aikaa, -paikkaa ja -olosuhteita ei voida tarkoin määritellä.
Asian arviointi
Suomen voimassa olevan oikeuden mukaan vakuutuskorvausta hakevan tulee osoittaa, että on tapahtunut vakuutusehdoissa korvattavaksi määritelty vahinkotapahtuma. Mikäli vakuutusyhtiö tämän jälkeen haluaa vedota rajoitusehtoon, tulee vakuutusyhtiön näyttää rajoitusehdon soveltuminen tapaukseen. Vakuutuslautakunnan käytännössä on vakiintuneesti katsottu, että varkausvahingon tunnusmerkistön täyttymistä arvioitaessa avainasemassa on alkuperäinen syy, jonka vuoksi omaisuus on joutunut pois vakuutetun hallusta. Jos tämä alkuperäinen syy on katoaminen tai unohtaminen, ei sillä, että omaisuuden myöhemmin löytävä henkilö pitää omaisuuden oikeudettomasti itsellään, ole asian arvioinnin kannalta merkitystä. Asiassa on siten arvioitava ensimmäiseksi, pidetäänkö asiakkaan takin ja asusteiden menettämisen alkuperäisenä syynä naulakkolapun katoamista vai takin ja asusteiden varkautta.
Vakuutuslautakunta toteaa, että sopimusoikeuden yleisten tulkintaperiaatteiden mukaisesti ehdon sanamuoto muodostaa pohjan vakuutusehtojen tulkinnalle. Kielellisille ilmaisuille pyritään antamaan niiden sanamuodon mukainen ja yleisessä kielenkäytössä vakiintunut merkityssisältö. Sopimusoikeudessa ja siten myös Vakuutuslautakunnan ratkaisukäytännössä rajoitusehtoja tulkitaan suppeasti. Käytännössä tämä tarkoittaa, että tulkintaa ei laajenneta rajoitusehdon sanamuodon mukaisesta tulkinnasta kattamaan myös muita, sanamuotoon rinnastettavia tilanteita.
Asiassa on riidatonta, että asiakkaan naulakkopalvelusta saama naulakkolappu on kadonnut tavalla tai toisella. Asiakas ei kuitenkaan ole hakenut korvausta kadonneesta naulakkolapusta vaan naulakkopalvelussa säilytettävänä olleen omaisuutensa menettämisestä. Vakuutuslautakunta toteaa naulakkopalveluun yleensä kuuluvan, että yritykseen tai kiinteistöön vierailemaan tulleen asiakkaan omaisuutta säilytetään naulakossa vierailun ajan niin, että asiakas saa vierailun päätyttyä omaisuutensa takaisin naulakkolappua vastaan. Koska naulakossa säilytettävänä olevan omaisuuden lunastaminen edellyttää naulakkolapun antamista naulakkopalvelussa olevalle työntekijälle, Vakuutuslautakunta pitää todennäköisenä, että joku on löytänyt asiakkaan kadottaman naulakkolapun ja saanut asiakkaan omaisuuden sen avulla itselleen.
Tapaukseen sovellettavien vakuutusehtojen rajoitusehtokohdan mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka on aiheutunut omaisuuden katoamisesta tai unohtamisesta. Vakuutuslautakunta toteaa, että kyseistä rajoitusehtokohtaa on sanamuotonsa perusteella perusteltua tulkita niin, että siinä tarkoitetaan nimenomaan sen omaisuuden katoamista tai unohtamista, josta haetaan korvausta. Koska asiakas ei ole kadottanut tai unohtanut korvattavaksi vaatimiaan takkia ja asusteita, vaan ne ovat päätyneet oikeudettomasti vieraan henkilön haltuun asiakkaan kadottaman naulakkolapun avulla, lautakunta katsoo vahingon alkuperäisenä syynä olevan varkaus. Vakuutusyhtiön vastineessaan viittaamien Vakuutuslautakunnan aiemmin antamien ratkaisuositusten VKL 506/11 ja VKL 278/15 osalta lautakunta toteaa, että toisin kuin nyt kyseessä olevassa tapauksessa, yhtiön viittaamissa tapauksissa on haettu korvausta omaisuudesta, jonka todennäköistä menettämistapaa vakuutettu ei ole pystynyt osoittamaan.
Vakuutusehtojen mukaan varkausvahingon tapahtumahetki, tapahtumaolosuhteet ja tapahtumapaikka pitää määritellä tarkoin. Vakuutusyhtiö on vastineessaan katsonut, ettei asiakas ole määritellyt tapahtumahetkeä ja olosuhteita riittävän tarkasti. Yhtiön mukaan asiakas ei ole riittävällä tavalla selvittänyt säilyttäneensä naulakkolappua nimenomaan puhelinkotelossa. Lisäksi yhtiö on katsonut, että asiakas ja ravintolan ovimies ovat asiakkaan takin ja asusteiden häviämisen huomattuaan jälkikäteen päätelleet, että naulakkolapun löytäjä on lunastanut esineet naulakkopalvelusta luvatta.
Vakuutuslautakunta toteaa, että tässä tapauksessa arviointi vakuutustapahtuman riittävästä määrittelystä tulee kohdistaa vakuutuksesta korvattavaksi haettujen takin ja asusteiden menettämistä koskevaan tapahtumaan, eikä naulakkolapun menettämistä koskevaan tapahtumaan. Aiemmin todetusti Vakuutuslautakunta katsoo, että asiakas on tässä tapauksessa riittävästi selvittänyt takin ja asusteiden joutuneen oikeudettomasti vieraan henkilön haltuun sen vuoksi, että kyseinen henkilö on löytänyt asiakkaan kadottaman naulakkolapun ja lunastanut sen avulla asiakkaan omaisuuden naulakkopalvelusta. Vahinkoilmoituksessaan asiakas on kertonut vahingon tapahtuneen kello 1.10–5.00 välillä. Lautakunta toteaa, että asiakas on tässä tapauksessa yksilöinyt vahinkotapahtuman paikan ja ajankohdan sekä olosuhteet niin hyvin, kuin vakuutetulta voi tämänkaltaisessa tapauksessa kohtuudella edellyttää. Asiakas on jättänyt takin ja asusteet naulakkoon säilytykseen, jolloin hän ei ole voinut huomata niiden häviämistä ennen kuin hän on ollut poistumassa ravintolan tiloista.
Kokonaisuutena Vakuutuslautakunta katsoo riittävästi selvitetyksi, että asiakkaan ilmoittamat takki ja asusteet oli varastettu naulakosta. Takin ja asusteiden varastaminen on kotivakuutuksen ehtojen mukainen korvattava varkausvahinko.
Lopuksi Vakuutuslautakunta toteaa, ettei vakuutusyhtiön tapaukseen soveltama kavallusta koskeva rajoitusehto sovellu tapaukseen. Kavallusrikoksen tunnusmerkistö määritellään rikoslain 28 luvun 4 §:n 1 momentissa ja se koskee hallussa olevien varojen tai muun irtaimen omaisuuden anastamista, josta ei tässä tapauksessa ole kyse.
Lopputulos
Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö maksaa varastetuista takista ja asusteista vakuutusehtojen mukaisen korvauksen.
Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA
Puheenjohtaja Bygglin
sihteeri Jenni-Maria Pippola
Jäsenet:
Kankkunen
Vuori
Vyyryläinen
Yrttiaho