Tapahtumatiedot

Vahinkoilmoituksen mukaan asunnon A2 asukas oli 6.3.2022 havainnut asuntonsa WC:n seinässä vesivuodon. Kohteessa käynyt putkimies ei ollut havainnut vuotoja lämmitys- tai käyttövesiputkistoissa. Tuolloin oli epäilty, että asunnon yläpuolella olevan huoneiston A4 viemäriputki olisi vuotanut ja aiheuttanut vuodon alakertaan.

Vahingon kartoitusraportista (14.3.2022 ja 16.3.2022) ilmenee, että vuonna 1964 rakennetun rakennuksen viemärien pystylinjat oli sukitettu ja vaakalinjat pinnoitettu vuonna 2011. Vaurioiden perusteella ylemmän kerroksen asunnon WC-istuimen viemäri oli vuotanut liitoksesta. Viemärikuvauksen ja rakenteiden vaurioiden perusteella vuodon on aiheuttanut pinnoitetun vaakaviemärin pinnoitteen pettäminen pesuhuoneen lattiarakenteessa. Vaurioita oli havaittu huoneiston A4 eteisessä ja alemmassa kerroksessa olevan asunnon A2 keittiössä, eteisessä ja pesuhuoneessa.

Vakuutusyhtiö on 23.3.2022 vakuutusmeklaritoimistolle lähettämässään sähköpostiviestissä todennut, että kyseessä on korvattava vuotovahinko ja että vuodon ikävähennys on 60 % ja putken ikävähennys 100 % sekä omavastuu 1000 euroa.

Vakuutusyhtiö, taloyhtiö ja vakuutusmeklaritoimisto ovat selvitelleet osapuolten kesken syntynyttä erimielisyyttä ikävähennyksen suuruudesta. Tämän jälkeen vakuutusyhtiön sisäinen muutoksenhakuelin on antanut 19.10.2022 päivätyn kirjallisen ratkaisun, jonka mukaan asiassa oli jäänyt näyttämättä, että vuotanut viemäriputki olisi saneerattu sellaisella vakuutusehtojen tarkoittamalla sertifioidulla menetelmällä, jolla on ollut rakennusmääräysten ja -ohjeiden mukainen rengasjäykkyys. Ratkaisua on perusteltu sillä, että vaikka nimenomaista mitta-arvoa tietystä rengasjäykkyydestä ei ole mainittu vakuutusehtojen kohdassa 6.1.4, on katsottava, että rengasjäykkyyden on joka tapauksessa oltava rakennusmääräysten ja -ohjeiden vaatimissa mitatuissa raja-arvoissa, jotta sillä voidaan katsoa olevan painoarvoa ikävähennyksen määrän laskemisessa.

Asiakkaan valitus

Taloyhtiö pyytää Vakuutuslautakuntaa ottamaan kantaa siihen, onko vakuutusyhtiön tekemä korvauspäätös vakuutusehtojen mukainen ja tulisiko viemärin saneerausmenetelmä ottaa huomioon ikävähennyksissä. Kiista koskee erityisesti sitä, miten asiassa tulee arvioida vakuutusehtojen ikävähennyksissä olevaa vaatimusta sertifioidusta saneerausmenetelmästä ja sisäpuolelta oman rengasjäykkyyden omaavasta viemäriputkesta.

Sukituksessa käytetyllä menetelmällä on ollut VTT:n sertifiointi, jonka mukaan menetelmällä syntyy itsensä kantava elastinen epoksipinnoite vanhaan putkeen. Koska saneerausmenetelmällä syntyvä putki on itsensä kantava, sillä on käytännössä kuitenkin oltava myös jonkinlainen rengasjäykkyys.

Taloyhtiö huomauttaa, että epäselvissä tapauksissa sopimusehtoja tulee tulkita laatijansa vahingoksi. Vakuutusehdoissa on rinnastettu toisiinsa termit ”oma rengasjäykkyys” ja ”itsenäinen kantava putki”.  Vaikka ehdoissa puhutaan sisäpuolelta oman rengasjäykkyyden omaavasta putkesta, rengasjäykkyydelle ei ole vakuutusehdoissa määritelty mitään vaadittuja lujuusarvoja.

Vakuutusyhtiön tulkinta, että kyseinen saneeraus olisi hyvän rakennustavan vastainen, on jäänyt osoittamatta. TalotekniikkaRYL 2002 -käsikirjassa esitetty vaatimus koskee itse varsinaisen putken rengasjäykkyyttä, ei putken sisäpuolelle tehtävän pinnoituksen rengasjäykkyyttä. Kun olemassa oleva viemäriputki pinnoitetaan sisäpuolelta, se jää paikalleen. Vakuutusyhtiö ei ole esittänyt, ettei varsinainen viemäriputki täyttäisi esitettyjä vaatimuksia. Yksistään se, että tuotteelle on annettu VTT:n sertifikaatti, todistaa, ettei menetelmä ole hyvän rakennustavan vastainen.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö katsoo korvauspäätöksensä olevan vakuutusehtojen mukainen. Kun ikävähennystä määritetään, putken ikä vahinkohetkellä on vakuutusehtojen mukaan alkuperäisen putken ikä, jos viemäriputki on korjattu menetelmällä, jolla ei ole sertifiointia, tai pinnoitusmenetelmällä, josta ei muodostu itsenäistä kantavaa putkea vanhan viemäriputken sisäpuolelle. Ehtojen mukaan korjausta ei tällöin oteta huomioon ikävähennystä laskettaessa.

Pinnoitetun viemäriputken rengasjäykkyydestä ei ole selvitystä, jonka perusteella voitaisiin katsoa, että pinnoitusmenetelmästä muodostuisi itsenäisesti kantava putki vanhan viemärin sisäpuolelle.  Tämän vuoksi ikävähennys on tehty alkuperäisen putken iän mukaan, eikä viemäriputken pinnoitusta ole otettu huomioon.

Vakuutusyhtiö toteaa, ettei ikävähennysten laskentaa tehdä vaihtoehtojen A ja B välillä. Lisäturvan erityisehdon mukaan vanhan viemäriputken sisään asennetun, oman rengasjäykkyyden omaavan viemäriputken ikävähennys lasketaan tavalla A, jos korjauksessa on käytetty sertifioitua menetelmää. Sukituksen tehneen yrityksen käyttämän menetelmän sertifikaatissa todetaan, että menetelmällä syntyy itsensä kantava elastinen epoksipinnoite vanhaan putkeen.

Rengasjäykkyydeltä voidaan edellyttää sitä, että pinnoitettu putkisto täyttää rakennuksen sisäviemäreiltä vaaditun SN-4-luokan. Tuon luokituksen saa, jos putken rengasjäykkyys testeissä ylittää 4 kN/m². Asiassa on jäänyt osoittamatta, että putki olisi saneerattu sellaisella vakuutusehtojen tarkoittamalla menetelmällä, jolla on rakentamismääräysten ja ohjeiden mukainen rengasjäykkyys.

Vakuutusehtojen lisäksi rakentamisessa tulee noudattaa rakentamismääräyksiä ja hyvän rakennustavan ohjeita. Vaikka vakuutusehdoissa ei mainita rengasjäykkyyden lujuuden määrää, se on mainittu hyvän rakennustavan ohjeissa. Viemärin pinnoitustyön tehneen yrityksen sertifikaatilla ei pysty osoittamaan, että yrityksen käyttämä pinnoitus täyttäisi rakentamisessa viemäriputkistoilta edellytettävän lujuuden.

Selvitykset

Vakuutuslautakunnan käytettävissä on ollut

• vahinkosaneerausliikkeen laatima tarkastusraportti 14.3.2022 tehdyn kartoituksen ja 16.3.2022 tehdyn viemärikuvauksen havainnoista
• 10.9.2015 päivitetty ja allekirjoitettu VTT Expert Services Oy:n sertifikaatti, joka oli myönnetty 10.9.2010. Sertifikaatti perustuu tuotteen tyyppitestaukseen ja tuotteeseen liittyvän laadunvarmistusjärjestelmän tarkastamiseen. Sertifiointi on koskenut vanhojen valurautaisten ja PVC-viemäriputkien sisäpuolista korjausmenetelmää. Sertifikaatin mukaan sertifioitu menetelmä täyttää sen käytön kannalta oleelliset seuraavissa Suomen rakentamismääräyskokoelman eri osissa ja standardeissa esitetyt vaatimukset, kun tuotetta käytetään sertifikaatissa esitetyllä tavalla: C2, Määräykset ja ohjeet, 1998. Sertifikaatissa esitetyt suositukset tuotteen turvallisesta käytöstä ovat vähimmäisvaatimuksia, joita on noudatettava tuotetta käytettäessä. Sertifikaatti ei kumoa laissa ja asetuksissa esitettyjä nykyisiä tai tulevia vaatimuksia.

Lisäksi asiakirjoihin on liitetty Talotekniikan rakentamisen yleiset laatuvaatimukset 2002 (TalotekniikkaRYL 2002) -käsikirjan kohta G2400 Viemäritarvikkeet, jossa esitetään muoviviemäreitä koskevia vaatimuksia:

Sisäpuoliset jätevesi- ja sadevesiviemärit ovat dB-muoviviemäriputkea ja/tai http-viemäriputkea kumirengasliitoksin.
[…]
Rakennuksen sisäpuolella, pohjalaatassa ja sen alla käytetään vähintään SN-4 (M) -luokan viemäriputkia.
[…]

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Osapuolet ovat eri mieltä siitä, mikä on vuotovahingosta vakuutusehtojen mukaan tehtävän ikävähennyksen suuruus.

Erityisesti kiista koskee sitä, onko vuonna 2010 sertifioidulla ja vuonna 2011 käytetyllä viemäriputkien saneeraus- ja korjausmenetelmällä luotu vanhan vaakaviemärin sisälle uusi itsekantava viemäriputki, jolla on ollut oma rengasjäykkyys, ja miten tehty viemäriputkien saneeraus vaikuttaa vuotaneen viemäriputken ikävuosien laskemiseen.

Viime kädessä osapuolten erimielisyys liittyy siihen, tehdäänkö vuotovahingossa 60 prosentin suuruinen vähennys vanhan, saneerauksessa paikoilleen jätetyn vaakaviemärin rakennusvuoden 1964 perusteella vai katsotaanko vuotaneen putken iän olleen saneerauksen perusteella alle 15 vuotta, jolloin ikävähennystä ei tehdä.

Sovellettavat vakuutusehdot

Esinevakuutuksen korvaussäännöksiin sisältyvän kohdan 6.1.2 (Vahingon määrä jälleenhankinta-arvon mukaan) ja kohdan 6.1.3 (Vahingon määrä päivänarvon mukaan) mukaan vuoto- ja rikkoutumisvahinkojen vahingon määrä lasketaan kohtien 6.1.4 ja 6.1.5 perusteella.

Esinevakuutuksen korvaussäännöksiin sisältyvän kohdan 6.1.4 (Vahingon määrä vuotovahingoissa) ensimmäisen kappaleen mukaan huolimatta siitä, mistä vakuutuksesta tai lisäturvasta vahinko korvataan, vuotovahingoissa tehdään ikävähennykset kaikista korjaus- tai jälleenhankintakustannuksista sekä kustannuksista, jotka ovat aiheutuneet vian etsimisestä sekä rakenteiden avaamisesta ja sulkemisesta.

Toisen kappaleen mukaan ikävähennysprosentti saadaan kertomalla vuotaneen putken, koneen tai säiliön ikävuodet seuraavassa taulukossa esitetyllä prosenttimäärällä. Ikävuosiin lasketaan käyttöönottovuotta seuranneet, vahingon tapahtuma-ajankohtaan mennessä päättyneet täydet kalenterivuodet. Vahingon sattumisvuotta ei lasketa mukaan.

Ehtokohtaan sisältyvässä taulukossa määritetään vähennysprosentti vuotaneen tai tukkeutuneen laitteen, putken tai säiliön iän perusteella seuraavasti:
A) alle 15 vuotta; ei ikävähennystä
15 vuotta tai enemmän; 10 % + 2 % jokaista 15 vuotta ylittänyttä vuotta kohden, enintään 60 %.
B) Sisäpuolelta oman rengasjäykkyyden omaavalla putkella saneeratut viemäriputket, kun käytetty saneerausmenetelmä on sertifioitu.
Ikävähennys on 2 % / vuosi, enintään 60 %.

Kolmannen kappaleen mukaan liitoskohdan vuotaessa ikävähennys määritellään vanhemman putkenosan mukaan.

Neljännen kappaleen mukaan, jos viemäriputki on korjattu menetelmällä, jolla ei ole sertifiointia tai pinnoitusmenetelmällä, josta ei muodostu itsenäistä kantavaa putkea vanhan viemäriputken sisäpuolelle, putken ikä vahinkohetkellä on alkuperäisen putken ikä eikä korjausta oteta huomioon ikävähennystä laskettaessa.

Vakuutuskirjassa olevan, saneerattuja putkia koskevan erityisehdon mukaan poiketen [vakuutusyhtiön] kiinteistövakuutusehdon 5600 kohdasta 6.1.4 vanhan viemäriputken sisään asennetun, oman rengasjäykkyyden omaavan viemäriputken ikävähennys lasketaan tavalla A), jos korjauksessa on käytetty sertifioitua menetelmää.

5 Kaikkien esinevakuutusten yhteiset korvausrajoitukset
5.1 Rakennus-, suunnittelu- ja käyttövirheet sekä huollon laiminlyönti
Vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka on aiheutunut omaisuudelle
- rakentamismääräysten, -ohjeiden tai hyvän rakentamistavan vastaisesta rakentamisesta.

Asian arviointi

Maaliskuussa 2022 sattunutta vahinkoa koskevan korvauskäsittelyn aikana syntyneistä osapuolten sähköpostiviesteistä ilmenee, että vakuutusyhtiö on kertonut vuotovahingon olevan korvattava. Vuotovahingon ikävähennys on 60 prosenttia ja putken rikkovahingon ikävähennys 100 prosenttia sekä omavastuu 1 000 euroa. Taloyhtiön puolesta vakuutusmeklaritoimisto on kysynyt vakuutusyhtiöltä perusteita vuotovahingon 60 prosentin ikävähennykselle, minkä jälkeen osapuolet ovat selvitelleet viemärisaneerauksessa käytettyä menetelmää ja sen sertifiointia sekä saneerauksen vaikutusta ikävähennysten laskemiseen.

Taloyhtiön puolesta valituksen laatinut vakuutusmeklaritoimisto on pyytänyt lautakuntaa ottamaan kantaa siihen, onko korvauspäätös vakuutusehtojen mukainen ja tulisiko viemärin saneerausmenetelmä ottaa huomioon ikävähennyksissä. Valituksesta ei käy ilmi, miten saneeraus valittajan mielestä pitäisi ottaa huomioon ja mikä valittajan mielestä on oikea ikävähennysprosentti vuotovahingossa.

Edellä esitetyt seikat huomioon ottaen Vakuutuslautakunta on tulkinnut valitusta siten, että taloyhtiö pyytää ratkaisusuositusta siitä, miten saneerattuja putkia koskevaa, vakuutuskirjalla olevaa AR-lisäturvan erityisehtoa ja korvaussäännösten kohdassa 6.1.4 olevia ikävähennysehtoja tulee soveltaa vuotovahingon osalta. Tästä seuraa se, ettei lautakunta arvioi putken osalta tehtyä 100 prosentin ikävähennystä.

Riidatonta asiassa on se, että käytetyllä korjausmenetelmällä on ollut VTT Expert Services Oy:n vuonna 2010 antama sertifiointi. Lautakunnan käytettävissä oleviin asiakirjoihin sisältyy 15.9.2015 päivätty ja myös tuolloin päivitetty sertifikaatti, jonka mukaan sertifiointi koskee vanhojen viemäriputkien sisäpuolista korjausmenetelmää. Taloyhtiön toimittamiin selvityksiin sisältyvän vuonna 2010 julkaistun lehtiartikkelin mukaan kyse on korjausmenetelmästä, jossa vanhoja viemäriputkia ei pinnoiteta, vaan epoksiputkituksella luodaan vanhan putken sisään uusi, kestävä ja itsekantava putki, jonka seinämän vahvuus on noin 3–5 millimetriä.

Sertifikaatissa olevan tuotekuvauksen mukaan sertifioidulla korjausmenetelmällä vanha viemäriputki pinnoitetaan elastisella epoksilla harjalevittimellä. Menetelmällä syntyy itsensä kantava elastinen epoksipinnoite vanhaan putkeen. Sertifikaatista ilmenee, että menetelmän vaikutusta vanhan putken kantavuuteen ei ole määritelty, eikä pinnoitteella ole määriteltyä rengasjäykkyyttä. Sertifikaatin taulukossa (1) kuvataan menetelmän ja sen pinnoitteen ominaisuuksia. Taulukossa on maininnat ”Pinnoitettu putki” ja ”Pinnoite”, joita koskevia ominaisuuksia sertifioinnissa on tutkittu kokeellisesti.

Sertifikaatissa olevan maininnan mukaan valmistaja on ilmoittanut, että ”noudatetaan RIL107-2012 ja SisäRYL2013”. Sertifikaattiin vuoden 2010 jälkeen tehdyistä muutoksista ei ole esitetty selvitystä, eikä lautakunnan käytettävissä myöskään ole tietoa siitä, mitä vaatimuksia ja ohjeita valmistaja on noudattanut vuonna 2011 saneerausmenetelmää käyttäessään.

AR-lisäturvaan sisältyvän erityisehdon mukaan viemäriputken ikävähennys lasketaan ehtojen kohdassa 6.1.4 olevan A-tavan mukaan, jos kyse on vanhan viemäriputken sisään asennetusta, oman rengasjäykkyyden omaavasta viemäriputkesta ja jos korjausmenetelmä on sertifioitu. Koska kyse on ollut sertifioidusta menetelmästä, asiassa tulee arvioitavaksi se, onko vanhan viemäriputken sisään asennetulla viemäriputkella ollut vahinkoajankohtana oma rengasjäykkyys.

Taloyhtiö on katsonut, että vakuutusehdoissa on rinnastettu ”putken oma rengasjäykkyys” ja ”itsenäinen kantava putki”. Uudella putkella on käytännössä oltava jonkinlainen rengasjäykkyys, koska käytetyllä saneerausmenetelmällä syntyvä putki on itsensä kantava. Valituksessa on lisäksi huomautettu siitä, että vakuutusehdoissa ei ole asetettu lujuusarvoja putken rengasjäykkyydelle, ja että epäselvissä tapauksissa vakuutusehtoja tulee tulkita ne laatineen vakuutusyhtiön vahingoksi. Sertifikaatissa on todettu menetelmän täyttävän sen käytön kannalta oleelliset Suomen rakentamismääräyskokoelman osan C2 vaatimukset, kun tuotetta käytetään sertifikaatissa esitetyllä tavalla.

Vakuutusyhtiö on katsonut, että koska uudella putkella ei ole osoitettu olleen omaa rengasjäykkyyttä, itsenäistä kantavaa putkea ei ole muodostunut. Pinnoite voi olla luja, mutta koska rengasjäykkyys on jäänyt toteamatta tai pinnoitteesta ei pysty testaamaan rengasjäykkyyttä, käytetty menetelmä ei vastaa vakuutusehtojen mukaista edellytystä oman rengasjäykkyyden omaavasta viemäriputkesta. Se, että sertifikaatissa lukee, että menetelmällä syntyy itsensä kantava elastinen epoksipinnoite ei ole riittävä tieto, koska putken tulee kestää jonkin verran myös ulkoista kuormitusta.

Vakuutusyhtiö on vastauksessaan esittänyt selvityksen siitä, millaisia muovisia viemäriputkia on tullut käyttää vuodesta 2002 voimassa olleiden talonrakentamista koskevien yleisten laatuvaatimusten perusteella. Viemäriputkien lujuusarvot on määritetty rakentamismääräyksissä ja muussa hyvää rakennustapaa määrittävässä ohjeistuksessa. Suomessa ja muissa Pohjoismaissa on vakuutusyhtiön ilmoituksen mukaan käytössä SN4- ja SN8-lujuusluokat. Muoviputkien rengasjäykkyyden mittaamiseen on käytettävissä standardoitu menetelmä, jossa putkea litistetään ja mitataan tarvittava voima, jonka perusteella saadaan mitattua putken rengasjäykkyys.

Talotekniikan yleiset laatuvaatimukset (TalotekniikkaRYL2002) edellyttävät, että sisäviemärit ovat vähintään SN4-luokkaa, mikä tarkoittaa sitä, että putken rengasjäykkyys tulee olla vähintään 4 kN/m². Taloyhtiön puolesta ei ole kiistetty näitä vakuutusyhtiön esittämiä tietoja.

Asiakkaan näkemys siitä, että putkella on käytännössä oltava jonkinlainen rengasjäykkyys, koska putki on itsensä kantava, ei lautakunnan käsityksen mukaan osoita, että rengasjäykkyys on ollut rakentamismääräysten ja -ohjeiden sekä hyvän rakennustavan mukainen.

Lautakunta yhtyy vakuutusyhtiön näkemykseen siitä, että uuden putken rengasjäykkyys määräytyy edellä selostettujen yleisten laatuvaatimusten mukaan. Kyseisten vaatimusten voidaan katsoa olevan osoituksena hyvästä rakennustavasta. Lautakunta toteaa myös, että lähtökohtaisesti rakennusvahinkojen korvattavuus edellyttää sitä, että rakentamisessa on noudatettu kulloinkin voimassa olleita määräyksiä ja -ohjeita ja toimittu hyvän rakennustavan mukaisesti.

Vakiovakuutussopimusten ehtoihin ei vakuutusalalla noudatetun käytännön mukaan yleensä sisällytetä rakentamismääräysten ja -ohjeiden sisältöjä tai hyvää rakennustapaa määrittäviä sisältöjä muutoinkaan. Määräysten ja ohjeiden sekä hyvän rakennustavan vastaisesta rakentamisesta aiheutuneita vahinkoja ei käytännössä korvata rajoitusehtojen vuoksi tai koska vahinkojen katsotaan olevan odotettavissa olevia ja ennalta arvattavia seurauksia virheellisestä rakentamisesta.

Vahingon tarkastusraportin mukaan vaakaviemärit oli pinnoitettu ja pystyviemärit sukitettu. Tältä osin lautakunta on asiaa arvioidessaan kiinnittänyt huomiota menetelmän tuotekuvaukseen, jonka mukaan vanha viemäriputki pinnoitetaan ja että sertifikaatissa on käytetty mainintaa ”pinnoitteella ei ole määriteltyä rengasjäykkyyttä”. Sertifikaatista ei ilmene, syntyykö menetelmällä uusi kantava putki, jolla on oma rengasjäykkyys, tai että kyseistä menetelmää käyttäen syntyvä pinnoite muodostaa itsenäisen kantavan putken vanhan putken sisäpuolelle. Sertifioinnista saadun tiedon mukaan kokeellisissa tutkimuksissa oli tutkittu pinnoitetun putken ja pinnoitteen ominaisuuksia, mutta asiakirjasta ei ilmene, että valmiin sisäputken ominaisuuksia tai putken rengasjäykkyyttä olisi tutkittu. Edellä esitettyjen seikkojen perusteella Vakuutuslautakunta katsoo vaakaviemärin saneerauksessa käytetyn menetelmän olleen vakuutusehdoissa tarkoitettu pinnoitusmenetelmä.

Asiakirjoista saamansa selvityksen perusteella Vakuutuslautakunta katsoo jääneen näyttämättä, että vanhan viemäriputken sisälle on muodostunut sellainen uusi viemäriputki, jolla vahinkoajankohtana on ollut rakentamismääräysten ja -ohjeiden sekä hyvän rakennustavan mukainen oma rengasjäykkyys. Esitetystä sertifikaatista ei myöskään saa tukea sille taloyhtiön väitteelle, että kyseisellä menetelmällä, jossa vanha viemäriputki pinnoitetaan epoksipinnoitteella, muodostuu vanhan putken sisäpuolelle itsenäinen kantava putki.

Edellä esitetystä seuraa se, että AR-lisäturvaan sisältyvä erityisehto ei tule sovellettavaksi viemäriputken ikävähennystä laskettaessa. Tämän vuoksi putken ikä ja ikävähennyksen vähennysprosentti määräytyvät ehtokohdan 6.1.4 mukaan. Kyseisen ehtokohdan soveltamisen lautakunta katsoo tässä johtavan siihen, että putken ikänä ikävähennyslaskennassa on pidettävä putken alkuperäistä ikää, koska putki on edellä todetun mukaisesti korjattu pinnoitusmenetelmällä, josta ei muodostu itsenäistä kantavaa putkea vanhan viemäriputken sisäpuolelle.

Vakuutuslautakunta on kysymyksenasettelussa todennut, että viime kädessä kiista koskee sitä, onko vuotovahingossa tehtävän ikävähennyksen laskemisessa käytettävä putken ikä vähemmän kuin 15 vuotta. Edellä todetun perusteella näin ei tässä ole, vaan vuotovahingon ikävähennys lasketaan putken alkuperäisen asennusvuoden 1964 perusteella. Asiassa on lautakunnan käsityksen mukaan osapuolten kesken riidatonta, että vakuutuskorvauksesta tehtävän ikävähennyksen määräksi tulee tällöin ehtokohtaan 6.1.4 perustuen 60 prosenttia.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta ei suosita muutosta vakuutusyhtiön päätökseen.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Bygglin
Sihteeri Pellikka

Jäsenet:
Kankkunen
Rantala
Vaitomaa
Vyyryläinen