Tapahtumatiedot

Asiakas on hakenut riita-asiaansa oikeusturvaetua vakuutusyhtiöstä. Asiakas on vuonna 2007 sijoittanut noin 172 000 euroa WinCapita-nimellä tunnettuun toimintaan, joka on sittemmin paljastunut huijaukseksi. Asiakas on tuomioistuimessa vaatinut korvausta WinCapitan taustalla olevalta henkilö X:ltä, joka on tuomittu WinCapita-huijauksen vuoksi muun muassa törkeästä petoksesta. Asiakas on joulukuussa 2013 tehnyt käräjäoikeudessa sovintosopimuksen, jonka mukaan hän hakee käräjäoikeuden vahvistamassa sovinnossa tuomittua korvausta Oikeusrekisterikeskukselta rikoslain 10 luvun 11 §:n 2 momentin mukaisesti. 

Asiakas oli toimittanut 30.1.2014 Oikeusrekisterikeskukselle korvaushakemuksen, jossa hän vaati, että hänelle suoritetaan valtion varoista korvausta pääomaltaan yhteensä noin 172 000 euroa sekä viivästyskorkoa. Oikeusrekisterikeskus antoi asiassa 24.8.2020 päätöksen, jonka mukaisesti se suorittaa asiakkaalle valtion varoista korvausta pääoman osalta 171 990 euroa ja hylkäsi viivästyskorkovaatimuksen. Asiakas pani 23.9.2020 käräjäoikeudessa vireille viivästyskoron maksuvelvollisuutta koskevan kanteen Suomen valtiota, jota asiassa edustaa Oikeusrekisterikeskus, vastaan. Oikeusrekisterikeskus kiisti 17.5.2021 asiakkaan vaatimuksen viivästyskoron maksuvelvollisuudesta.

Asiakas on hakenut oikeusturvaetua edellä mainittuun riita-asiaan, joka koskee WinCapita-asiassa valtiolle konfiskoiduista varoista asiakkaalle palautetulle summalle laskettavia viivästyskorkoja. Vakuutusyhtiö on evännyt oikeusturvaedun sillä perusteella, että asiakkaan oikeusturvavakuutus kattaa ainoastaan asiat, jotka liittyvät sijoitustoimintaan tai yksittäiseen sijoitukseen, jonka arvo on korkeintaan 85 000 euroa. Koska tapauksessa on ollut kyse 172 000 euron sijoituksesta, vakuutusyhtiön mukaan asiaan ei voida myöntää oikeusturvaetua. Vakuutusyhtiö on lisäksi katsonut, että kyseessä on ollut tulonhankkimistoiminta. Vakuutusyhtiö on vedonnut myös vakuutusmäärän määrittämistä koskevaan rajoitusehtoon.

Asiakkaan valitus

Asiakas on tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen ja katsoo, että hänelle tulisi myöntää oikeusturvaetu viivästyskorkoja koskevaan riita-asiaan.

Asian tausta
Asiakas erehdytettiin vuosina 2007 ja 2008 suorittamaan maksuja WinCapita-nimellä tunnettuun ”sijoitusklubiin”, joka todettiin rikosoikeudenkäynnissä X:n 
masinoimaksi törkeäksi petokseksi sekä rahankeräysrikokseksi. Asiakas kärsi asiassa petoksen uhrina huomattavat tappiot. Asiakas hyväksyi vuoden 2013 joulukuussa sovintosopimuksen, jonka Vantaan käräjäoikeus vahvisti lainvoimaiseksi tulleena sovintona. Kyseisen sovintoratkaisun pohjalta asiakas on ollut velvoitettu hakemaan hänelle aiheutuneita menetyksiä Oikeusrekisterikeskukselta (ORK). Asiakas on sovinnossa sitoutunut hakemaan tuomittua korvausta niistä WinCapita-jutun varoista, jotka valtiolle on tuomittu rikoshyötynä. Ratkaisun sanamuodon mukaisesti ”kantaja ei hae saatavaansa ulosottoteitse tai kohdista mitään muitakaan perintä- tai täytäntöönpanotoimia X:ää kohtaan pois lukien Oikeusrekisterikeskuksen hallinnassa olevat ja sinne mahdollisesti WinCapita-oikeudenkäynneissä rikoshyötynä valtiolle tulevat varat”.

Sovintoratkaisussa rikokseen syyllistynyt X oli velvoitettu korvaamaan asiakkaalle ja muille kantajille aiheuttamansa vahingon viivästyskorkoineen (pääoma ja korko), mutta maksua rajoitettiin sopimuksella siten, että tuomittua korvausta on tullut hakea rikoslain 10 luvun 11 §:n mukaisesti Oikeusrekisterikeskukselta. ORK hallinnoi menettämisseuraamusten täytäntöönpanolla saatuja varoja.

ORK on maksanut tutkimansa perusteella asiakkaan pääoman täysmääräisesti. Riita koskee pääomalle maksettavaa viivästyskorkoa. Riita-asia ei koske lainkaan kuvattua alkurikosta, siinä käsiteltyä hävittyä rahasummaa tai valtion jutussa maksamaa pääomaa. Alkurikos ei ole ollut ajankohtainen enää vuoden 2013 jälkeen, sillä asia on ratkaistu sovinnolla Vantaan käräjäoikeudessa.

Valtion ja asiakkaan välille ei ole syntynyt rikoslain perusteella velkasuhdetta, vaan korvausmenettelyn tarkoituksena on ollut yhteensovittaa valtiolle rikoksen perusteella tuomittu hyöty ja siihen liittyvä vahingonkorvaus. Valtion varoista voidaan suorittaa korvausta rikoksen asianomistajalle, mikäli edellytykset valtion varoista suoritettavalle korvaukselle jo mainitun rikoslain kohdan perusteella täyttyvät. Rikoslain 10:11.2:n ja 10:2.6:n säännöksillä on osoitettu, että rikosjutun asianomistajan oikeus vahinkonsa korvaukseen on vahvempi kuin valtion oikeus, ja asiakkaan oikeus vahingonkorvaukseen "voittaa" valtion oikeuden rikoshyödyn menettämissaantoon eli konfiskaatioon. Jos konfiskaatio on jo ennen vahingonkorvaussaatavasta annettua ratkaisua tuomittu ja peritty, valtion ja sen asiaa hoitavan viraston, ORK:n, on maksettava vahingonkorvaus asianomistajalle, kun asianomistaja sitä hakee.

Koska ORK on kieltäytynyt maksamasta asiassa sovintoratkaisussa määriteltyä viivästyskorkoa, asiakas on laatinut käräjäoikeuteen haastehakemuksen. Asiakas vaatii käräjäoikeudessa, että ORK velvoitetaan maksamaan ne viivästyskorot, joiden maksamisesta sovittiin 20.12.2013 ja jotka Vantaan käräjäoikeus vahvisti.

Vakuutusyhtiön päätös
Asiakas katsoo, ettei vakuutusyhtiö ole päätöksessään kyennyt tekemään eroa alkurikoksen, valtion maksaman pääoman sekä riita-asian kohteena olevan viivästyskoron maksuvelvollisuuden välillä. Hylkäävä päätös on tämän vuoksi perustunut vakuutusehtojen väärään tulkintaan, eikä käytettyjä vakuutusehtojen kohtia voida soveltaa vakuutusyhtiön ilmoittamalla tavalla. Asiassa on kysymys ainoastaan ORK:n (valtion) velvollisuudesta maksaa viivästyskorkoa rikoslain ja lainvoimaisen sovintoasiakirjan mukaisesti. Vakuutusyhtiö vetoaa omien vakuutusehtojensa sanamuotoihin ilmeisen lainvastaisesti siten, että vakuutusyhtiön näkemyksen mukaisesti rikokseen voi sijoittaa ja että rikoksella saa tehdä tuottoja. Asiakas katsoo, että vakuutusyhtiön ilmoittamat perusteet hylkäävälle päätökselle ovat ristiriidassa vakuutusehtojen kanssa ja jopa lainvastaisia.

Sijoitustoimintaa koskeva rajoitusehto
Asiakkaan mukaan kyse ei ole sijoitustoimintaa koskevasta riidasta. Asiakkaan mukaan yhteys alkurikokseen on katkennut Vantaan käräjäoikeuden lainvoimaisella ratkaisulla. Jos näin ei ole, asiakkaan mukaan vakuutusyhtiö ei voi luokitella rahan siirtoa sijoitustoiminnaksi, jos rahalle odottaa tuottoa. Vakuutusyhtiölle ei voi olla merkityksetöntä se, mikä luokitellaan sijoitukseksi. Asiakas painottaa, että kyseessä on ollut rikollinen toiminta, eikä rikokseen voi sijoittaa. Myöskään valuuttakauppa ja vedonlyönti eivät ole sijoituspalveluja.

Vakuutettu ei ole riita-asiassaan käräjäoikeudessa vaatinut tuottoja, tuottoja sijoitustoiminnastaan, tuottoja ansiotoiminnastaan, menetyksiä ansio- tai sijoitustoiminnastaan, menetettyä myyntivoittoa, tai esittänyt mitään muutakaan taloudellista tappiota tai vastaavaa kompensointia, joihin liittyisi saamatta jäänyttä tuloa. Vakuutettu on hakenut riita-asiassa viivästyskorkoa valtion maksamalle pääomalle, jonka valtio on rikoslakiin ja lainvoimaiseen sovintoratkaisuun perustuen maksanut. Riidassa ei ole lainkaan tosiasiallista yhteyttä vakuutetun sijoitustoimintaan tai toimintaan tulojen hankkimiseksi. Asiassa valtion virastolle esitetyllä vaatimuksella viivästyskoron maksamisesta ei ole mitään loogista, suoraa ja todettavissa olevaa yhteyttä ja liittymää vakuutuksen rajoituksissa mainittuihin ehtoihin, rajoituksen kohteeseen.

Viivästyskoron vaatiminen kanteella valtion virastolta ei liity eikä voikaan liittyä tosiasiallisesti edes kaukaisesti vakuutusyhtiön rajoitusehdossa mainittuun toimintaan. Yhteyttä asiassa ei ole olemassa, eikä sitä ole ollut olemassa koskaan kantajan ja vastaajan välillä, joten riidan syntyhetkelläkään ei ole merkitystä. Edellä kuvatusti ainoan kaukaisen yhteyden olisi voinut muodostaa WinCapitan alkurikos, mutta Vantaan käräjäoikeuden lainvoimainen sovintoratkaisu joulukuussa 2013 on viimeistään katkaissut sijoitussuhteen sekä WinCapitaan että X:ään, jos sellainen on katsottu joskus olleen olemassa. 

Asiakkaan vahingonkorvausoikeus perustuu rikoslakiin. Valtion ja asiakkaan välille ei ole syntynyt sijoitus- tai velkasuhdetta, vaan korvausmenettelyn tarkoituksena on ollut yhteensovittaa valtiolle rikoksen perusteella tuomittu hyöty ja siihen liittyvä vahingonkorvaus. Valtion varoista voidaan suorittaa korvausta rikoksen asianomistajalle, mikäli edellytykset valtion varoista suoritettavalle korvaukselle rikoslain perusteella täyttyvät.

Ansiotoimintaa koskeva rajoitusehto
Vakuutusyhtiö on lisäksi vedonnut ansiotoimintaa koskevaan rajoitusehtoon oikeusturvaedun hylkäämisperusteena, asiaa kuitenkaan mitenkään perustelematta. Yhtiön asiakasasiamies ei ole kuitenkaan asiaa sen enempää selvittänyt, koska asiamieskulut jäävät korvaamatta joka tapauksessa rajoittavan ehtokohdan 5.3 mukaisesti. Alkuperäinen hylkäämisperuste ehdon 5.2 mukaisesti on siis vakuutusyhtiön puolesta täysin perustelematon.

Vakuutusmäärää koskeva ehto
Asiakas toteaa, että koska asiassa pääoma on riidaton, riidanalainen etuus on nimenomaisesti viivästyskorko ja oikeus siihen, ja valtiolla joko on tai ei ole velvollisuutta maksaa asiassa viivästyskorkoa. Vakuutusyhtiö tulkitsee joko itse riita-asiaa tai vakuutusehtojaan virheellisesti, sillä vakuutusyhtiö ei voi kieltää oikeusturvaetua tapauksessa, joka koskee oikeutta viivästyskorkoon. Kyseessä ei siis ole riidanalainen etuus ja summa, joka sisältäisi korkoa tai mitään muitakaan kuluvaatimuksia.

Oikeusturvavakuutuksen enimmäiskorvaus on vakuutuskirjassa ilmoitetusti 14 725,00 euroa, josta omavastuun osuus on 15 % ja kuitenkin vähintään 200 euroa. Asianosaisilla ei ole ollut vielä tarvetta etuuden määrää arvioitaessa ottaa huomioon korko-, asianosais- tai asianajo- ja oikeudenkäyntikuluvaatimuksia. Vakuutuksen rajoittavissa ehdoissa todetaan, että riidanalaisen etuuden määrää laskettaessa mukaan ei lasketa korko-, asianosais-, asianajo- ja oikeudenkäyntikuluvaatimuksia. Tällä lienee tarkoitus sulkea pois korkoa-korolle-vaikutus, pitää etuuden määrä alkuperäisenä ja rajata vakuutusmäärää vakuutuskirjan maksimimäärän ja omavastuun mukaisesti. Jos riidanalainen etuus koskee 1000 euroa ja asianajokulujen osuus on myös 1000 euroa, etuuden määrä on edelleen 1000 euroa, ei 2000 euroa. Käsillä olevassa asiassa mikään ehdoissa kuvatuista kuluvaatimuksista ei ole vielä tiedossa, koska kuluasiaa ei ole käsitelty. Mitään kulu- tai korkovaatimusta ei ole lisätty riidanalaisen etuuden määrään.

Sopimusoikeudellisen epäselvyyssäännön mukaan epäselvää ehtoa tulee tulkita sen laatijan vahingoksi eli epäselviä vakuutusehtoja on tulkittava vakuutetun hyväksi. Riidanalaisen etuuden määrää nyt arvioitaessa ei ole otettu huomioon korko- tai asianajo- ja oikeudenkäyntikuluvaatimuksia, sillä koko riidanalainen etuus koskee oikeutta viivästyskorkoon. Asiakas ei ole vaatinut eikä ole vaatimassa vastakaan viivästys- tai muuta korkoa korkosummalle, joka olisi pitänyt maksaa 11.9.2020.

Vakuutusyhtiön vastine

Sovellettavat vakuutusehdot
Asiaan sovellettavien vakuutusehtojen (oikeusturvavakuutus, voimassa 1.4.2020 alkaen) kohdan 1 mukaan vakuutuksen tarkoituksena on korvata vakuutetun välttämättömät ja kohtuulliset asianajo- ja oikeudenkäyntikulut, jotka ovat aiheutuneet lakimiesavun käyttämisestä riita-, rikos- ja hakemusasioissa kohdassa 4 tarkoitetuissa vakuutustapahtumissa.

Vakuutus koskee vakuutettua yksityiselämään liittyvissä asioissa.

Ehtojen kohdan 4.1 mukaan vakuutuksesta korvattava vakuutustapahtuma on riita- ja hakemusasiassa 

riidan syntyminen. Riita on syntynyt, kun perusteeltaan ja määrältään yksilöity vaatimus on todisteellisesti ja yksilöidysti kiistetty perusteen tai määrän osalta.

Ehtojen kohdan 5 alakohdan 2 mukaan vakuutuksesta ei korvata vakuutetulle aiheutuvia kuluja asiassa, joka liittyy vakuutetun tai hänen kanssaan samassa taloudessa asuvan muun vakuutetun nykyiseen, aiempaan, tulevaan tai suunniteltuun työhön, ammatinharjoittamiseen, virkaan, toimeen, elinkeino- tai ansiotoimintaan, kaupallisen yrityksen osakkuuteen tai jäsenyyteen tällaisen yrityksen hallinnollisissa elimissä tai muuhun pää- tai sivutoimiseen toimintaan tulon hankkimiseksi.

Ehtojen kohdan 5 alakohdan 3 mukaan vakuutuksesta ei korvata vakuutetulle aiheutuvia kuluja asiassa, joka liittyy sijoitustoimintaan tai yksittäiseen sijoitukseen, jonka arvo riidan syntyessä tai sijoitusta tehtäessä on ylittänyt 85 000 euroa.

Ehtojen kohdan 7.1.3 mukaan, mikäli riidanalaisen etuuden arvo on rahassa arvioitavissa, vakuutuksesta korvataan riita- ja hakemusasiassa sekä vakuutetun ollessa rikosasiassa asianomistajana enintään kaksinkertainen määrä riidanalaiseen etuuteen nähden. Etuuden määrää arvioitaessa ei oteta huomioon korko-, asianosais- tai asianajo- ja oikeudenkäyntikuluvaatimuksia. Mikäli riidan kohteena on toistuvaisluonteinen maksu, määrää arvioitaessa otetaan huomioon enintään riidanalaisen kertamaksun kymmenkertainen määrä.

Vakuutusyhtiön kanta
Vakuutusyhtiö viittaa antamaansa korvauspäätökseen ja asiakasasiamiehen vastaukseen ja toteaa lisäksi seuraavaa.

Asiassa syntyi 24.8.2020 vakuutusehdoissa kuvattu vakuutustapahtuma, kun Oikeusrekisterikeskus hylkäsi asiakkaan viivästyskorkovaatimuksen.

Vakuutuslautakunta on katsonut ratkaisukäytännössään, että oikeusturvavakuutuksen ehdoissa termillä ”liittyy” tarkoitetaan, että asialla on looginen, todettavissa oleva yhteys rajoitusehdon tarkoittamaan asiaan. Käsiteltävässä asiassa asiakas oli ennen rikoksen paljastumista sijoittanut rahaa WinCapitaan yhteensä 172 000 euroa. Jos asiakas ei olisi tehnyt näitä sijoituksia, korkovaatimukselle ei olisi perusteita. Asiakkaan korkosaatava liittyy siten ehtokohdan 5 alakohdan 3 tarkoittamalla tavalla hänen sijoitustoimintaansa, jonka arvo on ylittänyt 85 000 euroa. Sillä seikalla, että kyseessä ilmeni myöhemmin olevan rikollinen toiminta tai että asiakkaan ja vastaajan välillä on sovittu viivästyskorkojen maksamisesta tai että asiakkaan ja valtion välillä ei ole velkasuhdetta tai että Oikeusrekisterikeskuksen velvollisuus perustuu rikoslakiin ja lainvoimaiseen sovintoasiakirjaan, ei ole asian kannalta merkitystä.

Asiakkaan sijoitukset WinCapitaan tapahtuivat siinä tarkoituksessa, että sijoitukset tuottaisivat tuloa asiakkaan sijoittamalle pääomalle. Asiakkaan Oikeusrekisterikeskukselle osoittama viivästyskorkovaatimus liittyy näin ollen myös ehtokohdan 5 alakohdassa 2 tarkoitettuun toimintaan tulon hankkimiseksi, minkä takia asiaan ei voida myöntää oikeusturvaetua.

Vakuutusmäärää laskettaessa ei ehtokohdan 7.1.3 perusteella oteta huomioon korkovaatimuksia. Edellä mainittu ehtokohta on sisällöltään yksiselitteinen. Vakuutusyhtiö toteaa, että asiakkaan riidanalainen vaatimus käsittää pelkästään pääomalle vaadittavat viivästyskorot kunkin sijoituksen tekemisajankohdista lukien. Siten, vaikka asiaan myönnettäisiin oikeusturvaetu, ehtokohdan 7.1.3 perusteella asiakkaalla ei olisi käytettävissään lainkaan vakuutusmäärää. Sillä seikalla, että asiakkaan korkovaatimus perustuu sovintoon ja asiakas hakee käräjäoikeudelta erillistä suoritustuomiota saamatta jääneille viivästyskoroille, ei vakuutusyhtiön käsityksen mukaan ole merkitystä arvioitaessa ehtokohdan 7.1.3 soveltamista käsiteltävään tapaukseen.

Vakuutusyhtiön mukaan korvauspäätös on vakuutusehtojen mukainen eikä asiaan voida myöntää oikeusturvaetua. 

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, tuleeko asiakkaalle myöntää oikeusturvaetua asiakkaan ja Suomen valtion (edustajana Oikeusrekisterikeskus) väliseen riita-asiaan, joka koskee vahingonkorvaukselle maksettavia viivästyskorkoja. 

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutusehdot
Vakuutusehtojen 1 kohdan mukaan vakuutuksen tarkoituksena on korvata vakuutetun välttämättömät ja kohtuulliset asianajo- ja oikeudenkäyntikulut, jotka ovat aiheutuneet lakimiesavun käyttämisestä riita-, rikos- ja hakemusasioissa kohdassa 4 tarkoitetuissa vakuutustapahtumissa.

Vakuutus koskee vakuutettua yksityiselämään liittyvissä asioissa.

Ehtojen kohdan 4.1 mukaan vakuutuksesta korvattava vakuutustapahtuma on riita- ja hakemusasiassa 

riidan syntyminen. Riita on syntynyt, kun perusteeltaan ja määrältään yksilöity vaatimus on todisteellisesti ja yksilöidysti kiistetty perusteen tai määrän osalta.

Ehtojen kohdan 5 alakohdan 2 mukaan vakuutuksesta ei korvata vakuutetulle aiheutuvia kuluja asiassa, joka liittyy vakuutetun tai hänen kanssaan samassa taloudessa asuvan muun vakuutetun nykyiseen, aiempaan, tulevaan tai suunniteltuun työhön, ammatinharjoittamiseen, virkaan, toimeen, elinkeino- tai ansiotoimintaan, kaupallisen yrityksen osakkuuteen tai jäsenyyteen tällaisen yrityksen hallinnollisissa elimissä tai muuhun pää- tai sivutoimiseen toimintaan tulon hankkimiseksi.

Ehtojen kohdan 5 alakohdan 3 mukaan vakuutuksesta ei korvata vakuutetulle aiheutuvia kuluja asiassa, joka liittyy sijoitustoimintaan tai yksittäiseen sijoitukseen, jonka arvo riidan syntyessä tai sijoitusta tehtäessä on ylittänyt 85 000 euroa.

Ehtojen kohdan 7.1.3 mukaan, mikäli riidanalaisen etuuden arvo on rahassa arvioitavissa, vakuutuksesta korvataan riita- ja hakemusasiassa sekä vakuutetun ollessa rikosasiassa asianomistajana enintään kaksinkertainen määrä riidanalaiseen etuuteen nähden. Etuuden määrää arvioitaessa ei oteta huomioon korko-, asianosais- tai asianajo- ja oikeudenkäyntikuluvaatimuksia. Mikäli riidan kohteena on toistuvaisluonteinen maksu, määrää arvioitaessa otetaan huomioon enintään riidanalaisen kertamaksun kymmenkertainen määrä.

Asian arviointi
Asiassa on kysymys siitä, onko asiakkaan ja Suomen valtion välisessä riita-asiassa kyse asiasta, joka liittyy sijoitustoimintaan tai yksittäiseen sijoitukseen, jonka arvo riidan syntyessä tai sijoitusta tehtäessä on ylittänyt 85 000 euroa.

Asiakas on vuonna 2007 sijoittanut noin 172 000 euroa ”sijoitusklubi” WinCapitaan. WinCapita todettiin huijaukseksi, ja WinCapitan perustaja tuomittiin asiassa törkeästä petoksesta ja rahankeräysrikoksesta. Asiakas on sittemmin hakenut käräjäoikeudessa solmittuun sovintosopimukseen perustuen korvausta menetetyistä varoistaan Oikeusrekisterikeskukselta, joka on maksanut asiakkaalle menetetyn pääoman, mutta evännyt viivästyskorkovaatimuksen. Asiakas on nostanut Suomen valtiota kohtaan kanteen käräjäoikeudessa, jossa asiakas vaatii viivästyskorkojen maksamista maksetulle korvaussummalle.

Vakuutuslautakunta katsoo, että asiakkaan alkuperäisenä tarkoituksena on ollut sijoitustoiminta hänen sijoittaessaan WinCapitaan noin 172 000 euroa. Jos asiakas ei olisi tehnyt kyseistä sijoitusta, korkovaatimukselle ei olisi perusteita. Vakuutuslautakunta katsoo siten, että asiakkaan korkosaatavariita liittyy vakuutusehtojen tarkoittamalla tavalla asiakkaan sijoitustoimintaan, jonka arvo on sijoitusta tehtäessä ylittänyt 85 000 euroa. Vakuutuslautakunnan mukaan sillä seikalla, että sijoitustoimina on sittemmin paljastunut huijaukseksi, ei ole asian kannalta merkitystä. Asian ratketessa edellä mainituin tavoin Vakuutuslautakunta ei ota kantaa muihin asiassa esitettyihin seikkoihin.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön päätöstä vakuutusehtojen mukaisena eikä suosita siihen muutosta.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros
sihteeri Luukkonen Yli-Rahnasto
Jäsenet:
Haapasaari
Karimäki
Korpiola
Koskinen