Tapahtumatiedot

Asiakkaan kasvattaman 6.4.2021 syntyneen suomenpystykorvan omistaja oli huomannut lokakuussa 2022, että toisinaan koira uikahti lähtiessään juoksemaan, nosti oikean takajalan ylös sekä ontui takaraajaa. Suurimman osan aikaa koira liikkui normaalisti. Omistaja hakeutui eläinlääkärin vastaanotolle 24.10.2022 koiran oireiden jatkuttua noin puolitoista viikkoa. Hoitokäynnillä 31.10.2022 epäiltiin oikean polven ristisiteen venähdys­tä tai osittaista repeämää, ja hoidoksi määräytyi lepo ja kipulääkitys sekä tilan seuranta. Oireiden jatkuttua tutkimuksissa todettiin 2.11.2022, että koiran oikean takaraajan kinner­päässä pinnallisen varvaskoukistaja menee sijoiltaan ulkosivun suuntaan. Koiralle tehtiin 3.11.2023 leikkaus, jossa koukistajajänteen sisäsivun tukiside ommeltiin ja jänteen ura syvennettiin. Asiakas haki korvausta aiheutuneista hoitokuluista kasvattajana ottamastaan koiravakuutuksesta.

Vakuutusyhtiön korvauspäätöksen 22.11.2022 mukaan yhtiö tarkoittaa piilevällä vialla sairautta tai puutetta, joka on alkanut kehittyä, ennen kuin koira on tutkittu tai luovutettu, mutta joka ei ole antanut oireita tai ollut muuten tiedossa. Asiakkaan vakuuttamalla koiralla on todettu pinnallisen koukistajajänteen luiskahdus. Päätöksen mukaan kyseinen sairaus ei ole piilevä vika. Koiran kantaluu muotoutuu kasvun aikana, eikä se näin ollen ole synnynnäinen vika. Vakuutusyhtiön mukaan koiralla ei ole todettu synnynnäistä kantaluun uran mataluutta. Leikkauksessa jänteen uraa oli syvennetty, jotta jänne pysyy paremmin urassa, ja koukistajajänteen sisäsivun tukiside oli ommeltu kiinni.

Asiakkaan valitus

Asiakas on tyytymätön vakuutusyhtiön korvauspäätökseen ja vaatii hoitokuluja korvattavaksi koiralle sen kasvattajana ottamastaan vakuutukses­ta, johon ei kuulu omavastuuta. Vakuutusyhtiön korvasi koiran hoitokulut omistajan vakuutuksesta, jolloin omistaja maksoi oman vakuutuksensa oma­vastuuosuuden. Asiakkaan mukaan piilevien vikojen vakuutus ei ehtojen mukaan edellytä synnynnäisyyttä, vaan sen kuuluisi korvata sairauksia ja puutteita, jotka ovat alkaneet kehittyä, ennen kuin koira on tutkittu tai luovutettu. Lisäksi asiakas toteaa vakuutusyhtiön perusteluun siitä, että kantaluu muotoutuu kasvun aikana, että koiran pentu kasvaa aina noin vuoden ikäiseksi asti, myös ennen luovutusta, pentutarkastusta ja tietysti myös ennen syntymää. Asiakkaan mukaan mistään ei voida saada varmasti selville, missä vaiheessa kasvua vaiva on alkanut kehittymään.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö toistaa vastineessaan kielteisen kantansa korvattavuuteen ja kertoo vakuutuseläinlääkärinsä todenneen asiassa seuraavaa:
”Koiralla todettu vamma on kinnernivelen pinnallisen varvaskoukistajan sivuttaisen siteen repeäminen ja tämän syy on usein rotaatiovoimien vaikutus voimakkaassa rasituksessa, kuten paimentamisessa tai agilityssä. Yleisen eläinlääketieteellisen näkemyksen mukaan katsotaan, että heikompana pidetty mediaalinen (sisäpuoleinen) side vammautuu useammin kuin lateraalinen (ulkopuolinen). Säännöllisesti potilailla, joilla on kinnernivelen pinnallisen varvaskoukistajan luksaatio, on myös normaalia matalampi jänteen ura, mikä voi altistaa jänteen luk­saatiolle. Kintereen muotoutuminen, kuten kaiken luun muotoutuminen tapahtuu kuitenkin kasvun aikana. Tietyillä roduilla tämäntyyppinen kinnerongelma on yleisempi kuin muilla roduilla, mut­ta kaikki koukistajajänteen luksaatiot eivät johdu uran mataluudesta. Leikkauksessa uraa syvennetään, jotta jänne pysyy paremmin urassa ja revennyt sivuttainen side korjataan tukiompeleilla. Repeäminen ei ole synnynnäinen tapahtuma, eikä mahdollista uran mataluutta voi varmistaa synnynnäiseksi millään tavalla. Hoitaneen eläinlääkärin lausunnossa ei mainita mitään uran synnynnäisestä mataluudesta vaan vain se, että uraa on syvennetty, jotta jänne pysyy paikallaan.  Suomenpystykorvalla rotuna ei ole tutkitusti todettu synnynnäistä kantaluun uran mataluutta.”

Vakuutusyhtiö katsoo kielteisen korvauspäätöksen olevan vakuutuksen ehtojen mukainen.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, onko asiakkaan kasvattaman koiran oikean takaraajan kinnerpäässä todetussa pinnallisen varvaskoukistajan luiskahduksessa ulkosivun suuntaan kysymys vakuutusehtojen mukaisesti korvattavasta piilevästä viasta, joka on alkanut kehittyä ennen eläinlääkärin tarkastusta tai pennun luovuttamista.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 69 §:n (Korvauksen hakijan velvollisuus antaa selvityksiä) mukaan korvauksen hakijan on annettava vakuutuksenantajalle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutuksenantajan vastuun selvittämiseksi ja joita häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen myös huomioon vakuutuksenantajan mahdollisuudet hankkia selvitys.

Koiravakuutusehtojen, voimassa 1.1.2021 alkaen, kohdan I.1 (Vakuutuksen kattavuus) alakohdan A mukaan vakuutetun koiran piilevään vikaan perustuvan eläinlääketieteellinen tutkimuksen tai hoidon kulut korvataan vakuutusmäärään saakka. Vahingon ollessa korvauskelpoinen vakuutusmäärään kuuluvat myös lääkekulut, lopettamis- ja tuhkaamiskulut. Tutkimus- ja hoitomenetelmien on oltava eläinlääketieteellisesti perusteltuja ja perustuttava eläinlääketieteelliseen näyttöön (mikä tarkoittaa, että sitä tukevat kliiniset tutkimukset, jotka ovat kansainvälisesti tieteellisesti dokumentoituja).

Piilevällä vialla tarkoitamme sairautta tai puutetta, joka on alkanut kehittyä, ennen kuin koira on eläinlääkärin tarkastama tai luovutettu, mutta joka ei ole antanut oireita tai ollut muuten tiedossa.

Piilevä vika ei tarkoita sairauksia tai puutteita, jotka on havaittu tai eläinlääketieteellisen arvion mukaan olisi pitänyt havaita eläinlääkärin tarkastuksessa, eikä myöskään perinnöllisiä sairauksia.

Asian arviointi

Vakuutuslautakunta toteaa asiassa olevan riidatonta, että asiakkaan kasvattamalla koiralla on todettu noin yhden vuoden ja seitsemän kuukauden ikäisenä oikean takaraajan kinnerpäässä pinnallisen varvaskoukistajan luiskahdus/luksaatio ulkosivun suuntaan, jonka vuoksi koiralle tehtiin leikkauksessa pinnallisen varvaskoukistajajänteen sisäsivun tukisiteen ompelu ja jänteen uran syvennys.  Riidanalaista asiassa on vakuutusehtojen tulkinta siltä osin, onko nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa koiran pinnallisen varvaskoukistajan luiskahduksen aiheuttaneiden ja siihen vaikuttavien tekijöiden katsottava alkaneen kehittyä ennen eläinlääkärin tarkastusta tai koiran luovutusta omistajalle ja onko asiassa siten kyse vakuutusehdoissa tarkoitetusta piilevästä viasta.

Vakuutusehtojen mukaan piilevällä vialla tarkoitetaan sairautta tai puutetta, joka on alkanut kehittyä, ennen kuin koira on eläinlääkärin tarkastama tai luovutettu, mutta joka ei ole antanut oireita tai ollut muuten tiedossa.

Asiakkaan mukaan koiran pentu kasvaa aina noin vuoden ikäiseksi asti, myös ennen luovutusta, pentutarkastusta ja tietysti myös ennen syntymää. Asiakkaan mukaan mistään ei voida saada varmasti selville, missä vaiheessa kasvua vaiva on alkanut kehittyä. Vakuutusyhtiön mukaan koiran kintereen muotoutuminen, kuten kaiken luun muotoutuminen tapahtuu kasvun aikana. Vakuutusyhtiön mukaan repeäminen ei ole synnynnäinen tapahtuma, eikä mahdollista uran mataluutta voi varmistaa synnynnäiseksi millään tavalla.

Osapuolilla asiassa olevan näyttötaakan osalta Vakuutuslautakunta toteaa, että voimassa olevan oikeuden mukaan korvauksenhakijalla on lähtökohtaisesti näyttötaakka siitä, että vakuutuksesta korvattava vahinkotapahtuma on sattunut. Näyttövelvollisuus perustuu vakuutussopimuslain 69 §:ään, jossa korvauksen hakijan velvollisuus antaa vakuutuksenantajalle tämän vastuun selvittämiseksi tarpeellisia asiakirjoja ja tietoja koskee kuitenkin vain sellaisia asiakirjoja ja tietoja, joita hakijalta kohtuudella voidaan vaatia ottaen huomioon myös vakuutuksenantajan mahdollisuudet hankkia selvitys.

Aiemmin noudattamansa ratkaisukäytännön mukaisesti lautakunta katsoo, että näyttötaakkaa arvioitaessa on huomioitava piilevän vian vakuutuksen korvaussäännöksen erityispiirteet; erityisesti se, että sairauden tai puutteen osoittaminen korvattavaksi tapahtumaksi edellyttää tietoa siitä, milloin sairauden tai puutteen on katsottava alkaneen. Tämän ajankohdan selvittäminen ja osoittaminen on lautakunnan käsityksen mukaan sairauksien ja puutteiden kohdalla jo lähtökohtaisesti hyvin ongelmallista, eikä se monissa tilanteissa ole yksityishenkilöiden selvitettävissä heillä tavanomaisesti käytettävissä olevin keinoin. Aiemmissa ratkaisusuosituksissaan lautakunta on katsonut, että tilanteessa, jossa sairauden tai puutteen oireet ilmenevät pentutarkastuksen tai luovutuksen jälkeen ja jossa mahdollista on, että sairaus tai puute on alkanut kehittyä jo ennen tuota ajankohtaa, näyttötaakka on vakuutusyhtiöllä. Tämä tarkoittaa, että vapautuakseen korvausvastuus­ta yhtiön olisi tällöin osoitettava, että sairaus tai puute on alkanut kehittyä vasta pentutarkastuksen tai koiran luovutuksen jälkeen.

Nyt esillä olevassa tapauksessa lautakunta toteaa olevan riidatonta, että koiralle välittömän hoitotarpeen aiheuttanut varvaskoukistajan luksaatio itsessään on tapahtunut pentutarkastuksen ja koiran luovutuksen jälkeen. Tästä huolimatta kyseessä voi olla vakuutuksesta piilevä vika, jos asiakas osoittaa luksaation syyksi vian tai puutteen, joka on alkanut kehittyä jo ennen pentutarkastusta tai koiran luovutusta. Edellä osapuolten näyttötaakasta todettu huomioiden tämä tarkoittaa, että jos asiakas osoittaa riittävän todennäköiseksi syyksi luksaatioon vakuutusehtojen mukaisen piilevän vian, käytännössä kantaluun uran mataluuden, näyttötaakka asiassa on yhtiöllä.

Asiassa esitetyn eläinlääketieteellisen selvityksen osalta lautakunta toteaa, että yhtiön vastineessaan siteeraaman asiantuntijaeläinlääkärin lausuman mukaan syy kinnernivelen pinnallisen varvaskoukistajan sivuttaisen siteen repeämiseen on usein rotaatiovoimien vaikutus voimakkaassa rasituksessa. Lautakunta toteaa, että osapuolten toimittamaan selvitykseen ei sisälly selvitystä tällaisesta rasituksesta. Edelleen lautakunta toteaa, että hoitokertomuksen maininta jänteen uran syventämisestä ei suoraan ota kantaa siihen, onko uran mataluus ollut syynä jänteen luksaatioon. Asiakas ei myöskään ole esittänyt vastakkaista selvitystä siltä osin kuin yhtiö on todennut, etteivät kaikki koukistajajänteen luksaatiot johdu uran mataluudesta.

Käytössään olevan asiakirjaselvityksen perusteella lautakunta katsoo, että nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa jää epäselväksi, mistä syystä koiran oikean takaraajan kinnerpäässä pinnallinen varvaskoukistaja meni sijoiltaan. Asiassa jäädessä riittävällä tavalla näyttämättä, että syynä luksaatioon olisi ollut liian matala jänteen ura, ei lautakunnan ole tarpeen arvioida, olisiko kantaluun kehittymisen katsottava alkaneen jo ennen pentutarkastusta tai koiran luovutusta. Vakuutuslautakunta pitää siten vakuutusyhtiön korvauspäätöstä ehtojen mukaisena.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta ei suosita asiassa muutosta.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Bygglin
Sihteeri Korpelainen
Jäsenet:
Kankkunen
Vaitomaa
Vyyryläinen
Yrttiaho