Tapahtumatiedot

Vakuutettu A on 29.8.2022 päivätyllä haastehakemuksella vaatinut, että käräjäoikeus vahvistaa, ettei B:llä ole enää käyttöoikeutta A:n omistamaan kiinteistöön X 14.1.1994 päivätyn testamentin nojalla. A perustelee vaatimustaan sillä, että A on omalla kustannuksellaan uusinut täysin kiinteistöllä olevat rakennukset ja tämän johdosta B:n käyttöoikeus on lakannut vanhojen rakennusten purkamiseen vuonna 2016. B kiisti 7.10.2022 päivätyssä vastauksessaan A:n vaatimukset kokonaisuudessaan ja vaati niitä hylättäviksi.

A haki mainittuun riita-asiaan oikeusturvaetua yksityishenkilön oikeusturvavakuutuksestaan.

Vakuutusyhtiö antoi asiassa korvauspäätöksen, jossa se totesi, että oikeusturvavakuutusta voi käyttää ainoastaan asioissa, jotka koskevat vakuutetun vakinaista asuntoa tai vakuutetun omassa käytössä olevaa vapaa-ajan asuntoa. Yhtiö toteaa, että asiassa annettujen tietojen perusteella nyt käsillä oleva kiinteistö ei ole vakuutusehtojen tarkoittamalla tavalla vakuutetun omassa käytössä, koska kiinteistö on vuokrattu ulkopuolisille ja koska kiinteistöä on käyttänyt pääosin B. Näin ollen käsillä olevaan riita-asiaan ei voida myöntää oikeusturvaetua.

Asiaa käsiteltiin sittemmin myös vakuutusyhtiön sisäisessä muutoksenhakuelimessä, joka ei muuttanut yhtiön antamaa korvausratkaisua.

Asiakkaan valitus

A oli tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen ja pyysi asiassaan ratkaisuositusta Vakuutuslautakunnalta.

Valituksessaan ja sen lisäkirjelmässä A toistaa asian tapahtumatiedot ja riidan kohteena olevan kiinteistön omistukseen ja käyttöön liittyviä taustatietoja. A toteaa, että kiinteistöön on ollut vuoteen 2016 asti kaksi tasavertaista käyttöoikeutta hänen ja B:n kesken. A:n näkemyksen mukaan B:n käyttöoikeus on kuitenkin lakannut, kun A on rakennuttanut kiinteistölle omalla kustannuksellaan kokonaan uudet talviasuttavat rakennukset vanhojen purkukuntoisten rinnalle. Vuosina 2018–2022 A on sallinut B:n käyttää kiinteistöä, mutta ei rajoittamattomasti. A on muun muassa vaatinut kiinteistön omaan käyttöönsä kesällä yhtäjaksoisesti kahden viikon ajaksi. Kiinteistö on ollut vuokrauskäytössä syksystä kevääseen lähinnä viikonloppuisin, mutta myös tämän ajanjakson aikana A on itse käynyt mökillä jatkuvasti noin 1–2 kuukauden välein. A painottaa, että hän voi milloin tahansa myös varata mökin oman käyttöönsä.

A toteaa, että tapaukseen sovellettavaa vakuutusehtoa on joka tapauksessa pidettävä tulkinnanvaraisena, kun siinä ei edellytetä, että ehdossa mainitun vapaa-ajan asunnon tulisi olla 100 %:sti vakuutetun omassa käytössä. A:n mukaan tällä on korostunut merkitys, kun otetaan huomioon, että Suomessa on valtava määrä vapaa-ajan asuntoja, jotka ovat useamman kuin yhden henkilön omistuksessa. Myös mökkien vuokraaminen ulkopuolisille ainakin satunnaisesti on yleistä. A painottaa, että hän on myös itse käyttänyt kiinteistöä säännöllisesti eikä satunnaisesti, kuten vakuutusyhtiö väittää. A:n näkemyksen mukaan ”oma käyttö” tulee ymmärtää laajasti niin, että se tarkoittaa muutakin kuin lomailukäyttöä. Erityisesti mökin huoltaminen ja kunnossapito on mökin käytön ydinaluetta.

Valituksessaan A toteaa myös, ettei riita liity myöskään vakuutetun tulonhankkimis- tai muuhunkaan ansiotoimintaan. Mökkiä on vuokrattu satunnaisesti vasta vuoden 2018 jälkeen. B:n suorittamaa pientä maksua 200e/kk ei edes voi pitää vuokrana vaan ns. käyttömaksuna, jolla on ollut tarkoitus kattaa mökillä oleskelun kustannuksia eikä ansaita rahaa. A toteaa, etteivät vakuutusyhtiön esiin nostamat FINEn ratkaisusuositukset myöskään sovellu nyt käsillä olevaan tapaukseen, kun niissä riita on koskenut nimenomaan mökin vuokrausta. A toteaa, että tässä tapauksessa riita-asialla ei ole loogista eikä muunkaan laista yhteyttä tulonhankkimistoimintaan.

Kaiken kaikkiaan A katsoo, että epäselvää ehtoa on sovellettava laatijansa vahingoksi ja että asiaan tulee näin ollen myöntää oikeusturvaetu.

Vakuutusyhtiön vastine

Vastineessaan vakuutusyhtiö toistaa asian tapahtumatiedot, asian käsittelyn kulun vakuutusyhtiössä sekä A:n valituksessa esittämät perustelut.

Vakuutusyhtiö toteaa, että käsillä olevassa tapauksessa sovellettavan rajoitusehdon vakiintuneen tulkinnan mukaan kyseessä ei voi olla omassa käytössä oleva vapaa-ajan asunto, jos se on osankin ajasta vuokrattuna ulkopuoliselle tai siihen on käyttöoikeus jollain toisella. Näkemyksensä tueksi vakuutusyhtiö viittaa FINEn ratkaisusuositukseen FINE-027287 (2020), jossa on katsottu, ettei pelkkä kiinteistön omistaminen tarkoita sitä, että kiinteistö olisi vakuutetun omassa käytössä. Näin ollen, vaikka A käyttää kiinteistöään kertomallaan tavalla, niin ei se ole ehdon tarkoittamalla tavalla yksinomaan A:n omassa käytössä. Jos vapaa-ajan asunto on luovutettu vastiketta vastaan toisen käyttöön, ei kysymyksessä voi olla oma käyttö. Vakuutusyhtiö selventää vielä, että mainittu ehtokohta täydentää osaltaan tulonhankkimistoimintaa koskevan ehtokohdan korvauspiiriä, kuten myös FINEn ratkaisusuosituksessa FINE-038663 (2021) on todettu.

Tulonhankintaa koskevan rajoitusehdon tulkinnasta ja soveltuvuudesta vakuutusyhtiö toteaa vielä erikseen, että käsillä olevassa tapauksessa on riidatonta, että A on vuokrannut vapaa-ajan asuntoa myös ulkopuolisille ainakin joinain viikonloppuina ja että hän on saanut B:ltä 200 euroa kuukaudessa silloin, kun B on käyttänyt vapaa-ajan asuntoa. Yhtiö huomauttaa myös, ettei tulonhankkimistoiminnan ole edellytetty tuottavan varsinaista voittoa, jotta sitä voidaan arvioida tulonhankkimistoimintana. Tältä osin yhtiö viittaa muun muassa Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositukseen VKL 452/14.

Edellä toteamillaan perusteilla vakuutusyhtiö katsoo edelleen, ettei A:n omistamaa kiinteistöä voida sellaisena omassa käytössä olevana vapaa-ajan kiinteistönä, josta aiheutuvat riita-asiat olisivat oikeusturvavakuutuksen ehtojen mukaan korvattavia.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Käsillä olevassa tapauksessa on riitaa siitä, tuleeko vakuutusyhtiön myöntää A:lle vapaa-ajan kiinteistön käyttöoikeuden jakautumista koskevaan riita-asiaan oikeusturvaetu.

Sovellettavat vakuutusehdot

Tapaukseen sovellettavien vakuutusehtojen kohdan 9.5.2 mukaan vakuutuksesta ei korvata vakuutetulle aiheutuvia kuluja asiassa, joka liittyy vakuutetun tai hänen kanssaan samassa taloudessa asuvan muun vakuutetun nykyiseen, aiempaan, tulevaan tai suunniteltuun työhön, ammatinharjoittamiseen, virkaan, toimeen, elinkeino- tai ansiotoimintaan, kaupallisen yrityksen osakkuuteen tai jäsenyyteen tällaisen yrityksen hallinnollisissa elimissä tai muuhun pää- tai sivutoimiseen toimintaan tulon hankkimiseksi.

Ehtokohdan 9.5.6 mukaan vakuutuksesta ei korvata vakuutetulle aiheutuvia kuluja asiassa, joka liittyy muuhun kiinteistöön, kiinteistön osaan, rakennukseen, osake- tai vuokrahuoneistoon kuin vakuutetun vakinaiseen asuntoon tai vakuutetun omassa käytössä olevaan, Pohjoismaissa sijaitsevaan vapaa-ajan asuntoon. Vakuutetulle aiheutuvia kuluja ei korvata kiinteistön, rakennuksen tai huoneiston vuokraamiseen liittyvässä asiassa, jossa vakuutettu on asianosaisena vuokranantajan ominaisuudessa.

Asian arviointi

Vakuutusehtojen mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutetun välttämättömät ja kohtuulliset asianajo- ja oikeudenkäyntikulut, jotka ovat aiheutuneet lakimiesavun käyttämisestä riita-asiassa. Vakuutuslautakunta toteaa, että oikeusturvavakuutuksen korvauspiiristä on kuitenkin rajattu pois mm. asiat, jotka liittyvät muuhun kiinteistöön kuin vakuutetun vakinaiseen asuntoon tai vakuutetun omassa käytössä olevaan vapaa-ajan asuntoon. ”Liittymisellä” tarkoitetaan, että asialla on looginen, todettavissa oleva yhteys muuhun kuin omassa käytössä olevaan asuntoon.

Vakuutuslautakunnalla käytettävissä olevan selvityksen mukaan A omistaa riidan kohteena olevan vapaa-ajan kiinteistön, mutta A:n äidillä B:llä on ollut testamenttiin perustuva elinikäinen käyttöoikeus kiinteistöön. B on suorittanut ainakin osittain 200 euron maksun niistä kuukausista, kun hän on käyttänyt lomakiinteistöä. A on itse käynyt kiinteistöllä useita kertoja vuodessa sekä pyrkinyt oleskelemaan kiinteistöllä kesäisin yhdestä kahteen viikkoa vain oman perheensä kanssa. A:lla ja B:llä on ollut erimielisyyttä myös siitä, onko B voinut olla myös tällöin loma-asunnolla. A on sittemmin omakustanteisesti uusinut kaikki kiinteistön rakennukset talviasuttaviksi. A:n näkemyksen mukaan rakennusten uusimisen myötä B:n testamenttiin perustuvan käyttöoikeuden on tällöin katsottava päättyneen. A on 29.8.2022 päivätyllä haastehakemuksella hakenut käräjäoikeuden vahvistusta B:n käyttöoikeuden päättymisestä. B on kiistänyt A:n vaatimukset kokonaisuudessaan 7.10.2022 vastauksessaan.

Vakuutuslautakunta toteaa käsillä olevassa tapauksessa olevan riidatonta, että vaikka A on omistanut riidan kohteena olevan kiinteistön, niin B:llä on ollut kiinteistöön ja sen rakennuksiin 1994 päivättyyn testamenttiin perustuva käyttöoikeus, joka nyttemmin on A:n puolesta riitautettu syystä, että A on kustannuksellaan uusinut kokonaan kiinteistöllä olevat rakennukset. Silloin kun kiinteistöä rasittaa toinen käyttöoikeus, ei kiinteistö voi lautakunnan näkemyksen mukaan olla vakuutetun omassa käytössä vakuutusehdoissa tarkoitetulla tavalla. Lautakunnan näkemyksen mukaan omalla käytöllä voidaan ymmärtää tarkoitettavan sellaista käyttöä, joka on vapaa muista rasitteista.  Nyt käsillä olevassa tapauksessa riita koskee nimenomaan sitä, onko B:n testamenttiin perustunut käyttöoikeus edelleen voimassa, eli onko kiinteistö A:n omassa käytössä vai A:n ja B:n yhteisessä käytössä. Edellä selostetuilla perusteilla lautakunta katsoo, että käsillä oleva riita liittyy vakuutusehtojen kohdan 9.5.6 tarkoittamalla ravalla muuhun kiinteistöön kuin vakuutetun omassa käytössä olevaan vapaa-ajan asuntoon.

Asian ratketessa ehtokohdan 9.5.6 soveltamisella, ei lautakunta katso tarpeelliseksi ottaa kantaa siihen, missä vaiheessa asiassa on katsottava syntyneen riita tai missä vaiheessa asiassa olisi mahdollisesti kysymys rajoitusehtojen kohdan 9.5.2 mukaisesta toiminnasta tulon hankkimiseksi.

A on vedonnut valituksessaan myös siihen, että omassa käytössä olevaa vapaa-ajan asunto koskevaa ehtokohtaa on pidettävä siinä määrin epäselvänä, että sitä on joka tapauksessa tulkittava vakuutusyhtiön vahingoksi.

Vakuutuslautakunta toteaa, että yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden mukaan sopimusehtoja tulee tulkita sanamuotonsa mukaisesti. Epäselvissä tapauksissa vakuutussopimuksen vakioehtoja tulkitaan kuluttajansuojalain 4 luvun 3 §:n mukaan kuluttajan hyväksi. Tältä osin lautakunta toteaa kuitenkin, että käsillä oleva oikeusturvavakuutuksen rajoitusehto on yleisesti käytössä markkinoilla olevissa oikeusturvavakuutuksissa sekä vastaa olennaisilta osin oikeusturvavakuutuksen malliehtojen muotoilua. Kuten lautakunta on jo edellä todennut, on ehdon sanamuotoa pidettävä myös selkeänä siltä osin, kun korvattavuuden edellytyksenä on, että vapaa-ajan kiinteistön tulee olla vakuutetun omassa käytössä. Lautakunnan näkemyksen mukaan omalla käytöllä tarkoitetaan sellaista tilannetta, kun kiinteistö ei ole kahden tai useamman henkilön yhteisessä käytössä taikka vuokrauskäytössä. Näin ollen lautakunta katsoo, ettei annetun selvityksen perusteella rajoitusehdon muotoilua voida pitää epäselvänä ja katsoo vakuutusyhtiön epäyspäätöksen ehtojen mukaiseksi.

Lopputulos

Edellä selostetuin perustein Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön päätöstä vakuutusehtojen mukaisena, eikä suosita sitä muutettavaksi.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros                                               
Sihteeri Hanén

Jäsenet
Haapasaari
Karhu
Korpiola
Koskinen