Tapahtumatiedot

Asiakkaan ja hänen edesmenneen miehensä asuntona aiemmin toimineeseen omakotitaloon murtauduttiin kolme otteeseen, ensimmäisen kerran 28.7.2020–11.8.2020 välisenä aikana sekä uudestaan 17. ja 24.8.2020. Asiakas haki korvausta puolisonsa kuolinpesän nimissä olevasta kotivakuutuksesta, jossa koti-irtaimisto omakotitalossa oli vakuutettu täydestä hinnasta.

Ensimmäisen vahinkoilmoituksen asiakas teki 12.8.2020 puhelimitse. Vahinkosaneerausliike teki kohteessa vahinkokartoituksen 13. ja 18.8.2020 määrittäen murtovahinkojen yhteydessä rakennukselle aiheutuneet vauriot sekä ottaen kuvia eri huonetiloista. Lisäksi erään kuvan kohdalla kerrottiin, että siinä oli metsässä polun varrella ollut märkäpuku paikassa, jossa oli mahdollisesti säilytetty varastettuja tavaroita.

Ensimmäistä murtautumista koskevaan poliisin tutkintailmoitukseen irtaimiston osalta kirjatun mukaan alustavassa tarkastelussa oli havaittu ainakin useita purjehduskisoista saatuja hopeisia palkintopokaaleja viedyn kirjahyllystä. Lisäksi myös palkinnoksi saatuja lasisia esineitä oli hävinnyt. Tutkintailmoituksen mukaan asianomistajana tekee itse tarkemman tarkastelun myöhemmin. Toista murtautumista koskevan tutkintailmoituksen mukaan paikalla olleet kaksi kiinteistön omistajaa kertoivat, että edellisellä kerralla oli anastettu ainakin moottorisaha ja raivaussaha sekä vaatteita ja lasiesineitä ja että täydellinen inventaario edellisellä kerralla anastetuista esineistä oli työn alla. Toisen murtautumisen osalta oli hankala sanoa, mitä tuolla kertaa oli viety ja mitä edellisellä kerralla. Toinen omistajista oli kuitenkin varma, että talon sisältä oli viety nyt ainakin lasisia astioita.

Vakuutusyhtiön toimittamien, korvausneuvojien vahinkokäsittelyyn liittyen tekemien kirjausten mukaan asiakkaalta ei 24.9.2020 vielä pyydetä vahinkoluetteloa, vaan katsotaan, mitä rikosilmoitukseen on kirjattu. Kirjauksen 11.8.2021 mukaan asiakas on lähettänyt vahinkoluettelon ilman ikävuosia ja siten, että osasta puuttuu hinnat. Summa on 45 000 euroa. Asiakkaalta on pyydetty vielä rikosilmoituskopiot ja tilinumero, ja lisäksi häntä on pyydetty ehdottamaan kertakorvaussummaa. Kirjauksen 18.8.2021 mukaan asiakas on kertonut, että vahinkolista on tehty siten, että esineiden iät on otettu huomioon. Lisäksi asiakas on ehdottanut täydentävänsä vielä listan, jonka jälkeen katsotaan, päästäänkö kertakorvauksesta sopuun.

Asiakkaan kanssa käymiensä keskustelujen jälkeen vakuutusyhtiö teki asiassa korvauspäätöksen 8.2.2022 ja maksoi asiakkaalle korvauksena 5 585,30 euroa. Päätöksessä todettiin muun muassa, että omaisuuden käyttöönottoajankohtia ei ole selvitetty yhtiölle eikä ole esitetty muutakaan näyttöä vahingon määrästä. Esimerkiksi taloon jätetyt vaatteet ovat oletettavasti jo niin vanhoja, ettei niillä ole vakuutusehtojen mukaan enää rahallista arvoa. Lisäksi vahinkosaneerausliikkeen tarkastusraportin kuvien perusteella kuvissa näkyvä irtaimisto vaikuttaa tavanomaiselta irtaimistosta. Koska yhtiö ei ollut saanut tarvittavaa selvitystä, korvauksen suuruudeksi arvioitiin kymmenen prosenttia vaatimuksesta 55 85,30 euroa eli 5 585,30 euroa. Perusteena korvaukselle oli se, ettei talossa ollut saatujen tietojen mukaan asunut kukaan pysyvästi vuoden 2014 jälkeen ja esineet ovat olleet huomattavasti vanhempiakin, sillä kyse on ollut taloon jääneestä irtaimistosta sekä erilaisista jäämistöistä. Vahinkoluettelon mukaan talosta oli viety myös arvokkaita koruja, keräilyrahoja ja kunniamerkkejä, mutta niistä tai niiden säilyttämisestä vuosia tyhjillään olleessa talossa ei ollut mitään näyttöä.

Asiakas tiedusteli yhtiöltä 8.7.2022, millä edellytyksin korvausasia olisi mahdollista sopia. Käyttöönottoajankohtien osalta asiakas totesi, että irtaimistolistausta laatiessaan hänellä ei ollut käsitystä siitä, että esineiden käyttöönottovuodet tulisi merkitä ylös. Tällaisista detaljeista ei ollut puhetta, ja häntä neuvottiin ainoastaan tekemään käsintehty lista. Kyseessä on 13 huonetta kattanut

iso omakotitalo, jossa on ollut paljon omaisuutta. Asiakas myös toimitti omakotitalossa noin 40 vuoden ajan säännöllisesti vierailleen ja siellä pidempiä aikoja majoittuneen OS:n lausunnon asunnossa olleesta irtaimistosta, samoin lausunnon MK:lta, joka kertoi luovuttaneensa asiakkaalle tammikuussa 2019 neljään vanhan ajan pahvimatkalaukkuun ja yhteen tavalliseen matkalaukkuun pakattuina naisten vaatteita, enimmäkseen juhlavaatteita ja myös iltapukuja.

Yhtiö pyysi asiakasta toimittamaan tämän puolison jälkeen tehdyn perukirjan, jonka saatuaan se teki asiassa uuden korvauspäätöksen 11.10.2022. Yhtiö totesi, että korvauksen hakijalla on näyttövelvollisuus vahingon määrästä. Lisäkorvauksen maksu on perusteltua ainoastaan siinä tapauksessa, että osoitetaan vahingon todellisen määrän olevan suurempi kuin nyt maksettu vakuutuskorvaus. Yhtiö oli saanut irtaimistosta tietoja, joiden perusteella osa irtaimistosta ei kuulu lainkaan kotivakuutuksen piiriin eikä sitä siis korvata vakuutuksesta. Päätöksen mukaan MK:n lausunnossa mainitut vintagevaatteet oli toimitettu asiakkaalle näyttelyjä varten. Siitä, kenen omaisuutta vaatteet todellisuudessa ovat, ei ole esitetty luotettavaa näyttöä. Kotivakuutus kattaa vakuutusehtojen mukaan vain perheen päivittäisessä käytössä olevan tavanomaisen irtaimiston. Asiassa on epäselvää, ovatko vintagevaatteet olleet vakuutetun henkilön vai ulkopuolisen omaisuutta. Lisäksi on selvää, että tämä omaisuus ei ole ollut vakuutetun henkilön päivittäisessä käytössä, joten sitä ei korvata vakuutuksesta.

Perukirjan osalta yhtiö totesi, että siinä mainitun koti-irtaimiston arvo ei täysin ole sovellettavissa vakuutuskorvauksen määrään ja vakuutusehtojen mukaiseen irtaimiston arvon määrittelyyn, mutta perukirja antaa kuitenkin suuntaa antavan arvon, kun arvioidaan rakennuksessa olleen irtaimiston nykyhintaa. Jos rakennuksessa esimerkiksi on ollut huomattavan arvokkaita yksittäisiä esineitä, olisi nämä tullut eritellä perukirjaan. Nyt tällaista merkintää ei ole tehty. Yhtiö katsoi perukirjan myötä tulleen näytetyksi, että rakennuksessa ollut irtaimisto on ollut tavanomaista tai jopa vähäisempää arvoltaan. Kertomuksen mukaan rakennuksessa on oman irtaimiston lisäksi säilytetty vuosien ajan kuuden eri mummon jäämistöä sekä kotoa pois jo muuttaneiden lasten omaisuutta. Ulkopuolisten henkilöiden omistamaa omaisuutta ei korvata vakuutettujen kotivakuutuksesta. Irtaimiston siirtäminen tiettyyn rakennukseen ei tuo omaisuutta rakennuksen omistajan tai asukkaan vakuutuksen piiriin.

Päätöksen mukaan, vaikka vahingon määrä vahinkoluetteloon oli arvioitu käytetyn omaisuuden hinnan mukaan, yhtiö katsoi sen olevan perukirjassa mainittuun irtaimistoon nähden selvästi ristiriidassa. Selvää on, että rakennus on ollut täynnä tavaraa, mutta kaikki on yli viisi vuotta vanhaa. Vaatteiden, urheiluvälineiden ja varusteiden osalta vakuutusehtojen mukainen arvo on nolla euroa 15 prosentin vuotuinen ikävähennys huomioiden. Lisäksi osassa omaisuudessa arvo perustuu lähinnä tunnearvoon, jota vakuutuksesta ei korvata. Aiemmin maksetun korvauksen katsottiin siten kattavan rakennuksesta anastetun ja rikotun irtaimiston arvon, eikä yhtiö muuttanut aiempaa korvauspäätöstään.

Asiakkaan valitus

Asiakas vaatii vakuutusyhtiötä korvaamaan murtovahingon yhteydessä anastetusta omaisuudesta yhteensä 55 853 euroa eli maksamaan lisäkorvausta 50 267,70 euroa aiemmin maksetun riidattoman osuuden lisäksi.

Taustaksi asiakas toteaa, että kotivakuutuksen kohteena olevassa asunnossa oli sekä asiakkaan omia tavaroita että hänen ja hänen edesmenneen puolisonsa yhteisiä tavaroita. Suurin osa tavaroista oli alun alkaen kuitenkin nimenomaan asiakkaan omaisuutta. Asiakas oli toimittanut vakuutusyhtiön pyynnöstä listan anastetusta omaisuudesta ja merkinnyt listaan esinekohtaisesti arviot esineiden arvoista. Korvauspäätöksessään yhtiö perusteli korvauksen alentamista useilla perusteilla. Yhtiö katsoi, ettei omaisuuden käyttöönottoajankohtia ole selvitetty eikä vahingon määrästä ollut esitetty muutakaan näyttöä. Koti-irtaimisto vaikutti vakuutusyhtiön yhteistyökumppanin tekemän vahinkoraportin perusteella laadultaan tavanomaiselta. Yhtiö myös otti korvauspäätöksessään huomioon sen, ettei vahingon määrää ole pystytty ryhmittelemään vahinkokohtaisesti. Lisäksi yhtiö perusteli päätöstään sillä, että esineet ovat olleet huomattavan vanhoja, sekä sillä, että talo on ollut vuosia tyhjillään eikä arvokkaiden esineiden säilyttämisestä tyhjillään olleessa talossa ollut mitään näyttöä.

Vastauksena yhtiön esittämiin perusteluihin asiakas toteaa saaneensa vakuutusyhtiöltä ohjeen tehdä listaus anastetuista esineistä sekä niiden arvoista. Tarkalleen ottaen yhtiö on ohjeistanut seuraavalla tavalla: ’’Lisäksi voitte toimittaa irtaimistolistan, jossa käy ilmi varastettu esine, malli/merkki, hankintavuosi ja hankintahinta tai oma arvio arvosta.’’ Neuvo on tulkittavissa siten, että oma arvio arvosta olisi riittävä selvitys hankintavuoden ja hankintahinnan sijaan. Tehdäkseen listan asiakas kävi läpi jokaisen huoneen ja arvioi esineiden hinnat sen mukaisesti, mikä olisi esineiden tämänhetkinen käypä hinta, käyttäen apunaan internetin kauppapaikkoja. Kaikkia esineitä asiakas ei ole voinut muistaa, mutta listalla on kaikki ne esineet, joista korvausta vaaditaan. Omaisuus on ollut pääasiassa yli viisi vuotta vanhaa, joten se on tullut arvioida lähtökohtaisesti sen käypään hintaan, jolla tarkoitetaan vakuutusehdoissa käytetyn esineen hintaa. Näin ollen, vakuutusyhtiön ohjeistus sekä omaisuuden ikä huomioon ottaen, ei tiedon tarkasta käyttöönottovuodesta tule vaikuttaa korvauspäätökseen. Asiakas myös täydensi listaustaan merkitsemällä arvion niiden esineiden hankinta-ajoista, joiden osalta hän on kyennyt jonkinlaisen arvion antamaan.

Tarkastusraportti sisältää valokuvia, joista käy ilmi vahingon laajuus. Omakotitalo oli iso ja se oli kauttaaltaan sotkettu ja pengottu. Hyllyissä näkyy myös osittain tyhjiä kohtia, joista voi käsittää omaisuutta siirretyn pois. Tarkastusraportti yhdessä tutkintailmoitusten kanssa tukee vahvasti sitä seikkaa, että kaikki arvokas omaisuus on asunnosta anastettu. Asiakas myös vetoaa yhtiölle aiemmin toimitettuihin, talossa ollutta irtaimistoa koskeviin lausuntoihin sekä toimittamaansa uuteen, veljensä vaimon RS:n lausuntoon, jossa RS kertoo tutustuneensa irtaimistolistauksiin ja vakuuttaa nähneensä jokaisen esineen talossa vuosikymmenten aikana vieraillessaan. Tarkastusraportin perusteella ei puolestaan ole tehtävissä yhtiön esittämää päätelmää irtaimiston tavanomaisuudesta. Raportista käy myös ilmi, että talosta löytyy arvokkaanoloisia aitoja puisia huonekaluja ja muun muassa piano. Esineiden yksilöimisen tapahtumakohtaisesti asiakas toteaa olevan asian kannalta merkityksetöntä.

Jokaisen esineen nykyhinta on arvioitu yhtiölle toimitetussa taulukossa, jossa myös jokainen esine on yksilöity niin tarkasti kuin mahdollista. Lista esineistä on järjestetty huonekohtaisesti. Yksilöinnin avulla yhtiön on ollut mahdollista selvittää vastaavien käytettyjen esineiden nykyhintoja. Asunnosta on anastettu muun ohella kansallispukuja, lottapukuja sekä arvokkaita antiikkisia leninkejä. Tällaisten esineet ovat arvoesineitä käyttövaatteiden sijaan. Asiakkaan arvio esineiden nykyhinnoista on kohtuullinen, kun taas yhtiön korvaama kymmenen prosenttia vaaditusta on selkeästi alakanttiin tehty arvio.

Varastetun omaisuuden omistajuuden osalta se, että vaatteet on luovutettu asiakkaalle ja että ne ovat olleet asiakkaan asunnossa, luonee tarpeeksi vahvan olettaman omistajuudesta. Vaikka kaikki esineet eivät ole alun perin kuuluneet asiakkaalle, ovat ne sittemmin siirtyneet asiakkaan haltuun ja omistukseen. Tämä koskee esimerkiksi joitain leninkejä. Talossa ei joka tapauksessa ole ollut

mitään sellaista, joka ei olisi ollut asiakkaan tai vähintään hänen puolisonsa jakamattoman kuolinpesän omaisuutta. Joka tapauksessa vakuutusehtojen mukaan vakuutus sisältää myös sellaiset vakuutetun vuokraamat tai lainaamat esineet, jotka vakuutetun omistamina kuuluisivat hänen vakuutettuun irtaimistoonsa. Perukirjassa puolestaan ei ole ollut tarpeen huomioida asiakkaan omaisuutta.

Korvauksenhakijan velvollisuuksien osalta asiakas toteaa, etteivät vakuutussopimuslaki tai yleiset sopimusehdot edellytä vakuutetulta määrätyn laatuista selvitystä vahingosta. Selvitystä tulee arvioida kokonaisuutena, kuten ratkaisussa FINE-038572 on todettu.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö viittaa vahinkokäsittelyn esittämiinsä perusteluihin ja toteaa lisäksi, että asiassa on riitaa siitä, mitkä irtaimet esineet ylipäätään kuuluvat asiakkaan ja hänen puolisonsa kuolinpesän kotivakuutuksen piiriin ja mikä on vakuutusehtojen mukainen korvaus irtaimista esineistä. Muiden henkilöiden omaisuus ei ole tämän vakuutuksen kohteena, eikä sitä siten korvata tästä kotivakuutuksesta. Asiakas on vaatinut menetetystä irtaimistosta 55 853 euron vakuutuskorvausta, mikä on huomattava määrä täysin tavanomaisesta koti-irtaimistosta. Tällaisella irtaimistolla on varmasti ollut käyttöarvoa, mutta vakuutuskorvausta määritellessä tätä ei oteta huomioon, vaan maksettava vakuutuskorvaus määräytyy vakuutusehtojen mukaisesti.

Asiakas ei ole selvittänyt yhtiölle omaisuuden käyttöönottoajankohtia, mikä on yksi kriittinen tieto, kun arvioidaan vakuutuskorvauksen määräytymisperustetta ja korvauksen määrää. Muutoinkaan asiakas ei ole esittänyt näyttöä irtaimistolle aiheutuneen vahingon määrästä. Korvauksenhakijalla on näyttötaakka vahingon määrästä, mutta tällaista näyttöä ei ole esitetty. Tässä tilanteessa yhtiö on maksanut irtaimistosta riidattoman korvauksen, kuten vakuutussopimuslaki edellyttää. Asiakkaan on esitettävä konkreettisempaa näyttöä menetetystä irtaimistosta ollakseen oikeutettu lisäkorvaukseen, eikä yhtiö kanna riskiä sen seuraamuksesta, jos asiakas ei pysty yksilöimään menettämäänsä irtaimistoa tai esineiden käyttöönottoajankohtia.

Kotivakuutuksen näkökulmasta on selvää, että kotoa pois muuttaneet lapset eivät ole tämän kotivakuutuksen piirissä eikä heille kuuluvia esineitä korvata tästä kotivakuutuksesta. Samoin on selvää, ettei muiden ihmisten omistama omaisuus kuulu tähän kotivakuutukseen. Yhtiön käsitys on, että murron kohteeksi joutuneessa rakennuksessa on jo vuosien ajan säilytetty kuuden eri mummon jäämistöä. Tällainen omaisuus ei tule kotivakuutuksen piiriin, kun kyse on yhtiön käsityksen mukaan siitä, että jäämistöjä on varastoitu rakennuksessa eikä siitä, että kyseisten henkilöiden kuolinpesät olisi jaettu ja jaon seurauksena osa vainajien omaisuudesta olisi tullut asiakkaan tai hänen puolisonsa kuolinpesän omistukseen.

Asiakkaan kanssa käytyjen puhelinkeskustelujen osalta yhtiö vetoaa erityisesti 7.2.2022 käytyihin kahteen keskusteluun, joista ensimmäisessä asiakas kertoo talossa olleista tavaroista seuraavasti:
”…talossa kuuden mummon tavarat, oli tämmönen niin kuin iso talo, johon nämä aarteet jätettiin siltä varalta, kun lapsen lapsi on 15 v, niin alkaa sitten pariutua, niin saa sieltä sitten perinnöksi. Ja nää on kaikki nyt sitten ollut mun vastuulla tää homma, että millä mä tän sitten kaikille niille selitän joiden omaisuutta siinä on ollut mulle annettuna, mutta sillä ajatuksella, että siitä sitten saa lapsille jakaa.”

Jälkimmäisessä keskustelussa asiakas kertoo yläkerrassa olleen vanhoilta asiakkailta saatuja iltapukuja, joita asiakkaan on ollut lupa esitellä suunnitellussa näyttelyssä. Vaatteet ja jo pelkästään niiden materiaalit ovat arvokkaita. Lisäksi yläkerrassa oli toiminut purjeneulomo, minkä takia siellä oli purjekankaita rullakaupalla.

Selvitykset

Vakuutuslautakunnalla on ollut käytössään muun muassa seuraavat asiakirjat:
- poliisin tutkintailmoitukset 17.8.2020 ja 28.7.2020–11.8.2020 tehdyistä varkauksista
- vahinkosaneerausliikkeen kartoitusraportti 18.8.2020
- OS:n, MK:n ja RS:n lausunnot talossa olleesta irtaimistosta
- irtaimistoluettelo
- asiakkaan puolison jälkeen 7.4.2017 tehty perukirja
- litteroinnit asiakkaan ja vakuutusyhtiön välisistä, korvausasiaa koskevista puhelinkeskusteluista 26.10.2021, 30.11.2021, 8.12.2021, 9.12.2021, 1.2.2022 ja 7.2.2022
- mattoliikkeen arvio kolmen maton uudishinnasta.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys asiakkaan hallinnassa olleesta omakotitalosta varastetun irtaimiston osalta maksettavan vakuutuskorvauksen määrästä. Tarkemmin kysymys on näytön arvioinnista siltä osin, mitä irtaimistoa on varastettu, miltä osin se on kotivakuutuksen kohteena ja mikä on irtaimiston vakuutusehtojen mukainen arvo. 

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 69 §:n (Korvauksen hakijan velvollisuus antaa selvityksiä) mukaan korvauksen hakijan on annettava vakuutuksenantajalle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutuksenantajan vastuun selvittämiseksi ja joita häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen myös huomioon vakuutuksenantajan mahdollisuudet hankkia selvitys.

Kotivakuutusehtojen, voimassa 1.1.2020 alkaen, kohdan 1 (Vakuutetut ja vakuutuksen voimassaolo) mukaan vakuutettuina ovat vakuutuksenottaja ja hänen taloudessaan vakinaisesti asuvat henkilöt. […]

Kohdan 2.2 (Irtaimisto) mukaan vakuutuksen kohteena on vakuutetun omistama vakuutuskirjaan merkitty irtaimisto. Jos irtaimisto on vakuutettu enimmäiskorvausmäärästä, tämä on mainittu vakuutuskirjassa. 

Irtaimistolla tarkoitetaan kotitalouden päivittäiseen ja vapaa-ajan käyttöön tarkoitettuja tavanomaisia esineitä, joita käytetään pääasiassa vakuutuskirjaan merkityssä vakuutuspaikassa.

Vakuutus sisältää myös sellaiset vakuutetun vuokraamat tai lainaamat esineet, jotka vakuutetun omistamina kuuluisivat hänen vakuutettuun irtaimistoonsa. […]

Kohdan 3.4 (Varkaus- ja ilkivaltaturva) mukaan vakuutuksesta korvataan äkillinen ja ennalta arvaamaton välitön esinevahinko, jonka syynä on
- varkaus tai sen yritys
- ilkivalta, jolla tarkoitetaan ulkopuolisen tahallisesti aiheuttamaa vahinkoa
- murto, jolla tarkoitetaan murtautumista rakenteellisesti ja lujuudeltaan riittävän suojan antavaan lukittuun rakennukseen, rakennuksen tilaan tai muuhun säilytyspaikkaan
- ryöstö, jolla tarkoitetaan anastusta tai sen yritystä, jossa henkilö on joutunut väkivallan tai sen uhkauksen kohteeksi.

Kohdan 6.1.1 (Välitön esinevahinko) mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutuksen kohteelle vakuutuksen voimassaoloaikana äkillisesti ja ennalta arvaamatta sattuneesta tapahtumasta aiheutunut välitön esinevahinko vakuutuskirjaan merkityn vakuutusturvan mukaisesti. Korvaamisperusteena esinevahingossa on välittömästi vahingosta aiheutunut menetys, joten käytettyä esinettä ei aina korvata uuden esineen hinnasta.

Kohdan 6.2.3.2 (Irtaimen esineen vahingon määrän laskeminen) mukaan enintään viisi (5) vuotta vanhan irtaimen esineen vahingon määrä lasketaan vastaavanlaisen esineen uudishinnan mukaan. Seuraavassa taulukossa lueteltujen esineiden tai esineryhmien vahingon määrä lasketaan kuitenkin aina taulukon mukaan. Muun yli viisi (5) vuotta vanhan esineen vahingon määrä lasketaan sen nykyhinnan mukaan, jolla tarkoitetaan käytetyn esineen hintaa. Esineen hintaa alentaa omaisuuden ikä, käyttö, huollon tai hoidon laiminlyönti sekä muiden vastaavanlaisten syiden selvä vaikutus.

Taideteosten, korujen ja muiden arvoesineiden vahingon määrä lasketaan aina niiden käyvän hinnan mukaan.

Vakuutetun itse tekemien taideteosten, korujen ja käsitöiden vahingon määrä on vastaavan nykyhinta tai niihin käytetyn materiaalin uudishinta, mikäli tilalle ei ole mahdollista hankkia vastaavaa.
[…]

Kohdan 6.2.3.3 (Määrättyjen esineryhmien vahingon määrän laskeminen) mukaan korvattaessa alla lueteltua omaisuutta tehdään uudishinnasta esineen ikään perustuvat vuotuiset vähennykset.
- Viihde- ja muut elektroniset laitteet sekä optiset laitteet ei kuitenkaan kiikarit eikä kaukoputket)                          9 %
- Älykellot ja vastaavat                                                                                                                                                   9 %
- Polkupyörät ja niiden varusteet                                                                                                                                   9 %
- Kodinkoneet                                                                                                                                                                 9 %
- Muut koneet ja laitteet                                                                                                                                                 5 %
-v Kannettavat tietokoneet, tabletit ja vastaavat                                                                                                          20 %
- Muut ATK-laitteet                                                                                                                                                        15 %
- Silmälasit ja aurinkolasit vahvuuksilla                                                                                                                         15 %
- Urheiluvälineet ja varusteet                                                                                                                                         15 %
- Käyttövaatteet ja jalkineet                                                                                                                                            15 %
- Matkapuhelimet ja vastaavat                                                                                                                                        25 %
- Ansio- ja yrittäjätoiminnan omaisuus                                                                                                                           15 %
(jos korvattavan esineen yllämainittu ikävähennysprosentti ei ole tätä
suurempi)

Vähennys lasketaan uuden vastaavanlaisen esineen uudishinnasta. Esineen tai laitteen yksittäisen osan uudishinnasta tehdään ikävähennys koko laitekokonaisuuden iän mukaan, vaikka yksittäinen osa olisikin nuorempi. Vähennystä ei tehdä käyttöönottovuodelta. Ikävähennysten laskennassa ensimmäisenä käyttöönottovuotena pidetään sitä vuotta, jolloin esine on otettu käyttöön. Ensimmäinen käyttöönottovuosi päättyy kalenterivuoden vaihtuessa riippumatta siitä, mihin aikaan vuodesta esine on otettu käyttöön. Ikävähennys tehdään myös vahinkovuodelta. Vähennys lasketaan vuodet x ikävähennysprosentti.

Edellä mainittujen esineiden hinnaksi jää aina vähintään 10 prosenttia uuden vastaavanlaisen esineen uudishinnasta, lukuun ottamatta seuraavia esineryhmiä: kannettavat tietokoneet, tabletit ja vastaavat, muut ATK-laitteet, silmälasit, käyttövaatteet ja jalkineet sekä matkapuhelimet ja vastaavat. Polkupyörän hinnaksi jää aina vähintään 28 prosenttia uuden vastaavanlaisen uudishinnasta.
[…]

Kohdan 6.2.3.5 (Päivittäisestä käytöstä poistetut esineet) mukaan vahingon määrä sellaisen irtaimen esineen osalta, joka ei vakuutustapahtuman sattuessa ole enää ollut päivittäisessä käytössä, on kohdista 6.2.3.1 – 6.2.3.3 poiketen enintään esineen käypä hinta.

Kohdan 6.2.4.1 (Vuokrattu tai lainattu omaisuus) mukaan vuokratun tai lainatun omaisuuden hinta arvioidaan ja vahingon määrä lasketaan samojen perusteiden mukaan kuin oman irtaimiston osalta, jos se vakuutetun omistamana kuuluisi hänen vakuutettuun irtaimistoonsa.

Yleisten sopimusehtojen, voimassa 17.2.2018 alkaen, kohdan 9.1 (Korvauksenhakijan velvollisuudet) mukaan korvauksen maksamisen perusteena on kirjallinen, korvauksenhakijan allekirjoittama hakemus. Korvauksenhakijan on annettava vakuutusyhtiölle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeellisia vakuutusyhtiön vastuun selvittämiseksi. Tällaisia tarpeellisia tietoja ovat esimerkiksi tiedot
- vakuutuksesta ja korvauksen hakijoista osoitteineen. Hakijan on tarvittaessa esitettävä selvitys oikeudestaan korvaukseen.
- vahinkotapahtumasta: mitä, miten, missä ja milloin sattunut
- vahingon määrästä.
[…]

Asian arviointi

Asiassa on riidatonta, että asiakkaan hallinnassa olevaan omakotitaloon on murtauduttu tai yritetty murtautua useita kertoja heinä-elokuussa 2020. Murtautumisten yhteydessä rakennuksesta on sekä varastettu irtaimistoa että rikottu tavaroita.

Vakuutusyhtiö on katsonut, ettei se ole saanut riittäviä tietoja irtaimistosta sekä sen laadusta, määrästä ja arvosta, ja tämän vuoksi yhtiö on maksanut asiakkaalle riidattomana osana yhteissummaltaan 55 853 euron korvausvaatimuksesta kymmenen prosenttia eli 5 585,30 euroa. Riidanalaiseksi on jäänyt erityisesti, miltä osin varastetuksi ilmoitettu irtaimisto on ollut kotivakuutuksen kohteena sekä mikä on tuon irtaimiston arvo sekä vakuutusehtojen mukainen korvauksen määrä.

Voimassa olevan oikeuden mukaan korvauksen hakijalla on näyttövelvollisuus häntä kohdanneesta vahingosta. Vakuutussopimuslain 69 §:n mukaisesti korvauksen hakijan on annettava vakuutusyhtiölle sellaiset asiakirjat ja tiedot, joita häneltä kohtuudella voidaan vaatia. Vakuutuslautakunta toteaa yleisesti, että varkausvahingoissa, jotka kohdistuvat suureen määrään koti-irtaimistoa, on tyypillistä, ettei irtaimiston yksilöintiä, sisältäen esimerkiksi tarkat hankinta-ajankohdat ja esineiden ikätiedot, ole usein mahdollista tehdä samalla tarkkuudella kuin yksittäisiin, erityisesti uudehkoihin esineisiin kohdistuvien vahinkojen kohdalla. Huomioiden, että asiakkaalla oleva selvitysvelvollisuus koskee tietoja, joita häneltä kohtuudella voidaan vaatia, on esitettyä selvitystä harkittava kokonaisuutena huomioiden myös tapaukseen liittyvät mahdolliset erityispiirteet. Lautakunnan havaintojen mukaan tällaisissa tilanteissa korvauksen määrä usein arvioidaan kokonaisuutena, mitä lautakunta pitää perusteltuna silloin, kun yksittäisistä esineistä ei ole kaikilta osin riittävän tarkkoja tietoja saatavissa esinekohtaisen arvioinnin tekemiseksi.

Irtaimiston omistajuuden osalta lautakunta toteaa omakotitalon toimineen pitkän aikaa asiakkaan ja hänen puolisonsa kotina, mikä tukee asiakkaan väitettä siitä, että talossa ollut omaisuus on ollut asiakkaan ja hänen puolisonsa kuolinpesän omistuksessa. Korvausasiaa koskevissa puhelinkeskusteluissa asiakas on kuitenkin kertonut talossa säilytetyn muidenkin sukulaisten tavaroita. Tältä osin lautakunta toteaa, ettei tarkempaa selvitystä ole esitetty esimerkiksi siitä, mitä esineitä tämä kysymys tarkalleen koskee ja ovatko esineet kyseisten sukulaisten kuolinpesien vai asiakkaan omistuksessa. Lautakunta katsoo, että tältä osin asiakkaan olisi ollut mahdollista esittää tarkempaa selvitystä, mikä tulee huomioitavaksi korvauksen määrää koskevassa kokonaisarvioinnissa.

Varastetun ja murtautumisten yhteydessä ilkivallan kohteeksi joutuneen irtaimiston määrän asiakas on ilmoittanut tekemässään irtaimistoluettelossa, johon hän on myöhemmin tehnyt omaisuuden hankinta-ajankohtaa koskevia täydentäviä merkintöjä. Asiakas on kertonut merkinneensä listaan omaisuuden arvoksi verkossa toimivien kauppapaikkojen tietoihin tukeutuen esineen käyvän arvon. Irtaimistolistauksen osalta lautakunta toteaa enintään 200 euron arvoisiksi ilmoitettujen esineiden muodostavan noin yhden neljäsosan koko korvausvaatimuksesta ja enintään 500 euron arvoisiksi ilmoitettujen esineiden hieman alle puolet. Kalleimmat yksittäiset esineet ovat harmonikka (4 450 euroa), kaulaketju ja rannekoru (yhteensä 4 180 euroa), kaksi kameraa 1940–50 luvuilta (yhteensä 1 500 euroa) sekä kansallispuku (1 500 euroa).

Vakuutusehdoissa määriteltyjen ikävähennysten piirissä olevaa omaisuutta irtaimistolistauksessa on hieman alle 5 000 euron arvosta. Tältä osin kyse on lähinnä käyttövaatteista ja jalkineista, kodinkoneista sekä muista laitteista. Asiakkaan mukaan kaikki talossa ollut omaisuus on viety sinne ennen talosta muuttamista vuonna 2014, joten 15 prosentin vuotuinen ikävähennys huomioiden käyttövaatteiden ja jalkineiden osalta korvauksen määräksi tulee ehtokohdan 6.2.3.3 perusteella kymmenen prosenttia uuden vastaavanlaisen esineen uudishinnasta. Korvauksen määrä ei muidenkaan ikävähennysten piirissä olevien esineiden osalta laske alle kymmenen prosentin. Kokonaisarvioinnissa on kuitenkin huomioitava, ettei korvausvaatimuksessa ole myöskään näiltä osin kaikkien esineiden osalta esitetty uudishintoja; samoin se, että kyseisen omaisuuden osuus koko ilmoitetusta vahingosta on verrattain pieni. Ehtokohdassa 6.2.3.2 puolestaan todetaan, että muun kuin taulukossa mainitun omaisuuden osalta yli viisi vuotta vanhan esineen vahingon määrä lasketaan sen nykyhinnan mukaan, jolla tarkoitetaan käytetyn esineen hintaa. Esineen hintaa alentaa omaisuuden ikä, käyttö, huollon tai hoidon laiminlyönti sekä muiden vastaavanlaisten syiden selvä vaikutus. Esineiden ollessa riidatta yli viiden vuoden ikäisiä arviointi muun kuin taulukossa mainitun omaisuuden osalta tapahtuu siten esineiden käyvän arvon perusteella.

Vahingon kohteena olleen irtaimiston määrästä lautakunta toteaa asiakkaan laatiman listauksen lisäksi esitetyn selvityksenä kolmen yksityishenkilön lausunnot sekä vahinkosaneerausliikkeen raportin, jonka kuvista ilmenee rakennuksessa olevaa irtaimistoa laajasti pengotun. Kuvien lautakunta katsoo osoittavan, että taloon jäänyttä irtaimistoa on vahingoitettu. Raportissa on lisäksi kuva metsässä polun varrella olevasta märkäpuvusta, mikä yhdessä asiakkaan kertoman kanssa viittaa siihen, että varastettua omaisuutta on murtojen yhteydessä säilytetty maastossa ennen sen pois viemistä. Tämä osaltaan tukee asiakkaan vahingon laajuudesta esittämää.

Esineiden arvon osalta lautakunta katsoo vahingon laajuuden viittaavan siihen, että varastetuilla esineillä on arvioitu olevan käypää arvoa, sillä omaisuuden varastamisen on tässä perusteltua olettaa olleen taloudellisesti motivoitunutta. Tähän viittaa myös se, että taloon on murtauduttu useammin kuin kerran. Vaikka tieto omaisuuden hankinta-ajankohdasta vaikuttaa myös sen käypään arvoon, on vahingon kohteena oleva omaisuus suurelta osin sellaista, jonka osalta tarkkojen tietojen puuttumisella ei lautakunnan näkemyksen mukaan ole ratkaisevaa merkitystä vahingon määrää arvioitaessa. Näin sen vuoksi, että kyse riidatta on muusta kuin verrattain uudesta omaisuudesta. Vaikka omaisuus pääosin on sen laatuista, että vahingon määrä on arvioitavissa toimitetun selvityksen perusteella, on näyttötaakasta lausuttu huomioiden kalliimpien yksittäisten esineiden kohdalla perusteltua edellyttää tarkempia tietoja sekä esineiden yksilöimiseksi että sen selvittämiseksi, kuka on esineet omistanut. Tämä koskee erityisesti koruja, harmonikkaa ja talossa säilytettyjen muiden sukulaisten tavaroita. Asiakkaan haltuun näyttelyä varten annettujen niin sanottujen vintagevaatteiden osalta lautakunta puolestaan toteaa, että vakuutusehtojen mukaan vakuutus sisältää myös sellaiset vakuutetun lainaamat esineet, jotka vakuutetun omistamina kuuluisivat hänen vakuutettuun irtaimistoonsa. Lautakunta kuitenkin huomauttaa, että näiden verrattain arvokkaiksi ilmoitettujen vaatteiden arvosta ei ole esitetty muuta selvitystä kuin korvausvaatimus.

Yhteenvetona Vakuutuslautakunta toteaa, että asiassa on osoitettu olevan kyse laajasta irtaimistovahingosta, jonka yhteydessä huomattava määrä irtaimistoa on joko varastettu tai sitä on vahingoitettu. Vaikka lautakunta ei katsokaan asiakkaan kaikilta osin täyttäneen riittävällä tavalla häneltä kohtuudella edellytettävää näyttötaakkaa, on kokonaisuus ja siitä toimitettu selvitys huomioiden asiakkaalla oikeus saada korvauksen riidattomana osana lisäkorvausta vakuutusyhtiön jo maksaman korvauksen lisäksi. Näin myös sen vuoksi, että vahingon määrän osalta puuttuviksi katsotut tiedot ovat monilta osin sellaisia, joita yksityishenkilöiden on laajoissa irtaimistovahingoissa vain harvoin mahdollista toimittaa erityisen tarkalla tasolla. Asiassa esitettyä selvitystä kokonaisuudessaan arvioiden lautakunta katsoo asiakkaalle aiheutuneen irtaimistovahingon määräksi 20 000 euroa ja suosittaa yhtiötä maksamaan lisäkorvauksena 14 414,70 euroa laillisine viivästyskorkoineen.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä maksamaan lisäkorvauksena irtaimistovahingosta 14 414,70 euroa laillisine viivästyskorkoineen.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Bygglin
Sihteeri Korpelainen
Jäsenet:
Kankkunen
Vuori
Vyyryläinen
Yrttiaho