Tapahtumatiedot

Vakuutuksenottaja B:n poika A kuljetti 4.9.2022 B:n henkilöautoa, kun auto suistui loivassa oikealle kääntyvässä kaarteessa ajoradan yli vasemmalle ojaan pyörähtäen katolleen. B:n laatiman vahinkoilmoituksen ja poliisin tutkintailmoituksen mukaan henkilöauton nopeus oli 100 km/h. Vahinkopaikalla oli 40 km/h nopeusrajoitus. Henkilöauto vaurioitui siten, että sen korjaaminen ei ollut enää kannattavaa.  

Korvauspäätöksessään 31.10.2022 vakuutusyhtiö viittasi poliisin tutkintailmoitukseen, jonka mukaan A kuljetti henkilöautoa sellaisella tilannenopeudella, että menetti ajoneuvon hallinnan ja ajautui vastaantulevan kaistan ylitse ojaan vaurioittaen kohdalle osunutta valotolppaa. Keliolosuhteet olivat tutkintailmoituksen mukaan hyvät ja tien pinta kuiva sekä paljas. Alueella ei ollut vahingon tapahtuessa klo 03.26 muuta liikennettä, ja poliisi ratkaisi asian sakkorangaistuksella.

Yhtiö vetosi korvauspäätöksessään korkeimman oikeuden liikennerikosasioissa antamiin ennakkoratkaisuihin KKO 1981 II 67, KKO 1991:29 ja KKO 1991:80 sekä FINEn ratkaisusuositukseen asiassa FINE-010242. Korkein oikeus on ratkaisuissaan katsonut, että kaksinkertaisen ajonopeuden käyttämistä sallittuun nähden on pidettävä törkeänä tekomuotona. FINEn ratkaisusuosituksen mukaan vakuutusyhtiöllä puolestaan oli oikeus alentaa korvausta 2/3:lla, kun henkilöauto suistui tieltä kuljettajan käytettyä 120 km/h nopeutta 60 km/h nopeusrajoitusalueella.

Tässä tapauksessa voidaan pitää näytettynä, että henkilöautoa on kuljetettu 100 km/h nopeudella. Keliolosuhteilla ei ole ollut vaikutusta vahingon syntyyn. Vahingon on siten katsottava aiheutuneen yksinomaan ylinopeudesta. Vakuutusyhtiö katsoi, että A:n käyttämän ylinopeuden suuruuden johdosta hänen menettelynsä on ollut törkeän huolimatonta ja niin moitittavaa, että kaskovakuutuksesta maksettava korvaus evätään kokonaan.

A otti yhteyttä FINEen vakuutusyhtiön korvauspäätökseen tyytymättömänä. Vakuutusyhtiö ei muuttanut korvauspäätöstään myöskään FINEn yhteydenoton johdosta. Vastauksessaan vakuutusyhtiö totesi, että törkeänä huolimattomuutena pidetään esimerkiksi menettelyä, jolla ajoneuvon kuljettaja tietoisesti aiheuttaa tilanteen, jossa vahinkoriski on suuri. Kyse voi myös olla siitä, että kuljettaja suhtautuu ilmeisen piittaamattomasti vahingonvaaran lisääntymiseen. Poliisin tekemällä rikosoikeudellisella ratkaisulla ei ole merkitystä vahingon korvattavuuden kannalta. Arvio siitä, onko vahinko aiheutettu törkeällä huolimattomuudella, voi vakuutuskorvausta arvioitaessa poiketa poliisin rikosoikeudellisesta arvioinnista.

Vakuutusyhtiö katsoi A:n käyttämän nopeusrajoitukseen suhteutettuna 2,5-kertaisen nopeuden ilmentävän niin suurta piittaamattomuutta vahinkoriskin suhteen, että korvauksen kokonaan epääminen oli lautakuntakäytäntöön nähden perusteltua. Ylinopeudesta on saatu kuljettajan oma kertomus, joka on ollut yhdenmukainen korvauskäsittelyn aikana. Muun selvityksen puuttuminen ei vakuutusyhtiön mukaan johda päätelmään, jonka mukaan käytetystä nopeudesta ei olisi riittävää näyttöä, tai että nopeuden voitaisiin katsoa olevan ilmoitettua alempi.

Asiakkaan valitus

B pyytää asiassa Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusta. Auton arvo oli vahinkohetkellä 26.000 euroa. Henkilöauto oli B:n pojan, vahinkohetkellä 18-vuotiaan A:n, luvallisesti kuljetettavana. Hän ajoi oman ilmoituksensa mukaan yöaikaan 100 km/h nopeudella 40 km/h rajoitusalueella. Vaikka ylinopeus oli rajoitukseen nähden suuri ja A menetti auton hallinnan loivassa mutkassa, alueella ei ollut muuta liikennettä ja tien pinta oli kuiva ja paljas. Fyysisiä henkilövahinkoja ei tullut ja A otti itse yhteyttä pelastuslaitokseen. Alkometrin tulos oli nolla.

Vakuutusyhtiö on vedonnut korkeimman oikeuden törkeää liikenneturvallisuuden vaarantamista koskeviin päätöksiin. Tässä tapauksessa A määrättiin ensin 6 viikoksi ajokieltoon, mutta hän sai rikesakkomääräyksen tavallisesta liikenneturvallisuuden vaarantamisesta, mikä on riidatonta. B vetoaa siihen, että kyse ei poliisin mukaan ollut törkeästä tekomuodosta. Auton omistajana B on ollut siinä uskossa, että kaskovakuutus korvaisi auton tuhoutumisen.   

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö kiistää B:n vaatimukset ja viittaa aiemmin esittämiinsä perusteluihin. Vakuutusyhtiön mielestä käytetty ylinopeus ja sen johdosta loivassa kaarteessa tieltä suistuminen osoittavat täydellistä piittaamattomuutta vahingonvaaraa ja ajoneuvon vaurioitumisriskiä kohtaan. On sattumanvaraista, että alueella ei ole ollut vahingon tapahtuessa muuta liikennettä ja poliisi on ratkaissut asian sakoilla. Koska A asuu samassa taloudessa vakuutettu B:n kanssa, hänet voidaan samastaa B:hen.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Osapuolten välinen erimielisyys koskee sitä, onko A aiheuttanut henkilöauton vaurioitumisen törkeällä huolimattomuudella siten, että vakuutusyhtiö on voinut evätä B:lle vahingosta maksettavan korvauksen, vai olisiko vakuutusyhtiön tullut epäämisen sijaan alentaa korvausta tai maksaa se täysimääräisenä.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 30 §:n (Vakuutustapahtuman aiheuttaminen vahinkovakuutuksessa) mukaan vakuutuksenantaja on vastuusta vapaa vakuutettua kohtaan, joka on tahallisesti aiheuttanut vakuutustapahtuman.

Jos vakuutettu on aiheuttanut vakuutustapahtuman törkeästä huolimattomuudesta, voidaan hänelle tulevaa korvausta alentaa tai se evätä.

Vakuutussopimuslain 33 §:n (Samastaminen vahinkovakuutuksessa) mukaan mitä edellä säädetään vakuutetusta, kun kysymys on vakuutustapahtuman aiheuttamisesta, suojeluohjeiden noudattamisesta tai pelastamisvelvollisuudesta, sovelletaan vastaavasti henkilöön:

1) joka vakuutetun suostumuksella on vastuussa vakuutuksen kohteena olevasta moottorikäyttöisestä tai hinattavasta ajoneuvosta, aluksesta taikka ilma-aluksesta

2) joka omistaa vakuutetun omaisuuden yhdessä vakuutetun kanssa ja käyttää sitä yhdessä hänen kanssaan; tai

3) joka asuu vakuutetun kanssa yhteisessä taloudessa ja käyttää vakuutettua omaisuutta yhdessä hänen kanssaan.

Vakuutussopimuslain 34 §:n (Korvauksen alentaminen tai epääminen vahinkovakuutuksessa) mukaan harkittaessa, onko korvausta vahinkovakuutuksessa tässä luvussa säädetyllä perusteella alennettava tai evättävä, tulee ottaa huomioon, mikä merkitys seikalla, jota vakuutuksenottajan tai vakuutetun antama väärä tai puutteellinen tieto koskee, tai vahingonvaaraa lisänneellä muuttuneella olosuhteella taikka vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön toimenpiteellä tai laiminlyönnillä on ollut vahingon syntymiseen. Lisäksi tulee ottaa huomioon vakuutuksenottajan, vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön tahallisuus tai huolimattomuuden laatu sekä olosuhteet muutoin.

Kaskovakuutusehtojen (voimassa 1.1.2022 alkaen) kohdan 3.1 (Kolarointivakuutus, Törmäysvakuutus) mukaan kolarointivakuutuksesta korvataan esinevahinko, joka on välittömästi aiheutunut vakuutuksen kohteelle
1. tieltä suistumisesta tai kaatumisesta
2. iskusta, törmäyksestä, putoamisesta tai muusta sen kaltaisesta vakuutuskohdetta äkillisesti ja ulkoapäin vahingoittaneesta syystä. […]

Yleisten sopimusehtojen kohdissa 7.1 (Vakuutustapahtuman aiheuttaminen, Vahinkovakuutus) ja 8 (Samastaminen vahinkovakuutuksessa) olevat määräykset vastaavat sisällöltään vakuutussopimuslain 30, 33 ja 34 §:issä säädettyä.

Asian arviointi

Vakuutussopimuslain 33 §:n samastamista koskeva säännös ja vakuutusehdoissa annetut vastaavat määräykset merkitsevät sitä, että kolmannen henkilön teko tai laiminlyönti aiheuttaa samat seuraamukset kuin vastaava vakuutetun teko tai laiminlyönti. Nämä säännökset ja vakuutusehtomääräykset muodostavat poikkeuksen siitä vahinkovakuutuksen periaatteesta, että kukin vakuutettu on vastuussa vain omasta menettelystään.

Vakuutusyhtiö on vedonnut asiassa siihen, että A on asunut samassa osoitteessa ajoneuvon omistavan B:n kanssa, minkä perusteella A voidaan samastaa B:hen. B ei ole kiistänyt vakuutusyhtiön tätä väitettä. Lisäksi B on kertonut, että henkilöauto on ollut vahinkotapahtuman sattuessa A:n luvallisesti kuljetettavana. Näillä perusteilla Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutusyhtiö on korvauspäätöksensä mukaisesti voinut samastaa A:n B:hen, jolloin A:n menettely voi muun ohessa törkeän huolimattomuuden perusteella johtaa korvauksen alentamiseen tai epäämiseen omistajana vakuutetun B:n osalta.

Vakuutuslautakunta toteaa, että liikennerikosasian lopputuloksella ei ole oikeusvoimavaikutusta myöhemmässä vakuutussopimukseen liittyvässä riita-asiassa. Tämä merkitsee sitä, että esimerkiksi poliisin ratkaisu rikesakkomääräyksen antamisesta tai asiaan liittyvä päätös ajokiellon perusteista eivät ole sitovia vakuutetun korvausoikeutta ratkaistaessa. Vaikka ajoneuvon kuljettajaa ei ole syytetty tai häntä tuomittu rangaistukseen törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta, tästä ei suoraan voida päätellä, että kyse ei ole vakuutussopimuslain ja vakuutusehtojen perusteella törkeäksi huolimattomuudesta katsottavasta menettelystä. Esitutkinnassa esille tulleilla seikoilla on kuitenkin harkintaa ja selvitysten arviointia ohjaavaa vaikutusta myöhemmässä riita-asiassa.

A on kertonut poliisille, että hän on kuljettanut henkilöautoa noin 100 km/h nopeudella, ja menettänyt ajoneuvon hallinnan loivasti oikealle kääntyvässä kaarteessa. Lausuntopyynnössä ei ole väitetty, että A:n ajonopeudestaan esittämä kertomus ei pitäisi paikkansa. Myös selvitys ajoneuvon pyörähtämisestä katolleen ulosajon yhteydessä osaltaan tukee A:n kertomusta käyttämästään nopeudesta. Näillä perusteilla lautakunta pitää asiassa näytettynä, että A on tässä tapauksessa ennen ajoneuvon hallinnan menettämistä kuljettanut henkilöautoa noin 100 km/h ajonopeudella.

Vahinkotapahtuma on sattunut sunnuntaina aamuyöllä (klo 03.26) X-tiellä Y:n kaupungissa. Poliisin tutkintailmoituksen mukaan nopeusrajoitus on ollut 40 km/h. Keliolosuhteet ovat olleet hyvät. Poliisin tutkintailmoituksesta tai muustakaan osapuolten esittämästä selvityksestä ei edellä lausuttua täsmällisemmin ilmene, minkälaisella tieosuudella vahinkotapahtuma on sattunut.

Yleisesti ottaen nopeusrajoitusta voidaan pitää tienpitäjän arviona siitä, mikä on turvallinen enimmäisnopeus kullakin tieosuudella hyvissä näkyvyys- ja keliolosuhteissa. Tässä tapauksessa A on kuljettanut henkilöautoa 2,5-kertaisella nopeudella 40 km/h nopeusrajoitukseen nähden, mikä on johtanut loivassa oikealle kääntyvässä kaarteessa ajoneuvon suistumiseen vastaantulevan ajokaistan ylitse ulos tieltä.

Sillä, että vahinko on tässä tapauksessa sattunut ajankohtana, jolloin liikenne on yleensä hiljaista, samoin kuin sillä, että keliolosuhteet ovat olleet hyvät, voidaan lautakunnan näkemyksen mukaan arvioida olleen jossakin määrin vahinkoriskiä alentava vaikutus. A:n käyttämä ylinopeus on kuitenkin ollut niin merkittävää, että hänen menettelyään on pidettävä vahinkoriskin kannalta piittaamattomana, ja siten törkeän huolimattomana. Vahinkotapahtumalle ei ole väitettykään olleen muuta syytä kuin ajoneuvon kuljettaminen kaarteeseen huomattavalla, nopeusrajoitukseen nähden yli kaksinkertaisella ylinopeudella. Tämän perusteella lautakunta katsoo A:n menetelleen niin moitittavasti, että vakuutusyhtiöllä on ollut oikeus evätä korvaus. 

Lopputulos

Vakuutuslautakunta ei suosita asiassa muutosta.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Bygglin
Sihteeri Siirala

Jäsenet:
Kankkunen
Vaitomaa
Vyyryläinen
Yrttiaho