Tapahtumatiedot

Vahinkoilmoituksen mukaan asiakas oli sadekelillä 13.6.2022 kello 19 siirryttyään ohituskaistalle menettänyt Polestar 2 -merkkisen henkilöautonsa hallinnan tien urissa olleen veden vuoksi. Vahinkoilmoituksen mukaan auto suistui vesiurista moottoritien keskialueelle ja pyörähti renkaillaan kaksi kertaa ympäri luisuessaan pitkin keskialuetta. Auton vasemmanpuoleiseen takaosaan tuli vaurioita. Asiakas on vahinkoilmoituksessa kertonut ajonopeuden olleen 120 km/h.

Vakuutusyhtiön 7.7.2022 tekemän korvauspäätöksen mukaan ajoneuvo lunastettiin. Vakuutusyhtiö katsoi korvattavaksi määräksi yhteensä 68 200 euroa, josta 55 648,85 euroa maksettiin rahoitusyhtiölle ja 12 551,15 euroa asiakkaalle.

Vakuutusyhtiön korvauspäätös 15.8.22

Vakuutusyhtiö ilmoitti käsitelleensä vahinkoasian uudelleen saatuaan vahingosta uusia tietoja. Uusien tietojen valossa yhtiö katsoi, että korvauksesta olisi tullut tehdä 50 prosentin vähennys. Yhtiö ilmoitti vaativansa maksettua korvausta asiakkaalta tältä osin takaisin ja lähettävänsä asiakkaalle erillisen laskun. Takaisinvaadittava summa oli 34 100 euroa.  

Korvauspäätöksen mukaan yritys B oli tutkinut auton. Tutkimuksessa oli tarkasteltu ajotapahtumia koskevaa raporttia, jonka perusteella autolla oli nopeutta enimmillään 164 km/h noin sekunti ennen törmäystä. Kaasupoljin oli ollut painettuna yli 85 prosentin verran koko törmäystä edeltäneiden viiden sekunnin ajan, pois lukien hetkellinen polkimen vapautus sekuntia ennen törmäystä, jonka jälkeen poljin on ollut jälleen pohjaan painettuna törmäykseen saakka. Jarrupoljinta ei ollut painettu missään vaiheessa, mutta ajonvakautusjärjestelmä oli aktivoitunut 1,5 sekuntia ennen törmäystä. Ohjauspyörän asento on ollut suoraan eteen, kunnes sekunti ennen törmäystä oli tehty ohjausliike oikealle. Ohjauspyörä on ollut enimmillään 26 asteen verran oikealle käännettynä.

Korvauspäätöksen mukaan asiakas oli keskustellut puhelimessa vakuutusyhtiön vahinkotarkastuksen aluepäällikön kanssa ja esittänyt väitteen, että ajoneuvon todellinen nopeus ei olisi ollut EDR-tietojen mukainen johtuen siitä, että hän olisi painanut kaasua sen jälkeen, kun auto lähti vesiliirtoon. Asiakas katsoi, että nopeus olisi näyttänyt tämän vuoksi todellisuutta enemmän. Yhtiön mukaan asiakkaan väite ei voinut pitää paikkansa saatujen EDR-tietojen perusteella. Asiakas oli lisäksi toimittanut yhtiöön sähköpostilla aikajanastatistiikkaa, jossa hän kertoi ennen vahinkohetkeä ajamansa matkan keston ja keskinopeuden.

Korvauspäätöksen mukaan poliisi oli saanut ilmoituksen auton tieltä suistumisesta 13.6.2022 kello 18.04. Ilmoittajan mukaan musta sähköauto oli ohittanut hänet noin 180 km/h nopeudella ja kuljettaja oli sen jälkeen menettänyt auton hallinnan. Poliisiraportin mukaan auto oli lähtenyt nelipyöräluisuun keskiviheriölle ja sen jälkeen liukunut noin 150–200 metriä viheriöllä renkaillaan.

Yhtiö oli tehnyt 7.7.2022 korvauspäätöksensä asiakkaan vahinkoilmoituksessa kertomien tietojen pohjalta. Yhtiö ei olisi maksanut korvausta täysimääräisenä, mikäli sillä olisi ollut oikea tieto ajonopeudesta ennen korvauspäätöksen tekemistä.

Korvauspäätöksessä yhtiö katsoi tulleen selvitetyksi, että auton tilannenopeus vallitsevissa keliolosuhteissa on ollut syy-yhteydessä ajoneuvon hallinnan menettämiseen ja ulosajoon. Yhtiön mukaan asiakkaan oli täytynyt kyseisissä olosuhteissa pitää vahinkoa menettelynsä mahdollisena seurauksena ja ymmärtää, että kyseisessä tilanteessa ajettaessa huomattavaa ylinopeutta on huomattavasti tavanomaista suurempi riski joutua onnettomuuteen ajosuorituksen aikana. Yhtiön mukaan edellä kerrotun menettelyn voidaan katsoa kuvastavan sellaista piittaamattomuutta vahinkoriskin suhteen, että asiakkaan voidaan perustellusti katsoa myötävaikuttaneen vahingon syntymiseen törkeällä huolimattomuudella. Yhtiö toteaa lisäksi, että asiakas oli kertonut vahingosta vääriä tietoja.

Asiakkaan muutoksenhaku ja vakuutusyhtiön korvauspäätös 22.11.2022

Asiakas oli tyytymätön vakuutusyhtiön korvauspäätökseen ja haki siihen muutosta. Muutoksenhakukirjelmässään asiakas kyseenalaisti B Oy:n tutkimuslausunnossa esitettyjen ajoneuvotietokoneesta luettujen auton nopeuksien tarkkuuden sekä B Oy:n ajoneuvotietokoneesta lukemien tietojen perusteella tekemien päätelmien oikeudenmukaisuuden. Asiakas totesi muun muassa, että B Oy:n lausunnossa todetaan törmäystapahtumia olleen kaksi, joista ensimmäisessä ajonopeus on ajotietokoneen mukaan ollut 164 km/h ja toisessa 92 km/h. Asiakas katsoi, että mittarivirhe huomioon ottaen ajonopeus on voinut olla 145–164 km/h, jolloin suurin sallittu ajonopeus olisi ylitetty 20–37 prosentilla. Asiakkaan mukaan yhtiö on virheellisesti tehnyt johtopäätöksen, että ensimmäisen törmäyksen data liittyisi käsillä olevaan vahinkoon.  Perusteluinaan asiakas käytti yritys D Oy:n diplomi-insinööri C:ltä hankkimaansa B Oy:n lausunnosta tehtyä lausuntoa. Lisäksi asiakas piti silminnäkijän arviota auton nopeudesta epäluotettavana.

Asiakas katsoi muutoksenhakukirjelmässään, ettei hän ollut antanut vakuutusyhtiölle vääriä tietoja vilpillisessä mielessä, vaan hän oli merkinnyt vahinkoilmoitukseen erehdyksessä ajonopeuden olleen 120 km/h, vaikka hänen tarkoituksenaan oli merkitä poliisillekin ilmoittamansa nopeus 130 km/h. Erehdyksen puolesta asiakkaan mukaan puhuu myös se, että poliisin kenttäraporttiin on kirjattu vahingon tapahtuneen kello 18 jälkeen, mutta hän oli merkinnyt vahinkoilmoitukseen vahingon tapahtuneen kello 19. Asiakas totesi, ettei B Oy:n lausunnon mukaisilla tuntinopeuksilla ole vaikutusta siihen, minkä mittarilukeman hän muistaa nähneensä viimeksi ennen vahinkotapahtumaa.

Lopuksi asiakas totesi, että hän ei ole aiheuttanut vahinkoa törkeällä huolimattomuudella. Näkemyksensä tueksi asiakas viittasi kahteen FINEn Vakuutuslautakunnan antamaan ratkaisusuositukseen ja katsoi, että ratkaisusuositusten perusteella vahinkoa ei ole aiheutettu törkeällä huolimattomuudella, mikäli suurin sallittu ajonopeus ylitetään enintään 37 prosentilla. Vaikka asiakkaan katsottaisiinkin aiheuttaneen vahingon törkeällä huolimattomuudella, on korvauksesta tehty 50 prosentin vähennys joka tapauksessa liian suuri.

Vakuutusyhtiö viittasi aiemmin antamaansa korvauspäätökseen ja katsoi, ettei päätöstä ollut syytä muuttaa asiakkaan muutoksenhakukirjelmässään esittämien asioiden perusteella.

Yhtiö toimitti uuden korvauspäätöksensä liitteenä B Oy:n 14.11.2022 täydennetyn tutkimuslausunnon. Lausunnolla oli täydennetty kahteen törmäystapahtumaan liittyviä tietoja ja todettu, että turvavarusteiden ohjainlaitteen tallentamien kahden törmäystapahtuman nopeustiedot sopivat hyvin samassa suistumistilanteessa tallennetuiksi, koska tietueiden välistä puuttui muutamia sekunteja. Lausunnolla todettiin lisäksi, että mahdollinen mittarivirhe huomioon ottaen asiakkaan ajonopeus oli kuitenkin ollut 150–160 km/h 0,5 sekuntia ennen ensimmäistä törmäystä. Samanaikaisesti ohjauspyörä oli ollut enimmillään jopa 26 prosenttia kääntöalueestaan, eli ohjausvälityksestä riippuen noin 120–150 astetta oikealle käännettynä. Yhtiön mukaan näin voimakas ohjauspyörän kääntäminen ei normaaleissa ajotilanteissa voi olla johtamatta ajoneuvon hallinnan menettämiseen, joka tukee sitä, että myös ensimmäinen tallentunut törmäystapahtuma liittyy asiakkaan ilmoittamaan vahinkotapahtumaan. Yhtiö toteaa lisäksi, että sen kokemuksen mukaan mittarivirheen suuruus Volvoissa on tyypillisesti varsin pieni eikä lähelläkään direktiivin sallimaa enimmäisvirhettä, minkä yhtiö arvioi koskevan myös asiakkaan autoa, vaikka se olikin merkiltään eri.

Yhtiö totesi korvauspäätöksessään lopuksi, että vahinko on tapahtunut sadekelillä, jolloin ei ole ennalta arvaamatonta, että tielle voi kertyä vettä. Asiakkaan olisi tullut sopeuttaa ajonopeus ajo-olosuhteisiin niin, ettei ulosajon vaaraa olisi ollut. Yhtiö katsoi asiakkaan nopeuden olleen mahdollinen mittarivirhekin huomioon ottaen liian suuri ajo-olosuhteisiin nähden, mikä osoittaa suurta piittaamattomuutta ja tietoista riskinottoa.

Asiakkaan valitus

Asiakas pyytää Vakuutuslautakunnalta ratkaisusuositusta siitä, onko vakuutusyhtiön antama korvauspäätös vakuutusehtojen ja pakottavan lainsäädännön mukainen. Asiakas katsoo, että korvauspäätös perustuu ajotietokoneesta saatujen tietojen virheelliseen tulkintaan ja ettei kyseistä tietoa ole voitu vahvistaa vahinkopaikasta tehdyillä havainnoilla. Asiakkaan suurin mahdollinen ajonopeus ennen vahinkoa ei Vakuutuslautakunnan ratkaisukäytäntö huomioiden täytä törkeän huolimattomuuden edellytyksiä ylinopeustapauksissa. Vaikka asiassa katsottaisiinkin törkeän huolimattomuuden täyttyvän, korvauspäätöksen mukainen 50 prosentin vähennys on joka tapauksessa liian suuri ja vastoin Vakuutuslautakunnan ratkaisukäytäntöä. Lisäksi asiakas toteaa olevan kyseenalaista, voiko yhtiö tehokkaasti vedota korvauspäätöksen muuttamisen tueksi tietoon, jonka käyttämisen se on itse laiminlyönyt antaessaan varauksettoman ja myönteisen korvauspäätöksen.

Asiakas täsmentää vahinkotapahtumaan liittyviä tietoja siltä osin, että muistikuvansa mukaan hän yritti jarruttaa autoa vesiliirtoon joutumisen jälkeen, mutta painoikin mahdollisesti epähuomiossa kaasua.

Korvauspäätöksessä todetaan, että B Oy:n 22.7.2022 lausunnon mukaan asiakkaan enimmäisnopeus on ollut 164 km/h noin sekunti ennen törmäystä, ja että kaasupoljin on ollut painettuna yli 85 prosentin verran koko törmäystä edeltäneiden viiden sekunnin ajan, pois lukien hetkellinen polkimen vapautus sekuntia ennen törmäystä, jonka jälkeen poljin on ollut painettuna törmäykseen saakka.

Päätöksen mukaan jarrupoljinta ei ole missään vaiheessa painettu, mutta ajonvakausjärjestelmä on aktivoitunut 1,5 sekuntia ennen törmäystä. Ohjauspyörän asento on ollut suoraan eteen, kunnes sekuntia ennen törmäystä on tehty ohjausliike oikealle. Korvauspäätöksessä on B Oy:n raportin lisäksi viitattu poliisille 13.6.2022 tehtyyn ilmoitukseen, jonka mukaan musta Volvo olisi ohittanut ilmoittajan noin 180 km/h nopeudella ja ajoneuvoa ohjannut henkilö olisi sen jälkeen menettänyt ajoneuvon hallinnan.

B Oy:n alkuperäisen lausunnon puutteellisuuksien takia asiakas kysyi D Oy:ssä työskentelevältä diplomi-insinööri C:ltä lausuntoa B Oy:n raportista, johon myös vedottiin uudelleenkäsittelypyynnössä 13.10.2022. C:n näkemyksen mukaan B Oy:n lausunnossa oli useita puutteita, joten B Oy täydensi lausuntoaan 14.11.2022. Kyseisessä päivityksessä on otettu kantaa osaan alkuperäisen lausunnon puutteellisuuksista, mutta ei kaikkiin.

C:n mukaan ensinnäkin B Oy:n raportissa ei ole huomioitu, että CDR-raportin EDR-tietoja tulee aina arvioida suhteessa tapahtumapaikan olosuhteisiin. Ilmatieteenlaitoksen havaintojen perusteella vettä on satanut runsaasti vahinkopaikan pohjoispuolella, mutta sade oli jo hellittänyt liittymää lähestyttäessä. Raportissa ei myöskään ole huomioitu ajoneuvon vesiliirron taikka viheriöllä tapahtuneen noin 150–200 metrin liukuman vaikutusta ajoneuvotietokoneen datan arvioinnissa. B Oy:n raportin sivulla 5 todetaankin nimenomaisesti, että suistumisen keston arvioinnissa on käytetty oletuksena pelkästään kuivaa asfalttia, joten märkää moottoritietä taikka viheriöllä liukumista ei ole edes huomioitu kyseisessä laskelmassa.

Toiseksi raportissa ei ole mitään tietoja vahinkopaikalta tehdyistä havainnoista, kuten esimerkiksi valokuvia viheriöllä tapahtuneen liukumisen jäljistä taikka vahingon aiheuttamista jäljistä vahinkopaikan ympäristöön. C:n mukaan näin ollen CDR-raportin tietoja ei voida vahvistaa, koska dataa ei voida yhdistää vahinkopaikan havaintoihin.

Kolmanneksi B Oy:n raportissa todetun mukaisesti ajoneuvon datan perusteella törmäystapahtumia oli kaksi, mutta niiden ajankohdasta ei ole varmuutta. B Oy:n päivitetyssä lausunnossa esitetään kuitenkin, että ohjainlaitteen tallentaman tiedon perusteella ”nopeustiedot sopivat hyvin samassa suistumistilanteessa tallentuneiksi siten, että tietueiden välistä puuttuu joitain sekunteja.” C:n mukaan, ottaen huomioon vahinkopaikalta puuttuvat havainnot, näiden liittymistä vahinkotapahtumaan ei ole mahdollista varmistaa.

Neljänneksi B Oy:n alkuperäisessä raportissa ilmoitetut nopeuslukemat (”indicated”) ovat ne luvut, jotka näkyvät ajoneuvon kuljettajalle nopeusmittarissa. Koska mitään muita luotettavia nopeustietoja ei ole, niitä tulee C:n näkemyksen mukaan tulkita silloin voimassa olevien säädösten perusteella. UN/ECE-säännön N:o 39 perusteella arvioiden nopeusmittarin näyttö ei saa olla alle todellisen nopeuden, mutta saa kuitenkin ylittää sen 10 % + 4 km/h. Kyseisellä laskukaavalla B Oy:n raportissa ilmoitetut nopeusmittarin lukemat voivat siten todellisuudessa olla mitä vain 145–164 km/h välillä ensimmäisen törmäyksen osalta ja 80–92 km/h toisessa törmäyksessä. B Oy:n päivitetyssä lausunnossa ajoneuvon nopeus mittarivirhe huomioiden on heidän mukaansa ollut noin 150–160 km/h, eli huomattavasti vähemmän, kuin mitä vakuutusyhtiö on alun perin esittänyt asiakkaan nopeudeksi.

Korvauspäätöksen tekemisessä on luotettu B Oy:n lausunnon nopeusmittaukseen yhdessä poliisille tehdyn silminnäkijähavainnon kanssa. Jälkimmäisen osalta on kuitenkin todettavissa, että silminnäkijän tekemä havainto asiakkaan ajoneuvon noin 180 km/h nopeudesta ei voi pitää paikkaansa edes ajoneuvosta saadun enimmäisnopeuden perusteella. Tämä myös osuisi hyvin lähelle noin 150 km/h nopeutta, jonka myös B Oy toteaa olleen mahdollinen. Silminnäkijähavainnot ajoneuvojen nopeuksista ovat epäluotettavia, eivätkä ne sellaisenaan ole riittäviä osoittamaan asiakkaan nopeutta ennen vahinkotapahtumaa. Poliisin kenttäraportin perusteella ilmoittaja ei ole myöskään kertonut omaa nopeuttaan arvioidessaan ohittaneen mustan Volvon nopeutta. Mikäli ilmoittaja on ajanut esimerkiksi liikennerajoituksen mukaista 120 km/h nopeutta, jo 140 km/h nopeutta ajava ohittava ajoneuvo voi vaikuttaa kulkevan huomattavasti nopeampaa vauhtia.

Vakuutuslautakunnan vakiintuneessa ratkaisukäytännössä vahinkopaikalta tehtyihin havaintoihin ja mittauksiin sekä luonnontieteellisiin kokemussääntöihin perustuvia rekonstruktiolausuntoja on yleensä pidetty sisällöltään luotettavina ja ajoneuvon nopeuden arviointia koskevissa tapauksissa käytetyn ajonopeuden suuruusluokan osoittavina (esimerkiksi FINE-041739). Käsillä olevassa tapauksessa kyseisenlaista rekonstruktiolausuntoa ei kuitenkaan ole tehty, vaan korvauspäätös perustuu pelkästään ajotietokoneesta saatuihin tietoihin yhdessä poliisille tehdyn ilmoituksen kanssa, jonka luotettavuus on kyseenalaista sen sisältämän selvästi virheellisen tiedon vuoksi. Asiakas on tiedustellut poliisilta vahinkopaikalta otettuja valokuvia, mutta niitä ei ole ollut enää saatavilla.

Asiakkaan muistikuvan mukaan hän painoi vahingossa kaasua jarrun sijaan, kun auto lähti vesiliirtoon. Asiakas katsoo ajotietokoneen datan ajoneuvon nopeudesta ja ratin asennosta tukevan tätä näkemystä.

Asiakkaan mukaan B Oy:n puutteellisen raportin ja epäluotettavan silminnäkijähavainnon perusteella ei voida tehdä luotettavaa johtopäätöstä hänen ajonopeudestaan ennen vahinkotapahtumaa tai siitä, miten raportissa mainitut ennen ensimmäistä törmäystä tallennetut tiedot liittyvät vahinkotapahtumaan.

Asiakkaan mukaan hän ei ole antanut vakuutusyhtiölle vilpillisesti väärää tietoa ajonopeudestaan. Vakuutussopimuslain 72 §:n sanamuodon mukaisesti pykälän soveltamisalan kannalta olennaista on ainoastaan korvauksen hakijan vilpillinen tarkoitus. Se edellyttää sekä tietoisuutta tiedon virheellisyydestä että tietoista hyötymistarkoitusta. Kyse ei voi olla lain mukaisesta vilpillisyydestä, elleivät molemmat edellytykset täyty.

Käsillä olevassa tapauksessa vahinkoilmoitusta tehdessään asiakas on ilmoittanut ajoneuvon nopeudeksi 120 km/h ja vahingon tapahtuneen kello 19. Vahinkoilmoituksessa on näiltä osin käynyt asiakkaan virhe. Asiakas on poliisin kenttäraportin mukaan arvioinut poliisille tilannenopeudekseen noin 130 km/h, ja tämä on ollut tarkoitus laittaa myös vahinkoilmoitukseen. Asiakkaalla ei ole ollut syytä kertoa tapahtumankulusta eriävästi poliisille ja vakuutusyhtiölle.

Vahinkoilmoituksessa on myös kysytty, onko poliisille ilmoitettu vahingosta. Asiakas on vastannut kysymykseen myönteisesti, jolloin vakuutusyhtiö olisi saanut vahinkokäsittelyn yhteydessä poliisin tiedot vahinkotapahtumasta niin halutessaan. Poliisin kenttäraportti 13.6.2022 olisi siten myös ollut yhtiön käytettävissä, kun ensimmäinen korvauspäätös tehtiin 7.7.2022, mutta sitä ei kuitenkaan ilmeisesti ole pyydetty.

Jo pelkästään sen perusteella, että asiakas on ilmoittanut näkemyksensä ajoneuvon vauhdista korkeammaksi poliisille sekä vahvistanut vahinkoilmoituksen yhteydessä poliisille ilmoitetun vahingosta, on osoitus siitä, ettei kyse voi olla lain tarkoittamasta vilpillisyydestä. Tämän puolesta puhuu myös se, että asiakkaalle on käynyt samanlainen virhe vahinkoilmoituksessa myös vahingon tapahtumisajankohdan osalta, koska vahinko on poliisin kenttäraportin perusteella havaittu tapahtuneen vähän kello 18 jälkeen, mutta asiakas on vahinkoilmoitukseen merkinnyt vahinkohetkeksi kello 19.

Asiakkaan näkemyksen mukaan ajoneuvon nopeus on ollut noin 130 km/h hänen katsoessaan mittarilukemaa edellisen kerran ennen vahingon tapahtumista. B Oy:n CDR-raportin mukaisilla tuntinopeuksilla ei ole vaikutusta siihen, minkä mittarilukeman asiakas muistaa nähneensä viimeksi ennen vahingon syntymistä.

Molemmissa vahinkoilmoituksen vastauksissa sekä ajoneuvon nopeutta että vahingon tapahtuma-aikaa koskien on kyse inhimillisestä virheestä, eikä kymmenen kilometrin tuntinopeuden muutoksella ole muutoinkaan käytännön merkitystä vahinkotapahtuman korvattavuuden arvioinnissa. Korvausmäärän alentamiseen ei ole näin ollen perusteita, koska asiakas ei ole toiminut vakuutussopimuslain 72 §:n edellyttämällä tavalla vilpillisesti. Vakuutusyhtiö ei ole enää 22.11.2022 päätöksessään ottanut kantaa asiakkaan vilpilliseen menettelyyn, vaan on vedonnut ainoastaan vakuutussopimuslain 30 §:n törkeään huolimattomuuteen. Tämän perusteella asiassa katsotaan riidattomaksi, että korvausmäärään tehty 50 prosentin vähennys perustuu pelkästään törkeään huolimattomuuteen.

Vakuutuslautakunnan ratkaisukäytännön ja voimassa olevan vakuutussopimuslain mukaan vakuutusyhtiön tehtävänä on osoittaa, että vahinko on aiheutettu törkeästä huolimattomuudesta.

Korvauksen alentaminen tai epääminen edellyttää syy-yhteyttä kuljettajan moitittavan menettelyn ja vakuutustapahtuman välillä. Vakuutussopimuslain esitöiden (HE 114/1993) mukaan lain 30 §:ssä tarkoitettu törkeä huolimattomuus on lähellä tahallisuutta. Törkeää huolimattomuutta on se, että ajoneuvon kuljettaja tietoisesti aiheuttaa tilanteen, jossa vahinkoriski on suuri tai kuljettaja suhtautuu ilmeisen piittaamattomasti vahingon vaaran lisääntymiseen

Asiakas viittaa Vakuutuslautakunnan antamaan ratkaisusuositukseen VKL 538/07, jossa vakuutuksenottajan poika kuljetti autoa ilmoituksensa mukaan 105 km/h nopeudella hiekkatiellä, jonka nopeusrajoitus on 80 km/h. Hän menetti auton hallinnan loivassa kaarteessa ja ajoi ulos. Auto pyöri ilmalennon jälkeen katon kautta ympäri ja romuttui lunastuskuntoon. Vakuutuslautakunta katsoi, että 105 km/h nopeuden käyttäminen 80 km/h nopeusrajoitusalueella ei itsessään ole vakuutussopimuslain tarkoittamalla tavalla törkeän huolimatonta menettelyä. Näin ollen vakuutusyhtiöllä ei ollut oikeutta vähentää korvausmäärää, vaikka ajoneuvolla ajettiin yli 30 prosenttia kovempaa kuin suurin sallittu ajonopeus.

Asiakas viittaa myös Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositukseen FINE-009955, jossa vakuutuksenottaja kiihdytti ajoneuvoa kostealla tiellä, minkä seurauksena takarenkaiden pito katosi ja ajoneuvo suistui sivuluisussa tieltä pois. Tapahtumapaikan nopeusrajoitus oli 40 km/h, mutta vakuutusyhtiön tutkinnassa auton nopeus on ollut vähintään 60 km/h ja enintään 75 km/h suistumisjälkien alussa. Vakuutuksenottajan näkemyksen mukaan uusi asfaltti oli ollut yön kosteuden jälkeen liukas, mikä osaltaan johti ajoneuvon hallinnan menettämisen. Lautakunnan mukaan asiassa ei ollut esitetty, että sääolosuhteet olisivat olleet sellaiset, että ne olisi tullut erityisesti ottaa huomioon ajoon lähdettäessä. Vakuutuslautakunta katsoikin, että esitetyn näytön perusteella asiakkaan ei ollut osoitettu menetelleen tilanteessa törkeän huolimattomasti, eikä korvauksen alentamiselle ollut siten perustetta, vaikka vakuutuksenottajan tilannenopeus oli yli 50 prosenttia suurimmasta sallitusta ajonopeudesta.

Vakuutusyhtiö on 22.11.2022 korvauspäätöksessään katsonut, että asiakkaan olisi tullut huomioida liikenteeseen lähtiessään sateen määrä ja sovittaa siihen perustuen ajonopeutensa kyseisiin ajo-olosuhteisiin sellaiseksi, ettei ulosajon vaaraa ole. Ilmatieteenlaitoksen toimittama tutkahavainto ja sähköpostitse antama lausunto vahinkopaikan sääolosuhteista eivät tue vakuutusyhtiön näkemystä siitä, että on ollut ennalta-arvattavaa, että moottoritielle olisi muodostunut sateen seurauksena vesipatja. Sateen määrä oli jo laantunut vahinkopaikkaa lähestyttäessä ja tutkahavaintojen perusteella sademäärä kyseisellä vahinkopaikalla ei ole ollut niin suurta, että sitä olisi tullut erityisesti huomioida. Ilmatieteenlaitoksen havaintojen mukaan kyse ei ole myöskään siitä, että asiakkaan lähtöpaikan suunnalla ollut rankkasade olisi kulkenut vahinkopaikan yli aiemmin. Sääolosuhteita ei siten ole ollut mahdollista huomioida vakuutusyhtiön ilmoittamalla tavalla ennakolta.

Edellä mainittu lautakunnan ratkaisukäytäntö huomioiden asiassa tulee katsoa, ettei vahinkoa ole aiheutettu törkeästä huolimattomuudesta asiakkaan ylittäessä suurimman sallitun ajonopeuden enintään noin 25 prosentilla (noin 150 km/h nopeus 120km/h nopeusrajoitusalueella).

Asiakkaan ajoneuvon vauhti vahinkohetkellä mittarivirhe huomioiden on voinut C:n mukaan olla 145–164 km/h. B Oy:n päivitetyn lausunnon mukaan ja mittarivirhe huomioiden ajoneuvon enimmäisnopeus ennen ensimmäistä törmäystä on ollut noin 150–160 km/h. Asiakkaan mukaan B Oy:n uusi lausunto huomioon ottaen on siten selvää, että ajoneuvon todistettavissa oleva suurin ajonopeus on ollut noin 25 prosenttia suurinta sallittua ajonopeutta korkeampi. Asiakas viittaa FINEn Vakuutuslautakunnan ratkaisusuosituksiin FINE-041739, FINE-018676 ja VKL 58/14 ja toteaa, että ratkaisusuositukset huomioon ottaen vakuutusyhtiön tekemä 50 prosentin vähennys on siten joka tapauksessa liian suuri.  Korvausmäärän alentamisessa törkeän huolimattomuuden osalta ei tule huomioida väitettyä vilpillistä toimintaa, koska lain soveltamisedellytykset eivät sen osalta täyty, eikä vakuutusyhtiö viimeksi antamansa korvauspäätöksen perusteella enää vetoa siihen.

Vakuutuslautakunta on monissa tapauksissa todennut, että vakuutusyhtiön antama korvauspäätös sitoo vakuutusyhtiötä voimassa olevan sopimusoikeuden ja hyvän vakuutustavan perusteella. Toisaalta vakuutussopimuslain 9 § rajaa vakuutusyhtiön antamat ennakkotiedot tämän sitovuuden ulkopuolelle. Olennaista päätöksen sitovuuden arvioinnissa on silloin se, onko vakuutusyhtiö antanut asiasta korvauspäätöksen vai lain mukaisen ennakkotiedon. Vakuutuslautakunta on asiaa koskevassa ratkaisukäytännössään katsonut, että vakuutusyhtiötä sitovasta korvauspäätöksestä on kysymys silloin, kun vakuutusyhtiö nimenomaisesti ilmoittaa vahinkoa koskevasta korvausratkaisustaan. Mainittua pykälää ei Vakuutuslautakunnan vakiintuneen ratkaisukäytännön eikä säännöksen sanamuodon perusteella tällöin sovelleta vakuutusyhtiön nimenomaisiin korvauspäätöksiin (esimerkiksi VKL 570/12).

Korvauspäätöksen sitovuus voi Vakuutuslautakunnan mukaan kumoutua vain esimerkiksi silloin, mikäli vakuutussopimuslain säännökset taikka oikeustoimilain pätemättömyys taikka kohtuullistamisperusteet soveltuvat tai mikäli asiassa on ratkaisun tekemisen jälkeen saatu uutta selvitystä. Esimerkiksi tapauksessa VKL 273/11 oli kyse siitä, että vakuutusyhtiö oli puhelimitse ilmoittanut vuotovahingon olevan korvattava, vaikka sillä on ilmeisesti ollut kyseisellä hetkellä käytettävissään kohteessa suoritettu kosteuskartoitusraportti. Vakuutusyhtiö huomasi virheensä seuraavana päivänä ja ilmoitti, ettei vahinkoa voidakaan korvata vakuutusta koskevan rajoitusehdon vuoksi. Vakuutuslautakunta totesi kyseistä vahinkoa koskevassa suosituksessaan, että vakuutuksenantajan tulee olla tietoinen itse myöntämänsä vakuutusturvan sisällöstä. Lisäksi korvauspäätös sitoi vakuutusyhtiötä hyvän vakuutustavan ja voimassa olevan sopimusoikeuden perusteella, joten vakuutusyhtiöllä ei ollut oikeutta muuttaa tekemäänsä sitovaa tahdonilmaisua vakuutuksenottajan vahingoksi. Sillä ei ollut lautakunnan mukaan merkitystä, ettei vakuutusyhtiön korvattavaksi lupaama vahinko olisi ollut vakuutusehtojen mukaan korvattava vahinko. Koska lautakunta katsoi, ettei vakuutusyhtiö ollut esittänyt mitään sellaista perustetta, jonka voisi katsoa kumoavan korvauspäätöksen sitovuuden, vakuutusyhtiön tuli noudattaa tekemäänsä päätöstä. Muina esimerkkeinä asiakas viittaa lautakunnan ratkaisusuosituksiin VKL 196/12 ja VKL 524/15.

Vakuutuslautakunnan varsin yksiselitteisen ratkaisukäytännön lisäksi vakuutusyhtiön korvauspäätöksen sitovuuteen on otettu kantaa myös oikeuskirjallisuudessa. Esimerkiksi Olli Norros teoksessaan Vakuutuksenantajan korvauspäätös (Alma Talent Oy, 2016) toteaa seuraavaa: ”Keskeinen seikka, joka vaikuttaa vakuutuksenantajan oikeuteen vedota motiivierehdykseensä korvauspäätöksen yhteydessä, on vakuutuksenantajan mahdollisuus havaita korvauspäätöksen perustana olevan faktatiedon virheellisyys. Jos vakuutuksenantaja olisi tavanomaista huolellisuutta noudattaen voinut havaita erehdyksen tai virheen, tämä puhuu painavasti erehdyksen vaikutuksellisuutta vastaan. Kantaa voidaan perustella niin vakuutuskorvauksen takaisinperittävyydestä esitetyillä käsityksellä kuin yleisillä erehdystä ja edellytyksen virheellisyyttä koskevilla opeilla.”

Norros toteaa lisäksi, että vakuutusyhtiön mahdollisuudet vedota virheeseen omien vakuutusehtojensa sisällöstä ovat erityisen heikot: ”Erityisen vaikeaa

oikeuserehdykseen on vedota niissä tilanteissa, joissa erehdys kohdistuu vakuutusehtojen sisältöön. On katsottu, että sopimussuhteessa sopimusehtoja koskevaan tietämättömyyteen on suhtauduttava erityisen ankarasti, koska yhtäältä niiden merkittävyys sopijapuolen aseman kannalta on niin ilmiselvä ja toisaalta niihin tutustuminen käy yleensä erityisen helposti. Korvauspäätöksen yhteydessä näkökohta on yhä vain painavampi, koska kyse on vakuutuksenantajan yksipuolisesti laatimista vakioehdoista.”

Käsillä olevassa tapauksessa vakuutusyhtiö on antanut vahinkoon myönteisen kirjallisen päätöksen 7.7.2022, eikä se ole sisältänyt mitään varaumia. Päätöksessä ei ole esimerkiksi mainittu, että korvaus suoritetaan vakuutusehtojen mukaisessa laajuudessa, tai että vakuutusyhtiö varaa oikeuden korvausmäärän muuttamiseen uusien tietojen perusteella. Näin ollen asiassa tulee arvioitavaksi se, onko vakuutuksenantajalla kuitenkin oikeus muuttaa korvauspäätöstä 7.7.2022 sen perusteella, että se on saanut päätöksen antamisen jälkeen mahdollisesti uusia tietoja, joita sillä ei olisi ollut käytettävissään korvauspäätöstä tehdessään. Mikäli tämä edellytys ei täyty, mainitun lautakunnan ratkaisukäytännön mukaisesti vakuutuksenantaja on sidottu antamaansa myönteiseen päätökseen.

Asiakas on vahinkoilmoituksessaan ilmoittanut, että vahingosta on ilmoitettu poliisille, joka on myös laatinut onnettomuudesta samana päivänä kenttäraportin. Vakuutuksenantaja on siten ollut tietoinen 7.7.2022 korvauspäätöstä antaessaan, että poliisilla voi olla tietoa onnettomuudesta, mutta on jättänyt käyttämättä mahdollisuuttaan asian selvittämiseen. Kyseinen raportti on sisältänyt tiedon todistajan ilmoituksesta hätäkeskukseen onnettomuutta koskien, mukaan lukien tämän arvion asiakkaan väitetystä tuntinopeudesta 180 km/h, johon vakuutusyhtiö nyt vetoaa kielteisen päätöksensä tueksi. Vakuutusyhtiö ei ole missään vaiheessa kysynyt asiakkaalta tietoa poliisin raporteista taikka muutoinkaan pyytänyt vahinkoon tältä osin tarkempaa selvitystä, joten hänen tulee katsoa täyttäneen vakuutussopimuslain 69 §:n mukaiset velvollisuutensa vahinkoa koskevien tietojen toimittamisesta.

Vakuutusyhtiö vetoaa uudessa korvauspäätöksessään myös B Oy:n tutkimusraporttiin. Kyseisen raportin mukaan lausunto on tilattu 8.7.2022 eli korvauspäätöksen jälkeisenä päivänä. Tältäkin osin vakuutuksenantaja on siten joko tietoisena tulevasta tutkimusraportista taikka sen mahdollisesta sisällöstä piittaamatta päättänyt antaa myönteisen korvauspäätöksen ennen raportin valmistumista tai tilaamista.

Ottaen huomioon, että vakuutusyhtiö on tietoisena poliisilla olevista lisätiedoista ja ulkopuoliselta asiantuntijalta tilattavasta raportista huolimatta päättänyt antaa asiasta myönteisen korvauspäätöksen, vakuutuksenantaja ei hyvä vakuutustapa huomioiden voi enää vedota edellä mainittuihin lisätietoihin uusina tietoina ja siten perusteena muuttaa oma-aloitteisesti antamaansa myönteistä korvauspäätöstä. Tilanne olisi toinen, jos poliisin kenttäraportin sisältö olisi valmistunut vasta korvauspäätöksen 7.7.2022 antamisen jälkeen tai jos vakuutusyhtiö ei olisi itse tilannut B Oy:n lausuntoa myönteisen korvauspäätöksensä jälkeen.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiön mukaan tapauksessa tulee arvioida ensimmäiseksi, onko vakuutusyhtiö 7.7.2022 antamansa korvauspäätöksen jälkeen saanut sellaista uutta tietoa, joka osoittaisi, että mainittu päätös on perustunut sille ilmoitettuihin virheellisiin tietoihin. Vakuutuslautakunnan näkemyksen mukaan vakuutusyhtiön antama korvauspäätös sitoo lähtökohtaisesti vakuutusyhtiötä. Korvauspäätöksen lähtökohtainen sitovuus voi kuitenkin kumoutua esimerkiksi vakuutussopimuslain säännösten, varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain mukaisten pätemättömyys- tai kohtuullistamisperusteiden tai mahdollisesti ratkaisun jälkeen asiassa saadun uuden selvityksen perusteella.

Tapauksessa vakuutusyhtiö on antanut 7.7.2022 myönteisen korvauspäätöksen, jossa 13.6.2022 sattunut vahinko on katsottu korvattavaksi täysimääräisesti kaskovakuutuksesta. Vahinkotapahtumasta on kuitenkin päätöksen antamisen jälkeen saatu uusia selvityksiä, joista on ilmennyt, että annettu korvauspäätös on perustunut virheellisiin tietoihin.

Asiassa ratkaisevaa korvauspäätöksen kannalta on käytetty ajonopeus. Vahinkoilmoituksessa asiakkaalta on nimenomaisesti kysytty, mikä ajoneuvon nopeus oli vahinkohetkellä. Tähän asiakas on vastannut, että ajonopeus oli 120 km/h nopeusrajoituksen ollessa 120 km/h. Vahinkotarkastuksessa (14.6.2022) ajoneuvossa ei ole havaittu juurikaan ulkoisia vaurioita, eikä tarkastuksesta ole ilmennyt seikkoja, jotka olisivat antaneet aihetta epäillä asiakkaan kertomusta vahinkotapahtumasta. Korvauspäätös on tehty 7.7.2022 vahinkoilmoituksen ja tarkastuksen tietojen perusteella.

Lunastetun ajoneuvon jälleenmyynnin yhteydessä ajoneuvosta on tarkastettu rutiininomaisesti EDR-tiedot (event data recorder, tapahtumamuisti). B Oy on lukenut ajoneuvon tiedot ja tarkka ajotapahtumatallennusraportti on toimitettu vakuutusyhtiölle 22.7.2022. Raportista on ilmennyt, että ajoneuvolla on ollut nopeutta enimmillään 164 km/h noin sekunti ennen törmäystä. Saadun selvityksen johdosta vakuutusyhtiö on pyytänyt poliisin kenttälomaketta, johon kirjatun mukaisesti hätäkeskukseen ilmoituksen tehnyt henkilö oli havainnut mustan sähköauton ajaneen ulos keskiviheriölle. Ilmoittajan mukaan musta auto ohitti hänet noin 180 km/h ennen ajoneuvon hallinnan menetystä. Kenttälomaketta ei ollut toimitettu vakuutusyhtiöön asiakkaan toimesta. Kun todellinen tapahtumienkulku on selvinnyt, 7.7.2022 annettu korvauspäätös on peruutettu ja asiassa on annettu uusi, oikeaa vahinkokuvausta vastaava korvauspäätös.

Asiakas vetoaa lausuntopyynnössään siihen, että vakuutusyhtiö on ollut tietoinen 7.7.2022 korvauspäätöstä antaessaan siitä, että poliisilla voi olla tietoa onnettomuudesta, mutta jättänyt käyttämättä mahdollisuuden asian selvittämiseen. Samoin lausuntopyynnössä todetaan, että B Oy:ltä on tilattu lausunto 8.7.2022. Asiakkaan näkemyksen mukaan vakuutusyhtiö on siten joko tietoisena tulevasta tutkintaraportista taikka sen mahdollisesta sisällöstä piittaamatta päättänyt antaa myönteisen korvauspäätöksen ennen raportin valmistumista tai tilaamista.

Vakuutussopimuslain 69 §:n mukaan korvauksen hakijan on annettava vakuutuksenantajalle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen asiakkaan vastuun selvittämiseksi. Vakuutusyhtiöllä on oltava oikeus luottaa asiakkaan vakuutustapahtumasta antamiin tietoihin, eikä vakuutusyhtiöllä ole velvollisuutta tutkia kaikkea vahinkotapahtumasta mahdollisesti saatavilla olevaa selvitystä. Korvauksen hakijan on annettava vahinkotapahtumasta oikeat tiedot, eikä yhtiöllä ole ollut tässä syytä olettaa, että sille ilmoitettu tieto ajonopeudesta on väärä. Asiassa ei ennen EDR-tietojen saamista ole ollut aihetta epäillä asiakkaan vahinkoilmoituksessa antaman selvityksen virheellisyyttä, ja EDR-tiedotkin on saatu rutiininomaisen tarkastuksen yhteydessä, eikä niitä ole jääty perusteetta odottamaan.

Saatujen selvitysten mukaan ajonopeus on ollut, mahdollinen mittarivirhe huomioiden, 150–160 km/h. Asiakkaan on täytynyt ymmärtää, ettei hän aja nopeusrajoitusten mukaisesti tai edes vain hieman ylinopeutta. Ottaen huomioon käytetty ylinopeus, on todettava myös, että asiakkaan on täytynyt ymmärtää vahinkoilmoitusta täyttäessään, että hänen ilmoittamansa nopeus ja todellisuudessa käytetyn ajonopeuden erotus on ollut niin merkittävä, että sillä olosuhteet huomioiden tulee olemaan vaikutusta vakuutuksenantajan korvausvastuuta arvioitaessa. Asiaa ei muuta se, olisiko hän ilmoittanut vahinkoilmoituksella käytetyksi ajonopeudeksi 130 km/h eikä korvausvastuun arvioimiseksi tässä asiassa ole merkitystä vahingon tapahtuma-ajankohdan ilmoittamisella tuntia todellista tapahtuma-aikaa myöhemmäksi. Ratkaisevaa korvauspäätöksen kannalta on ollut tieto ajonopeudesta, ja koska siitä saatu tieto on ollut virheellinen, päätös on perustunut virheellisiin tietoihin.

Olli Norros toteaa teoksessaan Vakuutuksenantajan korvauspäätös (Alma Talent Oy, 2016, s. 126), että ” -- kyse olisi vakuutuksenantajan tietoisesta harhaanjohtamisesta, ja korvauspäätöksen pätemättömyys olisi selvää.” Tässä tapauksessa asiakkaan on katsottava tienneen antamansa tiedon virheellisyydestä. Näin ollen kyse on vakuutuksenantajan tietoisesta harhaanjohtamisesta, ja korvauspäätöksen pätemättömyyden on katsottava olevan selvää.

Samassa teoksessa (s. 111) todetaan, että ”On kuitenkin pidetty selvänä, että jos vakuutussopimuslain 72 §:n soveltamisedellytykset täyttävä korvauksen hakijan tiedonantovirhe paljastu vasta korvauksen maksamisen jälkeen, vakuutuksenantajalla on oikeus peräyttää korvauspäätös ja periä maksettu korvaus takaisin.” Edellä mainituin perustein tapauksessa on katsottava, että korvauksen hakija on vakuutussopimuslain 72 §:n tarkoittamalla tavalla antanut vakuutustapahtuman jälkeen vilpillisesti vakuutuksenantajalle vääriä tai puutteellisia tietoja, joilla on merkitystä vakuutuksenantajan vastuun arvioimisen kannalta. Asiakas on vahingon jälkeen tahallaan jättänyt kertomatta todellisesta ajonopeudesta, eli arvioinnin kannalta olennaisesta seikasta. Näin ollen vakuutusyhtiöllä on ollut oikeus peruuttaa 7.7.2022 annettu korvauspäätös ja antaa uusi korvauspäätös.

Asiakas katsoo, ettei EDR-tietoja voida pitää luotettavana selvityksenä ajonopeudesta. Vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan EDR-tietoja on pidettävä luotettavina ottaen lisäksi huomioon silminnäkijän kertomus vahinkotilanteesta.

B Oy:n 14.11.2022 päivätystä raportista ilmenee, että ajoneuvon nopeus on kasvanut edeltävät neljä sekuntia ennen törmäystä. Nopeudeksi on viisi sekuntia ennen ensimmäistä törmäystä tallentunut 145 km/h ja sekunti ennen törmäystä 164 km/h. Nopeus on puolestaan laskenut 0,5 sekuntia ennen törmäystä ja tällöin nopeudeksi on tallentunut 160 km/h. Kaasupolkimen asento aina sekuntia ennen ensimmäistä törmäystä viittaa siihen, että ajoneuvolla on kiihdytetty hetki ennen törmäykseksi tallentunutta tapahtumaa. 1,5 sekuntia ennen ensimmäistä törmäystä nopeus on EDR-tietojen mukaan ollut 163 km/h, kaasupolkimen asento 85,0 prosenttia, ohjauspyörän asento on ollut suoraan eteen ja ajonvakautusjärjestelmä on kytkeytynyt tuolloin aktiiviseen toimintaan. Raportin päätelmissä todetaan, että tallentuneista tiedoista päätellen ajoneuvon hallinta on menetetty noin 1,5 sekuntia ennen ensimmäistä törmäystä suoritetun ohjausliikkeen yhteydessä.

Raportin tiedoista ilmenee, että nopeus on ollut enimmillään 164 km/h sekunti ennen törmäystä. Sadekelin vaikutuksen osalta EDR-tietoihin voidaan todeta, että märkä tienpinta vaikuttaa lähinnä jarrutusmatkaan lisäämällä ajoneuvon liukumista. Märän tienpinnan ei kuitenkaan voida katsoa vaikuttaneen ajoneuvon nopeuteen kiihdyttävästi. Tie on vahinkopaikalla ollut tasainen. Vakuutusyhtiö toteaa huomioivansa, että EDR-tietoja on yleisesti pidetty erittäin luotettavina. Ajoneuvon kuljettajalle näkyneen mittarilukeman osalta yhtiö toteaa, että sen kokemuksen mukaan mittarivirheen suuruus on sen merkkisissä ajoneuvoissa, joka asiakkaalla on, oletettavasti varsin pieni. Mikään muu seikka kuin asiakkaan oma kertomus ei tue sitä, että käytetty ajonopeus olisi ollut tutkimustuloksia alhaisempi. Kahden törmäystapahtuman osalta yhtiö viittaa 22.11.2022 antamaansa vastaukseen sekä siihen, että asiakas on kertonut ainoastaan yhdestä tapahtumasta.

Ajoneuvolla ajettua ylinopeutta puoltaa myös se, että silminnäkijän mukaan ajoneuvo ohitti hänet 180 km/h nopeudella. Vaikka silminnäkijän kertoma nopeus on hänen tekemänsä arvio, viittaa arvion suuruus kuitenkin siihen, että ajoneuvolla on ajettu huomattavaa ylinopeutta. Tapauskohtaiset olosuhteet huomioiden on näin ollen katsottava, että EDR-tiedot ajoneuvon nopeudesta ovat luotettavia.

Tapauksessa on lisäksi arvioitavana se, onko vakuutusyhtiöllä ollut oikeus vähentää 50 prosenttia korvauksesta törkeän huolimattomuuden ja väärän tiedon antamisen perusteella.

Vakuutussopimuslain 30 §:n 2 momentin mukaan, jos vakuutettu on aiheuttanut vakuutustapahtuman törkeästä huolimattomuudesta, voidaan hänelle tulevaa korvausta alentaa tai se evätä. Korvauksen alentamista tai epäämistä koskevassa harkinnassa on otettava huomioon, mikä merkitys vakuutetun toimenpiteellä tai laiminlyönnillä on ollut vahinkotapahtuman aiheutumiseen. Vakuutussopimuslain esitöiden (HE 114/1993) mukaan lain 30 §:ssä tarkoitettu törkeä huolimattomuus on lähellä tahallisuutta. Jos vakuutettu esimerkiksi tietoisesti laiminlyö normaalit varotoimet ja saa aikaan tilanteen, jossa vahingonvaara on suuri, voidaan huolimattomuutta pitää törkeänä. Asiakas on ajanut sadekelillä 120 km/h nopeusrajoitusalueella noin 160 km/h nopeudella. Tiellä on ollut vettä ja ajoneuvo on joutunut vesiliirtoon. Saatujen selvitysten mukaan kyseessä ei ole ollut hetkellinen sallitun enimmäisnopeuden ylitys, vaan ohitustilanne, jonka jälkeen ajo on jatkunut ohituskaistalla.

Vakuutusyhtiö toteaa, että sen saamien selvitysten mukaan sää on ollut vahinkopäivänä sateinen. Lisäksi tienpinta on ollut silmin havaittavissa ajon aikana ja kuljettajalla on velvollisuus ajotilanteessa huomioida muuttuvatkin olosuhteet ja sovittaa ajotyyli niiden mukaiseksi. Nopeuden rajoittaminen ja harkittu, turvallinen ajotyyli ovat jokaisen kuljettajan velvoitteita oman ja muiden turvallisuuden varmistamiseksi ja onnettomuuksien ehkäisemiseksi. Tien kunto on sateesta huolimatta ollut sellainen, että ajoneuvoa on voitu nopeusrajoitusta noudattaen siinä turvallisesti kuljettaa.

Asiakkaan on edellä mainituin perustein katsottava tietoisesti käyttäneen ajonopeutta, joka on saanut aikaan suuren vahinkovaaran. Korvauksesta tehdyn vähennyksen määrän on katsottava olevan asianmukainen huomioiden asiakkaan menettely sekä vahinkotapahtumasta annetut väärät tiedot.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse sen arvioimisesta, voidaanko asiakkaan katsoa menetelleen henkilöauton kuljettajana niin moitittavasti, että vakuutusyhtiöllä olisi ollut oikeus alentaa korvausta törkeän huolimattomuuden perusteella, ja sitä myöten vaatia jo maksamansa korvaus alennusta vastaavalta määrältä takaisin. Mikäli asiakkaan katsottaisiin menetelleen törkeän huolimattomasti, tulee arvioitavaksi myös se, onko vakuutusyhtiö saanut 7.7.2022 antamansa korvauspäätöksen jälkeen vahinkotapahtumasta sellaista uutta selvitystä, jonka vuoksi päätös ei olisi yhtiötä sitova. Mikäli korvauspäätöksen ei katsottaisi olevan yhtiötä sitova, tulisi arvioitavaksi edelleen se, voidaanko korvauksen alentamista 50 prosentilla pitää perusteltuna.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 30 §:n (Vakuutustapahtuman aiheuttaminen vahinkovakuutuksessa) 2 momentin mukaan, jos vakuutettu on aiheuttanut vakuutustapahtuman törkeästä huolimattomuudesta, voidaan hänelle tulevaa korvausta alentaa tai se evätä.

Vakuutussopimuslain 34 §:n (Korvauksen alentaminen tai epääminen vahinkovakuutuksessa) mukaan harkittaessa, onko korvausta vahinkovakuutuksessa tässä luvussa säädetyllä perusteella alennettava tai evättävä, tulee ottaa huomioon, mikä merkitys seikalla, jota vakuutuksenottajan tai vakuutetun antama väärä tai puutteellinen tieto koskee, tai vahingonvaaraa lisänneellä muuttuneella olosuhteella taikka vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön toimenpiteellä tai laiminlyönnillä on ollut vahingon syntymiseen. Lisäksi tulee ottaa huomioon vakuutuksenottajan, vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön tahallisuus tai huolimattomuuden laatu sekä olosuhteet muutoin.

Vakuutussopimuslain 69 §:n (Korvauksen hakijan velvollisuus antaa selvityksiä) mukaan korvauksen hakijan on annettava vakuutuksenantajalle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutuksenantajan vastuun selvittämiseksi ja joita häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen myös huomioon vakuutuksenantajan mahdollisuudet hankkia selvitys.

Vakuutussopimuslain 72 §:n (Väärät tiedot vakuutustapahtuman sattumisen jälkeen) jos korvauksen hakija on vakuutustapahtuman jälkeen vilpillisesti antanut vakuutuksenantajalle vääriä tai puutteellisia tietoja, joilla on merkitystä vakuutuksenantajan vastuun arvioimisen kannalta, hänen korvaustaan voidaan alentaa tai se voidaan evätä sen mukaan kuin olosuhteet huomioon ottaen on kohtuullista.

Kaskovakuutusehtojen (voimassa 1.1.2022 alkaen) kohdan 3.1 (Törmäysturva) mukaan törmäysturvasta korvataan äkillisen, ennalta arvaamattoman, ulkoisen tapahtuman aiheuttama välitön esinevahinko, jonka syynä on törmäys, tieltä suistuminen, kaatuminen tai muu vastaava ulkoinen tapahtuma. […]

Kohdan 3.9 (Rahoitusturva) mukaan rahoitusturvasta maksetaan korvausta siltä osin, kun sitä ei muutoin maksettaisi täysimääräisenä sen vuoksi, että vahinko on seurausta
1) […]
2) henkilön moitittavasta menettelystä (ehtokohta 6.4.2)
[…]
Korvauksen maksamisen edellytyksenä on, että vahinko on vakuutukseen sisältyvästä vakuutusturvasta korvattava vahinko.

Korvausta maksetaan vain osamaksu- tai rahoitussopimuksen velkojalle tai leasingsopimuksen vuokranantajalle (leasingin antaja). Rahoitusturva ei ole voimassa muiden hyväksi. [Vakuutusyhtiöllä] on oikeus hakea maksamansa korvaus takaisin ajoneuvon haltijalta, leasingvuokralle ottajalta tai vahingon aiheuttajalta.
[…]

Kohdan 6.4.2 (Moitittavan menettelyn vaikutus korvausta vähentävänä) mukaan [vakuutusyhtiö] voi alentaa korvausta tai evätä sen kokonaan siltä vakuutetulta tai häneen samastettavalta henkilöltä, joka on
- aiheuttanut vakuutustapahtuman tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudella, […]

Yleisten sopimusehtojen (voimassa 14.11.2020 alkaen) kohdan 9.1 (Korvauksenhakijan velvollisuudet) mukaan korvauksen maksamisen perusteena on kirjallinen, korvauksenhakijan allekirjoittama hakemus. Korvauksenhakijan on annettava vakuutusyhtiölle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeellisia vakuutusyhtiön vastuun selvittämiseksi. Tällaisia tarpeellisia tietoja ovat esimerkiksi tiedot
- vakuutuksesta ja korvauksen hakijoista osoitteineen. Hakijan on tarvittaessa esitettävä selvitys oikeudestaan korvaukseen.
- vahinkotapahtumasta: mitä, miten, missä ja milloin sattunut
- vahingon määrästä. […]

Jos korvauksenhakija on vakuutustapahtuman jälkeen vilpillisesti antanut vakuutusyhtiölle vääriä tai puutteellisia tietoja, joilla on merkitystä vakuutusyhtiön vastuun arvioimisen kannalta, voidaan korvausta alentaa tai korvausta ei makseta sen mukaan kuin olosuhteet huomioon ottaen on kohtuullista.

Asian arviointi

Vakuutusyhtiö katsoo asiakkaan aiheuttaneen vahingon törkeällä huolimattomuudella. Yhtiö perustaa näkemyksenä B Oy:n lausunnosta ilmeneviin auton EDR-järjestelmästä saatuihin tietoihin, joiden mukaan ajoneuvon nopeus oli ennen ensimmäistä törmäystä enimmillään 164 km/h moottoritiellä, jossa suurin sallittu ajonopeus on 120 km/h. Yhtiö pitää asiakkaan ajamaa ylinopeutta osoittavana seikkana poliisiraporttiin kirjattuja silminnäkijän havaintoja, joiden mukaan asiakas olisi ohittanut silminnäkijän ajaman auton noin 180 km/h ajonopeudella ja menettänyt sen jälkeen auton hallinnan. Vahinkopäivänä oli lisäksi sadekeli, joka asiakkaan olisi tullut ottaa ajaessaan huomioon. Yhtiö katsoo asiakkaan aiheuttaneen suuren vahingon vaaran itselleen sekä muille ajamalla huomattavaa ylinopeutta märällä tiellä, jossa vesiliirtoon joutumisen riski on ollut suuri.

Asiakas puolestaan katsoo D Oy:ssä työskentelevän diplomi-insinööri C:n 10.10.2022 päivättyyn lausuntoon vedoten, että vakuutusyhtiö on tulkinnut vahingon tapahtumakulkua ja tosiseikkoja B Oy:n lausunnon perusteella virheellisesti. C:n lausunnon mukaan CDR-raportin EDR-tietoja tulee aina arvioida suhteessa tapahtumapaikkaan ja olosuhteisiin, eikä vahinkotapahtumasta ole tarkempia mittatietoja tai valokuvia esimerkiksi auton viheriöllä liukumisen jättämistä jäljistä. C toteaa lausunnossaan, ettei hänen käsityksensä mukaan ole aukottomasti todennettavissa, että ajotietokoneelle tallentuneet kaksi törmäystapahtumaa liittyisivät toisiinsa, koska vahinkotapahtumaan liittyvät tapahtumapaikka- ja olosuhdetiedot ovat puutteelliset. C toteaa lausunnossaan lisäksi, että auton mittaritietoja ja mittarivirhettä tulisi tarkastella UN/ECE-säännön N:o 39 mukaisesti, mikäli todellisesta mittarivirheestä ei ole tarkempaa tietoa. Tällöin auton suurin näyttönopeus ennen ensimmäistä törmäystä voisi edellä mainitun säännöksen mukaan olla 145–164 km/h välillä. B Oy:n lausunnon mukaan mittarivirhe huomioituna asiakkaan todellinen ajonopeus 0,5 sekuntia ennen törmäystä on ollut 150–160 km/h.

Edelleen asiakas katsoo ylittäneensä suurimman sallitun ajonopeuden enintään 25 prosentilla, jolloin hänen näkemyksensä mukaan ei voida katsoa, että hän olisi aiheuttanut vahingon törkeällä huolimattomuudella. Asiakas vetoaa edellä mainitun näkemyksensä tueksi FINEn Vakuutuslautakunnan aiemmin antamiin ratkaisusuosituksiin VKL 538/07 ja FINE-009955.

B Oy:n lausunnon mukaan ensimmäisen törmäyksen tallentumista EDR-järjestelmään jo aiemmin ei voida täysin poissulkea, mutta turvavarusteiden ohjainlaitteen tallentamien kahden törmäystapahtuman nopeustiedot sopivat lausunnon mukaan samassa suistumistilanteessa tallentuneiksi siten, että tietueiden välistä puuttuu joitain sekunteja. Lausunnossa todetaan edelleen, että 0,5 sekuntia ennen ensimmäistä törmäystä ajoneuvon todellinen nopeus on mittarivirhe huomioituna ollut noin 150–160 km/h. Samanaikaisesti ohjauspyörä on ollut enimmillään 26 prosenttia kääntöalueestaan eli ohjausvälityksestä riippuen noin 120–150 astetta oikealle käännettynä. Lausunnon mukaan ohjauspyörän kääntäminen näin voimakkaasti ei normaaleissa ajotilanteissa voi olla johtamatta ajoneuvon hallinnan menettämiseen, mikä tukee lausunnon mukaan sitä, että myös ensimmäinen tallentunut törmäystapahtuma liittyy asiakkaan ilmoittamaan vahinkotapahtumaan.

Vakuutuslautakunta pitää edellä mainittujen B Oy:n lausunnosta ilmenevien tietojen perusteella todennäköisenä, että asiakkaan auton EDR-järjestelmään tallentuneet kaksi törmäystapahtumaa liittyvät toisiinsa.  Ottaen huomioon lisäksi sen, ettei asiakas ole esittänyt mitään muutakaan tilannetta, jossa ensimmäinen törmäys olisi mahdollisesti tapahtunut, tulee asiakkaan ajonopeutta lautakunnan näkemyksen mukaan tarkastella myös ensimmäisestä törmäystapahtumasta kirjautuneiden tietojen perusteella.

B Oy:n lausunnossa on lueteltu auton EDR-järjestelmään kahdesta törmäystapahtumasta tallentuneet ajonopeudet, kaasupolkimen ja ohjauspyörän asentotiedot, ajonvakausjärjestelmää koskevat tiedot sekä jarrupolkimen asentoa koskevat tiedot. Törmäystapahtumien tiedot on lueteltu puolen sekunnin välein alkaen siitä, kun törmäykseen oli viisi sekuntia aikaa.

Viisi sekuntia ennen ensimmäistä törmäystä ajonopeudeksi on tallentunut 145 km/h. Ajonopeus on tallentuneiden tietojen mukaan kasvanut, ja se on ollut suurimmillaan 164 km/h yksi sekunti ennen törmäystä. Ohjauspyörän asento on ollut muutoin suoraan eteen, mutta yksi sekunti ennen törmäystä ohjauspyörän asento on ollut kahdeksan prosenttia kääntöalueesta oikealle, 0,5 sekuntia ennen törmäystä 26 prosenttia oikealle ja törmäyksen hetkellä 12 prosenttia oikealle. Asiakas on painanut kaasupoljinta voimakkaasti siihen saakka, kunnes yksi sekunti ennen törmäystä kaasupolkimen asento on ollut vain yksi prosenttia ja 0,5 sekuntia ennen törmäystä sekä törmäyksen hetkellä kaasupolkimen asento on ollut 100 prosenttia eli kaasu on ollut pohjassa.

Vakuutuslautakunta toteaa, että edellä mainittujen B Oy:n lausunnosta saatujen tietojen perusteella ei ole osoitettavissa, että asiakas olisi ajanut tarkoituksellisesti pidempää aikaa huomauttavaa ylinopeutta. Asiakkaan ajonopeus on ollut viisi sekuntia ennen ensimmäistä törmäystä 145 km/h EDR-järjestelmään tallentuneiden tietojen mukaan. Lautakunta katsoo, että pelkästään EDR-järjestelmään tallentuneiden tietojen perusteella ei voida luotettavasti selvittää asiakkaan käyttämää todellista ajonopeutta välittömästi ennen tieltä suistumista. Vaikka ajonopeudeksi on tallentunut tietoihin 164 km/h sekunti ennen törmäystä, ei riittävällä varmuudella tiedetä, mikä merkitys asiakkaan kertomalla vesiliirtotilanteella on ollut ajonopeuteen. Lautakunta myös toteaa, ettei poliisin kenttäraporttiin kirjatun silminnäkijähavainnon osalta ole esitetty selvitystä siitä, mihin silminnäkijän arvio asiakkaan käyttämästä ajonopeudesta on perustunut, eikä se näin ollen riitä näytöksi asiakkaan ajonopeudesta.

Jos katsotaan, että viisi sekuntia ennen törmäystä tietoihin tallentunut ajonopeus on ollut asiakkaan käyttämä ajonopeus, tulee sen osalta huomioida mahdollinen mittarivirhe. Lautakunnan käsityksen mukaan mittarivirhe ei kuitenkaan uusissa autoissa ole merkittävä eikä asiassa ole tuotu esille, että ajoneuvossa olisi ajossa havaittu mahdollista mittarivirhettä. Tällöin lähtökohtana ei voida pitää myöskään C:n lausunnossa viitatun UN/ECE-säännön N:o 39 mukaisesti määriteltyä mittarivirhettä. Näin ollen lautakunta katsoo, että mahdollinen, enintään 10 km/h mittarivirhe huomioiden asiakkaan todellinen ajonopeus viisi sekuntia ennen törmäystä on voinut olla noin 135 km/h. Tämän jälkeen EDR-järjestelmään tallentuneista tiedoista ei ole suoraan pääteltävissä, mitä kyseisessä törmäystilanteessa on tarkalleen ottaen tapahtunut, jolloin asiakkaan menettelyä arvioidaan siitä lähtökohdasta, mikä asiakkaan ajonopeus on ollut viisi sekuntia ennen ensimmäistä törmäystä.

EDR-järjestelmän tietojen perusteella asiakas on ensimmäisessä törmäystilanteessa eli vain 0,5 sekuntia ennen törmäystä sekä sekunteja ennen toista törmäystä painanut kaasupoljinta voimakkaasti, mutta ajoneuvon lukkiutumaton jarrujärjestelmä on ollut aktiivisena eli nopeus ei ole enää kasvanut. Lautakunta katsoo asiakkaan kertomuksen mukaisesti, että hän oli painanut kaasupoljinta jarrupolkimen sijaan vahingossa eikä kaasun painaminen tuossa vaiheessa osoita erityisesti asiakkaan menettelyn moitittavuutta.

Vakuutuslautakunta toteaa, ettei noin 135 km/h nopeudella ajamista moottoritiellä, jossa suurin sallittu ajonopeus on 120 km/h, voida pitää niin moitittavana menettelynä edes sateisella kelillä, että asiakkaan voitaisiin pelkästään tällä perusteella katsoa toimineen törkeän huolimattomasti. Lautakunnalle ei ole toimitettu asiasta muutakaan sellaista selvitystä, jonka perusteella asiakkaan toimintaa henkilöauton kuljettajana voitaisiin pitää erityisen moitittavana. Näin ollen lautakunta katsoo, ettei vakuutusyhtiö voi alentaa asiakkaalle maksettavaa korvausta törkeän huolimattomuuden perusteella.

Koska asia ratkeaa edellä mainituilla perusteilla, ei asiakkaan voida lautakunnan näkemyksen mukaan katsoa antaneen vakuutusyhtiölle vilpillisesti sellaisia vakuutussopimuslain 72 §:n mukaisia vääriä tietoja, joilla olisi vaikutusta vakuutusyhtiön vastuun arvioimisen kannalta. Asiassa ei lautakunnan näkemyksen mukaan muutoinkaan ole tarpeen ottaa kantaa muihin asiassa esitettyihin seikkoihin edellä kerrotun ratkaisun vuoksi.  

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä luopumaan asiakkaalle esittämästään maksetun vakuutuskorvauksen osittaisesta takaisinperinnästä.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Bygglin                                         
Sihteeri Pippola

Jäsenet

Kankkunen
Rantala
Vuori
Vyyryläinen