Tapahtumatiedot
Asiakkaan omistama rakennus vaurioitui tulipalossa. Rakennus oli entinen asuinrakennus, joka oli ollut asumattomana ja jota oli käytetty piharakennuksena ja varasto- ja askartelutilana. Rakennus sijaitsi samassa pihapiirissä ja osoitteessa kuin asiakkaan asuintalo, mutta omalla tontillaan. Rakennuksessa oli vahinkohetkellä myös irtaimistoa, muun muassa puutavaraa, eristevillaa, listoja, sähkötarvikkeita ja kaapelia, huonekaluja, kankaita, klapikone ja jyrsin.
Rakennus oli vakuutettuna vahinkohetkellä laajan turvatason kotivakuutuksella. Vakuutuskirjassa rakennus oli nimetty ulkorakennukseksi. Vakuutuskirjan mukainen enimmäiskorvausmäärä oli 40 334 euroa.
Vakuutusyhtiö ilmoitti, että rakennuksen purkukustannukset ovat noin 15 000–20 000 euroa ja tarjosi asiakkaalle kertakorvauksena rakennuksen vahingosta 15 000 euroa. Asiakkaan mielestä oikea korvaussumma olisi ollut vähintään
33 500 euroa. Vakuutusyhtiö ilmoitti, että kertakorvaus on veroton korvaus, eikä vastaa urakoitsijan tuntilaskutusta. Vakuutusyhtiö katsoi 15 000 euron kertakorvauksen olevan kohtuullinen korvaus, mikäli työn suorittaisi itse. Vakuutusyhtiö tarjosi asiakkaalle myös mahdollisuutta rakennuksen purun ja irtaimiston hävityksen kilpailuttamiseen. Vakuutusyhtiö katsoi, että vakuutuksen enimmäiskorvausmäärä ei vastaa rakennuksen käypää arvoa. Asiakas ja vakuutusyhtiö sopivat 20 000 euron riidattomasta korvauksesta.
Irtaimiston vahingon osalta vakuutusyhtiö antoi kielteisen päätöksen, koska rakennuksessa ollut irtaimisto ei ollut erikseen vakuutettuna. Asiakas haki muutosta sekä rakennuksen vahingon määrää että irtaimistovahinkoa koskeviin päätöksiin. Vakuutusyhtiö totesi, että vahinkoa kärsinyt rakennus oli 58 m2 talo, joka sijaitsi omalla tontillaan. Tontti oli lohkottu tontista, jolla asiakkaan asuttama omakotitalo sijaitsi. Vahinkoa kärsineeseen rakennukseen ei ollut tehty kunnostuksia 30 vuoteen ja sen lämmitys oli ollut päällä viimeksi 15 vuotta sitten. Rakennus oli ollut vakuutettuna 40 m2 ulkorakennuksena ilman irtaimistovakuutusta. Enimmäiskorvausmääränä vakuutuskirjassa oli 40 334,00 euroa. Vakuutusyhtiö ilmoitti, että tämän ikäisen ja kuntoisen rakennuksen osalta korvaus maksetaan käyvän hinnan mukaan. Käypä hinta voi käytännössä vastata rakennuksen purkukustannuksia. Vakuutusehtojen mukaan vakuutusyhtiö ei korvaa ylivakuutetusta omaisuudesta tai etuudesta enempää kuin vahingon peittämiseksi tarvitaan. Rakennuksen osalta oli korvattu riidaton osuus 20 450 euroa arvioidun purkukustannuksen mukaisesti. Korvaus sisälsi myös irtaimiston raivauksen. Vakuutusyhtiö totesi, että vakuutuskirjan mukaan koti-irtaimisto omakotitalossa on vakuutuskorvauksen piirissä ja että vaurioituneen ulkorakennuksen osalta ei vastaavaa irtaimistoa koskevaa vakuutusta ole otettu.
Asiakkaan vaatimukset ja palveluntarjoajan kanta
Asiakas vaatii lisäkorvausta rakennuksen vahingosta sekä korvausta vaurioituneessa rakennuksessa olleesta irtaimistosta. Vakuutuksen myynyt henkilö tai vahinkotarkastaja eivät ole käyneet kohteessa. Asiakas on vakuutuksen myyntihetkellä kysynyt, kuuluuko koko alueen irtaimisto vakuutuksen piiriin. Vastaus on ollut myönteinen. Vakuutusmyyjä on ilmoittanut vahingon jälkeen, että jos rakennukset ovat eri tonteilla, niille tehdään erilliset irtaimistovakuutukset. Tällaisesta asiasta ei ollut keskustelua myyntihetkellä eikä näin ollut kirjattuna vakuutuskirjaan. Asiakas korostaa, että vakuutuskirjaan on merkitty vakuutuksen kohteena asiakkaan osoite eikä eritelty tontin lohkojen numeroita.
Asiakas toteaa rakennuksen kunnosta, että sen olisi voinut ottaa asuinkäyttöön melko välittömästi. Vakuutusmyyjä ehdotti enimmäiskorvausmääräksi 40 000 euroa, jonka asiakas hyväksyi. Asiakkaan mielestä perusteena korvausmäärälle ei voida pitää sitä, että rakennus ei ole ollut lämmitetty. Asiakas on ottanut vakuutuksen vuonna 2019 ja katsoo, ettei rakennuksen arvo ole voinut kolmessa vuodessa laskea.
Irtaimistovahingon osalta vakuutusyhtiö on muuttanut kielteistä korvauspäätöstään ja korvannut asiakkaalle 2 000 euroa palossa tuhoutuneesta irtaimistosta. Vakuutusyhtiö toteaa, että tarkastusraportissa olevien kuvien perusteella rakennuksessa ollut irtaimisto on ollut käytettyä ja melko iäkästä. Vakuutusehtojen mukaan yli viisi vuotta vanhasta irtaimistosta maksetaan korvaus käyvän arvon mukaisesti. Vakuutusyhtiö pitää 2 000 euron korvausta irtaimistosta kohtuullisena omaisuuden kuntoon ja ikään nähden. Vakuutusyhtiö katsoo myös, ettei 15 vuotta lämmittämättömänä ollut ulkorakennus ole todennäköisesti toiminut säilytyspaikkana arvokkaammalle irtaimistolle.
Vakuutusyhtiö toteaa rakennuksen vahingon osalta, että rakennuksen voi vakuuttaa haluamastaan summasta. Jos rakennuksen arvo on alempi kuin vakuutussumma, vakuutuksesta ei korvata enempää kuin mikä vakuutusehtojen mukaan on rakennuksen arvo. Mikäli rakennuksen tai rakennuksen osan nykyhinta vahinkohetkellä on alentunut alle puoleen sen uudishinnasta, vahingon määrä lasketaan rakennuksen tai sen osan nykyhinnan mukaan. Tällöin myös korvaus maksetaan nykyhinnan mukaan.
Rakennuksen nykyhinnalla tarkoitetaan sitä rahamäärää, joka saadaan, kun uudishinnasta vähennetään rakennuksen iän, käytön, huollon tai hoidon laiminlyönnin, käyttökelpoisuuden alenemisen tai vanhanaikaisuuden johdosta tapahtunut hinnan aleneminen. Myös paikkakunnan muuttuneiden olosuhteiden ja muiden syiden selvä vaikutus otetaan huomioon rakennuksen hintaa arvioitaessa. Rakennuksen nykyhintana korvataan enintään rakennuksen käypä hinta.
Tässä tapauksessa korvaus on maksettava nykyhinnan mukaan, ja vakuutuksesta korvataan enintään rakennuksen käypä hinta. Tapauksessa on kyse 1800-luvun lopussa rakennetusta rakennuksesta, jossa on asuttu viimeksi 1990-luvun lopussa. Sen jälkeen rakennusta on käytetty ainakin askartelu- ja varastotilana. Tarkastusraportin mukaan rakennuksessa ei ole tehty remontteja tai peruskorjauksia. Siten ainakin pintojen käyttöikä on kulunut. Vakuutusyhtiö katsoo, että tapauksessa ei ole osoitettu, että rakennus olisi arvokkaampi kuin vakuutusyhtiö on arvioinut.
Purkukustannusten osalta vakuutusyhtiö toteaa, että kustannusarvio on tehty vertailemalla sitä muiden kohteiden purkukustannuksiin. Läheisillä paikkakunnilla rakennus, jonka bruttoala oli ollut 262 m2, oli purettu 29 760 euron hintaan ja bruttoalaltaan 296 m2 ollut rakennus oli purettu 27 650 euron hintaan. Nyt kyseessä olevan rakennuksen bruttoala on edellä mainittuihin rakennuksiin verrattuna huomattavasti pienempi, joten myös purku- sekä jätekustannukset ovat siten alhaisemmat.
Vakuutusyhtiön mukaan rakennuksen arvo vahinkotilanteessa on määritelty siten, että kohteelle on laskettu nykyhinta. Yhtiön tekemän nykyhinta-arvion mukaan rakennuksen nykyhintaprosentti oli 18 ja nykyhinta on 13 861 euroa. Ullakosta oli arvioon otettu mukaan kolmasosa.
Sopimusehdot
Kotivakuutusehtojen, voimassa 1.1.2022 alkaen, kohdan ”Vakuutusehdoissa käytettyjä käsitteitä” alakohdan ”Enimmäiskorvausmäärästä vakuuttaminen” mukaan yksittäinen esine, irtaimisto tai rakennus voidaan vakuuttaa enimmäiskorvausmäärästä. Vahingon määrä lasketaan silloinkin näiden kotivakuutusehtojen mukaan, mutta korvauksena maksetaan enintään kohteelle valittu ja vakuutuskirjaan merkitty enimmäiskorvausmäärä. Sovittuun enimmäismäärään asti vahingot korvataan tutkimatta, riittääkö valittu enimmäiskorvausmäärä kattamaan koko vakuutetun kohteen hinnan (enimmäismäärä- eli ensivastuusääntö).
Alakohdan ”Irtaimen esineen nykyhinta” mukaan irtaimen esineen nykyhinnalla tarkoitetaan sitä rahamäärää, joka saadaan, kun uudishinnasta vähennetään esineen iän, käytön, huollon tai hoidon laiminlyönnin tai käyttökelpoisuuden alenemisen aiheuttama hinnan alentuminen. Irtaimiston nykyhinta on käytetyn esineen hinta.
Alakohdan ”Käypä hinta” mukaan käypä hinta on käteishinta, joka vahinkohetkellä esineestä tai rakennuksesta olisi ollut saatavissa Suomessa, jos se olisi myyty tarkoituksenmukaisella tavalla. Rakennuksen käypää hintaa määriteltäessä kiinteistön käyvästä hinnasta vähennetään tontin ja muiden rakennusten osuus.
Alakohdan ”Rakennuksen nykyhinta” mukaan rakennuksen nykyhinnalla tarkoitetaan sitä rahamäärää, joka saadaan, kun uudishinnasta vähennetään rakennuksen iän, käytön, asumattomuuden, huollon tai hoidon laiminlyönnin, käyttökelpoisuuden alenemisen tai vanhanaikaisuuden johdosta tapahtunut hinnan alentuminen. Myös paikkakunnan muuttuneiden olosuhteiden, rakennuksen sijainnin ja muiden syiden selvä vaikutus otetaan huomioon rakennuksen hintaa arvioitaessa.
Vakuutusehtojen kohdan 6.2.1.2 (Rakennuksen vahingon määrän laskeminen ja korvaamisen edellytykset) mukaan rakennuksen tai rakennuksen osan vahingon määrä lasketaan selvittämällä ensisijaisesti suunniteltujen korjauskustannusten määrä joko laskemalla tai käyttämällä apuna urakkatarjousmenettelyä. Suunnitelmien tulee sisältää korjaustoimenpiteiden toteutus nykyaikaisilla rakennusosilla, jotka toteutetaan Suomessa yleisesti kaupan olevilla rakennustarvikkeilla ja yleisesti käytössä olevilla, nykyaikaisilla työmenetelmillä. Vahingon määrää laskettaessa korjauskustannuksissa ei oteta huomioon rakennusosien entistämisen aiheuttamia kustannusten lisääntymisiä.
Mikäli rakennuksen tai rakennuksen osan nykyhinta vahinkohetkellä on vähintään puolet sen uudishinnasta, vahingon määrä lasketaan rakennuksen uudishinnan mukaan.
Mikäli rakennuksen tai rakennuksen osan nykyhinta vahinkohetkellä on alentunut alle puoleen sen uudishinnasta, vahingon määrä lasketaan rakennuksen tai sen osan nykyhinnan mukaan. Tällöin myös korvaus maksetaan nykyhinnan mukaan.
Uudishinnan mukaan määräytyvä korvaus edellyttää, että vahingoittunut rakennus korjataan tai sen tilalle rakennetaan samalle tontille tai tilalle uusi vastaavanlainen ja vastaavaan käyttöön tarkoitettu rakennus kahden (2) vuoden kuluessa vakuutustapahtumasta.
Korvaus suoritetaan kahdessa erässä. Ensin suoritetaan nykyhinnan mukainen korvaus. Tämän jälkeen korvataan uudishinnan ja nykyhinnan välinen erotus, kun vakuutusyhtiö on saanut selvityksen rakennuksen korjaus- tai rakentamistoimenpiteiden suorittamisesta. Korvauksena maksetaan kuitenkin enintään rakennuksen toteutuneiden rakentamiskustannusten ja maksetun nykyhintakorvauksen erotus.
Rakennuksen nykyhintana korvataan kuitenkin kaikissa edellä mainituissa tilanteissa enintään rakennuksen käypä hinta. […]
Vakuutusehtojen kohdan 6.2.3 (Irtaimisto) alakohdan 6.2.3.2 (Irtaimen esineen vahingon määrän laskeminen) mukaan enintään viisi (5) vuotta vanhan irtaimen esineen vahingon määrä lasketaan vastaavanlaisen esineen uudishinnan mukaan. Seuraavassa taulukossa lueteltujen esineiden tai esineryhmien vahingon määrä lasketaan kuitenkin aina taulukon mukaan. Muun yli viisi (5) vuotta vanhan esineen vahingon määrä lasketaan sen nykyhinnan mukaan, jolla tarkoitetaan käytetyn esineen hintaa. Esineen hintaa alentaa omaisuuden ikä, käyttö, huollon tai hoidon laiminlyönti sekä muiden vastaavanlaisten syiden selvä vaikutus. […]
Alakohdan 6.2.3.5 (Päivittäisestä käytöstä poistetut esineet) mukaan vahingon määrä sellaisen irtaimen esineen osalta, joka ei vakuutustapahtuman sattuessa ole enää ollut päivittäisessä käytössä, on kohdista 6.2.3.1–6.2.3.3 poiketen enintään esineen käypä hinta.
Ratkaisusuositus
Asiassa on kysymys rakennusvahingon korvauksen määrästä. Vakuutusyhtiön muutettua irtaimistovahinkoa koskenutta korvauspäätöstään kyse on myös irtaimistovahingon osalta korvauksen määrästä.
Palossa vaurioitunut rakennus oli selvitysten mukaan rakennettu alun perin 1800-luvun lopulla. Rakennus on ollut kooltaan 58 m2 ja siinä on ollut kaksi suurempaa huonetilaa, kuisti ja eteinen sekä ullakko. Selvitysten mukaan rakennuksessa oli asuttu viimeksi 1990-luvun lopulla. Rakennukseen ei ollut tehty kunnostuksia noin 30 vuoteen, ja se on ollut varasto- ja askartelutilana.
Asiakas on vaatinut korvausta rakennuksesta 33 500 euroa. Vakuutusyhtiö on korvannut rakennuksen vahingosta 20 450 euroa riidattomana korvauksena perustuen purkukustannusten arvioituun määrään. Vakuutusyhtiö on ilmoittanut, että tässä tapauksessa korvaus on maksettava nykyhinnan mukaan, ja vakuutuksesta korvataan enintään rakennuksen käypä hinta.
Vakuutusyhtiö on esittänyt laskelman rakennuksen nykyhinnasta. Vakuutusyhtiön nykyhinta-arvion mukaan rakennuksen nykyhintaprosentti on 18 ja nykyhinta 13 861 euroa.
FINE toteaa, että vakuutusyhtiö ei ole esittänyt tarkempaa selvitystä siitä, miten rakennuksen nykyhintaprosentiksi on muodostunut 18. Myöskään nykyhintalaskelmassa käytetyistä huonetilakohtaisista neliöhinnoista ei ole esitetty tarkempaa selvitystä. Vakuutusyhtiön nykyhinta-arviossa ei ole huomioitu rakennuksen purkukuluja.
Vakuutusyhtiö on esittänyt arvioksi rakennuksen täysimääräisistä purkukuluista noin 15 000–20 000 euroa ja pitänyt niitä kokonaisuudessaan korvattavina. Yhtiö on katsonut korvauksen riidattoman osan kattavan asiakkaalle vakuutusehtojen mukaan aiheutuneen vahingon täysimääräisesti. FINE tulkitsee vakuutusyhtiön katsoneen, että koska rakennuksen nykyhinta on alle 50 %, on nykyhinta enintään rakennuksen käypä arvo ja ettei rakennuksella ole jäljellä käypää arvoa, joka tulisi korvattavaksi purkukulujen lisäksi. Tältä osin FINE toteaa, ettei vakuutusyhtiö ole esittänyt selvitystä rakennuksen käyvästä arvosta. Samoin FINE toteaa, että yhtiön esittämän nykyhintalaskelman perusteella rakennuksella on kuitenkin ollut jäljellä olevaa nykyhintaa rakennusteknisesti arvioituna. Huomioiden, että rakennuksen nykyhinta lähtökohtaisesti arvioidaan rakennusteknisesti ja ettei rakennuksen käyvästä arvosta ole esitetty selvitystä, FINE katsoo rakennuksella olleen vahinkohetkellä jäljellä korvauksen määrässä huomioitavaa nykyhintaa.
Edellä todetun perusteella FINE katsoo, että myös rakennuksen nykyhinta tulee huomioida rakennuksen vahingosta maksettavassa korvauksessa. Huomioiden vakuutusyhtiön jo korvaamien purkukulujen määrä 20 450 euroa, johon on sisältynyt myös irtaimiston raivaus, sekä vakuutusyhtiön esittämä nykyhinta-arvio 13 861 euroa FINE katsoo, että asiakkaalla on oikeus vaatimaansa 33 500 euron korvausmäärään. Näillä perusteilla FINE suosittaa vakuutusyhtiötä maksamaan tätä vastaavan lisäkorvauksen.
Irtaimistovahingon osalta FINEn käsitys on, että vakuutusyhtiö on käsitellyt asiaa tarkastusraportin valokuvien perusteella. FINEn käytössä olleiden selvitysten perusteella vakuutusyhtiö ei ole pyytänyt asiakkaalta tarkempaa listausta tai selvitystä rakennuksessa olleesta irtaimistosta tai ottanut kantaa asiakkaan FINElle esittämään selvitykseen rakennuksessa olleesta irtaimistosta. FINE ei näin ollen pysty ottamaan tarkemmin kantaa irtaimistovahingon korvausmäärään, vaan asia jää asiakkaan ja vakuutusyhtiön välillä selvitettäväksi. Yleisesti FINE toteaa, että näyttötaakka vahingon määrästä on korvauksen hakijalla. Jos asiakas haluaa jatkaa irtaimistovahingon käsittelyä, FINE suosittelee toimittamaan tarkemman irtaimistoluettelon vakuutusyhtiölle.
Lopputulos
FINE suosittaa vakuutusyhtiötä maksamaan asiakkaalle rakennuksen vahingon osalta lisäkorvausta 33 500 euroon saakka.
FINE
Vakuutus- ja rahoitusneuvonta
Jaostopäällikkö Korpelainen
Esittelijä Salo