Tapahtumatiedot

Vahinkoilmoituksen mukaan X oli ollut 9.8.2022 asentamassa erästä tilaisuutta varten toimittamaansa valojärjestelmää esiintymiskorokkeelle, jolla oli ollut myös C Oy:n äänentoisto- ja kuvatekniikkaan kuulunut suurikokoinen LED-näyttö. X oli noussut A-tikkaille näytön ja taustaseinän välissä siistimään valojärjestelmänsä kaapeleita. X:n huomaamatta tikkaiden jalan alle oli jäänyt korokkeella olleen taustakankaan alla ollut kaapeleiden liitäntärasia. Sen seurauksena tikkaat olivat X:n kiivetessä heilahtaneet ja hän oli horjahtanut näyttöä vasten. LED-näyttö oli kaatunut ja rikkoutunut rikkoen samalla myös lavalla olleita niin ikään C Oy:lle kuuluneita äänilaitteita. X haki korvausta arviolta 200 925 euron vahingosta toiminnan vastuuvakuutuksestaan.

Vakuutusyhtiö kieltäytyi korvaamasta vahinkoa päätöksellään 17.10.2022. Yhtiön mielestä vahinko ei ollut aiheutunut X:n huolimattomuudesta. Yllättävät ja vahingonaiheuttajan kannalta täysin ennalta arvaamattomat vahingot jäivät vahingonkorvausvastuun ulkopuolelle. Vahinko oli aiheutunut siitä, että X oli horjahtanut kurottaessaan tikkailta ja joutunut ottamaan tukea näytöstä. Kyse oli ollut tapaturmasta. Sen vuoksi X ei ollut korvausvastuussa vahingosta eikä vahinkoa korvattu vastuuvakuutuksesta.

X vaati päätöksen muuttamista vedoten muun muassa siihen, että hän oli jättänyt tarkistamatta tikkaiden alustan ja mennyt näytön taakse C Oy:n lupaa kysymättä. Vakuutusyhtiö ei muuttanut ratkaisuaan päätöksellään 3.11.2022 lausuen, ettei luvan kysymättä jättämisellä ollut syy-yhteyttä vahinkoon. X ei ollut maininnut vahinkoilmoituksessa havainneensa tikkaiden heilumista ennalta tai asettanut niitä tietoisesti epätasaiselle alustalle. Näyttöön tarttuminen oli ollut puhdas refleksi eikä X ollut voinut ennakoida tilannetta. Vakuutusyhtiö vetosi myös siihen, että X:n vakuutukseen ottaman työn kohteena tai suojaus- ja vahingontorjuntavelvoitteen alaiselle omaisuudelle aiheutuvia vahinkoja koskeneen laajennusosan mukainen vakuutusmäärä oli rajoitettu 20 000 euroon.

Asiakkaan valitus

X on pyytänyt lautakunnan ratkaisusuositusta vaatien vahingon korvaamista vastuuvakuutuksesta. Perusteluinaan X on lausunut jättäneensä varmistamatta, oliko keskeneräisten rakenteiden väliin ollut sopivaa mennä. Hän oli jättänyt myös varmistamatta tikkaiden tukevuuden ennen niille kiipeämistä lavalla, jolla hän oli tiennyt olevan paljon esitystekniikkaa. Hän oli siten ottanut tietoisen riskin kiivetessään oikomaan johtoja ahtaassa tilassa, jossa olisi pitänyt noudattaa erityistä huolellisuutta vahinkojen välttämiseksi.

X on vedonnut Metropolia Ammattikorkeakoulun esittävän taiteen koulutusohjelmassa esitystilan työturvallisuusolosuhteista tehtyyn opiskelijan lopputyöhön, jonka perusteella tapahtumien ja teattereiden esitystekniikan rakennus- ja purkutöitä voitiin verrata rakennustyömaan oloihin, joissa oli kiinnitettävä erityistä huomiota turvalliseen työskentelyyn. X on vedonnut myös rakennustyön turvallisuudesta annetun valtioneuvoston asetuksen (205/2009) 32 §:n 3 momenttiin, jonka mukaan A-tikkaita sai käyttää työtelineiden sijaan työalustana vain, kun työtelineitä ei voitu kohtuudella edellyttää työn lyhytkestoisuudesta tai muusta vastaavasta seikasta johtuen, ja pääsääntöisesti vain niin, että työntekijä seisoi niillä alle metrin korkeudessa. Säännöksen mukaan A-tikkaita ei saanut käyttää töissä, joissa aiheutui niiden kaatumisvaara, ja A-tikkaita sai käyttää vain painumattomalla ja tasaisella alustalla.

X on katsonut toiminensa vastoin voimassa olevia turvallisuusnormeja ja käytäntöjä käyttäessään alatukipalkittomia A-tikkaita ympäristössä, jossa oli korostunut vahingon vaara. Hän oli siten ottanut tietoisen riskin vahingon mahdollisuudesta. Kyse oli vahinkoilmoituksessa mainitusta tuottamuksesta. Tuottamus ei edellyttänyt, että vahingon syntymisen täytyi olla väistämätöntä. X ei ollut varmistanut tikkaiden tukevuutta ennen kiipeämistään eikä ollut keskeyttänyt toimintaansa huomattuaan tikkaiden epävakauden kiipeämisen alussa.

Vahingon syy ei ollut vakuutusyhtiön väittämä refleksinomainen tarttuminen ledinäyttöön, vaan X oli horjahtanut näyttöä päin kiivetessään huolimattomasti asettamilleen A-tikkaille. C Oy:n laitteet eivät olleet X:n työn kohteena, käsiteltävänä, huolehdittavana tai suojaus- ja vahingontorjuntavelvoitteen alaisina. Työ ei ollut edellyttänyt erityisiä suojaus- tai vahingontorjuntatoimenpiteitä.

Lisäkirjelmässään X on lausunut, ettei kankaan alla olleen liitäntärasian paikkaa ollut voinut tietää. Huolimattomuutta osoitti se, että X oli kiivennyt tikkaille, vaikka oli huomannut niiden epävakauden. Horjahtaminen ja tuen ottaminen eivät sulkeneet toisiaan pois. Näyttöä kannattelevat rakenteet tuettiin yleisötilaisuuksissa aina turvavaijereilla kaatumisen estämiseksi. Jos varmistukset olisivat olleet valmiita, näyttö ei olisi kaatunut. X:n olisi pitänyt keskeyttää työ, tarkistaa tikkaiden vakaus ja pyytää tarvittaessa toinen henkilö tukemaan tikkaita. Vakuutusyhtiön mainitsemaa rajoitusehtoa ei voitu soveltaa, sillä työstä ei ollut aiheutunut ympäröineelle omaisuudelle minkäänlaista vaaraa ilman tapahtuneeseen liittynyttä huolimattomuutta.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on kiistänyt X:n vaatimuksen ja vedonnut siihen, ettei X ollut maininnut vahinkoilmoituksessa, että tikkaat olisivat heiluneet tai, että X olisi ottanut työsuorituksessa tietoisen riskin. Lisäselvityksen mukaan X oli huomannut tikkaiden heiluneen vähän, mutta kaatuminen oli tapahtunut vasta neljänneltä tai viidenneltä askelmalta, kun paino oli kohdistunut tikkaiden toiseen reunaan. Selvityksen mukaan X oli pysynyt tikkaiden ensiaskelmilla.

Horjahtaessaan X oli ollut asettamassa valojen signaalikaapelointia. X:ltä oli erikseen kysytty, oliko tikkaita voinut laittaa johonkin toiseen paikkaan, mihin X oli vastannut, että kyseinen paikka oli ollut ainoa, josta hän oli ylettynyt tekemään työn. Tietojen perusteella X ei ollut tietoisesti asettanut tikkaita epätasaiselle alustalle. X oli kysyttäessä vahvistanut olleensa kurottamassa vahinkohetkellä ja todennut tikkaiden heilahtaneen niin paljon, että hän oli ottanut tukea näytöstä. Näyttö ja lattialla olleet rasiat eivät olleet keskeneräisiä eikä näytön kiinnityksestä ollut esitetty mitään puutteita.

Asiassa oli kyse sopimuksenulkoisesta vahingonkorvausvelvollisuudesta, jota säänteli yleislakina vahingonkorvauslaki. Vahingonkorvauslain 2 luvun 1 § mukaan, joka tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan sen. Tuottamuksella tarkoitettiin olosuhteiden edellyttämän huolellisuuden laiminlyöntiä eli sitä, että arvioinnin kohteena olevan henkilön olisi tullut toimia toisin tai pidättyä kokonaan toiminnasta ottaen huomioon käsillä ollut ennalta arvattava vahinkoriski.

Vakuutusyhtiö on lausunut, ettei asiaan voitu soveltaa erityislainsäädäntöä ja hakea ratkaisua esimerkiksi rakennusalan sääntelystä tai toisen toimialan käytännöistä. A-tikkaat olivat olleet käytössä tapahtumapaikalla normaalin käytännön mukaisesti eikä muuta toimintatapaa työn loppuun saattamiseksi ollut voitu edellyttää. Tikkaiden käyttö ei ollut ollut määräysten vastaista. Valtioneuvoston asetus rakennustyön turvallisuudesta ei soveltunut asiaan.

Vahingonkorvausoikeuden lähtökohta oli, että jokainen kärsi itse vahinkonsa. Tapaturmaisella vahingolla tarkoitettiin tilannetta, jossa vahingon aiheuttajan ei voitu katsoa toimineen moitittavasti, vaikka vahinko oli aiheutunut hänen toiminnastaan. Tällöin vahingon aiheuttaja ei ollut korvausvastuussa vahingosta, sillä puhdas tapaturma ei johtanut korvausvastuuseen. Tapaturmalla tarkoitettiin vahingonkorvausoikeudessa tuottamuksetonta aiheuttamista, joka ei perustanut korvausvastuuta lukuun ottamatta ankaran vastuun tilanteita. Vahingonkorvausvastuun syntyminen ratkesi tapaturman ja huolimattomuuden rajanvedon perusteella, mutta tuottamuksen asteella ei ollut merkitystä.

Kyse oli tapaturmaisesta vahingosta. Vakuutuksesta korvattavan vahingon edellytyksenä ei pidetty tiettyä tuottamuksen astetta, joten tuottamusasteen arvioinnilla ei ollut ratkaisevaa merkitystä. Vakuutusyhtiön mukaan asiaan ei myöskään voitu soveltaa niin sanottua korostunutta huolellisuusvelvollisuutta. Siten tuottamukseton aiheuttaminen ei perustanut korvausvastuuta.

Tuottamusarvioinnissa voitiin ottaa huomioon, olisiko vakuutettu voinut välttää vahingon vaihtoehtoisella menettelytavalla tai jättämällä työn tekemättä. Jos vahinko oli kohtuudella vältettävissä valitsemalla vaihtoehtoinen menettelytapa tai ryhtymällä turvatoimiin, riskin ottaminen oli tuottamuksellista. Pelkästään se, että vakuutetun toiminta oli johtanut vahinkoon, ei tarkoittanut sitä, että hänelle olisi syntynyt voimassa olevan oikeuden mukainen vahingonkorvausvastuu toimintansa seurauksesta. Vahingon tuli lisäksi olla syy-yhteydessä huolimattomaan toimintaan ja sen ennakoitavissa ollut seuraus.

Selvityksen mukaan X ei olisi voinut toimia muualta ylettyäkseen korjaamaan johtoja. X oli itsekin todennut tikkaiden olleen lähtökohtaisesti epävakaat.
X oli huomannut tikkaiden heiluneen vähän, mutta kaatuminen oli tapahtunut vasta neljänneltä tai viidenneltä askelmalta. Vakuutusyhtiön käsityksen mukaan X ei ollut kiivetessään huomannut tikkaiden yhden jalan olleen rasian päällä. Lisäselvityksissä oli mainittu painon siirtyminen tikkaiden toiseen reunaan. X oli kertonut ottaneensa tukea näytöstä horjahdettuaan. Vakuutusyhtiön käsityksen mukaan X oli kaatunut työsuoritusta tehdessään, kurottaessa ja horjahtamisen seurauksena ennalta arvaamattomalla tavalla. Horjahtaminen oli ollut ennalta arvaamatonta ja tarttuminen näyttöön siten puhdas refleksi.

X:n esittämät työn ajankohdan sopivuuden varmistamatta jättäminen ja rakenteiden keskeneräisyys eivät olleet vahingon syynä. Vakuutusyhtiölle ei ollut selvitetty, että näytön kiinnitys olisi ollut puutteellinen tai rakenteet keskeneräiset. Siten näillä seikoilla ei voitu todeta olleen syy-yhteyttä vahinkoon. Vakuutusyhtiön mukaan X:n ei voitu todeta toimineen mitenkään moitittavasti tai siten, että hänen olisi voitu katsoa aiheuttaneen vahingon huolimattomuudellaan. X oli itse todennut, ettei hän olisi voinut tehdä mitään toisin. Kyse oli tapaturmaisesta horjahtamisesta, jota ei voitu pitää vahingonkorvauslain edellyttämänä huolimattomuutena, eikä X ollut vastuussa omaisuusvahingoista.

Vastuuvakuutusehtojen kohdan 2.1 rajoituksella vakuutetun hallussa, työn kohteena, käsiteltävänä, huolehdittavana taikka suojaus- tai vahingontorjuntavelvoitteen alaisena olleelle omaisuudelle aiheutuneet vahingot oli rajattu vakuutuksen ulkopuolelle. X:llä oli ollut voimassa vakuutuksen laajennus, joka kattoi myös viimeksi mainittuun omaisuuteen kohdistuneen vahingonvaaran. Vakuutusmäärä tälle laajennukselle oli 20 000 euroa.

Vakuutusyhtiö on vedonnut rajoitusehdon soveltamista koskevaan Vakuutuslautakunnan vakiintuneeseen ratkaisukäytäntöön (FINE-026764 (2020) ja FINE-026764 (2020)) ja lausunut X:n toimineen olosuhteissa, joissa työskentelytilat olivat ahtaat ja lavalla oli ollut paljon eri tekijöiden tavaraa. Työsuorituksessa oli ollut riski muun omaisuuden vahingoittumisesta. Siten kyse oli ollut rajoitusehdon mukaisesta omaisuudesta, johon oli kohdistunut normaalia suurempi vahingonvaara. Kyseiselle omaisuudelle aiheutuneita vahinkoja ei ollut tarkoitus kattaa vastuuvakuutuksella. Vakuutusyhtiö ei ollut ottanut kantaa audiolaitteiden korvattavuuteen, arvoon tai rajoitusehdon soveltamiseen niihin. Audiolaitteiden osuus korvausvaatimuksen määrästä oli vähäinen. Korvausvastuun puuttuessa yhtiö ei ollut arvioinut korvauksen määrää tarkemmin.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse siitä, onko X:n katsottava aiheuttaneen C Oy:n LED-näytön ja äänentoistolaitteiden rikkoutumisen tuottamuksellisella menettelyllään. Esiintymislavalle asennetut laitteen olivat varioituneet X:n horjahdettua omassa työsuorituksessaan käyttämiltään A-tikkailta näyttöä vasten, jolloin se oli kaatunut.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n mukaan, joka tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan sen, jollei siitä, mitä tässä laissa säädetään, muuta johdu.

Asiaan sovellettavien toiminnan vastuuvakuutuksen 1.9.2020 alkaen voimassa olleiden vakuutusehtojen kohdan 1.1 mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutetussa toiminnassa vakuutuksen voimassaoloalueella toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko, kun
- vakuutettu on korvausvastuussa vahingosta voimassaoloalueella voimassa olevan oikeuden mukaan
- vahinko on todettu vakuutuksen voimassaoloaikana.

Vakuutusehtojen korvausrajoitusten kohdan 2.1 mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa omaisuudelle, joka vahinkoa aiheuttaneen teon tai laiminlyönnin tapahtuessa oli vakuutetun hallussa, työn kohteena, käsiteltävänä, huolehdittavana taikka suojaus- tai vahingontorjuntavelvoitteen alaisena.

X:llä voimassa olleeseen vakuutukseen sisällytetyn vakuutusturvan laajennuksen VA9 mukaan tämän ehdon perusteella korvataan toiminnan vastuuvakuutuksen VA1 ehtokohdan 2.1 perusteella korvauksen ulkopuolelle rajatulle hallussa, työn kohteena, käsiteltävänä, huolehdittavana taikka suojaus- tai vahingontorjuntavelvoitteen alaisena olevalle toisen omaisuudelle aiheutettu äkillinen ja odottamaton vahinko.

Vakuutusyhtiön X:lle antaman vakuutuskautta 1.9.2021 – 31.8.2022 koskevan vakuutuskirjan mukaan viimeksi mainitun työn kohteena olevaa omaisuutta koskeneen vakuutusturvan osalta vakuutusmääräksi oli sovittu 20 000 euroa.

Asian arviointi

Tuottamus

Asiakirjojen mukaan kysymyksessä oleva vahinko on sattunut X:n ollessa asentamassa valojärjestelmää erään tilaisuuden esiintymislavalle, jolle C Oy oli ollut samaan aikaan rakentamassa omaa äänentoisto- ja kuvatekniikkaansa. Ilmoittamansa mukaan X oli noussut A-tikkaille C Oy:n suurikokoisen LED-näytön takana siistimään valojärjestelmänsä kaapeleita. X:n huomaamatta tikkaiden jalan alle oli jäänyt kaapeleiden liitäntärasia, joka oli ollut lavalla olleen taustakankaan alla. Sen vuoksi tikkaat olivat X:n kiivetessä heilahtaneet ja X oli horjahtanut näyttöä vasten kaataen sen, jolloin C Oy:n laitteisto oli vaurioitunut.

X:n vahingonkorvausvelvollisuutta C Oy:lle aiheutuneesta vahingosta, minkä mukaisesti myös X:lle vastuuvakuutuksen myöntäneen vakuutusyhtiön vakuutussopimukseen perustuva korvausvelvollisuus määräytyy, on kuvatussa tilanteessa arvioitava vahingonkorvauslain nojalla. Vahingonkorvauslain mukaan korvausvastuun syntyminen edellyttää tahallisuutta tai tuottamusta. Tuottamuksella tarkoitetaan moitittavaa virhettä tai muuta käsillä olevassa tilanteessa vaaditun huolellisuuden laiminlyömistä.

Lautakunta katsoo, että asentaessaan valojärjestelmää X:llä on ollut velvollisuus huolehtia siitä, että hän voi toteuttaa asennustyön vahingonvaaraa aiheuttamatta. Lautakunta on asiaa arvioidessaan kiinnittänyt huomiota siihen, että X on kertonut vakuutusyhtiön pyynnöstä antamassaan lisäselvityksessä horjahtaneensa päin näyttöä noustuaan tikkaiden neljännelle tai viidennelle askelmalle ja painon kohdistuttua tikkaiden toiseen reunaan. X oli asettanut tikkaat kohtaan, josta hän oli ylettynyt kurkottamaan kaapeleita haluamaansa paikkaan. Kertomansa mukaan X oli huomannut tikkaiden heilahtaneen niille noustessaan, mutta ei ollut tarkistanut sen syytä vaan jatkanut kiipeämistä.

Asiasta käytettävissä olevan selvityksen perusteella lautakunta katsoo vahingon aiheutuneen olennaisesti siitä, että X oli jatkanut A-tikkaille kiipeämistään  siitä huolimatta, että hän oli huomannut tikkaiden olleen epävakaat, tarkistamatta sen syytä ja korjaamatta tikkaiden asentoa vahingonvaaran poistamiseksi. X:n antamasta kertomuksesta on pääteltävissä, että hänen oli täytynyt tietää tikkaille kiivetessään joutuvansa lisäksi kurkottamaan kaapeleiden saamiseksi oikeaan paikkaan, minkä vuoksi hänen olisi tullut työn turvallista suorittamista varten erityisesti varmistaa tikkaiden vakaus ennen niille nousemista. Lautakunta katsoo, että X on tämän laiminlyöntinsä perusteella vahingonkorvausvastuussa C Oy:n omaisuudelle aiheuttamastaan esinevahingosta.

Rajoitusehdon soveltuvuus vahinkoon

Siltä osin kuin vakuutusyhtiö on vedonnut toiminnan vastuuvakuutuksen korvausrajoitusten kohdan 2.1 soveltuvuuteen vahinkoon, lautakunta toteaa, että vakiintuneen ratkaisukäytännön mukaan kyseinen korvausrajoitus tulee sovellettavaksi tilanteissa, joissa vakuutuksenottajan vahinkoa aiheuttaneen toiminnan tai työsuorituksen luonne eli valittu työtapa on edellyttänyt työn ympäristöön tyypillisesti aiheuttamien vaikutusten vuoksi sen varmistamista, ettei ympäröivä omaisuus työtä suoritettaessa vahingoitu, ja tarvittaessa tuon omaisuuden suojaamista työn vaikutuksilta. Se, millainen ja kuinka kaukana varsinaisesta työn kohteesta oleva omaisuus voi kuulua suojaus- ja vahingontorjuntavelvoitteen ja siten rajoitusehdon piiriin, riippuu työsuorituksen laadusta ja sen ympäristöön tyypillisesti aiheuttamista vaikutuksista.

Suojaus- ja vahingontorjuntavelvoitteen alaista omaisuutta koskevaa rajoitusta onkin sovellettava vain niihin tilanteisiin, joissa jo työsuoritukseen ryhdyttäessä on tunnettua, että työn vaikutukset ulottuvat ympäröivään omaisuuteen tavalla, joka väistämättä aiheuttaa vahinkoa tai sisältää merkittävän riskin tietynlaisen vahingon aiheutumisesta. Tämä omaisuus on ennen työn aloittamista tarpeen suojata tai vahingon aiheutumista on työn aikana nimenomaisesti varottava. Tyypillisesti tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi erilaiset hitsaus-, maalaus- ja hiontatyöt, joiden yhteydessä ympäristö on suojattava haitallisten roiskeiden ja pölyn kulkeutumista vastaan.

Lautakunta katsoo, ettei X:n tekemä valaistusjärjestelmän kaapeleiden kiinnittäminen ole tässä tapauksessa ollut lähtökohtaisesti vaikutuksiltaan sellainen työsuoritus, että se olisi edellyttänyt ennakollisia muuhun esiintymislavalla olleeseen omaisuuteen kohdistuneita suojaus- tai vahingontorjuntatoimenpiteitä. Näin ollen vakuutusehtojen kohdan 2.1 rajoitusta ei voida soveltaa puheena olevaan vahinkoon. Sen vuoksi vakuutusyhtiön korvausvastuun määrä C Oy:lle aiheutuneesta vahingosta ei myöskään rajoitu X:n vakuutussopimuksessa sovitun vakuutusturvan laajennuksen VA9 mukaiseen 20 000 euroon, vaan vakuutusyhtiön korvausvastuun enimmäismäärä määräytyy sen X:lle myöntämän toiminnan vastuuvakuutuksen yleisen vakuutusmäärän perusteella.

Koska vakuutusyhtiö ei ole korvauspäätöksissään ottanut kantaa aiheutuneen vahingon määrään, lautakunta ei käsittele kysymystä vastuuvakuutuksesta korvattavaksi tulevan vahingon määrästä.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö ottaa X:n korvaushakemuksen uudelleen käsiteltäväkseen vakuutussopimuksen mukaisen korvauksen suorittamiseksi 9.8.2022 aiheutuneesta vahingosta lautakunnan edellä selostamien perusteiden mukaisesti.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Raulos
Sihteeri Isokoski

Jäsenet:
Akselinmäki
Jaakkola
Makkula
Rajamäki
Sarpakunnas
Sjögren