Tapahtumatiedot
Eläinlääkäripalveluja tarjoava N Oy oli neuvotellut vakuutusyhtiön kanssa yritykselle otettavista vakuutuksista 16.11.2020. Vakuutusyhtiö oli lähettänyt N Oy:lle 17.11.2020 tarjouksen yrityksen irtaimisto-, keskeytys-, vastuu- ja oikeusturvavakuutuksista. N Oy oli ilmoittanut vakuutusyhtiölle 4.1.2021 hyväksyvänsä tarjouksen yritysvakuutuksen osalta. Sittemmin N Oy oli ottanut vielä työntekijöilleen työtapaturmavakuutuksen, vapaa-ajan ryhmätapaturmavakuutuksen ja työntekijäin ryhmähenkivakuutuksen.
N Oy haki vakuutusyhtiöltä korvausta toimintansa keskeytymisestä eläinlääkärinsä työtapaturman takia. Vakuutusyhtiö kieltäytyi maksamasta korvausta päätöksellään 27.10.2021. Vakuutusyhtiön mukaan kyseessä oli ollut henkilövahingosta aiheutunut liiketoiminnan keskeytyminen. Vakuutusehtojen perusteella korvaukseen oikeuttanutta esinevahingosta aiheutunutta liiketoiminnan keskeytysvahinkoa ei ollut sattunut.
N Oy vaati päätöksen muuttamista vedoten muun muassa siihen, että sen saamassa vakuutustarjouksessa ei ollut mainittu vakuutusturvan rajoituksena henkilökeskeytysvakuutuksen puuttumista. Vakuutusyhtiö ei muuttanut ratkaisuaan päätöksellään 10.10.2021. Yhtiö vetosi muun muassa N Oy:lle annettuun vakuutustarjoukseen, jonka keskeytysvakuutusta käsitelleestä kohdasta vakuutuksen sisältämät turvat ilmenivät. Tarjouksessa oli annettu myös linkit keskeytysvakuutuksen avaintietoasiakirjaan ja tuoteselosteeseen, joissa keskeytysvakuutuksen kytkentä omaisuusvakuutukseen oli selvitetty.
Asiakkaan valitus
N Oy on pyytänyt lautakunnan ratkaisusuositusta ja vaatinut korvauksen suorittamista yrityksen juoksevista kuluista ja tappioista eläinlääkärin sairausloman ajalta ilmoittaen vaatimukseksi kuuden viikon ajalta noin 21 000 euroa.
Perusteluinaan N Oy on lausunut, että klinikka oli jouduttu sulkemaan sen ainoan eläinlääkärin työtapaturman johdosta. Vakuutusta otettaessa vakuutuksen myyjä oli tiennyt N Oy:n liiketoiminnan perustuneen täysin eläinlääkärin potilastyöhön. Myyntitilanteessa ei ollut käyty läpi vakuutuksen korvauspiiriä ja oleellisia rajoituksia. Tarjouksessa 17.11.2020 oli listattu keskeytysvakuutuksesta korvattavat tapahtumat mainiten viimeisenä ”Muu vahinkotapahtuma”.
N Oy:n mielestä henkilökeskeytysturvan puuttuminen oli yrityksen liiketoiminnan luonne huomioon ottaen olennainen rajoitus, josta olisi tullut kertoa vakuutusta myytäessä. Myyntitilanteessa ei ollut annettu vakuutussopimuslain edellyttämällä tavalla tarpeellisia tietoja vakuutuksesta ja sen olennaisista rajoituksista. Vakuutusyhtiö ei ollut kertonut, että erillinen henkilökeskeytysvakuutus olisi olemassa. N Oy oli kysynyt tarjousta yritykselle tarpeellisista vakuutuksista, mutta henkilökeskeytysturvaa ei ollut lainkaan mainittu, vaikka siihen olisi ollut yrityksen liiketoiminnan luonteen vuoksi syytä. Vakuutusyhtiö oli asiantuntija, ja N Oy:n edustajat olivat aloittavina yrittäjinä luottaneet siihen, että he saivat vakuutusyhtiöstä asianmukaiset tiedot.
N Oy on lausunut lisäkirjelmässään 16.11.2022, ettei vakuutuksen rajoitusten mainitseminen monta sivua pitkissä asiakkaalle vaikeaselkoisissa vakuutusehdoissa poistanut vakuutusyhtiön velvollisuutta kertoa oleellisista ja ostopäätökseen vaikuttavista seikoista myös puhelimessa vakuutusta myydessään. Vakuutusyhtiö oli kertonut, ettei henkilökeskeytysvakuutus kuulunut sen palveluihin, joten N Oy:n mielestä siitä olisi pitänyt mainita. Vakuutusyhtiön oli pitänyt tietää mainitun vakuutuksen tarve yritystoiminnassa, joka oli pitkälti yhden ihmisen työpanoksen varassa. Tällä seikalla olisi myös ollut suuri merkitys vakuutusyhtiön valinnassa, joten kyse oli senkin vuoksi oleellisesta tiedosta.
Aloittavina yrittäjinä N Oy:n edustajat eivät tienneet erillisestä henkilökeskeytysvakuutuksesta, vaan he olivat olettaneet, että keskeytysvakuutus kattoi liiketoiminnan keskeytymisestä aiheutuvia kuluja syystä riippumatta. Vakuutusyhtiö oli puhunut keskeytysvakuutuksesta, ei esinekeskeytysvakuutuksesta. Työtapaturman mahdollisuudesta kertomisella ja yrittäjien henkilökohtaisen tapaturmavakuutuksen suosittelemisella ei ollut merkitystä, sillä nämä vakuutukset eivät korvanneet yrityksen taloudellisia tappioita. Eläinlääkärillä oli ollut oma tapaturmavakuutus, minkä vuoksi N Oy ei ollut ottanut tapaturmavakuutuksia. Tapaturmariskiä ja tapaturmavakuutuksia painottamalla vakuutusyhtiö oli osoittanut sen, että se oli kyllä tiennyt N Oy:n toimintaan liittyneistä riskeistä. Sitä suuremmalla syyllä vakuutusyhtiön olisi tullut kertoa, ettei keskeytysvakuutus kattanut tapaturmista yritykselle koituvia kuluja ja tappioita.
Vakuutusyhtiön vastine
Vakuutusyhtiö on kiistänyt N Oy:n vaatimuksen henkilövahingon aiheuttamien taloudellisten vahinkojen korvaamisesta. Vakuutusyhtiö on lausunut, että vakuutusehtojen mukaan vakuutuksesta korvattiin liiketoiminnan keskeytymisestä aiheutunut taloudellinen vahinko, kun vahingon aiheutti vakuutuskirjalla mainitun turvalaajuuden ja vakuutusehtojen mukaan korvattava esinevahinko, joka kohtasi vakuutuksenottajan liiketoimintaan käytettyä omaisuutta. Vakuutusyhtiön mielestä vakuutuksen laajuus oli rajattu vakuutuskirjalla ja -ehdoissa selkeästi eikä erillistä henkilövahinkoja koskenutta rajoitusehtoa tarvittu.
Vakuutusyhtiön mukaan N Oy:n kanssa oli keskusteltu puhelimitse vakuutustarpeista 16.11.2020. Kartoituksen pohjalta N Oy:lle oli lähetetty 17.11.2020 tarjous. N Oy oli ilmoittanut 4.1.2021 halustaan ostaa yritysvakuutus omaisuusvakuutuksen ja vastuuvakuutuksen sisältävänä tarjouksen mukaisesti. Muiden vakuutusten osalta N Oy oli kertonut palaavansa myöhemmin asiaan. Halutut vakuutukset oli laitettu voimaan tarjouksessa mainituin ehdoin 4.1.2021. Tarjous oli sisältänyt yhteenvedon vakuutuksista, vakuutustiedot sekä vakuutusehdot. Omaisuusvakuutusten osalta se oli koskenut irtaimistoa ja keskeytysvakuutusta ja muilta osin toiminnanvastuuta ja oikeusturvaa.
N Oy oli myöhemmin ottanut myös työtapaturmavakuutuksen, vapaa-ajan ryhmätapaturmavakuutuksen ja työntekijäin ryhmähenkivakuutuksen. N Oy oli 18.1.2021 ilmoittanut, että yrittäjän tapaturmavakuutuksia ei laiteta voimaan, vaan niihin palattaisiin myöhemmin. N Oy:lle oli painotettu yrittäjälle sattuvan tapaturman mahdollisuutta ja myös yrittäjille tarkoitettu terveysvakuutus oli tuotu keskustelussa esiin. Vakuutusyhtiö oli lisäksi jo 16.11.2020 käydyn keskustelun johdosta ilmoittanut mahdollisesta asiakkaasta henkivakuutusyhtiölle, joka myi kattavia henkilövakuutuksia yrittäjille. Henkivakuutusyhtiö oli ilmoittanut olleensa yhteydessä N Oy:öön ja sopineensa tapaamisesta.
Vakuutusyhtiön mielestä keskeytysvakuutuksesta toimitettujen materiaalien perusteella ei voitu päätellä, että henkilövahingoista johtuvat taloudelliset vahingot olisivat kuuluneet vakuutuksen piiriin. Tarjouksen keskeytysvakuutusta koskeneesta kohdasta oli ilmennyt, että vakuutus sisälsi turvat: palo, rakennuksen sähkö- ja konetekniikan rikkoutuminen, vuoto ja LVI, rikos, luonnonilmiö ja muu vahinkotapahtuma. Muun vahinkotapahtuman oli ymmärrettävä rinnastuvan edellä mainittuihin turviin.
Tarjous oli sisältänyt lisäksi linkit keskeytysvakuutuksen avaintietoasiakirjaan sekä tuoteselosteeseen. Niissä kerrottiin, että keskeytysvakuutus ei ollut suoranaisesti omaisuusvakuutus, mutta se oli kytköksissä omaisuusvakuutukseen siten, että se turvasi toiminnan jatkumisen korvattavan omaisuusvahingon yhteydessä. Tarjousmateriaalista sekä myöhemmin vakuutuskirjasta oli selkeästi ilmennyt, että keskeytysvakuutuksella vakuutettiin katemenetys, joka johtui korvattavasta omaisuusvahingosta. Kirjallisessa materiaalissa oli selkeästi ja esimerkkien avulla havainnollistaen tuotu esille tiedot vakuutusehdoista sekä tiedot muista laissa edellytetyistä seikoista, joten vakuutusyhtiö on katsonut täyttäneensä tiedonantovelvollisuutensa.
Käydyissä keskusteluissa ei ollut ilmennyt, että N Oy olisi luullut keskeytysvakuutuksen kattavan myös henkilövahingoista aiheutuneet taloudelliset vahingot. N Oy:n ei ollut annettu vakuutusyhtiön puolelta ymmärtää, että vakuutusturvan piiri olisi ollut todettua laajempi. Näin ollen myöskään tällä perusteella ei ollut muodostunut tarvetta kertoa erikseen, että henkilövahinkoperusteiset taloudelliset vahingot eivät sisältyneet keskeytysvakuutuksen piiriin. Vakuutusyhtiöllä ei myöskään ollut omaisuusvakuutusten keskeytystuotevalikoimassa henkilökeskeytysvakuutusta, jota N Oy:lle olisi voitu tarjota.
Vakuutusyhtiö on lausunut lisävastineessa 29.12.2022, että N Oy:lle tarjouksen yhteydessä 17.11.2020 toimitetuista keskeytysvakuutuksen avaintietoasiakirjasta, tuoteselosteesta ja vakuutusehdoista oli ilmennyt selkeästi ja yksiselitteisesti se, että kyse oli omaisuusvakuutuksesta. Avaintietoasiakirjassa kerrottiin, että keskeytysvakuutuksella vakuutettiin katemenetyksiä, vuokratulomenetyksiä tai lisäkustannuksia, jotka johtuivat korvattavasta omaisuusvahingosta. N Oy:lle oli toimitettu materiaalit, joissa oli tuotu esille laissa edellytetyt tiedot ja N Oy:llä oli elinkeinoharjoittajana ollut velvollisuus perehtyä toimitettuihin tietoihin. Se, että vakuutus ei kattanut henkilövahingoista aiheutuneita kustannuksia, ei ollut vakuutuksen rajoitusehto, vaan kyse oli eri vakuutuslajista.
Ratkaisusuositus
Kysymyksenasettelu
Asiassa on kyse siitä, oliko vakuutusyhtiö tarjotessaan vakuutusta N Oy:lle täyttänyt vakuutussopimuslain mukaisen tiedonantovelvollisuutensa vakuutussopimusten sisällöstä ja oliko vakuutusyhtiö sitä ennen lain mukaisesti selvittänyt N Oy:n vakuutustarpeen. Jos vakuutusyhtiön on katsottava laiminlyöneen mainittuja laissa asetettuja velvollisuuksiaan, on lisäksi arvioitava, onko vakuutusyhtiö sen johdosta velvollinen korvaamaan N Oy:lle vakuutusaikana sattuneesta henkilövahingosta johtuneen toiminnan keskeytymisen aiheuttaman vahingon.
Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot
Vakuutussopimuslain 4 b §:n 1 momentin mukaan vakuutuksenantajan on ennen vakuutuksen tarjoamista pyydettävä vakuutuksen hakijalta tietoja tämän vakuuttamiseen liittyvistä tarpeista ja vaatimuksista ja saadut tiedot huomioon ottaen määritettävä vakuutustarve.
Vakuutussopimuslain 5 §:n 1 momentin mukaan vakuutuksenantajan on ennen vakuutussopimuksen tekemistä annettava vakuutuksen hakijalle tietoja vakuutusmuodoistaan, näiden vakuutusten vakuutusmaksuista ja vakuutusehdoista sekä muut hakijalle määritettyyn vakuutustarpeeseen sopivan vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin.
Vakuutussopimuslain 5 §:n 3 momentin mukaan edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitetut tiedot on annettava ymmärrettävässä muodossa ja niitä annettaessa on otettava huomioon tarjottavan vakuutuksen monimutkaisuus ja se, onko vakuutuksen hakija kuluttaja tai tähän 3 §:n 2 momentin mukaan rinnastettava vai muu henkilö, sekä muut asiakkaan tai asiakasryhmän ominaisuudet.
Vakuutussopimuslain 5 a §:n 1 momentin mukaan ennen sopimuksen tekemistä annettavat tiedot on toimitettava paperilla tai muulla pysyvällä tavalla taikka verkkosivustolla. Siitä, mitä tietojen toimittamistapaa on kulloinkin käytettävä, sekä tietojen toimittamisen yleisistä vaatimuksista annetaan tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella.
Vakuutussopimuslain 9 §:n 1 momentin mukaan, jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.
N Oy:n keskeytysvakuutukseen sovellettavien 4.1.2021 päivättyjen vakuutusehtojen kohdan 5 mukaan vakuutusturva korvaa näiden vakuutusehtojen mukaisesti liiketoiminnan keskeytymisestä aiheutuvan taloudellisen vahingon (keskeytysvahinko), kun vahingon aiheuttaa vakuutuskirjalla mainitun turvalaajuuden ja vakuutusehtojen mukaan korvattava esinevahinko, joka kohtaa vakuutuksenottajan liiketoimintaan käytettävää omaisuutta. Vakuutusturva korvaa keskeytysvahingon, vaikka vahingoittunut omaisuus ei olisikaan vakuutuksenottajan omistuksessa tai hänen vakuuttamisvelvoitteensa alaista. Keskeytysvahingon lisäksi korvataan ne ylimääräiset kulut, jotka aiheutuvat liiketaloudellisesti perustelluista keskeytysvahinkoa rajoittavista toimenpiteistä.
Vakuutusyhtiön N Oy:lle vakuutuksesta antamassa 4.1.2021 päivätyssä vakuutusyhteenvedossa on keskeytysvakuutuksen osalta maininnat:
”Vakuutuksen kohde: Keskeytysvakuutuskate
Keskeytysvakuutus, Laaja taso
Palo, Rakennuksen sähkö- ja konetekniikan rikkoutuminen, Vuoto ja LVI, Rikos, Luonnonilmiö, Muu vahinkotapahtuma”, sekä jäljempänä vielä
”Sisäinen rikkoutuminen (konerikkokeskeytys)”.
Asian arviointi
Lautakunta toteaa ensiksikin, että N Oy:llä voimassa olleen keskeytysvakuutuksen vakuutusehtojen kohdan 5 mukaan vakuutuksesta korvataan yrityksen liiketoiminnan keskeytymisestä aiheutunut taloudellinen vahinko, kun vahingon on aiheuttanut N Oy:n liiketoimintaan käyttämää omaisuutta kohdannut vakuutusehdoissa korvattavaksi määritelty esinevahinko. Koska N Oy:n eläinlääkäriaseman toiminta on tässä tapauksessa keskeytynyt toiminnasta vastannutta eläinlääkäriä kohdanneen henkilövahingon johdosta, keskeytysvahinko ei vakuutusehtojen kohdan 5 perusteella oikeuta korvaukseen N Oy:n vakuutuksesta. Lautakunta katsoo vakuutusyhtiön korvauspäätöksen olevan tältä osin vakuutussopimukseen sovellettavien vakuutusehtojen mukainen.
N Oy:llä voimassa olleen keskeytysvakuutuksen vakuutusehtojen mukaisen korvauspiirin sijasta käsiteltävän asian ratkaisemisen kannalta olennainen kysymys on kuitenkin se, oliko vakuutusyhtiö ennen kyseisen vakuutussopimuksen tekemistä täyttänyt sille vakuutussopimuslain toisessa luvussa asetetut velvollisuudet N Oy:n vakuutustarpeen selvittämisestä ja vakuutusta koskevien tietojen antamisesta.
Vakuutusyhtiö on toimittanut lautakunnalle N Oy:lle 17.11.2020 antamansa tarjouksen irtaimisto-, keskeytys, toiminnanvastuu- ja oikeusturvavakuutuksista. Keskeytysvakuutuksen osalta tarjouksen ”vakuutustiedot”-asiakirjan sisältö on vastannut edellä kuvatun 4.1.2021 päivätyn vakuutusyhteenvedon sisältöä. Tarjous on sisältänyt myös linkit muun muassa keskeytysvakuutuksen avaintietoasiakirjaan ja tuoteselosteeseen.
Lautakunta toteaa, että jo keskeytysvakuutusta koskevan avaintietoasiakirjan alussa on todettu, että ”Keskeytysvakuutuksella vakuutetaan katemenetyksiä, vuokratulomenetyksiä tai lisäkustannuksia, jotka johtuvat korvattavasta omaisuusvahingosta. Vakuutus voi kattaa myös riippuvuuden sopimuskumppanista, kun tämän omaisuusvahinko aiheuttaa keskeytysvahingon.” Keskeytysvakuutuksen luonne yrityksen omaisuusvakuutukseen liittyvänä vakuutuksena ja vakuutuskorvauksen saamisen edellytyksenä oleva yrityksen omaisuutta kohtaava korvattava esinevahinko on kuvattu myös keskeytysvakuutuksen 1.1.2020 alkaen voimassa olleessa tuoteselosteessa.
Lautakunnan näkemyksen mukaan mainittuihin asiakirjoihin normaalilla huolellisuudella perehtyvälle vakuutuksen hakijalle ei ole voinut jäädä perusteltua epäselvyyttä siitä, että korvauksen saaminen keskeytysvakuutuksesta edellyttää yrityksen omaisuutta kohtaavan omaisuusvakuutuksesta korvattavan vahingon sattumista. Näin ollen lautakunta katsoo, ettei vakuutusyhtiö ole vakuutusta N Oy:lle tarjotessaan laiminlyönyt sille vakuutussopimuslain 5 §:n mukaan kuulunutta tiedonantovelvollisuutta keskeytysvakuutuksen sisällöstä.
Asiassa on kuitenkin vielä arvioitava, oliko vakuutusyhtiö täyttänyt sille vakuutussopimuslain 4 b §:n 1 momentissa asetetun velvoitteen pyytää ennen vakuutuksen tarjoamista N Oy:ltä tietoja sen vakuutustarpeista ja vaatimuksista ja määrittää saamansa tiedot huomioon ottaen N Oy:n vakuutustarve. Lautakunnalle toimitetun selvityksen perusteella kyse on ollut toimintaansa aloittamassa olleesta yrityksestä, jota on käytettävissä olevan selvityksen perusteella pidettävä vakuutussopimuslain tarkoittamana kuluttajaan rinnastettavana oikeushenkilönä.
Vakuutusyhtiö on asiassa antamassaan vastineessa kertonut, että ennen vakuutuksia koskeneen tarjouksen antamista N Oy:n vakuutustarpeista oli keskusteltu puhelimessa 16.11.2020 ja tarjous oli laadittu tämän kartoituksen pohjalta. Vakuutusyhtiö ei ole toimittanut lautakunnalle selvitystä keskustelun sisällöstä tai siitä, mitä päätelmiä se oli keskustelun perusteella N Oy:n vakuutustarpeista tehnyt. Kertomansa mukaan vakuutusyhtiö oli myöhemmin tarjonnut N Oy:lle myös eräitä työntekijöiden henkilövakuutuksia, joita N Oy oli myös ottanut.
Lautakunta toteaa, ettei vakuutusyhtiö ole edes väittänyt, että se olisi N Oy:n vakuutustarvetta selvittäessään kiinnittänyt huomiota yrityksen henkilöriskeihin ja N Oy:n niitä koskevaan mahdolliseen vakuutustarpeeseen. Lautakunnan käsityksen mukaan asiaan on voinut vaikuttaa se, ettei vakuutusyhtiön tuotevalikoimaan ole kuulunut yritystoiminnan tavanomaisten henkilöriskien kattamiseen tarkoitettua henkilökeskeytysvakuutusta. N Oy:n mukaan vakuutusyhtiön edustaja oli kuitenkin tiennyt, että yrityksen toiminta oli käytännössä eläinlääkäriaseman potilastyöstä vastanneen eläinlääkärin varassa.
Lainvalmisteluasiakirjoissa (HE 172/2017 vp s. 199-200) on lausuttu vakuutussopimuslain 4 b §:ssä säädetyn vakuutustarpeen määrittämisen osalta muun muassa, että: ”Vakuutusten merkitys ja sisältö vaihtelevat niin paljon, ettei täsmällisiä vaatimuksia tältä osin voida asettaa”, ja muun muassa, että: ”Kuluttaja tai tähän rinnastettava taho vakuutuksen hakijana kykenee yleensä vain yleisellä tasolla ilmaisemaan vakuutustarpeensa, kuten tarpeen vakuuttaa vakituinen tai vapaa-ajan kotinsa, autonsa, lemmikkieläimensä taikka varautua oman tai lähiomaisensa tapaturman, sairauden, työkyvyttömyyden, työttömyyden tai kuoleman varalta. Tällaisen vakuutuksen hakijalta saadun yleisen tiedon pohjalta vakuutuksen hakijalle tulee esittää täydentäviä kysymyksiä, jotta vakuutuksenantaja pystyy tarkemmin määrittämään vakuutustarpeen. Kysymysten on oltava sillä tavalla yksilöityjä, että saatavien vastausten perusteella voidaan arvioida, täyttääkö vakuutuksenantajan tarjoama vakuutus tai vakuutukset vakuutuksen hakijan vakuutustarpeen. Vakuutustarpeeseen vaikuttavat olennaisesti myös vakuutuksen hakijalla olevat muut vakuutukset. Vakuutustarvetta ei ole luonnollisesti olemassa, jos vakuutuksen hakijalla on jo kyseisen riskin kattava vakuutus. Tämän johdosta myös näistä olisi yleisellä tasolla kysyttävä. Kyseeseen voivat tulla paitsi hakijan itsensä ottamat vakuutukset myös ryhmävakuutukset, joiden piiriin vakuutuksen hakija mahdollisesti kuuluu. Vastaavasti aiheellista on kysyä muista sellaisista tyypillisistä vakuutuksista, joilla voi olla merkitystä vakuutustarvetta määritettäessä.”
Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutussopimuslain 4 b §:n 1 momentin edellyttämällä tavalla toimiessaan vakuutusyhtiön olisi pitänyt N Oy:n toiminnan luonteesta saamiensa tietojen perusteella kiinnittää N Oy:n huomiota myös erillisen henkilökeskeytysvakuutuksen tarpeellisuuteen. Kun vakuutusyhtiö ei ollut näin menetellyt, lautakunta katsoo vakuutusyhtiön täyttäneen sille vakuutussopimuslain 4 b §:ssä asetetun velvollisuuden vakuutuksen hakijan vakuutustarpeen selvittämisestä puutteellisesti. Vakuutussopimuslaissa ei ole erikseen säädetty vakuutuksenantajan 4 b §:n mukaisen selvitysvelvollisuuden laiminlyönnin seuraamuksesta. Laiminlyönnin seuraamuksia on sen vuoksi arvioitava yleisten sopimussuhteissa sovellettavien vahingonkorvausoikeudellisten periaatteiden mukaisesti.
Tässä tapauksessa vakuutusyhtiön lainmukaisen selvitysvelvollisuuden laiminlyöminen on johtanut siihen, että N Oy:n yritystoiminnan henkilöriskin kattamiseksi tarpeellinen henkilökeskeytysvakuutus oli jäänyt ottamatta. Mikäli vakuutusyhtiö olisi toiminut N Oy:n vakuutustarvetta selvittäessään laissa asetetun velvollisuutensa mukaisesti, N Oy olisi saanut tiedon erillisen henkilökeskeytysvakuutuksen tarpeellisuudesta ja voinut saamansa tiedon perusteella harkita vakuutuksen ottamista toisesta vakuutusyhtiöstä.
Korkein oikeus on julkaistuissa ratkaisuissaan KKO 1990:26 ja KKO 1992:89 eri perustein katsonut vastaavan tyyppisissä tilanteissa vakuutuksen hakijalle aiheutuneen korvattavan vahingon määräksi saamatta jäänyttä vakuutuskorvausta vastanneen summan. Lautakunta katsoo, että myös tässä tapauksessa vakuutusyhtiön tuottamukselliseen laiminlyöntiin perustuvan vahingonkorvausvastuun määränä on pidettävä sitä korvausmäärä, jonka N Oy olisi saanut eläinlääkärinsä työkyvyttömyysajalta tyypillisesti markkinoilla olevasta henkilökeskeytysvakuutuksesta. Mainittu korvausmäärä vastaa sitä liiketoiminnan katemenetystä, joka N Oy:lle on eläinlääkärin työkyvyttömyysajalta aiheutunut, vähennettynä sen vakuutusmaksun määrällä, joka asianmukaisesti otetusta henkilökeskeytysvakuutuksesta olisi N Oy:ltä peritty. Käytettävissään olevien asiakirjojen perusteella lautakunta ei ole kuitenkaan voinut ottaa kantaa vakuutusyhtiön korvattavaksi tulevan vahingon tarkempaan määrään.
Lopputulos
Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö ottaa asian uudelleen käsiteltäväkseen ja pyytää suoritettavan vahingonkorvauksen määrän selvittämiseksi N Oy:ltä tarvittavan selvityksen N Oy:n eläinlääkärin työkyvyttömyysajalta aiheutuneen liiketoiminnan katemenetyksen määrästä.
Ratkaisusuositus syntyi äänin 4 - 2. Ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat puheenjohtaja Raulos sekä jäsenet Jaakkola, Makkula ja Rajamäki. Jäsenten Akselinmäki ja Sarpakunnas eriävä mielipide on liitteenä.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA
Puheenjohtaja Raulos
Sihteeri Isokoski
Erimieltä olevien jäsenten mielipide
Jäsenet Akselinmäki ja Sarpakunnas:
Yhdymme enemmistön kantaan koskien vakuutusyhtiön tiedonantovelvollisuutta. Vakuutussopimuslain 4 b 1 momentissa asetetun velvollisuuden (vakuutustarpeen selvittäminen) osalta lausumme kuitenkin seuraavaa:
Vakuutussopimuslain 4 b 1 momentin mukaisesti vakuutuksenantajan on ennen vakuutuksen tarjoamista pyydettävä vakuutuksen hakijalta tietoja tämän vakuuttamiseen liittyvistä tarpeista ja vaatimuksista ja saadut tiedot huomioon ottaen määritettävä vakuutustarve.
Lainvalmisteluasiakirjoissa (HE 172/2017 vp s. 199-200) vakuutustarpeen määrittämiseksi vakuutuksenantajan on 1 momentin mukaan pyydettävä tietoja vakuutuksen hakijalta tämän vakuuttamiseen liittyvistä tarpeista ja vaatimuksista, mutta tietojen sisällöstä ei momentissa tarkemmin säädetä. Vakuutusten merkitys ja sisältö vaihtelevat niin paljon, ettei täsmällisiä vaatimuksia tältä osin voida asettaa. Esimerkiksi lakisääteisessä vakuutuksessa, kuten liikennevakuutuksessa, vakuutustarpeen määrittäminen edellyttää vähemmän tietoja kuin vapaaehtoisissa vakuutuksissa. Kuluttaja tai tähän rinnastettava taho vakuutuksen hakijana kykenee yleensä vain yleisellä tasolla ilmaisemaan vakuutustarpeensa, kuten tarpeen vakuuttaa vakituinen tai vapaa-ajan kotinsa, autonsa, lemmikkieläimensä taikka varautua oman tai lähiomaisensa tapaturman, sairauden, työkyvyttömyyden, työttömyyden tai kuoleman varalta. Tällaisen vakuutuksen hakijalta saadun yleisen tiedon pohjalta vakuutuksen hakijalle tulee esittää täydentäviä kysymyksiä, jotta vakuutuksenantaja pystyy tarkemmin määrittämään vakuutustarpeen. Kysymysten on oltava sillä tavalla yksilöityjä, että saatavien vastausten perusteella voidaan arvioida, täyttääkö vakuutuksenantajan tarjoama vakuutus tai vakuutukset vakuutuksen hakijan vakuutustarpeen.
Lisäksi lainvalmisteluasiakirjoissa todetaan enemmistön mainitsemin tavoin, että vakuutustarpeeseen vaikuttavat olennaisesti myös vakuutuksen hakijalla olevat muut vakuutukset. Vakuutustarvetta ei ole luonnollisesti olemassa, jos vakuutuksen hakijalla on jo kyseisen riskin kattama vakuutus. Tämän johdosta myös näistä olisi yleisellä tasolla kysyttävä. Kyseeseen voivat tulla paitsi hakijan itsensä ottamat vakuutukset myös ryhmävakuutukset, joiden piiriin vakuutuksen hakija mahdollisesti kuuluu. Vastaavasti aiheellista on kysyä muista sellaisista tyypillisistä vakuutuksista, joilla voi olla merkitystä vakuutustarvetta määritettäessä. Esimerkiksi pienen enintään muutaman huoneiston taloyhtiön kohdalla kotivakuutuksen irtaimistoa vakuuttavalta asiakkaalta voi olla vakuutustarpeen selvittämiseksi kysyä, miltä osin taloyhtiön kiinteistövakuutus korvaa huoneistokohtaiselle kiinteälle sisustukselle aiheutuvia vahinkoja. Samoin irtaimistoa vakuuttavalta voi olla tarpeen kysyä esimerkiksi, miltä osin vuokranantajan tai vuokralaisen ottama vakuutus korvaa vuokrattavassa kohteessa aiheutuneita vahinkoja. Vastaavasti kodinkone- ja elektroniikkaliikkeissä myytäviä tuotevakuutuksia tarjottaessa olisi aiheellista esimerkiksi kysyä, onko asiakkaalla jo kotivakuutus, jolloin erillinen tuotevakuutus on usein päällekkäinen kotivakuutuksen kanssa. Hakijan olemassa olevia vakuutuksia on yleensä mahdollista selvittää asiakastapaamisessa tai muutoin henkilökohtaisesti viestittäessä monipuolisemmin kuin verkkomyynnissä. Verkkomyynnissäkin olisi kuitenkin vähintään kiinnitettävä hakijan huomio sen selvittämiseen, kattavatko hakijan olemassa olevat vakuutukset vakuutustarpeen kokonaan tai osittain. Verkkomyynnissäkin olisi mahdollisuuksien mukaan annettava tyypillisiä esimerkkejä vakuutuksista, jotka voivat tarjota päällekkäistä turvaa. Vakuutuksenantaja ei kuitenkaan ole velvollinen selvittämään toisen vakuutuksenantajan myöntämän vakuutuksen yksityiskohtaista sisältöä tai tekemään yksityiskohtaista vertailua vakuutusten kattavuudesta.
Vakuutusyhtiön toimittaman selvityksen mukaan N Oy:n kanssa oli keskusteltu vakuutustarpeista puhelimitse 16.11.2020. Kartoituksen pohjalta N Oy:lle oli tehty tarjoukset, jotka oli lähetetty 17.11.2020. Lisäksi yhtiöstä oli 16.11.2020 käydyn keskustelun johdosta tehty myös vinkki potentiaalisesta asiakkaasta vakuutusyhtiön kumppaniyritykselle, joka myy erittäin kattavia henkilövakuutuksia yrittäjille. Ko. kumppaniyritys vahvisti olleensa yhteydessä N Oy:öön ja sopineensa tapaamisesta. N Oy oli 4.1.2021 ollut yhteydessä vakuutusyhtiöön ja ilmoittanut olevansa kiinnostunut ostamaan yritysvakuutuksen sisältäen omaisuusvakuutuksen ja vastuuvakuutuksen 17.11.2020 toimitetun tarjouksen mukaisesti. Muiden vakuutusten osalta N Oy oli kertonut palaavansa mahdollisesti myöhemmin asiaan. N Oy oli sittemmin ostanut ko. vakuutusyhtiöstä työntekijöiden vakuutukset (työtapaturmavakuutus, vapaa-ajan ryhmätapaturmavakuutus sekä työntekijäin ryhmähenkivakuutus). N Oy oli 18.1.2021 kertonut vakuutusyhtiölle, että yrittäjän tapaturmavakuutuksia ei laiteta voimaan, vaan niihin palataan myöhemmin. Tällöin N Oy:lle oli painotettu, että on mahdollista, että yrittäjälle sattuu tapaturma. Myös yrittäjille tarkoitettu terveysvakuutus oli tuotu keskustelussa esille.
Näkemyksemme mukaan lainvalmisteluasiakirjosta ilmenee, että vakuutustarpeen kartoittamisessa on haluttu huomioida korostuneesti päällekkäisen vakuutusturvan välttäminen, josta tässä käsiteltävänä olevassa tapauksessa ei ole kyse. Hallituksen esityksestä ei ole näkemyksemme mukaan luettavissa ja pääteltävissä, että vakuutusyhtiön tulisi tuntea markkinoilla olevat mahdolliset saatavilla olevat vakuutusratkaisut ja nostaa ne esille vakuutustarpeen kartoittamisen yhteydessä vaan olennaista on, että vakuutuksenottajan mahdollisia riskejä on käyty läpi, jotta niitä voidaan peilata tarjottuun vakuutusturvaan. Tämä ilmenee myös 5 §:n määräyksestä, jonka mukaan vakuutuksen hakijalle on annettava tietoja vakuutusyhtiön tarjoamien tuotteiden vakuutusmuodoista, niiden maksuista ja muista tiedoista. Vaikka 4 b §:n mukaisessa vakuutustarpeen kartoittamisessa ja 5 §:n mukaisessa tiedonantovelvollisuudessa on kyse juridisesti eri asioista, liittyvät ne toisiinsa kuitenkin siltä osin, että kun tiedonantovelvollisuus on täytetty asianmukaisesti, vakuutuksenottajalla on tällöin tieto tarjotun vakuutusturvan kattavuudesta ja mitä riskejä vakuutusturvalla on vakuutettu. Yhtiön toimittamasta selvityksestä ilmenee, että kyseisen firman henkilöriskejä on kartoitettu perusteellisesti ja niihin on etsitty kattavia ratkaisuja. Nyt kyseessä olevaa tuotetta eli henkilökeskeytysvakuutusta yhtiöllä ei antamansa selvityksen mukaan edes ole keskeytystuotevalikoimassaan.
Vakuutusyhtiön selvityksestä lisäksi ilmenee, että N Oy:n ja vakuutusyhtiön välisessä keskustelussa on ollut esillä yrittäjäin tapaturmavakuutus, jota N Oy ei ollut halunnut voimaan vaan siihen oli tarkoitus palata myöhemmin. Yrittäjäin tapaturmavakuutus kattaa muun muassa tapaturman johdosta päivärahaa.
Lopputulos
Katsomme, että vakuutusyhtiö on täyttänyt vakuutussopimuslain 4 b §:n 1 momentin edellyttämän vakuutustarpeen kartoittamisen eikä vakuutusyhtiön päätöstä ole syytä muuttaa. Vahingonkorvauksen osalta toteamme, ettei vakuutussopimuslaissa ole erikseen säädetty vakuutuksenantajan 4 b §:n mukaisen selvitysvelvollisuuden laiminlyönnin seuraamuksesta. Asian päättyessä siten, että näkemyksemme mukaan vakuutussopimuslain 4 b:n §: 1 momentin mukainen vakuutustarpeen kartoittaminen on tehty asianmukaisesti, emme ota kantaa mahdolliseen vahingonkorvausoikeuteen, sen määräytymiseen ja siihen, olisiko kyseinen vahinkotapahtuma oikeuttanut ja missä määrin vakuutuskorvaukseen mahdollisesta henkilökeskeytysvakuutuksesta.