Tapahtumatiedot

Vakuutuksenottaja A:lla oli säästöhenkivakuutus, jonka edunsaajamääräystä A muutti tapaamisessa varainhoitajan kanssa 10.10.2019. Määräys muutettiin muotoon: ”Pojan tyttäret [nimi] ja [nimi] molemmille 60 000 euroa. Loppuosa tasaosuuksin rintaperillisten kesken.” Aiemmin koko vakuutussäästö oli mää­rätty ainoastaan edellä mainituille nimetyille pojantyttärille. A:lla oli muutosta tehdessään elossa olevia rintaperillisten perillisryhmään kuluvia perillisiä tytär, edesmenneen pojan kaksi tytärtä sekä edesmenneen pojantyttären kaksi lasta. Poika, yksi pojantytär ja puoliso olivat menehtyneet.

Samassa tapaamisessa A muutti myös toisen vakuutuksensa edunsaajamää-räystä ”Puoliso, toissijaisesti lapset” muotoon ”Tytär [nimi]”. Muuttamisajan-kohtana kyseisen vakuutuksen alkuperäisen edunsaajamääräyksen ensisaajista elossa oli enää A:n tytär.

A kuoli 9.2.2022. Vakuutusyhtiö maksoi edunsaajamääräyksessä nimetyille edunsaajille määrätyt korvaussummat, ja vakuutuskorvauksen loppuosan yhtiö maksoi A:n tyttärelle. Vakuutusyhtiö antoi kielteisen korvauspäätöksen vakuutuskorvauksen loppuosan osalta muille rintaperillisten perillisryhmään kuulu­ville perillisille.

Hakijoiden valitus

Hakijoina olevat A:n pojantyttäret H ja L sekä menehtyneen pojantyttären lapsi vaativat, että A:n säästöhenkivakuutuksen loppuosa jaetaan kaikkien rintaperillisten kesken tasaosuuksin.

Hakijoiden mukaan ”Loppuosa tasaosuuksin rintaperillisten kesken” tarkoittaa sitä, että vakuutussäästön loppuosa 124 944,94 euroa jaettaisiin viiteen tasasuureen osaan siten, että kukin rintaperillinen saa 24 988,99 euroa. A on tar­koittanut loppuosan jaettavaksi kaikille rintaperillisille. Jos A olisi halunnut sum­man maksettavan vain lapselleen, olisi hän kirjannut edunsaajaksi tämän nimen eikä "Loppuosan tasaosuuksin rintaperillisten kesken". Tulkinnanvaraista on vain se, jaetaanko summa tasaosuuksin viiteen yhtä suureen osaan vai perintökaaren mukaisesti sukuhaaroittain. Jälkimmäisen vaihtoehdon hakijat kertovat olevansa valmiita hyväksymään sopuratkaisuksi.

Varainhoitajan lausunnon osalta hakijat toteavat siitä käyvän ilmi A:n tienneen, että hänen rintaperillisiään ovat myös pojantyttäret sekä edesmenneen pojantyttären lapset. A on tietoisena tästä allekirjoittanut edunsaajamääräyksen siinä muodossa kuin se on: ”Loppuosa tasaosuuksin rintaperillisten kesken”. Määräyksessä on käytetty monikkomuotoa eli rintaperillisiä, mikä viittaa siihen, että rintaperillisten määrä on ollut A:n tiedossa. A on myös tuonut esille, että jako tulisi suorittaa tasaosuuksin. A ei ole sulkenut ketään rintaperillistä pois loppu­osan jaosta.

Varainhoitaja tapasi A:n vain yhden kerran, ja kertoo suoraan, ettei tarkkoja muistikuvia keskusteluista ole. Tämän vuoksi lausuntoon luottaminen on haki­joiden mukaan kyseenalaista. Varainhoitaja on itse käynyt dokumentit A:n kanssa läpi, minkä jälkeen A on hyväksynyt sen muodossa: ”Loppuosa tasaosuuksin rintaperillisten kesken”.

A:n tyttären lausunnon osalta hakijat toteavat sen olevan tyttären henkilökoh­tainen ja omaa etua tavoitteleva tulkinta, johon pitäisi suhtautua varauksella. Lausunto voidaan kuitenkin katsoa tunnustukseksi siitä, että hänen kuolleen vel­jensä lapsille kuuluu osuus. Tytär ei vaikuta käsittävän, mitä rintaperillisellä tar­koitetaan. Perintökaaren mukaan rintaperillisiä ovat lapset, lapsenlapset ja lapsenlapsenlapset jne. alenevassa polvessa. A:lla on viisi rintaperillistä.

Palveluntarjoajan vastine

Vakuutusyhtiö tuo vastauksessaan esille edunsaajamääräyksen muuttamisen osalta riidatonta tapahtumakulkua ja kertoo asiamiehen kirjanneen yhtiön asiakastietojärjestelmään seuraavasti tapaamisesta A:n kanssa:

Tehty SISU [Sijoitussuunnitelma], ei tarvetta muutoksille. Haluaa pitää tilivarat ennallaan, ostaa tarvittaessa apua/ hoivapalveluita, jotta saa asua mahdolli­simman pitkään kotona. Pohdinnassa myös pojan tyttären kanssa auton han­kinta, jos siitä apua hänen työnhakuun. 2 lasta, joista enää tytär elossa. Vaimo myös edesmennyt. [...]

Vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan asiassa on riidatonta, että edunsaajamääräys on vakuutuskorvauksen loppuosan osalta epäselvä. Niin ikään riidatonta on, että vakuutusyhtiö on suorittanut vakuutuksen vakuutussäästön määrää vastaavan korvauksen täysimääräisesti. Riitaa on siitä, onko vakuutusyhtiön suoritus vapauttanut vakuutusyhtiön suoritusvelvollisuudesta korvauksenhakijoita kohtaan.

Vakuutusyhtiö ei ole noudattanut korvausta maksaessaan asianmukaista huo­lellisuutta. Vakuutusyhtiön olisi tullut tunnistaa edunsaajamääräyksen epäselvyys ennen korvauksen maksamista ja pyrkiä selvittämään edunsaajamääräyk-sen antajan tarkoitusta tarkemmin. Koska vakuutusyhtiö ei menetellyt huolellisesti, ei sillä myöskään ole oikeutta vedota vakuutusyhtiön maksusuojaan asiassa. Vakuutusyhtiö on tämän johdosta pyrkinyt jälkikäteen hankkimaan selvitystä edunsaajamääräyksen antajan tarkoituksesta, jotta mahdollisesti vää­rin maksetun korvauksen uudelleenmaksaminen olisi mahdollista edunsaajamääräystä jälkikäteen tulkiten.

Edunsaajamääräyksen tulkinnan osalta vakuutusyhtiö tuo esille vakuutussopimuslain esitöitä ja toteaa, että edunsaajamääräyksen tulkintaa voidaan pitää merkityssisältöjen antamisena ja erilaisten merkitysvaihtoehtojen punnintana. Olennaista on valitun tulkintavaihtoehdon perustelut. Oletusarvoisesti edunsaajamääräyksen antaja on pyrkinyt edunsaajamääräyksellä mielekkäisiin tavoittei­siin, joiden rekonstruoiminen täytäntöönpanon yhteydessä on kuitenkin ajoit­tain haastavaa, koska tulkitsija ei luonnollisista syistä voi selvittää määräyksen antajan alkuperäistä ja aitoa tarkoitusta edunsaajamääräyksen antajalta itsel­tään. Tulkinnassa tulisi pyrkiä ymmärtämään edunsaajamääräyksen antajan tahto määräyksen muuttamishetkellä. Henkivakuutuksen edunsaajamääräystä tulee tulkita osana oikeustoimien sarjaa, jolla määräyksen antaja on tarkoittanut jakaa omaisuuttaan jälkipolville. Koska edunsaajamääräyksen antaja on maal­likko, ei tulkinnan lähtökohdaksi voida ottaa pelkästään sanan rintaperillinen ju­ridista merkitystä, vaan myös sanan tavanomainen merkitys, huomioiden sa­malla vakuutuksenottajan subjektiivinen käsitys sanan merkityksestä.

Koska edunsaajamääräyksen tulkinnassa noudatetaan samoja periaatteita kuin testamentin tulkinnassa, tulee perustavanlaatuisena tulkintaperiaatteena pitää tulkinta-aineiston rajoittamattomuutta. Koska olennaisin tulkintalähde eli mää­räyksen antaja, on poissa, tulee tätä kompensoida muun näytön määrällä. Edun-saajamääräyksen muuttamisen tarkoitus ilmenee kaikkien olennaisten asian-haarojen perusteella, eikä tulkinta-aineistoa tulisi pyrkiä rajoittamaan enna­kolta.

Edunsaajamääräyksen tulkinta eroaa testamentin tulkinnasta kuitenkin siten, ettei erityiseen edunsaajamääräykseen sisälly automaattista sijaantuloa. Vakuutussopimuslain 50 §:ssä luetelluista yleisistä edunsaajamääräyksistä poikkeavaa määräystä tulkitaan kuten nimeltä mainitun henkilön hyväksi tehtyä määräystä, jollei edunsaajamääräyksestä tai olosuhteista muuta seuraa.

Asiassa saadun näytön osalta vakuutusyhtiö toteaa korvauksenhakijoiden kuvanneen edunsaajamääräyksen muuttamisen aikaisia olosuhteita kertomalla A:n tulehtuneista väleistä tyttäreensä, omasta auttamisestaan A:n arjessa sekä edesmenneen lapsenlapsen muistamistarkoituksesta, jonka vuoksi myös lapsenlapsenlapsille olisi tarkoitettu tasaosuudet vakuutuskorvauksen loppuosasta. Vakuutusyhtiö on vastaanottanut lausunnon myös vakuutuskorvauksen loppuosan saaneelta edunsaajalta, jonka mukaan ”Isäni toivomus on tietysti ol­lut, että hänen henkivakuutuksensa menee hänen tyttärelleen, joka on hänen ainoa rintaperillinen ja kuolleen veljeni lapsille toinen puoli.”

Vakuutusyhtiö on pyytänyt näkemystä edunsaajamääräyksen tulkinnasta sen vastaanottaneelta pankin varainhoitajalta. Varainhoitajan muistikuvien mukaan A:n toive olisi ollut jättää nimenomaan 60 000 euron summat pojantyttärille ja jakaa loppuosa muiden pesän osakkaiden kesken. Loppuosasta ei olisi hänen kä­sityksensä mukaan ollut tarkoitus maksaa osuuksia pojantyttärille. Varainhoitaja muisteli edelleen, että aiempi määräys olisi ollut vain pojantyttärille, mutta asia­kas olisi halunnut muutoksen yhteydessä määritellä heille maksettavat summat ja määrätä loppuosan jaettavaksi muiden perillisten kesken.

A on samassa yhteydessä tahtonut ohjata toisen vakuutuksen korvauksen tyttä­relleen sekä rajoittanut arvioitavana olevan säästöhenkivakuutuksen edunsaa-jamääräyksen perusteella elossa oleville lapsenlapsilleen määrättävää vakuutuskorvausta. Vakuutusyhtiöllä ei ole edunsaajamääräyksiä lukuun ottamatta esitettäväksi näyttöä A:n relevantissa asiayhteydessä käyttämästä kielestä.

Asiassa saatavilla olevat selvitykset edunsaajamääräyksen muuttamisen tarkoi­tuksesta perustelisivat vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan erilaisia ratkaisuja korvauksen uudelleen maksamisessa. Hakijoiden toimittaman selvityksen osalta vakuutusyhtiö pitää uskottavana, että vakuutuksenottajan tarkoituksena on ol­lut suosia erityisesti kahta lastenlastaan. Toisaalta tämä toteutuu jo nimeltä mainituille edunsaajille osoitetuilla erillismääräyksillä. Hakijat lausuvat olevansa edunsaajamääräyksen tarkoittamia rintaperillisiä, mutta samalla kertovat, että edunsaajamääräyksen loppuosaa tulisi tulkita vakuutussopimuslain 50 §:n mu­kaan.

Vakuutusyhtiö pitää jokseenkin todennäköisenä sitä, että vakuutuksenottaja on tarkoittanut rintaperillinen-sanalla muitakin kuin lastaan. Tätä perustelevat sekä vakuutusyhtiön saama selvitys määräyksen vastaanottaneelta varainhoitajalta että sanan monikkomuodon käyttäminen. Myös vakuutuksenottajan samanai­kaisesti muuttaman toisen edunsaajamääräyksen ilmaisu tukee sitä, ettei va­kuutuksen edunsaajamääräyksen perusteella maksettavaa korvauksen loppu-osaa olisi tarkoitettu yhdelle henkilölle. Vakuutusyhtiön saaman selvityksen pe­rusteella ei voida kuitenkaan päätellä sitä, kenet rintaperillisten jälkeläisistä on tarkoitettu vakuutuskorvauksen loppuosan edunsaajiksi. Vakuutusyhtiö pitää edustajansa lausumaa edunsaajamääräyksen muuttamisen tarkoituksesta si­nänsä ymmärrettävänä, mutta toisaalta määräyksen sanamuoto ei tue tätä tul­kintaa. Varainhoitajan muistikuvia yksittäisestä monen vuoden takaisesta asia-kastapaamisesta ei voitane pitää riittävänä selvityksenä määräyksen täydentä­miseksi muotoon ”...Loppuosa tasaosuuksin muiden rintaperillisten kesken.”

Vakuutusyhtiö pitää tässä vaiheessa saatujen selvitysten valossa epätodennäköisempänä sitä, että A olisi tarkoittanut koko vakuutuskorvauksen loppuosan ainoalle elossa olevalle lapselleen. Asiassa saatu näyttö tai edunsaajamääräyksen sanamuodon kokonaisuus sen muuttamisen aikaiset olosuhteet huomioiden eivät anna vahvaa tukea tehdylle ratkaisulle. Tulkinnan puolesta voidaan kuiten­kin esittää, että vakuutuksenottaja on samassa yhteydessä tahtonut ohjata koko säästöturvavakuutuksen korvauksen tyttärelleen sekä rajoittanut säästöhenki-vakuutuksen edunsaajamääräyksen perusteella elossa oleville lapsenlapsilleen määrättävää vakuutuskorvausta huomattavasti. Vakuutuskorvauksen loppu­osan saanut edunsaaja on myös lausunut näin A:n tarkoituksesta. Edunsaajan lausuma on hyvin suppea ja perustelematon, mutta toisaalta hänellä ei ole var­sinaista intressiä asian selvittämiseen.

Vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan asiaa ei voida ratkaista saatavilla olevan selvityksen perusteella, eikä sitä tulisi lainkaan yrittää ratkaista forumilla, jolla mahdollisuudet olennaisen selvityksen hankkimiseen ovat rajalliset. Edunsaajamääräyksen tulkinnan tulee kunnioittaa määräyksen antajan persoonaa sekä tahdonilmaisutapoja, joita ei voida selvittää riittävästi vieraan tahdon eliminoimiseksi käytettävissä olevan selvityksen avulla. Vakuutusyhtiö katsoo edunsaa-jamääräyksen oikean tulkinnan varmistamisen edellyttävän sellaisen henkilötodistelun sekä asiakirjanäytön vastaanottamista, jota ainakaan vakuutusyhtiö ei voi järjestää.

Vakuutusyhtiö katsoo myös, että näyttötaakka on edunsaajamääräyksen uudelleentulkintaa vaativalla, ja ettei hakijoiden kirjelmä sovintoehdotuksineen näytä toteen mitään vakuutusyhtiön alkuperäisestä ratkaisusta poikkeavaa tulkintaa. Asiassa ei ole esitetty luotettavaa selvitystä A:n käsityksestä koskien ilmaisun ”rintaperillisten” tarkoittamaa henkilöpiiriä. Asiassa ei ole saatavilla näyttöä myöskään A:n luonteesta, tämän ilmaisusta tai muista olosuhteista, jotka voisi­vat perustella erilaisia tulkintavaihtoehtoja.

Vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan edunsaajamääräyksen sanoituksesta ei voida tehdä pitkälle meneviä päätelmiä edunsaajamääräyksen antajan tarkoi­tuksesta. Määräyksessä käytetty monikkomuoto puoltaa tulkintaa, jonka mu­kaan loppukorvauksen saajia olisi tullut olla useampia, mutta se ei perustele ha­kijoiden esittämää tulkintaa missään määrin paremmin kuin vakuutussopimus-lain 50 §:n mukaista jakoa lasten sukuhaaroihin tai varainhoitajan muistikuvaa loppukorvauksen jakotarkoituksesta.

Selvitykset

Sijoituslautakunnalla on ollut käytössään muun muassa seuraavat selvitykset osapuolten välisen kirjelmöinnin lisäksi:
-     varainhoitajan lausunto, päivätty 5.8.2022.
-     vakuutusyhtiön pyytämä A:n tyttären lausunto 6.8.2022.
-     Sijoituslautakunnan pyytämä A:n tyttären lausunto 6.11.2023.
-     A:n perukirja, päivätty 22.6.2022.
-     vakuutusasiakirjat vakuutusehtoineen.

Muiden korvauksenhakijoiden kuuleminen

Sijoituslautakunta on varannut mahdollisuuden lausua asiassa A:n tyttärelle ja A:n edesmenneen pojantyttären lapselle. Jälkimmäinen ei ole lausunut asiasta. A:n tytär on lausumassaan todennut, että korvaus on maksettu hänelle edunsaajamääräyksen mukaisesti, eikä hän itse näe tarvetta sen muuttamiselle.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Osapuolten välinen erimielisyys koskee vakuutuksenottaja A:n antaman edun-saajamääräyksen kohdan ”Loppuosa tasaosuuksin rintaperillisten kesken” tul­kintaa.

Sovellettavat lainkohdat ja säännöt

Vakuutussopimuslain 47 §:n (Edunsaaja) mukaan vakuutuksenottajalla on oi­keus määrätä henkilö, jolla on vakuutuksenottajan tai vakuutetun sijasta oikeus henkilövakuutuksesta suoritettavaan vakuutuskorvaukseen (edunsaaja). Vakuutuksenottaja voi muuttaa tai peruuttaa edunsaajamääräyksen, jos vakuutusta-pahtumaa, jossa määräys on tarkoitettu sovellettavaksi, ei ole sattunut.

Vakuutussopimuslain 50 §:n (Edunsaajamääräyksen tulkinta) 1 momentin mu­kaan jos edunsaajaksi ei ole määrätty nimeltä mainittua henkilöä ja jos määräyk­sestä tai olosuhteista ei muuta seuraa, on noudatettava, mitä tässä pykälässä säädetään.

Lainkohdan 3 momentin mukaan jos edunsaajiksi on määrätty vakuutuksenottajan lapset, määräys on voimassa perintökaaressa (40/65) tarkoitettujen vakuutuksenottajan rintaperillisten hyväksi. Vakuutuskorvaus jaetaan rintaperillisten kesken siten kuin perintökaaressa säädetään heidän oikeudestaan saada pe­rintö.

Vakuutussopimuslain 71 §:n mukaan jos vakuutuksenantaja suorittaa vakuutuskorvauksen tai henkilövakuutuksen takaisinostoarvon jollekin muulle kuin sille, jolla on oikeus vakuutuskorvaukseen tai takaisinostoarvoon, vakuutuksenantaja on kuitenkin täyttänyt velvollisuutensa, jos se on maksua suorittaessaan nou­dattanut olosuhteiden vaatimaa huolellisuutta.

Perintökaaren 11 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan testamentti on niin tulkittava, että tulkinnan voidaan otaksua vastaavan testamentin tekijän tahtoa. Sen vuoksi on tämän luvun säännöksiä noudatettava vain, mikäli ei testamentin määräyk­sestä, sen tarkoitukseen ja muihin olosuhteisiin nähden, ole katsottava muuta johtuvan.

Lainkohdan 2 momentin mukaan jos testamentti on kirjoitusvirheen tai erheel­lisen sanonnan vuoksi saanut toisenlaisen sisällön kuin mitä testamentin tekijä on tarkoittanut, pantakoon testamentti kuitenkin täytäntöön, mikäli oikea tar­koitus saadaan selville.

FINEn ohjesäännön 10 §:n (Käsittelyn raukeaminen ja asian jättäminen käsitte­lemättä) toisen kappaleen 7. kohdan mukaan FINEllä on oikeus jättää toimisto-tai lautakuntamenettelyssä oleva riita-asia käsittelemättä, mikäli riidan luotet­tava ratkaiseminen edellyttäisi suullisen todistelun vastaanottamista.

Asian arviointi

Asian käsitteleminen Sijoituslautakunnassa

Vakuutusyhtiö esittää, ettei asiaa voida ratkaista saadun selvityksen perusteella, ja katsoo asian käsittelyn edellyttävän henkilötodistelua.

Sijoituslautakunta toteaa vakuutuksenottajalla olevan yksinomainen oikeus an­taa edunsaajamääräys, minkä vuoksi annettua määräystä voidaan lähtökohtaisesti pitää riittävänä selvityksenä edesmenneen antajansa tahdosta. Tässä ta­pauksessa ei ole tullut esille seikkoja, joiden vuoksi riidan luotettava ratkaisemi­nen edellyttäisi suullisen todistelun vastaanottamista. Lautakunta katsoo asian olevan ratkaistavissa ilman henkilötodistelua ja käsittelee asian.

Edunsaajamääräyksen tulkinta

Vakuutussopimuslain esitöiden mukaan edunsaajamääräystä on ensisijaisesti tulkittava siten, että lopputuloksen voidaan olettaa vastaavan määräyksen antajan tahtoa, koska yksilöllisen vakuutuksen edunsaajamääräys on vakuutuksenottajan yksipuolinen tahdonilmaisu. Tulkinnassa noudatetaan samoja periaat­teita kuin testamentin tulkinnassa perintökaaren 11 luvun 1 §:n mukaan. (HE 114/1993, s. 56). Samankaltaisesti on todennut myös Korkein oikeus ennakkoratkaisussaan KKO 2004:40. Korkeimman oikeuden mukaan arvioinnin tulee pe­rustua siihen, mitä vakuutuksenottaja on määräyksen antamishetkellä tarkoit­tanut. Arvioinnissa ovat merkityksellisiä myös ne olosuhteet, joissa määräys on annettu.

Vakuutussopimuslain 50 §:ssä on määritelty edunsaajamääräystä koskevat tulkintaolettamat ilmaisujen puoliso, lapset, puoliso ja lapset sekä omaiset osalta. Lainkohdan mukaisia tulkintaolettamia ei voida kuitenkaan soveltaa nyt arvioi­tavana olevaan edunsaajamääräyksen osaan, jossa A on määrännyt vakuutus-korvauksen loppuosan jaettavaksi tasaosuuksin rintaperillisten kesken.

Yllä mainitun perusteella Sijoituslautakunta katsoo, että edunsaajamääräystä on arvioitavana olevassa tapauksessa tulkittava perintökaaren 11 luvun 1 §:n sää­detyn mukaisesti siten, että tulkinnan voidaan otaksua vastaavan tekijänsä tah­toa. Lähtökohdaksi on testamentin vakiintuneen tulkinnan tavoin otettava mää­räyksen sanamuoto. Sanamuodosta ja sen normaalikielen mukaisesta tulkin­nasta voidaan poiketa, mikäli on ilmeistä, etteivät ne vastaa antajansa tahtoa. Näyttövelvollisuus on sillä, joka haluaa poiketa sanamuodosta. (Testamentin tul­kinnasta esimerkiksi Kangas, Perhe- ja jäämistöoikeuden perusteet 2023, s.723)

Nyt arvioitavana olevassa tapauksessa A on muuttanut säästöhenkivakuutuksensa edunsaajamääräyksen muotoon ”Pojan tyttäret [nimi] ja [nimi] molem­mille 60 000 euroa. Loppuosa tasaosuuksin rintaperillisten kesken.” Erimielisyys koskee määräyksen jälkimmäistä osaa.

Varainhoitajan lausunnon mukaan A:n toive olisi ollut jättää nimenomaan 60 000 euron summat pojantyttärille sekä jakaa loppuosa muiden pesän osak-kaiden kesken. Varainhoitaja oli tavannut A:n vain kerran, eikä hänellä ole lausunnon mukaan kovinkaan tarkkoja muistikuvia käydystä keskustelusta. Lau­sunnossa todetaan lisäksi, että varainhoitajan käsitys A:n tarkoituksesta perus­tuu hänen muistinsa lisäksi hänen tulkintaansa edunsaajamääräyksestä.

Lautakunnalle toimitetuissa tapaamisesta tehdyissä muistiinpanoissa ei mainita A:n tarkoitusperiä edunsaajamääräyksen muuttamisen osalta. Muistiinpanojen perusteella on kuitenkin selvää, että niin varainhoitaja kuin A:kin olivat tietoisia A:n puolison ja A:n toisen lapsen menehtymisestä, ja siten myös tulevista perillisistä. Koska varainhoitajalla ei lausunnon mukaan ole tarkkoja muistikuvia käy­dyistä keskusteluista, jää asiassa epäselväksi, missä määrin annettu lausunto pe­rustuu A:n ilmaisemaan tarkoitukseen eikä varainhoitajan omaan jälkikäteiseen tulkintaan edunsaajamääräyksestä. Tämän vuoksi lautakunta ei voi arvioinnissaan antaa lausunnolle suurta painoarvoa.

Hakijat ovat vedonneet edunsaajamääräyksen sanamuotoon, joka vastaa hei­dän mukaansa A:n tarkoitusta. A on tarkoittanut sanalla ’rintaperillinen’ kaikkia viittä rintaperillisten perillisryhmään kuuluvaa perillistään. Tarkoituksena on ol­lut kunnioittaa edesmenneen lapsenlapsen muistoa muistamalla rahallisesti hä­nen lapsiaan ja lisäksi välttyä oman tyttären katkeroitumiselta. Hakivat ovat ker­toneet myös nimettyjen edunsaajien läheisistä väleistä A:n kanssa. Vakuutusyh­tiö sen sijaan pitää määräyksen loppuosaa epäselvänä ja katsoo, ettei edunsaajamääräyksen sanoituksesta voida tehdä pitkälle meneviä päätelmiä edunsaajamääräyksen antajan tarkoituksesta.

Sijoituslautakunta toteaa, ettei asiassa ole esitetty sellaista selvitystä, mikä an­taisi aihetta olettaa, ettei edunsaajamääräyksen sanamuoto olisi vastannut A:n tosiasiallista tarkoitusta edunsaajamääräystä muuttaessaan. Näin ollen ilmaisua ”Loppuosa tasaosuuksin rintaperillisten kesken” tulee tulkita sen sanamuodon mukaisesti kokonaisuus ja laatimisenaikaiset olosuhteet huomioon ottaen. Lau­takunta ei myöskään pidä edunsaajamääräyksen muotoilua tässä tapauksessa niin tulkinnallisena, etteikö sen antamishetken tarkoitusta olisi mahdollista em. seikat huomioon ottaen selvittää.

Sijoituslautakunta toteaa sanan rintaperillinen viittaavan perintöoikeuteen. Sillä tarkoitetaan tavanomaisesti rintaperillisten perillisryhmään kuuluvia henkilöitä tai edesmenneen lapsia. Koska tässä tapauksessa A:lla on ollut määräystä anta­essaan elossa vain yksi lapsi, Sijoituslautakunta pitää ilmeisenä, ettei A ole tar­koittanut monikkomuotoisella ilmaisulla ”tasaosuuksin rintaperillisten kesken” yhtä ainoaa elossa olevaa lastaan vaan useampaa rintaperillisten perillisryhmään kuuluvaa perillistään. Em. tulkintaa tukee myös määräyksen sisältämä maininta jakotavasta sekä samaan aikaan laaditun säästövakuutuksen edunsaajamääräyksen muotoilu, jossa A on nimennyt edunsaajaksi tyttärensä mainiten määräyksessä nimen lisäksi sukulaissuhteen ”tytär [tyttären nimi]. A ei ole em. määräyksessä, eikä myöskään aiemmin voimassa olleissa määräyksissä, käyttä­nyt ilmaisua ”rintaperillinen” sanan lapsi tarkoituksessa.

Lisäksi Sijoituslautakunta toteaa, ettei määräyksen sanamuodon mukaan ketään rintaperillisten perillisryhmään kuuluvaa ole rajattu loppuosaa koskevan määräyksen ulkopuolelle, vaikka lautakunta pitääkin tällaista varainhoitajan esittämää tulkintaa ymmärrettävä ja loogisena. Kun asiassa esitetyn perusteella ei ole kuitenkaan pääteltävissä, ettei valittu sanamuoto olisi vastannut A:n to­dellista tarkoitusta, Sijoituslautakunta katsoo A:n tarkoittaneen rintaperillisillä kaikkia viittä elossa olevaa rintaperillisten perillisryhmään kuuluvaa perillistään eli tytärtään, edesmenneen poikansa kahta tytärtä sekä edesmenneen pojantyttärensä kahta lasta.

Tasaosuuksin jakamisella tarkoitetaan yleisesti yhtä suuriin osuuksiin jakamista. Tässä tapauksessa on riidatonta, että molemmat A:n tekemät edunsaajamää-räykset poikkeavat omaisuuden jakamisesta perintökaaren mukaisiin sukuhaaroihin. Näin ollen lautakunta katsoo, ettei asiassa esitetyn perusteella ole pää­teltävissä A:n tarkoittaneen ilmaisulla ”tasaosuuksin” perintökaaren mukaista jakoa sukuhaaroittain. Siten ilmaisua on tulkittava sanamuotonsa mukaisesti niin, että loppuosa vakuutuskorvauksesta jaetaan viiteen yhtä suureen osaan.

Vakuutusyhtiön maksusuoja

Koska Sijoituslautakunta katsoo vakuutuksenantajan maksaneen vakuutuskorvauksen osin väärälle henkilölle, asiassa tulee arvioitavaksi se, onko vakuutuksenantaja maksua suorittaessaan noudattanut olosuhteiden vaatimaa huolelli­suutta. Jos vakuutuksenantaja ei ole noudattanut olosuhteiden vaatimaa huo­lellisuutta, sen on suoritettava väärin maksettu vakuutuskorvaus uudelleen suo­ritukseen oikeutetuille henkilöille. Jos sen sijaan vakuutuksenantaja on ollut huolellinen, jää korvaukseen oikeutettujen asiaksi vaatia suoritus itselleen vää­rältä saajalta.

Vakuutussopimuslain esitöiden (HE 114/1993, 71 §:n yksityiskohtaiset peruste­lut) mukaan huolimattomuutena voidaan pitää sitä, ettei vakuutuksenantaja lainkaan pyri selvittämään tulkinnanvaraisen edunsaajamääräyksen tarkoitusta elossa olevan vakuutuksenottajan tai mahdollisesti kysymykseen tulevien edun-saajien kanssa.

Nyt arvioitavassa tapauksessa on riidatonta, ettei vakuutusyhtiö ole pyrkinyt sel­vittämään edunsaajamääräyksen tarkoitusta ennen korvauksen maksamista. Vakuutusyhtiö ei ole oman kantansakaan mukaan noudattanut korvausta maksaessaan asianmukaista huolellisuutta. Em. perusteella Sijoituslautakunta kat­soo, ettei vakuutusyhtiö ole noudattanut vakuutussopimuslain 71 §:n mukaista huolellisuutta ja on tämän vuoksi velvollinen suorittamaan väärin maksetun va-kuutuskorvauksen uudelleen niille suoritukseen oikeutetuille henkilöille, jotka ovat korvausta vaatineet.

Lopputulos

Sijoituslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö maksaa kullekin hakijalle va-kuutuskorvauksen, joka vastaa viidesosaa säästöhenkivakuutuksen vakuutus-säästön loppuosasta.

Sijoituslautakunta oli yksimielinen.

SIJOITUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros
Sihteeri Tykkä
Jäsenet:
Ovaska
Räty-Ivanov
Kajala
Tapanila