Tapahtumatiedot

A Oy oli vastannut pääurakoitsijana tilaajana olleen vesilaitoksen verkostoon kuuluvan jätevesiviemärin saneerauksesta niin kutsutulla sukkasujutusmenetelmällä. A Oy oli järjestänyt saneerattavalla osuudella työtä varten viemäriveden ohipumppauksen kahdella viemärikaivoon asennetulla pumpulla ja varalla olleella imuautolla. A Oy:n selvityksen mukaan tulpatun viemärin vedenpinta oli kuitenkin työn aikana 15.12.2021 noussut ”muutamassa minuutissa” viemärikaivossa lähes maanpinnan tasolle. Viemärivettä oli tulvinut viereisen rakennuksen kellariin 2-5 minuutin ajan ennen kuin viemäriin asennettu tulppaus ehdittiin avata. A Oy:n mukaan viemäriin oli tullut tuntemattomaksi jääneestä syystä ilman ennakkovaroitusta suuri määrä vettä, jolloin asennettu pumppauskapasiteetti ei ollut riittänyt.

A Oy haki korvausta rakennukselle aiheutuneesta vahingosta vastuuvakuutuksestaan. Vakuutusyhtiö kieltäytyi päätöksellään 28.12.2021 maksamasta korvausta. Sen mielestä vahinko ei ollut aiheutunut A Oy:n huolimattomuudesta tai virheestä ohipumppauksen järjestämisessä eikä A Oy ollut siitä korvausvastuussa. Yllättäen viemärilinjaan tullut poikkeuksellisen suuri vesimäärä ei ollut ollut A Oy:n ennakoitavissa. Vaatimus tuli kohdistaa viemärilaitokselle, jonka verkostosta vesi oli tulvinut. Viemärilaitos vastasi siitä, että laitoksen laitteet ja rakennelmat olivat asianmukaisessa kunnossa eivätkä aiheuttaneet vahinkoja.

A Oy vaati asian uudelleenkäsittelyä vedoten vesilaitoksen lausuntoon, jonka mukaan viemäriosuus oli toiminut normaalisti ennen vahinkoa eikä siinä ollut esiintynyt tulvimista. Vesilaitos oli pitänyt vahingon syynä A Oy:n ohipumppausjärjestelyn virhettä. Vesilaitokselta ei ollut saatu viemärilinjan virtaamatietoja, joten A Oy oli päättänyt ohipumppauksen kapasiteetin työmaalla virtaamia tarkkailemalla. Vakuutusyhtiö kieltäytyi muuttamasta ratkaisuaan päätöksellä 15.2.2022. A Oy oli kartoittanut tarvittavan pumppauskapasiteetin riittävällä tavalla eikä linjaan tullutta vesimäärä ollut voinut ennakoida.

Asiakkaan valitus

A Oy on pyytänyt asiasta lautakunnan ratkaisusuositusta vaatien vakuutusyhtiötä korvaamaan aiheutuneen yhteensä 68 391,24 euron vahingon korkolain mukaisine viivästyskorkoineen.

A Oy on lausunut, että kyseiseen urakkasopimukseen sovellettujen rakennusurakan yleisten sopimusehtojen (YSE 1998) 31 §:n mukaan urakan toteuttamisessa kolmannelle henkilölle tai tämän omaisuudelle mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta ja haitasta vastasi urakoitsija. Urakkaohjelman mukaan kaikki väliaikaisjärjestelyt mukaan lukien tarvitut ohipumppaukset ja kaivantojen kuivana pito olivat kuuluneet urakkaan.

A Oy:n mielestä itse vahinkotapahtumaa, vahingon määrää sekä yrityksen toiminnan ja vahinkotapahtuman välistä syy-yhteyttä voitiin pitää riidattomina. Vahinkojen välttämiseksi tarpeelliset toimenpiteet olivat kuuluneet A Oy:n vastuulle. Jo vahingon aiheutuminen osoitti A Oy:n laiminlyöneen tämän velvollisuutensa. Kyse oli tuottamuksesta ja siten vahingonkorvausoikeuden mukaan korvattavasta vahingosta. A Oy oli alansa erityisasiantuntija ja osaaja, jonka voitiin edellyttää osanneen ohipumppauksen järjestämisen kaikissa sopimuksen tarkoittamissa olosuhteissa. Sää- ja muut olosuhteet työmaalla eivät olleet poikkeukselliset, joten perustetta siirtää vastuuta tilaajalle ei ollut. Vahingon kärsijän oikeus korvaukseen oli selvä ja tapaus oli tyypillinen vastuuvakuutuksesta korvattava vahinko.

A Oy on lausunut lisäkirjelmässään 18.1.2023, että vakuutusyhtiön käsitys tapahtumien kulusta oli virheellinen. Kyse oli yksiselitteisesti tuottamuksellisesta menettelystä eli urakoitsijan huolimattomuudesta ja laiminlyönnistä toiminnan normaaleihin riskitekijöihin varautumisessa.

Vahinkohetkellä viemäriä oli oltu kuvaamassa kahden kaivon väliseltä osuudelta. Kuvausta varten putki oli pitänyt tyhjentää. Kyse oli niin sanotusta viettoviemäristä, jossa jäte kulki painovoimaisesti. Viemäri oli tyhjennetty tulppaamalla se laskusuunnassa viemärikaivon yläpuolelle asennetulla ilmanpaineella toimineella tulpalla. Tulppa voitiin vapauttaa päästämällä ilmanpaine pois. Viemärijäte oli pumpattu kuvattavan alueen ohi sen yläpuolisesta kaivosta alueen alapuolella olleeseen kaivoon. Kuvattavan osuuden yläpuolella oli ollut kiinteistön viemäriliittymä, josta jätevesi oli tulvinut kiinteistön tiloihin.

Ohipumppauksen ollessa alimitoitettu jätevesiviemäri täyttyi vähitellen tulppauksen yläpuolelta ilman, että tulppaa edeltävän kaivon vedenpinta merkittävästi nousi. Viemärin täytyttyä sekä kaivon että sen yläpuolisen viemärin jätevesimäärä kuitenkin nousi yhtäkkisesti ja johti paineen purkautumiseen liittymästä kiinteistön tiloihin. Tilanteen syntyminen ei edellyttänyt virtaaman poikkeuksellista lisääntymistä, vaan se syntyi pikkuhiljaa alimitoitetun ohipumppauksen johdosta, ja riittävän pitkään jatkuttuaan kärjistyi nopeasti. Toisaalta myös sääolosuhteiden muutosten huomiointi kuului urakoitsijan vastuulle. Ohipumppauksen alimitoitus oli liittynyt virtaaman aliarviointiin, jota silloin tällöin tapahtui. Putken kapasiteetti oli riittänyt hyvin virtaaman kuljettamiseen, jonka osoitti vedenpinnan välitön lasku tulpan poistamisen jälkeen. Tilanteen muuttumista oli ollut vaikea havaita tulpan yläpuolisesta kaivosta.

Eri tekijöiden yhteensovittaminen ja huomiointi vahingon välttämiseksi kuului alan urakoitsijan osaamiseen ja ammattitaitoon. Virtaaman vaihteluun tuli varautua. A Oy ei ollut riittävästi kartoittanut pumppauskapasiteetin määrää, joten se oli menetellyt tuottamuksellisesti ja oli korvausvastuussa asiasta. Väite, että tilaaja toimitti tavanomaisesti virtaamatiedot, oli virheellinen. Yleisesti niin ei toimittu. Tilaaja saattoi urakkatarjouspyynnössä esittää, kuinka suureen virtaamaan urakoitsijan tuli varautua. Mikäli tilaaja ei antanut virtaamatietoja tai vaatimusta siihen varautumisesta, urakoitsijan tuli arvioida se itse. Perusteena oli muun muassa putken kapasiteetti, joka osoitti, miten suureen virtaamaan putken haltija oli viemärin toimivuuden varmistamiseksi varautunut.

Vakuutusyhtiön väite siitä, ettei alan asiantuntija voinut syyllistyä omalla alallaan vahingonkorvausvelvollisuuden aiheuttavaan virheelliseen menettelyyn oli niin ikään virheellinen. Muutoin yksikään asiantuntija ei tekisi tuottamuksesta johtuneita virheitä, eli lääkärit hoitovirheitä tai kuljetusyrittäjät ajovirheitä. Alan erityisosaaminen ja asiantuntemus antoivat sen vaatimustason, jota toiminnanharjoittajalta voitiin edellyttää. Erityisosaaminen ei osoittanut toiminnan aukotonta virheettömyyttä.

Vakuutusyhtiön tulkinta YSE 1998 ehtojen 31 §:stä oli virheellinen. Ehto tarkoitti tilannetta, jossa työsuorituksella aiheutettiin väistämättä vahinkoa, jopa niin, että työ sinänsä oli jo ”vahingon aiheuttamista”. A Oy ei ollut väittänytkään, että sen korvausvastuu olisi edellyttänyt ankaraa vastuuta. Sen sijaan kyse oli ollut sen vastuulla olevien tahojen tuottamuksellisesta menettelystä.

Vahinko olisi voitu välttää siirtämällä työ sääolosuhteiden kannalta edullisempaan ajankohtaan, varaamalla suurempi ohipumppauskapasiteetti tai seuraamalla kaivon jätevesitason nousua huolellisemmin. Kaikki mainitut seikat olivat olleet A Oy:n vastuulla ja niiden laiminlyönti osoitti tuottamusta, jonka seurauksena ulkopuoliselle taholle oli syntynyt esinevahinko. Oli selvää, että ympäristötekijöiden mahdollisia vaikutuksia ei ollut huomioitu tai se oli ollut ainakin riittämätöntä. Myös syy-yhteys vahinkotapahtuman ja A Oy:n toiminnan välillä oli kiistämätön A Oy:n tukittua viemärin. Vahingon ennakoitavuus oli ilmiselvä. Selvitys kuluista oli toimitettu valituksen liitteenä. Oli selvää, ettei A Oy voinut vakuutusyhtiötä sitovasti sopia korvauksen maksamisesta. Asiasta oli sovittu turhan oikeusprosessin välttämiseksi.

A Oy on lisäkirjelmässään 27.2.2023 kiistänyt antaneensa vahinkotapahtumasta aiemmasta poikennutta selvitystä. A Oy oli vain havainnollistanut sitä ja korjannut vakuutusyhtiön virheellistä käsitystä ja johtopäätöksiä. Mikään seikka ei osoittanut, että viemärilinjaan olisi tullut yllättäen poikkeuksellisen suuri määrä vettä. Veden pinnan nousun selitti viemärin täyttyminen. Tilaajan lausunnossa oli mainittu suuremmasta mutta ei poikkeuksellisen suuresta, äkillisestä tai yllättävästä virtaamasta. A Oy:n oli pitänyt varautua virtaaman muutoksiin, jotka saattoivat olla merkittäviä. Tilaaja oli katsonut vahingon kuuluvan yksiselitteisesti A Oy:n vastuulle.

Vakuutusyhtiö ei ollut osoittanut, miltä osin A Oy:n aiempi selvitys olisi ristiriidassa tapahtumainkulusta annetun tarkennetun selvityksen kanssa. Vahinkoilmoituksen kirjaus suuresta vesimäärästä oli perustunut alustavaan arvioon, jolle ei sittemmin ollut löytynyt mitään perustetta. Veden vähitellen tapahtunutta kertymistä viemäriputkeen ei ollut voinut seurata. Pumppauskapasiteetin riittämättömyys oli ilmennyt suoraan viemärin ylitulvimisesta, joka sellaisenaan riittävästi osoitti kapasiteetin alimitoituksen ja A Oy:n tuottamuksellisen toiminnan, joka johti vahingonkorvausvelvollisuuteen.

Viemärin virtauskapasiteetti oli tulvimatta riittänyt esimerkiksi edellisen kesän kaatosateiden virtaamiin. Viemäriverkon rakenteet olivat olleet kunnossa, eikä vahingonkorvausvastuuta voitu kohdistaa verkon ylläpitäjälle. Viemäri oli kooltaan Dn400 ja se oli valmistettu PVC-muovista. A Oy:n toimittaman virtaamadiagrammin mukaan putki oli todennäköisesti T-luokkaa, joten diagrammin arvoista tuli vähentää kolme prosenttia. Tilaajan mukaan putken kaivoväli oli noin 72 metriä, jolla matkalla korkeusero oli 1,04 metriä. Siten putken kaltevuus oli noin 14 mm metriltä ja diagrammin mukainen virtauskapasiteetti noin 270 litraa sekunnissa eli vähennyksen jälkeen noin 260 litraa sekunnissa.

Ohipumppauksessa oli käytetty kahta PF3000 pumppua, jotka oli kytketty omiin 120 metriä pitkiin neljän tuuman letkuihinsa. A Oy:n laskelman mukaan pumppu kykeni pumppaamaan letkujen vastus ja viemärikaivon 2,5 m:n nostokorkeus huomioiden noin 20 litraa sekunnissa eli ohipumppauksen kapasiteetti oli ollut noin 40 litraa sekunnissa. Tämän perusteella ohipumppauskapasiteetti oli ollut vain noin 15,4 prosenttia viemärin virtauskapasiteetista, mikä oli osoittautunut liian vähäiseksi. Päinvastoin kuin vakuutusyhtiö oli väittänyt kaikki objektiivisesti arvioitavat ja todennettavissa olevat seikat osoittivat A Oy:n toiminnassa tapahtuneen laiminlyönnin, joka oli ollut syy-yhteydessä vahinkoon. A Oy oli maksanut kaikki vakuutuksesta korvattavaksi vaatimansa määrät.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on kiistänyt A Oy:n korvausvaatimuksen ja toistanut korvauspäätöksissään lausumansa. Tavanomaisesti tilaaja toimitti virtaamatiedot, joiden perusteella ohipumppauskapasiteetti mitoitettiin. Syystä tai toisesta tietoja ei ollut pystytty antamaan, vaikka A Oy oli niitä pyytänyt. Selvityksen mukaan A Oy oli seurannut ja arvioinut viemärilinjan virtaamaa itsenäisesti koko urakan ajan. Ohipumppauskapasiteetti oli varmuuden vuoksi lähes kaksinkertaistettu. Arvio riittävästä kapasiteetista oli siten perustunut aiempaan kokemukseen ja asentajilta saatuun tietoon ohipumppauksista kyseisessä linjassa. Vakuutusyhtiön mielestä oli perusteltua olettaa, että A Oy oli alansa asiantuntijana arvioinut pumppauskapasiteetin asiantuntevasti ja huolellisesti.

Vahinkopäivänä 15.12.2021 vettä oli pumpattu 1 - 2,5 tuntia ongelmitta ilman imuautoa. Vahinko oli saatujen selvitysten perusteella aiheutunut siitä, että veden pinta oli noussut muutamassa minuutissa, koska vettä oli tullut linjaan tuntemattomasta syystä suuri määrä ilman, että A Oy:llä oli ollut siitä ennakkotietoa. Tekninen asiantuntija oli arvioinut veden voineen tulla esimerkiksi uima-altaan kaltaisen altaan tyhjentämisestä. A Oy oli tarkkaillut virtaamaa ja ryhtynyt toimiin havaittuaan sen lisääntyneen. Virtaaman lisääntymiseen oli varauduttu imuautolla ja ohipumppauksen ylimitoituksella.

A Oy oli toiminut välittömästi mahdollisten vahinkojen selvittämiseksi ja vähentämiseksi, kun vedenpinnan nousu oli huomattu. Vettä oli ehtinyt tulvia kellariin 2-5 minuutin ajan. Lyhyt reagointiaika osoitti, että virtaamaa oli seurattu ja vahinkoja aktiivisesti ehkäisty. Poikkeuksellisen suuri vesimäärä ei ollut A Oy:n ennakoitavissa. Se oli A Oy:n mukaan voinut johtua pumppujen toimintahäiriöstä, äkillisestä sulamisvesien virtaamisesta viemäriin tai esimerkiksi ison altaan tai vastaavan tyhjentämisestä. Pumppujen toimintahäiriöstä ei ollut saatu näyttöä tai selvitystä. Vakuutusyhtiön teknisen asiantuntijan mukaan sulamisvedet eivät lähtökohtaisesti tulleet viemäriin yhtäkkiä vaan tasaisena virtana. Selvitysten perusteella vahinko ei ollut aiheutunut A Oy:n tuottamuksesta, vaan esimerkiksi siitä, että viemärilaitoksen omistaja ei ollut riittävällä tavalla huolehtinut laitokseen kuuluneiden laitteiden ja rakennelmien asianmukaisesta kunnosta.

Menettelyn tuottamuksellisuus tarkoitti sitä, että olisi tullut toimia toisin tai pidättyä kokonaan toimimasta, kun otettiin huomioon käsillä ollut ennalta arvattava vahinkoriski. A Oy:ltä ei ollut voitu kohtuudella edellyttää kuvattuun virtaamaan varautumista. Voimassa olevan oikeuden mukaan vakuutuksenottajalla ei ollut velvollisuutta varautua mihin tahansa tilanteeseen, sillä tällainen velvollisuus tarkoitti käytännössä ankaraa vastuuta. A Oy oli huolehtinut ohipumppauksesta asianmukaisesti ja yhtäkkinen suuri vesimäärä oli ollut sen ennakointimahdollisuuksien ja -velvollisuuksien ulkopuolella. Vahingon ei näin ollen voitu katsoa olleen seurausta siitä, että A Oy oli laiminlyönyt tilaajan kanssa tekemänsä sopimuksen tai voimassa olevan oikeuden mukaiset velvoitteensa huolehtia ohipumppauksesta ja toiminut siten tuottamuksellisesti.

Urakka-asiakirjojen mukaan A Oy:n vastuu määräytyi YSE 1998 -ehtojen mukaisesti. YSE 1998 -ehtojen 31 §:ää tuli kuitenkin tulkita kokonaisuutena. Sen mukaan urakoitsija ei ollut vastuussa vahingosta ja haitasta, joka oli tehtävän toteuttamisen väistämätöntä seurausta ja jota hän ei voinut kaikkea mahdollista huolellisuutta noudattamallakaan välttää. Ehdon mukaan urakoitsija vastasi kuitenkin vahingosta, josta korvausvelvollisuus lain mukaan syntyi tuottamuksesta riippumatta. Näin ollen ehto edellytti vahingonkorvausvelvollisuuden syntymiseksi tuottamusta urakoitsijan puolella, ellei kyse ollut laissa säädetystä ankarasta vastuusta. Viemäri- ja muiden putkien saneeraustyö ei voimassa olevan oikeuden mukaan kuulunut ankaran vastuun piiriin, vaan vahingonkorvausvelvollisuus määräytyi tavanomaisen tuottamusvastuun mukaan.

Toisin kuin A Oy oli esittänyt, vahingon aiheutuminen itsessään ei yksin osoittanut, että A Oy olisi huolimattomuudellaan laiminlyönyt velvollisuutensa tai tehnyt muun virheen niin, että sille olisi syntynyt korvausvelvollisuus. Pelkkä työhön ryhtyminen ei merkinnyt sitä, että urakoitsija oli vastuussa työstä mahdollisesti aiheutuneista vahingoista. A Oy:n mukaan vahinko olisi ollut vältettävissä paremmilla virtaustiedoilla, joita vakuutusyhtiön käsityksen mukaan ei ollut voitu saada ilman tilaajan myötävaikutusta, ja isommilla pumpuilla. Tilaajan kertoman mukaan kyseinen viemäriosuus oli toiminut normaalisti ennen vahinkoa, eikä siinä ollut ollut tukoksia tai tulvimista, joiden perusteella A Oy:llä olisi voinut olla velvollisuus ryhtyä laajempiin vahingontorjuntatoimiin. Vastaavaa ei ollut tapahtunut A Oy:n kolmen viikon seurantajakson aikana.

Siltä osin kuin A Oy oli vedonnut urakkasopimuksen mukaisiin velvollisuuksiinsa ohituspumppauksen järjestämisestä ja vastuuseensa työhön sisältyneistä mahdollisista riskeistä muun muassa ympäristötekijöiden huomioimisessa, vakuutusyhtiö on lausunut olevan riidatonta, että A Oy oli tehnyt kaikki mainitut toimet. Erimielisyys koski sitä, oliko toimet ja velvollisuudet täytetty riittävän huolellisesti vai oliko niitä laiminlyöty tuottamuksellisesti siten, että korvausvelvollisuus lain mukaan syntyi.

Vakuutusyhtiön mielestä asiassa voitiin pitää riidattomana vain itse vahinkotapahtumaa eli sitä, että veden pinta oli nopeasti ja yllättäen noussut A Oy:n työn kohteena olleessa linjassa ja tulvinut viereisen asunnon kellariin. Sen sijaan vahingon määrään ei voitu ottaa kantaa sitä koskevien selvitysten puuttuessa. Myöskään A Oy:n toiminnan ja vahinkotapahtuman välistä syy-yhteyttä ei voitu pitää yksiselitteisesti selvitettynä. Pelkkä syy-yhteys itsessään ei myöskään muodostanut vahingonkorvausvelvollisuutta, vaan korvausvelvollisuuden syntyminen edellytti myös A Oy:n tuottamusta ja vahingon ennakoitavuutta.

Vakuutusyhtiö on vedonnut myös vakuutusehtojen kohtaan 10.5, jonka mukaan, jos vakuutuksenottaja tai muu vakuutettu korvasi vahingon, sopii siitä tai hyväksyi vaatimuksen, ei se sitonut vakuutusyhtiötä, ellei korvauksen määrä ja peruste ollut ilmeisen oikea. Siten A Oy:n oma arvio korvausvastuustaan ei sitonut vakuutusyhtiötä, eikä vakuutusyhtiö ollut velvollinen maksamaan korvausta vain sen vuoksi, että A Oy oli korvannut vahingon tai sopinut siitä vahinkoa kärsineen kanssa. Lisäksi, mikäli asiassa katsottaisiin A Oy:n sopineen vastuustaan tilaajan kanssa voimassa olevasta oikeudesta poiketen, vahinkoa ei korvattu vakuutuksesta vakuutusehtojen 5.2.5 perusteella. Ehtokohdan mukaan toiminnanvastuuvakuutus ei kattanut vahinkoja silloin, kun korvausvastuu perustui sopimukseen, sitoumukseen, lupaukseen tai takuuseen eikä korvausvastuuta ollut ilman näitä sitoumuksia.

Vakuutusyhtiö on lausunut lisävastineessa 7.2.2023 A Oy:n antaneen lisäkirjelmässään uuden selvityksen tapahtumien kulusta. Vakuutusyhtiön mielestä uutta selvitystä ei voitu pitää luotettavana eikä myöskään mahdollisena. Ristiriitatilanteessa tai kertomuksen muuttuessa luotettavimpana selvityksenä tuli pitää ensin esitettyä kertomusta. A Oy:n selvityksen mukaan viemärin virtaamaa oli seurattu aktiivisesti koko työn ajan, joten vähitellen tapahtunut veden kertyminen olisi havaittu ja esimerkiksi imuauto olisi voitu ottaa käyttöön.

Vakuutusyhtiö on huomauttanut, ettei A Oy ollut toimittanut tarkkaa selvitystä pumppauskapasiteetista, joka olisi osoittanut sen riittämättömyyden. Vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan A Oy oli myös ottanut huomioon sääolosuhteet eikä suuri vesimäärä ollut saadun selvityksen mukaan voinut aiheutua säästä. Vahinkopäivänä ja muutama päivä ennen sitä oli säähistoriatietojen mukaan ollut pääasiassa pientä pakkasta (plus 1,6 – miinus 3,1 celsiusastetta), joten lumi ei ollut voinut sulaa sellaisella nopeudella, että se olisi aiheuttanut viemärissä yhtäkkisen tulvimisen. Vuorokausittainen sademäärä oli ollut vahinkopäivänä vain 0,9 mm ja kaksi päivää ennen vahinkoa vain 2,6 – 3,3 mm, mikä vastasi kevyttä tihkusadetta. Myöskään sademäärä ei voinut aiheuttaa yhtäkkistä suurta vesimäärää linjassa.

A Oy ei ollut toiminut tuottamuksellisesti muun ohella siksi, että se oli pyrkinyt selvittämään virtaamatiedot kattavasti etukäteen, seurannut virtaamaa aktiivisesti koko työn ajan, kaksinkertaistanut ohipumppauskapasiteetin alkuperäisestä havaittuaan kasvua virtauksessa ja hankkinut paikalle varmuuden vuoksi imuauton. Alansa erityisasiantuntijana A Oy:llä voitiin katsoa olleen kyky arvioida virtaama ja reagoida siinä tapahtuviin muutoksiin, kuten oli myös toimittu. Tässä tapauksessa ei ollut näyttöä virheestä.

Tuottamuksen ja syy-yhteysvaatimuksen lisäksi korvausvastuu edellytti vahingon ennakoitavuutta. Ennakoitavuusvaatimus tarkoitti, että korvausvelvollisen vastuu ei käsittänyt sellaisia vahinkoja, joiden aiheutuminen oli ollut hänen kannaltaan ennalta-arvaamatonta. A Oy ei ollut toiminut tuottamuksellisesti, eikä vahingon aiheutuminen ollut sen ennakoitavissa, kun vahinko oli aiheutunut yllättäen linjaan tulleesta suuresta vesimäärästä ja kun A Oy oli huolehtinut ohipumppauskapasiteetista ja virtaamien seuraamisesta asianmukaisesti.

Vakuutusyhtiön mukaan se ei voinut ottaa kantaa vahingon määrään yksinomaan A Oy:n toimittaman koosteen perusteella ilman laskuja ja niiden toimenpide-erittelyjä. Sovintosopimusluonnoksesta ei myöskään ilmennyt, minkä suuruisesta korvauksesta oli tosiasiassa sovittu, ja oliko esimerkiksi korjauksissa mahdollisesti tehdyt tasonparannukset huomioitu. Luonnoksen mukaan vahinkoa kärsineet olivat vastanneet korjaamisesta itse, joten laskuyhteenvetoa ei myöskään siitä syystä voitu suoraan pitää vahingon määränä.

Vakuutuksenantaja ei ollut velvollinen korvaamaan asiassa ainakaan enempää kuin A Oy oli itse vahingon johdosta korvannut. Koska A Oy ei vakuutusyhtiön mielestä ollut korvausvastuussa vahingosta, vakuutusyhtiö ei ollut velvollinen maksamaan korvausta vastuuvakuutuksen perusteella, vaikka A Oy oli itse katsonut olevansa vastuussa vahingosta. Vakuutusyhtiö ei ollut esittänyt, että A Oy olisi sopinut ankarasta vastuusta, jota asiassa ei voitu katsoa olevan. Korvausvaatimus asiassa tuli osoittaa viemärilaitokselle.

Vakuutusyhtiö on lausunut lisävastineessa 10.3.2023, että A Oy:n selvityksen mukaan viemärin virtaamakapasiteetti oli ollut noin 260 litraa sekunnissa ja ohipumppauslinjan kapasiteetti noin 40 litraa sekunnissa. Viemärin virtauskapasiteetti kuvasti putkeen enintään mahtuvaa vesimäärää. Asiassa tuli huomioida, että enimmäisvirtauskapasiteetti oli käytössä vain poikkeustilanteissa, kuten esimerkiksi tulvan aikana. Tosiasiallisesti vettä virtasi viemärissä vain murto-osa määritellystä enimmäiskapasiteetista.

Vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan putken virtauskapasiteetilla ei kuitenkaan ollut merkitystä A Oy:n tuottamuksen arvioimisessa. Viemärilinjan todellisia vahinkohetken virtaamatietoja ei ollut toimitettu. Näin ollen annettu selvitys kapasiteetista ei voinut toimia selvityksenä siitä, kuinka suuri vahinkohetken virtaama oli ollut, tai kuinka suureen virtaamaan A Oy:n olisi tullut varautua. Ohipumppauskapasiteetti oli ollut riittävä suhteessa saatuun selvitykseen virtaaman määrästä. A Oy oli pyrkinyt etukäteen kattavasti selvittämään virtaamatietoja ja seurannut virtaamaa työsuorituksen ajan. Kun virtaamassa oli havaittu kasvua, pumppauskapasiteetti oli kaksinkertaistettu alkuperäisestä ja paikalle oli hankittu varmuuden vuoksi imuauto. Ohipumppauskapasiteetin riittävyyttä suhteessa virtaamatietoihin puolsi se, että samassa linjassa oli vahinkopäivänä pumpattu ongelmitta 1,5 - 2 tuntia.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse siitä, onko A Oy:n vesilaitoksen tilauksesta suorittaman jätevesiviemärin saneeraustyön yhteydessä tapahtuneesta viemärin tulvimisesta siihen liitetyn kiinteistön omistajalle aiheutunut vahinko johtunut A Oy:n työnaikaisesta huolimattomuudesta, ja tuleeko vakuutusyhtiön sen vuoksi korvata vahinko A Oy:lle myöntämästään toiminnan vastuuvakuutuksesta.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan, joka tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan sen, jollei siitä, mitä tässä laissa säädetään, muuta johdu.

A Oy:n toiminnan vastuuvakuutukseen sovellettavien 15.11.2021 päivättyjen vakuutusehtojen kohdan 5.1 mukaan vakuutus korvaa vakuutuskirjassa mainitussa toiminnassa toiselle aiheutuneen henkilö- ja esinevahingon, joka todetaan vakuutuksen voimassaoloaikana vakuutuksen voimassaoloalueella ja josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

Asian arviointi

Asiassa on riidatonta, että A Oy:n urakan kohteena olleeseen viemärilinjaan liitetyn kiinteistön omistajalle aiheutunut vahinko on sattunut A Oy:n työsuorituksen aikana. Asiassa on kyse kolmannelle aiheutuneesta vahingosta, jonka korvattavuutta on arvioitava vahingonkorvauslain nojalla.

Lautakunnalle toimitettujen asiakirjojen mukaan A Oy oli tulpannut runkoviemärin kyseisen viemäriliittymän alapuolelta urakkasuoritukseensa kuulunutta viemärikuvausta varten. Tulppauksen takia viemärivettä on päässyt työn aikana tulvimaan viereisen rakennuksen kellariin sen johdosta, että A Oy:n järjestämä viemärivesien tilapäinen ohipumppaus ei ollut kyennyt poistamaan kaikkea viemäriin tullutta vettä. Vesi oli ehtinyt tulvia kellariin ennen kuin A Oy oli havainnut vedenpinnan nousun viemärikaivossa ja avannut tulppauksen.

A Oy ja vakuutusyhtiö ovat eri mieltä ennen kaikkea siitä, onko vahingon syynä ollut A Oy:n huolimattomuus tai laiminlyönti viemäriveden riittävän ohipumppauksen järjestämisessä ja vedenpinnan tason seuraamisessa, vai oliko vahinko johtunut runkoviemäriin niin yllättäen ja äkillisesti tulleesta vesimäärästä, ettei A Oy:n ole voitu huolellisesti toimienkaan edellyttää sitä ennakoineen.

Käytettävissään olevien asiakirjojen perusteella lautakunta katsoo selvitetyksi, että kiinteistön omistajalle aiheutunut vahinko on tässä tapauksessa johtunut vahinkohetkellä meneillään olleesta A Oy:n työsuorituksesta. Tämä seikka on pääteltävissä jo siitä, että A Oy:n kertoman mukaan vettä oli tulvinut rakennuksen kellariin vain muutaman minuutin ajan ja tulviminen oli lakannut heti, kun A Oy:n runkoviemäriin asentama tulppa oli poistettu. Runkoviemärin kapasiteetti olisi siten ilman A Oy:n työjärjestelyjä riittänyt viemäriin tulleen virtaaman normaaliin pois johtamiseen.

A Oy:n työpäällikön 20.12.2021 lähettämän sähköpostin mukaan työnaikainen viemäriveden ohipumppaus oli mitoitettu aiemmin lokakuussa tehtyjen havaintojen perusteella. Ennen työn aloittamista virtaaman oli havaittu kasvaneen, minkä vuoksi A Oy oli varautunut vahingonvaaraan kaksinkertaistamalla pumppauskapasiteetin ja hankkimalla varalle myös imuauton. Työpäällikön mukaan ohipumppaus oli aiemmin vahinkopäivänä toiminut ongelmitta vajaan kahden tunnin ajan. Vahinkohetkellä vedenpinta viemärissä oli kuitenkin noussut ”muutamassa minuutissa reilusti”.

Lautakunnalle toimitettujen asiakirjojen perusteella syy kuvattuun viemärin vedenpinnan nopeaan nousuun on jäänyt selvittämättä. A Oy:n asian lautakuntakuntakäsittelyyn toimittamasta selvityksestä ilmenee, että tulpatun viemäriputken halkaisija on ollut noin 40 cm ja viemärikaivon syvyys noin 2,5 metriä. Kaivon halkaisijaa ei ole ilmoitettu, mutta lautakunnan asiasta saaman käsityksen mukaan esimerkiksi viemärin virtaaman lisääntyminen on voinut viemärin rajallisen tilavuuden vuoksi johtaa nopeaankin vedenpinnan nousuun kaivossa.

Työhön ryhtyessään ja runkoviemärin tulpatessaan A Oy:n on alan ammattilaisena täytynyt tietää työalueen yläpuolisten viemäriliittymien tulvimisen riskistä siinä tapauksessa, että työn vaatima viemäriveden ohipumppaus osoittautuisi riittämättömäksi. Kyse ei ole ollut sellaisesta täysin yllättävästä vahingonvaarasta, johon vahingonaiheuttajalla ei olisi ollut mahdollisuutta ennalta varautua. Velvollisuus osoittaa menettelyn huolellisuus ja riski siitä, että kysymyksessä olevan kaltaisen työsuorituksen aiheuttaman vahingonvaaran torjumiseksi tehdyt toimenpiteet osoittautuvat riittämättömiksi, kuuluu lähtökohtaisesti työhön ryhtyvälle.

A Oy sen paremmin kuin vakuutusyhtiökään ei ole tässä tapauksessa selvittänyt, oliko ja millä tavalla A Oy työn aikana järjestänyt viemärin vedenpinnan tason tarkkailun pumppukaivossa ja miksi vedenpinnan nousua ei ollut ajoissa havaittu. Näin ollen asiassa on jäänyt selvittämättä, että kaivon vedenpinnan korkeutta olisi vahingon estämiseksi työn aikana riittävästi valvottu niin, että vahingon syntyminen olisi ehditty estää avaamalla viemäriputken tulppaus. Samoin selvittämättä on jäänyt muun muassa se, oliko imuauton letku asennettu valmiiksi kaivoon niin, että imuauto olisi voitu ottaa heti käyttöön.

Mainitsemansa seikat huomioon ottaen lautakunta katsoo, että A Oy on vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n 1 momentin nojalla korvausvastuussa kiinteistön omistajalle tuottamuksellaan aiheuttamastaan esinevahingosta. Lautakunta toteaa selvyyden vuoksi, ettei A Oy:n ja työn tilaajan välisen urakkasopimuksen ehdoilla ole merkitystä vahingon aiheuttaneella A Oy:llä ulkopuolista vahingon kärsijää kohtaan olevan ensisijaisen vahingonkorvausvastuun kannalta. Käytettävissään olevan selvityksen perusteella lautakunta ei ole voinut ottaa kantaa vakuutuksesta korvattavaksi tulevan vahingon määrään.

Lopputulos

Lautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö ottaa A Oy:n 15.12.2021 sattunutta vahinkoa koskevan korvaushakemuksen uudelleen käsiteltäväkseen vakuutussopimuksen ehtojen mukaisen vakuutuskorvauksen suorittamiseksi.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheejohtaja Raulos

Sihteeri Isokoski
Jäsenet:
Akselinmäki
Jaakkola
Makkula
Rajamäki
Sarpakunnas