Tapahtumatiedot
K Oy:n ajoneuvoyhdistelmän vetoauto vaurioitui kuormaa purettaessa 30.4.2021 N Oy:n operoiman nosturin osuttua kääntyessään auton hyttiin. Auto oli viety samana päivänä korjaamolle vahingon arvioimista varten. N Oy oli ilmoittanut vahingosta vastuuvakuutusyhtiölleen 24.5.2021. Vakuutusyhtiö ilmoitti osapuolille päätöksellään 25.5.2021 korvaavansa vahingon N Oy:n vastuuvakuutuksesta. Auton vauriot tuli kuitenkin tarkastaa ja lähettää ennen korjausta korjauskustannusarvio hyväksyttäväksi vakuutusyhtiön autovahinkotarkastajalle. Päätöksessä annettiin myös sijaisautoa koskevia ohjeita. Korvauspäätös oli saapunut K Oy:lle 4.6.2021 ja se oli siirtänyt auton arvioitavaksi toiselle korjaamolle 8.6.2021. Vakuutusyhtiö oli lähettänyt korjaamolle tiedon laskutusluvasta 22.6.2021 ja korjaustyö oli aloitettu 6.7.2021. Auto on luovutettu takaisin K Oy:lle korjauksen jälkeen 4.8.2021.
K Oy vaati 4.8.2021 korvausta myös auton 65 päivän seisonta-ajalta 30.4. -31.7.2021 yhteensä 34 065 euron myyntikatteen menetyksen perusteella. Vakuutusyhtiö korvasi päätöksellä 4.10.2021 auton seisontapäiviltä 10 000 euroa. Yhtiö perusteli korvausta sillä, että K Oy oli voinut käyttää auton kuntoon saattamiseksi omaa vakuutustaan, jonka bonusmenetys olisi korvattu. Vahinkoa kärsineellä oli velvollisuus rajoittaa vahinkoa mahdollisuuksiensa mukaan.
K Oy vaati päätöksen muuttamista vedoten muun muassa oman vakuutuksensa luonteeseen ja siihen, ettei sen käyttämiseen ollut ohjattu. Vakuutusyhtiö kuitenkin kieltäytyi muuttamasta korvausratkaisua päätöksillään 28.10.2021 ja 10.12.2021. Yhtiön mukaan N Oy ei ollut velvollinen korvaamaan vahinkoa, joka oli johtunut siitä, ettei korjaustyöhön ollut ryhdytty. Jos korjaukseen olisi ryhdytty heti vahingon tapahduttua, arvioitu keskeytysaika olisi ollut 35 päivää. K Oy:n toimittamien tietojen perusteella sen liikevaihto ei ollut vahingon takia vähentynyt. Lisäksi K Oy oli ilmoittanut auton ajosuoritteeksi 10 275 kilometriä kuukaudessa, kun Trafin tietojen perusteella auton keskimääräinen ajosuorite kuukaudessa oli ollut 5 385 kilometriä.
Asiakkaan valitus
K Oy on pyytänyt lautakunnan ratkaisusuositusta siitä, miltä ajalta seisontapäiväkorvaus tuli suorittaa, mikä oli päiväkohtaisen korvauksen suuruus ja mikä oli asianmukainen kokonaiskorvaus seisonta-ajalta. K Oy on vaatinut korvausta koko siltä ajalta, jolla auto ei ollut käytössä. Korvauksen määrän tuli olla 524,08 euroa päivältä, joten korvauksen kokonaismääräksi tuli 34 065 euroa.
Perusteluinaan K Oy on lausunut ilmoittaneensa vahingosta N Oy:lle välittömästi vahingon tapahduttua. K Oy oli saanut seuraavalla viikolla N Oy:ltä tiedon, että N Oy tekisi asiasta vahinkoilmoituksen vakuutusyhtiölle. Vasta myöhemmin oli selvinnyt, että N Oy oli tehnyt vahinkoilmoituksen vasta 24.5.2021. Viivästys korjaustöiden aloittamisessa oli siten aiheutunut siitä, ettei N Oy ollut tehnyt vahinkoilmoitusta heti vahingon jälkeen.
Vakuutusyhtiö oli tehnyt korvauspäätöksensä 25.5.2021 eli vahinkoilmoitusta seuranneena päivänä. Päätös oli saapunut K Oy:lle postitse vasta 4.6.2021. K Oy:n mielestä vakuutusyhtiön olisi pitänyt ilmoittaa päätöksestä puhelimitse tai sähköisesti, joten tältä osin korjaustyöt olivat viivästyneet vakuutusyhtiön hitaiden toimenpiteiden takia. Vakuutusyhtiö oli kesäkuun puolivälissä tiedustellut auton arvoa. Korjaustyöt oli aloitettu vasta 6.7.2021 korjaamon saatua vakuutusyhtiöltä laskutusluvan eli lähes kuukausi sen jälkeen, kun auto oli viety työt suorittaneelle korjaamolle. Korjattu auto oli luovutettu K Oy:lle 4.8.2021. Tältäkin osin viivästykset olivat aiheutuneet vakuutusyhtiön hitaudesta.
Viivästys korjaustöiden aloittamisessa ja seisontapäivät olivat siten johtuneet N Oy:n ja vakuutusyhtiön menettelystä. K Oy on kiistänyt viivytelleensä auton korjauksessa. Auto oli viety korjaamolle heti vahingon jälkeen, ja se oli ollut vahinkopäivästä 30.4.2021 klo 16 lähtien valmiina arvioitavaksi. Auto oli viety heti korvauspäätöksen jälkeen 8.6.2021 toiselle korjaamolle, jossa se oli arvioitu. Kyseisellä korjaamolla oli ollut paras ammattitaito tarvittuun korjaukseen.
Vakuutusyhtiön päätöksen mukaan korjauskustannusarvio oli pitänyt hyväksyttää autovahinkotarkastajalla ja saada laskutuslupa ennen korjaustöiden aloittamista. Vakuutusyhtiö ei ollut pyytänyt K Oy:tä käyttämään omaa vakuutustaan eikä antanut ohjeistusta asiasta. K Oy oli saanut myös omasta vakuutusyhtiöstään tiedon siitä, että korjauskustannusarvio tuli hyväksyttää N Oy:n vakuutusyhtiöllä ja saada laskutuslupa ennen korjausta siinäkin tapauksessa, että K Oy olisi käyttänyt omaa vakuutustaan. K Oy:n tiedon mukaan vahinkoilmoitus oli jo ollut vakuutusyhtiön käsittelyssä, joten ei voitu edellyttää, että K Oy olisi käyttänyt omaa vakuutustaan. Sen käyttäminen ei olisi K Oy:n saamien tietojen valossa nopeuttanut korjauksen aloittamista. K Oy oli korvauspäätöksen saatuaan toiminut sen ohjeiden mukaisesti eli tarkastuttanut vauriot välittömästi korjaamolla, joka oli lähettänyt korjauskustannusarvion hyväksyttäväksi.
N Oy ja vakuutusyhtiö olivat esitetyin perustein vastuussa korjausten aloittamisen viivästyksestä ja seisonta-ajan pidentymisestä. Siten korvausta seisonta-ajalta tuli maksaa seisonta-aikana menetetystä myyntikatteesta K Oy:n 4.8.2021 laatiman laskelman mukaisesti alkaen vahinkopäivästä ja koko 65 vuorokauden ajalta, jona auto ei ollut käytössä. Auton suurin sesonki oli touko-elokuussa, sillä erikoiskuljetusten määrä oli suurimmillaan kesäkuukausina. K Oy oli joutunut vahingon vuoksi perumaan auton kaikki työt ja antamaan ne muiden toimijoiden hoidettavaksi. Korvausta ei sen vuoksi tullut laskea auton Trafin tietojen mukaisen keskimääräisen ajosuoritteen perusteella, vaan K Oy:n ilmoittaman laskennallisen myyntikatteen menetyksen mukaisesti.
K Oy on lisäkirjelmässään 29.12.2022 toistanut asiassa lausumansa ja vedonnut lisäksi vakuutussopimuslain 32 §:ssä säädettyyn pelastamisvelvollisuuteen katsoen, että lainkohtaa tuli analogisesti soveltaa myös vahinkoa kärsineeseen.
Vakuutusyhtiön vastine
Vakuutusyhtiö on kiistänyt K Oy:n vaatimuksen ja lausunut, että vahinkoa kärsineellä oli yleisten vahingonkorvausoikeudellisten periaatteiden mukaan velvollisuus omilla toimillaan estää ja rajoittaa vahingon syntymistä. Tämä tarkoitti velvollisuutta toimia aktiivisesti, eli tässä tapauksessa viedä auto viivytyksettä korjattavaksi. Vahinkoa kärsinyt ei voinut oikeuttaa korjauksen viivyttämistä sillä perusteella, että vakuutuksesta ei ollut suoritettu korvausta. Näin ollen K Oy ei ollut voinut jäädä odottamaan vakuutusyhtiön korvauspäätöstä tai maksusuoritusta. Ei myöskään voitu ajatella, että vahinkoa kärsineellä olisi oikeus viivyttää vahingon rajoittamista siihen asti, että vakuutuksenottaja teki vahinkoilmoituksen vakuutusyhtiölleen. Vahinkoa kärsinyt oli velvollinen minimoimaan vahinkoa ryhtymällä asianmukaisiin toimiin riippumatta siitä, oliko kyseessä vakuutuksen perusteella korvattava vahinko vai ei.
Vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan oli perusteltua olettaa, ettei K Oy:n auton korjaaminen ollut riippunut siitä, maksettiinko korjauskustannukset N Oy:n vakuutuksesta. Korjaus oli aloitettu 6.7.2021, vaikka vahinko oli sattunut 30.4.2021. K Oy oli viivästyttänyt korjauksen aloittamista siihen asti, että vakuutusyhtiö oli antanut korvauspäätöksen ja hyväksynyt korjauskustannusarvion antaen samalla laskutusluvan. Vakuutusyhtiön mielestä K Oy oli viivyttänyt korjauksen aloittamista oikeudettomasti.
K Oy:n velvollisuutta rajoittaa vahinkoa oli pidettävä asiassa erityisen tärkeänä, sillä N Oy:llä ei ollut ollut velvollisuutta eikä edes mahdollisuutta vahingon rajoittamiseen korjauttamalla auto. N Oy:n velvollisuutena oli korvata aiheuttamansa vahinko, ja K Oy:n velvollisuutena oli puolestaan ollut rajoittaa vahinkoa. Oli ollut selvää, että vahingon määrä kasvoi päivittäin, ellei korjaustoimiin ryhdytty. Vakuutusyhtiön mielestä myöskään sillä, ettei N Oy ollut tehnyt vahinkoilmoitusta välittömästi vahingosta tiedon saatuaan, ei ollut vaikutusta K Oy:n velvollisuuteen ryhtyä asianmukaisiin toimiin vahingon rajoittamiseksi.
Siltä osin kuin K Oy oli vedonnut vakuutusyhtiön toimien hitauteen, vakuutusyhtiö on vedonnut vakuutussopimuslain 70 §:n 1 momenttiin korvauksen suorittamisesta. Korvattavuuspäätös oli annettu kuukauden kuluessa siitä, kun vakuutusyhtiöllä oli ollut käytettävissään tarvitsemansa tiedot, joten vakuutusyhtiö on kiistänyt viivytelleensä korvauspäätöksen antamisessa. Laissa ei ollut määräyksiä siitä, miten korvauspäätöksestä tuli ilmoittaa. Näin ollen korvauspäätöksen toimittamista postitse voitiin pitää yleisesti hyväksyttävänä tapana ilmoittaa korvauspäätöksen sisällöstä vahinkoa kärsineelle. Korvattavuuspäätöstä antaessaan vakuutusyhtiö ei ollut myöskään tiennyt K Oy:n edustajan sähköpostiosoitetta, joten päätöstä ei ollut voitu antaa sähköistä tiedonsiirtomenetelmää käyttäen. Nämä seikat eivät kuitenkaan poistaneet K Oy:n velvollisuutta rajoittaa vahingon määrää, joten niillä ei voitu katsoa olleen merkitystä korvattavan seisonta-ajan pituudelle. Jos K Oy olisi ryhtynyt asianmukaisiin toimiin vahingon määrän rajoittamiseksi, ajoneuvo olisi ollut korjattavana tai mahdollisesti jo korjattu ja luovutettu korvauspäätöksen saapuessa.
Vakuutusyhtiö on katsonut toimineensa joutuisasti. Korjauskustannusarvio oli hyväksytty ja tieto hyväksymisestä oli toimitettu korjaamolle heti seuraavana päivänä kustannusarvion saapumisesta vakuutusyhtiölle. Vakuutusyhtiöllä ei ollut tietoa siitä, miksi korjaus oli aloitettu vasta 6.7.2021. Viivästys ei kuitenkaan ollut aiheutunut sen toiminnasta. Vakuutusyhtiö ei myöskään ollut tiennyt siitä, ettei korjausta ollut aloitettu, joten asiassa ei ollut ilmennyt tarvetta huomauttaa erikseen ajoneuvon asianmukaisesta korjaamisesta.
Pitkittyneen seisonta-ajan oli katsottava aiheutuneen siitä, ettei K Oy ollut ryhtynyt velvollisuutensa mukaisesti viivytyksettä toimiin auton kuntoon saattamiseksi. Vakuutusyhtiön arvion mukaan viivytyksetön korjausaika olisi ollut viidestä seitsemään viikkoa ja seisonta-ajan korvaus oli laskettu sen mukaan. Korjaus oli lopulta kestänyt neljä viikkoa 6.7. - 4.8.2021. Korjauksen enimmäisajalta maksettu seisonta-ajan korvaus 10 000,00 euroa oli asianmukainen.
Vakuutusyhtiö on lausunut korvauksen päiväkohtaisesta määrästä, että K Oy oli velvollinen näyttämään toteen aiheutuneen vahingon määrän. K Oy ei ollut osoittanut, että se olisi vahinkotapahtuman vuoksi joutunut perumaan sovittuja töitä tai antamaan niitä muiden toimijoiden hoidettavaksi. Väite menetetyn myyntikatteen päivittäisestä määrästä ei myöskään pitänyt paikkaansa, sillä käytettävissä olevien tietojen mukaan auton ajosuorite oli ollut lähes puolet pienempi kuin K Oy oli laskelmassaan ilmoittanut. Ajalla 1.1.2020 - 30.6.2021 ajosuorite oli Trafin mukaan ollut keskimäärin 4 798 kilometriä kuukaudessa ja vuosina 2019 – 2020 keskimäärin 5 972 kilometriä kuukaudessa. K Oy:n mukaan keskimääräinen ajosuorite olisi ollut 10 275 kilometriä kuukaudessa.
Ajokilometreillä oli vaikutusta menetettyyn myyntikatteeseen tapauksessa, jossa autoa käytettiin työsuorituksiin. Ajosuoritteen jäädessä puoleen voitiin auton liikevaihdon katsoa vähenevän keskimäärin puolella. Vakuutusyhtiö on vedonnut tältä osin 28.10.2021 esittämiinsä laskelmiin. K Oy:llä oli näyttövelvollisuus siitä, että vahinko oli ollut tätä suurempi. Maksetun korvauksen oli katsottava vastanneen aiheutunutta vahinkoa, eikä perusteita seisonta-ajan korvauksen määrän korottamiselle ollut.
Vakuutusyhtiö on lausunut lisävastineessaan 6.2.2023, että vakuutussopimuslain 32 §:n osalta lainkohtaa koskevan hallituksen esityksen (HE 114/1993 vp) mukaan vastuuvakuutuksesta korvausta voitiin yleisten vahingonkorvausoikeudellisten periaatteiden mukaisesti alentaa, jos vahingonkärsinyt oli laiminlyönyt pyrkiä rajoittamaan vahinkoa. Vahingon rajoittamisperiaatteen oli katsottava pitävän sisällään velvollisuuden ryhtyä asianmukaisiin toimiin vahingon korjaamiseksi. Siten K Oy:n oli tullut viedä auto korjattavaksi heti vahingon jälkeen eikä vasta, kun vakuutusyhtiön korvauspäätös oli saatu.
Koska K Oy oli jäänyt odottamaan korvauspäätöstä, korvausta voitiin alentaa. Seisontapäiväkorvausta ei tullut suorittaa pitemmältä ajalta kuin auton korjaamiseen olisi mennyt, jos se olisi viety korjattavaksi välittömästi vahingon satuttua. Korvauspäätöksen postittaminen ei vaikuttanut asiaan.
Ajosuoritteen osalta vakuutusyhtiö on katsonut, että riippumatta siitä, milloin erikoiskuljetuksia tehtiin, Trafin ajosuorite antoi todellisen kuvan ajomäärästä. Tarkempaa selvitystä siitä, että ajosuorite olisi vahinkoaikana tosiasiassa ylittänyt Trafin tiedoista lasketun keskimääräisen ajosuoritteen, ei ollut toimitettu. Koska Trafin ajosuorite oli puolta pienempi kuin K Oy:n ilmoittama, ilmoitettua ajokilometrimäärää ei voitu pitää luotettavana selvityksenä ajosuoritteesta.
Välitoimi
Vakuutuslautakunta on varannut N Oy:lle tilaisuuden esittää oma kantansa asiasta. N Oy on ilmoittanut 31.1.2023, ettei sillä ole lisättävää siihen, mitä vakuutusyhtiö on asiassa antamassaan vastineessa lausunut.
Ratkaisusuositus
Kysymyksenasettelu
Asiassa on kyse siitä, kuinka pitkältä ajalta vakuutusyhtiö on velvollinen maksamaan korvausta K Oy:lle sen N Oy:n toiminnan vuoksi vaurioituneen vetoauton seisontapäiviltä N Oy:lle myöntämästään toiminnan vastuuvakuutuksesta, ja mikä on päiväkohtaisen seisontakorvauksen määrä.
Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot
Vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n mukaan, joka tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan sen, jollei siitä, mitä tässä laissa säädetään, muuta johdu.
Vahingonkorvauslain 5 luvun 5 §:n mukaan esinevahinkona on korvattava esineen korjauskustannukset ja vahingosta aiheutuneet muut kulut sekä arvonalennus taikka tuhoutuneen tai hukatun esineen arvo ja lisäksi tulojen tai elatuksen vähentyminen.
Vakuutussopimuslain 69 §:n mukaan korvauksen hakijan on annettava vakuutuksenantajalle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutuksenantajan vastuun selvittämiseksi ja joita häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen myös huomioon vakuutuksenantajan mahdollisuudet hankkia selvitys.
Vakuutussopimuslain 70 §:n 1 momentin mukaan vakuutuksenantajan on suoritettava vakuutustapahtumasta johtuva vakuutussopimuksen mukainen korvaus tai ilmoitettava, ettei korvausta suoriteta, joutuisasti ja viimeistään kuukauden kuluttua siitä, kun se on saanut 69 §:ssä tarkoitetut asiakirjat ja tiedot.
N Oy:n toiminnan vastuuvakuutukseen vakuutuskaudella 1.1.2021 – 31.12.2021 sovellettujen vakuutusehtojen kohdan 5.1 mukaan vakuutus korvaa vakuutuskirjassa mainitussa toiminnassa toiselle aiheutuneen henkilö- ja esinevahingon, joka todetaan vakuutuksen voimassaoloaikana vakuutuksen voimassaoloalueella ja josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.
Asian arviointi
Lautakunnalle toimitetuista asiakirjoista ilmenee, että K Oy:n ajoneuvoyhdistelmän vetoauto on vaurioitunut 30.4.2021 N Oy:n operoiman nosturin osuttua auton hyttiin. Auto on viety vahingon arvioimista varten korjaamolle samana päivänä. N Oy on ilmoittanut vahingosta omalle vakuutusyhtiölleen 24.5.2021, joka on tehnyt asiasta korvauspäätöksen 25.5.2021. K Oy:n ilmoittaman mukaan korvauspäätös on saapunut sille 4.6.2021 ja K Oy on siirtänyt auton arvioitavaksi toiselle korjaamolle 8.6.2021. Korjaamon korjaushinta-arvio on päivätty 17.6.2021 ja vakuutusyhtiön kustannuslaskelma 21.6.2021. Vakuutusyhtiö on ilmoittanut lähettäneensä korjaamolle tiedon laskutusluvasta 22.6.2021 ja korjaustyö oli aloitettu 6.7.2021. Auto on luovutettu takaisin K Oy:lle korjauksen jälkeen 4.8.2021.
K Oy ja vakuutusyhtiö ovat erimielisiä K Oy:lle vahingon johdosta korvattavan auton seisonta-ajan pituudesta ja siltä maksettavan korvauksen määrästä. K Oy on vaatinut korvauksen suorittamista vahinkopäivän ja auton korjaustyön valmistumisen väliseltä ajalta vedoten siihen, että sen mielestä N Oy ja vakuutusyhtiö olivat viivytelleet asian hoitamisessa. Vakuutusyhtiö on puolestaan vedonnut K Oy:n yleisen vahingonkorvausoikeudellisen periaatteen mukaiseen velvollisuuteen pyrkiä rajoittamaan aiheutuneen vahingon määrää ryhtymällä viipymättä toimiin auton korjaamiseksi.
Lautakunta toteaa, että, kuten vakuutusyhtiö on maininnut, yleisen vahingonkorvausoikeudellisen periaatteen mukaan myös vahingon kärsineen tulee toimia niin, että vahingon määrä jää mahdollisimman pieneksi. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että vahinkoa kärsineen tulee lähtökohtaisesti itse ryhtyä kykyjensä mukaan vahingon rajoittamis- ja korjaustoimiin mahdollisimman pian ja myös riippumatta siitä, voisiko vahinko mahdollisesti tulla korvattavaksi jonkin vakuutuksen perusteella.
Lautakunta on tässä tapauksessa kiinnittänyt huomiota siihen, että K Oy ei ole esittänyt syytä siihen, miksi sillä ei olisi ollut välittömästi mahdollisuutta ryhtyä korjauttamaan vetoauton vaurioita joko oma-aloitteisesti tai auton omaa vakuutusta käyttäen, vaikka K Oy oli kertomansa mukaan toimittanut auton korjauskustannusarvion tekemiseksi korjaamolle jo vahinkopäivänä 30.4.2021. K Oy ei ole myöskään selvittänyt, milloin se on ollut asian johdosta yhteydessä omaan vakuutusyhtiöönsä korjausten aloittamiseksi, tai sitä, oliko se ja millaisin toimin pyrkinyt itse kiirehtimään joka tapauksessa tarpeellisen korjauskustannusarvion laatimista auton kärsimistä vaurioista. Lautakunnalle toimitetuista selvityksistä ei ilmene, että vakuutusyhtiö olisi viivytellyt käsitellessään asiaa N Oy:n vastuuvakuutuksen perusteella.
Selostamillaan perusteilla lautakunta katsoo, ettei sillä ole aihetta suosittaa auton seisontapäiväkorvauksen maksamista pitemmältä ajalta kuin 35 päivältä, jolta vakuutusyhtiö on jo korvauksen suorittanut.
Suoritettavan seisontapäiväkorvauksen määrän osalta lautakunta toteaa olevan olennaista, onko ja missä määrin asiassa voitu osoittaa, kuinka suuri auton ajosuoritteen määrä ja sen myötä auton kuljetusten tuoma liikevaihto olisi ollut edellä mainittuna seisonta-aikana ilman vahinkoa. Asiaa ei voida tältä osin arvioida pelkästään K Oy:n yleisen liikevaihdon kehityksen perusteella, koska siihen ovat vaikuttaneet vahingosta riippumattomat muutkin tekijät.
Lautakunta toteaa, että näyttövelvollisuus vahingon määrästä kuuluu ensisijaisesti korvausta vaativalle. K Oy on seisontapäiväkorvausta koskeneessa laskelmassaan ilmoittanut auton kuukausiliikevaihdoksi 15 412 euroa ja kuukausittaiseksi ajosuoritteeksi 10 275 kilometriä esittämättä kuitenkaan selvitystä ilmoittamiensa lukujen perusteista. Vakuutusyhtiö on vedonnut liikenne- ja viestintävirasto Traficomilta hankkimiinsa tietoihin auton ajosuoritteista, joiksi vakuutusyhtiö on ilmoittanut 5 972 km/kk ajalta 2019-2020 ja 4 798 km/kk ajalta 2020-2021. Vakuutusyhtiö on laskenut korvauksen määrän viimeksi mainittujen ajosuoritteiden keskiarvon 5 385 km/kk perusteella.
Lautakunta katsoo, että muun selvityksen puuttuessa seisontapäiväkorvauksen laskemisen perusteena voidaan tässä tapauksessa käyttää vakuutusyhtiön Traficomilta hankkimia tietoja vaurioituneen auton ajosuoritteista. Koska autolle ilmoitetun ajosuoritteen laskennan tarkempaa aikaväliä ei ole ilmoitettu, korvauksen laskennan pohjaksi on lautakunnan näkemyksen mukaan kuitenkin perustellumpaa ottaa ajosuoritteiden keskiarvon sijasta auton vahinkovuotta edeltäneen vuoden 2019-2020 ajosuorite 5 972 km/kk. Näin on siksi, että K Oy:n liikevaihto oli saadun selvityksen mukaan vahinkovuonna vahingosta huolimatta kasvanut, jolloin ei voida perustellusti olettaa, että auton ajomäärä olisi jäänyt vahinkovuonna ilman vahingon sattumista edellisvuotta pienemmäksi.
Selostetun mukaisesti vakuutusyhtiön käyttämää laskukaavaa soveltaen auton arvioiduksi kuukausikohtaiseksi liikevaihdoksi muodostuisi 8 939 euroa, vastaavaksi muuttuvien kustannusten yhteismääräksi 2 275 euroa, laskennalliseksi myyntikatteen menetykseksi 6 664 euroa ja sen perusteella lasketuksi seisonta-ajan päiväkohtaiseksi menetykseksi 307,57 euroa. Näin ollen korvauksen määräksi auton 35 päivän seisonta-ajalta muodostuu 10 765 euroa.
Lopputulos
Lautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö maksaa N Oy:n vastuuvakuutuksen perusteella K Oy:lle 765 euron lisäkorvauksen vahingon aiheuttamalta auton seisonta-ajalta.
Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA
Puheenjohtaja Raulos
Sihteeri Isokoski
Jäsenet
Akselinmäki
Jaakkola
Makkula
Rajamäki
Sarpakunnas