Tapahtumatiedot
Asiakkaalla oli vuokraamassaan tilassa kuusi tietokonetta. Samassa tilassa tietokoneiden kanssa ollut pöytätuuletin syttyi palamaan 6.5.2022, mutta paikalla ollut asiakas sai ensisammutuskalustolla palon sammumaan. Ympäri huonetta levinnyt jauhesammuttimen jauhe teki kuitenkin tietokoneista korjauskelvottomia. Pelastuslaitoksen onnettomuusselosteeseen kirjatun mukaan ”henkilö louhii kryptovaluuttaa ja laitteet ylikuumentuneet, yksi tuuletin syttyi palamaan.”
Asiakas haki tietokoneista korvausta kotivakuutuksestaan, jossa tietokoneet oli vakuutettu kahdella eri sopimuksella. Kaksi tietokonetta oli vakuutettu 20.4.2021 alkaen siten, että kummankin koneen enimmäiskorvausmäärä oli 15 000 euroa. Vahingon sattuessa eli 1.1.2022 alkaneella vakuutuskaudella tietokoneiden vakuutusmäärät olivat 15 372 euroa kappaleelta. Neljä muuta konetta oli vakuutettu 26.1.2022 alkaen yhteensä 40 000 euron enimmäiskorvausmäärällä. Asiakas esitti arvioksi vahingon määrästä 75 000 euroa.
Ennen korvauspäätöksen tekemistä yhtiö pyysi asiakkaalta lisäselvitystä muun muassa tietokoneiden käyttötarkoituksesta. Vastauksessaan asiakas kertoi louhineensa niillä kryptovaluutta Ethereumia.
Vakuutusyhtiö teki asiassa korvauspäätöksen 20.6.2022. Päätöksessään yhtiö kertoi selvittäneensä vakuutusten myyntitilanteet ja totesi asiakkaan kertoneen kahta ensimmäistä tietokonetta vakuuttaessaan, että hänellä on kaksi 15 000 euron arvoista tietokonetta harrastetilassa. Asiakas oli yhtiön mukaan kertonut, etteivät koneet liity tulonhankkimiseen vaan niiden rakentelu ja käyttö on harrastus. Seuraavia neljää tietokonetta vakuuttaessaan asiakas kertoi ostaneensa neljä kappaletta 10 000 euron arvoisia tietokoneita, ja vakuutuksen yhteisarvoksi kirjattiin 40 000 euroa. Jälkimmäisessä vakuuttamistilanteessa tietokoneiden käyttötarkoitusta ei ollut tuotu esille. Yhtiö katsoi ensimmäisen vakuuttamistilanteen yhteydessä sille annetun virheellistä tai puutteellista tietoa tietokoneiden käytön osalta. Myöskään harrastuksen muuttumista ansiotoiminnaksi kryptovaluutan louhimisen muodossa ei ollut tuotu yhtiölle viipymättä tiedoksi, eikä yhtiöllä siten ollut ollut mahdollisuutta arvioida vakuutuksen voimassaolon jatkamista.
Ensin vakuutettujen kahden tietokoneen osalta yhtiö katsoi, ettei asiakas ollut täyttänyt tiedonantovelvollisuuttaan, eikä se tällä perusteella maksanut koneista korvausta. Yhtiö myös totesi, että jos tietokoneiden oikea käyttötarkoitus olisi kerrottu, ei vakuutusta olisi myönnetty tai vakuutus olisi irtisanottu.
Myöhemmin vakuutettujen neljän tietokoneen osalta yhtiö totesi, ettei asiakas niidenkään osalta ollut tuonut esille koneiden käyttötarkoitusta. Asiakasneuvoja ei sitä kuitenkaan erikseen kysynyt olettaen, että koneiden käyttötarkoitus oli sama kuin aiempienkin koneiden osalta. Tästä syystä yhtiö korvasi noiden koneiden osalta ansiotoimintaan käytettävien työkalujen, työvälineiden ja laitteiden enimmäiskorvausmäärän 2 000 euroa.
Uudelleenkäsittelypyynnössään asiakas kertoi, ettei hän vakuuttamistilanteissa käydyissä keskusteluissa ollut ymmärtänyt asiakasneuvojan kysymyksiä siten, että kyseessä olisi ansiotoiminta, sillä kryptovaluuttojen louhinta ja tietokoneet ovat hänelle harrastus. Lisäksi asiakas totesi, ettei häntä kumpaakaan vakuutusta tehtäessä ollut pyydetty määrittämään, mitä varten koneet oli hankittu. Koneita ei myöskään ollut vakuuttamistilanteissa pyydetty listaamaan, ja jos näin olisi tehty, olisi voinut tulla ilmi, että vakuutettu laitteisto koostui näytönohjaimista, joilla louhintaa harrastetaan. Asiakas kiisti louhinnan olevan ansiotoimintaa, ja louhinnasta saaduilla tuloilla oli vain maksettu koneita pois. Asiakas vaati yhtiötä maksamaan korvauksena tietokoneista vakuutusten enimmäiskorvausmäärät.
Uudessa korvauspäätöksessään 22.6.2022 yhtiö totesi, ettei asiakkaan lisäselvityksessä ollut tullut esille mitään sellaista uutta, jonka perusteella yhtiö olisi voinut muuttaa aiempaa päätöstään.
Asiakas haki muutosta yhtiön sisäisessä muutoksenhakumenettelyssä. Valituksessaan asiakas katsoi, ettei ollut hänen virheensä, että tietokoneet oli vakuutettu väärin. Asiakkaan oli annettu ymmärtää koneiden olevan vakuutettuina täydestä arvostaan. Asiakkaan näkemyksen mukaan yhtiö ei ollut täyttänyt tiedonantovelvollisuuttaan ja lisäksi hän katsoi, että yhtiön olisi vakuuttamistilanteissa pitänyt kysyä tarkempia tietoja vakuutettavista tietokoneista.
Muutoksenhakumenettelyssä annetussa ratkaisussa yhtiö katsoi ensimmäisessä myyntitilanteessa täyttäneensä tiedonantovelvollisuutensa asiakasneuvojan kysyttyä tietokoneiden käyttötarkoituksesta. Asiakkaan kerrottua, ettei tietokoneisiin liity ansiotoimintaa vaan että niitä käytetään harrastamiseen, tarvetta lisäkysymyksille ei ollut ollut. Asiakas ei ollut kertonut käyttävänsä koneita kryptovaluuttojen louhintaan, vaikka se oli yhtiön näkemyksen mukaan alusta asti ollut asiakkaan tarkoitus. Jos yhtiölle olisi kerrottu koneiden tosiasiallisesta käyttötarkoituksesta, se olisi voinut tarjota toista vakuutusratkaisua. Yhtiö myös viittasi asiakkaan velvollisuuteen antaa vakuuttamistilanteessa todenmukaiset ja täydelliset vastaukset yhtiön esittämiin kysymyksiin, ja tämän velvollisuuden yhtiö katsoo asiakkaan jättäneen noudattamatta.
Ratkaisussa lisäksi todettiin, että louhintaa oli pidettävä ansiotoimintana, vaikka asiakas olisikin mieltänyt sen harrastukseksi, koska louhinnan tarkoituksena oli tavoitella tuloja. Arviointiin ei vaikuttanut, että asiakas kävi ansiotyössä. Ratkaisussa huomioitiin myös asiakkaan kertoneen vahinkoilmoituksessa tietokoneiden olevan työkoneita. Jälkimmäisen myyntitilanteen osalta ratkaisussa katsottiin asiakkaan viitanneen aiemmin vakuutettuihin tietokoneisiin ja niiden käyttöön harrastustoiminnassa hänen ilmoitettuaan haluavansa vakuuttaa lisää tietokoneita. Tämän ilmaisun perusteella asiakasneuvoja oli voinut perustellusti olettaa kyseisten tietokoneiden käyttötarkoituksen olleen sama kuin aiemmin vakuutetuilla koneilla. Sisäisessä muutoksenhakumenettelyssä annetun ratkaisun lopputulos oli, ottaen huomioon ensimmäisessä myyntitilanteessa annetut virheelliset tiedot ja selonottovelvollisuuden, ettei perusteita muuttaa korvauspäätöstä ollut.
Ensin vakuutettujen kahden tietokoneen vakuutuksen vakuutusyhtiö irtisanoi 7.7.2022 päättymään kuukauden kuluttua irtisanomisilmoituksen lähettämisestä perustuen ennen vakuutuksen myöntämistä annettuihin vääriin tai puutteellisiin tietoihin. Oikean asianlaidan tuntien yhtiö ei olisi kyseistä vakuutusta myöntänyt.
Asiakkaan valitus
Valituksessaan asiakas vaatii tietokoneiden korvaamista vakuutusten enimmäiskorvausmäärien mukaisesti. Asiakas toteaa, ettei häneltä ollut kysytty lisätietoja vakuutusten myyntitilanteissa. Lisäksi asiakas ihmettelee, että jälkimmäisestä vakuutuksesta edelleen laskutetaan.
Asiakas viittaa vakuutusyhtiöllä vakuutussopimuslain 5 §:n mukaan olevaan tiedonantovelvollisuuteen ja katsoo, ettei häntä ollut tarpeeksi informoitu erilaisista vakuutuksista. Hän myös toteaa, ettei hän ole missään vaiheessa ajatellut laitteiden olevan ansiotoiminnassa, sillä kryptovaluuttojen louhinta on epävakaata, eikä niiden arvoa voi etukäteen tietää tai laskea. Louhinta voi tuottaa myös tappiota. Asiakas toteaa kyseessä olleen hänelle vain harrastus; hän tykkää harrastaa teknisiä asioita ja tällä kertaa kyse oli tietokoneiden rakentelusta. Ammattimaisessa louhinnassa käytetään täysin erilaisia ja huomattavasti kalliimpia tietokoneita kuin asiakkaan vakuuttamat koneet olivat. Vakuutusyhtiö ei myöskään ollut kertonut, että ansiotyövälineet tulee vakuuttaa erikseen.
Lisäksi asiakas katsoo, vakuutussopimuslain 9 §:ään viitaten, ettei hänelle ollut kerrottu, että esimerkiksi kryptovaluuttojen louhimiseen rakennetut tietokoneet pitää vakuuttaa ansiotyövälineinä. Vakuutusyhtiö ei myöskään ollut kysynyt tarpeeksi alkutietoja tietokoneiden käytöstä niiden vakuuttamisesta sovittaessa. Edelleen asiakas viittaa vakuutussopimuslain 4 §:ssä säädettyyn vakuutustarpeen selvittämiseen. Lainkohdan mukaan vakuutuksenantajan on ennen vakuutuksen tarjoamista pyydettävä vakuutuksen hakijalta tietoja tämän vakuuttamiseen liittyvistä tarpeista ja vaatimuksista ja saadut tiedot huomioon ottaen määritettävä vakuutustarve. Asiakas katsoo, että vakuutusyhtiö ei ole tietokoneita vakuutettaessa toiminut laissa säädetyn mukaisesti, koska se ei ole tarpeeksi selkeästi pyytänyt tarkentavia tietoja laitteista eikä kertonut, mitä tietoja oikean vakuutuksen tarjoamiseksi tarvitaan.
Vakuutusyhtiön sisäisen, tietokoneiden vakuuttamista koskeneen puhelun jälkeisen dokumentaation osalta asiakas katsoo, ettei se osoita käydyn puhelinkeskustelun sisältöä, koska keskustelun kulku ei ole puhelutallenteen puuttuessa todennettavissa.
Vakuutusyhtiön vastine
Vastineessaan vakuutusyhtiö kertoo käsitelleensä asian jälkimmäisen vakuutussopimuksen osalta uudestaan. Myyntipuhelusta oli ilmennyt, ettei asiakkaalta ollut kysytty tarkentavia kysymyksiä tietokoneiden käyttötarkoituksesta, vaan sen oli oletettu olevan sama kuin ensin vakuutettujen kahden tietokoneen kohdalla. Tämän vuoksi yhtiö teki asiassa uuden korvauspäätöksen ja maksoi lisäkorvauksena 31 890 euroa (40 000 euron enimmäiskorvausmäärä vähennettynä ikävähennyksellä, aiemmin maksetulla 2 000 euron korvauksella sekä omavastuulla) viivästyskorkoineen. Kyseinen vakuutus myös päätettiin siihen päivään, kun tietokoneet oli todettu korjauskelvottomiksi, ja tuon ajankohdan jälkeiset vakuutusmaksut oli palautettu asiakkaalle.
Ensimmäisen, huhtikuussa 2021 tapahtuneen vakuuttamistilanteen osalta vakuutusyhtiö toteaa, ettei sillä enää ole puhelutallennetta tallennettuna. Puheluun liittyen on kuitenkin tallennettuna yhtiön sisäistä dokumentaatiota asiakasneuvojan kysyttyä asiantuntijalta tietokoneiden vakuuttamisesta seuraavaa: ”Asiakkaalla on 2 kpl 15 000 e arvoisia tietokoneita harrastetilassa [katuosoite]. Kyseessä on harrastus, näihin ei liity tulonhankkimista asiakkaan mukaan. Harrastus on koneiden rakentelu ja käyttö. Voidaanko vakuuttaa ja millä esineryhmällä. Soitan asiakkaalle takaisin.”
Yhtiö toteaa vakuutuksenantajalla olevan velvollisuus esittää vakuutuksen myöntämisen kannalta relevantit kysymykset myyntitilanteessa vakuutuksenottajalle, ja vakuutuksenottajalla puolestaan on velvollisuus kertoa todenmukaiset ja täydelliset vastaukset noihin kysymyksiin. Tuon velvollisuutensa asiakas on yhtiön näkemyksen mukaan laiminlyönyt.
Yhtiö katsoo, että kevään 2021 myyntitilanteessa asiakkaan olisi pitänyt ymmärtää vastata kysymyksiin tietokoneiden käyttötarkoituksesta, ja että asiakas on toiminut vähäistä suuremmalla huolimattomuudella jättäessään kertomatta koneiden käyttämisestä kryptolouhintaan. Yhtiö pitää asiakkaalle esitettyjä kysymyksiä koskevaa dokumentaatiota luotettavana, koska kirjaukset on tehty heti puhelun jälkeen, ja yhtiö katsoo täyttäneensä tiedonantovelvollisuutensa. Asiakkaan kerrottua, ettei tietokoneisiin liity ansiotoimintaa vaan niitä käytetään harrastamiseen, ei tarvetta lisäkysymyksille ole ollut, ei myöskään ansiotoimintaan käytettävää omaisuutta koskevasta enimmäiskorvausmäärästä kertomiselle. Jos yhtiöllä olisi ollut oikeat tiedot tietokoneiden käyttötarkoituksesta, niitä ei olisi vakuutettu yksityishenkilöiden vakuutuksella.
Kryptovaluuttojen louhimisen yhtiö katsoo olevan ansiotoimintaa riippumatta siitä, mieltääkö louhintaa tekevä henkilö toiminnan harrastukseksi vai ansiotoiminnaksi. Louhinnan tarkoituksena on tavoitella tuloja, eikä tulojen käyttötarkoitus tai se, että henkilö käy erikseen ansiotyössä, vaikuta arviointiin. Yhtiön näkemyksen mukaan asiakkaan olisi tullut ymmärtää, mitä asiakasneuvoja on tarkoittanut kysymyksellään ansiotoiminnasta. Yhtiö myös huomauttaa asiakkaan kertoneen vahinkoilmoituksessa tietokoneiden olevan työkoneita.
Ratkaisusuositus
Kysymyksenasettelu
Asiassa on kysymys vakuutuksenantajalla ja vakuutuksenottajalla ennen vakuutussopimuksen tekemistä olevan tiedonantovelvollisuuden täyttämisestä sekä mahdollisten laiminlyöntien vaikutuksesta asiakkaan vakuuttamien tietokoneiden osalta maksettavaan korvaukseen.
Sovellettavat lainkohdat ja sopimusehdot
Vakuutussopimuslain 4 b §:n (Vakuutustarpeen selvittäminen) 1 momentin mukaan vakuutuksenantajan on ennen vakuutuksen tarjoamista pyydettävä vakuutuksen hakijalta tietoja tämän vakuuttamiseen liittyvistä tarpeista ja vaatimuksista ja saadut tiedot huomioon ottaen määritettävä vakuutustarve.
Lain 5 §:n (Tiedot ennen sopimuksen tekemistä) 1 momentin mukaan vakuutuksenantajan on ennen vakuutussopimuksen tekemistä annettava vakuutuksen hakijalle tietoja vakuutusmuodoistaan, näiden vakuutusten vakuutusmaksuista ja vakuutusehdoista sekä muut hakijalle määritettyyn vakuutustarpeeseen sopivan vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin.
Lain 22 §:n (Vakuutuksenottajan ja vakuutetun tiedonantovelvollisuus) mukaan vakuutuksenottajan ja vakuutetun tulee ennen vakuutuksen myöntämistä antaa oikeat ja täydelliset vastaukset vakuutuksenantajan esittämiin kysymyksiin, joilla voi olla merkitystä vakuutuksenantajan vastuun arvioimisen kannalta. Vakuutuksenottajan ja vakuutetun tulee lisäksi vakuutuskauden aikana ilman aiheetonta viivytystä oikaista vakuutuksenantajalle antamansa, vääriksi tai puutteellisiksi havaitsemansa tiedot.
Lain 23 §:n (Tiedonantovelvollisuuden laiminlyönti vahinkovakuutuksessa) mukaan, jos vakuutuksenottaja tai vakuutettu on vahinkovakuutuksessa täyttäessään 22 §:ssä säädettyä velvollisuuttaan menetellyt vilpillisesti, vakuutussopimus ei sido vakuutuksenantajaa. Vakuutuksenantajalla on oikeus pitää suoritetut vakuutusmaksut, vaikka vakuutus raukeaisi.
Jos vakuutuksenottaja tai vakuutettu on tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä, laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa, korvausta voidaan alentaa tai se evätä.
Lain 34 §:n (Korvauksen alentaminen tai epääminen vahinkovakuutuksessa) mukaan harkittaessa, onko korvausta vahinkovakuutuksessa tässä luvussa säädetyllä perusteella alennettava tai evättävä, tulee ottaa huomioon, mikä merkitys seikalla, jota vakuutuksenottajan tai vakuutetun antama väärä tai puutteellinen tieto koskee, tai vahingonvaaraa lisänneellä muuttuneella olosuhteella taikka vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön toimenpiteellä tai laiminlyönnillä on ollut vahingon syntymiseen. Lisäksi tulee ottaa huomioon vakuutuksenottajan, vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön tahallisuus tai huolimattomuuden laatu sekä olosuhteet muutoin.
Jos vakuutusmaksu on vakuutuksenottajan tai vakuutetun antaman väärän tai puutteellisen tiedon takia sovittu pienemmäksi kuin se olisi ollut, jos oikea ja täydellinen tieto olisi annettu, otetaan korvausta alennettaessa huomioon sovitun vakuutusmaksun suhde vakuutusmaksuun, joka olisi peritty oikean ja täydellisen tiedon perusteella. Vähäinen poikkeama vakuutusmaksuissa ei kuitenkaan oikeuta vakuutuskorvauksen alentamiseen.
Kotivakuutusehtojen (voimassa 1.1.2022 alkaen) kohdan 2.2 mukaan vakuutuksen kohteena on vakuutuskirjaan merkitty irtaimisto. Jos irtaimisto on vakuutettu enimmäiskorvausmäärästä, tämä on mainittu vakuutuskirjassa.
[…]
Seuraavassa taulukossa on kerrottu vakuutuksen kohteena olevien yksittäisten esineitten tai tiettyjen esine- tai omaisuusryhmien enimmäiskorvausmäärät. Näitä enimmäiskorvausmääriä noudatetaan siitä riippumatta, onko irtaimisto vakuutettu enimmäiskorvausmäärästä vai täydestä hinnasta.
[…]
Ansiotoiminnassa käytettävät työkalut,
työvälineet ja laitteet yhteensä 2 000 euroa
[…]
Kohdan 6.2.3.1 (Irtaimen esineen hinnan arvioiminen) mukaan irtaimen esineen hinta arvioidaan ominaisuuksiltaan ja käyttökelpoisuudeltaan vastaavan uuden esineen uudishinnan mukaan. Uudishintana käytetään hintaa, jolla lähinnä vastaava esine voidaan hankkia tilalle, jos hankinta on mahdollista.
Kohdan 6.2.3.3 (Määrättyjen esineryhmien vahingon määrän laskeminen) mukaan korvattaessa alla lueteltua omaisuutta tehdään uudishinnasta esineen ikään perustuvat vuotuiset vähennykset.
- […]
- Kannettavat tietokoneet, tabletit ja vastaavat 20 %
- Muut ATK-laitteet 15 %
- […]
Vähennys lasketaan uuden vastaavanlaisen esineen uudishinnasta. Esineen tai laitteen yksittäisen osan uudishinnasta tehdään ikävähennys koko laitekokonaisuuden iän mukaan, vaikka yksittäinen osa olisikin nuorempi. Vähennystä ei tehdä käyttöönottovuodelta. Ikävähennysten laskennassa ensimmäisenä käyttöönottovuotena pidetään sitä vuotta, jolloin esine on otettu käyttöön. Ensimmäinen käyttöönottovuosi päättyy kalenterivuoden vaihtuessa riippumatta siitä, mihin aikaan vuodesta esine on otettu käyttöön. Ikävähennys tehdään myös vahinkovuodelta. Vähennys lasketaan vuodet x ikävähennysprosentti.
[…]
Kohdan 6.4.1 (Omavastuu) mukaan korvattavan vahingon määrästä vähennetään omavastuu. Omavastuu suuruus määräytyy vakuutuskirjan ja näiden vakuutusehtojen mukaan.
[…]
Asian arviointi
Riidanalaiset kysymykset asiassa liittyvät asiakkaan huhtikuussa 2021 kahdelle tietokoneelle ottamaan kotivakuutukseen. Tuolloin alkaneella sopimuksella ei ole vakuutettu muuta omaisuutta kuin mainitut tietokoneet, kumpikin 15 000 euron enimmäiskorvausmäärällä. Tämän ja myöhemmin tammikuussa 2022 neljälle tietokoneelle tehdyn kotivakuutuksen päättymisten osalta Vakuutuslautakunta toteaa asian olevan riidaton jälkimmäisen sopimuksen maksunpalautusten myötä.
Asiakkaan näkemyksen mukaan vakuutusyhtiö on laiminlyönyt vakuutussopimuslain 5 §:n mukaisen tiedonantovelvollisuutensa, koska häntä ei ole tarpeeksi selkeästi informoitu erilaisista vakuutuksista eikä hänelle myöskään ole kerrottu ansiotoimintaan käytettäviä laitteita koskevasta enimmäiskorvausmäärästä. Asiakas myös katsoo tietokoneiden olevan hänelle harrastus, johon ei liity ansiotoimintaa.
Vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan asiakas on laiminlyönyt vakuutussopimuslain 22 §:n mukaisen tiedonantovelvollisuutensa vähäistä suuremmalla huolimattomuudella kertoessaan tietokoneiden olevan harrastuskäytössä ja jättäessään kertomatta niiden käytöstä kryptovaluuttojen louhintaan. Yhtiön mukaan ansiotoiminnassa käytettäviä laitteita koskevasta enimmäiskorvausmäärästä ei ollut ollut tarpeen asiakkaalle vakuuttamistilanteessa kertoa, koska asiakas oli ilmoittanut tietokoneiden käytössä olevan kyse harrastuksesta.
Vakuutuslautakunta toteaa näyttövelvollisuuden asiassa olevan sekä vakuutusyhtiön vetoamien korvauksen epäämisperusteiden että riittävien tietojen antamisen osalta vakuutusyhtiöllä.
Vakuutuksenottajan tiedonantovirheisiin liittyvien seuraamusten osalta lautakunta toteaa ensinnäkin, ettei vakuutusyhtiö ole väittänyt asiakkaan toimineen vakuutusta ottaessaan vilpillisesti. Näin ollen asiassa ei ole kysymys vakuutussopimuslain 23 §:n 1 momentin mukaisesta tilanteesta, ja väitetyn tiedonantovirheen vaikutus korvauksen alentamiseen tai epäämiseen tulee arvioitavaksi lain 23 §:n 2 momentin ja 34 §:n perusteella.
Vakuutussopimuslain 23 §:n 2 momentin mukaan korvauksen alentaminen tai epääminen vakuutuksenottajan tiedonantovirheen perusteella edellyttää, että vakuutuksenottaja on tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä, laiminlyönyt lain 22 §:ssä säädetyn tiedonantovelvollisuutensa. Jälkimmäisen lainkohdan mukaan vakuutuksenottajan tulee ennen vakuutuksen myöntämistä antaa oikeat ja täydelliset vastaukset vakuutuksenantajan esittämiin kysymyksiin, joilla voi olla merkitystä vakuutuksenantajan vastuun arvioimisen kannalta. Jos korvauksen alentamisen tai epäämisen edellytykset täyttyvät, määrittää lain 34 § tarkemmin korvauksen alentamisen tai epäämisen perusteita.
Vakuutussopimuslain 34 §:n osalta lautakunta toteaa, että lainkohdan 1 momentin tarkoittamassa tilanteessa, eli harkittaessa korvauksen alentamista tai sen epäämistä vakuutuksenottajan tiedonantovirheen vuoksi, edellytetään syy-yhteyttä vakuutuksenottajan laiminlyönnin ja vakuutustapahtuman sattumisen välillä. Hallituksen esityksessä HE 114/1993 vp (sivu 48) todetaan tuohon harkintaan liittyen seuraavaa: ”Harkinnassa on pykälän mukaan otettava huomioon, mikä merkitys seikalla, jota vakuutuksenottajan tai vakuutetun antama väärä tai puutteellinen tieto koskee, tai vahingonvaaraa lisänneellä muuttuneella olosuhteella taikka vakuutetun tai häneen samastettavan henkilön toimenpiteellä tai laiminlyönnillä on ollut vahingon syntymiseen. Korvauksen alentaminen tai epääminen edellyttää syy-yhteyttä vakuutuksenottajan, vakuutetun tai samastettavan henkilön moitittavan menettelyn ja vakuutustapahtuman välillä.”
Lautakunta toteaa, ettei vakuutusyhtiö ole esittänyt perusteita sille, että sen väittämä asiakkaan tiedonantovirhe olisi vakuutussopimuslain 34 §:n mukaisesti syy-yhteydessä vakuutustapahtuman sattumiseen. Näyttötaakan korvauksen alentamis- ja epäämisperusteista ollessa yhtiöllä lautakunta katsoo näin ollen jäävän näyttämättä, että yhtiöllä olisi oikeus alentaa asiakkaalle maksettavaa korvausta tai evätä se kokonaan tiedonantovirheen perusteella. Selvyyden vuoksi lautakunta toteaa lisäksi, ettei yhtiö ole asiassa vedonnut vakuutussopimuslain 34 § 2 momentissa säädettyyn tilanteeseen, minkä vuoksi asiaan ei tuolta osin ole tarpeen ottaa kantaa.
Vakuutuksenottajan tiedonantovelvollisuuden lisäksi asiassa on kysymys siitä, tuleeko tietokoneiden osalta sovellettavaksi ansiotoiminnassa käytettäviä laitteita koskeva enimmäiskorvausmäärä. Asiakas on valituksessaan katsonut yhtiön jättäneen kertomatta hänelle, että ansiotyövälineet on vakuutettava erikseen. Huomioiden, että asiakas on valituksessaan nimenomaisesti vedonnut vakuutusyhtiöllä vakuutussopimuslain 5 §:n perusteella olevaan tiedonantovelvollisuuteen ja että asiakkaan vakuuttamien tietokoneiden arvo merkittävästi ylittää vakuutusehtojen enimmäiskorvausmäärän, lautakunta tulkitsee asiakkaan valituksen koskevan myös kotivakuutuksen vakuutusehtoihin sisältyvästä ansiotoiminnassa käytettäviä laitteita koskevasta 2 000 euron enimmäiskorvausmäärästä kertomista.
Lautakunta toteaa, että vakuutusyhtiön lausuman mukaan se ei katso ansiotoiminnassa käytettäviä laitteita koskevasta enimmäiskorvausmäärästä kertomisen olleen tässä tarpeellista. Yhtiö ei myöskään ole esittänyt selvitystä vakuutusturvan olennaisia rajoituksia koskevien tietojen antamisesta esimerkiksi tuoteselosteen muodossa. Lautakunta katsoo asiassa siten olevan riidatonta, ettei yhtiö ole antanut asiakkaalle vakuutussopimuslain 5 §:ssä tarkoitettuja tietoja ja 2 000 euron enimmäiskorvausmäärän soveltamisen osalta ratkaisevaa on näin ollen se, onko enimmäiskorvausmäärässä katsottava olevan kyse lainkohdassa tarkoitetusta olennaisesta rajoituksesta, johon yhtiön olisi tullut asiakkaan huomiota kiinnittää.
Lautakunta toteaa, että yhtiö ei ole esittänyt tarkkaa selvitystä puhelutallenteen tai litteroidun keskustelun muodossa asiakkaan ja asiakasneuvojan vakuuttamistilanteessa käymästä keskustelusta. Lautakunta pitää yhtiön selvitystä sen toimihenkilöiden välisestä keskustelusta sinänsä luotettavana, mutta sen perusteella ei ole todettavissa, mitä kysymyksiä asiakasneuvoja on tarkalleen asiakkaalle esittänyt ja mitä asiakas on niihin vastannut. Näyttötaakan ollessa yhtiöllä se kantaa riskin puhelutallenteiden tai muun asiakasdokumentaation riittämättömästä säilyttämisestä. Lautakunta toteaakin, että korvausrajoituksen olennaisuuden arvioimista asiassa vaikeuttaa se, ettei käydyn puhelinkeskustelun tarkka sisältö ole tiedossa. Samoin lautakunta toteaa yleisesti, että voidakseen arvioida, mitkä rajoitukset ovat asiakkaan kannalta olennaisia, vakuutusyhtiöllä on oltava riittävän tarkat tiedot vakuutettavasta kohteesta ja sen käyttötarkoituksesta.
Lautakunta katsoo, että perustuen pelkästään puhelun jälkeen tehdystä yhtiön sisäisestä muistiomerkinnästä pääteltävissä oleviin tietokoneiden käyttötarkoitusta koskeviin yleisluontoisiin kysymyksiin ei ole tehtävissä vakuutusyhtiön esittämää johtopäätöstä, että enimmäiskorvausmäärää ei olisi tässä pidettävä vakuutusturvan olennaisena rajoituksena. Koska puhelutallennetta myyntitilanteesta ei ole saatavilla, asiassa jää yhtiön sisäisestä dokumentaatiosta huolimatta näyttämättä, mitä asiakkaalta on tietokoneiden käyttötarkoituksesta tarkalleen kysytty, ja mitä asiakas on kysymyksiin vastannut.
Asian arvioinnissa lautakunta kiinnittää lisäksi huomiota siihen, että kyse on ollut tavanomaista merkittävästi arvokkaammista laitteista, joiden kohdalla ansiotoimintaan käyttämistä voidaan yleisesti pitää todennäköisempänä kuin tavanomaisten kotitalouskäyttöön tarkoitettujen laitteiden kohdalla. Lautakunta myös toteaa, että harrastus- ja ansiotoiminnan rajanvetoon voi liittyä subjektiivisia näkökohtia, jolloin ilman tarkentavia kysymyksiä vakuutuksen kohteiden käyttötarkoituksesta ei riittävien johtopäätösten tekeminen vakuutusturvan rajoituksen olennaisuudesta välttämättä ole mahdollista.
Lautakunta katsoo, että vakuutettaessa tavanomaista arvokkaampaa omaisuutta, jota edellä todetun mukaisesti voidaan tavanomaista useammin olettaa käytettävän ansiotoimintaan, on verrattain pienen enimmäiskorvausmäärän kohdalla jo lähtökohtaisesti kyse vakuutussopimuslain tarkoittamasta olennaisesta rajoituksesta. Koska vakuutusyhtiö ei ole väittänytkään tästä tai vakuutusturvan rajoituksista ylipäätään asiakkaalle kertoneensa, Vakuutuslautakunta katsoo yhtiön laiminlyöneen vakuutussopimuslain 5 §:n mukaisen tiedonantovelvollisuutensa ja vakuutussopimuksen siten olleen lain 9 §:n perusteella vahinkohetkellä voimassa ilman kyseistä korvausvastuun rajausta. Näin ollen lautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä korvaamaan asiakkaan tietokonelaitteistolle palosta aiheutuneen vahingon täysimääräisesti vakuutuskirjan enimmäiskorvausmäärien puitteissa, vakuutusehtojen mukaiset ikävähennykset ja vakuutuskirjalla mainitut omavastuuosuudet huomioiden.
Vakuutuksesta maksettavan korvauksen laskemisen osalta lautakunta toteaa selvyyden vuoksi, että vakuutusehtojen mukaan ikävähennykset lasketaan uuden vastaavanlaisen esineen uudishinnasta, ei vakuutuksen enimmäiskorvausmäärästä.
Lopputulos
Vakuutuslautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä korvaamaan huhtikuussa 2021 vakuutetut tietokoneet vakuutusehtojen mukaisesti ja vakuutuskirjan enimmäiskorvausmäärien puitteissa, vetoamatta ansiotoimintaan käytettävien laitteiden enimmäiskorvausmäärään, sekä maksamaan korvaukselle laillisen viivästyskoron.
Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA
Puheenjohtaja Bygglin
Sihteeri Korpelainen
Jäsenet
Kankkunen
Vyyryläinen
Yrttiaho