Tapahtumatiedot
Urakoitsija P oli porannut vahingossa reiän vesiputkeen asunto-osakeyhtiön asuinhuoneiston kylpyhuoneen korjaustyön yhteydessä 26.8.2021. Putkesta vuotanut vesi aiheutti vahinkoja kyseisen huoneiston 49 lattiapinnoille, kalusteille ja seinien alaosiin sekä alapuoliseen asuinhuoneistoon 45. Vahingon johdosta muun muassa huoneistojen lattiaparketteja oli uusittava ja huoneiston 49 pesuhuoneen laatoitus ja levytys vedeneristeineen oli korjattava. Korvausta vahingosta haettiin P:n toiminnan vastuuvakuutuksesta.
Vakuutusyhtiö ilmoitti päätöksellään 2.9.2021 korvaavansa vahingon P:n vastuuvakuutuksesta lukuun ottamatta P:n suojausvelvoitteen kohteena olleen vaurioituneen putken korjausta. Korvauksessa otettaisiin huomioon vahingoittuneen omaisuuden käypä arvo, jonka laskennassa huomioitiin kastuneiden katto-, seinä- ja lattiapintojen iästä ja käytöstä aiheutunut arvon aleneminen, jota vahingon aiheuttaja ei ollut velvollinen korvaamaan. Omaisuuden parannustyötä ei korvattaisi, vaikka se olisi välttämätön viranomais-, rakennus- tai muiden määräysten vuoksi.
Osakkeenomistajan ilmoituksen mukaan huoneiston 49 parkettilattia oli vuodelta 1985. Vakuutusyhtiö ilmoitti 9.11.2021 korvaavansa huoneistojen 49 ja 45 pinnoitteiden vaihtokustannuksista 70 prosenttia, mikä perustui niiden käypään arvoon. Yhtiö maksoi 27.12.2021 pinnoitteiden 16 141,08 euron korjauskustannuksista 12 327,78 euroa vähentäen kylpyhuoneen laatoitusmateriaalien, lattiamateriaalien ja niiden asennustöiden kustannuksista 30 prosenttia.
Asiakkaan valitus
Asunto-osakeyhtiö on pyytänyt lautakunnan ratkaisusuositusta vakuutusyhtiön korvauspäätöksestä ja vaatinut 4 221,27 euron lisäkorvauksen maksamista. Perusteluinaan asunto-osakeyhtiö on lausunut, että esinevahingoissa oli lähtökohtana vahingoittuneen esineen korjauskustannusten korvaaminen. Vakuutusyhtiö ei ollut tarkastanut vahinkoa ja pintamateriaalien kuntoa paikan päällä, vaan se oli tehnyt arvionsa vähennyksestä asiakirjojen perusteella. Asunto-osakeyhtiön käsityksen mukaan vakuutusyhtiö oli saattanut perustella vähennystä RT-kortilla 18-10922, joka koski rakennuksen eri rakenneosien oletettavia teknisiä käyttöikiä.
Asunto-osakeyhtiö on vedonnut korjausurakoitsijan edustajan antamaan tietoon, jonka mukaan huoneistojen pintamateriaalit olivat olleet hyvässä kunnossa ennen vahinkoa. Oli ymmärrettävää, että tilanteessa, jossa parannus joko materiaalin tai rakenteen osalta oli selkeä, voitiin vedota päivänarvokorvaukseen tai selkeään parannukseen. Jos esimerkiksi parketti oli huonossa kunnossa koiran raapimisjälkien perusteella, se oli uusimis- tai kunnostamistarpeessa ilman vahinkoakin, ja vähennys oli oikeutettu. Vähennys ei kuitenkaan voinut olla automaattinen ja perustua pelkkään materiaalin ikään.
Laattapinnoite saattoi kestää käytössä hyvinkin sata vuotta. RT-kortti antoi laattapinnalle 50 vuoden käyttöiän, mutta arviointia ei tullut tehdä vain sen perusteella. RT-kortin käyttöiät olivat arvioita eivätkä sitovia ohjeita siitä, missä vaiheessa kukin materiaali tuli uusia. Pintamateriaalin käyttökelpoisuus ei alentunut vuosien myötä aina samalla lailla. Vanhempikin parketti saattoi olla niin hyvässä kunnossa, ettei sitä tarvinnut ilman vahinkoa vaihtaa.
Siten kukin pintamateriaali tuli arvioida sen todellisen kunnon mukaan. Jos huonokuntoisuutta ei voitu osoittaa, vahingonkorvaus tuli suorittaa vahingonkorvauslain 5 luvun 5 §:n mukaisesti korjauskustannusten mukaan. Työkustannus tuli joka tapauksessa vahingon takia tehtäväksi, vaikka materiaali olisi ollut juuri ennen vahinkoa asennettua. Vaihtotyö ei siten voinut olla parannustyötä. Nyt korjauslaskuista oli vähennetty 30 prosenttia sekä työn että materiaalien osuuksista eli yhteensä 3 813,30 euroa. Parketin lisähintaa koskenut 407,97 euron korjauslasku 22.12.2021 johtui alkuperäisen hinta-arvion ylittymisestä. Kyse oli kuitenkin edullisimmasta entistä vastanneesta tammiparketista.
Asunto-osakeyhtiö on toistanut lisäkirjelmässään 18.10.2022 näkemyksensä siitä, ettei pelkkä pintamateriaalin ikä välttämättä määrittänyt sen kuntoa. Parketti saattoi kestää huomattavasti kauemmin kuin RT-kortissa arvioitiin. Kosteuskartoitusraportin 31.8.2021 kuvien perusteella pintamateriaalit olivat olleet hyvässä kunnossa eikä niissä ollut iän tai käytön tuomaa kulumaa. Kuvien perusteella parkettia ei olisi tarvinnut edes hioa. Kyse ei ollut tason parannuksesta eikä vahinkoa kärsinyt hyötynyt tilanteesta, jossa moitteeton vanha parketti jouduttiin vaihtamaan uuteen. Osoitettavaa varallisuuden lisäystä tai säästöä ei syntynyt. Vuotovahingon ainoa korjaustoimenpide oli ollut parketin vaihto. Korvaus tuli suorittaa toteutuneiden korjauskustannusten mukaan.
Lisäkirjelmässä 21.12.2022 asunto-osakeyhtiö on lausunut, ettei vakuutusyhtiön mainitsemasta rikastumisesta ollut kyse, koska vanha lattiapinnoite olisi voinut olla edelleen käytössä jopa vuosikymmenien ajan. Lattiapinnoitteen käyttökelpoisuus ja -arvo eivät olleet alentuneet, joten vahingon kärsinyt ei ollut hyötynyt vahingosta tai saanut perusteetonta etua. Kyse ei ollut sellaisesta rakennusteknisestä osasta, kuten käyttövesiputkistosta tai vastaavasta, johon liittyi mekaanista kulumista, minkä johdosta voitiin arvioida ikään perustuva tekninen kunto ja tuleva pakollinen kunnostustarve.
Lähtökohtaisesti alan yleisten periaatteiden mukaan vastuuvahingoissa tilanne saatettiin valtaosin ennalleen korjaamalla vaurioitunut omaisuus uusilla, vastaavilla rakennusmateriaaleilla ja suorittamalla korvaus täysimääräisesti korjauskustannusten mukaan. Muu ennalleen saattaminen oli käytännössä mahdotonta. Pelkkä rakenteen ikään perustuva automaattinen päivänarvovähennys oli vahingonkärsineen kannalta kohtuuton.
Vakuutusyhtiön vastine
Vakuutusyhtiö on lausunut muuttaneensa päätöksellään 6.10.2022 korvausratkaisuaan osittain. Materiaalilasku 22.12.2021 oli korvattu niin, että 407,97 eurosta oli tehty 30 prosentin käyvän arvon vähennys. Lisäksi parketin asennustöiden osuus oli korvattu ilman vähennystä. Lisäkorvausta oli maksettu yhteensä 1 526,12 euroa. Muun korvauksen osalta tehty käypään arvoon perustunut 30 prosentin vähennys tuli kuitenkin säilyttää.
Vahingonkorvausoikeuden lähtökohtana esinevahinkojen osalta oli täyden korvauksen periaate. Vahinkoa kärsinyt oli korvauksen avulla saatettava siihen taloudelliseen tilanteeseen, jossa hän olisi ollut ilman vahinkoa. Vahinkoa kärsinyt ei kuitenkaan saanut rikastumiskiellon mukaan hyötyä vahinkotapahtumasta. Vahinkoa kärsineelle mahdollisesti tullut varallisuuden lisäys tai säästö oli otettava huomioon vähennyksenä täyden korvauksen määrää laskettaessa.
Esinevahingon korvausmäärän arvioinnissa lähtökohtana oli vahingoittuneen esineen korjauskustannus. Esine tuli korjauksella saattaa siihen kuntoon, missä se oli ollut ennen vahinkoa. Vahingon aiheuttajan korvausvastuu käsitti vain aiheutetun vahingon osuuden, mutta ei sitä laajemmin esimerkiksi omaisuuden käypää arvoa suurempaa korvausta. Käyvän arvon laskennassa huomioitiin vahingoittuneen omaisuuden iästä ja käytöstä aiheutunut arvon aleneminen.
Selvityksen mukaan alkuperäiset pinnoitteet olivat olleet 36 vuotta vanhat. RT-kortin 18-10922 mukaan märkätilassa olevan laatan tekninen käyttöikä oli 10 - 40 vuotta ja kuivatilassa 50 vuotta. Tekninen käyttöikä päättyi, kun vedeneristävyys heikkeni. Lautaparketin tekninen käyttöikä oli 10 - 40 vuotta. Parketin paksuus ja hiontavara määräsivät sitä. RT-kortin mukaisten keskimääräisten teknisten käyttöikien perusteella vahingoittuneet laatoitukset ja lautaparketit olivat olleet elinkaarensa loppupuolella. Jos käypään arvoon perustunut vähennys olisi tehty pelkästään RT-kortin teknisen käyttöiän perusteella, korvausta kyseisistä pinnoitteista ei olisi juurikaan jäänyt.
Käytettävissä olevat tiedot ja pinnoitteiden kunto huomioiden vakuutusyhtiö oli tehnyt alkuperäisistä 36 vuotta vanhoista materiaaleista käypään arvoon perustuneen 30 prosentin vähennyksen. Vakuutusyhtiön mielestä 70 prosentin korvaus uusien vastaavien pinnoitteiden materiaalikustannuksista oli ollut perusteltu eikä korvausratkaisun muuttamiselle tältä osin ollut syytä.
Vakuutusyhtiö on toistanut lisävastineessaan 8.12.2022 kantansa siitä, että vaurioituneiden pinnoitteiden käyttöikä oli ollut lopussa. Korvausta maksettaessa oli kuitenkin huomioitu pinnoitteiden kunto ja tehty vain 30 prosentin vähennys. Vahingonkärsijä ei saanut hyötyä vahingosta. Rikastumiskielto tarkoitti sitä, ettei vahingonkärsijä voinut saada käytetyn omaisuuden tilalle täysin uutta, koska hän sai silloin perusteetonta etua vahingosta.
Välitoimi
Vakuutuslautakunta on varannut urakoitsija P:lle tilaisuuden lausua oma kantansa asiasta. P ei ole antanut asiassa lausumaa.
Ratkaisusuositus
Kysymyksenasettelu
Asiassa on kyse P:n asunto-osakeyhtiön asuinhuoneiston kylpyhuoneen korjaustyön yhteydessä aiheuttaman vesivahingon johdosta suoritettavan vahingonkorvauksen määrästä. Asiassa on arvioitava, onko ja missä määrin vaurioituneiden lattiapinnoitteina käytetyn parketin ja laatoitetun kylpyhuoneen iällä vaikutusta P:n ja sen myötä vakuutusyhtiön velvollisuuteen korvata niiden uusimisesta aiheutuneita korjauskustannuksia.
Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot
Vahingonkorvauslain 5 luvun 5 §:n mukaan esinevahinkona on korvattava esineen korjauskustannukset ja vahingosta aiheutuneet muut kulut sekä arvonalennus taikka tuhoutuneen tai hukatun esineen arvo ja lisäksi tulojen tai elatuksen vähentyminen.
Kysymyksessä olevaan toiminnan vastuuvakuutukseen sovellettavien 1.1.2021 alkaen voimassa olleiden vakuutusehtojen kohdan 1.1 mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutuskirjassa mainitussa toiminnassa toiselle aiheutetut henkilö- ja esinevahingot, jotka todetaan vakuutuskauden aikana vakuutuksen voimassaoloalueella ja joista vakuutuksenottaja on voimassaolevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.
Asian arviointi
Asiassa on riidatonta, että P:n menettelystä aiheutunut vesivahinko on vaurioittanut asunto-osakeyhtiön kahden asuinhuoneiston pinnoitteita, muun muassa lattiaparketteja ja huoneiston 49 kylpyhuoneen seinärakennetta. Vakuutusyhtiö on suorittanut P:lle myöntämästään vastuuvakuutuksesta asunto-osakeyhtiölle korvausta mainittujen vahinkojen korjauskustannuksista.
Vahingon takia muun muassa huoneistojen lattiaparketteja on täytynyt uusia ja huoneiston 49 pesuhuoneen laatoitus ja levytys vedeneristeineen on jouduttu korjaamaan. Osapuolten erimielisyys koskee huoneistojen pinnoitemateriaalien korjauskustannuksista maksettavan korvauksen määrää. Lautakunnalle toimitetuista asiakirjoista ilmenee, että huoneiston 49 parkettilattiat ovat olleet vuodelta 1985. Vakuutusyhtiö on ilmeisesti viimeksi mainitun seikan perusteella vähentänyt korjausmateriaalien ja kylpyhuoneen laatoitustyön kustannusten korvauksesta 30 prosenttia vedoten pinnoitteiden tekniseen käyttöikään ja siihen, että vahingonkärsijä ei saanut vahingon johdosta suoritettavalla korvauksella päätyä vahinkoa edeltänyttä tilannetta parempaan asemaan.
Lautakunta toteaa, että esinevahingon määrää voidaan joutua eri tilanteissa arvioimaan usealla keskenään osin vaihtoehtoisella periaatteella, kuten vahingoittuneen omaisuuden myynti-, käyttö-, tuotto-, jälleenhankinta- tai päivänarvon perusteella. Pääsääntöisesti korvattavan esinevahingon määränä on kuitenkin pidettävä selvitettyjä esineen korjauskustannuksia.
Vahingonkorvauslaissa ei ole annettu nimenomaisia säännöksiä lain 5 luvun 5 §:ssä määritellyn esinevahingon määrän laskemisesta. Korkein oikeus on vahingonkorvauksen määräämistä koskevassa julkaistussa ratkaisussaan KKO:2022:18 lausunut vahingon määrän arvioimisen lähtökohdista muun muassa, että korvausta vaativan tulee näyttää toteen korvauksen edellytykset, kuten vahingon aiheutuminen. Vahingonkorvausoikeuden yleisten periaatteiden mukaan vahingonkorvauksen tulee olla täysi korvaus niin, että vahingon aiheuttajan on korvattava vahinkoa kärsineelle vahingosta aiheutunut menetys kokonaisuudessaan. Vahinko on korvattava siltä osin kuin se on tarpeen vahinkoa kärsineen saattamiseksi samaan asemaan, jossa tämä oli ennen vahinkotapahtumaa. Korkeimman oikeuden mukaan korvauksen ei tule johtaa siihen, että vahinkoa kärsinyt saa etua ja päätyy parempaan asemaan kuin ilman aiheutunutta vahinkoa. Vahinkoa kärsineelle mahdollisesti tullut varallisuuden lisäys tai aiheutunut säästö on otettava huomioon vähennyksenä täyden korvauksen määrää laskettaessa.
Korvattavan vahingon määrän määrittämistä koskevien yleisten vahingonkorvausoikeudellisten sääntöjen sijasta nyt käsiteltävänä olevan asian ratkaisemisen kannalta on kuitenkin keskeisempää, millaisessa kunnossa asuinhuoneistojen vaurioituneiden pinnoitteiden on selvitetty olleen välittömästi ennen vahinkoa. Lähtökohtaisesti näyttövelvollisuus tästä korvattavan vahingon määrään olennaisesti vaikuttavasta seikasta on vahinkoa kärsineellä.
Lautakunnalle toimitetun asiakirjaselvityksen mukaan huoneiston 49 parkettilattia oli peräisin vuodelta 1985. Lautakunnalle ei ole esitetty asiassa muuta selvitystä vahingossa vaurioituneiden pinnoitteiden iästä. Vakuutusyhtiö on vedonnut korjauskustannuksista tekemänsä vähennyksen perusteena lautaparketille ja kylpyhuoneen laatoitukselle rakenteesta riippuen määriteltyihin 10-40 vuoden teknisiin käyttöikiin, jotka olivat vahinkohetkellä umpeutuneet tai lähes umpeutuneet.
Lautakunta katsoo, ettei yksittäisen rakennusosan pelkän yleisellä tasolla määritellyn teknisen käyttöiän umpeutuminen merkitse vielä itsessään sitä, että kyseinen rakennusosa menettäisi sen vuoksi toimintakykynsä tai olisi muuten käyttökelvoton. Tässä tapauksessa vahingonkärsijän puolelta ei kuitenkaan ole tarkemmin selvitetty parkettilattioiden tosiasiallista vahinkoa edeltänyttä yleistä kuntoa ja kylpyhuoneen laatoituksen käyttöiän kannalta ratkaisevaa vedenerityksen kuntoa. Mainittujen rakennusosien kuntoa ei voida luotettavasti todeta myöskään pelkkien 31.8.2021 päivättyyn vahinkotarkastusraporttiin sisältyvien valokuvien perusteella.
Selostetuista syistä, ja kun näyttövelvollisuus korvattavan vahingon määrästä kuuluu edellä manituin tavoin korvauksen hakijalle, Vakuutuslautakunta katsoo, ettei sillä ole tässä asiassa perustetta poiketa vakuutusyhtiön arviosta, jonka perusteella vakuutusyhtiö on hyväksynyt korvattavan vahingon määräksi 70 prosenttia korjausten materiaali- ja työkustannuksista ja korvannut parkettien uusimisen työkustannukset kokonaan.
Lopputulos
Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön korvauspäätöstä lopputulokseltaan asianmukaisena.
Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA
Puheenjohtaja Raulos
Sihteeri Isokoski
Jäsenet
Jaakkola
Makkula
Rajamäki
Sarpakunnas
Sjögren