Tapahtumatiedot
Asiakkaan vahinkoilmoituksen mukaan hän oli törmännyt autollaan jänikseen Liettuassa 4.8.2022. Auto oli vaurioitunut etupuskuristaan. Vakuutusyhtiö pyysi asiakkaalta sähköpostitse lisätietoja matkasta ja vahinkotilanteesta 8.8.2022. Asiakas ilmoitti sähköpostissaan vakuutusyhtiölle 9.8.2022, että matka alkoi 25.7. ja paluupäivä oli 5.8. Henkilövahinkoja ei tapahtunut eikä poliisia tarvittu tilanteessa. Nopeusrajoitus oli ollut 70 km/h ja asiakkaan ajonopeus oli ollut noin 50 km/h. Vakuutusyhtiö pyysi vielä 16.8.2022 asiakkaalta tositetta matkasta, esimerkiksi kuittia paikan päältä. Asiakas toimitti vakuutusyhtiölle kuitteja ja valokuvia autosta.
Vakuutusyhtiön vahinkotarkastaja totesi 19.8.2022, että auton etupuskurin vauriot eivät olleet normaalin eläinvahingon näköiset, vaan näyttivät siltä, että esimerkiksi hiljaisella nopeudella parkkeerattaessa oli osuttu kiveen tai vastaavaan epäsymmetriseen esineeseen. Vauriokohdassa oli röpelöpintaa. Toinen vahinkotarkastaja totesi 22.8.2022, että etupuskurin alareunassa oli terävää naarmujälkeä, jota eläimen osuma ei voi aiheuttaa.
Vakuutusyhtiön mukaan yhtiön korvausneuvoja soitti asiakkaalle 22.8.2022 ja pyysi kuvailemaan tapahtumaa. Asiakas kertoi osuneensa tiellä ajaessa jänikseen. Asiakkaan mukaan puskurissa ei ollut ollut aiempia vanhoja vaurioita. Korvausneuvoja kertoi, että vauriot eivät täsmää eläintörmäykseen ja kysyi, haluaako asiakas muuttaa tarinaa. Asiakas ei halunnut. Korvausneuvoja oli varmistanut, olivatko etupuskurin vauriot aiheutuneet törmäyksestä jänikseen. Asiakas oli varma tästä. Korvausneuvoja pyysi uudelleen kertomaan tapahtumista. Asiakas kertoi edelleen jänikseen törmäämisestä. Korvausneuvoja ilmoitti, että vahinkoa ei korvata eläintörmäyksenä. Tämän jälkeen asiakas kysyi, pitääkö hänen tehdä uusi vahinkoilmoitus. Korvausneuvoja kysyi, mitä uutta asiakas ilmoittaisi. Asiakas kertoi, että hän tekisi vahinkoilmoituksen korokkeeseen osumisesta. Korvausneuvoja varmisti, oliko näin oikeasti käynyt, jonka asiakas vahvisti. Korvausneuvoja pyysi asiakasta kertomaan, mitä oli tapahtunut. Asiakas kertoi osuneensa korokkeeseen ollessaan parkkeeraamassa autoaan. Asiakas kertoi kysyttäessä ilmoittaneensa vahingon alun perin eläintörmäyksenä, koska hän epäili, ettei vakuutus korvaisi vahinkoa muuten.
Asiakas lähetti puhelun jälkeen samana päivänä vakuutusyhtiöön sähköpostin, jonka mukaan inhimillinen vahinko oli tapahtunut matkalla, eikä se ollut keksitty. Asiakas toimitti valokuvan parkkipaikalta. Vahinko tapahtui autoa parkkeeratessa omasta huolimattomuudesta. Asiakas kertoo törmänneensä myös jänikseen maantiellä ajaessa. Asiakas totesi lähettäneensä kaikki mahdolliset todistukset siitä, että autolle oli tapahtunut vahinko, kun hän oli ajanut 4 000 kilometriä 12 päivän aikana.
Vakuutusyhtiö antoi asiasta 25.8.2022 korvauspäätöksen, jossa ilmoitettiin, että ajoneuvolle aiheutuneita kuluja ei korvata eläintörmäys-, kolarointi- tai keskeytysturvan perusteella. Vakuutusyhtiö vetosi autovakuutuksen yleisiin sopimusehtoihin, joiden mukaan korvauksenhakijan antaessa vakuutustapahtuman jälkeen vilpillisesti vakuutusyhtiölle vääriä tai puutteellisia tietoja, joilla on merkitystä vakuutusyhtiön vastuun arvioimisen kannalta, voidaan hänen korvaustaan alentaa tai se voidaan evätä sen mukaan kuin olosuhteet huomioon ottaen on kohtuullista. Vakuutusyhtiö katsoi, että asiakas on antanut vahinkotapahtumasta vilpillisesti väärää tietoa pyrkien erehdyttämään vakuutusyhtiötä. Vakuutusyhtiö katsoi, että asiakas oli antanut tietoisesti valheellista tietoa tapahtumista ja siten yrittänyt saada vakuutuksestaan oikeudetonta ja taloudellista hyötyä.
Asiakkaan vaatimukset ja palveluntarjoajan kanta
Asiakas kertoo valituksessaan FINElle, että tapahtumapäivänä 4.8.2022 Suomeen päin ajaessaan hän törmäsi jäniksen kanssa. Asiakas pysähtyi seuraavalle huoltoasemalle, jossa hän ajoi korokkeeseen. Korokkeen vasemmalla puolella oli viemärin kansi, johon auto liukui. Asiakas on kertonut keskustelussaan vakuutusyhtiön korvausneuvojan kanssa jänikseen törmäämisestä, koska ei ollut varma, korvaako vakuutus vahinkoa muussa tapauksessa. Asiakas vastasi korvausneuvojan kysymykseen näin, koska hän törmäsi ensin jänikseen ja ilmoitti pelkästä jänikseen törmäämisestä. Asiakas ei ole tahallisesti antanut vilpillistä ja väärää tietoa, eikä ole yrittänyt saada oikeudetonta taloudellista hyötyä. Korvausneuvoja oli johdatteleva ja hänen puheistaan tuli hämmentynyt olo. Asiakas on lähettänyt vakuutusyhtiölle selvityksiä matkastaan. Asiakas kokee syytökset vilpillisen ja väärän tiedon antamisesta törkeänä ja oikeudettoman taloudellisen hyödyn tavoittelusta kohtuuttomana. Puskurin korjaus maksoi 1 200 euroa, josta asiakkaan omavastuuosuus olisi ollut 200 euroa. Asiakas vaatii 1 000 euron korvausta.
Vakuutusyhtiö toteaa, että vahingon satuttua vakuutuksenottajan tulee antaa vahinkotapahtumasta oikeat ja riittävät tiedot vakuutusyhtiön vastuun selvittämiseksi. Vakuutusyhtiö viittaa vakuutussopimuslain 69 §:ään.
Asiakas on kertonut vasta hylkäävän korvauspäätöksen saatuaan osuneensa korokkeeseen. Asiakas antoi ymmärtää, että hän keksi tarinan jäniksestä, koska ei ollut varma korvaako vakuutus vahinkoa muuten. Vakuutusyhtiö katsoo asiakkaan vastanneen tahallaan virheellisesti korvausneuvojan vahinkotapahtumasta esittämiin kysymyksiin ja menetelleen siten vastoin vakuutussopimuslain 69 §:n määräystä.
Valokuvien perusteella etupuskurissa ei ole ollut havaittavissa merkkejä törmäämisestä jänikseen. Asiakas kertoi pysäköintipaikalla sattuneesta vahingosta vasta sen jälkeen, kun epäys eläinturvasta oli kerrottu hänelle. Tätä ennen asiakkaalla oli monta mahdollisuutta kertoa pysäköintipaikalla sattuneesta vahingosta, mutta hän kertoi, ettei autolle ollut sattunut mitään muuta vahinkoa. Vakuutusyhtiö katsoo, että asiakas on tietoisesti yrittänyt erehdyttää vakuutusyhtiötä korvauksen saamiseksi eläinturvan perusteella. Vakuutusyhtiö huomauttaa myös, että auton kaskovakuutus on tullut voimaan alle kaksi viikkoa ennen vahinkotapahtumaa. Vakuutusyhtiöllä ei ole mahdollisuutta varmistua siitä, että myöskään asiakkaan uusi kertomus ja vahingon ajankohta pitäisivät paikkaansa.
Sopimusehdot ja lainsäädäntö
Vakuutussopimuslain 69 § mukaan korvauksen hakijan on annettava vakuutuksenantajalle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutuksenantajan vastuun selvittämiseksi ja joita häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen myös huomioon vakuutuksenantajan mahdollisuudet hankkia selvitys.
Autovakuutuksen 1.4.2022 alkaen voimassa olleiden vakuutusehtojen kohdan 4.2.1 mukaan eläintörmäysturvasta korvataan vahinko, joka on välittömästi aiheutunut yhteentörmäyksestä eläimen kanssa.
Vakuutusehtojen kohdan 4.4.1 mukaan kolarointiturvasta korvataan vahinko, joka välittömästi aiheutuu vakuutuskohteelle
- tieltä suistumisesta tai kaatumisesta
- tien sortumisesta
- törmäyksestä tai
- muusta äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta vakuutuskohdetta ulkoapäin vahingoittavasta syystä.
Vakuutusehtojen kohdan 6.1 mukaan keskeytysturvasta korvataan kolarointivahingon (kohta 4.4) sekä eläintörmäys-, ilkivalta-, palo-, pysäköinti-, lasi- tai varkausvahinkojen (kohdat 4.2, 4.3, 4.5, 4.6, 4.7 ja 4.10) johdosta menetetyt vakuutetun ajoneuvon käyttöpäivät siltä osin kuin vastaavaa päiväkorvausta ei suoriteta samalta ajalta liikenne- tai vastuuvakuutuksesta (katso kohta 6.6).
Vakuutusehtojen kohdan 6.1.1 mukaan henkilöauton [kaskovakuutukseen] liitettävästä erillisestä keskeytysturvasta korvataan sijaisauto ajoneuvon menetetyiltä käyttöpäiviltä, jos käyttöpäivien menetys johtuu matkan keskeyttäneestä:
- kohdassa 6.1 mainituissa vahinkotapahtumista ja korvausta ei suoriteta päiväkorvauksena, tai
- välittömästi ajamista estävästä ja liikennekelvottomuuden aiheuttavasta ajoneuvon teknisestä viasta.
Sijaisauto korvataan menetetyiltä käyttöpäiviltä vain, jos vika korjataan yleisesti huolto- ja/tai korjauspalveluja tarjoavalla korjaamolla.
Ratkaisusuositus
Asiakas on hakenut korvausta auton kaskovakuutuksesta auton etupuskurin vaurioitumisesta. Asiassa on riidatonta, että asiakas on vahinkotapahtumaa koskevassa vahinkoilmoituksessaan kertonut vakuutusyhtiölle törmänneensä jänikseen. Tämän jälkeen asiakkaalta on vakuutusyhtiön korvausneuvojan kanssa käydyssä puhelinkeskustelussa kysytty useita kertoja, oliko auton etupuskurin vaurio aiheutunut törmäyksessä jänikseen. Asiakas on puhelussa toistuvasti kertonut näin tapahtuneen. Samassa puhelussa myöhemmin, korvausneuvojan kerrottua, ettei vahinkoa korvata eläintörmäysturvasta, asiakas on kertonut osuneensa betoniseen korokkeeseen. Puhelun jälkeen vakuutusyhtiölle lähettämässään sähköpostiviestissä sekä valituksessaan FINElle asiakas on kertonut törmänneensä molempiin, jänikseen sekä korokkeeseen.
FINE toteaa, että vakuutussopimuslain 69 § mukaan korvauksen hakijan on annettava vakuutusyhtiölle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutusyhtiön vastuun selvittämiseksi. Suomen voimassa olevan oikeuden mukaan korvauksen hakijalla on siis näyttövelvollisuus korvattavan vakuutustapahtuman aiheutumisesta. Tämä tarkoittaa, että korvauksen hakijan on pystyttävä osoittamaan, että on tapahtunut jokin vakuutusehdoissa korvattavaksi määritelty tapahtuma.
Asiakas on myöntänyt, että on kertonut jänikseen törmäämisestä, koska ei ollut varma, korvaako vakuutus vahinkoa muussa tapauksessa. FINE toteaa, että asiakkaan kertomus tapahtumien kulusta on muuttunut asian käsittelyn aikana useita kertoja ja asiakkaan antamat tiedot tapahtumien kulusta ovat olleet ristiriitaisia. FINEn käytettävissä olleiden tietojen perusteella jää selvittämättä, mikä auton vaurioitumisen syynä on ollut.
FINE katsoo, että tapauksessa jää näyttämättä, että asiakkaan autoon olisi kaskovakuutuksen voimassaoloaikana kohdistunut jokin vakuutusehdoissa korvattavaksi määritelty tapahtuma. Näin ollen FINEllä ei ole perusteita suosittaa vahingosta korvausta.
Lopputulos
FINE ei suosita muutosta vakuutusyhtiön päätökseen.
FINE
Vakuutus- ja rahoitusneuvonta
Jaostopäällikkö Korpelainen
Esittelijä Salo