Tapahtumatiedot

Vakuutusyhtiön verkkopalvelussa 5.4.2019 tekemänsä vahinkoilmoituksen mukaan asiakas oli 31.3.2019 havainnut vuonna 2007 rakennetun omakotitalon teknisessä tilassa vesivuodon ja lattiakaivon jäätymisen, joiden seurauksena läheisen seinän alaosat olivat kastuneet. Ilmoituksen mukaan vahingon todennäköisenä syynä oli mahdollisen sähkökatkoksen lisäksi pidetty kondenssiveden poistoputken taittumista tai tukkeutumista.

Asiakas sai vahinkoilmoitukseensa vakuutusyhtiön verkkopalvelusta seuraavan vastausviestin: ”Lähettämäsi ilmoitus on tullut perille ja asian käsittely alkaa mahdollisimman pian. Voit rauhassa odottaa ratkaisua. Jos tarvitsemme sinulta lisää tietoja, otamme yhteyttä. [Vakuutusyhtiö] Korvauspalvelut.”

Asiakas oli 20.4.2019 aamupäivällä saanut paikallisen teknisen toimen päivystäjältä tiedon siitä, että kyseisen asutusalueen veden verkostopaine oli pudonnut alle hälytysrajan ja että päivystäjät olivat kyseisenä aamupäivänä paikallistaneet vuodon asiakkaan omakotitalon kohdalle ja sulkeneet pääventtiilin. Asiakas oli myöhemmin samana päivänä havainnut teknisessä tilassa tapahtuneen vesivahingon. Lattialta veden seasta oli löytynyt lämminvesivaraajan pohjasta irronnut ruosteinen tulppa.

Vakuutusyhtiön ilmoituksen mukaan asiakas oli 29.4.2019 ollut puhelimitse yhteydessä vakuutusyhtiöön. Asiakkaan kanssa keskustellut korvauskäsittelijä on ilmoittanut tilaavansa vahinkokartoituksen kohteeseen. Tämän jälkeen Yritys A. Oy on 7.5.2019 tehnyt vahinkokartoituksen ja laatinut kartoituksesta 8.5.2019 päivätyn tarkastusraportin.

Raportin mukaan teknisen tilan lattialta löytynyt tulppa oli irronnut lämminvesivaraajan pohjasta, ja varaajan pohjassa olleesta reiästä oli valunut vettä tilan lattialle. Raportissa on mainita siitä, että poistoilmalämpöpumpusta noin kaksi viikkoa aikaisemmin vuotaneen veden aiheuttamien vaurioiden vuoksi teknisen tilan seinärakenteita oli avattu ja että omistaja oli tehnyt vahinkoilmoituksen aikaisemmasta vahingosta. Raportissa on myös mainittu, että asiakas oli ottanut vesimittarilukemat ennen vuotoa ja vuodon jälkeen. Vettä on valunut lukemien perusteella noin 32 kuutiota.

Vakuutusyhtiön 28.5.2019 päivätyssä ensimmäisessä korvauspäätöksessä on todettu, että irronnut tulppa on ollut kauttaaltaan ruostunut. Todennäköisimmin tulppa oli pudonnut pidemmän ajan myötä aiheutuneen ruostumisen seurauksena. Kyseisessä teknisessä tilassa ei ollut vedeneristystä. Koska rakennus on rakennettu vuonna 2007, lattiakaivollisen tilan lattia olisi pitänyt vedeneristää ja vedeneristys nostaa vähintään kymmenen senttimetriä seinälle. Jos lattia olisi vedeneristetty määräysten mukaisesti, varaajasta vuotaneet vedet eivät olisi päässeet kastelemaan rakenteita. Vakuutuksesta ei korvata rakenteiden korjauskustannuksia, koska kotivakuutus ei kata ruostumisen tai puutteellisen vedenerityksen aiheuttamia vahinkoja.

Asiakas on 11.6.2019 lähettänyt vakuutusyhtiölle sähköpostitse muutospyynnön päätökseen. Viestissään asiakas on todennut, että korvauspäätöksessä viitattiin ensimmäisiin mahdollisiin vahingon aiheuttajiin, mutta vahingon todellista syytä ei päästy tutkimaan, koska asiakas ei ollut saanut paikalle vahinkotarkastajaa, jonka kanssa olisi voinut tutkia vahingon todellisen aiheuttajan. Vahinkoilmoituksessa ja -päätöksessä mainitut aiheuttajat ovat olleet ainoastaan mahdollisia vaihtoehtoja. Tosiasia on, että vahinko on ollut korvauskriteerit täyttävä yllättävä ja ennalta arvaamaton tapahtuma.

Muutospyynnössään asiakas on lisäksi todennut, että vahinkokohteeseen oli saapunut ainoastaan kosteuskartoittaja, joka on raportissaan maininnut ruostuneen tulpan. Kyseinen tulppa oli ollut lattialla pitkän ajan vuotoveden seassa, joten siinä oleva ruoste on syntynyt tuona aikana. Lisäksi asiakas kertoo viestineensä vakuutusyhtiölle, että 15 vuorokautta 5.4. tehdyn vahinkoilmoituksen jälkeen vesivahinko laajeni, sillä vettä pääsi yllättävän ja ennalta arvaamattoman vian vuoksi vuotamaan vesivaraajasta 31 kuutiota. Tämä oli aiheuttanut huomattavaa vahinkoa rakennuksen muissa tiloissa sekä irtai­mis­toll­e. Tässä tilanteessa kymmenen senttimetriä seinälle nousevasta vedeneristyksestä ei olisi ollut apua. Kaikki tämä olisi ollut estettävissä ennalta, jos vakuutusyhtiö olisi reagoinut hyvissä ajoin lähettämällä paikalle vahinkotarkastajan, jolta asiakas olisi saanut luvan aloittaa laitteiston purkutyön.

Asiakas on ilmoittanut myös selvittäneensä, että teknisiä tiloja ja lämmönjakohuoneita ei ole mainittu märkätiloja koskevissa rakentamismääräyksissä tai rakennustapaohjeistuksissa. Näissä tiloissa on yleensä lattiakaivo, johon johdetaan omilla erillisillä putkillaan mahdollisesti syntyvää kondenssivettä. Tämänkään vuoksi lattiakaivo ei kiistattomasti tee tilasta vedeneristystä vaativaa märkätilaa.

Vakuutusyhtiö on toisessa, 22.7.2019 päivätyssä korvauspäätöksessään todennut, että asiakkaan laaja kotivakuutus korvaa äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta vakuutustapahtumasta aiheutuneet suoranaiset esinevahingot. Vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka on aiheutunut vedeneristyksen puutteellisuudesta. Suomen rakentamismääräyskokoelman D1 (1987) mukaan sellaisissa huonetiloissa, joissa on lattiakaivo, edellytetään, että huonetilan lattia on vedenpitävä ja että kaivo on liitetty vesitiiviisti lattiapäällysteeseen. Koska vahingon on aiheuttanut puutteellinen vedeneristys, korvausta ei voida maksaa. Vakuutusyhtiö ei ole muuttanut 28.5.2019 tekemäänsä aikaisempaa korvauspäätöstä.

Asiakkaan pyynnöstä Yritys B. Oy on laatinut 20.1.2022 päivätyn lausunnon, joka koskee teknisen tilan vuotovaurioista johtuneen veden kulkeutumista ympäröiviin tiloihin ja/tai rakenteisiin. Yritys B. Oy on ilmoittanut, että saadun tiedon mukaan vuotovettä oli virrannut 28 tunnin aikana noin 320 kuutiometriä. Lausunnossa esitetyn laskelman mukaan teknisestä tilasta on sen rakenteet huomioon ottaen voinut poistua vettä 9,5 kuutiometriä tunnissa. Jos vettä on 28 tunnin aikana tullut 320 kuutiometriä, tekniseen tilaan on vuotanut vettä 11,4 kuutiometriä tunnissa. Tämän vuoksi tilaan on tullut vettä tunnissa 1,7 kuutiometriä enemmän kuin tilasta on ehtinyt poistua. Jos tila olisi ollut vedenpitävä, veden pinta olisi pysytellyt 0,79 metrin korkeudessa. Lausunnosta ilmenee, että rakenteiden purku- ja korjaustyöt oli aloitettu kesäkuussa 2019.

Syksyllä 2020 vakuutusyhtiötä vastaan nostamassaan kanteessa asiakas on käräjäoikeudessa vaatinut vahvistettavaksi, että vakuutusyhtiö on vahingonkorvausvastuussa vesivahingosta. Asiakas on katsonut, että 20.4.2019 sattunut vahinko on ollut seurausta 31.3.2019 sattuneen vahingon laajenemisesta. Hän on vaatinut korvausta korjauskustannuksista matkoineen 52 011,59 euroa, vuokratulon menetyksestä 12 kuukaudelta 14 400 euroa ja remonttilainan hoitokuluista 652,86 euroa, eli yhteensä 67 064,81 euroa korkoineen.

Käräjäoikeus on 2.6.2022 antamassa ratkaisussa hylännyt kanteen ja todennut, ettei vakuutusyhtiölle ollut asiakkaan 5.4.2019 tekemän vahinkoilmoituksen jälkeen syntynyt velvollisuutta ryhtyä toimenpiteisiin vahingon rajoittamiseksi 5.–20.4.2019 välisenä aikana. Käräjäoikeudessa käsitelty riita-asia ei ole koskenut vahingon korvattavuutta kotivakuutuksesta.

Asiakkaan valitus

Vakuutuslautakunnalle lähettämässään valituskirjelmässä asiakas vaatii muutosta 22.7.2019 päivättyyn korvauspäätökseen. Hän vaatii, että vakuutusyhtiö korvaa 20.4.2019 havaitun vesivahingon korjauskulut, yhteensä
64 756,35 euroa, kokonaan vakuutusehtojen mukaisesti. Käräjäoikeus ei käsitellyt vakuutusehtojen tulkintaa vaan asiakkaan vahingonkorvausvaadetta vakuutusyhtiön vahingonkorvausprosessin epäonnistumisesta.

Asiakas kertoo, että hän oli 31.3.2019 havainnut rakennuksen poistoilmalämpöpumpun tiputtaneen vettä ja "hikoilleen". Lattiakaivon vesi oli ollut jääkohvassa, minkä perusteella asiakas oli epäillyt talossa olleen sähkökatkoksen, koska tila oli tavallisesti ollut lämmin laitteen tuottaman lämmön ja sähköisen lattialämmityksen johdosta. Sähkökatkon lisäksi asiakas oli epäillyt laitteen kondenssiveden poistoputken taittuneen tai tukkeentuneen. Tämä oli korjattu, ja laite oli näyttänyt jälleen toimivan.

Asiakas oli naapureiden avustuksella tarkkaillut tilannetta varmistuakseen ongelman poistumisesta. Laitetta ei ollut voinut sulkea, koska se oli hoitanut talon lämmityksen lisäksi myös ilmanvaihdon. Lämmityskaudella taloon olisi aiheutunut kosteuskuormaa, jos nämä toiminnot olisi suljettu. Asiakas on kiinnittänyt huomiota myös siihen, että painovoimainen ilmanvaihto ei toimi tällaisessa talossa.

Samassa tilassa oli sitten 20.4.2019 tapahtunut iso vesivahinko, ja lattialta veden seasta oli löytynyt laitteen pohjasta irronnut tulppa. Asiakas oli saanut vuodosta hälytyksen vesilaitokselta. Paikallisen vesilaitoksen ilmoituksen mukaan vettä oli päässyt taloon 320 kuutiometriä. Ensimmäinen vahinkoilmoitus on koskenut vähäisempää lattian kastumista. Koska tuossa vaiheessa tilanne oli näyttänyt normalisoituneen, laajamittainen toinen vahinko oli ollut yllätyksellinen ja ennalta-arvaamaton.

Vakuutusyhtiö on 28.5.2019 tehnyt kielteisen korvauspäätöksen sillä perusteella, että tapahtuma oli aiheutunut pidemmän ajan kuluessa ja koska laitetilasta on seiniltä puuttunut kymmenen senttimetrin korkuinen vedeneristys. Asiakas teki 11.6.2019 uudelleenkäsittelypyynnön vakuutusyhtiölle. Vakuutusyhtiön toinen epäyspäätös 22.7.2019 on perustunut ainoastaan puutteelliseen vedeneristykseen, koska yhtiö on katsonut Suomen rakentamismääräyskokoelman D1 (1987) edellyttäneen, että lattiakaivollisen huonetilan lattian on oltava vedenpitävä ja kaivon vesitiivis.

Asiakas katsoo, ettei vakuutusyhtiön esittämillä epäysperusteilla ole tämän vahingon yhteydessä merkitystä, koska laitetilaan vuotanut vesimäärä oli ollut valtava ja vesi oli levinnyt koko taloon. Pieni osa vedestä oli poistunut lattiakaivon ja ulkoseinässä olleiden läpivientien kautta, mutta valtaosa vedestä oli levinnyt myös muualle taloon. Säännösten mukainen tilan vedeneristys ei olisi estänyt syntyneitä vahinkoja, joten vedeneristyksellä ei olisi lainkaan ollut merkitystä vahingon syntyyn eikä sen laajuuteen. Myös laitetila olisi kastunut vesitiiviydestä huolimatta. Epäyksessä mainitulla laitetilan vesitiiviydellä ei ole ollut syy-yhteyttä vahinkoon, minkä vuoksi kyseiseen rajoitusehtoon perustuva epäysratkaisu on virheellinen.

Asiakkaan asiakirjoihin liittämistä vesimittarin lukemia esittävistä kahdesta valokuvasta ensimmäinen on otettu 31.3.2019, kun vuokralainen oli luovuttanut talon asiakkaalle. Toinen valokuva vesimittarista on otettu 20.4.2019 iltapäivällä vesivuodon havaitsemisen jälkeen. Ajankohdat ovat todennettavissa kuvien tiedostoista. Lisäksi asiakas viittaa Yritys B. Oy:n lausuntoon ja 1.4.–8.7.2019 väliseltä ajalta syntyneeseen vesilaskuun. Hän huomauttaa myös siitä, että talo oli ollut asumaton 1.1.2019 alkaen.

Mittarilukemista voidaan varmistaa, että vuoto oli ollut 1 439,5m3 – 1 119 m3 = 320,5 m3, joka vastaa vesilaskusta näkyvää veden kulutusta. Yritys A. Oy:n raportin tekijällä on tapahtunut desimaalien tulkintavirhe, kun hän on käynyt läpi valokuvien mittarilukemia ennen ja jälkeen vuotovahingon. Jos vuoto olisi ollut vain 32 kuutiometriä 28 tunnin aikana eli 1,14 kuutiometriä tunnissa, verkostopaineen hälytys ei olisi reagoinut tuohon kulutukseen.

Asiakas viittaa lisäksi siihen, että Yritys A. Oy:n tutkimusraportissa on mainittu, että raportin laatija oli huomannut vuodon vaikutuksia saunatilassa, jossa on oma erillinen kymmenen senttimetrin seinälle nosto. Asiakkaan mielestä tämä tukee päätelmää siitä, että vuodon määrä on ylittänyt kymmenen senttimetrin korkeuden. Yritys B. Oy:n raportin laskelmissa on otettu huomioon lattiakaivon lisäksi myös läpivientiputket. Myöhemmässä tarkastelussa on voitu todeta, että teknisestä tilasta lähtevät läpivientiputket johtavat autokatokseen ja sähköpääkeskukselle, eli ne nousevat ylämäkeen. Asiakas viittaa rakennuksen julkisivukuvaan ja katsoo, ettei läpivientiputkien kautta ole voinut poistua vettä.

Asiakas pitää kiistattomana, että vuodon määrä on ollut poikkeuksellisen suuri, sillä vakuutusyhtiön tilaaman vahinkoraportinkin mukaan vuoto on ylittänyt viereisen saunatilan vedeneristetyn kaukalomaisen rakenteen. Tämänkään tiedon nojalla ei voida puhua rakennusvirheestä vaan vakuutusyhtiön tekemästä väärästä ehtotulkinnasta. Asiakas on lisäksi toimittanut kunnan teknisestä toimesta saamansa selvityksen vedenkulutuksesta paineenkorotusasemalla, jonka vaikutuspiirissä asiakkaan kiinteistö sijaitsee. Selvityksen mukaan vahinkohetkeen ajoittuu selkeä poikkeama alueen mittaushistoriassa, mikä selvityksen antajan mukaan tukee päätelmää lyhytaikaisesta voimakkaasta vuodosta. Selvityksen ohessa on myös kuva kyseisen paineenkorotusaseman mittausraportista.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö pitää kielteistä korvausratkaisuaan vakuutussopimuksen ehtojen mukaisena, ja viittaa siihen, että vakuutuksenottajan on osoitettava, että kyseessä on vahinkotapahtuma, joka täyttää vakuutusehdoissa määritellyn korvattavan vakuutustapahtuman kriteerit äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta vahinkotapahtumasta.

Suomen rakentamismääräyskokoelman (D1, 1987) mukaan sellaisissa huonetiloissa, joissa on lattiakaivo, edellytetään huonetilan lattialta vedenpitävyyttä. Kyseessä on ollut rakennusvirhe. Jos katsottaisiin, ettei lattiarakenteen suhteen tapauksessa ei ole ollut rakennusvirhettä, vahinko ei kuitenkaan ole ollut äkillinen ja ennalta arvaamaton.

Vakuutusyhtiö viittaa siihen, että lautakunnan ratkaisukäytännön mukaan (esimerkiksi VKL 431/12) rakentamismääräysten ja hyvän rakentamistavan vastaisesta rakentamisesta johtuvia vahinkoja ei ole pidetty ennalta arvaamattomina vahinkoina. Rakentamismääräykset ja hyvä rakentamistapa ovat talon rakentamisajankohtana edellyttäneet, että lattiakaivollisen varaajatilan lattia sekä lattian ja seinän raja tehdään vettä pitäviksi. Jos lattiarakenne olisi toteutettu tällä tavalla, lattialle vuotanut vesi ei olisi päässyt aiheuttamaan rakenteille vahinkoa. Lattiarakenne ei täytä hyvän rakentamistavan lattiakaivolliselta tilalta edellyttämää vaatimusta vedeneristyksen kaukalomaisuudesta. Vahinkoa ei olisi aiheutunut, jos vuotaneen veden määrä oli ollut 31–32 kuutiometriä. Yritys A. Oy:n kartoitusraportin (8.5.2019) ja asiakkaan muutosvaatimuksen (11.6.2019) mukaan vesimäärä on ollut 31–32 kuutiometriä.

Vakuutusyhtiö kiistää Yritys B. Oy:n laskelman perusteen, eli vesimäärän, mutta ei kiistä laskelmassa olevaa päätelmää siitä, että 28 tunnin aikana 320 kuutiometrin vesimäärä olisi aiheuttanut vuotoveden kulkeutumisen ympäröiviin rakenteisiin, vaikka lattiat ja seinät olisi vedeneristetty yli kymmenen senttimetrin korkeuteen. Vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan 320 kuutiometrin vesimäärä olisi levinnyt kiinteistössä paljon laajemmalle alueelle, kuin mitä kartoitusraportissa on todettu.

Vakuutusyhtiö katsoo, ettei asiassa ole osoitettu Yritys B. Oy:n laskelmien mukaisia vesimääriä kyseisessä kiinteistössä. Olemassa olevien selvitysten perusteella ei voi tehdä sellaista johtopäätöstä, että vettä olisi valunut 28 tunnin ajanjaksolla 320 kuutiometriä. Tiedossa ei myöskään ole, kuinka monen kiinteistön vedenkulutusta kunnan mittausraportin lukemat osoittavat. Vesilaskun mukaan vettä on kulunut 1.4.–8.7.2019 yhteensä 321 kuutiometriä. Toimitetut vesimittarin kuvat eivät osoita sitä, että vettä olisi vuotanut 320 kuutiometriä 28 tunnin ajanjaksolla. Selvitystä ei ole myöskään siitä, milloin kuvat vesimittareista on otettu.

Vahingon korvattavuus ratkeaa vakuutusyhtiön edellä esittämillä perusteilla, eikä yhtiö ota kantaa euromääräiseen korvausvaatimukseen muutoin kuin toteamalla, että vuokramenetykset 12 000 euroa eivät ole korvattavaa kuluerää, koska kotivakuutuksessa ei ole vuokratuoton menetysturvaa.

Aiheutuneen vahingon laajuuden ja vahingontorjuntatoimenpiteiden laiminlyönnin osalta vakuutusyhtiö viittaa käräjäoikeuden tuomioon.

Selvitykset

Vakuutuslautakunnan käytettävissä on ollut

• Yritys A. Oy:n raportti 7.5.2019 tehdystä kartoituksesta
• Yritys B. Oy:n 20.1.2022 päivätty lausunto
• Käräjäoikeuden tuomio 2.6.2022
• Kunnan vesilaitoksen selvitys vedenkulutuksesta paineenkorotusasemalta, jonka vaikutuspiirissä asiakkaan kiinteistö sijaitsee
• Vesilasku kiinteistön vedenkulutuksesta 1.4.–8.7.2019

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, 

• onko asiakas osoittanut lämminvesivaraajan tulpan irtoamisen seurauksena syntyneen vuotovahingon aiheutuneen äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta tapahtumasta, ja 
• onko vakuutusyhtiö osoittanut, että vuotovahinko on ollut seurausta rakentamismääräysten, -ohjeiden tai hyvän rakentamistavan vastaisesta rakentamisesta tai siitä, että vesi on päässyt rakenteisiin vedeneristyksen puutteellisuudesta.

Sovellettavat vakuutusehdot sekä rakentamismääräykset ja -ohjeet

Kotivakuutusehtojen, voimassa (1.1.2019 alkaen), kohdan 3.1 mukaan Laaja Kotivakuutus korvaa äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta vakuutustapahtumasta aiheutuneet suoranaiset esinevahingot. […]

Kohdan 4.12 (Rakennus-, valmistus- tai työvirhe) mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka on aiheutunut rakennukselle tai irtaimistolle itselleen
- suunnittelu-, asennus-, käsittely-, käyttö-, toimitus- tai työvirheestä
- rakenne-, valmistus- tai aineviasta
- perustamis- tai rakennusvirheestä taikka rakentamismääräysten, -ohjeiden tai hyvän rakentamistavan vastaisesta rakentamisesta
- rakenteen tai asennuksen keskeneräisyydestä tai puutteellisuudesta
- kun vesi on päässyt rakenteisiin lattiakaivon tai sen korokerenkaan tai märkätilan putkiläpivientien vuotamisesta tai vedeneristyksen puutteellisuudesta
- vesistö- tai merivesitulvasta tai niiden seurauksena jäiden liikkumisesta, jos rakennus on rakennettu ilman laissa säädettyä lupaa tai luvan vastaisesti.

Kotivakuutuksen yleisten sopimusehtojen kohdan 11.1 (Korvauksen hakijan velvollisuudet) mukaan korvauksen hakijan on annettava vakuutusyhtiölle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutusyhtiön vastuun selvittämiseksi. Tällaisia asiakirjoja ja tietoja ovat esimerkiksi ne, joiden avulla voidaan todeta, onko sattunut vakuutustapahtuma, kuinka suuri vahinko on syntynyt ja kenelle korvaus on maksettava. Korvauksen hakija on velvollinen hankkimaan omalla kustannuksellaan ne selvitykset, jotka ovat parhaiten hänen saatavissaan ottaen kuitenkin huomioon myös vakuutusyhtiön mahdollisuudet hankkia selvitystä.

Vakuutusyhtiö ei ole velvollinen maksamaan korvausta ennen kuin se on saanut edellä mainitut selvitykset.
[…]
Vakuutetun tulee mahdollisuuksiensa mukaan osallistua vahingon selvittelyyn sekä myötävaikuttaa vahingon todellisen syyn ja aiheuttajan saamiseen selville.
[…]
Vakuutusyhtiölle on varattava tilaisuus tarkastaa vaurioitunut omaisuus ennen kuin sitä ryhdytään korjaamaan tai hävittämään.

Suomen Rakentamismääräyskokoelma D1 1987, Kiinteistöjen vesi- ja viemärilaitteistot, Määräykset ja ohjeet.
3.1 Yleiset määräykset, ensimmäinen kappale:
Jokainen vesipiste, samoin kuin sellaiset huonetilat, joissa esiintyy ylitulvimisvaaraa tai joiden lattiat on voitava vedellä puhdistaa, on varustettava kyseiseen tarkoitukseen soveltuvalla viemäripisteellä, mikäli jätevettä ei muuten voida haitatta viemäröidä.
3.2 Viemäröinnin järjestely, ohjeet, toinen kappale:
Sellaisissa huonetiloissa, joissa on lattiakaivo, edellytetään, että huonetilan lattia on vedenpitävä ja kaivo on liitetty vesitiiviisti lattian vedenpitävään kerrokseen.

Rakennustöiden yleiset laatuvaatimukset, SisäRYL 2013, Talonrakennuksen sisätyöt, Tiiviys. Tiiviyttä koskevia määräyksiä ja ohjeita annetaan Suomen rakentamismääräyskokoelmassa.
Viitteet: C2, Kosteus. Määräykset ja ohjeet 1998. Suomen rakentamismääräyskokoelma.
Märkätilojen ja kosteusteknisesti vaativien tilojen lattiat suunnitellaan sellaisiksi, että vesi ei pääse tunkeutumaan rakenteisiin eikä ympäröiviin huonetiloihin.
Ohje: Lattian vedeneristys nostetaan seinälle vähintään 100 mm.

Asian arviointi

Asiassa on riidatonta, että 20.4.2019 havaittu vuotovahinko on ollut seurausta tulpan irtoamisesta rakennuksen teknisessä tilassa olevan lämminvesivaraajan pohjasta ja siitä, että vettä on vuotanut varaajan pohjassa olleesta reiästä lattialle, josta vettä on kulkeutunut teknisen tilan rakenteisiin ja myös muiden tilojen rakenteisiin.

Asiakas oli 5.4.2019 tehnyt vahinkoilmoituksen havaittuaan 31.3.2019 teknisen tilan lattialla vettä. Asiakkaan kertomuksen mukaan tilanne oli normalisoitunut ja teknisen tilan laitteet olivat tämän jälkeen olleet käytössä. Asiakas oli 29.4.2019 ollut puhelimitse yhteydessä vakuutusyhtiöön. Asiakas ei ole esittänyt näyttöä siitä, että hän olisi väittäminsä tavoin esimerkiksi sähköpostitse ottanut vakuutusyhtiöön yhteyttä 5.4.2019 tekemänsä vahinkoilmoituksen ja 29.4.2019 tapahtuneen puhelinkeskustelun välisenä aikana.

Vakuutuslautakunta on ratkaisukäytännössään katsonut, että vuotovahingot ovat lähtökohtaisesti laajasta kotivakuutuksesta korvattavia vahinkoja, ellei vuodon syy ole aiheutunut rajoitusehdon tarkoittamasta seikasta, kuten rakennus- tai asennusvirheestä. Rakennuksen rakenteille aiheutuneen vuotovahingon varsinaisena syynä on ratkaisukäytännössä kuitenkin vakiintuneesti pidetty lattia- ja seinärakenteen puutteellisuutta, jos vettä on päässyt rakenteisiin tilassa, jossa olisi pitänyt olla asianmukainen vedeneristys. Vahingon syynä olevan tapahtuman äkillisyyttä ja ennalta arvaamattomuutta arvioidaan objektiivisesti, joten arviointiin ei vaikuta se, onko vahinko ollut vakuutuksenottajalle yllätyksellinen.

Vakuutusyhtiö on katsonut, että teknisen tilan lattiaan ja myös seinille kymmenen senttimetrin korkeuteen olisi tullut asentaa hyvän rakennustavan edellyttämä vedeneristys. Asiakas on katsonut, ettei rakennuksen tekninen tila ole vedeneristystä vaativa märkätila. Hän ei ole kiistänyt vedeneristyksen puuttumista eikä sitä vakuutusyhtiön näkemystä, että märkätilan vedeneristys tulisi seinässä asentaa kymmenen senttimetrin korkeudelle lattiasta.

Rakentamismääräysten ja -ohjeiden mukaan jokainen vesipiste ja sellainen huonetila, jossa esiintyy ylitulvimisvaara, on varustettava kyseiseen tarkoitukseen soveltuvalla viemäripisteellä, jos jätevettä ei muuten voida haitatta viemäröidä. Viemäröinnin järjestelyä koskevien ohjeiden mukaan lattiakaivollisen huonetilan lattian edellytetään olevan vedenpitävä ja kaivo tulee liittää vesitiiviisti lattian vedenpitävään kerrokseen. Hyvää rakentamistapaa kuvaavien ohjeiden mukaan lattiakaivollisessa tilassa on edellytetty vedeneristyksen nostamista seinälle vähintään kymmenen senttimetriä lattiapinnasta. Asian arvioinnissa merkitystä ei ole sillä, onko tekninen tila tässä tapauksessa katsottava märkätilaksi vai ei, kun tilassa on vahinkoajankohtana ollut lattiakaivo.

Käytettävissään olevan selvityksen perusteella Vakuutuslautakunta katsoo vakuutusyhtiön osoittaneen, että rakennuksen teknisen tilan lattiasta ja seinien alaosasta on puuttunut rakentamismääräysten ja -ohjeiden sekä hyvän rakentamistavan edellyttämä vedeneristys. Kaivon ja lattiarakenteen liitoksesta on myös puuttunut vesitiivis rakenne, koska lattiassa ei ole ollut vedeneristystä.

Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa osapuolten välinen erimielisyys koskee erityisesti sitä, kuinka paljon ja kuinka pitkän aikaa lämminvesivaraajan pohjassa olevasta aukosta oli valunut vettä sen jälkeen, kun tulppa oli irronnut varaajan pohjasta, sekä sitä, mikä merkitys vuotaneen veden määrällä ja vuotoajan pituudella on vahingon korvattavuutta arvioitaessa.

Vakuutusyhtiö on katsonut, ettei asiassa esitetty selvitys osoita vettä valuneen enempää kuin 31–32 kuutiometriä ennen kuin pääventtiili oli 20.4.2019 aamulla suljettu. Vakuutusyhtiö on kuitenkin todennut, ettei vedeneristyksen puutteellisuudella ole merkitystä vuotovahingon korvattavuutta arvioitaessa, jos luotettavasti osoitetaan 28 tunnin aikana vuotaneen veden määrän olleen 320 kuutiometriä. Lautakunta katsoo vakuutusyhtiön näkemyksen merkitsevän käytännössä sitä, että mainittujen edellytysten toteutuessa yhtiö ei vetoa rakentamismääräysten ja hyvän rakennustavan vastaista rakentamista ja vedeneristyksen puutteellisuutta koskeviin rajoitusehtoihin.

Vakuutuslautakunta pitää ristiriitaisina asiakkaan ilmoittamia tietoja vuotaneen veden määrästä ja vuotoajan pituudesta. Asiakkaalla on lautakunnan käsityksen mukaan ollut 20.4.2019 käytettävissään vesimittarin lukemat 31.3.2019 ja 20.4.2019. Tästä huolimatta asiakas on vakuutusyhtiölle 11.6.2019 lähettämässään sähköpostiviestissä ilmoittanut, että vettä oli päässyt vuotamaan 31 kuutiometriä. Hän ei ole tuolloin maininnut, että vuoto olisi syntynyt 28 tunnin aikana. Asiakas on myös katsonut, että varaajasta irronnut tulppa oli lattialla olleessa vedessä ruostunut pitkän ajan kuluessa. Myöhemmin asiakas on kuitenkin katsonut, että vettä oli valunut 28 tunnin aikana noin 320 kuutiometriä.  

Vakuutuslautakunnan käytettävissä ei ole selvitystä siitä, millä perusteilla 28 tunnin ajanjakso on määritelty. Asiakirjoihin sisältyvästä paineenkorotusaseman päiväkohtaisesta mittausraportista käy ilmi, että jo 17.4.2019 oli kirjattu tavanomaisesta, noin 7,0 kuutiometrin päivittäisestä kulutuksesta (vaihteluväli 5,90–7,60) huomattavasti poikennut kuutiomäärä, eli 47,50 kuutiometriä. Raporttiin kirjattu vesimäärä on 18.4.2019 ollut 111,10 kuutiometriä, 19.4.2019 109,90 kuutiometriä ja 20.4.2019 58,30 kuutiometriä.

Lautakunnan käytettävissä olevista asiakirjoista ei ilmene, millaisen hälytysrajan perusteella päivystäjät olivat 20.4.2019 lähteneet etsimään syytä vedenpaineen poikkeukselliseen alhaisuuteen. Lautakunta ei ole mittausraportin perusteella voinut tehdä sellaista johtopäätöstä, että vedenkulutus olisi asiakkaan rakennuksessa tapahtuneen vuodon vuoksi ollut noin 320 kuutiometriä 28 tunnin aikana. Laskennallisesti kulutus on 17.–20.4.2019 ollut hieman alle 300 kuutiometriä, kun otetaan huomioon raportista ilmenevät tavanomaiset päivittäiset vesimäärät.

Asiakkaan vesimittareista ottamien valokuvien ja hänen vesilaskussaan olevan kulutuslukeman sekä kunnan paineenkorotusaseman mittausraportin perusteella Vakuutuslautakunta katsoo esitetyn selvityksen osoittavan, että lämminvesivaraajasta oli vuotanut tulpan irtoamisen jälkeen vettä noin 300 kuutiometriä.

Lautakunnan käytettävissä olevista asiakirjoista ei kuitenkaan voida luotettavasti päätellä, että vuoto olisi kestänyt vain 28 tuntia. Sen vuoksi lautakunta pitää todennäköisempänä sitä, että vuoto oli alkanut jo 17.4.2019, jolloin veden kulutuksen määrä on paineenkorotusaseman mittausraportin mukaan noussut tavanomaista huomattavasti korkeammaksi. Poikkeuksellisen korkea vedenkulutus on jatkunut kahden seuranneen päivän ajan ja vielä aamulla 20.4.2019, jolloin päivystäjät olivat ryhtyneet selvittämään syytä vedenpaineen alenemiseen. 

Vakuutuslautakunta katsoo asiassa jääneen näyttämättä, että lämminvesivaraajan pohjassa olleesta reiästä oli 28 tunnin aikana vuotanut vettä 320 kuutiometriä. Esitetyn selvityksen perusteella lautakunta sen sijaan katsoo, että vettä oli kolmen vuorokauden aikana valunut noin 300 kuutiometriä. Tällöin tekniseen tilaan yhden tunnin aikana valuneen veden määrä on ollut noin 4,2 kuutiometriä. Koska kyseisestä tilasta on Yritys B. Oy:n lausunnon mukaan voinut tunnin aikana poistua vettä 9,5 kuutiometriä, lautakunta katsoo jääneen näyttämättä myös sen, että vuotaneen veden pinta olisi asianmukaisesti vedeneristetyssä tilassa noussut seinäpinnoille yli kymmenen senttimetrin korkeudelle.

Lautakunta katsoo asiakkaan omakotitalossa 20.4.2019 havaitun vuotovahingon olleen seurausta siitä, että teknisen tilan lattia- ja seinärakenteiden vedeneristys on ollut puutteellinen. Rakenne ei ole ollut rakentamismääräysten ja -ohjeiden tai hyvän rakentamistavan mukainen. Tämän vuoksi lautakunta katsoo noudattamansa ratkaisukäytännön mukaisesti, ettei vahingon ole osoitettu aiheutuneen asiakkaan kotivakuutusehtojen mukaan korvattavasta äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta tapahtumasta ja että vakuutusyhtiöllä on ollut perusteet evätä korvaus vetoamillaan rajoitusehdoilla.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön epäävää korvauspäätöstä vakuutusehtojen mukaisena eikä suosita korvauksen maksamista.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Bygglin
Sihteeri Pellikka

Jäsenet:
Kankkunen
Vaitomaa
Vyyryläinen
Yrttiaho