Haku

FINE-050596

Tulosta

Asianumero: FINE-050596 (2023)

Vakuutuslaji: Kotivakuutus

Ratkaisu annettu: 21.04.2023

Lakipykälät: 31

Reunojen yli tulvineen uima-altaan aiheuttama vahinko. Märkätilaa koskevat määräykset. Rakennusvirhettä koskeva rajoitusehto.

Tapahtumatiedot

Asiakkaan omistaman omakotitalon (rakennusvuosi 1978) sisätiloissa olevasta uima-altaasta tulvi 9.12.2021 vettä laitojen yli aiheuttaen vesivahingon. Kohteessa tehtiin 20.12.2021 vahinkokartoitus, josta laaditun raportin mukaan asiakas oli unohtanut altaan täyttöhanan auki lisätessään altaaseen vettä, minkä seurauksena vesi tulvi altaan yli. Raportin mukaan allashuoneen ja osassa olohuoneen seinäpanelointien helmoja oli vesijälkiä. Lisäksi olohuoneen lautaparketti kastui noin kymmenen neliömetrin alueelta.

Asiakas haki korvausta laajasta kotivakuutuksestaan. Vakuutusyhtiö totesi 29.12.2021 päivätyssä korvauspäätöksessään, ettei vakuutus vakuutusehtojen mukaan korvaa vahinkoa, joka aiheutuu käyttövirheestä. Yhtiö katsoi hanan auki unohtumisen olevan kyseisessä ehtokohdassa tarkoitettu käyttövirhe, jonka vuoksi se ei korvannut vahinkoa vakuutuksesta. Yhtiö antoi asiassa myös 17.1.2022 ja 16.6.2021 päivätyt korvauspäätökset asiakkaan muutoksenhakujen myötä, joista jälkimmäisessä yhtiö esitti uusia perusteluja korvauksen epäämiselle. Korvauspäätöksen mukaan altaan liiallinen täyttyminen oli normaali seuraus hanan auki unohtamisesta, eikä vahinkoa siten voitu pitää vakuutusehtojen korvaussäännöksen tarkoittamana äkillisenä ja ennalta arvaamattomana tapahtumana.

Yhtiö vetosi päätöksessään lisäksi rakentamismääräyksiin- ja ohjeisiin, joiden mukaan märkien huonetilojen lattiassa on oltava vedeneristyskerros, eikä tässä tapauksessa sen olemassaolosta ollut varmuutta. Allashuoneen ja olohuoneen välisessä oviaukossa ei ollut myöskään RIL 107-1976 ohjeiden mukaista kynnystä, eikä näin ollen vedeneristyksen nostoa kynnyksellä. Ohjeiden mukaisesti asennettu kynnys olisi estänyt altaasta tulvineen veden pääsyn olohuoneeseen. Allaslaitehuoneen lattiakaivon ympäriltä lattiarakenteesta löydetyn kosteuden osalta yhtiö toteaa päätöksessään kosteuden syynä olleen lattiamaton virheellinen asennus lattiakaivoon. Edellä mainituilla perusteilla yhtiö katsoi päätöksessään vahinkojen olevan seurausta vakuutusehtojen rajoitusehtokohdan mukaisesta rakennusvirheestä, eikä se korvannut vahinkoa asiakkaan kotivakuutuksesta.

Asiakkaan vaatimukset

Asiakas on tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen ja vaatii, että vakuutusyhtiö korvaa vahingon hänen kotivakuutuksestaan.

Asiakas katsoo hanan auki unohtumisen olevan hänen tapauksessaan vakuutusehtojen tarkoittama äkillinen ja ennalta arvaamaton vahinkotapahtuma. Äkillisyyden ja ennalta arvaamattomuuden kriteerejä on sekä oikeuskirjallisuudessa että Vakuutuslautakunnan ratkaisusuosituskäytännössä tulkittu siten, että vahingon syyn sekä seurauksen tulee olla odottamattomia ja ennalta arvaamattomia. Ensimmäisen kriteerin osalta vahingon tulee siis tapahtua äkillisesti, yhdellä kertaa hyvin lyhyen ajan kuluessa. Se ei saa perustua pitkäaikaiseen vaikutukseen, kuten esimerkiksi kuukausien taikka vuosien aikana vähitellen syntyneeseen kosteuteen. Toiseksi vahingon tulee lisäksi olla odottamaton, ennalta arvaamaton tapahtuma. Lähtökohtaisesti odottamattomuutta arvioidaan objektiivisesti, yleisen elämänkokemuksen perusteella määräytyvään tietoon tapahtuman yleisyydestä ja todennäköisyydestä. Se, että jokin vahinkotapahtuma on ennalta arvioiden mahdollinen, ei kuitenkaan tarkoita, että kyse ei olisi koskaan odottamattomasta vahingosta. Tulkinta tehdään vakuutetun näkökulmasta ja siinä otetaan huomioon myös vakuutetun mahdollisuus välttää vahinko ja hänen menettelynsä vahinkoon johtaneessa tapahtumassa. Olennaista on siis arvioida tapahtumaa vahingon aiheuttaneen syyn, ei itse vahinkoseuraamuksen perusteella.

Asiakas toteaa toimintakykynsä olevan heikentynyt ja lisäksi hänellä on vaikeuksia muistin kanssa. Hänellä ei muun muassa ole enää ajokorttia ja hänen tiedetään säätelevän esimerkiksi lämmityslaitteita sattumanvaraisesti. Hän ei myöskään pysty käyttämään televisiota taikka radiota omatoimisesti, eikä hän ymmärrä ajan kulumista.

Asiakas on toistaiseksi tuntemattomasta syystä käynyt avaamassa uima-altaan hanan altaan täyttämistä varten, mutta unohtanut sen auki, jonka seurauksena vesivahinko on päässyt tapahtumaan. Koska asiakkaan terveydentila on heikentynyt, hän ei ole kyennyt välttämään vahingon syntymistä.

Veden virtaus aukinaisesti hanasta on vastaavasti aiheuttanut vahingon nopeasti kartoitusraportilla kuvatussa laajuudessa, joten kyse on tältäkin osin äkillisestä vahingosta. Asiakas ei ole ymmärtänyt tekojensa seurauksia eikä kukaan hänen lähipiiristäänkään aavistanut, että hän kävisi avaamassa uima-altaan hanan. Kyse on siten ollut odottamasta vahinkotapahtumasta sekä objektiivisesti kuin myös asiakkaan näkökulmasta, koska hänellä ei ole ollut mahdollisuutta estää vahingon syntymistä.

Yleisesti ottaen auki unohtuneen hanan aiheuttamia vahinkoja korvataan säännönmukaisesti All Risk -vakuutuksista. Tämä ilmenee esimerkiksi vakuutuslautakunnan ratkaisusuosituksesta FINE-023204. Auki jääneen hanan aiheuttamat vahingot eivät siten ole vahinkotyyppi, joka ei voisi täyttää äkillisen ja ennalta arvaamattoman vahingon kriteerejä. Vastaavasti vakuutusyhtiö ei ole vakuutusehdoissaan rajannut auki jääneen hanan aiheuttamia vahinkoja vakuutusturvan ulkopuolelle.

Vakuutusyhtiön tulee vedotessaan rajoitusehtoon taikka suojeluohjeeseen kyetä yksilöimään ne seikat, joihin se perustaa kielteisen korvauspäätöksensä. Pelkkä rajoitusehtoon vetoaminen ei ole riittävää ilman sen perusteeksi esitettyä konkreettista näyttöä, mikä todetaan esimerkiksi FINEn ratkaisusuosituksessa FINE-010670. Vastaavasti, evätessään vahingon korvattavuuden käyttövirheen perusteella, vakuutusyhtiön tulee yksilöidä käyttöohjeet, joiden vastaisesti se katsoo vakuutuksenottajan toimineen. Tältä osin asiakas viittaa Vakuutuslautakunnan antamaan ratkaisusuositukseen FINE-032958.

Vakuutusyhtiö ei yksilöi korvauspäätöksissään, minkä käyttöohjeen vastaisesti hanaa on käytetty. Hanassa ei ole kuin kaksi eri asentoa, jotka ovat auki ja kiinni. Vakuutusehdoissa ei ole myöskään erikseen mainittu, etteikö vakuutus kattaisi aukinaisen hanan aiheuttamia vahinkoja, vaan se kattaa ehtokohdan 21.1.1 mukaisesti kaikenlaisia äkillisiä ja ennalta arvaamattomia vahinkoja.

Vakuutusehdoissa on lisäksi nimenomainen suojeluohje 20.10.2.11 koskien vesihanoja. Kyseisen suojeluohjeen mukaan muun muassa poreammeen vesihanaa ei saa jättää valumaan auki ilman jatkuvaa silmällä pitoa. Mikäli kyseistä suojeluohjetta on rikottu, vakuutusyhtiöllä on kyseisen vakuutusehdon ja vakuutussopimuslain 31 §:n mukainen oikeus tehdä korvattavan vahingon määrään vähennys.

Toimintaperiaatteeltaan uima-altaan täyttöhana ei eroa olennaisesti esimerkiksi

poreammeen vesihanasta, joka on kuitenkin nimenomaisesti mainittu suojeluohjeessa. Koska asiakas on kuluttaja-asiakas ja vakuutusehdoissa on nimenomaisesti mainittu auki jääneiden hanojen aiheuttamiin vahinkoihin sovellettavasta suojeluohjeesta, asiakas on voinut perustellusti senkin perusteella jäädä käsitykseen, jonka mukaan auki jääneen hanan aiheuttama vahinko kuuluu vakuutuksesta korvattavaksi.

Kuluttajansuojalain (1978/38) 4 luvun 3 §:n mukaan, jos sopimuksen ehto on laadittu etukäteen ilman, että kuluttaja on voinut vaikuttaa sen sisältöön ja ehdon sisällöstä syntyy epätietoisuutta, ehtoa on joka tapauksessa tulkittava kuluttajan hyväksi. 

Edellä mainitun perusteella vakuutusyhtiö ei ole yksilöinyt, mitä käyttöohjetta asiakas on rikkonut vahingon aiheuttamisen yhteydessä, eikä vahinkoon näin ollen voida soveltaa sitä koskevaa rajoitusehtoa. Vastaavasti koska uima-altaan täyttöhanaa ei nimenomaisesti mainita suojeluohjeessa, vakuutusyhtiöllä ei ole oikeutta vähentää vahingon korvausmäärää sen perusteella, mikäli FINE suosittaisi vahingon korvaamista.

Toisin kuin vakuutusyhtiön 16.6.2022 korvauspäätöksessä esitetään, olohuoneen ja uima-allashuoneen välillä on ollut korkeudeltaan noin 2 senttimetrin korkuinen puinen kynnys. Tämä näkyy esimerkiksi kartoitusraportin sivuilla 7 ja 12 olevissa kuvissa. Kyse ei ole siten ollut siitä, että olo- ja uima-allashuoneen välillä ei olisi ollut lainkaan kynnystä. Käsillä olevassa tapauksessa kiinteistön vedenkulutuksen perusteella on lisäksi todettavissa, että vettä on valunut hanasta niin paljon, ettei edes 2,5 senttimerin korkuinen kynnys olisi estänyt veden valumista olohuoneen puolelle. Kiinteistön vedenkulutus on ollut 6.4.2022 päivätyllä laskulla sen seurantajaksolla 11.1.2022–29.3.2022 yhteensä 14 kuutiometriä, eli noin 0,18 kuutiometriä päivässä. Vastaavasti joulukuun 2021 vahinkopäivän sisältävällä 17.1.2022 päivätyllä laskulla sen seurantajaksolla 30.9.2021–11.01.2022 vedenkulutus ollut yhteensä 40 kuutiometriä, eli noin 0,38 kuutiometriä päivässä. Vedenkulutus on siis ollut vahinkopäivän ajanjaksolla arviolta noin 21 kuutiometriä tavanomaista suurempaa. Vahingon aiheuttama poikkeuksellinen vedenkulutus on todettavissa myös kohteen vedenkulutusraportista ennen ja jälkeen vahingon.

Uima-allashuone on pinta-alaltaan noin 13 neliömetrin kokoinen ja 5,66 metriä x 2,8 metriä x 1,8 metriä kokoiseen altaaseen mahtuu arviolta enintään 28,5 kuutiometriä vettä sen ollessa täytetty aivan sen yläreunaan saakka. Uima-altaassa on asiakkaan tyttären puolison havainnon mukaan ollut ennen vahinkotapahtumaa vettä noin 1–1,2 metrin korkeudessa. Vettä on siten täytynyt valua uima-altaan reunojen yli edellä mainittu veden korkeus ennen vahinkoa, vedenkulutuslaskut ja uima-altaan tilavuus huomioiden konservatiivisesti arvioidenkin vähintään noin viisi kuutiometriä, koska mikään muu tekijä ei selitä kyseistä poikkeuksellisen suurta vedenkulutusta tavanomaiseen nähden.

Ottaen huomioon uima-allashuoneen pinta-alan, koko uima-allashuoneen alueelle olisi mahtunut enintään alle kuutiometri vettä, vaikka kynnys olisi ollut 2,5 senttimetrin korkuinen. Edellä mainitun perusteella on ilmeistä, että vettä olisi tulvinut joka tapauksessa olohuoneen puolelle, eikä kynnyksen korkeus ole vaikuttanut vahingon syntymisen. Vakuutusyhtiön näkemys siitä, että rakentamismääräysten mukainen kynnys olisi estänyt vahingon syntymisen, on näin ollen virheellinen.

Vakuutusyhtiö toteaa päätöksessään lisäksi, ettei uima-allashuoneen vedeneristekerroksen olemassaolosta ole varmaa tietoa. Vakuutuksenantajan velvollisuutena on osoittaa, että vahinko on seurausta rakentamismääräysten vastaisesta rakentamisesta. Koska kyseistä tietoa ei vakuutusyhtiön kertoman mukaisesti ole voitu vahvistaa eikä se ilmene esimerkiksi kartoitusraportilta, vakuutusyhtiö ei ole osoittanut uima-allashuoneen vahingon aiheutuneen rakennusvirheestä.

Asiakas toteaa vakuutusyhtiön vastineeseen viitaten, etteivät vakuutusehdot edellytä vahingon olevan seurausta rikkoutumisesta. Auki jääneiden hanojen aiheuttamien vahinkojen korvattavuutta äkillisenä ja ennalta arvaamattomana vahinkona on lausuntopyynnössä todetun mukaisesti käsitelty useissa Vakuutuslautakunnan ratkaisusuosituksissa. Tältä osin vakuutusyhtiön vastineessa ei ole otettu kantaa siihen, millä perusteella tässä tapauksessa tulisi kuitenkin päätyä erilaiseen lopputulokseen kuin kyseisissä tapauksissa.

Vakuutusyhtiö on myös todennut vastineessaan, että tulviminen on aiheutunut suhteellisen hitaasti kehittyneestä tapahtumasta, koska vahinko on huomattu hanan auki unohtumista seuranneena päivänä. Perinteisesti hitaaksi vahinkotapahtumaksi on katsottu esimerkiksi kuluminen, lahoaminen tai pilaantuminen, tai muu seuraamus, joka tapahtuu vähitellen pidemmän ajan kuluessa. Käsillä olevassa tapauksessa vahinko on aiheutunut auki jääneestä hanasta vuotaneesta vedestä. Vakuutuslautakunnan ratkaisukäytännössä vastaavia vahinkoja ei ole jätetty korvaamatta sen perusteella, että vahinko olisi aiheutunut vähitellen. Tältä osin asiakas viittaa Vakuutuslautakunnan antamaan ratkaisusuositukseen FINE-011026.

Vakuutusyhtiön viittaaman rakentamismääräyskokoelman osan D1 mukaan huonetilassa tulee olla lattiakaivo muun muassa, mikäli kyseisessä huonetilassa on ilmeinen tulvimisvaara. Vakuutusyhtiö on siten oikeassa siinä, että huonetilassa tulee olla lattiaviemäri, mutta rakentamismääräyskokoelma ei kuitenkaan ota kantaa siihen, missä kyseisen lattiaviemärin tulee sijaita tai miten huonetila tulee määritellä. Kartoitusraportissa sivulla 9 on todettavissa, että uima-altaan vieressä sijaitsevassa pumppuhuoneessa on lattiakaivo. Tämän lisäksi kartoitusraportin sivulta 6 ilmenee, että yhtenäisen alueen uima-allashuoneen kanssa muodostavassa pesuhuoneessa on lattiakaivo. 

Asiakkaan ymmärryksen mukaan lattiakaivo ei olekaan usein itse uima-allas­tilassa, vaan sijaitsee allashuoneen yhteydessä sijaitsevassa tilassa esimerkiksi pesuhuoneessa, johon altaasta tulviva vesi ohjataan lattiaan tehdyillä kaadoilla. Koska asiaan ei oteta riittävällä tarkkuudella kantaa rakentamismääräyskokoelmassa tai vakuutusyhtiön viittaamissa muissa määräyksissä, lattiakaivon puuttumista juuri uima-altaan vierestä ei tule katsoa hyvän rakentamistavan vastai­sek­si.

Palveluntarjoajan kanta

Vakuutusyhtiö toteaa vastineessaan, että arvioitaessa vahingon aiheuttaman tapahtuman äkillisyyttä ja ennalta ar­vaamattomuutta tarkastellaan sitä, mistä tapahtumasta tilanne on käynnis­tynyt. Yhtiön saamien tietojen mukaan asiakas oli aloittanut uima-al­taan täyttämisen illalla kääntäen täyttöhanan auki. Tästä ei välittömästi aiheutunut vahinkoa, vaan vahinkoa on alkanut syntyä sen jälkeen, kun uima-allas on täyttynyt ja vesi vähitellen valunut uima-altaan reunojen yli lattiakaivottomaan noin 40 neliömetrin kokoiseen uima-allashuoneeseen ja sen jäl­keen olohuoneeseen. Uima-altaan ylitäyttö ja siitä aiheutunut veden leviä­minen uima-altaan ulkopuolisiin tiloihin on suhteellisen hitaasti kehittyvä tapahtuma, sillä saatujen tietojen mukaan ilmeisesti seuraavana aamuna vakuutuksenottajan puoliso huomasi vettä olohuoneen lattialla, jolloin vesihana suljettiin ja lattia kuivattiin.

Tapauksessa ei yhtiön näkemyksen mukaan ole kyse äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta rikkoutumi­sesta ja sen aiheuttamasta äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta vahinkotapahtumasta, vaan siitä, että uima-altaan vesi tulvi altaan reunan yli, kun altaan täyttöhana oli jätetty valumaan ilman silmälläpitoa ja unohdettu sul­kea. Altaan ylitäyttyminen on normaali ja väistämätön seuraus täyttöhanan auki unohtamisesta, eikä kyseessä näin ollen ole vakuutusehtojen edel­lyttämästä äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta tapahtumasta.

Itse uima-allastilassa ei ole kartoitusraportin perusteella todettavissa lattiakaivoa, vaikka kyseessä on rakentamismääräyskokoelman osan D1 perusteella märkätilaksi luokiteltava huonetila. Rakentamismääräykset ja hyvä rakentamistapa ovat talon rakennusajankohtana edellyttäneet, että märkien huonetilojen lattioissa on lattiakaivo sekä määräysten mukaan toteutettu vedeneristys.

Mikäli uima-allatila olisi ollut varustettu lattiakaivolla, asianmukaisilla kaadoilla ja vedeneristyksellä, ei altaan yli tulvineesta vedestä olisi aiheutunut ra­kennukselle mitään vahinkoa, vaan allastilan lattialle valunut vesi olisi valu­nut allashuoneen lattian kautta lattiakaivoon ja edelleen kiinteistön viemäriverkkoon.

Vahinkoraportissa todettiin lisäksi kosteutta allaslaitehuoneen lattiarakenteessa lattiakaivon ympärillä. Allaslaitehuoneen vahingon syyksi on todettu rakennusvirhe tilan lattiamaton asennuksessa lattiakaivoon. Mattoa ei ole taitettu kaivoon lainkaan ja matto on osin kaivon ympäriltä irti, jolloin lattiakaivoon valuva vesi pääsee lattian muovimaton ja kaivon liitoskohdan epätiiviydestä johtuen valumaan rakenteisiin. Tämä vahinko ei ole aiheutunut vakuutusehtojen edellyttämästä äkillisestä ja en­nalta arvaamattomasta tapahtumasta ja lisäksi vahinko on seurausta edellä mainituista asennus- ja rakennusvirheistä, joista aiheutuneet vahin­got on rajattu vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle.

Rakentamisajankohtana voimassa olleet rakentamismääräykset ja -ohjeet ovat edellyttäneet uima-allashuoneeseen lattiaviemäröintiä, josta myös asiakas on lisäkirjelmän mukaan samaa mieltä, mutta kyseenalaistaa sen, missä lattiaviemäri tulisi sijaita ja miten huonetila tulee määritellä.

Rakennusten pinta-alan laskentaa koskevan RT-kortin 120.22 (SFS 2461) käsitteiden mukaan huone eli huonetila on rakennuksen tila, jota rajoittavat pohjat ja seinät ja jonka 160 senttimetriä korkeamman osan keskikorkeus on vähintään 220 senttimetriä. Uima-allashuone määritellään käyttötarkoituksensa mukaan märkätilaksi. Määritelmän mukaan märkä huonetila on huone tai tila, jossa veden poista­minen lattialta on tarpeen (RIL 107-1976). Märkien huonetilojen lattiassa on oltava vedeneristys ja veden poistamiseksi on lattian kaltevuuden oltava yleensä vähintään 1:100. Uima-allashuone on rakennusmääräysten mukaan huonetila, joka tulee va­rustaa lattiakaivolla, eli kaivo tulee olla nimenomaan kyseisessä huoneessa (rakentamismääräyskokoelma D1 1976).

Viereisissä huonetiloissa olevat kaivot eivät poista uima-allashuoneen osalta lattiakaivovaatimusta. Lisäksi kartoitusraportista voidaan todeta, että pesuhuone on erotettu kynnyksellä uima-allashuoneesta, joten uima-allashuoneen lattiapinta ei ole esteettömässä yhteydessä pesuhuoneeseen, eikä raportin sivujen 6 ja 7 perusteella minkäänlaisia lattiakaadoilla tehtyjä ohjauksia ole todettavissa. Pumppuhuoneen lattiakaivolla ei ole merkitystä tässä suhteessa, koska pumppuhuoneeseen ei ole kartoitusraportissa sivulla 5 olevan pohjakuvan mukaisesti suoraa yhteyttä uima-allahuoneesta.

Jos uima-allastila olisi toteutettu rakentamismääräysten ja -ohjeiden mukai­sesti siten, että tilassa on lattiakaivo sekä asianmukaiset kaadot ja vedeneristys lattiassa, ei altaan yli tulvineesta vedestä olisi aiheutunut rakennukselle vahinkoa, koska uima-allashuoneen lattialle valunut vesi olisi valunut allashuoneen lattian kautta suoraan lattiakaivoon.

Sopimusehdot sekä rakentamismääräykset ja -ohjeet

Kotivakuutusehtojen (voimassa 1.1.2021 alkaen) kohdan 21.1.1 mukaan vakuutuksesta korvataan vahinko, joka aiheutuu äkillisestä, ennalta arvaamattomasta tapahtumasta.

Kohdan 21.2.2 vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka rakennukselle aiheutuu suunnittelu-, perustus-, raken­nus-, työ-, asennus- tai käyttövirheen vuoksi tai valmistus- tai aineviasta tai huollon ja kunnossapidon laiminlyönnistä.

Suomen Rakennusmääräyskokoelma osa C2 (Veden- ja kosteudeneristys), voimassa 1.7.1976 alkaen, Määräykset 1975

2.2.3
Kylpyhuoneen, pesutuvan ja vastaavan tilan vedenpoisto ja rakenteet on suunniteltava ja rakennettava siten, ettei vettä pääse tunkeutumaan ympäröiviin huonetiloihin ja rakenteisiin haitallisessa määrin.

Suomen Rakentamismääräyskokoelma osa D1 (Kiinteistöjen vesi- ja viemärilaitteistot), voimassa 1.7.1976 alkaen, Määräykset ja ohjeet 1976

3.2.1 Määräykset
Jätevesiviemäröinnissä ilmenevien haittojen estämiseksi tulee noudattaa seuraavaa:
a) Jokainen vesipiste samoin kuin sellaiset huonetilat, joissa esiintyy tulvimisvaara, tai joiden lattiat on voitava vedellä puhdistaa, varustetaan kyseiseen tarkoitukseen soveltuvalla viemäripisteellä, mikäli jätevettä ei muulla tavalla voida haitatta viemäröidä. […]

3.2.4 Lattiaviemäröinti
Lattiaviemäröinniksi hyväksytään esim. lattiakaivo tai seinäkaivo, joka liite­tään vesitiiviisti lattiapäällysteeseen. Lisäksi edellytetään, että huonetilan lattia on vedenpitävä.

Seuraavat tilat varustetaan lattiaviemäröinnillä:
a) pesutupa
b) autonpesupaikka (vert. taulukko 20)
c) autosuoja, jonka lattiapinta-ala on suurempi kuin 40 m² (vert. taulukko 20)
d) huonetilat, joissa on ilmeinen tulvimisvaara. Asunnossa sijaitsevaa pesu- ja astianpesukonetta varten ei vaadita lattiakaivoa, jos voidaan tyyppihyväksynnällä tai muulla luotettavalla tavalla osoittaa, ettei tulvimisvaaraa ole
e) kattilahuone, lämmönjakohuone tai ilmanvaihtokonehuone. Tarvittaessa öljynerotin tai muu öljyn pääsyn viemäriin estävä järjestely
f) yleiseen käyttöön tarkoitetut vesikäymälät, urinaalihuonetilat, pesuhuonetilat jne.
g) suihku- ja kylpyhuoneet sekä saunan pesutilat
h) huonetilat, jotka puhdistetaan vesihuuhtelulla, kuten esim. tietyt elintar­vikkeiden käsittelytilat, ravintoloiden astiainpesutilat, tietyt teollisuustilat yms. Jätevesi johdetaan tarvittaessa rasvan- tai muun kysymykseen tule­van erottimen kautta (vert. taulukko 20).

Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry:n julkaisu RIL 107-1976, Rakennusten veden ja kosteudeneristysohjeet 

2.3 Märkien huonetilojen rakenteet
Märkä huonetila on huone tai tila, jossa veden poistaminen lattialta on tar­peen.

Veden poistamiseksi on lattian kaltevuuden oltava yleensä vähintään 1:100.

Märkien huonetilojen lattiassa on oltava vedeneristys. Maanvastaiset lattiat ks.

2.1. Tarvittaessa on myös märkien huonetilojen seinissä oltava vedeneristys. […]
Vedeneristys on päätettävä seinälle kohdan 2.96 mukaisesti siten, että sei­nää pitkin valuva vesi ei pääse eristyksen taakse.

Putkien sijoittamista märkien huonetilojen lattioihin on vältettävä korroosiovaaran takia.

Märkien huonetilojen seinien ja kattojen on oltava kosteutta kestäviä ja sel­laisia ettei niihin tai niiden läpi pääse vettä tunkeutumaan haitallisessa määrin.

2.96 Märkien huonetilojen yksityiskohtia
Märkien huonetilojen lattioiden vedeneristys ulotetaan siihen korkeuteen, mihin veden vaikutus ulottuu, kuitenkin yleensä vähintään 50 mm valmista lattiapintaa ylemmäksi. Kynnyksen kohdalla on eristys nostettava vähin­tään 20 mm viereistä lattiapintaa ylemmäksi.

Putkien yms. lävistykset on vedeneristyksen kohdalla tehtävä vedenpitäviksi. […]

Lattiakaivojen ja vedeneristyksen liitoksen on oltava vedenpitäviä. […]

Suomen Standardisoimislautakunnan julkaisu RT 120.22 SFS 2461

2 Käsitteitä
Huone on rakennuksen tila, jota rajoittavat pohjat ja seinät ja jonka 160 cm korkeamman osan keskikorkeus on vähintään 220 cm. […]

Ratkaisusuositus

Asiassa on kyse siitä, onko vesivahinko aiheutunut vakuutusehtojen korvaussäännön mukaisesta äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta vahinkotapahtumasta. Lisäksi asiassa on kyse siitä, onko vahinko seurausta rajoitusehdon mukaisesta rakennusvirheestä. FINE katsoo olevan tarkoituksenmukaista, että asiassa arvioidaan ensin, soveltuuko rakennusvirheitä koskeva rajoitusehto käsillä olevaan tapaukseen.

Vakuutusehtojen kohdan 21.1.1 mukaan vakuutuksesta korvataan vahinko, joka aiheutuu äkillisestä, ennalta arvaamattomasta tapahtumasta. Kohdan 21.2.2 vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka rakennukselle aiheutuu suunnittelu-, perustus-, rakennus-, työ-, asennus- tai käyttövirheen vuoksi tai valmistus- tai aineviasta tai huollon ja kunnossapidon laiminlyönnistä.

Voimassa olevan oikeuden mukaan näyttötaakka vakuutuksesta korvattavan vahingon syntymisestä on vakuutuskorvausta hakevalla. Jos tämä on näytetty ja vakuutusyhtiö sen jälkeen haluaa vedota rajoitusehtoon, on näyttötaakka rajoitusehdon soveltumisesta tapaukseen vakuutusyhtiöllä.

Vakuutusyhtiö on katsonut vahingon aiheutuneen muun muassa siitä, ettei uima-allashuoneessa ole ollut rakentamismääräysten- ja ohjeiden mukaista lattiakaivoa, joka olisi estänyt vahingon aiheutumisen. Asiakas puolestaan katsoo uima-allashuoneen täyttävän rakentamismääräysten- ja ohjeiden mukaiset vaatimukset sillä perusteella, että uima-altaan vieressä sijaitsevassa laitehuoneessa on lattiakaivo, eikä rakentamismääräyksissä määritellä sitä, mitä tarkoitetaan huonetilalla tai missä lattiakaivon tulee sijaita. Asiakkaan mukaan uima-allas­huone muodostaa lattiakaivollisen pesuhuoneen kanssa yhtenäisen alueen. Vakuutusyhtiö puolestaan katsoo, etteivät viereisissä huonetiloissa olevat kaivot poista vaatimusta uima-allashuoneessa olevasta lattiakaivosta. Vakuutusyhtiö on lisäksi katsonut vahinkoraportissa olevien valokuvien perusteella, ettei allashuoneen lattia ole esteettömässä yhteydessä pesuhuoneeseen, eikä lattiassa ole vedet pesuhuoneeseen ohjaavia kaatoja. Allashuoneen lattiakaivon osalta vakuutusyhtiö on todennut, ettei allashuoneesta ole suoraa yhteyttä laitehuoneeseen, eikä siellä sijaitsevalla lattiakaivolla ei ole asiassa siten merkitystä.

Vakuutusyhtiön vetoamien rakentamismääräysten ja -ohjeiden osalta FINE toteaa, että rakentamismääräyskokoelman osan C2 määräysten mukaan kylpyhuoneen, pesutuvan ja vastaavan tilan vedenpoisto ja rakenteet on suunniteltava ja rakennettava siten, ettei vettä pääse tunkeutumaan ympäröiviin huonetiloihin ja rakenteisiin haitallisessa määrin. Rakentamismääräyskokoelman osan D1 määräysten mukaan sellaiset huonetilat, joissa esiintyy tulvimisvaara, tai joiden lattiat on voitava vedellä puhdistaa, varustetaan kyseiseen tarkoitukseen soveltuvalla viemäripisteellä, mikäli jätevettä ei muulla tavalla voida haitatta viemäröidä. Lattiaviemäröinniksi hyväksytään esimerkiksi lattiakaivo tai seinäkaivo, joka liitetään vesitiiviisti lattiapäällysteeseen. Lisäksi edellytetään, että huonetilan lattia on vedenpitävä. RIL 107-1976 ohjeessa puolestaan todetaan märkien huonetilojen rakenteiden osalta, että lattian kaltevuuden on oltava veden poistamiseksi yleensä vähintään 1:100 ja että märkien huonetilojen lattiassa ja tarvittaessa myös seinissä on oltava vedeneristys. Lisäksi ohjeessa todetaan, että märkien huonetilojen seinien ja kattojen on oltava kosteutta kestäviä ja sel­laisia ettei niihin tai niiden läpi pääse vettä tunkeutumaan haitallisessa määrin. Lattiakaivojen ja vedeneristyksen liitoksen on oltava vedenpitäviä. RT 120.22 ohjeessa olevan huonekäsitteen mukaan huone on rakennuksen tila, jota rajoittavat pohjat ja seinät ja jonka 160 senttimetriä korkeamman osan keskikorkeus on vähintään 220 senttimetriä.

Vahinkokartoitusraportissa olevan pohjapiirroksen sekä allashuoneesta otettujen valokuvien perusteella pesuhuone ei ole allashuoneen kanssa oleva yhtenäinen tila, vaan pesuhuone on kynnyksellä varustettu erillinen huonetila. Pohjapiirroksen perusteella laitehuone sijaitsee pesuhuoneen yhteydessä, eikä siihen ole suoraa yhteyttä allashuoneesta. FINE toteaa vakuutusyhtiön tavoin pitävänsä allashuonetta huonetilana, jossa olisi tullut olla rakentamismääräysten ja -ohjeiden mukainen lattiakaivo. FINE toteaa, että lattiakaivo olisi todennäköisesti estänyt vesivahingon aiheutumisen. Näin ollen FINE katsoo asiassa osoitetun, että vahinko on aiheutunut vakuutusehtojen rajoitusehtokohdan tarkoittamasta rakennusvirheestä.

Laitehuoneen lattiakaivon ympärillä olevan lattiarakenteen kosteuden osalta FINE toteaa, että rakentamismääräykset ja -ohjeet edellyttävät, että lattiakaivo liite­tään vesitiiviisti lattiapäällysteeseen. Vahinkoraportin mukaan laitehuoneen lattiamatto oli irti kaivon ympäriltä, eikä mattoa ollut käännetty kaivoon lainkaan. FINE katsoo asiassa myös tältä osin osoitetun, että vahinko on aiheutunut vakuutusehtojen rajoitusehtokohdan tarkoittamasta rakennusvirheestä.

Koska asia ratkeaa edellä mainituilla perusteilla, FINE ei katso tarpeelliseksi ottaa kantaa muihin asiassa esitettyihin perusteisiin.

Lopputulos

FINE ei suosita asiassa muutosta.

FINE
Vakuutus- ja rahoitusneuvonta

Jaostopäälliokkö Korpelainen                                         
Esittelijä Pippola

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia