Tapahtumatiedot
Asiakkaan omistama vuonna 2018 käyttöönotettu New Holland FR 650 ajosilppuri syttyi tuleen 25.9.2019 ja vahingoittui korjauskelvottomaksi. Syttymissyy jäi epäselväksi, mutta asiakkaan mukaan koneen sähköjohdoista löytyi kohta, jossa oli ollut oikosulku. Asiakas on hakenut korvausta ajonsilppurille aiheutuneesta vahingosta ja toiminnan keskeytyksestä kaskovakuutuksestaan.
Ulkopuolinen vahinkotarkastaja, raskas- ja erikoiskaluston tekninen asiantuntija T oli luokitellut 23.10.2019 päivätyssä käyvän arvon lausunnossaan koneen kuntoluokkaan 3 asteikolla 1-5. Lausunnon mukaan uudesta varustetasoltaan vastaavasta koneesta oli saatu koneliikkeen 496 000 euron tarjous, johon sisältyi rahti ja arvonlisävero. Toisen koneliikkeen verollinen tarjous uudesta vastaavasta ajosilppurista ilman rahtia oli 507 160 euroa. Ajosilppuri oli ostettu 466 800 euron verollisella hinnalla 4.4.2018. Lisäksi koneeseen oli asennettu arviolta 3 720 euron hintainen hapotin ja 11 160 euron hintainen rasvari. Yhteensä koneen arvonlisäverolliseksi hankintahinnaksi katsottiin lausunnossa 481 680 euroa.
Vahinkotarkastaja arvioi uuden vastaavan ajosilppurin arvonlisäverolliseksi hankintahinnaksi 496 600 euroa, josta 10 prosentin vuotuisen ikävähennyksen mukaan käyväksi arvoksi vahinkohetkellä tuli 449 500 euroa. Jäännösarvoksi vahinkotarkastaja katsoi 6 200 euroa sisältäen arvonlisäveron.
Vakuutusehtojen mukaan, jos vakuutuksen kohde tai sen osa on vahingoittunut niin pahoin, ettei sitä kohtuullisin kustannuksin voida korjata, vahingon määrä on sillä välittömästi ennen vahinkotapahtumaa ja sen jälkeen olleen käyvän arvon erotus. Vakuutusyhtiö ilmoitti korvauspäätöksellään 1.11.2019 koneen vahinkohetken käypään arvoon ja jäännösarvon erotukseen perustuneen kertakorvauksen määräksi 443 300 euroa, josta vähennettiin omavastuu, arvonlisäveron osuus ja rahoitusyhtiölle suoritettu loppuvelka. Asiakkaalle suoritettiin keskeytyskorvausta 14 vuorokaudelta 325 euron päiväkorvauksen mukaisesti.
Asiakkaan vaatimukset ja palveluntarjoajan kanta
Asiakas vaatii vakuutusyhtiötä suorittamaan ajoneuvon käyvästä arvosta vähintään 100 000 euron lisäkorvauksen. Asiakas kertoo joutuneensa hyväksymään vakuutusyhtiön tarjoaman korvaussumman hankalassa tilanteessa rahoitusyhtiön vaadittua loppuvelan maksamista. New Holland FR 650 oli vahinkohetkellä yksi suurimmista ajosilppureista Suomessa ja tekniikaltaan edistyksellinen. Ajosilppurin oli ostettu uutena maahantuojalta alle puolitoista vuotta ennen tulipaloa. Koneeseen oli asennettu happosäiliöteline ja rasvari. Koneeseen oli ostettu myös kaikki Suomessa myynnissä olleet toimivuutta ja käytettävyyttä helpottaneet lisävarusteet. Käteiskauppahinta oli sovittu todellista arvoa alhaisemmaksi, koska asiakas oli antanut myyjälle suuren määrän laitteita vaihdossa, mikä oli normaali maatalouskoneiden kaupankäyntitapa.
Asiakas on toimittanut M Oy:n laatiman arvion vaihdossa luovuttamiensa koneiden arvosta. Listauksen mukaan vaihdossa oli annettu:
-Scania R144 460-kuorma-auto vuodelta 1998 (arvo 20 000-22 000 euroa),
-Renault Magnum-kuorma-auto vuodelta 1995 (arvo 7 000 euroa)
-Kaupe puoliperävaunu vuodelta 1996 (arvo 10 000 euroa)
- Kaupe 5-akselinen koukkulavakärry, peruskorjattu 2012 (arvo 20 000 euroa),
-Fiat Agri 110-90-traktori vuodelta 1996 (arvo 12 000 euroa)
-AP Machinebouw ASM 1250-maansiirtokone vuodelta 2018 (arvo 5 000 euroa)
-Wistech-piensiemenkylvölaite vuodelta 2018 (arvo 2 000 euroa) ja
-kolme vaihtolavakonttia (arvo yhteensä 15 000 euroa).
Arvion mukaan koneiden arvo ilman arvonlisäveroa oli yhteensä 90 000 euroa.
Asiakkaan mielestä vakuutusyhtiö ei ollut koneen käypää arvoa arvioidessaan huomioinut vaihdossa annettujen koneiden arvoa osana alkuperäistä kauppahintaa. Asiakas on liittänyt valitukseensa S Oy:n arvion ajosilppurin lisävarusteiden arvosta. Sen mukaan varusteiden arvo oli vuoden 2020 listahintojen perusteella 95 100 euroa. Asiakas katsoo, että ajosilppurin todellinen arvo laitteiden listahinnoilla lisättynä on ollut palohetkellä noin 500 000 euroa ilman arvonlisäveroa.
Asiakas katsoo, ettei vakuutusyhtiö ollut antanut riittäviä tietoja vakuuttamisesta ja kertoo menettäneensä satoja tuhansia euroja toiminnan keskeytyessä. Keskeytys jakautui kahdelle sesongille. Vasta vahingon jälkeen oli selvinnyt, että korvausta suoritettiin lunastuksen jälkeen vain 14 vuorokaudelta ja keskeytyskatteen määrä oli rajattu 325 euroon päivältä, joka oli asiakkaan mukaan toimintaan nähden täysin alimitoitettu korvaus.
Vakuutusyhtiö on lausunut vastineessaan, ettei se pitänyt uskottavana väitettä, että konekauppaa käytäisiin vakiintuneesti niin, että myytyjen koneiden ja vaihdossa annettujen koneiden arvot kirjattaisiin kauppasopimuksiin todellista arvoa alemmasta summasta kirjanpitovelvollisten yritysten toimesta. Koneen käyvän arvon määrityksessä oli otettu huomioon ne lisävarusteet, joista oli saatu luotettava selvitys. Vakuutusyhtiö katsoo, että maksettu lunastukseen rinnastuva kertakorvaus on ollut oikea korvaus palaneesta koneesta varusteineen. Kyseessä oli koneurakointikäytössä ollut kone, jota oli käytetty hyvin säästä riippuvaisessa tuorerehu-urakoinnissa, joka on koneille hyvin kuluttavaa käyttöä.
Vakuutusyhtiö toteaa, että työkoneen vakuutuksessa oli keskeytysturva, jonka perusteella oli maksettu vakuutusehtojen mukainen päiväkorvaus 14 vuorokauden osalta. Asiakkaalla oli ollut ajoneuvovakuutukseen liittynyt keskeytysturva, joka oli lähes geneerinen vakuutustuote Suomessa. Vakuutusyhtiö katsoo suorittaneensa korvauksen vakuutusehtojen mukaisesti.
Vakuutusyhtiö on kertonut asiakkaan tulleen sille toisen vakuutusyhtiön fuusioiduttua siihen. Aiemmassa vakuutuksessa asiakkaan molemmat ajosilppurikoneet oli vakuutettu ajoneuvovakuutuksella eli kaskolla. Aiempi vakuutusyhtiö ei ollut myöntänyt ajoneuvovakuutuksiinsa sellaista yrityksen katekeskeytysvakuutusta (yrityskeskeytystä), jollaiseksi asiakas kertoi ajoneuvovakuutuksen keskeytyskorvauksen ymmärtäneensä. Tietoa aiemmassa vakuutusyhtiössä voimassa olleesta katekeskeytysvakuutuksesta ei myöskään löytynyt. Vakuutusyhtiön mielestä vakuutus oli aikanaan tehty oikein, eikä aiempi vakuutusyhtiö ollut tehnyt tiedonantovirhettä vakuutusta tehtäessä. Asiakkaan rehusilppurien ajoneuvovakuutukset olivat jatkuneet sellaisenaan fuusion jälkeen. Asiakas oli sittemmin vakuuttanut toisen rehusilppurinsa nykyisessä vakuutusyhtiössä omaisuusvakuutustuotteella, joka ei kata esimerkiksi törmäystyyppisiä vahinkoja, mutta siihen voitiin liittää katekeskeytysvakuutus.
Mikäli FINE vastoin vakuutusyhtiön kantaa katsoisi, että asiakkaalla oli ollut oikeus olettaa katekeskeytyksen kuuluneen rehusilppurin vakuutukseen, ei valituksessa ole esitetty näyttöä katemenetyksen määrästä tai selvityksiä, joiden perusteella katemenetys voitaisiin laskea. Valituksessa ei myöskään ole esitetty, miten pitkältä ajalta katekeskeytys olisi ollut voimassa.
Asiakas on lisäkirjelmässä 8.9.2022 arvostellut vahinkotarkastajan arviota ajosilppurin kunnosta. Koneeseen ei ollut tarvinnut vaihtaa sen käyttöaikana edes kuluvia osia, vaan esimerkiksi leikkuuterien käyttöiästä oli ollut jäljellä vähintään 70 prosenttia. Muut osat olivat olleet tätäkin paremmassa kunnossa. Ohjaamon sisustan arvio oli huomattavasti liian alhainen. Ajosilppuri oli varustettu erikoispinnoitetuilla kovaan kulutukseen tarkoitetuilla HD-erikoismetalliosilla, jotka lisäsivät käyttöikää moninkertaisesti. Koneen sisustus oli aitoa nahkaa parhailla materiaaleilla. Kone olisi katsottava kunnoltaan ensiluokkaiseksi.
Kyseinen järeä ajosilppuri oli rakennettu pääsääntöisesti maissinkorjuuseen, johon verrattuna heinänkorjuu oli huomattavasti vähemmän kuluttavaa. Koneella oli ollut käyttöikään nähden tavanomaista vähemmän työtunteja elektroniikkahäiriöiden vuoksi. Koneen elektroniikkahäiriöt olivat alkaneet syksyllä 2018, minkä vuoksi sen tuntilukema ja ajetut tonnit olivat olleet huomattavan vähäiset. Ajosilppuri ei ollut saavuttanut asiakkaan vanhan ajosilppurin keskituntimäärää, mistä voitiin päätellä koneen olleen lähes uutta vastanneessa kunnossa. Ajosilppurilla ajettiin normaalisti noin 500 tuntia kaudessa. Vahinkohetkellä puolentoista vuoden käytön jälkeen koneella oli ajettu vain 328 tuntia eli alle 40 prosenttia kahden kauden osuudesta.
Vahinkotarkastaja oli päätynyt keskiarvoarvioon ilman erityistä biosilppurien tuntemista ja osaamista erikoisemmista työkoneista. Vahinkoaikaan ei ole ollut myynnissä vastaavaa konetta, mikä varmasti vaikeutti arvon määritystä. Uusien vastaavien koneiden hinta-arvioista ei ilmennyt niihin sisältyneitä lisävarusteita. Ei ollut uskottavaa, että hinta-arvioissa olisi ollut mukana kaikki vahingoittuneessa ajosilppurissa olleet lisävarusteet. Vaihdossa annettujen koneiden osalta kyse oli ollut normaalista kauppatavasta. Vaihtokoneen antaja voisi ansaita vaihtokoneet erikseen myydessään enemmän kuin luovuttamalla ne osana kauppahintaa. Vastaavalla tavalla esimerkiksi autoa ostettaessa autoliikkeen antama hyvitys vaihtoautosta on pienempi kuin se hinta, jonka asiakas voisi saada vaihtoautosta sen erikseen myymällä. Vaihtokoneiden arvossa myyjä aina hävisi.
Asiakas toteaa, ettei vakuutusyhtiö ottanut lainkaan kantaa siihen, miksi S Oy:n arvio ajosilppurin isävarusteiden arvosta ei olisi luotettava. Lisäselvitystä varusteista voitiin tarvittaessa toimittaa, jos tietopyyntö yksilöitiin ja oli kohtuudella toteutettavissa. Kauppakirjassa on yksilöity vain muutamia ajosilppurissa olleita lisävarusteita. Asiakas on vedonnut toimittamaansa koneen tuote-esitteeseen.
Asiakas on kertonut neuvotelleensa korvauksesta ilman arvonlisäverovähennystä. Vasta loppuvaiheessa asiakas oli ymmärtänyt, että vahinkotarkastaja oli puhunut verollisista summista. Ajosilppurin arvoksi vahinkohetkellä ja vakuutuskorvaukseksi voitiin hyväksyä 442 300 euroa ilman arvonlisäverovähennystä. Asiassa oli jäänyt epäselväksi, oliko vakuutusyhtiö hakenut ja saanut korvausta ajosilppurin valmistajalta.
Vakuutuksen sisällön osalta asiakas kertoo neuvotelleensa vakuutuksesta vakuutusyhtiön edustaja A.A:n kanssa. Keskeytyskorvaukselle oli ollut esillä kaksi vaihtoehtoa, joista ensimmäinen oli ollut todellisen menetyksen korvaava keskeytysvakuutus, jossa olisi ollut kahden viikon omavastuuaika. Toisena vaihtoehtona oli noin 1 500 euroa päivässä korvaava keskeytysvakuutus, joka kattoi maksimissaan kuukauden keskeytyksen. Ensimmäisen vaihtoehdon omavastuuaika oli liian pitkä, joten asiakas päätyi jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Vakuutusyhtiö ei ollut esittänyt selvitystä siitä, että sen edustaja olisi kertonut myyntitilanteessa, että palovahingossa enimmäiskorvausaika oli vain 14 vuorokautta.
Koneen käyttösesonki oli noin 20 vuorokautta kuukaudessa. Asiakas oli tarvinnut 1500 euroa vuorokaudelta korvaavan vakuutuksen, joten tarve oli vähintään 30 000 euroa korvanneelle keskeytysvakuutukselle. Palovahinkotilanteessa keskeytys jakautui kahdelle kaudelle, koska vuoden 2019 kesken jääneen kauden aikana palvelua ei voitu myydä tulevalle kaudelle 2020 koneen puuttumisen takia. Siksi keskeytysmenetys on ollut minimissään 40 vuorokautta. Paikkakunnan sesonki päättyi marraskuun lopussa. Kokonaismenetys oli loka-marraskuun 2019 osalta 60 000 euroa katetta, johon tuli lisätä vuoden 2020 osuus. Tällaisen keskeytyksen korvaavaa vakuutusta oli pyydetty, mutta vasta vahingon jälkeen oli selvinnyt vakuutusturvan poikenneen pyynnöstä. Asiakkaalla on kertomansa mukaan nyt mainitun keskeytyksen kattava vakuutus, joten väite vuonna 2018 myydyn tuotteen geneerisyydestä ei ollut uskottava.
Vakuutusyhtiö on lausunut lisävastineessaan 14.10.2022, ettei käyvän arvon korvausta korotettu ajosilppurin elektroniikkaongelmien vuoksi, vaikka koneen leikkuuterät ja muut kuluvat osat olivat mahdollisesti olleet vähemmän kuluneita kuin saman ikäisissä, mutta normaalisti urakointikäytössä olleissa koneissa. Konetta ei hinnoiteltu keskieurooppalaisiin koneisiin verraten, vaan hinta-arviot oli pyydetty suomalaisilta konemyyjiltä, joten ne olivat perustuneet oikeisiin tietoihin. Se, että koneella ei päästy tavoiteltuun keskituntisaavutukseen, ei ollut peruste nostaa käypää arvoa. Käyvällä arvolla ei tarkoitettu koneliikkeen ulosmyynti-, vaihto- tai sisäänostohintaa. Koneliikkeiden hintoihin sisältyvät myös koneliikkeen liikekulut, takuu, myyntikate ja tinkimisvara. Regressivaatimusta maahantuojaa tai valmistajaa kohtaan ei ollut esitetty, joten ei ollut takaisinsaatua korvaussummaa tai koneen arvonmääritystä vakuutusyhtiön ja valmistajan välillä.
Asiakas on lausunut lisäkirjelmässään 31.10.2022, että koneen elektroniikkaongelmat oli korjattu takuukorjauksessa kesäkuuhun 2019 mennessä. Jos koneella oli ajettu vähemmän kuin normaalisti ja viat oli korjattu tehtaan valtuuttamassa korjaamossa, kone oli kokonaisuutena arvioiden vähintään yhtä hyvä kuin uusi vastaava kone. Korjatut elektroniikkaviat eivät laskeneet koneen käypää arvoa. Vakuutusyhtiö ei ollut löytänyt markkinoilta vastaavaa verrokkikonetta.
Vakuutusyhtiö on lisäkirjelmässään 23.11.2022 lausunut, ettei se enää pysty esittämään näyttöä asiakkaalle lähetetystä vakuutuksen tuoteselosteesta. Sen vuoksi keskeytyskorvaus voitiin maksaa kolmeltakymmeneltä vuorokaudelta. Vakuutusyhtiö on ilmoittanut maksavansa keskeytysvahingosta lisäkorvauksena 325 euron päiväkorvauksen 16 päivältä. Päiväkohtainen euromäärä oli sopimuksenvarainen seikka, joka ei ilmennyt vakuutusehdoista tai tuote-esitteestä. Asiakkaan vaatima 1 500 euron päiväkeskeytyskorvaus ylitti moninkertaisesti vakuutusyhtiön vastuunvalintasäännöt. Asiakkaan toiselle rehusilppurille ottama keskeytyskorvaus oli 325 euroa päivältä. Päiväkorvauksen euromäärä oli kirjattu vakuutusyhtiön hallussa oleviin vakuutushakemuksiin, ja se on lisäksi ilmennyt vakuutuskirjasta. Vakuutusyhtiön mielestä asiakkaan tulikin esittää näyttö siitä, että sopimusneuvotteluissa olisi ollut puhe 1 500 euron päiväkorvauksesta.
Asiakas on toistanut vaatimuksensa päiväkorvauksesta ja kertonut 14.12.2022 lähetetyssä lisäkirjelmässä, että vakuutuksen aikanaan myöntänyt vakuutusyhtiö oli tarjonnut lisäkustannuskeskeytysvakuutusta 1-14 vuorokauden omavastuulla ja korvausmäärällä 5 000 - 50 000 euroa. Myös eräs toinen vakuutusyhtiö tarjosi vastaavaa vakuutusmallia ammattimaista koneurakointia harjoittaville yrityksille. Tilannetta tuli arvioida vakuutuksen myyntihetken ja siitä saatujen tietojen perusteella.
Vakuutusyhtiö on toimittanut vakuutuksen tehneen vakuutusyhtiön edustaja A.A:n omasanaisen selvityksen vakuutuksentekotilanteesta. 2.8.2023 päivätyssä selvityksessä A.A. on todennut, että vakuutus tehtiin heinäkuussa 2018, joten tarkkoja yksityiskohtia tapaamisesta oli vaikea muistaa. Vakuutusyhtiöstä ei kuitenkaan tuolloin saanut muuta keskeytysvakuutusta kyseiselle ajoneuvolle kuin kaskovakuutukseen liitettävän päiväkorvauskeskeytysvakuutuksen, jossa enimmäiskorvausmäärä oli 325 euroa päivässä, ja johon sovellettiin samaa kaskovakuutusehtoa kuin muihinkin omalla moottorilla liikkuviin ajoneuvoihin. A.A:n mukaan ei ollut mahdollista, että asiakkaalle olisi tarjottu hänen kuvaamiaan keskeytysvakuutusvaihtoehtoja.
A.A. on kertonut hoitaneensa asiakkaan vakuutuksia aikaisemmin myös asiamiehenä eräässä toisessa vakuutusyhtiössä, jossa oli tarjolla erilaisia omaisuusvakuutuspohjaisia keskeytysvakuutuksia. Asiakkaalle oli laskettu vakuutustarjousta myös tällaisesta vakuutuksesta, mutta A.A. muisteli, ettei asiakas kuitenkaan päätynyt ottamaan tällaista vakuutusta. A.A. toteaa, että hänen ammatillisen ja taloudellisen etunsa mukaista olisi ollut myydä asiakkaalle aina mahdollisimman laaja turva, joten jos parempi keskeytysvakuutus olisi ollut vakuutuksentekohetkellä saatavilla, hän olisi varmasti tarjonnut asiakkaalle sellaista.
Asiakas on lausunut 20.9.2023 lähetetyssä lisäkirjelmässään muistavansa keskustelun A.A:n kanssa 8.9.2022 lisäkirjelmässä kertomansa mukaisena. Kertomuksen todenmukaisuutta puolsi se seikka, että asiakas oli ostanut aikaisempaa kolme kertaa kalliimman koneen, joten keskeytyksen aiheuttama vahinko olisi näin ollen ollut suurempi. Asiakas muistaa A.A:n kysyneen vakuutusta myös koneen vahinkoaikaisesta vakuutusyhtiöstä. Näistä keskusteluista asiakas muisti sen, ettei tarjottu tuote soveltunut hinnaltaan ja korvauspiiriltään asiakkaan tarpeisiin ja asia jäi A.A:lle selvitettäväksi ennen seuraavaa urakointikautta. Ajosilppuri kuitenkin paloi ennen sitä. Asiakas on vakuutusten osalta maallikko, joten vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuus korostui varsinkin vahingonvaaran lisäännyttyä ostettaessa kalliimman ajosilppuri.
Sopimusehdot ja lainsäädäntö
Vakuutussopimuslain 9 §:n 1 momentin mukaan, jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.
Nyt puheena olevaan tapaukseen sovellettavien, 1.1.2019 alkaen voimaan tulleiden autovakuutusehtojen kohdan 27.2.1. mukaan suoranaisessa esinevahingossa vakuutusyhtiön korvausvelvollisuuden ylimpänä rajana on vakuutuksen kohteen tai sen osan käypä arvo. Käypänä arvona pidetään sitä käteishintaa, mikä vahinkohetken markkinatilanteessa on moottoriajoneuvosta yleisesti saatavissa pidettäessä sitä myytävänä tarkoituksenmukaisella tavalla. Ajoneuvon käypää arvoa määriteltäessä otetaan huomioon ajoneuvon ja sen merkin päivän markkinahinnat, ajoneuvon yksilöllinen kunto, varusteet, vuosimalli, käyttötapa, ajetut kilometrit sekä muut hintaan vaikuttavat tekijät.
Ehtokohdan 27.2.2. mukaan, jos vakuutuksen kohde tai sen osa on vahingoittunut niin pahoin, ettei sitä kohtuullisin kustannuksin voida korjata, vahingon määrä on sillä välittömästi ennen vahinkotapahtumaa ja sen jälkeen olleen käyvän arvon erotus.
Ratkaisusuositus
Asiassa on kyse korjauskelvottomaksi vaurioituneen ajosilppurin käyvästä arvosta ja siitä, oliko vakuutusyhtiön edustaja antanut vakuutusta tehtäessä asiakkaalle virheellisiä tietoja keskeytyskorvauksen päiväkohtaisesta euromäärästä.
Käypä arvo
Asiakas on katsonut, että ajosilppurin arvo lisälaitteiden listahinnoilla lisättynä on ollut palohetkellä noin 500 000 euroa ilman arvonlisäveroa. Asiakas on sittemmin kertonut voivansa hyväksyä käyvän arvon korvaukseksi vakuutusyhtiön arvioiman käyvän arvon kertakorvauksen ilman arvonlisäverovähennystä. Asiakas on perustellut lisäkorvausvaatimustaan koneen kunnolla, lisävarusteilla, sekä sen elektroniikkavikojen vuoksi vähäisiksi jääneillä käyttötunneilla. Asiakaan mukaan koneen uusmyyntihinta oli ollut markkinahintaa alhaisempi asiakkaan vaihdossa luovuttamien ajoneuvojen ja muiden koneiden vuoksi, minkä osalta asiakas on vedonnut S Oy lausuntoon luovutettujen koneiden 90 000 euron arvosta. Asiakas on lisäksi kertonut ymmärtäneensä, että myyjä oli antanut valmistajasta johtuvien ongelmien vuoksi asiakkaalle alennuksen, joten uuden koneen kauppahinta oli ollut markkinahintaa alhaisempi.
FINE toteaa, että korvauksen hakijalla on näyttötaakka vahingon määrästä. Asiaan sovellettavien vakuutusehtojen mukaan käypänä arvona pidetään sitä käteishintaa, joka vahinkohetken markkinatilanteessa on moottoriajoneuvosta yleisesti saatavissa pidettäessä sitä myytävänä tarkoituksenmukaisella tavalla. Ajoneuvon käypää arvoa määriteltäessä otetaan huomioon ajoneuvon ja sen merkin päivän markkinahinnat, ajoneuvon yksilöllinen kunto, varusteet, vuosimalli, käyttötapa, ajetut kilometrit sekä muut hintaan vaikuttavat tekijät.
FINE toteaa, etteivät koneliikkeiden hintapyynnöt ja myyntihinnat suoraan osoita ajoneuvon käypää arvoa, sillä käyvän arvon lisäksi työkoneliikkeen hintoihin sisältyvät myös koneliikkeen liikekulut, takuu, myyntikate ja tinkimisvara. Myöskään työkoneen mahdollinen aiempi ostohinta ei sellaisenaan osoita sen vahinkohetkisen käyvän arvon suuruutta.
Tässä tapauksessa asiakas oli ostanut ajosilppurin 466 800 euron verollisella hinnalla 4.4.2018. Vahinkotarkastusraportin mukaan uudesta ja varustetasoltaan vastaavasta ajoneuvosta oli saatu koneliikkeen 496 000 euron tarjous, johon sisältyi rahti ja arvonlisävero. Toisen koneliikkeen verollinen tarjous uudesta vastaavasta koneesta ilman rahtia oli 507 160 euroa. FINE on kiinnittänyt huomiota siihen, että asiakkaan toimittaman 4.4.2018 allekirjoitetun kauppasopimuksen mukaan asiakkaan vaihdossa antamat ajoneuvot ja muut koneet oli huomioitu ajosilppurin ja varusteiden 466 800 euron hinnassa siten, että vaihtohyvityksen osuus oli ollut 190 900 ja väliraha oli 275 900 euroa. FINE ei pidä perusteltuna asiakkaan väitettä siitä, että kauppasopimukseen merkitty 466 800 euron kauppahinta olisi ollut vaihtokoneiden vuoksi noin 90 000 euroa koneen todellista markkinahintaa alhaisempi. FINE toteaa, ettei asiakirjoista myöskään ilmene näyttöä koneen myyjään antamasta muusta alennuksesta.
Siltä osin kuin asiakas on vaatinut korkeampaa vakuutuskorvausta ajosilppurin lisävarusteisiin vedoten, FINE toteaa, että normaalia parempi varustelutaso voi olla työkoneen myytävyyttä ja myös sen käypää arvoa korottava tekijä. Lisävarusteiden ei yleensä kuitenkaan voida arvioida korottavan koneen käypää arvoa hankintahintansa määrällä, ja niiden vaikutus hinnanmuodostukseen vähenee koneen ikääntyessä.
S Oy:n 16.5.2022 päivätyssä arvioissa ajosilppurin arvonlisäverottomaksi arvoksi oli merkitty 408 000 euroa ja lisävarusteiden arvonlisäverottomaksi arvoksi 95 100 euroa eli yhteensä 503 100 euroa. Kyseisen arvion perusteella ajosilppurin ja lisävarusteiden arvo olisi ollut arvolisäverollisena 623 844 euroa, joka ylittää asiakkaan ajosilppurista lisävarusteineen vuonna 2018 maksaman arvonlisäverollisen kauppahinnan 157 044 eurolla. Kyseisen huomattavan hinnaneron vuoksi ja ottaen huomioon, ettei arviossa ole selvitetty, mihin seikkoihin siinä esitetyt summat perustuisivat, FINE katsoo, ettei myöskään mainittua perustelematonta arviota voida ottaa koneen käyvän arvon määrityksen perusteeksi.
Ottaen huomioon, että koneen käypää arvoa koskevan vahinkotarkastajan lausunnon mukaan saadut tarjoukset uusista vastaavista ajoneuvoista ovat sisältäneet myös koneen varusteet, FINE pitää arvioinnin lähtökohtana käyvän arvon lausunnossa esitettyjä tietoja. Vahinkotarkastaja on lausunnossaan luokitellut koneen kunnon korin, maalauksen, sisustuksen, moottorin ja voimansiirron osalta luokkaan 3 asteikolla 1-5, eli normaalikuntoiseksi. Asiakas on katsonut, että kone olisi tullut arvioida ensiluokkaiseksi. FINE toteaa, ettei asiakas ole esittänyt näyttöä ajosilppurin erityisen hyvästä kunnosta, mutta pitää ajosilppurin iän perusteella kuitenkin uskottavana, että ajosilppuri oli ollut hyvässä kunnossa. Ajosilppurin ikä ja hyvä kunto on huomioitava käypää arvoa korottavana seikkana, mutta yleisen elämänkokemuksen perusteella ajoneuvossa havaitut, vaikkakin sittemmin korjatut elektroniikkavauriot alentavat myyntihintaa, vaikka kone olisikin jäänyt kyseisten ongelmien vuoksi normaalia vähemmälle käytölle.
Vahinkotarkastuslausunnossa ajosilppurin käyvän arvon arvioinnin lähtökohtana oli pidetty uuden vastaavan koneen hankintahintaa vuonna 2019, ja tästä hankintahinnasta oli tehty noin 10 prosentin ikävähennys. FINE katsoo, että vahinkotarkastusraportissa näin määritelty käypä arvo on asianmukainen huomioiden ajosilppurissa riidattomasti esiintyneet elektroniikkahäiriöt ja ajoneuvon alkuperäisestä hankintahinnasta saatu selvitys.
Vakuutusyhtiön tiedonantovelvollisuus
Asiakkaalla on ollut vakuutuskautta 1.1. – 31.12.2019 koskeneen vakuutuskirjan mukaan voimassa ajosilppurin kaskovakuutukseen liittynyt keskeytysvakuutus, jonka päiväkohtaiseksi korvausmääräksi on merkitty 325 euroa. Asiakas on vaatinut, että vakuutusyhtiö suorittaisi korvauksen toiminnan keskeytymisestä 1 500 euron päiväkorvauksella vakuutusyhtiön tiedonantovirheen vuoksi.
Asiakas on kertonut, että vakuutuksesta oli neuvoteltu vakuutusyhtiön edustaja A.A:n kanssa, ja että esillä olisi ollut kaksi vaihtoehtoa keskeytyskorvaukselle, joista ensimmäinen olisi ollut todellisen menetyksen korvaava keskeytysvakuutus, jossa olisi ollut kahden viikon omavastuuaika. Toisena vaihtoehtona olisi ollut noin 1 500 päivässä korvaava keskeytysvakuutus, joka kattoi maksimissaan kuukauden keskeytyksen. Ensimmäisen vaihtoehdon omavastuuaika oli asiakkaan tarpeeseen nähden liian pitkä, joten asiakas on kertonut päätyneensä jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Vakuutusyhtiö on suorittanut asiakkaalle keskeytyskorvauksen 30 päivältä, joten FINE katsoo korvauksen enimmäisajan olevan asiassa riidaton.
FINElle on toimitettu 24.7.2018 päivätty vakuutushakemus, jossa keskeytysvakuutuksen päiväkorvauksen määräksi on merkitty 325 euroa. Vastaava tieto on ilmoitettu vakuutuksesta asiakkaalle toimitetuissa vakuutuskirjoissa.
Vakuutuksen myynyt vakuutusyhtiön edustaja A.A:n on antamassaan kirjallisessa selvityksessä kertonut, ettei vakuutusyhtiöstä ollut saanut puheena olevalle koneelle kyseisen vakuutuksen tekohetkellä muuta keskeytysvakuutusta kuin kaskovakuutukseen liitetty päiväkorvauksen sisältänyt keskeytysvakuutus, jonka enimmäiskorvausmäärä oli 325 euroa päivässä. Vakuutukseen sovellettiin samaa kaskovakuutusehtoa, kuin muihinkin omalla moottorilla liikkuviin ajoneuvoihin. A.A:n mukaan sen vuoksi ei ollut mahdollista, että asiakkaalle olisi tarjottu hänen kuvaamiaan keskeytysvakuutusvaihtoehtoja. A.A. on kertonut hoitaneensa asiakkaan vakuutuksia aikaisemmin myös toisessa vakuutusyhtiössä, jossa oli ollut tarjolla erilaisia omaisuusvakuutuspohjaisia keskeytysvakuutuksia. Asiakkaalle oli laskettu vakuutustarjous myös tällaisesta omaisuusvakuutuspohjaisesta keskeytysvakuutuksesta, mutta A.A:n muistaman mukaan asiakas ei kuitenkaan ollut päätynyt tällaista vakuutusta ottamaan. A.A. on todennut, että hänen ammatillisen ja taloudellisen etunsa mukaista olisi ollut myydä asiakkaalle mahdollisimman laaja turva, joten, jos parempi keskeytysvakuutus olisi ollut vakuutuksentekohetkellä saatavilla, hän olisi varmasti tarjonnut asiakkaalle sellaista.
Asiakas ei ole toimittanut FINElle kertomustaan tukevaa asiakirjaselvitystä siitä, mihin seikkaan asiakkaan vakuutushakemuksesta ja annetuista vakuutuskirjoista poikennut käsitys 1 500 euron päiväkohtaisesta keskeytyskorvauksesta olisi perustunut. Tämän vuoksi ja ottaen huomioon, ettei vakuutusyhtiöllä A.A:n selvityksen mukaan ollut vakuutuksentekohetkellä tuotevalikoimassaan olemassa korkeamman päiväkorvauksen sisältänyttä ajoneuvon keskeytysvakuutusta, FINE katsoo jääneen selvittämättä, että vakuutusyhtiö olisi antanut asiakkaalle ennen vakuutussopimuksen tekemistä väärän tai harhaanjohtaneen tiedon siitä, että keskeytysvakuutuksen päiväkorvauksen määrä tulisi olemaan 1 500 euroa. FINE pitää näin ollen asianmukaisena vakuutusyhtiön korvauspäätöstä, jossa asiakkaalle on maksettu vakuutussopimuksen mukainen 325 euron päiväkorvaus.
FINE ei edellä mainituin perustein suosita muutosta vakuutusyhtiön korvauspäätökseen.
Lopputulos
FINE ei suosita muutosta vakuutusyhtiön korvauspäätökseen.
FINE
Vakuutus- ja rahoitusneuvonta
Johtava lakimies Isokoski
Esittelijä Nikunlassi