Tapahtumatiedot

Vahinkoilmoituksen mukaan A oli 15.4.2022 klo 22.40 liittymässä liikenneympyrään Audi -merkkisellä henkilöautolla, kun A painoi vahingossa jarrun tilalla kaasua ja auto kiihtyi sillä seurauksella, että se törmäsi edessä ajavaan autoon, joka kimposi edelleen edellä ajavaan autoon. Vahinkoilmoituksen mukaan A:n edellä oli ajanut C:n kuljettama BMW-merkkinen henkilöauto, johon tuli vaurioita etu- ja takaosaan, sekä D:n kuljettama Porsche -merkkinen henkilöauto, jonka takapuskuri vaurioitui. Vahinkotapahtuman todistajaksi oli merkitty E.

Vakuutusyhtiön korvauspäätös 30.5.22

Korvauspäätöksessään vakuutusyhtiö viittasi vakuutustutkijan asiaan osallisten kanssa käymiin puhelinkeskusteluihin. Ajoneuvoa kuljettanut B:n poika A kertoi ajaneensa Audilla liikenneympyrään ja törmänneensä edessä olevan BMW:n perään, minkä seurauksena BMW oli kimmonnut edessä olevaan Porscheen. Edellä ajaneen BMW:n kuljettaja C on A:n kaverin kaveri, mutta Porschen kuljettaja D:tä A ei tuntenut. A kertoi olleensa ennen vahinkotapahtumaa matkalla kotiin läheisestä kaupunginosasta isänsä B:n kanssa. BMW ja Porsche tulivat sattumalta vastaan liikenneympyrässä, ja A törmäsi BMW:n perään. A myönsi syyllisyyden vahinkoon ja toivoi nopeaa korvauskäsittelyä. Hän kertoi ostaneensa auton 6–7 kk sitten hintaan 32 000 euroa ja lyhentävänsä lainaa 355 e/kk.

A soitti vakuutustutkijalle uudelleen kiirehtiäkseen asian käsittelyä. Tällöin hän kertoi aiemmasta poiketen vakuutustutkijalle olleensa isänsä kaverin luona kaksi tuntia ennen kolaria. Vakuutustutkijan kysyttyä, olivatko A tai auto olleet läheisellä satama-alueella ennen vahinkotapahtumaa, A kiisti olleensa satama-alueella tai edes tietävänsä koko paikkaa.

Korvauskäsittelijä soitti B:lle ja pyysi häntä kertomaan vahinkotapahtumasta. B antoi kuitenkin puhelimen pojalleen A:lle, joka kertoi, että B ei puhu suomea. Kun A:lle kerrottiin, että myös B:n lausunto vahinkotapahtumasta tarvitaan, A kertoi aiemmasta poiketen, että B ei ollutkaan auton kyydissä vahinkohetkellä.

BMW:n kuljettaja C kertoi puhelimessa vakuutustutkijalle olleensa ennen vahinkotapahtuman sattumista ajelemassa D:n kanssa lähistöllä ja ”tietävänsä” Audin kuljettajan. Audi oli törmännyt liikenneympyrässä BMW:n perään ja tämän seurauksena C:n kuljettama BMW oli osunut edessä olevaan Porscheen. C kiisti olleensa ennen vahinkotapahtumaa satama-alueella.

Porschen kuljettaja D kertoi vakuutustutkijalle vahinkotapahtumasta muita osallisia vastaavasti, ja vaati vakuutusyhtiöltä korvauksia. Vakuutustutkijan kysyttyä, oliko D ollut läheisen sataman ”kiihdytyssuoralla”, D kiisti tämän ja kysyi, miten satama liittyy vahinkotapahtumaan.

Todistajaksi ilmoitettu E kertoi vakuutustutkijalle nähneensä ketjukolarin liikenneympyrässä. Audi osui BMW:hen ja BMW Porscheen. E ei tunne osallisia ja oli antanut heille yhteystietonsa. E:n mielestä kyseessä oli normaali ketjukolari.

Vakuutusyhtiön poliisilta saamien tietojen mukaan silminnäkijä (X) oli ilmoittanut poliisille nähneensä kolarin satama-alueella. Silminnäkijän mukaan henkilöt kiihdyttelivät yleisellä tiellä. Alueella ei saa yöllä ajaa moottorikäyttöisillä ajoneuvoilla. Silminnäkijän havaintojen mukaan Audi-merkkinen ajoneuvo oli paikallaan kaasutellut ratin ollessa lähes "linkussa", eli renkaat oli käännetty. Auto oli lähtenyt kuljettajan käsistä yllättäen ja osunut noin 10-15 metrin päässä olleeseen paikalla olleen BMW-merkkisen ajoneuvon BUR-694 perään. Silminnäkijä oli mennyt kavereidensa kanssa seuraamaan tilannetta lähemmäksi ja myös videoi tapahtumaa. Hän kuuli osallisten olleen hädissään, että vakuutusyhtiö ei varmasti korvaa törmäystä, ja autot pitää siirtää muualle. Audista oli vuotanut jäähdytysnestettä kadulle ja tiellä oli vana, kun autot poistuivat satama-alueelta. Silminnäkijä seurueineen lähti seuraamaan autoja ja tapasi BMW:n ja Audin liikenneympyrässä. Siellä autoja oli aseteltu "tökeröllä" tavalla lavastettua kolaria varten. Paikalla oli myös Porsche, jota silminnäkijä ei ollut aikaisemmin huomannut satama-alueella.

Vakuutusyhtiön mukaan silminnäkijän toimittama videomateriaali ja lausunto osoittavat kiistattomasti, että A, C, D ja E ovat antaneet väärää tietoa vahingosta. Osalliset lavastivat kolarin, koska he epäilivät, että vakuutusyhtiö ei tulisi korvaamaan vahinkoa. Vahinko on todellisuudessa tapahtunut satama-alueella, jossa moottorikäyttöisillä ajoneuvoilla ajo on kielletty yöaikaan, alkaen kello 22.00. Audin kuljettaja A on yleisellä tiellä tahallisesti "leikkinyt" ja menettänyt ajoneuvon hallinnan noin kello 22.47. Asian todistaa kiistattomasti todistajan silminnäkijähavainto sekä hänen toimittamansa videomateriaali, jossa näkyvät BMW ja Audi klo 22.47. Osalliset ovat siirtäneet ajoneuvot läheiseen liikenneympyrään ja sopineet kertomuksen, joka on kerrottu paikalle kutsutulle poliisipartiolle. Lisäksi he ovat värvänneet todistajan, joka on kertonut etukäteen sepitetyn tarinan liikenneympyrässä sattuneesta kolarista. Toiminta osoittaa erityistä suunnitelmallisuutta ja antaa todennäköiset syyt epäillä törkeän petoksen yritystä.

Jos oikeat tiedot olisi kerrottu, vakuutusyhtiö olisi evännyt korvauksen kokonaan törkeän huolimattomuuden perusteella, koska A oli leikitellyt autolla paikassa, jossa moottoriajoneuvolla ajo on ollut kiellettyä. Silminnäkijä oli ilmoittanut reaaliaikaisesti havainnoistaan hätäkeskukseen, mutta jostain syystä hänen havaintonsa eivät tavoittaneet paikalla ollutta poliisipartiota.

B on valtuuttanut poikansa A:n hoitamaan vahinkoasiaa puolestaan. A on itse kertonut auton olevan vain ja ainoastaan hänen käytössään. Vakuutusyhtiö katsoo A:n antaneen vilpillisesti väärää tietoa vahinkotapahtumasta vakuutusyhtiölle. A:n tarkoituksena on ollut erehdyttää vakuutusyhtiötä saadakseen oikeudetonta taloudellista hyötyä vakuutusturvan perusteella. Vilpillisesti annettujen väärien tietojen ja A:n törkeän huolimattomuuden perusteella Audin vaurioita ei korvata vapaaehtoisen kaskovakuutuksen perusteella. B on antaessaan suostumuksensa ajoneuvonsa kuljettamiseen ottanut vakuutettuna kantaakseen riskin samastettavan henkilön mahdollisesti moitittavasta menettelystä.

Vakuutusyhtiön korvauspäätös 3.6.2022

B haki muutosta korvauspäätökseen vakuutusyhtiön sisäisessä muutoksenhakumenettelyssä. Hän vaati, että vakuutusyhtiö korvaa Audin vauriot kaskovakuutuksesta sekä kahden muun ajoneuvon vauriot liikennevakuutuksen perusteella.

Vakuutusyhtiö viittasi kaskovakuutusta koskevassa korvauspäätöksessään aiemmassa päätöksessä esitettyihin perusteluihin. Tapahtumat nähneellä silminnäkijätodistajalla ei ole mitään omaa intressiä asiassa. Päätöstä ei muutettu.

Asiakkaan valitus

A pyytää Vakuutuslautakuntaa suosittamaan, että vakuutusyhtiö korvaisi Audin vauriot kokonaan kaskovakuutuksesta. Toissijaisesti pyydetään vaurioiden korvaamista määrältään kohtuullisella vähennyksellä. Korjauskustannusten määrä on kustannusarvion mukaan 11 804,11 euroa. A on kyseessä olevan henkilöauton haltija ja toisena ajoneuvon haltijana on hänen isänsä B, joka on myös autovakuutuksen vakuutuksenottaja.

A on ollut ajelemassa autollaan illalla 15.4.2022 satama-alueella. Hänen autonsa on ollut käynnissä, mutta pysähdyksissä. Auton eturenkaat olivat käännettyinä. Hakija sotkeentui auton polkimissa sillä seurauksella, että painoi jalallaan vahingossa kaasua, vaikka piti painaa jarrua. Voimakastehoinen auto kiihtyi nopeasti ja törmäsi BMW-merkkisen auton perään, joka puolestaan törmäsi edessään olevan Porschen perään. Kaikki kolme autoa vaurioituivat tapahtuman yhteydessä.

A:n mukaan kaikki kuljettajat hätääntyivät tapahtuneesta, koska he luulivat virheellisesti, ettei vakuutus korvaisi vahinkoa siksi, ettei satama-alueella saa ajaa moottoriajoneuvolla kyseiseen aikaan. Käsitys on kuitenkin virheellinen, sillä vakuutusyhtiön korvausvelvollisuuden kannalta tällä seikalla ei ole merkitystä.

Kaikki kolme ajoivat autot läheiseen liikenneympyrään ja yksi heistä soitti poliisit paikalle. Joko BMW:n tai Porschen kuljettaja kertoi poliisille, että heille sattui liikenneympyrässä peräänajokolari. A teki vakuutusyhtiölle vahinkoilmoituksen, jossa hän ilmoitti vahingosta samalla tavalla. Vakuutusyhtiö alkoi selvittää tapahtunutta ja teki ainakin A:sta poliisille tutkintapyynnönkin.

A pitää korvauspäätöstä virheellisenä. Pitää paikkansa, että hakija on vahinkoilmoituksessa antanut vakuutusyhtiölle vääriä tietoja vahinkopaikasta. Oikea vahinkopaikka on ollut muutaman sadan metrin päässä. Sen sijaan tiedot vahinkomekanismista ovat muutoin olleet oikeat, eli hakija on autollaan törmännyt toisen auton perään, joka on törmännyt kolmannen auton perään. Jos A olisi ilmoittanut vakuutusyhtiölle tiedot tapahtuneesta oikein, yhtiö olisi mitä ilmeisimmin ollut velvollinen suorittamaan vakuutuskorvauksen autovakuutuksen perusteella. A ei ole menetellyt vahingon sattuessa huolimattomasti, tai ainakaan siinä määrin törkeän huolimattomasti, että vakuutusyhtiöllä olisi oikeus kieltäytyä maksamasta korvausta. Tässä tilanteessa sillä, että vahingosta on annettu vääriä tietoja, ei ole vakuutusyhtiön korvausvelvollisuuden kannalta merkitystä. Olennaista on, olisiko vakuutusyhtiö ollut velvollinen maksamaan vakuutuskorvauksen todellisuudessa tapahtuneen vahingon perusteella. Kun näin on tässä tapauksessa ollut, vakuutetun vahingon syntyolosuhteista ilmoittamilla todellisuudesta poikkeavilla tiedoilla ei ole asian arvioinnin kannalta merkitystä.

Vaikka A myöntää toimineensa virheellisesti jättäessään kertomatta vahingon todellisesta tapahtumapaikasta, hän pitää vakuutusyhtiön väitettä tapahtuman ”lavastamisesta” perusteettomana. Väärän tapahtumapaikan ilmoittaminen, joka on johtunut hätäännyksestä, ei ole muuttanut tapahtuman luonnetta miksikään.

Vakuutusyhtiön vetoaman ulkopuolisen todistajan kertomuksen osalta A on lausunut, että auto oli ollut paikallaan ennen vahingon sattumista. Korvauspäätöksen mukaan myös ulkopuolinen todistaja on kertonut asiasta tällä tavalla. Vahinko on tapahtunut sen vuoksi, että A on epähuomiossa painanut autonsa kaasupoljinta tarkoitetun jarrupolkimen sijasta. Vahinko on siten johtunut erehdyksestä, eikä minkäänlaista kiihdyttelyä, leikittelyä tai riskinottoa ole tapahtunut vahinkohetkellä.

Yhtiö on perustanut väitteensä törkeästä huolimattomuudesta siihen, että A:n kuljettaman henkilöauton vauriot sopivat aiheutuneiksi suurienergisestä törmäyksestä. Kyseessä olevassa autossa on 3.0-litrainen, yli 200 hevosvoiman dieselmoottori, jonka avulla auto kiihtyy tavanomaista henkilöautoa nopeammin. Näin ollen on täysin johdonmukaista, että vahingossa tehty voimakas kaasupolkimen painallus on omiaan saamaan aikaan sellaisen liike-energian paikaltaan liikkeelle lähtevään autoon, että törmäystilanteessa aiheutuu kuvissa näkyvät vauriot. Vaurioista ei voi tehdä johtopäätöstä siitä, että A olisi toiminut törkeän huolimattomasti.

Vaikka A olisikin kiihdytellyt tiellä, ei se ole vakuutusyhtiön väittämää riskinottoa, joka olisi osoitus hakijan huolimattomuudesta. Tyhjällä satama-alueella autotiellä tehty normaalia voimakkaampi kaasun painallus ei aiheuta riskiä kenellekään. Lisäksi tulee ottaa huomioon, ettei vahinko tässä tapauksessa ole aiheutunut kiihdyttelyn tai autolla leikittelyn seurauksena. A katsoo, ettei ulkopuolisen silminnäkijän väitetty havainto osapuolten kiihdyttelystä muuna hetkenä kuin vahinkotapahtuman sattuessa osoita vahinkotapahtumaa törkeällä huolimattomuudella aiheutetuksi. A:n mielestä asiassa jää kaikesta huolimatta osoittamatta, että A olisi tosiasiassa kiihdytellyt autoaan. Vahinko tulisi näillä perusteilla korvata kaskovakuutuksesta.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö kiistää A:n vaatimukset ja viittaa korvauspäätöksiinsä. Vakuutetun ajoneuvon kuljettaja A on yhdessä muiden osallisten kanssa antanut vakuutusyhtiölle ja viranomaisille tarkoituksellisesti väärää tietoa vahingon sattumispaikasta ja lavastanut kolarin todellisuutta vastaamattomaksi. Hän on myös kertonut vakuutustutkijalle vastoin totuutta, että vakuutuksenottaja B oli hänen kyydissään vahingon sattuessa. Vakuutusyhtiö ei nämä seikat huomioon ottaen pidä A:n kertomusta törmäysvahingon sattumisesta luotettavana. Vakuutusyhtiö huomauttaa lisäksi, että valokuvista näkyvät Audin etuosan vauriot viittaavat siihen, että törmäys edellä olevaan ajoneuvoon on ollut melko suurienerginen. Tämä seikka tukee arviota, jonka mukaan Audin kuljettaja on ennen liikennevahingon sattumista toiminut törkeän huolimattomasti.

Kolarin nähnyt todistaja X on vahingon osapuoliin nähden ulkopuolinen, eikä syytä epäillä hänen kertomuksensa luotettavuutta ole ilmennyt. Todistaja on kertonut olleensa kolmen kaverin kanssa satama-alueella, jossa em. henkilöt kiihdyttelivät yleisellä tiellä. Alueella ei saa ajaa yöllä moottorikäyttöisillä ajoneuvoilla. Audin kuljettaja B ei ole missään vaiheessa myöntänyt ajoneuvolla leikittelyä vaan hän vetoaa siihen, että polkimet menivät sekaisin. Vakuutusyhtiö katsoo, että käsiteltävänä olevassa tapauksessa ulkopuolisen todistajan lausunto on ratkaisevassa asemassa arvioitaessa B:n huolimattomuuden astetta.

Vakuutusyhtiön mielestä todistajan lausunto vahvistaa sen, että B on ajoneuvolla kiihdyttelyn tai leikittelyn yhteydessä osunut edessä olevaan autoon. Autolla leikittelyä voidaan pitää siinä määrin tahallisena riskinottona, ettei ajoneuvolle sen seurauksena aiheutunutta vahinkoa tule korvata kaskovakuutuksesta. Vakuutusyhtiö olisi evännyt korvauksen törkeän huolimattomuuden perusteella, vaikka osapuolet olisivat kertoneet vahingon sattumispaikasta totuudenmukaisesti.  

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Osapuolten välinen erimielisyys koskee sitä, onko A menetellyt henkilöauton kuljettajana niin moitittavasti, että törmäysvakuutuksesta maksettava korvaus on voitu törkeän huolimattomuuden perusteella evätä. Kyse on myös siitä, mikä merkitys A:n vahinkotapahtumasta antamien tietojen virheellisyydellä ja puutteellisuudella on ollut vakuutusyhtiön korvausvastuun kannalta.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 30 §:n (Vakuutustapahtuman aiheuttaminen vahinkovakuutuksessa) 2 momentin mukaan, jos vakuutettu on aiheuttanut vakuutustapahtuman törkeästä huolimattomuudesta, voidaan hänelle tulevaa korvausta alentaa tai se evätä.

Vakuutussopimuslain 33 §:n (Samastaminen vahinkovakuutuksessa) mukaan mitä edellä säädetään vakuutetusta, kun kysymys on vakuutustapahtuman aiheuttamisesta, suojeluohjeiden noudattamisesta tai pelastamisvelvollisuudesta, sovelletaan vastaavasti henkilöön:

1) joka vakuutetun suostumuksella on vastuussa vakuutuksen kohteena olevasta moottorikäyttöisestä tai hinattavasta ajoneuvosta, aluksesta taikka ilma-aluksesta

Vakuutussopimuslain 34 §:n (Korvauksen alentaminen tai epääminen vahinkovakuutuksessa) mukaan harkittaessa, onko korvausta vahinkovakuutuksessa tässä luvussa säädetyllä perusteella alennettava tai evättävä, tulee ottaa huomioon, mikä merkitys seikalla, jota vakuutuksenottajan tai vakuutetun antama väärä tai puutteellinen tieto koskee, tai vahingonvaaraa lisänneellä muuttuneella olosuhteella taikka vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön toimenpiteellä tai laiminlyönnillä on ollut vahingon syntymiseen. Lisäksi tulee ottaa huomioon vakuutuksenottajan, vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön tahallisuus tai huolimattomuuden laatu sekä olosuhteet muutoin.

Vakuutussopimuslain 69 §:n (Korvauksen hakijan velvollisuus antaa selvityksiä) mukaan korvauksen hakijan on annettava vakuutuksenantajalle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutuksenantajan vastuun selvittämiseksi ja joita häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen myös huomioon vakuutuksenantajan mahdollisuudet hankkia selvitys.

Vakuutussopimuslain 72 §:n (Väärät tiedot vakuutustapahtuman sattumisen jälkeen) jos korvauksen hakija on vakuutustapahtuman jälkeen vilpillisesti antanut vakuutuksenantajalle vääriä tai puutteellisia tietoja, joilla on merkitystä vakuutuksenantajan vastuun arvioimisen kannalta, hänen korvaustaan voidaan alentaa tai se voidaan evätä sen mukaan kuin olosuhteet huomioon ottaen on kohtuullista.

Kaskovakuutusehtojen (voimassa 1.4.2021 alkaen) kohdan 4.4.1 (Kolarointiturva, korvattavat vahingot) mukaan kolarointiturvasta korvataan vahinko, joka välittömästi aiheutuu vakuutuskohteelle
- tieltä suistumisesta tai kaatumisesta
- tien sortumisesta
- törmäyksestä tai
- muusta äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta vakuutuskohdetta ulkoapäin vahingoittavasta syystä

Kaskovakuutukseen liitettyjen yleisten sopimusehtojen kohdissa 7, 8 ja 10 on vakuutussopimuslaissa säädettyä vastaavat määräykset samastamisesta, korvauksen alentamisesta tai epäämisestä törkeän huolimattomuuden perusteella, sekä korvauksen alentamisesta vahinkotapahtumasta vilpillisesti annettujen väärien tai puutteellisten tietojen johdosta.

Asian arviointi

Korvauksen alentaminen törkeän huolimattomuuden perusteella

Lausuntopyynnöstä ilmenee, että A on ostanut joitakin kuukausia aikaisemmin puheena olevan henkilöauton, ja hänellä on siitä velkaa. Selvityksestä ei suoraan ilmene, onko ajoneuvo rahoitusyhtiön omistama. Vakuutuskirjan mukaan ajoneuvon vakuutuskokonaisuuteen kuuluu rahoitusvakuutus, joka on voimassa muun muassa ajoneuvon omistuksenpidätysehdoin myyneen autoliikkeen tai tällaiset oikeudet siirron kautta saaneen rahoituslaitoksen hyväksi, mikä viittaa voimakkaasti siihen, että ajoneuvo on rahoitusyhtiön omistama.

Vakuutuslautakunta toteaa, että esitetyn selvityksen perusteella nimenomaan A:lla on ajoneuvon pysyvänä haltijana ja rahoitusvelallisena omistajaintressi ajoneuvoon. Selvityksestä ei ilmene, että ajoneuvon pysyväksi haltijaksi merkitty vakuutuksenottaja B olisi ajoneuvon osaomistaja. Myöskään rahoitusyhtiö ei myöskään ole esittänyt asiassa vaatimuksia. Koska osapuolten välinen riita koskee ajoneuvon korjauskulujen korvaamista, Vakuutuslautakunta päätyy siihen, että arvioitaessa kysymystä ajoneuvon korjauskuluista korjauskulujen korvattavuutta arvioitaessa asiassa ei ole tarpeen erikseen arvioida rahoitusyhtiön tai B:n asemaa vakuutettuina.

Osapuolten välillä on riidatonta, että vahinkotapahtuma on sattunut puheena olevalla satama-alueella siten, että A:n kuljettama Audi on törmännyt edessään olleen BMW-merkkisen henkilöauton takaosaan. Vakuutusyhtiö on vedonnut paikalla olleen silminnäkijä X:n vakuutusyhtiön vakuutustutkijalle antamaan kertomukseen, jonka mukaan Audia oli paikallaan kaasuteltu ratin ollessa lähes ”linkussa” eli renkaat käännettynä. Auto oli lähtenyt kuljettajan ”käsistä” yllättäen ja osunut noin 10 metrin päässä olleen BMW:n perään. A puolestaan on kiistänyt mainitun menettelyn, ja kertonut vahingon aiheutuneen siitä, että hän painoi erehdyksessä jarrun sijasta kaasua.

Vakuutuslautakunta pitää asiassa esitettyjen asiakirjojen perusteella selvitettynä, että vakuutusyhtiö on saanut vahinkotapahtuman ulkopuolisena silminnäkijänä olleen X:n henkilöllisyyden tietoonsa liikennerikosasiaa selvittäneeltä poliisilta. Ottaen huomioon asiassa esitetyt X:n satama-alueelta ottamat valokuvat ja videotallenteet, lautakunta pitää uskottavana X:n kertomusta siitä, että vahinko on ollut seurausta satama-alueella tapahtuneesta Audin voimakkaasta paikoillaan kaasuttamisesta ja tämän seurauksena tapahtuneesta äkillisestä ajoneuvon liikkeelle lähtemisestä. Myös Audin vaurioiden laajuus tukee osaltaan X:n kertomusta. Sen sijaan A:n kertomus, jonka mukaan yhteentörmäys olisikin aiheutunut erehdyksessä tapahtuneesta kaasun ja jarrun keskenään sekoittamisesta, on jo lähtökohtaisesti epäuskottava. A:n kannanottojen luotettavuutta heikentää myös se, että A on myöntänyt esittäneensä yhdessä C:n, D:n ja todistajaksi ilmoitetun E:n kanssa kertonut vakuutusyhtiön vakuutustutkijalle paikkansa pitämättömän kertomuksen siitä, että vahinko olisi sattunut liikenneympyrässä tapahtuneen peräänajon seurauksena. Näillä perusteilla lautakunta pitää asiassa riittävästi näytettynä, että vahinko on aiheutunut X:n kertomalla tavalla.

Lautakunta toteaa, että auton kaasuttaminen paikoillaan siten, että sen vetävät pyörät sutivat tienpintaa vasten, mistä tilanteessa on X:n kertomuksen perusteella ollut kysymys, liittyy merkittävä riski siitä, että auto syöksähtää voimakkaasti eteenpäin renkaiden saavuttaessa jälleen pidon ajorataan. A:n kuljettaman Audin etuosan vaurioiden perusteella törmäys on ollut verraten voimakas, mikä osoittaa autoa kaasutetun tilanteessa voimakkaasti. Ajoneuvon tämän kaltainen käsittely toisen ajoneuvon lähellä osoittaa lautakunnan näkemyksen mukaan kuljettajassa piittaamattomuutta menettelyyn liittyvästä huomattavan vahinkoriskin suhteen.

Vakuutuslautakunta katsoo, että vahinko on tässä tapauksessa aiheutettu törkeällä huolimattomuudella. Esitetyn selvityksen perusteella lautakunta kuitenkin katsoo, että vakuutusyhtiö ei ole voinut yksinomaan tällä perusteella evätä korvausta. Sen sijaan korvausta voidaan törkeän huolimattomuuden perusteella alentaa.

A:n vahinkotapahtumasta antamien tietojen merkitys ja korvauksen alentaminen

Asiassa on riidatonta, että A on korvauksen hakijana antanut vakuutusyhtiölle virheellistä tietoa vahinkotapahtumasta tarkoituksenaan saada henkilöautonsa vaurioitumisesta alentamaton korvaus tilanteessa, jossa hän on arvioinut, että totuudenmukainen kertomus vahingon sattumiseen johtaneista tapahtumista johtaisi korvauksen epäämiseen. Vakuutuslautakunta pitää sinänsä mahdollisena, että A on kertomallaan tavalla virheellisesti olettanut, että vahingon sattuminen klo 22 jälkeen satama-alueella voisi johtaa korvauksen epäämiseen, ja on tämän vuoksi kertonut vakuutusyhtiölle vahingon sattuneen satama-alueen sijaan läheisessä liikenneympyrässä. Lautakunta kuitenkin katsoo, että väärän vahinkopaikan ja paikkansapitämättömän vahingon tapahtumainkulun ilmoittaminen on tässä tapauksessa vaikeuttanut vahingon selvittämistä. Lisäksi on ilmeistä, että A on ajoneuvon voimakkaasta kaasuttamisesta kertomatta jättämällä pyrkinyt salaamaan vakuutusyhtiöltä myös sen, että vahingon syynä on ollut hänen törkeän huolimaton menettelynsä. Lautakunta katsoo, että A:n tältäkin osin vääriä tietoja käsittävällä ja siten vilpillisellä kertomuksella on ollut vaikutusta vakuutusyhtiön vastuun arvioinnin kannalta.

Vakuutussopimuslain 72 §:n perustelujen mukaan (HE 114/1993 vp, s. 69) korvausta voidaan alentaa tai se evätä sen mukaan kuin olosuhteet huomioon ottaen on kohtuullista. Harkinnassa voidaan muun muassa ottaa huomioon, kuinka huomattavaa hyötyä vilpillä on tavoiteltu, menettelyn törkeysaste muutoin, vilpin käyttöön johtaneet syyt sekä vakuutuksenantajalle mahdollisesti aiheutuneet ylimääräiset selvittelykustannukset.

Tässä tapauksessa A on pyrkinyt menettelystään vääriä tietoja antamalla saamaan korvauksen korjauskuluista alentamattomana. Vilpillisten tietojen antamiseen liittynyttä A:n menettelyä, joka on käsittänyt useiden henkilöiden kesken paikkansa pitämättömästä kertomuksesta sopimisen ja ajoneuvot väitettyyn vahinkopaikkaan siirtämisen, ja jota voidaan Vakuutuslautakunnan näkemyksen mukaan näin ollen perustellusti luonnehtia vahinkotapahtuman lavastamiseksi, on pidettävä törkeysasteeltaan varsin moitittavana. Kun otetaan huomioon ajoneuvon korjauskulujen määrä (n. 11 800 euroa) ja se, että vakuutusyhtiöllä on jo törkeän huolimattomuuden perusteella ollut oikeus alentaa korvausta A:n osalta, Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutusyhtiö on voinut alentaa korvausta myös vilpin perusteella.

Kokonaisarvio A:n menettelystä

Vakuutuslautakunta pitää vahinkotapahtuman sattumiseen johtanutta A:n menettelyä edellä kuvatuista syistä törkeän huolimattomana. Kun otetaan lisäksi huomioon A:n vahinkotapahtumasta vilpillisesti antamien väärien tietojen merkitys vakuutusyhtiön vastuun arvioimisen kannalta ja tietojen antamiseen liittyneen A:n menettelyn moitittavuus, Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutusyhtiöllä on tässä tapauksessa ollut oikeus evätä korjauskuluista maksettava korvaus kokonaan.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta ei suosita asiassa muutosta.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Bygglin
Sihteeri Siirala

Jäsenet:
Kankkunen
Vaitomaa
Vyyryläinen