Tapahtumatiedot
Vahingonkärsineet A ja B omistavat kiinteistön osoitteessa K-tie 9. Vahingonkärsineiden esittämän mukaan kiinteistöllä sijaitseva rakennus on kärsinyt vaurioita K-tie 7a osoitteessa sijaitsevan omakotitalon rakennustyömaalla suoritettujen räjäytystöiden vuoksi. Korvausta aiheutuneista vahingoista haettiin räjäytystyöt suorittaneen X Oy:n toiminnan vastuuvakuutuksesta. A:n ja B:n korvausvaatimus oli 43.267,00 euroa.
Vastuuvakuutusyhtiö antoi asiassa ensivaiheessa korvauspäätöksen, jonka mukaan L Oy:n ei voida katsoa olevan korvausvastuussa vahingosta syy-yhteyden puuttumisen vuoksi. A ja B olivat tyytymättömiä vakuutusyhtiön korvauspäätökseen ja pyysivät asiassa ratkaisusuositusta Vakuutuslautakunnalta. Ratkaisupyynnössään A ja B ovat vedonneet hankkimiinsa Y Oy:n ja Z Oy:n raportteihin syy-yhteyden toteamisesta.
A:n ja B:n esittämien uusien selvitysten pohjalta vakuutusyhtiö päätyi arvioimaan korvausasiaa uudelleen ja antoi sittemmin asiassa uuden korvauspäätöksen, jossa se katsoi L Oy:n olevan korvausvastuussa A:n ja B:n kiinteistölle aiheutuneista vaurioista. Yhtiö toteaa kuitenkin päätöksessään, että rakennuksen rakenteille aiheutuneet vahingot sekä kosteudesta aiheutuneet vahingot korvataan L Oy:n vastuuvakuutuksesta siltä osin, kuin se on seurasta suoritetuista räjäytystöistä. Yhtiö totesi, että korvauskelpoista vahinkoa määritettäessä otetaan huomioon muun muassa rakennuksen puutteellinen kunto sekä omaisuuden käypä arvo vahinkohetkellä. Päätöksen mukaan vahingonaiheuttaja ei ole velvollinen korvaamaan vahingoittuneeseen omaisuuteen kohdistuvia parannustöitä siinäkään tapauksessa, että parannus on ollut välttämätön omaisuuden saattamiseksi sellaiseksi, että se vastaa muun muassa voimassaolevia viranomais- tai rakennusmääräyksiä.
Päätöksessään yhtiö toteaa A:n ja B:n vaatineen korvausta korjauskulujen osalta NK Oy:n remonttisuunnitelman mukaisesti 43.267 euroa. Yhtiön näkemyksen mukaan summa sisältää merkittävästi erilaisia vahinkotapahtumaan liittymättömiä parannustöitä, kuten esimerkiksi laajoja putkimuutostöitä, lattialämmityksen asentaminen, ikkunoiden vaihto sekä saunakalustojen uusiminen. Yhtiö toteaa, että A ja B ovat uusineet kokonaan vuonna 1992 valmistuneen kylpyhuoneensa vahingon jälkeen. Yhtiön näkemyksen mukaan vahingosta johtuvat kohtuulliset korjauskulut ovat yhteensä 7.868,01 euroa. Näkemyksensä tueksi vakuutusyhtiö viittaa hankkimaansa R Oy:n lausuntoon. Tämän lisäksi yhtiö katsoo asianmukaiseksi korvata Y Oy:n ja Z Oy:n raporttien kustannukset asian hoitoon liittyvinä selvityskuluina.
Siltä osin kuin A ja B ovat vaatineet korvausta remonttia varten otetun lainan lainanhoitokuluista, yhtiö toteaa, että kyseessä on ns. puhdas varallisuusvahinko, jota ei vakuutuksen ehtojen kohdan 2.10 mukaan voida korvata vastuuvakuutuksesta. Yhtiö toteaa myös, että A ja B ovat ottaneet 35.000 euron suuruisen lainan remontin toteuttamista varten. Vakuutusyhtiön mukaan, kun otetaan huomioon, että L Oy:n rakennukselle aiheuttamien vahinkojen suuruudeksi on arvioitu 7.868,01 euroa, niin asiassa ei ole näytetty, että tämän suuruiselle korjaukselle olisi ylipäänsä ollut tarve ottaa lainaa. Lisäksi yhtiö viittaa muun muassa KKO:n ja Vakuutuslautakunnan käytäntöön, jonka mukaan rahoituskustannuksia ei yleisesti pidetä sopimussuhteissa korvattavana. Yhtiö katsoo, ettei taloudellista vahinkoa tulisi korvata laajemmin myöskään deliktivastuutilanteissa.
Käyttöhyödyn menetyksestä vaaditun korvauksen osalta vakuutusyhtiö toteaa, ettei vahinkoa kärsinyt voi viivästyttää korjaustoimenpiteisiin ryhtymistä sen vuoksi, ettei vakuutuksesta ole suoritettu sieltä vaadittua korvausta. Näin ollen vakuutusyhtiö katsoo, ettei asiassa ole perusteita maksaa korvausta sen vuoksi, että asian ratkaisemisessa on kestänyt pitkän aikaa. Myös vahingonkorvausoikeudellinen vahingonrajoittamisperiaate pitää sisällään velvollisuuden myös vahinkoa kärsineelle estää ja rajoittaa vahingon syntymistä esimerkiksi ryhtymällä korjaustoimiin ilman viivästyksiä. Yhtiö toteaa myös, ettei käyttöhyödyn menetyksenä tule korvattavaksi vahingosta aiheutuvaa epämukavuutta tai haittaa, jos asunnossa on voitu asua remontin aikana. Yhtiön käsityksen mukaan A:n ja B:n kiinteistöllä on ollut myös toinen kylpyhuone käytettävissä remontin ajan. Jos näin ei ole, niin käyttöhyödyn menetys voidaan korvata R Oy:n lausuntoon perustuen kokonaisten remonttipäivien osalta 14 työpäivän ajalta ja kolme viikon ajalta kuivausta suoritettaessa. Lopuksi päätöksessä todetaan vielä, ettei asiassa ole osoitettu, että askarteluhuoneen käytön estymisen osalta olisi aiheutunut vahingonkorvauslain mukaista korvattavaa vahinkoa.
Asiakkaan valitus
A ja B olivat tyytymättömiä vakuutusyhtiön päätökseen ja pyysivät asiassaan ratkaisusuositusta Vakuutuslautakunnalta.
Valituksessaan ja sen lisäkirjelmissä A ja B toteavat vakuutusyhtiön korvauspäätöksen olevan virheellinen siltä osin, kun yhtiö on kieltäytynyt maksamaan korvauksia täysimääräisinä esitetyn vaatimuksen mukaisesti. Valituksen mukaan korvaamatta oleva osuus vahingon johdosta tehdyn remontin kustannuksista on 33.510,63 euroa. Lisäksi A ja B vaativat korvattaviksi edelleen korjauskustannusten rahoittamiseksi otetun lainan korko- ja muita kuluja lainan nostopäivästä siihen asti, kunnes yhtiö on suorittanut vaaditun korvauksen kokonaisuudessaan ja laina on näin saatu maksetuksi. Korvausta vaaditaan edelleen myös askarteluhuoneen käyttöhyödyn menetyksestä 100 euro per viikko, eli yhteensä 22.7.2021 – 22.6.2022 5.100 euroa. Lisäksi A ja B vaativat 520,80 euroa yhtiön päätöksen jälkeen syntyneistä asian selvittelykustannuksista.
Näkemyksensä tueksi A ja B käyvät seikkaperäisesti läpi esittämiensä vaatimusten perusteet ja sen miksi kaikki esitetyt kustannukset ovat olleen tarpeellisia nimenomaan nyt käsillä olevan räjäytysvahingon vuoksi. A ja B viittaavat laajasti myös alkuperäiseen valitukseensa sekä asiassa hankittuihin asiantuntijalausuntoihin ja etenkin HTT-tavarantarkastajan lausuntoon 11.10.2022, jonka mukaan vaurioitunut kylpyhuone on korjattava kokonaan.
Valituksessa todetaan muun muassa, että koska kysymys on ollut märkätilasta, niin sitä ei ole ollut mahdollista remontoida pistemäisesti vain lattiassa havaitun halkeaman sekä seinissä ja lattiassa havaittujen kosteusvaurioiden osalta, vaan märkätilan rakenteet oli purettava kokonaisuudessaan ja tila oli myös kuivatettava ja rakennettava uudelleen. Näin ollen kustannukset ovat kokonaisuudessaan olleet välttämättömiä ja tarpeellisia ja ne ovat niin ikään syy-yhteydessä vakuutuksenottajan toimintaan. Ilman räjäytysten johdosta syntyneitä vaurioita ei kylpy- ja saunatiloja olisi ollut tarvetta remontoida lainkaan, vaan ne olivat ennen vahinkoa iästään huolimatta edelleen teknisesti käyttökelpoiset. Tälläkin perusteella kustannukset ovat kokonaisuudessaan seurausta vakuutuksenottajan toiminnasta.
Valituksessa kiistetään vakuutusyhtiön väite siitä, että kiinteistöä olisi ryhdytty remontoimaan laajemmin kuin vahingon korjaamisen osalta. Tässäkin yhteydessä A ja B viittaavat 11.10.2022 HTT-tavarantarkastajan lausuntoon. Samoin valituksessa kiistetään yhtiön väite, jonka mukaan mahdollisen parannustyön osuutta ei korvata silloinkaan, kun se perustuu muuttuneiden viranomais- ja rakennusmääräysten noudattamiseen. Märkätiloja korjattaessa tulee noudattaa aina voimassaolevia säännöksiä ja hyvää rakennustapaa eikä korjausta voida arvioida rakennusajankohtana voimassaolleiden säännösten ja määräysten perusteella. Voimassaolevien määräysten mukaan kohteeseen on ollut pakko asentaa nykymääräysten mukainen vedeneristys, kun märkätilan kaakelointi on jouduttu korjaustöiden yhteydessä purkamaan. Vedeneristyksen vaihtaminen on puolestaan aiheuttanut erinäisiä muita muutostöitä, kuten lattiakaivojen uusiminen erityksen vaatimuksia vastaavaksi sekä lattialämmityksen uusimisen. Näidenkin töiden tarve käy ilmi HTT-tavarantarkastajan lausunnosta.
Valittajat viittaavat yhtiön väittämän tasonparannuksen osalta myös Vakuutuslautakunnan ratkaisukäytäntöön ja tarkemmin tapauksiin VKL 785/03 ja FINE-013250 (2019) ja toteavat, ettei tilan korjaamista sääntöjen ja määräysten mukaiseksi ole pidettävä tasonparannuksena. Tällaiset kustannukset ovat sen sijaan korvattavaa vahinkoa.
Yhtiön esittämiin väitteisiin siitä, että kylpyhuoneen väliseinän korvaaminen lasiseinällä ei olisi enää vakuutuksenottajan aiheuttaman vahingon korjaamista valittajat toteavat, että kyseisen väliseinän uudelleenrakentamisen kustannukset olisivat joka tapauksessa olleet seurasta käsillä olevasta räjäytystyöstä. Näin ollen lasiseinän merkitys vahingon määrään on varsin vähäinen. Samoin kiuaskivien vaihtamisella ei ole juurikaan ollut merkitystä kokonaisurakan hintaa ajatellen.
Valituksessa kritisoidaan vakuutusyhtiön menettelyä myös siltä osin, kun yhtiö ei ole esittänyt vahingon määrää koskevia näkemyksiään jo siinä vaiheessa, kun korjaustöistä on alettu keskustelemaan. Yhtiöllä on kuitenkin ollut käytössään korjaussuunnitelma jo ennen korjaustöiden aloittamista. Yhtiö on kiistänyt korjaussuunnitelman vasta yli puoli vuotta sen vastaanottamisen jälkeen. Näin ollen, koska vakuutusyhtiö ei ole esittänyt minkäänlaisia huomautuksia esitettyyn selvitykseen liittyen, niin valittajilla on ollut oikeus luottaa siihen, että suunnitellut korjaustyöt ovat olleet laadultaan ja kustannukseltaan hyväksyttäviä.
Mikäli lautakunta kuitenkin katsoisi, ettei vakuutusyhtiö ole menettänyt oikeuttaan kiistää suunnitelman mukaisten kustannusten määrää ja laatua, niin valittajat huomauttavat, että tapauksessa HTT-tavarantarkastajaa on nimenomaan pyydetty arvioimaan, mitä korjaus pitäisi sisällään silloin, kun se olisi toteutettu aivan minimissään välttämättömillä toimenpiteillä. Tälläkin tavalla toteutettuna tavarantarkastaja on pitänyt vakuutusyhtiön toimittamaa 23.8.2022 päivättyä työsuunnitelmaa olennaisiltaan osin puutteellisena. Mainitusta suunnitelmasta puuttuu useita toimenpiteitä ja niihin liittyvät materiaalit. Suunnitelma on muutenkin tehty rakennusajankohtana voimassaolleiden vaatimusten mukaan, kun korjaustyössä on noudatettava nykyisiä määräyksiä ja ohjeita. Näin ollen vakuutusyhtiön esittämä korvaussumma 5.097 (alv. 0%) euroa on liian alhainen. Yhtiön esittämästä arviosta on jäänyt puuttumaan myös säännösten edellyttämä asbestikartoitus.
Valituksessa huomautetaan, että myös urakoitsijalta pyydetyn todellisiin kustannuksiin perustuvan minimilaskelman mukaan olisivat kustannukset joka tapauksessa olleet yhteensä 17.687 euroa. Vakuutusyhtiön laskelman tehnyt taho ei ole edes käynyt kohteessa ennen laskelman tekemistä. Valituksen mukaan tällaisen minimitason noudattamista ei edes olisi voitu käsillä olevassa tapauksissa valittajilta odottaa, koska on pidettävä kohtuuttomana, että esimerkiksi että seinästä irrotetut vanhat paneelit kiinnitetään siihen uudestaan tai että paneloinnista olisi tullut korvattavaksi vain osa. Valittajilla on katsottava olleen oikeus korjata tila siten, että se korjauksen jälkeenkin muodostaa esteettisesti yhtenäisen tilan. Joka tapauksessa kokonaiskorvauksen määrä ei voi missään tilanteessa alittaa mainittua 17.687 euroa. Näkemyksensä tueksi valittajat toteavat, että ennen korjauksen aloittamista myös vakuutusyhtiön käyttämältä 23.8.2022 päivätyn laskelman laatineelta R Oy:ltä pyydettiin tarjousta urakasta, joka oli yhteensä 35.639,03 euroa. Tämäkin osaltaan osoittaa, että vakuutusyhtiön tekemää arviota on pidettävä liian alhaisena.
Valituksessa toistetaan myös vaatimus ylimääräisten lainanhoitokustannusten osalta. Valituksen mukaan kysymys ei ole vakuutusyhtiön väittämän mukaisesti ns. puhdasta varallisuusvahinkoa, jota ei korvattaisi lainkaan vastuuvakuutuksesta. Lainakustannukset ovat selkeässä yhteydessä tapauksessa aiheutuneeseen esinevahinkoon, eli valittajien omakotitalon vaurioihin. Tämän näkemyksen tueksi valituksessa vedotaan muun muassa Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositukseen FINE-016199 (2019). Myös vahingonkorvauslain 5:5 mukaan esinevahinkona on korvattava esineen korjauskustannukset, vahingosta aiheutuneet muut kulut sekä arvonalennus ja lisäksi myös tulojen tai elatuksen vähentyminen. Lisäksi valittajat huomauttavat, että tapauksessa ei ole kysymys sopimusvastuusta tai tavanomaisesta deliktivastuusta, vaan ympäristövahinkolain mukaisesta ankarasta vastuusta, jolloin syy-yhteyden vaatimukselta ei vaadita yhtä suurta todennäköisyyttä kuin delikti- tai sopimusvastuun ollessa kyseessä. Syy-yhteys aiheutuneen vahingon ja lainanhoitokustannusten välillä on joka tapauksessa kiistaton, koska lainan tarvetta ei olisi ollut ilman aiheutunutta vahinkoa. Niin ikään lainaa ei olisi tarvittu, jos vakuutusyhtiö olisi alun perin suorittanut korvauksen vahingosta. Valittajille ei ole ollut ilman luotonottoa mahdollista ryhtyä korjaustoimiin ja näin ollen lainakustannukset tulee korvata asiassa täysimäärisinä.
Valituksessa uudistetaan vaatimus myös käyttöhyödyn menetyksestä. Valittajat eivät ole voineet käyttää asuntonsa kylpyhuonetta eikä askarteluhuonetta vahingon aiheutumisen jälkeen vasta kuin korjausremontin valmistuttua. Vaikka asunnossa on ollut toinenkin suihku, niin se ei poista sitä tosiseikkaa, että saunan käyttö on estynyt kokonaan. Askarteluhuone on myös ollut asuinkelvoton koko remontin ajan. Tässä yhteydessä kiistetään vakuutusyhtiön väite siitä, että valittajat eivät olisi täyttäneet vahingon rajoittamisvelvoitettaan. Tämä velvoite on täytetty sillä, että valittajat ovat ryhtyneet mahdollisimman nopeasti purku- ja kuivaustöihin lisävahinkojen välttämiseksi. Ottaen huomioon tapauksen olosuhteet, ovat valittajat toimineet niin nopealla aikataululla kuin mahdollista, jotta he ovat saaneet kilpailutettua parhaan mahdollisen urakoitsijan sekä saaneet rahoituksen urakalle. Mahdolliset viivästykset eivät ole johtuneet valittajista, vaan täysin heistä riippumattomista syistä.
Vakuutusyhtiön vastineen jälkeen antamassaan lisäkirjelmässä valittajat viittaavat jo aiemmin lausuttuun ja toteavat vielä erikseen, että korjaushetkellä voimassa olleiden rakentamismääräysten mukainen korjaaminen kuuluu vahingonaiheuttajan korvausvastuun piiriin ja että yhtiön väittämä on tältä osin virheellinen. Näin ollen myös vakuutusyhtiön esittämää laskelmaa, joka on laadittu kohteen rakentamisajankohdan mukaisten määräysten mukaan, ei tule huomioida asiaa ratkaistaessa. Niin ikään valittajat painottavat edelleen, että ilman räjäytystöitä heillä ei olisi ollut mitään tarvetta suorittaa nyt tehtyjä korjauksia. Näin ollen vakuutusyhtiön väite siitä, että remontti olisi suoritettu joka tapauksessa, on virheellinen. Valittajat selventävät myös, että kylpyhuoneessa on jo ennen korjaustöitä ollut lattialämmitys, mikä ilmenee myös vakuutusyhtiön omasta vahinkoraportista. Näin ollen lattialämmityksen asentamista korjaustöiden yhteydessä ei voida pitää tasonparannuksena.
Lisäkirjelmässään valittajat vaativat myös korvattavaksi selvittelykuluina HTTtavarantarkastajan selvitystä 10.11.2022, jossa on todettu ne kulut, joita olisi pidettävä minimikustannuksina vahingon aiheuttamasta remontista. Valittajat toteavat, että myös vakuutusyhtiö on useassa kohtaa vastinettaan viitannut mainittuun selvitykseen ja näin ollen lausunnon palkkio kuuluu korvattavan vahingon piiriin. Samoin asbestikartoituksen kustannus (340 euroa) tulee korvata vastuuvakuutuksesta.
Lainanhoitokulujen korvausvaatimuksen osalta valittajat toteavat vielä, että vastoin yhtiön väittämää, tulee asiassa antaa merkitys sille, että räjäytysvahingoissa vastuuperuste on ankaran vastuun mukainen. Näkemyksensä tueksi valittajan viittaavat muun muassa oikeuskirjallisuuteen, jossa on katsottu, että ankaran vastuun tilanteissa syy-yhteys saattaa ulottua epätavanomaisiin vahinkotapahtuman seurauksiin. Valittajien näkemyksen mukaan tapauksessa on kuitenkin pidettävä jopa todennäköisenä sitä, että yksityishenkilöt joutuvat rahoittamaan nyt käsillä olevan kaltaisia korjauskustannuksia lainarahalla, kun vakuutusyhtiö ei ollut huolehtinut korjauskustannusten kattamisesta.
Valittajat viittaavat myös hyvää vakuutustapaa koskevaan ohjeeseen ja toteavat, että vakuutusyhtiön olisi tullut jo syy-yhteyden myöntämispäätöksessä esittää varaus korvattavuudesta siltä osin, jos se katsoo kyseessä olevan tasonparannus tai että korjauskustannusten määrä on katsottava liian korkeaksi, kun valittajat ovat toimittaneet yhtiöön täydellisen korjaussuunnitelman ja kustannuslaskelman. Näin ollen ja koska vakuutusyhtiö on pyytänyt lisäselvitystä ainoastaan syy-yhteydestä, on valittajilla ollut oikeus luottaa siihen, ettei yhtiö vastusta suunniteltua korjaustapaa taikka -kustannuksia. Valittajat katsovat, että vakuutusyhtiö on menettänyt tämän passiivisuutensa vuoksi oikeutensa esittää uusia kiistämisperusteita siinä vaiheessa, kun se on hävinnyt asian ensin esittämänsä kiistämisperusteen osalta.
Lopuksi valittajat vielä kertaalleen kiistävät yhtiön väitteen siitä, että he olisivat viivästyttäneet korjaustöiden aloittamista. Sen sijaan, jos vakuutusyhtiö olisi tehnyt asiassa korvauspäätöksen lain edellyttämässä kuukauden määräajassa siitä, kun sillä on ollut käytössä se tärinänanalyysi, johon se on virheellisen hylkypäätöksensä perustanut, olisivat valittajat tienneet, että heidän itsensä on huolehdittava korjaustöiden organisoimisesta ja katettava niiden kustannukset. Tällöin myös valittajille aiheutuneet kustannukset ja menetetyn käyttöhyödyn määrä olisivat olleet olennaisesti pienemmät.
Vakuutusyhtiön vastine
Vastineessaan vakuutusyhtiö toistaa asian tapahtumatiedot sekä viittaa tapauksessa sovellettaviin vakuutusehtoihin sekä aiemmin antamaansa korvauspäätökseen.
Vastineessaan vakuutusyhtiö vastustaa kaikkia valittajien esittämiä vaatimuksia perusteettomina ja katsoo edelleen, että vakuutetun korvausvastuu kattaa ainoastaan kylpyhuoneen korjauksen siihen kuntoon kuin missä se oli ollut ennen vahinkoa. Vahingon aiheutuessa kylpyhuone ei enää vastannut silloin voimassa olleita rakentamismääräyksiä. Yhtiö toteaa tapauksessa olevan riidatonta, että korjaustyöt on tullut suorittaa voimassa olevien rakentamismääräysten mukaisesti, mutta yhtiön näkemyksen mukaan tästä aiheutuva lisääntynyt korjauskustannus ei tule vahingonaiheuttajan korvattavaksi. Yhtiö huomauttaa myös, että kylpyhuone oli jo joka tapauksessa ohittanut teknisen käyttöikänsä ja että valittajat olisivat joutuneet tekemään remontin ennen pitkää. Myös tällöin työt olisi tullut suorittaa voimassa olevien rakennusmääräysten mukaisesti ja sen kustannukset olisivat olleet suuremmat. Yhtiön näkemyksen mukaan asiassa ei ole merkitystä sillä seikalla, että kylpyhuone on iästään huolimatta ollut käyttökelpoinen. Yhtiö toteaa, että korvauskäytännössä on katsottu, että vahingonaiheuttajan korvausvastuu ei kata sellaisia lisäkustannuksia, jotka johtuvat omaisuuden saattamisesta parempaan kuntoon kuin missä se oli ollut ennen vahinkoa. Nyt kylpyhuoneeseen on asennettu muun muassa kattava vesieriste, jota siinä ei ole ollut ennen vahinkoa, vaihdettu toisenlaiset lattakaivot sekä asennettu lattialämmitys. Toteamillaan perusteilla sekä pyytämänsä arviolausunnon perusteella vakuutusyhtiö katsoo, että vahingonaiheuttajan osuus kylpyhuoneen korjauskustannuksista on yhteensä 9.756,33 euroa (alv. 24 %).
Väitteeseen siitä, että vakuutusyhtiö olisi asiassa laiminlyönyt reklamaatiovelvollisuutensa, kun se ollut kiistänyt ajoissa valittajien esittämää korjaussuunnitelmaa, yhtiö toteaa, ettei tämä pidä paikkaansa. Yhtiöllä ei ole ennen korvauspäätöstä 31.8.2022 ollut tarvetta ottaa kantaa mahdollisen vahingon määrään, koska se oli alun perin kiistänyt korvausvastuunsa perusteen osalta. Valittajille olisi kuitenkin syntynyt joka tapauksessa sama kustannus, koska korjaustyöt ovat sinänsä kilpailutettu ja suoritettu asianmukaisesti ja nykymääräyksiä noudattaen.
Vakuutusyhtiö toteaa, ettei valittajien esittämä korjausten aiheuttama minimikustannus myöskään ole paikkaansa pitävä, koska kyseisessä laskelmassa on huomioitu korjaushetkellä voimassa olleet pakottavat rakentamismääräykset. Vakuutusyhtiön laskelma on puolestaan tehty niiden rakennusmääräysten mukaisena, jotka olivat voimassa kohteen rakentamisen aikaan. Yhtiö toteaa kuitenkin, että jos vakuutetun katsotaan vastaavan myös uusien rakentamismääräysten kustannuksista, hyväksyy yhtiö välttämättömäksi korjauskustannusten määräksi mainitun minimilaskelman mukaisen kustannukset, eli 17.687 euroa.
Valittajien vaatimien lainanhoitokustannusten osalta vakuutusyhtiö toteaa ensinnäkin, ettei sen näkemyksen mukaan valituksessa mainittu tapaus FINE-016199 sovellu nyt käsillä olevaan tapaukseen. Niin ikään vakuutusyhtiö katsoo, ettei ympäristövahinkolain sietämisvelvollisuutta koskeva säännös ole merkitystä arvioitaessa sitä, milloin kysymyksessä on esinevahinko ja milloin esinevahinkoon liittymätön puhdas varallisuusvahinko. Yhtiön mukaan merkitystä ei ole myöskään sillä, onko kyseessä sopimusvastuusta, deliktivastuusta tai ankarasta vastuusta. Korjausta varten otetun lainan korot ja muut kulut ovat syy-yhteydeltään niin etäällä korvattavasta vahingosta, että niiden on katsottava olevan esinevahinkoon liittymätöntä puhdasta varallisuusvahinkoa.
Vastineen mukaan myös valittajien vaatimus käyttöhyödyn menetyksestä on perusteeton, koska valittajille ei voida katsoa aiheutuneen merkittävää haittaa siitä, ettei heillä ole ollut käytössään saunaa tai askartelutilaa remontin aikana. Mahdollisen asumishaitan keston osalta yhtiö toteaa edelleen, että haitan kesto on viivästynyt valittajien menettelyn vuoksi. Vakuutusyhtiö toteaa, että mikäli asumishaitta katsottaisiin korvattavaksi, niin tällöin haittaa tulisi vahinkoa kärsineen vahingon minimointivelvollisuuden nojalla maksaa viideltä viikolta, kuten yhtiön pyytämässä arviossa on esitetty.
Vakuutusyhtiö mainitsee myös, ettei sillä ole käsitystä, mihin perustuu valittajien ymmärrys siitä, että remonttikustannukset tultaisiin korvaamaan täysimääräisesti vakuutusyhtiön toimesta. Yhtiö toteaa, ettei valittajille ole annettu mitään ennakkotietoa tulevasta korvauksesta ennen 7.1.2022 annettua korvauspäätöstä.
Kaikilla edellä todetuilla perusteilla vakuutusyhtiö katsoo täyttäneensä vakuutussopimuksen mukaisen velvoitteensa ja pitää suorittamaansa korvausta asianmukaisena, kun korvauskuluja on suoritettu yhteensä 9.756,33 euroa sekä selvittelykuluja 1.279, euroa ja 328,29 euroa vakuutuksen omavastuulla vähennettynä.
Vakuutetun kuuleminen
Vakuutuksenottajana olevalla räjäytystyön harjoittajalla ei ollut asiassa kommentoitavaa.
Ratkaisusuositus
Kysymyksenasettelu
Asiassa on riitaa siitä, tuleeko A:n ja B:n vaatimat vuotovahingon korjauskustannukset ja vahingosta aiheutuneet muut kulut korvata kokonaisuudessaan X Oy:n vastuuvakuutuksesta.
Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot
Ympäristövahinkojen korvaamisesta annetun lain 1§:n 1 momentin mukaan tässä laissa tarkoitettuna ympäristövahinkona korvataan tietyllä alueella harjoitetusta toiminnasta johtuva vahinko, joka on ympäristössä aiheutunut:
1) veden, ilman tai maaperän pilaantumisesta;
2) melusta, tärinästä, säteilystä, valosta, lämmöstä tai hajusta; taikka
3) muusta vastaavasta häiriöstä.
Lain 3 §:n mukaan ympäristövahinko korvataan tämän lain mukaan, jos voidaan osoittaa, että 1 §:n 1 momentissa tarkoitetun toiminnan ja vahingon välinen syy-yhteys on todennäköinen. Syy-yhteyden todennäköisyyttä arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota muun ohella toiminnan ja vahingon laatuun sekä vahingon muihin mahdollisiin syihin.
Vahingonkorvauslain 5 luvun 5 §:n mukaan esinevahinkona on korvattava esineen korjauskustannukset ja vahingosta aiheutuneet muut kulut sekä arvonalennus taikka tuhoutuneen tai hukatun esineen arvo ja lisäksi tulojen tai elatuksen vähentyminen.
Tapaukseen sovellettavien vakuutusehtojen kohdan 1.1 mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutuskirjassa mainitussa toiminnassa toiselle aiheutetut henkilö- ja esinevahingot, jotka todetaan vakuutuskauden aikana vakuutuksen voimassaoloalueella ja joista vakuutuksenottaja on voimassaolevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.
Ehtojen kohdan 2.10 mukaan vakuutuksesta ei korvata sellaista taloudellista vahinkoa, joka ei ole yhteydessä henkilö- tai esinevahinkoon.
Asian arviointi
Korjauskustannukset
Vastuuvakuutuksesta suoritetaan korvaus siitä vahingosta, josta vahingonaiheuttaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa. Lautakunta toteaa, että nyt käsillä olevassa tapauksessa on riidatonta, että valittajien asuinkiinteistölle on aiheutunut ympäristövahinkojen korvaamisesta annetun lain mukainen vahinko. Ympäristövahinkolain mukaan korvattavien vahinkojen korvaamiseen sovelletaan vahingonkorvauslakia, ellei muusta laista muuta johdu.
Vahingonkorvauslain 5 luvun 5 §:n mukaan esinevahinkona on korvattava esineen korjauskustannukset ja vahingosta aiheutuneet muut kulut sekä arvonalennus taikka tuhoutuneen tai hukatun esineen arvo ja lisäksi tulojen tai elatuksen vähentyminen. Vahingonkorvausoikeuden lähtökohtana esinevahinkojen osalta on täyden korvauksen periaate: vahinkoa kärsinyt on korvauksen avulla saatettava siihen taloudelliseen tilanteeseen, jossa hän ilman vahinkoa olisi. Vahinkoa kärsinyt ei kuitenkaan saa hyötyä vahinkotapahtumasta (ns. rikastumiskielto). Esinevahingon korvausmäärän arvioinnissa lähtökohtana on vahingoittuneen esineen korjauskustannus. Korjauksen myötä esine tulee saattaa siihen kuntoon kuin, missä se oli ennen vahinkoa. Näyttötaakka vahingon määrästä on vahinkoa kärsineellä.
Vahingonkorvauslaissa ei ole annettu nimenomaisia säännöksiä lain 5 luvun 5 §:ssä määritellyn esinevahingon määrän laskemisesta. Korkein oikeus on vahingonkorvauksen määräämistä koskevassa julkaistussa ratkaisussaan KKO 2022:18 lausunut vahingon määrän arvioimisen lähtökohdista muun muassa, että korvausta vaativan tulee näyttää toteen korvauksen edellytykset, kuten vahingon aiheutuminen. Vahingonkorvausoikeuden yleisten periaatteiden mukaan vahingonkorvauksen tulee olla täysi korvaus niin, että vahingon aiheuttajan on korvattava vahinkoa kärsineelle vahingosta aiheutunut menetys kokonaisuudessaan. Vahinko on korvattava siltä osin kuin se on tarpeen vahinkoa kärsineen saattamiseksi samaan asemaan, jossa tämä oli ennen vahinkotapahtumaa. Korkeimman oikeuden mukaan korvauksen ei tule johtaa siihen, että vahinkoa kärsinyt saa etua ja päätyy parempaan asemaan kuin ilman aiheutunutta vahinkoa. Vahinkoa kärsineelle mahdollisesti tullut varallisuuden lisäys tai aiheutunut säästö on otettava huomioon vähennyksenä täyden korvauksen määrää laskettaessa.
Nyt käsillä olevassa tapauksessa valittajien naapuritontilla oli suoritettu räjäytystöitä, joiden seurauksena valittajien kylpyhuoneeseen oli tullut vaurioita. Kylpyhuone oli alun perin rakennettu vuonna 1992 ja nyt tehtyjen korjaustöiden yhteydessä sitä jouduttiin uusimaan laajasti ja nyt voimassa olevien rakennusmääräysten mukaisesti. Valittajat vaativat korvattavaksi kylpyhuoneen remonttikustannuksia kokonaisuudessaan yhteensä 43.267 euroa. Vakuutusyhtiö on pitänyt kohtuullisina korjauskuluina 7.868,01 euroa + alv. 24 %. Näkemyksensä tueksi vakuutusyhtiö viittaa 23.8.2022 päivättyyn työsuunnitelmaan. Vakuutusyhtiön mukaan valittajien kylpyhuone on olennaisiltaan osin ollut käyttöikänsä päässä ja että urakoitsijan remonttisuunnitelmaan on sisältynyt myös muita parannus- ja muutostöitä, jotka eivät ole seurausta vahingon aiheuttamien vaurioiden korjaamisesta eivätkä siten ole syy-yhteydessä aiheutuneeseen vahinkoon. Niin ikään yhtiö katsoo, ettei rakenteiden muuttaminen nyt voimassaolevia rakennusmääräyksiä vastaavaksi ole vastuuvakuutuksen perusteella korvattavaa vahinkoa, vaan korvaus suoritetaan sen mukaan, mikä korjausten taso olisi ollut kylpyhuoneen rakennushetkellä.
Vesieristyksen ja sen uusimiseen nykymääräyksiä vastaavaksi osalta lautakunta toteaa, että muun muassa ratkaisusuosituksessa VKL 722/04 on todettu, että jos eristys on aiemmin puuttunut kokonaan, vaikka rakentamismääräykset olisivat sellaista vaatineet, ei eristyksen asentamista tarvitse korvata. Jos kuitenkin korjaustöiden kohteena olevassa tilassa on ollut rakentamisajankohdan vaatimusten mukainen, eikä vielä loppuun kulunut eristys, korjaamisajankohdan mukaiset vaatimukset täyttävän eristyksen asentaminen tulee korvata, eikä sitä voida pitää varsinaisena tasonparannuksena. Ratkaisusuosituksessa FINE-041980 (2022) Vakuutuslautakunta kuitenkin katsoi myös, että 20 vuotta vanhan hissin uusimisesta aiheutunutta vahinkoa määritettäessä oli otettava huomioon se, kuinka pitkä hissin tekninen käyttöikä olisi ollut ilman vahinkoa.
Lautakunta katsoo, ettei kylpyhuoneen pelkän yleisellä tasolla määritellyn teknisen käyttöiän umpeutuminen kuitenkaan merkitse vielä itsessään sitä, että se menettäisi sen vuoksi toimintakykynsä tai olisi muuten käyttökelvoton. Rakenteiden puutteellinen kunto on kuitenkin otettava huomioon korvauskelpoista vahinkoa määritettäessä. Korvattavaa vahinkoa laskettaessa on otettava huomioon myös vahinkotapahtumasta saatu hyöty eli esimerkiksi se, että esine tai rakennus korjauksen johdosta tulee parempaan kuntoon kuin se oli ennen vahinkoa. Lautakunta toteaa, että myös vahingonkorvausoikeudellisten oppien mukaan maksettavasta korvauksesta on tehtävä eduntasoitukseksi kutsuttu vähennys silloin, kun korjatun kohteen ominaisuudet parantuvat olennaisesti tai mikäli sen käyttöikä selkeästi pidentyy suoritettujen korjaustoimien seurauksena.
Lautakunnalle toimitetun selvityksen mukaan valittajien asunnon kylpyhuone oli peräisin vuodelta 1992, eli märkätila oli vahinkohetkellä noin 29 vuotta vanha. Tavanomaisesti märkätilojen teknisenä käyttöikänä voidaan pitää noin 30 vuotta. Käytettävissä olevan selvityksen mukaan tilat ovat olleen vahingon aiheutuessa käyttökunnossa.
Vakuutuslautakunnalla käytettävissä olevan selvityksen mukaan asiassa on pyydetty lausuntoa keskuskauppakamarin hyväksymältä HTT-tavarantarkastajalta märkätilaremontin laajuuden kustannusten arvioimisesta. Tavarantarkastajan lausunnossa 11.10.2022 todetaan räjäytystöiden aiheuttamat pesuhuoneen vauriot. Lausunnon mukaan pesuhuoneen lattialaatoissa havaittiin halkeamia, laattojen irtoamista ja kosteutta. Raportissa listataan mainittujen vaurioiden vuoksi tehtävät välttämättömät toimenpiteet sekä todetaan, että vaurioiden johdosta pesuhuone on remontoitava kokonaan. Tavarantarkastaja on ottanut kantaa myös vakuutusyhtiön esittämän 23.8.2022 päivätyn työsuunnitelman puutteisiin ja toteaa, että mainittu laskelma on laadittu siten, että korjaustyö suoritettaisiin rakennusajankohdan vaatimusten mukaan. Ottaen huomioon, että työt ovat suoritettava noudattaen vallitsevan ajankohdan määräyksiä ja ohjeita, on työsuunnitelman hinnoista katsottava puuttuvan 5.097 euroa (alv. 0 %).
Esitetyn selvityksen pohjalta Vakuutuslautakunnan käsitys on se, että tapauksessa oli räjäytystöiden aiheuttamien vaurioiden vuoksi sinänsä tarpeen purkaa ja kuivata laajalti vahinkokohteen kylpyhuoneen ja saunan lattia- ja seinärakenteita. Lautakunta toteaa, ettei asiassa ole edes väitetty, etteikö kylpyhuone olisi vuonna 1992 rakennettu asianmukaisesti tuolloin noudatettujen määräysten ja ohjeiden mukaisesti. Samoin asiassa on esitetty, että kylpyhuoneen ja saunan lattiassa oli ollut myös lattialämmitys jo ennen aiheutunutta vahinkoa. Vakuutusyhtiö ei ole osoittanut tätä väitettä vääräksi. Urakan suorittaneen rakennusyrityksen selvityksen mukaan korjauksen yhteydessä aiempi vedeneristys korvattiin nykyisin voimassa olevat rakentamismääräykset täyttävällä vedeneristyksellä, ja tästä aiheutui myös tarve laatoittaa lattia ja seinät uudestaan. Samoin perustein tuli kohteessa uusia lattialämmitys.
Käytettävissään olevan selvityksen perusteella lautakunta arvioi, että kohteessa on suoritettu sellaisia olennaisia kylpyhuoneen tasoa parantavia töitä, kuten esimerkiksi yhden väliseinän muuttaminen lasiseinäksi sekä valaistusratkaisujen huomattavia parannuksia lähtötasoonsa nähden. Samoin samassa yhteydessä remontoidun saunan osalta sisältyy valittajien vaatimaan kokonaissummaan sellaisia tasonparannukseksi katsottavia töitä, joiden ei voida katsoa olevan syy-yhteydessä käsillä olevaan vahinkoon. Niin ikään lautakunta toteaa, että tapauksessa on myös pidettävä riidattomana, että kylpyhuone on ollut vahinkohetkellä noin 29 vuotta vanha, eli hyvin lähellä teknisen käyttöikänsä loppua, vaikkakin käyttökuntoinen. Lautakunta toteaa, että kun otetaan huomioon edellä mainitut parannustyöt sekä etenkin kylpyhuoneen käyttöiän merkittävästä pidentymisestä saatava hyöty, pitää lautakunta tapauksessa vakuutusyhtiön suorittamaa korvausta riittävänä ja kohtuullisena korvauksena kylpyhuoneen korjauskustannuksista.
Selvyyden vuoksi lautakunta toteaa vielä, ettei vakuutusyhtiön voida katsoa menettäneen oikeuttaan kiistää valittajien 1.3.2022 esittämän korjaussuunnitelman määrää siinä vaiheessa, kun korvausasiassa on ollut riitaa korvauksen perusteen olemassaolosta. Niin ikään lautakunta katsoo, ettei valittajien voida katsoa aiheuttaneen viivästystä korjaustöiden aloittamisessa vahingon jälkeen, kun huomioidaan, että asiassa on tullut ennen aloittamista kartoittaa vahingon laajuutta, kilpailuttaa sopiva urakoitsija sekä selvittää korjausurakan rahoitusvaihtoehtoja.
Luotonotosta aiheutuneet kustannukset
Valittajat ovat vaatineet vastuuvakuutuksesta korvausta myös kylpyhuoneremontin rahoittamiseksi otetun lainan lainanhoito- ja muista kustannuksista. Vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan mainitut kustannukset ovat oikeudelliselta luonteeltaan ns. puhdasta, esinevahinkoon liittymätöntä, taloudellista vahinkoa, joka on sovellettavien vakuutusehtojen mukaan rajattu vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle, ja joka ei myöskään ole syy-yhteydessä sattuneeseen vahinkoon.
Vakuutuslautakunta toteaa, että vahingonkärsineellä on yleisten vahingonkorvausoikeudellisten periaatteiden ja oikeuskäytännön velvollisuus omilla toimillaan estää ja rajoittaa vahingon syntymistä. Esinevahingoissa tämä voi tarkoittaa esimerkiksi pikaista ryhtymistä korjaustoimiin vahingon pahenemisen estämiseksi tai menetetyn käyttöajan minimoimiseksi. Lautakunta toteaa edelleen, ettei vahingon aiheuttajalla tai vastuuvakuutusyhtiöllä ole lähtökohtaista velvollisuutta huolehtia vaurioituneen omaisuuden korjaustoimenpiteistä. Lähtökohtana on, että vahingonkärsinyt itse korjauttaa omaisuutensa ja vaatii tämän jälkeen korvauksia aiheuttajalta. Lautakunta toteaa, että esimerkiksi tapauksessa KKO 1991:154 käyttöhyödyn menetyksestä maksettavaa aikaa mitatessa ei otettu huomioon sitä, kuinka kauan vahingonkärsineeltä kului uuden auton hankkimiseen tarvittavan rahoituksen järjestelyyn, eli toisin sanoen vakuutuskorvauksen saamiseen. Vakuutuslautakunta toteaa, että korkeimman oikeuden ratkaisustakin ilmenevän vahingonkorvausoikeudellisen Geld muss man haben -periaatteen mukaan eivät vahingonkärsineelle aiheutuvat ylimääräiset rahoituskulut, kuten korkokulut tai lainan järjestelykulut, kuulu vastuuvahingon johdosta suoritettavan korvauksen piiriin.
Edellä todetuilla perusteilla Vakuutuslautakunta katsoo, ettei valittajien vaatimia luotonotosta aiheutuneita kuluja voida pitää vastuuvahingosta johtuvina ja että vakuutusyhtiön päätöstä on tältä osin pidettävä vakuutusehtojen mukaisena.
Muut kustannukset
Valittajat ovat vaatineet korvausta myös käyttöhyödyn menetyksestä siltä ajalta, kun he eivät ole päässeet käyttämään asuinkiinteistönsä saunaa ja askarteluhuonetta. Lautakunnalla käytettävissä olevan selvityksen mukaan valittajat ovat pystyneet muutoin käyttämään asuinkiinteistöään ja että asunnossa on myös ollut toinen kylpyhuone, mutta ei saunaa.
Vakuutuslautakunta viittaa muun muassa aiemmin antamaansa ratkaisusuositukseen VKL 303/04 sekä esinevahinkojen korvaamista koskevaan vahingonkorvauslain 5:5:ään ja toteaa, että vahingoista tavallisesti aiheutuu kärsijälleen suoranaisen korvattavan esinevahingon lisäksi myös muuta epämukavuutta ja haittaa, jota ei kuitenkaan voida pitää vahingonkorvauslain perusteella korvattavana vahinkona. Vaikka käsillä olevassa tapauksessa valittajat eivät ole päässeet oleskelemaan askarteluhuoneessaan ja vaikka saunan käyttö on ollut estynyt, niin valittajat ovat kuitenkin pystyneet korjaustöiden ajan asumaan kotonaan. Lautakunta viittaa myös vahingonkärsineen näyttövelvollisuuteen syntyneistä vahingoista ja toteaa, ettei tapauksessa ole osoitettu, että muun muassa saunan käytöstä jossain muualla olisi syntynyt ylimääräisiä kustannuksia vahingon seurauksena. Näin ollen lautakunta pitää vakuutusyhtiön kielteistä päätöstä asumishaitan ja käyttöhyödyn korvaamisen osalta vakuutusehtojen mukaisena.
Valittajat ovat lisäksi vaatineet vakuutusyhtiöltä korvausta selvittelykuluista siltä osin, kun niitä ei ole vielä korvattu. Erikseen valituksessa mainitaan HTT tavarantarkastajan 11.10.2022 lausunto aiheutuneen vahingon laajuudesta sekä sen kuluista sekä 340 euron kustannuksen asbestikartoituksesta, joka on ollut välttämätön korjaustöiden aloittamiseksi.
Lautakunta toteaa, että vahingon selvittelystä ja korvauksen hakemisesta aiheutuneet kulut voidaan tietyissä tapauksissa korvata vahingonkorvauslain mukaisina muina vahingosta aiheutuneina tarpeellisina kuluina. Korvauksen edellytyksenä on, että vahingonkärsijälle on selvittelystä ja valitusprosessista aiheutunut todellisia kustannuksia. Korvauksen määrittämisessä otetaan huomioon kulujen tarpeellisuus- ja välttämättömyysvaatimus sekä vahingonkärsineen velvollisuus rajoittaa vahinkoa. Vakuutuslautakunnan näkemyksen mukaan molempia valittajien vaatimia kulueriä voidaan pitää sellaisina vahingon kartoittamisen ja siihen liittyvien korjaustöiden suorittamisen kannalta olennaisina ja välttämättöminä kuluina, että niiden korvaamista vastuuvakuutuksesta voidaan pitää kohtuullisena. Näin ollen lautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä suorittamaan mainituista kuluista valittajille lisäkorvauksen.
Lopputulos
Edellä todetuin perustein ja käytettävissään olevan selvityksen perusteella Vakuutuslautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä yhtiötä korvamaan A:n ja B:n vaatimat selvittelykylyt 11.10.2022 tavarantarkastajan lausunnosta ja asbestikartoituksesta. Muilta osin Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön päätöstä ehtojen mukaisena eikä suosita lisäkorvausta asiassa.
Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA
Puheenjohtaja Norros
Sihteeri Hanén
Jäsenet:
Haapasaari
Karimäki
Korpiola
Koskinen